ää­ni­auk­ko

substantiivi/ˈæːniˌɑu̯kːo/
Jaa

Yhdyssana: ääni + aukko

Merkitys

  1. soittimen kannessa oleva reikä, jonka kautta ääni kulkeutuu kaikukoppaan

Etymologia

ääni + aukko

Esimerkkilauseet

Puhallusreikä saatiin näihin alkuperäisiin tinapilleihin aikaiseksi sovittamalla tiiviisti pieni puupala siihen päähän, johon puhalletaan, siten että puupalan yläpuolelle jäi kapea aukko, josta puhallusilma kulkee ääniaukon läpi.
Wikipedia: Tinapilli
Mallin tunnusmerkkeihin lukeutuvat myös jousisoittimille, kuten viululle, ominaiset kaksi f -ääniaukkoa.
Wikipedia: Gibson ES-335

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviääniaukko
Genetiiviääniaukon
Partitiiviääniaukkoa
Essiiviääniaukkona
Translatiiviääniaukoksi
Inessiiviääniaukossa
Elatiiviääniaukosta
Illatiiviääniaukkoon
Adessiiviääniaukolla
Ablatiiviääniaukolta
Allatiiviääniaukolle
Abessiiviääniaukotta

Riimit

-ɑukːo

Kaikki riimit

Lähteet