Muotilääkäri

MUOTILÄÄKÄRI

Yksinäytöksinen pila

Kirj.

URHO KARHUMÄKI

Helsingissä, Kustannus Oy Näytelmä, 1929.

Lohjan kirjapainossa.

HENKILÖT:

GRÖNBLAD, eläinlääkäri MIINA, hieroja TAAVETTI HEIKKI PAAVO Asiakkaita.

NÄYTTÄMÖ: Grönbladin vastaanottohuone, ovet kahdelle taholle, hyvää kalustoa mahdollisuuksien mukaan, kirjoituspöytä, jossa puhelin, kirjoja, papereita y.m., epäjärjestyksessä, samoin kuin koko huone.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

GRÖNBLAD (Keski-ikäinen, suurehko ja lihava mies, poskessa laastarilla peitetty ajos, istuu pöydän luona paitahihasillaan kirjoittaen, lopettaa, heittäen kynän pöydälle): Se on täytetty! (Nousee ylös venytellen ja haukotellen pitkään.) Palkkatulot! Ja korkotulot! (Haukottelee.) Luontaisedut! Ja muut edut! (Istahtaa taas ja tarkastelee kaavaketta pöydällä.) Pykäliä! Pykäliä! Ja pykälän osia! Roskaa! (Kääntää kaavakkeen.) Kunnian ja omantunnon kautta paljasta roskaa! (Taittaa kaavakkeen ja sulkee kuoreen.) Kunnia ja omatunto! Vanha venähtänyt kalossi! Kuka niistä bublikaaneista rohkenee epäillä, esim. tätä minun veroilmoitustani! (Nousee kävelemään.) Kahdeksansataakuusikymmentäneljätuhatta! Eikä siinä ole edes puoltakaan tuloistani, (innostuen.) Tusinan! Kaksi! Kolme! Koko korttelin täyden saa kasata opettajia, maistereita, taiteilijoita ja lääkäreitä! (Pilkallisesti.) Lääkäreitä, joiden seuraan muka minä, keinottelija, en enää kelpaa! Minä maksan puolet tämän rapakylän veroista, vaikka maksankin mitä haluan. Sellainen poika on Anders Grönblad! Kunnian ja omantunnon kautta, hyvät herrat! (Ottaa pöydältä kauluksen ja nauhan, siirrellen tavaraa ja etsien nappia.) Nappi! Nappi! (Etsii.) Piruko sen siitä puhalsi! (Etsii edelleen, sekoittaen yhä enemmän. Katsahtaa lopuksi pöydän ylitse lattialle.) Olkoon! Napille en kumarra! (Kävelee keskilattialle pitäen kädessään kaulusta ja nauhaa. Heittää kauluksen lattialle.) Mitä tuollakaan teen! (Nauhan samaa tietä.) Ja tuolla! Kyllä moukille reseptit kelpaa, vaikka piirtelen aatamin vormussa! (Ottaa pöydältä sanomalehden ja istahtaa nojatuoliin lukemaan). Tuoreimmat uutiset! Olkoon vain! (Kääntää). Murha ja itsemurha! Mitä se meihin kuuluu! Katsokaa eteenne! Suuria postivekseliväärennyksiä... Viipurissa... Tampereella... Turussa... Ei liikuta minua. (Kääntää). Muutoksia kieltolakiin! (Vilkastuu). Ähäs! (Lukee silmäillen, silloin tällöin sanan ääneen). Eduskunta... Yhdeksälläkymmenellä kahdeksaakymmentäviittä vastaan... määräraha rannikkovalvonnan tehostamiseksi... Se on hyvä se... Mitä...? Eläinlääkärien reseptimäärää rajoitetaan... (Heittää lehden lattialle ja nousee kävelemään). Oikeuden loukkaus! Elinkeinovapauden rajoitus! (Rauhoittuu naurahtaen). Nakertakaa vain, jyrsijät! Puistelkaa tätä pulloa niin paljon kuin tahdotte! Hämmentäkää karjakot tätä yhteistä maitokannuanne! Aina kerma pinnalle nousee! Minun kivimuurini valmistuu ennenkuin teidän lakinne! Kauppa käy. Myydään vähittäin ja tukussa! Yksinlehdin ja nipuissa! Toimitaan, koska vielä päivä on! (Menee sisäovelle). Anna! (Kovemmin). Anna! Vieläkö makaat, senkin naakka! (Muistaen). Äsh! Minähän ajoin sen lutkan matkoihinsa jo viikko sitten. Eikä uutta saa hinnalla millään! Onpa nahka nyt maailmasta kateissa!

MIINA (Keski-ikäinen, suurehkot kengät jalassa, huivi päässä ja nyytti kädessä): Hyvää päivää, herra tohtori!

GRÖNBLAD: Päivää! Päivää! Mistä rouva näin varhain?

MIINA (Kuin kainostellen): Mitäpäs tässä nyt rouvittelemaan... tohtori... enhän minä...

GRÖNBLAD (Leikillisesti): Anteeksi, neiti taidatte vielä olla.

MIINA (Naurahtaen): Vai neiti. Mitäpäs tuota nyt neitikään... tämmöinen.

GRÖNBLAD: Onko siinä välillä vielä joku muu? Sitä en ole ennen kuullut.

MIINA; Kyllä tohtori tietää... En minä ainoa...

GRÖNBLAD (Nauraen): Jopa arvaan. Mistäpä miestä kaikille ja kaikiksi ajoiksi. Puutehan niistä, herroista.

MIINA (Vähän nokkaantuen): Ei heti tarvitse pilkaksi panna. Ovat paremmat ihmiset seurustelleet tämmöisten kanssa kautta maailman sivun. (Touhukkaammin.) Ja vähän se on, mitä minä miestä olen tarvinnut, vaikka onkin neljä tenavaa. (Kuin lähtöä tehden.) Ja ellei teille köyhän raha kelpaa, niin pääsen täältä poiskin, vaikka paikalla lähden!

GRÖNBLAD (Nauraen lepyttelee): Älkää leikistä! Vai vähän! Kukapa tässä toisen vähiä kadehtimaan. Mutta mikä tämän rouvan... tuota neidin... tuota neitirouvan nimi on?

MIINA (Kääntyy, tullen askeleen lähemmä): Miina se on!

GRÖNBLAD: Entä sukunimi ja ammatti?

MUNA: Miina Pietikäinen ja hieroja.

GRÖNBLAD: Vai hieroja! Tohtorinnaksi eikö joskus tavata maalla sanoa.

MIINA: Sanotaan. Ja kuppariksi, milloin ei tarvita. Kylläpähän kuuluvat osaavan tohtorista itsestäänkin: Konipuoskari! Pirtutrokari!

GRÖNBLAD (Nauraen): Kateudesta panettelevat.

MIINA: No mistäs muusta! Aina ihmisillä täytyy jotain leuvoissaan olla.

GRÖNBLAD: Ei me niistä mitään! Ollaan tohtoreita ja tohtorinnoja, kuppareita ja puoskareita! Miten rakkaat lähimmäisemme ja asiakkaamme milloinkin vain haluavat. Olikos teillä sama asia kuin muilla, vai muutenko poikkesitte vain tervehtimään?

MIINA: Samahan se. Mitäpä minä muuten, tämmöinen... Jos litran lapun saisin. (Alkaa aukoa nyyttiään.)

GRÖNBLAD: Onko mitään elävää?

MIINA: Kissa oli, mutta kuoli. Eikö sitä jo ilmankin saa, olen kuullut?

GRÖNBLAD: Lain kiertämistä. Kyllä joku elävä täytyy olla.

MIINA (Kuin muistaen): Elävä! Onhan minulla sydänalassa eläväinen! Pahojen ilmojen edellä moraa ja maraa, välistä nousee ihan kurkkuunkin!

GRÖNBLAD (Nauraen): No se muuttaa asian! Annetaan pedolle tärskäys! (Kirjoittaa lukien samalla.) Miina Pietikäisen eläväiselle... sisäisesti. Uusitaan tarpeen vaatiessa. (Tarjoaa reseptiä.) Viisikymmentä markkaa!

MIINA (Kahta kämmentä lyöden): Jesta! Viisikymmentä markkaa parista pennan pyöräyksestä! Minä saan viikon hieroa ja kupata!

GRÖNBLAD (Nauraen): Jaa, jaa, teillä on talonruoka ja lämmin! Mutta mitä me turhista, virkaveljet! Siivotkaa ja lakaiskaa täällä vähän huoneita, niin ei maksa penniäkään. Kas tuossa!

    (Tarjoaa reseptiä.)

MIINA (Innostuen ottaa reseptin niiaten syvään): Ihankos tohtori nyt totta! (Taittaa ja panee hameensa taskuun.) Eikös tohtorilla ole rouvaa?

GRÖNBLAD: Kuoli.

MIINA (Surkutellen): Mikä vahinko!

GRÖNBLAD: Ei mikään! Oli vakuutettu täydestä!

MIINA: Entäs piika?

GRÖNBLAD: Karkasi!

MIINA (Ihmetellen): Kuollaan ja karataan! Tällaisesta talosta! Jo on hulluja montaa sorttia! Jos minä pääsisin nenästymään, en lähtisi ajamallakaan!

GRÖNBLAD (Naurahtaen): Oho!

MIINA (Heittää nyyttinsä lattialle, irroittaen huivin päästään alkaa touhuta taloon jääntiään): Kyllä minä siivoan huoneet! Pyyhin tomut ja pölyytän sänkyvaatteet ja...

GRÖNBLAD (Estellen): Ei mihinkään suurempiin pölyttelyihin!

MIINA: Eikö suurempiin, vaikkei talossa naiselävää kuukausimääriin! (Alkaa noukkia lattialta paperinpaloja ja paperossinpätkiä.) Sitä siivoa! Siellä tumpit! Siellä loodat! (Löytää tulitikkulaatikon) Ja täysinäiset tulitikkuloodat! (Nostaa kauluksen) Entä tämä! (Nostaa nauhan.) Ja tämä!

GRÖNBLAD: Ja nappi! Ehkä sekin löytyy!

MIINA: Onkos sekin hukassa! (Etsii.)

GRÖNBLAD: Kuulkaa, menkää keittiön puolelle nyt. Ei ole aikaa.

MIINA: Mitäs täällä köyhällä muuta on niin paljon kuin aikaa.

GRÖNBLAD: Mutta rikkaalla ei, minulla ei ole, tarkoitin.

MIINA; Kyllä sen näkeekin, kaikesta sen näkee. Minulla on vaikka vuosi.

GRÖNBLAD (Itsekseen): Mikä pani pyytämäänkin, hönkälettä!

MIINA: Jaa mitä? Sanoiko tohtori jotain?

GRÖNBLAD: Sanoin, että menkää!

MIINA: No menen kyökin puolelle ja aloitan sieltä kahvin kiehuessa. Mutta vielä minä lämmitän tänään saunankin. (Tarkastelee Grönbladia.) Imaistaan tohtorin niskapuoleen pari sarvea.

GRÖNBLAD: Ei minussa ole liikaa verta.

MIINA: Onpas, koska tuommoisia äkämiä kasvattaa. Paha veri niitä ruokkii.

GRÖNBLAD (Nauraen): Erehdys, hyvä tohtorinna! Minun vereni on jaloa kuin satavuotinen viini. Ajatukseni ovat selvät ja aikeeni menestyvät aina. Jos taloni palaa, rakennan toisen, paremman. Jos rouvani kuolee, otan uuden nuoremman. Säästäkää sarvenne tyhmempien varalle. Vastaanottoni alkaa, menkää! (Tekee kädellään työntävän liikkeen.)

MIINA (Sieppaa maasta nyyttinsä ja sanomalehden mennen sisäovesta. Itsekseen): Kyllä kehua osaat. Kaiken varalta lämmitän saunan.

TAAVETTI (Vanhanpuoleinen äijän känä, tulee ovesta hitaasti väännätellen, puhe leveän murteellista): Hyvää päivää!

GRÖNBLAD: Päivää, päivää!

TAAVETTI (Töllistelee ympärilleen): Onpas täällä koreata! (Koettaa kädellään seinää). Ja silkosta. Taitaa seinät ihan paperista olla!

GRÖNBLAD (Naurahtaen): Vuoraus vain. Käykää peremmälle!

TAAVETTI (Asettaa lakkinsa permannolle alkaen hissailla pöydän luokse päin): Sinä sitten olet varmaan se tohtuor, jolta apu lähtee!

GRÖNBLAD: Joo! Sairaalle eläimelle! Paljonko isäntä tarvitsee?

TAAVETTI (Kaivaa povestaan suuren pullon): Jos tuon potullisen löräyttäs!

GRÖNBLAD (Naurahtaen): Ainettako? Ei sitä täällä ole. Apteekista saatte. Minä annan vain lupalapun.

TAAVETTI: Vai peräti apteekista! Jo minä sitä uumoilin, kun ei näkynyt tynnöriä eikä saavia.

GRÖNBLAD (Ottaa kynän): Eläimellekö merkitään?

TAAVETTI: Elukalle niin, sairaalle elukalle, ruunalle ja lehmälle ja mahtaisko tuo siallekaan ölävönöitään tehdä.

GRÖNBLAD; Eihän toki! Varsinkin kaksijalkaiset ovat kovin tyytyväisiä. Mikä isännän nimi?

TAAVETTI: Taavetti, Taavettipa tietenkin. Sen entisen paimenpojan kaima.

GRÖNBLAD: Entä sukunimi?

TAAVETTI: Rantalainen kuuluu papin kartoissa olevan, ämmää sanovat kylällä laiskaks, vaikka kyllä sen käpälä nousee siinä missä toisenkin.

GRÖNBLAD: Taitaa olla ämmää isännälle ihan tarpeeksi.

TAAVETTI: Vielä tok jäämäänkin, kun säästäin pitelee.

GRÖNBLAD (Kirjoittaa): Taavetti Rantalaisen eläimille. (Kysyen). Sisäisesti vaiko ulkoisesti?

TAAVETTI: Vieläpä häntä ulkoseinille halvailemaan, hyvää ainetta.

GRÖNBLAD: Sisäisesti. Litra vaiko enemmän?

TAAVETTI (Kynsien korvallisiaan). Menisihän sitä... menisi pari kolmekin, mutta taitaa olla kanfärtin hinnassa.

GRÖNBLAD: Neljäkymmentä markkaa! Resepti viisikymmentä.

TAAVETTI (Ällistyen): Tuo paperilappuko? Älä puhu pehmeitä!

GRÖNBLAD (Nauraen): Hyvä aina maksaa.

TAAVETTI: Osaapa maksaa, hyväkäs. Vai viisikymmentä markkaa. Paperiko kalliimpaa kuin itse aine!

GRÖNBLAD: Jaa'a, Ainetta antaa kuka tahansa tyttöletukka, mutta paperin, jolla ainetta saa, annan vain minä. (Selittäen). Ennenkuin pääsee tähän virkaan, täytyy käydä paljon koulua ja maksaa rahaa.

TAAVETTI: Kyllä kai se maksaa, mutta... (Kyhnii päätään.)

GRÖNBLAD: No, antaa tulia vain:

TAAVETTI: Meinaan vain, että tarvitseekos minun yksin kustantaa sinun virkasi ja koulunkäyntisi?

GRÖNBLAD (Nauraen): Osaattepa olla leikkisä.

TAAVETTI: Viisikymmentä markkaa tuommoisesta paperinpalasta, kyllä siitä on leikki kaukana. Kun ma olen vartavasten tullut, niin otan ma häntä litran vaikka olis myrkyn hinnassa. Mutta ei sitä lehmän turpaan pistetä, siitä saat olla huoleti.

GRÖNBLAD: Minkäpä minä sillä mahdan, jos jumalattoman sydän on armoton, (irroittaa reseptin). Viisikymmentä markkaa kouluutusrahoja. Alkakaapa lukea!

TAAVETTI (Hellittää vyönsä ja kaivaa alushousunsa taskusta suuren tupakkakukkaron, jonka avaa ja alkaa kopeloida rahoja): Eikö kolme kymppiä riitä?

GRÖNBLAD: Ei isäntä, hyvä.

TAAVETTI (Ottaa vielä kymmenmarkkasen): Tottahan neljä!

GRÖNBLAD: Markat täyteen.

TAAVETTI (Surkeillen): Jo olet porsas. Viisikymmentä markkaa. Ennen sillä sai viisi kannua viinaa eikä tarvinnut lippuja eikä lappuja.

GRÖNBLAD: Aika on muuttunut.

TAAVETTI: Päin pyttyä menee kaikki. (Alkaa lukea loppua nikkelissä ja kuparissa.)

GRÖNBLAD: Paljon on romua.

TAAVETTI: Häh, vai romua. Täysmyntättyä ruunun rahaa. (Viimeiset lukien), jokos olet tyytyväinen?

GRÖNBLAD: No jo. (Kaapaisee rahat huolimattomasti laatikkoon.)

TAAVETTI: Äläpäs pimitä niitä ennenkuin annat lapun.

GRÖNBLAD (Nauraen): Epäileekö isäntä? Kyllä näitä minulla riittää. (Antaa reseptin.)

TAAVETTI: Kyllä kai. (Ottaa reseptin ja taivuttaa kukkaroonsa). Kyllä kai riipustat niitä tuohon hintaan vaikka sata päivässä.

GRÖNBLAD (Hyvätuulisesti mukaan käyden): Vaikka tuhat! Eiköhän pistetä tuliaisiksi vielä naapurin porsaalle!

TAAVETTI (Pistäen kukkaron alushousunsa taskuun): Älä nuolase! (Ottaa lakkinsa lattialta.) Ei tässä sentään rokariksi ruveta tällä tiedolla! Viisikymmentä markkaa! Hyvästi! (Kääntyy vielä ovessa.) Vielä ähmästät, ennenkuin neulansilmästäsi läpäiset!

GRÖNBLAD (Nauraen): Älkää surko! Viisas kameli aina läpäisee!

HEIKKI (Vilkaseleinen, hyvinpuettu trokari, tulee rempseästi ulko-ovesta): Morjensta, Herra sinulle antakoon! Minä en kerkiä.

GRÖNBLAD (ilostuen): Kas, Heikki! Mistäs nyt semmoisella kiireellä?

HEIKKI: Tuoltapahan suutarien pääkaupungista. (Istuu.) Annas tupakka!

GRÖNBLAD: Oikeinko sikaari pitänee. (Ottaa laatikostaan pari sikaria,)

HEIKKI: Vielä arvelet! Paras! (Ottaa, sytyttävät.)

GRÖNBLAD: Mitä maailmalle kuuluu?

HEIKKI: Huono aika, kovin huono, veli hyvä!

GRÖNBLAD: No, selitä tarkemmin.

HEIKKI: Parilla sanalla. Korpikuusi itkee! Viron vilja kukkii!

GRÖNBLAD: Äsh, vanha veijari! Kyllä yskäsi ymmärrän!

HEIKKI: Tottahan hiidessä, kun lääkäri olet!

GRÖNBLAD (Nousee kävelemään, taputtaen Heikkiä olalle): Turhaa sinun on järjestellä. Ei synny loppuunmyyntiä, ei sinnepäinkään! Minä tunnen tavaran noteerauksen paremmin kuin sinä, eikä ole pienen rahan puutetta!

HEIKKI: Mutta suuren on!

GRÖNBLAD: Oho, poika!

HEIKKI: Selvä kuin päivä! Et sanan voimalla rakenna tuota tiilimuuria. Miestä nytkin kuin kärpästä kesäisen raadon ympärillä.

GRÖNBLAD (Painavasti): Jaa'a! Huomasitkos!

HEIKKI: Entäs Tuovilan rekoolit! Akkunata kohta koko pelto täynnä!

GRÖNBLAD: Ja akkunain alla kurkun vonkaleita kuin neidon käsivarsia.

HEIKKI: Kyllä sinulla on käsivarsia! Entä Ojamon makkarafapriikki! Luuletko panevasi näitä pystyyn muutamien Kankkusten ja Hynttysten viisikymppisillä.

GRÖNBLAD (Mahtieleisesti): Tiedätkö poika, millä nämä ihanuudet on pystyyn nostettu? Käsitätkö mikä kaiken takana pelaa?

HEIKKI: Tuota ei ole vaikea arvata.

GRÖNBLAD (Lyö nyrkillään pöytään): Järki!

HEIKKI (Purskahtaa äänekkääseen nauruun): Ha, ha, haa! Voi minun päiviäni! (Puristaa vatsaansa ja nauraa.) Sääli minun uusia housujani! Vai järki! (Nauraa.) Jopa sanan sanoit! Eläinlääkäri, mikä ei tiedä kulkeeko hevonen pää- vai häntäpuoli edellä!

GRÖNBLAD: Naura lapsukainen! Viatonta iloa ei lueta sinulle synniksi.

HEIKKI (Edelleen): Tohtori, joka ei osaa edes kunnolla nimeään kirjoittaa.

GRÖNBLAD: Mutta sen nimen turvissa ajelet sinäkin, entinen helppo-Heikki toisessa luokassa kuin hyväkin herra.

HEIKKI (Istahtaa): Onpa tässä mokomakin autuus! Aina pollari niskavilloihin tarttumassa. Mutta toinen laiska kierii suuret rahat ihan ilkosen ilman, töhertää riivatun puumerkkinsä valmiisiin lappuihin, syö, juo, makaa ja...

GRÖNBLAD (Keskeyttäen): Älä viitsi jatkaa! Minun sivistynyt sieluni kärsii roskaisen miehen roskaisista puheista.

HEIKKI: Sinun sielusi! Mikä sinä luulet olevasi!

GRÖNBLAD (Suurieleisesti): Anders Grönblad! Eläinlääkäri, Saksassa koulun käynyt. Tehtailija! Maatilanomistaja! y.m. y.m.

HEIKKI: Puoskari! Pirtusaksa! Rasputini! Oikeiden lääkäreiden pilkka ja häpeäksi koko Suomen lääketieteelle ja lääkärikunnalle.

GRÖNBLAD: Minun käy sääliksi sinua. Olet saanut huonon kasvatuksen huonossa seurassa, poika parka!

HEIKKI: Mutta olen kohonnut herrain henkiystäväksi. Sinä taas olet korkeasti koulittu, mykke braa och ekstra kamraatten ja alentunut hampparien tuttavaksi. Eikös ole merkillistä tämä maailman meininki ja meno?

GRÖNBLAD (Kuin muistaen): Ai, mutta sinullahan on huono vatsa! Siitä tämä vaiva. (Ottaa laatikostaan pullon ja pikarin.) Pieni tärsky, Heikki poikaseni!

HEIKKI (Ottaa lasin): Terveydeksi ja lihasi vahvistukseksi, rakas tohtori. Tasavallan muotilääkäri, kippis! (Tyhjentää lasin yhdellä siemauksella). Kippis, sanovat maailman lapset, mutta minun tulee sanoa toista. Mitä maksaa neljäsataa?

GRÖNBLAD (Vähän hämmästyen): Neljäsataa! Neljäsataa kappalettako tarkoitat?

HEIKKI: Eikö kerraksi riitä, herra lääkäri? Mutta panekin kohtuushinta, taikka....

GRÖNBLAD (Hyvillään): Oletpas sinä poika! Olkoon neljäkymmentä markkaa. Tunto minullakin on.

HEIKKI: On, turkanen. Sudentunto. Jos olisi muita sinunlaisiasi (painostaen) lääkäreitä, en ikinä mörskäsi ovea avaisi.

GRÖNBLAD: Jos olisi muita, ostaisivat ihmiset reseptinsä itse, ja sinä saisit kiertää torilta torille nappilautoinesi niinkuin ennen. Ymmärrätkö isäsi hyvyyttä.

HEIKKI (Irvistää): En viitsi sanoa, kuinka tarvitsisi. Mutta kymppi pois tai tuttavuus irti.

GRÖNBLAD: Kolmekymmentäviisi! Olkoon menneeksi! (Ottaa laatikosta reseptilehtiöitä.)

HEIKKI: No olkoon, senkin ahma. (Ottaa lompakkonsa). Onnistuin saamaan tuon viimeisen väärän postivekselin. Täällä menee täydestä kuin polseviikin raha. (Heittää postivekselin huolettomasti pöydälle.)

GRÖNBLAD: Mistä sinä... (Katsoo vuoroon vekseliä vuoroon Heikkiä). Kaksikymmentä tuhatta Tampereen pankin...

HEIKKI: Niin. Etkö sinä aikaasi seuraa. Niitähän oli Helsingin, Turun, Viipurin, tämä viimeinen on Tampereen pankin.

GRÖNBLAD: Mistä sinä tämän olet saanut?

HEIKKI (Ylimielisesti): Mitä se isännälle paistaa, mistä renki makkaraa ostaa.

GRÖNBLAD: Jospa en anna nimiäni.

HEIKKI: Älä anna. (Aikoo ottaa vekselin pöydältä.)

GRÖNBLAD: Älähän nyt. (Tutkien.) Et sinä rohkene etkä kehtaa minua pettää!

HEIKKI (Hymähtäen): Sinua! Pyh! Annatko vai et? (Katsoo kelloaan.) Viiden minutin perästä lähtee juna.

GRÖNBLAD: Onko siirretty edes? (Kääntää vekselin.)

HEIKKI: Kaikkia kyselet!

GRÖNBLAD (Lukee): Vikholm, Lintmanen, Hyrkäs, Kenttari! (Naurahtaen.) Paras toki viimeisenä.

HEIKKI: Joo! Kenttari! Herrain tuttu! Suurliikemies! Kulkee suoraan niin pirun mutkaista tietä! Niinkuin nytkin, etpä pahuus soikoon pääse sanomaan, että sinut on valheella petetty.

GRÖNBLAD (Tutkii vielä postivekseliä): Senkin Juudas!

HEIKKI (Katsoo kelloonsa): Jos minuutin vielä nikottelet, niin otan omani, pidä lappusi!

GRÖNBLAD (Pistää vekselin laatikkoonsa ja antaa reseptilehtiöt): Pitäisikö siitä vielä takaisinkin antaa?

HEIKKI: Joo, joo! Rahasta takaisin, eikä vesissä silmin! (Grönblad laskee kynällä.) Kuusi tuhatta! Päässäni minä tuommoiset lasken! Mutta se onkin pää! Siellä on muutakin kuin paiseita ja täitä.

GRÖNBLAD: Ai, jai, jai, jai! Sinä olet niin siivoton ja kiitämätön! (Lukee tuhatmarkkasissa.) Oikein sääli antaa noin kauniita rahoja!

HEIKKI: Lienevätkö edes oikeita (Tarkastelee valoa vasten.) Sitä kannetaan tällaiseen paikkaan vaikka mitä. No, oli mitä oli. Täydestä läpäisee! (Pistää huolimattomasti taskuunsa, katsoo kelloaan.) Kiire alkaa olla! (Ovella.) Morjesta vain! Nyt en käy tässä kämpässä isompaan aikaan! (Menee.)

PAAVO (Tulee ulko-ovesta, nuori talonpoikaisesti puettu, päättävän ja tarmokkaan näköinen): Päivää!

GRÖNBLAD (Huomaamatta tulijaa ottaa vekselin laatikosta ja tarkastelee vielä molemmin puolin. Nousee kiivaasti ylös etsien pöydältä ja lattialta. Löytämättä mitään. Huutaa sisäovelle): Neiti! Rouva! (Kuuntelee.) Ämmä! Mihin laitoitte sanomalehden! (Kääntyy ja huomaa Paavon.) Mitä te? (Menee ja istahtaa pöytänsä luo.)

PAAVO: Meillä on lehmä poikimakuumeessa. Tulin hakemaan...

GRÖNBLAD (Keskeyttäen): Ei mitään selityksiä! Montako?

PAAVO; Yksi mies ja pumppu.

GRÖNBLAD (Kärsimättömänä): Pöllö! Ei minulla ole aikaa eikä halua turhaan leikinlaskuun!

PAAVO: Eikä minulla. Se on kantakirja lehmä.

GRÖNBLAD (Kärsimättömästi reseptilehtiöitä selaillen): No sanokaa kuinka monta, älkääkä jahnatko!

PAAVO (Astuu askeleen): Luuletteko te, ettei Suomen kansa tarvitse enää mitään muuta kuin pirtureseptejä? Sairaan eläimen luokse minä tulin hakemaan. Ettekö selvää suomea ymmärrä!

GRÖNBLAD: Luuletteko minun viitsivän vaivautua teidän nautojenne takia!

PAAVO: Ettekö ole eläinlääkäri? Eikö teillä ole ilmoitus lehdessä ja kilpi seinässä?

GRÖNBLAD: Mitä se teitä liikuttaa! (Pois työntävästi.) Menkää!

PAAVO (Astuu pari askelta eteenpäin): Kuulinko oikein!

GRÖNBLAD (Kovemmin ovea näyttäen): Ulos!

PAAVO (Astuen vielä pari askelta, jämeästi): Ovenko vai akkunan kautta! Kumpaa tietä herra haluaa!

GRÖNBLAD (Hätkähtäen): Te uskallatte!

PAAVO (Varmasti): Me uskallamme! Tämän vuosisadan talonpoika ei väistä tuollaisten herrojen tieltä sentin vertaa!

GRÖNBLAD (Pehmiten): Menkää nyt, älkää riidelkö! Menkää Virtasen luo tai ihmislääkärien Rosbergin, Heiskasen, Ailion. Onhan niitä täällä. Heillä on paremmin praktiikkaa tällaisiin. Menkää nyt, ei minulla ole aikaa.

PAAVO: Eikä rahan puutetta.

GRÖNBLAD (Kärsimättömästi kävellen): Ettekö hyvä mies saa vähemmällä päähänne. Ettekö ole kuullut, etten enää pariin vuoteen ole sairasmatkoilla käynyt.

PAAVO: Vain pirtulappujen takia pidätte kilpeä ja ilmoitusta!

GRÖNBLAD (Kiivaasti): Menkää, taikka tulen hulluksi!

PAAVO: Kunpa tulisitte! Vapautuisi luomakunta edes yhdestä sinappikuoriaisesta.

GRÖNBLAD: Olisi minulla todistajat, niin näyttäisin!

PAAVO (Pilkallisesti): Te näyttäisitte! Te Grönblad! Ettekö ole jo tarpeeksi näyttänyt, minkälainen iilimato tämän vihreän lehden alla lepää! Lakatkaa jo pettämästä ihmisiä ja häpäisemästä kunniallisten lääkärien nimeä ja mainetta! Näyttäkää jo toki oikea karvanne! Maalatkaa seinäänne pullo ja resepti! (Kääntyy ja menee.)

GRÖNBLAD (Kävelee kiukuissaan): Tuhattulimmaisen moukka! Aasi! Roisto! Eikö liene niiden kunniallisten lääkärien lähettämä! (Kävelee.) Onkohan ennen maailmassa rankaisematta ketään noin häpeämättömästi haukuttu! (Huutaa sisäovesta.) Hoi, siellä! Mihin hiiteen panitte täältä sanomalehden!

MIINA (Toisessa huoneessa): Jaa, aviisin! (Tulee sisälle lehti kädessä.) Tässähän tämä! Korjasin pois, kun ma aattelin, että vie hänet edes vaikka pikkukamariin!

GRÖNBLAD (Vihaisesti): Pikkukamariin! Menkää ja mädätkää sinne! (Sieppaa lehden.)

MIINA (Ällistyksissään): Noinko vähästä se tohtori, vaikka vakuutteli, ettei koskaan suutu. (Kääntyen, itsekseen.) Parasta panna heti sauna lämmitä ja sarvet likoon. (Menee.)

GRÖNBLAD (Istuu ja kääntelee kiihkeästi lehteä): Missä se oli! Äsh, kun ei löydä! (Huomaa ja alkaa lukea puoliääneen.) Myyty monissa kaupungeissa... Viipurissa satakaksikymmentätuhatta... Helsingissä kahdeksankymmentätuhatta... Turussa... Arvellaan liikkeessä olevan vielä muutamia... Kaikki erehdyttävän hyvin valmistettuja... Myyty samaan aikaan kaikkialla... Varmin tuntomerkki (Lukee kiihkeästi.) Lävistyskone lyönyt n-kirjaimen alemma... Pieni a umpinainen. (Heittää lehden ja mennen pöytälaatikolleen, ottaa postivekselin kiireesti esiin.) Siinäpäs se! (Tarttuu päähänsä.) Niinkuin nakutettu! (Kävelee kiivaasti ähkien.) Voi helppo-Heikki, mitäs tulit ja teit! Minkäs kehtasit minulle tehdä! Minä tätä vaatetan ja elätän kuin västäräkki käen poikaa. Ja hävitön petti kuin Juudas. Mutta odotappas roisto! (Sieppaa puhelintorven ja soittaa kiivaasti. Kun ei mitään kuulu, niin soittaa pitemmän soiton, kiivaasti.) Senkin lutkat! (Soittaa nykien pitkän soiton, kuuntelee ja karjaisee.) Poliisikonttoriin! Kyöpelin naakat! Menkää vuoreen makaamaan! (Itsekseen torveen puhuen.) Mitä?... Mitä ne nahjukset sille mahtavat?... Mitä minä?... Minkä siltä ottaa?... Reseptitkö?... Suuri skandaali ja nauru!... (Puhelimeen.) Halloo! Halloo! Kitanne kiinni, aasit!... Minäkö vaivannut! Häh!... Pässit! Kuhnurit! Yksiä pulliaisia kaikki! (Sulkee rämähtäen puhelimen. Miina tulee sisällä, pysähtyen ovelle.) Kaikki roistot minua vastaan! (Ottaa postivekselin katsellen sitä julmistuneen näköisenä.)

MIINA (Osaaottavasti): Mikä herraan nyt meni?

GRÖNBLAD (Repäisee vekselin kahtia, kiljaisten): Perkele!

MIINA: Jes siunatkoon! Nyt täytyy vetää heti sarvet!

GRÖNBLAD: Mene ja vedä äijäsi pakaroihin.

MIINA (Käsiään yhteen lyöden): El siinä enää mikään auta. Se on täysihullu! (Peräytyy ovesta.)

GRÖNBLAD: Jo vähemmästäkin. Ei se kipu, mutta se häpy! (Kävelee.) Mokoma Kenttari! Jätkä! Nappisaksa! Tulitikkuvaras! Pitäisi edes salassa, mutta johan piti! Ja koko maailma nauraa! (istahtaa rauhoittuneena.) Jätkä pesee! Moukka pyyhkii! Voi alennuksen surkeus! Anders Grönblad! Suuren suvun plaskattu toivo! Oletpa täysi nauta! (Koputtaa päätään.) Parasta kun annat ämmän imeä pari sonnin sarvea otsaasi!

Väliverho.