voi­ton­rie­mui­sen

Hän kuulee murtuvain jäälauttain jylyn, töytääväin hirsien jyskeen, kapinallisten aaltojen pauhaavan, ilkkuvan, voitonriemuisen vapaudenlaulun.

Muljauttaa voitonriemuisen katseen tuuheitten kulmakarvojensa alta: ähäs, joko tartuit, olet jo tarpeeksi rähjännytkin.

Kohtaus päättyy Faustin rientäessä Margaretan jäljessä hänen asuntoonsa ja sulkiessa hänet syleilyynsä Mefiston voitonriemuisen pilkkanaurun kaikuessa öisessä puutarhassa.