voih­ki­mi­nen

substantiivi/ˈʋoi̯hkiminen/
Jaa

Johdettu sanasta: voihkia

Merkitys

  1. teonnimi verbistä voihkia

Etymologia

voihkia + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Hänen päänsä painui alas ja hänen omituisen punaisilta huuliltaan kuului valittava voihkiminen.
— Øvre Richter Frich, Säilykekuningas
Hetken kuuntelivat sairaat, sitten alkoi voihkiminen taasen.
— Maila Talvio, Valkea huvila

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivoihkiminen
Genetiivivoihkimisen
Partitiivivoihkimista
Essiivivoihkimisena
Translatiivivoihkimiseksi
Inessiivivoihkimisessa
Elatiivivoihkimisesta
Illatiivivoihkimiseen
Adessiivivoihkimisella
Ablatiivivoihkimiselta
Allatiivivoihkimiselle
Abessiivivoihkimisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet