vi­kun­ja

Kahdentuhannen yhdeksänsadan metrin korkeudessa, ikuisen lumen rajalla, eli vielä jopa joukoittain verrattoman kauniita märehtijöitä, pitkä- ja kiiltäväkarvainen alpakkalaama ja siro ja ylväs sarveton vuohilaji, jonka villa on hienoa ja jota luonnontieteilijät nimittävät vikunjaksi.

Maanosamme mainetta puoltavat nyt laama, huanakko ja vikunja, nuo pientä kamelia muistuttavat eläimet, jotka kaikki ovat toisilleen läheisiä sukulaisia.

Siihen käytettiin alpakan ja vikunjan villaa, puuvillaa ja joskus joitain eksoottisempia materiaaleja, kuten lepakoiden karvaa ja kolibrien untuvaa.