vol­tai­re­lai­nen

Vuorokauden päästä muutti hän jo toiseen maailmaan; siihen hän ei ollenkaan uskonut, mutta lähti sinne nyt kuitenkin kaikilla kirkon sakramenteilla evästettynä, niinkuin ainakin maaseudun voltairelainen: haluten alistua viimeisillä hetkillään kirkon kujeihin, sen tähden, että akat jättäisivät hänet rauhaan, ja että se oli nyt hänelle yhdentekevää... Ja sitäpaitsi, kaiken varalta...

Hän oli vielä liiaksi voltairelainen uskaltaakseen sanoa: "Jumalan huostaan!"

Hänen ensimmäiset runoyrityksensä, kuten voltairelainen allegoria Trionfo della libertá (1801), Versi sciolti (1806) ja mytologinen idylli Urania (1809), olivat 1700 -luvun tyylisiä eivätkä herättäneet paljon huomiota.