Suomalaisia kielenoppi-sanoja
Elias Lönnrot (1802–1884)
Lönnrotin alun perin Suomi-aikakauskirjassa julkaistu esitys suomen kielen kielioppiterminologian kehittämisestä. Tekstissä perustellaan omaperäisten suomenkielisten vastineiden tarvetta kansainvälisten termien sijasta helpottamaan kouluopetusta ja rikastuttamaan kieltä. Teos sisältää konkreettisia ehdotuksia uusiksi kielenopillisiksi oppisanoiksi.
Elias Lönnrotin 'Suomalaisia kielenoppi-sanoja'' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1218. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.
Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.
SUOMALAISIA KIELENOPPI-SANOJA
Kirj.
Elias Lönnrot
Sisältyy: Suomi, Tidskrift i fosterländska ämnen, 1857.
Helsingfors, Finska Litteratur-Sällskapets Tryckeri, 1858.
Suomalaisia kielenoppi-sanoja.
Muutamissa maamme ala-alkeiskouluissa on jo tätäkin ennen täytynyt hätätilassa opettaa suomenkielellä, kun lapset ensimmältä eivät ole sanaakaan ruotsia ymmärtäneet; sama työ jo oikein sääntömukaisesti tulee Jyväskylän ylialkeiskoulussa eteen. Mutta hyvälläki kielen taitajalla se usein oleskelee suomeksi opettamisessa haittana, että muissa kielissä tavallisia kreikan tahi latinan kielestä johdetuita oppisanoja on kovin vaikea ja hankala suomenkielelle sovittaa, niinkuin se jo siitäkin on ymmärrettävä, että ylen harvat niitä käyttävät, vaan useammat – ja kaikki joilla on vähänkään suomalaiset korvat – miettivät niiden sijasta jonkun toisen sanan kielemme omista varoista.
On kyllä niitäki, jotka ajattelevat toisin, ja luulevat suomenkielelle ei tarvittavan omavaraisia oppisanoja miettiä ja hankkia, jota he siis vastustelevat, arvellen niiden yhteisten oppisanain, joita muissaki sivistyneissä kielissä käytetään, aikaa voittain suomeksiki mukautuvan, kuulukoot ensimmältä jos kuinka oudoilta ja kamaloilta. Päättävät muka sen vähän voiton, mikä omituisista oppisanoista ehkä tulisi, ei millään muotoa palkitsevan sitä vahinkoa, jonka ne saavuttaisivat sen kautta, että vaan enemmin vierauttaisivat ja erottaisivat kielen muista sivistyneistä kielistä. Vaikea on – sanovat he – jo ilmanki suomenkieli muukalaisille; omituisten oppisanain hanke tekisi sen sitäki vaikeammaksi ja pois säikäyttäisi jo ensi yrityksessään muukalaisen, joka tahtoisi kieltämme oppia. Kieli jäisi niin iän päivät oman onnensa nojassa kitumaan, ei sivistyisi milloinkaan muiden europalaisten kielten rinnalle. Ylenkatse tavallisesti tukehuttaa parahatki riennot edistymisessään, ja muuta kun naurua ja ylenkatsetta, heidän luulonsa mukaan, kieli semmoisella ominaisuudella tuskin voittaisi.
Tässä heidän väitteessänsä on jo useampaa eri seikkaa, jotka vaativat selitystä ja vastinetta.
Ensiksi päättävät muissa kielissä tavallisten oppisanain aikaa voittain saattavan suomenki kielen hyväksi mukautua. Sitä niistä kaikista ei ole toivominenkaan, jos kohta muutamain niiden kanssa niin kävisi, tahi jo osiksi onki käynyt. Jos esimerkiksi muukalaiset sanat akatemia, historia, kamerali, kemia, konsistori, linja, protokolla, testamentti ynnä monen muun kanssa sillä tavoin ovat suomestuneet, niin tuskin on sitä, niin kauvan kuin suomenkieli nykyisessä luonnossaan ja laadussaan pysyy, odottamistakaan monesta muusta muukalaisesta sanasta, esimerkiksi sanoista: abstrakt, enklitikum, fenomen, individuel, liberal, modalitet, naturalisera, negativ, parallel, plusquamperfekt, positiv, prekär, princip, privat, religion, specifik, subjektiv, total, trankil, trapezium, trivial, vegetabilisk, verificera, vital, vokal, joilla ja jonkalaisilla, kreikan ja latinan-peräisillä sanoilla ruotsi ja muut europalaiset kielet ovat sivistyttäneet itsiänsä, jääköön kuitenki muiden mietittäväksi, kuinka paljon parempi semmoinen sivistys on harakan sivistystä riikinkukon höyhenissä.
Se on kyllä valitettava asia, ettei suomi taida yhtä helposti kun moni muu kieli semmoisia jalosukuisia sanoja itselleen omistaa. – Niiden avullapa sitte kävisi suomeksi kirjoittaminen mistä syväoppisesta aineesta tahansa. Pistelisi vaan väliin niitä suuria herrassanoja kuteeksi, kyllä tulisi kaunista ja kirjavata, vähä lukua siitä jos jäisiki tavallisen ihmisjärjen ymmärtämättä.
Syynä siihen, ettei suomenkieleen käy semmoisten jaloin lainasanain ottaminen, on se, että kielemme on kokonaan toista sukuperää, on juurta jaksain eri luontoa, kun indogermanilaiset kielet, joiden välillä mokomat lainat käyvät, ja joille vähänkään kadehtimatta suomme kaiken niistä lähtevän edun ja voiton, jota heidän kanssansa emme pyrikkään jakamaan. Omallansa mies elääpi, konna toisen kohtalolla, on vanha suomalainen sanalasku, joka lienee kielenki vuoksi muistettava. Eläkämme ennen jos vaikka talonpoikina omissa varoissamme, kun pyrkisimme herroiksi lainavaroilla elämään.
Se voitto, joka lähtee kielelle omituisista oppisanoista ei myös millään muotoa ole niin vähäksi arvattava, kun moni ehkä luulee. Kuin jo sanottiin, sopivat kreikalaiset ja latinalaiset oppisanat paljo paremmin ruotsin ja saksan kielelle, kun ne suomelle milloinkaan tulevat sopimaan, mutta onpa niistä vähän haittaa niillenki kielille ollut, nimittäin se, etteivät koulun käymättömät ymmärrä omaa maansa kieltä semmoisissa aineissa, jotka vaativat lainaksi otetuita oppisanoja selittämiseksensä, ja se hän se juuri lieneeki syynä siihen, että niissäki kielissä ovat nykyisempinä aikoina ruvenneet vähentelemään vierasten sanain joukkoa ja koetelleet oman kielensä varoilla toimeen tulla, vai hävettäneekö heitä ilmanki vierasten turvissa eläminen. Talonpoikainen ihminen, jos olisiki kirjoittamaan oppinut, niissä kielissä tähän asti ei ole kauvas kirjoitustaidollansa pääsnyt, ennenkun on hämmentynyt vieraisiin lainasanoihin, joita ei ole käsittänyt, ei oikein ääntää eikä kirjoittaa taitanut. Tarpeellisina pitää hän ne kuitenki, koska näkee oppineempainkin ilman niitä ei toimeen tulevan, ja turmelee sentähden niillä koko kirjoituksensa niin supi, ettei itse eikä vieras sitä ymmärrä. Siitä hän se juuri tulee, mitä moni kummeksii, että ruotsalainen talonpoika, joka ilman varsinaista koulunkäyntiä meidän maassa on kirjoittamaan oppinut, tuskin saattaa tavallisinta velkakirjaakaan oikein ymmärrettävästi kirjoittaa. Vieläki muistuu mieleeni muutama semmoisen sihteerin kirjoittama talonkauppakirja, joka jo kolmattakymmentä vuotta sitte sattui käsiini, ja jossa myyjä talon sijasta oli tullut rakkaan vaimonsa myymään talon luvalla ja suostumuksella. Suomalainen koulun käymätöinki talonpoika sitä vastoin kirjoittaa kieltänsä moninaisissa aineissa, moni aivan virheettömästi, kaikkiki ymmärrettävästi.
Aivan turhalta näyttää myös se pelko, että muukalaiset kielemme omituisista oppisanoista säikähtyisivät, jos kenen muuten tekisi mieli kieltämme oppia. Ja jospa säikähtyisivätki, vähänpä siitä. Kielemme ei ole muukalaisia, vaan omia maan-miehiämme varten, ja sentähdenpä onki paras huoli siitä pidettävä, että se näille saataisi mitä helpoimmaksi ymmärtää, joka ei suinkaan tapahu vierasten sanain kieleen kokoomisella. Muille kelpaamisen tähden elköön unhotettako kelvata itsellensäki.
Kielen sivistys vähän huolinee muukalaisista ja siitä arvosta, minkä he kielelle antanevat. Se on itsekunki kansan oma työ sivistää kielensä, ja me suomalaiset epäilemättä pidämme parhaan huolen siitä sillä tavoin, että koemme käyttää kieltämme kaikenlaisen tiedon selittämiseksi, ja säilyttäen sitä omassa luonnossansa, pyydämme aikaan tulla kielen omilla varoilla semminki niissä tieto-osissa, joiden käsittämisestä ja oppimisesta yhteisellenki kansalle on jotain hyötyä odotettava. Sillä tavoin kirjakielemme aina on tuleva koko kansan yhteisenä omaisuutena olemaan, eikä ainoastaan muutamain koulun käyneitten erinäiseksi hyväksi muuttumaan, niinkuin moni muu sivistynyt kieli muualla on muuttunut.
Kreikan kieli muinoin, jonka täytyi oppisanansa omista varoistansa hankkia, kun niitä siihen aikaan ei ollutkaan muissa kielissä valmiita, tuli senkautta kaikille Kreikalaisille helpommaksi ymmärtää, kun mitkään nykyisen mailman sivistyneet kielet kansoillensa ovat. Se vaikutti paljon Kreikan kansan iki kuuluisaksi sivistykseksi, ja olisi epäilemättä vielä enemminki vaikuttanut, jos kirjat eivät olisi olleet niin peri kalliita, työläästi saatavia ja harvinaisia, kun ne kaiken aikansa ennen kirjapainon keksintöä olivat. Mitä ovat nykyiset sivistyneimmätki kielet kansansa valistukseksi ja sivistykseksi vaikuttaneet? Vähän kyllä, ja syy siihen näyttää, kun olisi se, että ovat eronneet kansasta ja hyödyttäneet ei kaikkia yleisesti, vaan ainoastansa muutamia oppineita, jotka yhtä hyvin olisivat taitaneet oppiansa jos peräti toisella kielellä harjoitella. Kansan sivistys Europassakin yleensä vielä on takapajulla, ja siitäki vähästä, mikä sitä tavataan, taitaan kysyä, eikö se ole pappien ja muiden kansan opettajain vaikuttama enemmin, kuin että se olisi kirjoista ja kirjallisuudesta suoraan kansoihin lähtenyt.
Omituisten oppisanain suuri arvo ja niiden tarpeellisuus kielenopillisissaki harjoituksissa on kehoittanut minua seuraavain mietintöön ja ilmiantoon. Tavataan sellaisia erissanoja jo ennestäänki kirjoissa: Mehil. 1836, maalisk. ja 1837, loka- ja marrask.; Suomal. kielioppi, toim. H. K. Koranteri, 1845; Litteraturblad 1847, s. 266, 327; Johdatus sanain oikean kirjoittamiseen, 1851; Suomal. kielioppi, kirjoitt. G. E. Eurén, 1852, ja Harjoitt. ruotsinkielen-oppi J. W. Murmannin toimitt. 1852. Niistä olen muutamia sillänsä pitänyt, toisten sijaan uusia, mielestäni sopivampia miettinyt, katsomatta, olivatko entiset omiani vai muiden ehdottelemia. Entisiä ehdotuksia en kuitenkaan nyt ole mukaan ottanut, koska kirjoitukseni niistä olisi ehkä liika pitkäksi venynyt. Edellä nimitetyt kirjat, joissa ne tavataan, lienevät itsekunki helposti saatavia.
Helsingistä 13 helmikuuta 1858.
E. L.
Abstrakt, ajatus-, ajatuksellinen.
abundans (nomen), liikavartinen.
accent, korko.
" eufonisk, alempi korko.
" tonisk, ylempi korko.
adjektivändelse, laatusanapääte.
adverbium, määräsana.
" affirmativum, myötämääräinen.
" dubitativum, epäysmääräinen.
" encliticum, liitemääräinen.
" ex loco, lähtömääräinen.
" in loco, olomääräinen.
" in locnm, tulomääräinen.
" interrogativum, kysymääräinen.
" loci, paikkamääräinen.
" moderativum, tapamääräinen.
" nominale, nimimääräinen.
" optativum, toivomääräinen.
" ordinis, järestysmääräinen.
" per locnm, matkamääräinen.
" pronominale, asemomääräinen.
" proprium, erisnimimääräinen.
" qualitatis, laatumääräinen.
" quantitatis, paljousmääräinen.
" temporis, aikamääräinen.
affix, luote.
agglutination, jatke.
alfabet, puustavisto.
alliteration, alkumukaisuus.
apostrof, katomerkki.
apposition, vierellisyys.
archaism, vanhantapaisuus.
arsis, isku.
articulus postpositivus, jälki varake.
" præpositivus, esivarake.
artikel, varake.
artikulation, äänitaive.
aspiration, huhunta.
aspirationstecken, huhumerkki.
assimilation, mukaanto.
asterisk, tähti, tähdykkä.
attribut, lisääntö.
Bindevokal, yhdinääntiö.
bokstaf, puustavi.
bråk, osaluku.
böjlig, taipuvainen.
Cæsur, jako.
casus, sija.
" abessivus, ilmanolosija.
" ablativus, erosija; luonainen erosija.
" accusativus, kohdesija.
" adessivus, luonainen olosija.
" allativus, luonainen tulosija.
" comitativus, seurasija.
" dativus, tulosija.
" elativus, sisäinen erosija.
" essivus, itsenäinen olosija.
" genitivus, omistussija.
" illativus, sisäinen tulosija.
" inessivus, sisäinen olosija.
" infinitivus, epämääräinen sija.
" instructivus, keinosija.
" nominativus, nimityssija.
" prolativus, saattosija.
casus, translativus, itsenäinen tulosija.
" vocativus, huudahussija.
citationstecken, lainamerkki.
conjugatio affirmativa, myöteinen käytelmä.
" negativa, vasteinen käytelmä.
conjunctio adversativa, vastoittava sidesana.
" causalis, perustuttava sidesana.
" comparativa, verroittava sidesana.
" concessiva, myödittävä sidesana.
" conclusiva, johdattava sidesana.
" conditionalis, ehdotuttava sidesana.
" consecutiva, tuletuttava sidesana.
" coordinans, rinnastuttava sidesana.
" copulativa, yhdistyttävä sidesana.
" disjunctiva, erittävä sidesana.
" finalis, seurauttava sidesana.
" interrogativa, kysytyttävä sidesana.
" subordinans, alistuttava sidesana.
" temporalis, aikaperäinen sidesana.
Defektiv, vajaanainen.
deklination, sijoitelma.
deklinera, sijoitella.
derivation, johdanto.
derivativ, johtosana.
diaeresis, kahtausmerkki.
diftong, kaksoisääntiö
" egentlig, varsinainen kaksoisääntiö
" oegentlig, epäperäinen kaksoisääntiö.
diminutiv, vähennyssana.
Elementarlära, alkeisoppi.
elisionstecken, katomerkki.
encliticum, liitinsana.
enkelt ord, yksiperäinen sana.
etymologi, sanaoppi.
Flexion, taivunta, taivute.
flexionsstam, sananvarsi.
formlära, muoto-oppi.
frågetecken, kysymerkki.
Genus, puoli.
" commune, kaksoispuolinen.
" epicoenum, yksipuolinen.
" femininum, naispuolinen.
" masculinum, urospuolinen.
" mobile, eripuolinen.
" neutrum, sukupuoleton.
" verbi, tekosanan laji.
" " activum j.n.e. katso: verbum.
gerundium, tekemistapa.
gradus, tila.
" comparativus, voittotila.
" positivus, alkutila.
" superlativus, ylivertainen tila.
grundform, perimuoto.
Halfkonsonant, puolikerake.
heterocliton, kahtaissijainen.
heterogeneum, muuttopuolinen.
Indeklinabel, sijoittumaton.
intensiv, kiinnähtävä.
interjektion, kiihtosana, tunnonsana.
Jakande, myöteinen.
Kasus, sija.
kolon, seurausmerkki.
komma, pilkku.
komparation, verronta, verrotelma.
komparationsgrad, vertotila. K. gradus
komparera, verrotella.
konjugation, käytelmä. K. conjugatio.
konjugera, käytellä.
konjunktion, sidesana. K. conjunctio.
konsonant, keraääntiö, kerake.
" dubbel, kaksoiskerake
" gom-, kitakerake.
" half-, puolikerake.
" hård. kova kerake.
" läpp-, huulikerake.
" lättflytande, keveä kerake.
" strup-, kurkkukerake.
" stum, jäykkä kerake.
" tung-, kielikerake.
" utandad, huhukerake.
konsonantförmildring, kerakepehmintö.
" förändring, kerakevaihto.
kopula, yhdytin.
Labial, huulikerake
ligation, yhdistys.
likhetstecken, yhtäysmerkki.
lingval, kielikerake.
liquida, keveä kerake.
Modus, tapa.
" adjectivus, laatutapa.
" conditionalis, ehdotustapa.
" conjunctivus, mutkatapa.
" gerundialis, tekemistapa.
" imperativus, käskytapa.
" indefinitus, mutkatapa.
" indicativus, suoratapa.
Modus, infinitivus, nimitapa.
" optativus, toivotapa.
" participialis, laatutapa.
" rogativus, kehoitustapa.
" substantivus, nimitapa, olotapa.
" temporalis, aikamääräinen tapa.
Nomen, nimisana.
" abstractum, ajatussana.
" adjectivum, laatusana.
" appellativum, yhteisnimi.
" collectivum, joukkonimi,
" concretum, pohjasana, perussana.
" materiale, ainesana.
" numerale, laskusana.
" " cardinale, suora laskusana.
" " distributivum, jaotussana.
" " multiplicativum, kerrotussana.
" " ordinale, järestyssana.
" " proportionale, suhdesana.
" proprium, erisnimi.
" substantivum, nimisana, olosana.
numerus, luku.
" dualis, kaksikko.
" pluralis, monikko.
" singularis, yksikkö.
Objekt, kohde.
" bestämdt, (total-), kokoperäinen.
" obestämdt (partitiv-), osaperäinen.
oböjlig, taipumaton.
onomatopoietisk, luontoääninen.
ord, enkelt, yksiperäinen sana.
" sammansatt, kaksi-, kolmiperäinen sana.
oregelbunden, eroavainen.
ortografi, sananto, sananpuku.
Paradigm, esikuva, kaavio.
paragogisk tillsats, jatko.
paragraf, jae.
parentes, sulkiaiset.
pars orationis, sanaluokka.
participium, laatutapa.
partikel, apusana.
perifrastisk, apulauseinen.
person, tekiö, olio.
position, sijallisuus.
postposition, jälkisana, -sijake.
predikat, maine.
" slutet, umpimaine.
" öppet, avoin maine.
prefix, esiliite.
preposition, sijasana, esisijake.
primitiv, emäsana.
pronomen, asemasana, asemo.
" correlativum, vastine asemo.
" demonstrativum, osotus asemo.
" descriptivum, tarkoitus asemo.
" gentile, kansaperäinen asemo.
" indefinitum, epämääräinen asemo.
" interrogativum, kysytys-asemo.
" personale, olio-, tekiöasemo.
" possessivum, omistus-asemo.
" proportionale, suhteis-asemo.
" reciprocum, keskinäis-asemo.
" reflexivum, itsekohtainen asemo.
" relativum, takakohtainen asemo.
pronomen, suffixivum, liiteasemo.
prosodik, ääntöoppi.
punkt, päätin, päättilö.
Qvantitet, arvo.
Radix, juuri, perä.
Sammansatt (ord), kaksi-, kolmiperäinen sana.
sats, lause.
" enkel, paljas lause.
" full, täysi lause.
semikolon, jakomerkki.
skiljetecken, välimerkki.
stafvelse, tavu.
" sluten, umpinainen tavu.
" öppen, avonainen tavu.
stafvelsetecken, tavumerkki.
stam, emä, varsi, runko.
stamord, emäsana.
stamändelse, varsipääte.
subjekt, alus.
supinum, tarkoitustapa, tarkoitin.
syntax, lauseoppi.
Talorgan, äännin.
tankstreck, ajatusmerkki, tempus, aika.
" futurum, tuloaika.
" " periphrasticum futuri, vastainen tuloaika.
" " periphrasticum imperfecti, entinen tuloaika.
" " periphrasticum præsentis, nykyinen tuloaika.
" imperfectum, entinen lähiaika.
" perfectum, ohiaika.
" plusquamperfectum, entinen ohiaika.
" preesens, lähiaika.
tempus præteritum, mennyt aika.
thesis, lasku.
tonlös, koroton.
Utropstecken, huudahusmerkki.
uttal, äännös, ääntö, ääntämä.
Verbstam, tekosanan emä, varsi.
Verbum, tekosana.
" activum, uloskohtainen tekosana.
" anomalum, säännötön tekosana.
" auxiliare, apulais-tekosana.
" defectivum, vajaallinen tekosana.
" deponens, vaihtomuotoinen tekosana.
" diminutivum, vähentäjäinen tekosana.
" effectivum, | tulevainen tekosana.
" factivum, | " "
" frequentativum, pitkittäjäinen tekosana.
" gestientivum, himottajainen tekosana.
" impersonale, olioton tekosana.
" inchoativum, alottajainen tekosana.
" intransitivum, kohteeton tekosana.
" negativum, kieltoinen tekosana.
" neutrale passivum, alakohteinen tekosana.
" neutropassivum, vastamuotoinen tekosana.
" neutrum, olokohtainen tekosana.
" passivum, vastakohtainen tekosana.
" personale, täysiolioinen tekosana.
" reflexivum, itsekohtainen tekosana.
" transitivum, kohteellinen tekosana.
versfot, runopolvi.
verslära, runooppi.
versstrof, värsy, rivi.
vokal, ääntiö
" hård, kova ääntiö.
" kort, lyhyt ääntiö.
" lång. pitkä ääntiö.
" medel-, keveä ääntiö.
" vek, pehmeä ääntiö.
vokalharmoni, ääntiösopu.
Ändelse, pääte.Jälkimaine. Erinäisiä sijoja, tiloja, tapoja ja aikoja taidettaisiin jos latinalaisillaki nimillänsä mainita. Niin kyllä saattaisi sanoa esimerk. meliorem olevan: accusativus sijassa, comparativus tilassa, ja docerem: imperfectum ajassa, conjunctivus tavassa, vaikka en tiedä, miksi ei paremmin sopisi suomeksiki sanoa edellisen sanan olevan voittotilan kohdesijassa ja jälkimäisen mutkatavan entisessä (ennis-) lähi-ajassa. Oudolta taitaisi itsekullenki kuulua, jos paljaaltaan sanottaisi jonkun sanan olevan akkusatiivuksessa, komparatiivuksessa, imperfektumissa, konjunktiivuksessa j.n.e.