we­ber-fech­ne­rin ­la­kisubstantiivi

1. 1.(psykofysiikka)periaate, jonka mukaan aistimuksen voimakkuus kasvaa suhteessa ärsykkeen voimakkuuden logaritmiin

1. 1.(psychophysics) the concept that the magnitude of a subjective sensation increases proportional to the logarithm of the stimulus intensity; based on early work by E. H. Weber

Synonyymit

Hierarkia