yr­kä

substantiivi/ˈyrkæ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

yr-kä (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

  1. sulhanen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Lapsi ei tule uroksi, yrkä mieheks ylene, jos ei taistossa terästy, kärsimyksissä karaistu.
— Lauri Soini, Kansa ja kannel
Olin minä piennä paimenessa, Lassa lammasten ajossa, Yhty yrkä karjahani; — Hako tiellä poikki puolin; — Yrkä istu tyvemmäksi, Minä lapsi latvemmaksi Yrältä kyselemään: "Kävitkös minun kotini,"Vaellitko Vainiani?
— vanh. Zacharias Topelius, Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja V
Poika on vain vienyt tarpeet, ja tyttö on pannut parhaansa, jotta yrkä saisi nähdä, mihin hän kykenee.
— Samuli Paulaharju, Taka-Lappia

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
paikoin Pohjanmaa Pohjois-Suomi
Vastineita
länsimari, unkari

(suomi → pohjoissaame irˈge (uumajansaame luulajansaame inarinsaame) ’sulhanen, kosija’)

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Kaukaisemmissa sukukielissä

länsimarilänsimari erγə, itämari erγe ’poika, pikkupoika; pojan- tai tyttärenpoika (I)’, länsimari pü-erγə ’poika, mies’ (alkuosa pü ’poika’, katso poika)
unkari‑er (~ ‑ar) vanhoissa yhd:oissa kuten ember ’ihminen’, magyar ’unkarilainen’ (jonka alkuosa on mansi māńśi ’voguli’ sanan vastine), férj ’(avio)mies’ (fi ’poika’ + ér; ‑j omistusliitettä)

. Katso myös ylkä.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-yrkæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Yrkä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/yrkä