Muotilääkäri

MUOTILÄÄKÄRI

Yksinäytöksinen pila

Kirj.

URHO KARHUMÄKI

Helsingissä,
Kustannus Oy Näytelmä,
1929.

Lohjan kirjapainossa.

HENKILÖT:

GRÖNBLAD, eläinlääkäri
MIINA, hieroja
TAAVETTI
HEIKKI
PAAVO
Asiakkaita.

NÄYTTÄMÖ: Grönbladin vastaanottohuone, ovet kahdelle taholle, hyvää
kalustoa mahdollisuuksien mukaan, kirjoituspöytä, jossa puhelin,
kirjoja, papereita y.m., epäjärjestyksessä, samoin kuin koko huone.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

GRÖNBLAD (Keski-ikäinen, suurehko ja lihava mies, poskessa laastarilla
peitetty ajos, istuu pöydän luona paitahihasillaan kirjoittaen,
lopettaa, heittäen kynän pöydälle): Se on täytetty! (Nousee ylös
venytellen ja haukotellen pitkään.) Palkkatulot! Ja korkotulot!
(Haukottelee.) Luontaisedut! Ja muut edut! (Istahtaa taas ja
tarkastelee kaavaketta pöydällä.) Pykäliä! Pykäliä! Ja pykälän osia!
Roskaa! (Kääntää kaavakkeen.) Kunnian ja omantunnon kautta paljasta
roskaa! (Taittaa kaavakkeen ja sulkee kuoreen.) Kunnia ja omatunto!
Vanha venähtänyt kalossi! Kuka niistä bublikaaneista rohkenee epäillä,
esim. tätä minun veroilmoitustani! (Nousee kävelemään.)
Kahdeksansataakuusikymmentäneljätuhatta! Eikä siinä ole edes puoltakaan
tuloistani, (innostuen.) Tusinan! Kaksi! Kolme! Koko korttelin täyden
saa kasata opettajia, maistereita, taiteilijoita ja lääkäreitä!
(Pilkallisesti.) Lääkäreitä, joiden seuraan muka minä, keinottelija, en
enää kelpaa! Minä maksan puolet tämän rapakylän veroista, vaikka
maksankin mitä haluan. Sellainen poika on Anders Grönblad! Kunnian ja
omantunnon kautta, hyvät herrat! (Ottaa pöydältä kauluksen ja nauhan,
siirrellen tavaraa ja etsien nappia.) Nappi! Nappi! (Etsii.) Piruko sen
siitä puhalsi! (Etsii edelleen, sekoittaen yhä enemmän. Katsahtaa
lopuksi pöydän ylitse lattialle.) Olkoon! Napille en kumarra! (Kävelee
keskilattialle pitäen kädessään kaulusta ja nauhaa. Heittää kauluksen
lattialle.) Mitä tuollakaan teen! (Nauhan samaa tietä.) Ja tuolla!
Kyllä moukille reseptit kelpaa, vaikka piirtelen aatamin vormussa!
(Ottaa pöydältä sanomalehden ja istahtaa nojatuoliin lukemaan).
Tuoreimmat uutiset! Olkoon vain! (Kääntää). Murha ja itsemurha! Mitä se
meihin kuuluu! Katsokaa eteenne! Suuria postivekseliväärennyksiä...
Viipurissa... Tampereella... Turussa... Ei liikuta minua. (Kääntää).
Muutoksia kieltolakiin! (Vilkastuu). Ähäs! (Lukee silmäillen, silloin
tällöin sanan ääneen). Eduskunta... Yhdeksälläkymmenellä
kahdeksaakymmentäviittä vastaan... määräraha rannikkovalvonnan
tehostamiseksi... Se on hyvä se... Mitä...? Eläinlääkärien
reseptimäärää rajoitetaan... (Heittää lehden lattialle ja nousee
kävelemään). Oikeuden loukkaus! Elinkeinovapauden rajoitus! (Rauhoittuu
naurahtaen). Nakertakaa vain, jyrsijät! Puistelkaa tätä pulloa
niin paljon kuin tahdotte! Hämmentäkää karjakot tätä yhteistä
maitokannuanne! Aina kerma pinnalle nousee! Minun kivimuurini valmistuu
ennenkuin teidän lakinne! Kauppa käy. Myydään vähittäin ja tukussa!
Yksinlehdin ja nipuissa! Toimitaan, koska vielä päivä on! (Menee
sisäovelle). Anna! (Kovemmin). Anna! Vieläkö makaat, senkin naakka!
(Muistaen). Äsh! Minähän ajoin sen lutkan matkoihinsa jo viikko sitten.
Eikä uutta saa hinnalla millään! Onpa nahka nyt maailmasta kateissa!

MIINA (Keski-ikäinen, suurehkot kengät jalassa, huivi päässä ja nyytti
kädessä): Hyvää päivää, herra tohtori!

GRÖNBLAD: Päivää! Päivää! Mistä rouva näin varhain?

MIINA (Kuin kainostellen): Mitäpäs tässä nyt rouvittelemaan...
tohtori... enhän minä...

GRÖNBLAD (Leikillisesti): Anteeksi, neiti taidatte vielä olla.

MIINA (Naurahtaen): Vai neiti. Mitäpäs tuota nyt neitikään...
tämmöinen.

GRÖNBLAD: Onko siinä välillä vielä joku muu? Sitä en ole ennen kuullut.

MIINA; Kyllä tohtori tietää... En minä ainoa...

GRÖNBLAD (Nauraen): Jopa arvaan. Mistäpä miestä kaikille ja kaikiksi
ajoiksi. Puutehan niistä, herroista.

MIINA (Vähän nokkaantuen): Ei heti tarvitse pilkaksi panna. Ovat
paremmat ihmiset seurustelleet tämmöisten kanssa kautta maailman sivun.
(Touhukkaammin.) Ja vähän se on, mitä minä miestä olen tarvinnut,
vaikka onkin neljä tenavaa. (Kuin lähtöä tehden.) Ja ellei teille
köyhän raha kelpaa, niin pääsen täältä poiskin, vaikka paikalla lähden!

GRÖNBLAD (Nauraen lepyttelee): Älkää leikistä! Vai vähän! Kukapa tässä
toisen vähiä kadehtimaan. Mutta mikä tämän rouvan... tuota neidin...
tuota neitirouvan nimi on?

MIINA (Kääntyy, tullen askeleen lähemmä): Miina se on!

GRÖNBLAD: Entä sukunimi ja ammatti?

MUNA: Miina Pietikäinen ja hieroja.

GRÖNBLAD: Vai hieroja! Tohtorinnaksi eikö joskus tavata maalla sanoa.

MIINA: Sanotaan. Ja kuppariksi, milloin ei tarvita. Kylläpähän kuuluvat
osaavan tohtorista itsestäänkin: Konipuoskari! Pirtutrokari!

GRÖNBLAD (Nauraen): Kateudesta panettelevat.

MIINA: No mistäs muusta! Aina ihmisillä täytyy jotain leuvoissaan olla.

GRÖNBLAD: Ei me niistä mitään! Ollaan tohtoreita ja tohtorinnoja,
kuppareita ja puoskareita! Miten rakkaat lähimmäisemme ja asiakkaamme
milloinkin vain haluavat. Olikos teillä sama asia kuin muilla, vai
muutenko poikkesitte vain tervehtimään?

MIINA: Samahan se. Mitäpä minä muuten, tämmöinen... Jos litran lapun
saisin. (Alkaa aukoa nyyttiään.)

GRÖNBLAD: Onko mitään elävää?

MIINA: Kissa oli, mutta kuoli. Eikö sitä jo ilmankin saa, olen kuullut?

GRÖNBLAD: Lain kiertämistä. Kyllä joku elävä täytyy olla.

MIINA (Kuin muistaen): Elävä! Onhan minulla sydänalassa eläväinen!
Pahojen ilmojen edellä moraa ja maraa, välistä nousee ihan kurkkuunkin!

GRÖNBLAD (Nauraen): No se muuttaa asian! Annetaan pedolle tärskäys!
(Kirjoittaa lukien samalla.) Miina Pietikäisen eläväiselle...
sisäisesti. Uusitaan tarpeen vaatiessa. (Tarjoaa reseptiä.)
Viisikymmentä markkaa!

MIINA (Kahta kämmentä lyöden): Jesta! Viisikymmentä markkaa parista
pennan pyöräyksestä! Minä saan viikon hieroa ja kupata!

GRÖNBLAD (Nauraen): Jaa, jaa, teillä on talonruoka ja lämmin! Mutta
mitä me turhista, virkaveljet! Siivotkaa ja lakaiskaa täällä vähän
huoneita, niin ei maksa penniäkään. Kas tuossa!

    (Tarjoaa reseptiä.)

MIINA (Innostuen ottaa reseptin niiaten syvään): Ihankos tohtori nyt
totta! (Taittaa ja panee hameensa taskuun.) Eikös tohtorilla ole
rouvaa?

GRÖNBLAD: Kuoli.

MIINA (Surkutellen): Mikä vahinko!

GRÖNBLAD: Ei mikään! Oli vakuutettu täydestä!

MIINA: Entäs piika?

GRÖNBLAD: Karkasi!

MIINA (Ihmetellen): Kuollaan ja karataan! Tällaisesta talosta! Jo on
hulluja montaa sorttia! Jos minä pääsisin nenästymään, en lähtisi
ajamallakaan!

GRÖNBLAD (Naurahtaen): Oho!

MIINA (Heittää nyyttinsä lattialle, irroittaen huivin päästään alkaa
touhuta taloon jääntiään): Kyllä minä siivoan huoneet! Pyyhin tomut ja
pölyytän sänkyvaatteet ja...

GRÖNBLAD (Estellen): Ei mihinkään suurempiin pölyttelyihin!

MIINA: Eikö suurempiin, vaikkei talossa naiselävää kuukausimääriin!
(Alkaa noukkia lattialta paperinpaloja ja paperossinpätkiä.) Sitä
siivoa! Siellä tumpit! Siellä loodat! (Löytää tulitikkulaatikon) Ja
täysinäiset tulitikkuloodat! (Nostaa kauluksen) Entä tämä! (Nostaa
nauhan.) Ja tämä!

GRÖNBLAD: Ja nappi! Ehkä sekin löytyy!

MIINA: Onkos sekin hukassa! (Etsii.)

GRÖNBLAD: Kuulkaa, menkää keittiön puolelle nyt. Ei ole aikaa.

MIINA: Mitäs täällä köyhällä muuta on niin paljon kuin aikaa.

GRÖNBLAD: Mutta rikkaalla ei, minulla ei ole, tarkoitin.

MIINA; Kyllä sen näkeekin, kaikesta sen näkee. Minulla on vaikka vuosi.

GRÖNBLAD (Itsekseen): Mikä pani pyytämäänkin, hönkälettä!

MIINA: Jaa mitä? Sanoiko tohtori jotain?

GRÖNBLAD: Sanoin, että menkää!

MIINA: No menen kyökin puolelle ja aloitan sieltä kahvin kiehuessa.
Mutta vielä minä lämmitän tänään saunankin. (Tarkastelee Grönbladia.)
Imaistaan tohtorin niskapuoleen pari sarvea.

GRÖNBLAD: Ei minussa ole liikaa verta.

MIINA: Onpas, koska tuommoisia äkämiä kasvattaa. Paha veri niitä
ruokkii.

GRÖNBLAD (Nauraen): Erehdys, hyvä tohtorinna! Minun vereni on jaloa
kuin satavuotinen viini. Ajatukseni ovat selvät ja aikeeni menestyvät
aina. Jos taloni palaa, rakennan toisen, paremman. Jos rouvani kuolee,
otan uuden nuoremman. Säästäkää sarvenne tyhmempien varalle.
Vastaanottoni alkaa, menkää! (Tekee kädellään työntävän liikkeen.)

MIINA (Sieppaa maasta nyyttinsä ja sanomalehden mennen sisäovesta.
Itsekseen): Kyllä kehua osaat. Kaiken varalta lämmitän saunan.

TAAVETTI (Vanhanpuoleinen äijän känä, tulee ovesta hitaasti
väännätellen, puhe leveän murteellista): Hyvää päivää!

GRÖNBLAD: Päivää, päivää!

TAAVETTI (Töllistelee ympärilleen): Onpas täällä koreata! (Koettaa
kädellään seinää). Ja silkosta. Taitaa seinät ihan paperista olla!

GRÖNBLAD (Naurahtaen): Vuoraus vain. Käykää peremmälle!

TAAVETTI (Asettaa lakkinsa permannolle alkaen hissailla pöydän luokse
päin): Sinä sitten olet varmaan se tohtuor, jolta apu lähtee!

GRÖNBLAD: Joo! Sairaalle eläimelle! Paljonko isäntä tarvitsee?

TAAVETTI (Kaivaa povestaan suuren pullon): Jos tuon potullisen
löräyttäs!

GRÖNBLAD (Naurahtaen): Ainettako? Ei sitä täällä ole. Apteekista
saatte. Minä annan vain lupalapun.

TAAVETTI: Vai peräti apteekista! Jo minä sitä uumoilin, kun ei näkynyt
tynnöriä eikä saavia.

GRÖNBLAD (Ottaa kynän): Eläimellekö merkitään?

TAAVETTI: Elukalle niin, sairaalle elukalle, ruunalle ja lehmälle ja
mahtaisko tuo siallekaan ölävönöitään tehdä.

GRÖNBLAD; Eihän toki! Varsinkin kaksijalkaiset ovat kovin tyytyväisiä.
Mikä isännän nimi?

TAAVETTI: Taavetti, Taavettipa tietenkin. Sen entisen paimenpojan
kaima.

GRÖNBLAD: Entä sukunimi?

TAAVETTI: Rantalainen kuuluu papin kartoissa olevan, ämmää sanovat
kylällä laiskaks, vaikka kyllä sen käpälä nousee siinä missä toisenkin.

GRÖNBLAD: Taitaa olla ämmää isännälle ihan tarpeeksi.

TAAVETTI: Vielä tok jäämäänkin, kun säästäin pitelee.

GRÖNBLAD (Kirjoittaa): Taavetti Rantalaisen eläimille. (Kysyen).
Sisäisesti vaiko ulkoisesti?

TAAVETTI: Vieläpä häntä ulkoseinille halvailemaan, hyvää ainetta.

GRÖNBLAD: Sisäisesti. Litra vaiko enemmän?

TAAVETTI (Kynsien korvallisiaan). Menisihän sitä... menisi pari
kolmekin, mutta taitaa olla kanfärtin hinnassa.

GRÖNBLAD: Neljäkymmentä markkaa! Resepti viisikymmentä.

TAAVETTI (Ällistyen): Tuo paperilappuko? Älä puhu pehmeitä!

GRÖNBLAD (Nauraen): Hyvä aina maksaa.

TAAVETTI: Osaapa maksaa, hyväkäs. Vai viisikymmentä markkaa. Paperiko
kalliimpaa kuin itse aine!

GRÖNBLAD: Jaa'a, Ainetta antaa kuka tahansa tyttöletukka, mutta
paperin, jolla ainetta saa, annan vain minä. (Selittäen). Ennenkuin
pääsee tähän virkaan, täytyy käydä paljon koulua ja maksaa rahaa.

TAAVETTI: Kyllä kai se maksaa, mutta... (Kyhnii päätään.)

GRÖNBLAD: No, antaa tulia vain:

TAAVETTI: Meinaan vain, että tarvitseekos minun yksin kustantaa sinun
virkasi ja koulunkäyntisi?

GRÖNBLAD (Nauraen): Osaattepa olla leikkisä.

TAAVETTI: Viisikymmentä markkaa tuommoisesta paperinpalasta, kyllä
siitä on leikki kaukana. Kun ma olen vartavasten tullut, niin otan ma
häntä litran vaikka olis myrkyn hinnassa. Mutta ei sitä lehmän turpaan
pistetä, siitä saat olla huoleti.

GRÖNBLAD: Minkäpä minä sillä mahdan, jos jumalattoman sydän on armoton,
(irroittaa reseptin). Viisikymmentä markkaa kouluutusrahoja. Alkakaapa
lukea!

TAAVETTI (Hellittää vyönsä ja kaivaa alushousunsa taskusta suuren
tupakkakukkaron, jonka avaa ja alkaa kopeloida rahoja): Eikö kolme
kymppiä riitä?

GRÖNBLAD: Ei isäntä, hyvä.

TAAVETTI (Ottaa vielä kymmenmarkkasen): Tottahan neljä!

GRÖNBLAD: Markat täyteen.

TAAVETTI (Surkeillen): Jo olet porsas. Viisikymmentä markkaa. Ennen
sillä sai viisi kannua viinaa eikä tarvinnut lippuja eikä lappuja.

GRÖNBLAD: Aika on muuttunut.

TAAVETTI: Päin pyttyä menee kaikki. (Alkaa lukea loppua nikkelissä ja
kuparissa.)

GRÖNBLAD: Paljon on romua.

TAAVETTI: Häh, vai romua. Täysmyntättyä ruunun rahaa. (Viimeiset
lukien), jokos olet tyytyväinen?

GRÖNBLAD: No jo. (Kaapaisee rahat huolimattomasti laatikkoon.)

TAAVETTI: Äläpäs pimitä niitä ennenkuin annat lapun.

GRÖNBLAD (Nauraen): Epäileekö isäntä? Kyllä näitä minulla riittää.
(Antaa reseptin.)

TAAVETTI: Kyllä kai. (Ottaa reseptin ja taivuttaa kukkaroonsa). Kyllä
kai riipustat niitä tuohon hintaan vaikka sata päivässä.

GRÖNBLAD (Hyvätuulisesti mukaan käyden): Vaikka tuhat! Eiköhän pistetä
tuliaisiksi vielä naapurin porsaalle!

TAAVETTI (Pistäen kukkaron alushousunsa taskuun): Älä nuolase! (Ottaa
lakkinsa lattialta.) Ei tässä sentään rokariksi ruveta tällä tiedolla!
Viisikymmentä markkaa! Hyvästi! (Kääntyy vielä ovessa.) Vielä ähmästät,
ennenkuin neulansilmästäsi läpäiset!

GRÖNBLAD (Nauraen): Älkää surko! Viisas kameli aina läpäisee!

HEIKKI (Vilkaseleinen, hyvinpuettu trokari, tulee rempseästi
ulko-ovesta): Morjensta, Herra sinulle antakoon! Minä en kerkiä.

GRÖNBLAD (ilostuen): Kas, Heikki! Mistäs nyt semmoisella kiireellä?

HEIKKI: Tuoltapahan suutarien pääkaupungista. (Istuu.) Annas tupakka!

GRÖNBLAD: Oikeinko sikaari pitänee. (Ottaa laatikostaan pari sikaria,)

HEIKKI: Vielä arvelet! Paras! (Ottaa, sytyttävät.)

GRÖNBLAD: Mitä maailmalle kuuluu?

HEIKKI: Huono aika, kovin huono, veli hyvä!

GRÖNBLAD: No, selitä tarkemmin.

HEIKKI: Parilla sanalla. Korpikuusi itkee! Viron vilja kukkii!

GRÖNBLAD: Äsh, vanha veijari! Kyllä yskäsi ymmärrän!

HEIKKI: Tottahan hiidessä, kun lääkäri olet!

GRÖNBLAD (Nousee kävelemään, taputtaen Heikkiä olalle): Turhaa sinun on
järjestellä. Ei synny loppuunmyyntiä, ei sinnepäinkään! Minä tunnen
tavaran noteerauksen paremmin kuin sinä, eikä ole pienen rahan
puutetta!

HEIKKI: Mutta suuren on!

GRÖNBLAD: Oho, poika!

HEIKKI: Selvä kuin päivä! Et sanan voimalla rakenna tuota tiilimuuria.
Miestä nytkin kuin kärpästä kesäisen raadon ympärillä.

GRÖNBLAD (Painavasti): Jaa'a! Huomasitkos!

HEIKKI: Entäs Tuovilan rekoolit! Akkunata kohta koko pelto täynnä!

GRÖNBLAD: Ja akkunain alla kurkun vonkaleita kuin neidon käsivarsia.

HEIKKI: Kyllä sinulla on käsivarsia! Entä Ojamon makkarafapriikki!
Luuletko panevasi näitä pystyyn muutamien Kankkusten ja Hynttysten
viisikymppisillä.

GRÖNBLAD (Mahtieleisesti): Tiedätkö poika, millä nämä ihanuudet on
pystyyn nostettu? Käsitätkö mikä kaiken takana pelaa?

HEIKKI: Tuota ei ole vaikea arvata.

GRÖNBLAD (Lyö nyrkillään pöytään): Järki!

HEIKKI (Purskahtaa äänekkääseen nauruun): Ha, ha, haa! Voi minun
päiviäni! (Puristaa vatsaansa ja nauraa.) Sääli minun uusia housujani!
Vai järki! (Nauraa.) Jopa sanan sanoit! Eläinlääkäri, mikä ei tiedä
kulkeeko hevonen pää- vai häntäpuoli edellä!

GRÖNBLAD: Naura lapsukainen! Viatonta iloa ei lueta sinulle synniksi.

HEIKKI (Edelleen): Tohtori, joka ei osaa edes kunnolla nimeään
kirjoittaa.

GRÖNBLAD: Mutta sen nimen turvissa ajelet sinäkin, entinen
helppo-Heikki toisessa luokassa kuin hyväkin herra.

HEIKKI (Istahtaa): Onpa tässä mokomakin autuus! Aina pollari
niskavilloihin tarttumassa. Mutta toinen laiska kierii suuret rahat
ihan ilkosen ilman, töhertää riivatun puumerkkinsä valmiisiin
lappuihin, syö, juo, makaa ja...

GRÖNBLAD (Keskeyttäen): Älä viitsi jatkaa! Minun sivistynyt sieluni
kärsii roskaisen miehen roskaisista puheista.

HEIKKI: Sinun sielusi! Mikä sinä luulet olevasi!

GRÖNBLAD (Suurieleisesti): Anders Grönblad! Eläinlääkäri, Saksassa
koulun käynyt. Tehtailija! Maatilanomistaja! y.m. y.m.

HEIKKI: Puoskari! Pirtusaksa! Rasputini! Oikeiden lääkäreiden pilkka ja
häpeäksi koko Suomen lääketieteelle ja lääkärikunnalle.

GRÖNBLAD: Minun käy sääliksi sinua. Olet saanut huonon kasvatuksen
huonossa seurassa, poika parka!

HEIKKI: Mutta olen kohonnut herrain henkiystäväksi. Sinä taas olet
korkeasti koulittu, mykke braa och ekstra kamraatten ja alentunut
hampparien tuttavaksi. Eikös ole merkillistä tämä maailman meininki ja
meno?

GRÖNBLAD (Kuin muistaen): Ai, mutta sinullahan on huono vatsa! Siitä
tämä vaiva. (Ottaa laatikostaan pullon ja pikarin.) Pieni tärsky,
Heikki poikaseni!

HEIKKI (Ottaa lasin): Terveydeksi ja lihasi vahvistukseksi, rakas
tohtori. Tasavallan muotilääkäri, kippis! (Tyhjentää lasin yhdellä
siemauksella). Kippis, sanovat maailman lapset, mutta minun tulee sanoa
toista. Mitä maksaa neljäsataa?

GRÖNBLAD (Vähän hämmästyen): Neljäsataa! Neljäsataa kappalettako
tarkoitat?

HEIKKI: Eikö kerraksi riitä, herra lääkäri? Mutta panekin kohtuushinta,
taikka....

GRÖNBLAD (Hyvillään): Oletpas sinä poika! Olkoon neljäkymmentä markkaa.
Tunto minullakin on.

HEIKKI: On, turkanen. Sudentunto. Jos olisi muita sinunlaisiasi
(painostaen) lääkäreitä, en ikinä mörskäsi ovea avaisi.

GRÖNBLAD: Jos olisi muita, ostaisivat ihmiset reseptinsä itse, ja sinä
saisit kiertää torilta torille nappilautoinesi niinkuin ennen.
Ymmärrätkö isäsi hyvyyttä.

HEIKKI (Irvistää): En viitsi sanoa, kuinka tarvitsisi. Mutta kymppi
pois tai tuttavuus irti.

GRÖNBLAD: Kolmekymmentäviisi! Olkoon menneeksi! (Ottaa laatikosta
reseptilehtiöitä.)

HEIKKI: No olkoon, senkin ahma. (Ottaa lompakkonsa). Onnistuin saamaan
tuon viimeisen väärän postivekselin. Täällä menee täydestä kuin
polseviikin raha. (Heittää postivekselin huolettomasti pöydälle.)

GRÖNBLAD: Mistä sinä... (Katsoo vuoroon vekseliä vuoroon Heikkiä).
Kaksikymmentä tuhatta Tampereen pankin...

HEIKKI: Niin. Etkö sinä aikaasi seuraa. Niitähän oli Helsingin, Turun,
Viipurin, tämä viimeinen on Tampereen pankin.

GRÖNBLAD: Mistä sinä tämän olet saanut?

HEIKKI (Ylimielisesti): Mitä se isännälle paistaa, mistä renki makkaraa
ostaa.

GRÖNBLAD: Jospa en anna nimiäni.

HEIKKI: Älä anna. (Aikoo ottaa vekselin pöydältä.)

GRÖNBLAD: Älähän nyt. (Tutkien.) Et sinä rohkene etkä kehtaa minua
pettää!

HEIKKI (Hymähtäen): Sinua! Pyh! Annatko vai et? (Katsoo kelloaan.)
Viiden minutin perästä lähtee juna.

GRÖNBLAD: Onko siirretty edes? (Kääntää vekselin.)

HEIKKI: Kaikkia kyselet!

GRÖNBLAD (Lukee): Vikholm, Lintmanen, Hyrkäs, Kenttari! (Naurahtaen.)
Paras toki viimeisenä.

HEIKKI: Joo! Kenttari! Herrain tuttu! Suurliikemies! Kulkee suoraan
niin pirun mutkaista tietä! Niinkuin nytkin, etpä pahuus soikoon pääse
sanomaan, että sinut on valheella petetty.

GRÖNBLAD (Tutkii vielä postivekseliä): Senkin Juudas!

HEIKKI (Katsoo kelloonsa): Jos minuutin vielä nikottelet, niin otan
omani, pidä lappusi!

GRÖNBLAD (Pistää vekselin laatikkoonsa ja antaa reseptilehtiöt):
Pitäisikö siitä vielä takaisinkin antaa?

HEIKKI: Joo, joo! Rahasta takaisin, eikä vesissä silmin! (Grönblad
laskee kynällä.) Kuusi tuhatta! Päässäni minä tuommoiset lasken! Mutta
se onkin pää! Siellä on muutakin kuin paiseita ja täitä.

GRÖNBLAD: Ai, jai, jai, jai! Sinä olet niin siivoton ja kiitämätön!
(Lukee tuhatmarkkasissa.) Oikein sääli antaa noin kauniita rahoja!

HEIKKI: Lienevätkö edes oikeita (Tarkastelee valoa vasten.) Sitä
kannetaan tällaiseen paikkaan vaikka mitä. No, oli mitä oli. Täydestä
läpäisee! (Pistää huolimattomasti taskuunsa, katsoo kelloaan.) Kiire
alkaa olla! (Ovella.) Morjesta vain! Nyt en käy tässä kämpässä isompaan
aikaan! (Menee.)

PAAVO (Tulee ulko-ovesta, nuori talonpoikaisesti puettu, päättävän ja
tarmokkaan näköinen): Päivää!

GRÖNBLAD (Huomaamatta tulijaa ottaa vekselin laatikosta ja tarkastelee
vielä molemmin puolin. Nousee kiivaasti ylös etsien pöydältä ja
lattialta. Löytämättä mitään. Huutaa sisäovelle): Neiti! Rouva!
(Kuuntelee.) Ämmä! Mihin laitoitte sanomalehden! (Kääntyy ja huomaa
Paavon.) Mitä te? (Menee ja istahtaa pöytänsä luo.)

PAAVO: Meillä on lehmä poikimakuumeessa. Tulin hakemaan...

GRÖNBLAD (Keskeyttäen): Ei mitään selityksiä! Montako?

PAAVO; Yksi mies ja pumppu.

GRÖNBLAD (Kärsimättömänä): Pöllö! Ei minulla ole aikaa eikä halua
turhaan leikinlaskuun!

PAAVO: Eikä minulla. Se on kantakirja lehmä.

GRÖNBLAD (Kärsimättömästi reseptilehtiöitä selaillen): No sanokaa
kuinka monta, älkääkä jahnatko!

PAAVO (Astuu askeleen): Luuletteko te, ettei Suomen kansa tarvitse enää
mitään muuta kuin pirtureseptejä? Sairaan eläimen luokse minä tulin
hakemaan. Ettekö selvää suomea ymmärrä!

GRÖNBLAD: Luuletteko minun viitsivän vaivautua teidän nautojenne takia!

PAAVO: Ettekö ole eläinlääkäri? Eikö teillä ole ilmoitus lehdessä ja
kilpi seinässä?

GRÖNBLAD: Mitä se teitä liikuttaa! (Pois työntävästi.) Menkää!

PAAVO (Astuu pari askelta eteenpäin): Kuulinko oikein!

GRÖNBLAD (Kovemmin ovea näyttäen): Ulos!

PAAVO (Astuen vielä pari askelta, jämeästi): Ovenko vai akkunan kautta!
Kumpaa tietä herra haluaa!

GRÖNBLAD (Hätkähtäen): Te uskallatte!

PAAVO (Varmasti): Me uskallamme! Tämän vuosisadan talonpoika ei väistä
tuollaisten herrojen tieltä sentin vertaa!

GRÖNBLAD (Pehmiten): Menkää nyt, älkää riidelkö! Menkää Virtasen luo
tai ihmislääkärien Rosbergin, Heiskasen, Ailion. Onhan niitä täällä.
Heillä on paremmin praktiikkaa tällaisiin. Menkää nyt, ei minulla ole
aikaa.

PAAVO: Eikä rahan puutetta.

GRÖNBLAD (Kärsimättömästi kävellen): Ettekö hyvä mies saa vähemmällä
päähänne. Ettekö ole kuullut, etten enää pariin vuoteen ole
sairasmatkoilla käynyt.

PAAVO: Vain pirtulappujen takia pidätte kilpeä ja ilmoitusta!

GRÖNBLAD (Kiivaasti): Menkää, taikka tulen hulluksi!

PAAVO: Kunpa tulisitte! Vapautuisi luomakunta edes yhdestä
sinappikuoriaisesta.

GRÖNBLAD: Olisi minulla todistajat, niin näyttäisin!

PAAVO (Pilkallisesti): Te näyttäisitte! Te Grönblad! Ettekö ole jo
tarpeeksi näyttänyt, minkälainen iilimato tämän vihreän lehden alla
lepää! Lakatkaa jo pettämästä ihmisiä ja häpäisemästä kunniallisten
lääkärien nimeä ja mainetta! Näyttäkää jo toki oikea karvanne!
Maalatkaa seinäänne pullo ja resepti! (Kääntyy ja menee.)

GRÖNBLAD (Kävelee kiukuissaan): Tuhattulimmaisen moukka! Aasi! Roisto!
Eikö liene niiden kunniallisten lääkärien lähettämä! (Kävelee.) Onkohan
ennen maailmassa rankaisematta ketään noin häpeämättömästi haukuttu!
(Huutaa sisäovesta.) Hoi, siellä! Mihin hiiteen panitte täältä
sanomalehden!

MIINA (Toisessa huoneessa): Jaa, aviisin! (Tulee sisälle lehti
kädessä.) Tässähän tämä! Korjasin pois, kun ma aattelin, että vie hänet
edes vaikka pikkukamariin!

GRÖNBLAD (Vihaisesti): Pikkukamariin! Menkää ja mädätkää sinne!
(Sieppaa lehden.)

MIINA (Ällistyksissään): Noinko vähästä se tohtori, vaikka vakuutteli,
ettei koskaan suutu. (Kääntyen, itsekseen.) Parasta panna heti sauna
lämmitä ja sarvet likoon. (Menee.)

GRÖNBLAD (Istuu ja kääntelee kiihkeästi lehteä): Missä se oli! Äsh, kun
ei löydä! (Huomaa ja alkaa lukea puoliääneen.) Myyty monissa
kaupungeissa... Viipurissa satakaksikymmentätuhatta... Helsingissä
kahdeksankymmentätuhatta... Turussa... Arvellaan liikkeessä olevan vielä
muutamia... Kaikki erehdyttävän hyvin valmistettuja... Myyty samaan
aikaan kaikkialla... Varmin tuntomerkki (Lukee kiihkeästi.)
Lävistyskone lyönyt n-kirjaimen alemma... Pieni a umpinainen. (Heittää
lehden ja mennen pöytälaatikolleen, ottaa postivekselin kiireesti
esiin.) Siinäpäs se! (Tarttuu päähänsä.) Niinkuin nakutettu! (Kävelee
kiivaasti ähkien.) Voi helppo-Heikki, mitäs tulit ja teit! Minkäs
kehtasit minulle tehdä! Minä tätä vaatetan ja elätän kuin västäräkki
käen poikaa. Ja hävitön petti kuin Juudas. Mutta odotappas roisto!
(Sieppaa puhelintorven ja soittaa kiivaasti. Kun ei mitään kuulu, niin
soittaa pitemmän soiton, kiivaasti.) Senkin lutkat! (Soittaa nykien
pitkän soiton, kuuntelee ja karjaisee.) Poliisikonttoriin! Kyöpelin
naakat! Menkää vuoreen makaamaan! (Itsekseen torveen puhuen.) Mitä?...
Mitä ne nahjukset sille mahtavat?... Mitä minä?... Minkä siltä
ottaa?... Reseptitkö?... Suuri skandaali ja nauru!... (Puhelimeen.)
Halloo! Halloo! Kitanne kiinni, aasit!... Minäkö vaivannut! Häh!...
Pässit! Kuhnurit! Yksiä pulliaisia kaikki! (Sulkee rämähtäen puhelimen.
Miina tulee sisällä, pysähtyen ovelle.) Kaikki roistot minua vastaan!
(Ottaa postivekselin katsellen sitä julmistuneen näköisenä.)

MIINA (Osaaottavasti): Mikä herraan nyt meni?

GRÖNBLAD (Repäisee vekselin kahtia, kiljaisten): Perkele!

MIINA: Jes siunatkoon! Nyt täytyy vetää heti sarvet!

GRÖNBLAD: Mene ja vedä äijäsi pakaroihin.

MIINA (Käsiään yhteen lyöden): El siinä enää mikään auta. Se on
täysihullu! (Peräytyy ovesta.)

GRÖNBLAD: Jo vähemmästäkin. Ei se kipu, mutta se häpy! (Kävelee.)
Mokoma Kenttari! Jätkä! Nappisaksa! Tulitikkuvaras! Pitäisi edes
salassa, mutta johan piti! Ja koko maailma nauraa! (istahtaa
rauhoittuneena.) Jätkä pesee! Moukka pyyhkii! Voi alennuksen surkeus!
Anders Grönblad! Suuren suvun plaskattu toivo! Oletpa täysi nauta!
(Koputtaa päätään.) Parasta kun annat ämmän imeä pari sonnin sarvea
otsaasi!

Väliverho.