vilk­ka

substantiivi/ˈʋilkːɑ/
Jaa

2 tavua · 6 kirjainta

Merkitys

(englanniksi)
  1. (dialectal)synonym of talikko (“digging fork”)

Esimerkkilauseet

Rientoinne myös rikka'utta Muistelen mä kaihoten; Veren, tunteen vilkka'utta Voimakasta ihailen.
— Niilo Mantere, Elämän polulla
Akka vanha villikerta, Tuulen vilkka, veen vilkka, Kaikkien kalojen vilkka, Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikeata, Kolmekymmentä keseä, Saman verran talviaki, Sai viimein vihaisen poian, Lihan syöjän, luun purian, 10 Senpä raaniksi rakensi.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Kun olin lassa kuuskesoisna, Olin vilkka virsilleni.
— Kaarlo Forsman, Kukkia Kantelettaren kaskilta
Vilkka sai kuitenkin paljon huomiota ja ansaitsi soitollaan, mikä vahvisti hänen omaa toivomustaan soittajan ammattiin ryhtymisestä.
— Wikipedia: Viljo Vesterinen
Vilkka on perustanut pienkustantamon, joka julkaisee hänen omia ja muiden kirjoja.
— Wikipedia: Leena Vilkka

Esiintymistiheys

242 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.5
Wikipedia
0.2
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Yleisimmät: vilkka 60 % · vilkan 23 % · vilkkaa 14 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ilkːɑ

Kaikki riimit

Lähteet