Kauko-Karjalan häärunot

KAUKO-KARJALAN HÄÄRUNOT

Kirj.

Uno Holmberg-Harva

Turussa, Uusi Aura Oy, 1929.

SISÄLLYSLUETTELO:

Alkusana. Kihlontavirsi. Kutsujenvirsi. Kylyvirsi. Vävynvirsi. Morsiamen päänpanenta- ja saattovirret. Morsiusparin tulovirsi. Sulhasen kodissa esitetyt ylistysvirret. Morsiamen neuvokkivirret. Nuorikon lohdutusvirret. Häälaulajan palkka. Yleissilmäys. Viiteselitykset.

ALKUSANA.

Tutustuessamme Kauko-Karjalan häämenoihin kiintyy huomiomme niihin lukuisiin lauluesityksiin, mitkä täällä liittyvät mainittujen menojen eri kohtiin ja mitkä samalla kuvastavat häissä vallitsevia tapoja ja tunnelmia. Kuten tunnettua, edustavat Kauko-Karjalan häävirret kahta eri tyyppiä, mitkä suuresti eroavat toisistaan sekä sävelmänsä että runomuotonsa puolesta. Toiset n.s. itkuvirret, jommoisia esitetään myös hautajaisissa ja kuolleiden muistojuhlissa, muistuttavat venäläisten vastaavaa runoutta. Kuolinitkuja tarkastaessaan on Mansikka (Itkujen tuonela, SUST LII, 160-61) kuitenkin tullut siihen tulokseen, että "naapureilta lainattujen piirteiden rinnalla" näyttää säilyneen "vanhempiakin aineksia, esim. sellaisia, joiden voisi katsoa juontavan juurensa ainakin muutamille Itä-Europan kansoille yhteisestä kulttuuriperinnöstä". Hän huomauttaa, että itkujemme vanhuuteen viittaa m.m. niiden "omituinen, usein vaikeasti tajuttava rikasvivahteinen kuvakieli alkusointuineen ja parallellismeineen." Lisäksi hän viittaa itkuvirsien vanhoja piirteitä sisältävään runomittaan.

Osoituksena siitä, että eräät varhaiskantaisissakin oloissa elävät kansat ovat tunteneet tarvetta ilmituoda häissä, varsinkin morsiamen kodissa, tämän vakavan hetken herättämiä mielialoja, mainittakoon, että myös lappalaiset ovat laulaneet häissään joikuja, joita koltat vielä meidän päivinämme suuresti suosivat. Kuten tunnettua, edustaa joiku (kolttain levt) perin primitiivistä laulua ja runoutta.

Tällä kertaa ovat tutkimuksemme kohteena ne Kauko-Karjalan haävirret, mitkä noudattavat vanhaa kalevalaista runomittaa. Ryhtyessämme tarkastamaan juuri näitä häärunoja teemme sen monestakin syystä. Ensinnäkin siitä syystä, että nämä runot paremmin kuin pelkästään tunnelmalliset itkuvirret luovat valoa kansantapoihin ja samalla niiden sosiaaliseen taustaan. Toiseksi siitä syystä, että tapoihin läheisesti liittyvä runous saattaa paremmin kuvastaa paikallista runoutta kuin yleisaiheiset virret ja laulut, jotka helposti vaeltavat maan äärestä toiseen. Kolmanneksi ansaitsee huomiota viime aikoina pohdittu kysymys, onko Kauko-Karjalassa syntynyt omaperäistä runoutta. Viimeksimainittuun kysymykseen tämä tutkimus luonnollisesti saattaa vastata vain tätä alaa koskevan runouden puitteissa. Kun puheena oleva ala kuitenkin on mitä läheisimmässä suhteessa kansan elämään, vieläpä sangen huomattavaan elämän käänteeseen, eivät tutkimuksen tulokset voine tässäkään suhteessa olla vailla merkitystä.

Itkuvirsiä on Kauko-Karjalassa esitetty hyvin monissa häämenojen eri vaiheissa. Kuvatessaan Vuokkiniemen naima- ja häätapoja Marttini esittää 33 eri itkuvirttä. Toisin paikoin niiden lukumäärä saattaa olla vieläkin suurempi. Nyt tutkittavanamme olevat runot taas liittyvät vain harvoihin, tärkeimpiin häämenojen kohtiin.

Aineisto, johon tämä tutkimus pääasiallisesti perustuu, on julkaistu sarjateoksessa Suomen Kansan Vanhat Runot (I, 3, I, 4 ja II). Runotoisintojen lähteet ovat merkityt ainoastaan numeroilla, milloin tarkoitetaan Vienanläänin runoja, Aunuksen toisintoihin viitattaessa on A asetettu numeron eteen.

Lopuksi lausun kiitokseni ylioppilas Alli Jäntille avustuksesta erään häärunon säeluettelon laatimisessa.

Turussa huhtikuulla 1929

Tekijä.

KIHLONTAVIRSI

Jo kihlomistilaisuudessa on Kauko-Karjalassa esitetty vuorolaulu, missä morsiamen äiti tai joku muu tämän puolesta tiedustelee, mistä kosija saattoi päättää, että talossa oli kosittava neito. Toisin paikoin tämä virsi on laulettu morsiamen kodissa vasta häissä Päänpanentavirren yhteydessä, mutta useimmiten ja ilmeisesti alunperin se on esitetty jo aikaisemmin eli pidoissa, joissa morsiamen vanhemmat sopivat tyttärensä naittamisesta ja vahvistavat sopimuksensa kättä lyömällä. Senvuoksi tätä laulua tavallisesti nimitetäänkin Kädeniskuvirreksi. Tämä Kihlonta- eli Kädeniskuvirsi alkaa useimmiten erikoisella johdannolla, mikä ei ole sama kaikkialla ja mikä ei myöskään suorastaan kuvasta, kuten häärunot yleensä niitä tapoja, joita noudatetaan avioliittoa solmittaessa. Aunuksessa laulaja usein aloittaa virren kertomalla, mitenkä hän aamulla varhain lakaistuaan pirtin huomaa rikkoja viedessään kankahalla kosijat. Vienanläänin laulualueella taas näissä alkusanoissa puhutaan kokosta, joka lentää linnaan ja sieltä ryöstää "tukkapäistä turpehimman". Runon, mistä tavataan kumpainenkin johdanto, on Europaeus muistiinpannut Suurjärvellä Kellovaaran alueella (1489). Täällä, Vienanläänin puolella, ovat nuo Aunuksessa esiintyvät alkusanat Kihlontavirren johdantona tavattu kerran yksinäänin (1490). Samoin on yllämainittu Kokkoruno tavattu tämän virren johdantona toisin paikoin Aunuksessa Repolan alueella (A. 512-7, 519, 521-4).

KOKKOVIRSI.

Kokkovirsi näyttää Vienan läänissä joskus esiintyneen aivan itsenäisenäkin runona. Cajan, joka sen sellaisena on muistiinmerkinnyt, huomauttaa samalla, että "Kokon virsi" lauletaan, "kun sulhaskansa tuloo tyttären kotihin, pirtissä heti, kun kihlotah". Cajanin v. 1836 luultavasti Latvajärveltä muistiinpaneman virren sanat ovat seuraavat:

    Lenti kokko koilta ilman,
    Yltä ilman, alta taivon,
    Siipi taivoa siveli,
    Kopra merta kuopueli.
    Liiteleksen, loateleksen,
    Liitih linnan ikkunalle,
    Seinällä selenäsulka,
    Satasulka salvamolla.
    Katselekse, keäntelekse,
    Liikahutti linnan lauan,
    Katso parvesta parahan,
    Tukkapäistä turpeimman,
    Heleimmän helmispäistä,
    Sormuskäistä suoreimman (1509).

Runon toisintoja tarkastaessa huomaa, että siinä aivan yleisesti on ollut vielä ainakin kaksi loppusäettä:

    A. Senpä kokko kopristavi,
       Havulintu haamoavi.

    B. Senpä kokko kopristavi,
       Pitkäkynsi piirrältävi.

Seuraava luettelo esittää säkeet, mitkä tavataan mainitun Kokkorunon eri toisinnoista:

1. Lenti kokko koilta ilman (ilmoin, ilmaa) (1492-8, 1501-10,

          12-19, 26, 28, 31-5, 39, 1659, 2225, 27)
       Kokko lenti koilta ilman (ilmoin) (1522-5, 2226, 31, 43-44, 49)
       Kotka lenti koilta ilmoin (1507)

    A. Lenti (Lensi) koko koillisesta (-lta, -lda) (1489, 1500, 1648,
          52, 54, 2230, A. 506, 13, 15-17, 19, 21-4)
       Lentipä kokko koillisesta (A. 511)
       Kokko lenti (lensi) koillisesta (1536, 1649-15, 53, 55-57,
          A. 514)

    2. Koilta ilman (ilmoin), alta taivon (taivoin) (1493-94,
          96-97, 1501-02, 05-07, 10, 12, 15-18, 22-25, 28, 31,
          33-34, 2224-26, 43-44, 49)
       Koilta ilman, halki taivon (1492)
       Koilta ilman, yltä taivon (1513-14)
       Koilta ilman, alta taivaa (2227)
       Koilta ilman, loalta taivon (1495)
       Koilta ilmoin, alta talven (2227)
       Yltä ilman (ilmoin), alta taivon (1500, 09, 19, 21)
       Alta taivon, peältä ilman (2230)
       Ieltä ilman, alta taivon (1649)
       Alta meren, yltä mualta (1655)

    B. Sulkalintu suven alta (1654, 57)

    C. Iskulintu ilman alta (1650-52, 54-55)

    D. Satasulka Saksanmaalta (-moalda, -mualda) (A. 513-17, 22)
       Satasulka Saksanmaasta (-moasta) (1489, A 519, 21, 23-24)

    E. Havulintu halki maista (1648, 50-53, 56)
       Havulintu huavikolta (1654)

    F. Lenti metso melkiestä (1652)

    3. Siipi taivoa (-vuo, taivasta) siveli (1497, 1502-03, 06-07,
          09-10, 12-15, 17, 19, 33, 2225-26)
       Siipi taivoa sipasi (1492, 1532).
       Siip on taivoa sipasi (1496)
       Siipi taivoa (taivasta) sivalti (-velti, -väli, -palli)
          (1504-05, 08, 31, 34)
       Siipi taivoa (taivoista) tapasi (1493, 1649)
       Siivet taivoa (-vuo, -vuvo) siveli (1495, 1512, 16, 18, 23-25)
       Siivet taivasta siippas (1655)
       Siivet taivoista tapuali (1651)
       Siipi merta siipovali (supajove) (1526, 1652)
       Siivet merta siipoali (1528)

    4. Toinen merta pyyhkäeli (pyyhälteli) (1507, 14)
       Toini taivasta jakasi (1526)
       Toisti taivaista tapoili (1652)

    5. Kopra (Kobra) merta kuopaeli (-pueli, -poali, -pavali)
          (1492, 1505, 09, 17, 32)
       Koprat merta kuopaeli (-poali, -povali, -puvali)
          (1497, 1502, 06, 10, 12, 15-16, 18, 23-25, 31, 34, 2225-26)
       Kourat merta kuopaeli (1503)
       Koprat merta kuoppueli (kuoppuovali, kopokli, kuopuave)
          (1493, 96, 1519, 22)
       Koprat merta kuopastihe (kuopoiseltih, kuopas) (1649, 51, 55)
       Koprat merta kuopraeli (1513, 33)
       Koprat maata kuopoali (1495, 1528)

    6. Nenä kaivo kallivoita (1524)

    7. Nokka luotojen lomia (1524)

    8. Ylitse meren yheksän (1536)

    9. Meripuoli kymmenettä (1536)

   10. Liitelekse, laatelekse (loatelekse, luatelekse, luantelekse,
          luotelekse) (1492, 95, 97,1505, 07-08, 10, 12, 15, 18,
          22-24, 26, 28-29, 34-36, 39, 1648-9, 52-55, 2225-26, 30)
       Liiteleksen, laateleksen (loateleksen) (1509, 13, 31, 33)
       Liiteleksi (-leikse, -liiksi), loateleksi (luateleksi,
          luoteleksi, loateleikse, laateliikse) (1502-03, 06,
          25, 27, 57)
       Liitelevi (-lehe), loatelevi (-lehe) (1501, 17)
       Liitelihe (-lih, liidelihi), laatelihe (luatelihe, -lih,
          loatelih, luottelihe) (1650, 56, A. 513-17, 19, 21, 23)
       Liiteleli ta laateleh (1494)
       Liiteli, loateli (A. 506)
       Liiteli ja loateli (A. 524)
       Liiteli ta lenteli (1496)
       A liiteli se, loateli se (A. 522)
       Liiteli hiän, mateli hiän (1651)

   11. Katselekse (-ksi), keäntelekse (-ksi, kiäntelekse)
          (1525-26, 36, 1649, 54-55, 57, 2230)
       Katseleksen, keänteleksen (1531)
       Keäntelehe, katselehe (1517)
       Katselihe, kääntelihe (1650, 56)
       Katseli hiän, käänteli hiän (1651)

   12. Puisteleksi, puristeleksi (1657)

   13. Kuhu linnah liijältüöttsi (1654)

   14. Kuhu ilmah issultuattsi (1654)

   15. Liiti(h)' linnan ikkunalle (-lla) (1499, 1503, 05, 09-10,
          13, 15, 17, 22-26, 28, 33-36, 1648, 50-51, 53-55,
          2226-27, 31, 44, 49)
       Liiti linnan ikkunasta (1657)
       Liiti(h) linnan patsahalla (-hille) (1531, 39, 52, 56)
       Liiti linnan lakkaselle (1489)
       Linnalla oven lakkasella (A. 522)
       Liiti (-di) linnan lauan päälle (päähän, päähä, peähä, piäh)
          (A. 512-13, 515-17)
       Liidih linnan lautazella (A. 521)
       Liitih (-dih) linnan seinämälle (-llä) (A. 519, 23)
       Liitihe kesellä linnah (A. 514)
       Liijan ikkunan ezi (A. 524)
       Liiti (h)-kokko linnan laelle (-lla, loalla, -lta, lualla,
          luolle, luolaan, -laa) (1492-95, 97, 1500-02, 06-07,
          10, 12, 18)
       Lenti kokko linnan loalla (1496, 2225)
       Liitih kotka linnan laella (1507)
       Liitih siitä linnan loalla (1517)
       Lenti kokko laelle linnan (1514)

   16. Seinälle (-llä) selena- (selenä-, selinä-, selona-, selienä-)
          sulka (1492, 95-97, 99, 1502-03, 05-10, 13, 17-18, 21-3,
          26, 28, 31, 33, 36, 39, 1654, 2224, 27, 44, 49)
       Seinäll on selenä- (selona-, seljoonan-, selinän-) sulka
          (1512, 34, 1651-52)
       Selonaini seinällä (1655)
       Siihi jäi selenasulka (2226)

   17. Satasulka salvokselle (-lla) (1492, 97, 1502-03, 05-07, 10,
          15, 17-18, 22, 26, 32, 34, 1652, 2224, 26-27, 44, 49)
       Sat on sulka salvoksella (1512)
       Satasulka salvamelle (-molla, salvomilla, salmomella, almamolla,
          -sta, salamolla, salmuksella) (1499, 1509, 13, 31, 33, 36,
          39, 50-51, 53-55, 57)

   18. Kamanalle karahutti (1650)

   19. Sat(a) on miestä siiven alla (1512, 18, 26)

   20. Tuhat siiven tutkamessa (-missa) (1512, 26)
       Tuhat urosta tukussa (1518)

   21. Kymmenen kynän nenässä (1512)
       Kymmene kynän perässä (1526)

   22. Liikahutti linnan lau(v)an (-vat) (1492-94, 98, 1506, 9-10,
          16, 18, 23-26, 2225)
       Liikahutt on linnan lauan (1512)
       Liikahutti heän linnan lauan (1515)
       Liikahutti linnan lautaa (-toa, -too, lavaa, loan, laelle)
          (1495, 1501-03, 17, 31-32, 39)

   23. Katselekse, kääntelekse (keäntelekse, kiäntelekse)
          (1502, 05-10, 22-24, 48, 54)
       Katseleks on keäntelekse (1512)
       Kiäntelekse, katselekse (2249)
       Katselihi, keäntelihi (1652)

   24. Ympäri molemmat puolet (1507)

   25. Kahen puolen kaikki paikat (1507)

   26. Katso(i) parvesta parahan (1492-94, 1502-06, 09, 17, 32,
          34, 1652, 2225)
       Kats on parvesta parahan (1512)
       Kazo parvesta parahan (1499)
       Katso(i) parvesta parasta (1495-97, 1501, 07, 18)
       Siitä katso parvesta parasta (1535)
       Katso parvesta paraasta (1513)
       Katso parresta parahan (1510, 15)
       Katso palvesta parasta (2227, 44)
       Näki parvesta parahan (1656)
       Valitsi parvesta parahan (A. 514)
       Otti perehestä paremman (A. 524)
       Siitä katso kassapäitä (1514)

   27. Tukkapäistä turpe(h)imman (1492-94, 99, 1503, 05-06, 09-10,
          15, 34, A. 523-24)
       Tukkapäistä turpiamman (turbiamman, turbeamman, turbeimmane,
          turbehimman) (1524, A. 506, 513-17, 19, 21)
       Tukkapäistä turpejimman (2225)
       Peäst on tukka turpeimman (1512)
       Turpe(h)imman tukkapäistä (1502, 36, 1652, 56)
       Otti turpehimman tukkapäästä (1489)
       Tukkapäistä turpe(h)inta (1495, 97, 1501, 16, 22, 28,
          31, 39, 2249)
       Tukkapäistä turpienta (turpejinta, -jenta) (1496, 1518,
          23, 25, 35, 2226-27, 2243-44)
       Ken (Ku) on turpein tukkapäistä (1532, 1648-50, 53-54)
       Ku oli turpein tukkapäistä (1651)
       Tuuheinta tukkapäätä (1507)
       Päätä tukka tunusteli (1514)

   28. Hivuspäistä hilpeimmän (1505)
       Hivuspäistä hempiämmän, helpehintä, helpientä, hirveimmän
         (1508, 17, 22, 26)
       Hele(v)immän helmispäistä (1499-1500, 09)
       Helehintä helmispäistä (1497)
       Helevimmän höyhenpäistä (A. 512)
       Höyhen-(Hevhen)päistä helevimmän (A. 513, 15-17)
       Heleimmän helmikaklan (1515)

   29. Kassapäistä kaunehimman (1499, 1503, 06, 10, 15, 17, 34,
          A. 513, 15, 17, 19, 23-24)
       Kassapäistä kaunehemman (A. 521, 24)
       Kassapäistä kaunejimman (2225)
       Kassapäistä kaune(h)inta (kaunihinta) (1496-97, 1501, 18,
          22-23, 26, 31, 35, 39, 2226-27, 44, 49)
       Kaunehimman kassapäistä (1489, 1505, 36, 1652)
       Ken (Ku) on kaune(h)in kassapäistä (1648, 50, 53-54)
       Ken oli kaunehin kassapäistä (1655)
       Kaunehin oi kassapäistä (1651)
       Kaunehinko kassapäistä (1649)
       Päätä kassa kasvanehen (1508)

   30. Sormuskäsistä somimman (1503, 05-06, 10, 15, 17, 24, 1652, 2225)
       Sormuskäistä sorehimman (1502)
       Sormuskäistä suoreimman (1492, 1509)
       Sormuskäestä suoriamman (A. 506)
       Suore(h)imman sormuskeästä (-käistä) (1512, 36)
       Sormuskäsistä sominta (1518, 35, 39, 2227, 43-44, 49)
       Sormuskäistä suore(h)inta (suorejinta, suorienta)
          (1495-96, 1522, 28)
       Sormussormista sominta (1497, 2226)
       Somahimman (somimman) sormuskäistä (-käsistä) (1513, 1656)
       Someinta sormuskäistä (-kättä) (1507, 22)
       Ku oli (on) suorin (suorein) sormuskäistä (1648, 51, 22)
       Ku oli (on) somin sormuskäistä (1654-55)
       Suorejinko sormuskäistä (1649)
       Sammoskäistä suorehinta (1501)
       Sorsajoukosta somimman (1499)
       Somin soppikunnastaan (1504)

   31. Verevimmän, vaikeimman (1492)
       Verevintä, valkevinta (1521)
       Verövistä vaikeinta (1525, 28)

   32. Hienohelma hersujia (1522)

   33. Renkaskäsistä riekkujia (1522)

   34. Senpä kokko kopristavi (-tave, -taa, -taapi) (1492, 97,
          1505, 17, 22, 34, 2226)
       Semp on kokko kopristavi (-tave, -tau, -taue, -tihe)
          (1502, 10, 15, 1656, 2225)
       Sen (on) kokko kopristavi (-taa, -tauve) (1494, 99, 1504,
          12, 33, 1652)
       Senpä (Sen on) kokko kopristeli (1493, 1524)
       Sen se kokko kobristeli (A. 521)
       Semp on (Sen tuo) kokko koprissalti (-sait) (1648 49, 51, 53, 5)
       Sen on kokko kopristanut (-tane) (1523, 1654)
       Se on kokon kopristan (2249)
       Tuonpa kotka kouristaapi (1507)
       Tuota kokko kouristaa (1503)
       Tuonpa (Tuomp on, Tuon on) kokko kopristavi (-tau, -tauve, -eli)
          (1495-6, 1506, 13, 25, 28)
       Tuonpa kokko kommostavi (1501)
       Kump on kokko koprissaapi (1536)
       Semp on kokko kopristaisit (1650)

   35. Havulintu haamoavi (-muaa, -muaapi, -muoo, -muou, -muouve, uovi)
          (1494-96, 98, 1503, 05-07, 10, 12, 22, 28, 34)
       Havulintu hoamuvooe (hoamuoluo) (1515, 2225)
       Havulintu haamuoli (huamuvoli, hoamoallun) (1493, 1523-25)
       Havulintu haukkoaa (-koav) (1497, 2226)
       Havulintu haukkasouve (1652)
       Havulintu hapristaisit (1650)
       Pitkäkynsi piirrältävi (-tää) (1492, 99, 1501-02, 10, 17, 32-33)
       Pitkäkynsi piirrältihe (-teli, -lytti, -taisit) (1648, 50-51, 6)
       Pitkäkynnen piirtämöin (2249)
       Kynsi pitkä piirrältää (-täve, -tihe, -lytti) (1513, 19,
          36, 1649, 53)
       Senpä isköö ilman lintu (1497)
       Senpä iski (Semp on isken) ilman lintu (1500, 1654)
       Ja iski ilmalintune (1655)

   36. Kynälintu kyyältihe (1656)

   37. Pois, liika, linnastani (1504)
       Pois on, liika, linnastani (1498, A. 512)
       Pois on, liiga, linnaldani (A. 516)
       Jop oli liika linnassani (1510)

   38. Outo, onttarin ovilta (1498)
       Outo onttarin ovilla (1510)
       Ota onttorin ovelta (1504)
       Outo osrakunnastani (A. 512)
       Oudo ozrakunnastani (A. 516)

   39. Tukun linnoa tuhosit (1498, 1504)
       Tukun linnoa tuhosi (1510)

   40. Palan linnoa pahensit (1498)
       Palan linnoa pahennit (1504)
       Puolen linnoa pahenti (1510)

Seuratessamme ylläolevan luettelon säkeitä numero numerolta jättäen kunkin numeron kohdalle merkityt toisinnot huomioonottamatta näemme, että tässä säeluettelossa on 40 numeroa, kun taas Cajanin muistiinpanemassa "Kokon virressä" säkeitä on kaikkiaan vain 14. Eräät luettelossamme esiintyvistä säkeistä ovat kuitenkin perin harvinaisia, eräät ilmeisesti muista runoista johtuneita. Ainoastaan kerran esiintyvät muistiinpanoissa säkeet 6-7, 8-9, 12, 13-14, 18, 24-25, 32-33 ja 36. Näistä ovat säkeet 8-9 runoomme liittyneet Mehiläisenluvusta, missä mehiläistä kehoitetaan lentämään

    Ylitse meren yheksän,
    Meri puolen kymmenettä.[1]

Säkeet 19-21, mitkä runossamme myös ovat harvinaisia, tavataan aivan yleisesti eräästä loitsuluvusta, joka on ollut tunnettu paitsi Kauko-Karjalassa (esim. A. 1051, 54) ja Itä-Suomessa myös Pohjois-Hämeessä ja Pohjanmaalla (KT II, 274-322). Vertailun vuoksi esitettäköön siitä seuraavat säkeet:

    Sata miestä siiven alla,
    Tuhat purston tutkamella,
    Kymmenen kynän nenässä (KT II, 304)

Todennäköisesti ovat myös säkeet 6-7 tästä loitsusta kotoisin, ainakin jälkimäistä säettä vastaa siinä:

    Nokka luotoja lotasi (KT II, 283)
    Nokka luotuja lokoili (KT II, 282)
    Nokka luotuna lotisi (KT II, 307)

Kun Kokkorunoja on useampia, on ymmärrettävää, että niiden säkeet voivat sekaantua toisiinsa. Sitäpaitsi samalla sanalla alkavat säkeet helposti vaihtuvat. Niin esim. sanat: "Satasulka salvokselle" toisintoineen vaihtuvat aivan kuin itsestään laulajan huulilla sanoiksi: "Sata on miestä siiven alla." Yhtä moninaisia kuin kokkoa ovat luonnollisesti neitoa kuvailevat säkeet. Niistäkin ovat jotkut perin harvinaisia, mutta verraten yleinen on säe 29, jota ei ole tuossa Cajanin muistiinpanossa. Säkeet 32-33 viittaavat toiseen häärunoon, mikä on esitetty morsiamen saapuessa sulhasen kotiin ja missä tavataan niitä muistuttavat sanat:

    Hienohelman hersujova (SKVR I 3, 1677, s. 42)
    Renkaskättä riehtojova (SKVR I 3, 1677, s. 46)

Säe 11 esiintyy eräissä toisinnoissa kahdesti (23). Yleisiä, sisältönsä puolesta tarpeellisiakin ja epäilemättä runoon kuuluvia ovat säkeet 34-35, mitkä myös puuttuvat edellämainitusta muistiinpanosta. Vaikeampi on päättää, kuuluvatko siihen alunperin vielä säkeet 37-40, ne kun vain muutamissa muistiinpanoissa muodostavat runon loppuosan. Niissä esiintyvä outo onttari- (onttori-) sana tavataan kerran toisestakin häärunosta patvaskan eli puhemiehen kertosanana:

    Mist on pantu patvaskani,
    Mist on otettu ontaniri?
    Kylän on (?) patvaskana,
    Kylän olla (?) ontarina (SKVR I 3, 1675)[2]

Kun huudahdus: "Pois, liika linnastani!" on kirjaanpantu sekä Repolan että Latvajärven alueella, osoittanee se, että Kokkorunomme, mikä alkuaan näyttää olleen aivan itsenäinen runo, ei ole loppunut vielä säkeisiin 34-35, vaan ovat sen päättäneet vasta sanat:

    Tukun linnoa tuhosit,
    Palan linnoa pahensit!

Sen jälkeen kun runomme on joutunut Kosintavirren johdannoksi, ei sen loppu ole enää soveltunut sellaisenaan esitettäväksi, virsi kun heti jatkuu kysymyksellä, mistä sulhanen tiesi tulla asianomaista neitoa kihlomaan.

Vaikka tämän Kokkovirren useissa toisinnoissa esiintyykin sana selenasulha ('vihreäsulka'), minkä yhdyssanan ensi osa on venäläisperäinen, ei se vielä riitä todistamaan, että runomme merineen, linnoineen ja naisia ryöstävine kotkineen olisi syntynyt vasta rajan takana. Vastaavanlainen häissä laulettu virsi on näet muistiinpantu myös Suomen Itä-Karjalassa. Esitämme siitä seuraavat näytteet (A ja C Ahlqvist, 32, 75; B ja D Relander, 60, 78):

    A.
    Lenti kokko koilta ilmoin,
    Siipi taivoa sipasi,
    Toinen vettä vieprahteli,
    Lenti miesten linnan päälle.
    Miesten linna rautakatto,
    Ei tästä sisälle pääse.
    Liiteleksen, laateleksen,
    Katseleksen, käänteleksen,
    Liiti naisten linnan päälle.
    Naisten linna lautakatto,
    Ei tästä sisälle pääse.
    Liiteleksen, laateleksen,
    Lenti neitten linnan päälle.
    Neitten linna liinakatto,
    Jo tästä sisälle pääsen.

    B.
    Lenti kokko koilta ilman,
    Havukkaine halki taivon.

    C.
    Jo tuosta sisälle pääsi,
    Liiti linnan ikkunalle,
    Katselihin, kääntelihin,
    Kuk ois suurin suliltaan,
    Kuka hienoin höyheniltä,
    Kuka ois pysty pään piossa
    Ja valittu vartalolta.

    D.
    Siinä katso naisten linnan,
    Kukas näistä neitisistä,
    Immistä ylenevistä...
    Sen kokko kopristaa,
    Havukkainen hapristaa.

Verratessamme näitä Suomen puolella muistiinpantuja runotoisintoja noihin rajan takaa saatuihin huomaamme, että vaikka kummallakin taholla lauletaan kokosta, joka tunkeutuu linnaan ryöstämään neidon, ja vaikka niissä tavataan samoja säkeitäkin, niissä silti on eroavaisuutta, Kauko-Karjalan runot kun eivät puhu mitään noista kolmenlaisista linnoista. Ainoastaan eräässä aunukselaisen häävirren muistiinpanossa esiintyvät irrallisina seuraavat säkeet:

    Kivin on urosten linna,
    Kadajain on naisten linna,
    Neitten linna lehmuksinen (516).

Miten tuo eroavaisuus onkin ymmärrettävä, ansaitsee mainitsemista, että puheenaoleva Kokkoruno, mikä aiheensa puolesta on perin sopiva häissä esitettäväksi, myös Suomen puolella jatkuu virrellä, missä sulhaselta kysytään, kuinka hän saattoi tietää "tämän neien teällä olevan" (Rel., 78) tai "tämän neion nousevaksi" (Kantele, I, 30).

Kysymykseen, onko Kokkorunon aihe kotimaassamme keksitty, vaiko ulkoa päin saatu, samoinkuin kysymykseen, missä tämä verraten yleinen runonaihe on ensiksi suomalaiseen runopukuun puettu, ei ole helppoa antaa varmaa vastausta. Viimeksimainittua kysymystä pohdittaessa on kiinnitettävä huomiota m.m. sellaiseen omantomuotoon kuin miesten ja naisten, mikä, kuten tunnettua, on runon laulualueilla vieras.

"NOUSIN TÄNÄ HUOMENESSA".

Kuten mainittu, alkaa Kihlontavirsi toisin paikoin Aunuksessa toisenlaisella johdannolla, nimittäin laulajan omia kokemuksia esittävällä esipuheella, jonka toisintojen säkeet ovat seuraavat:

1. Nousin tänä huomenessa (469, 473, 475, 507)

       Nousin aigo huomenessa (481)
       Nousin aivoin aivokkaizeh (479)
       Aivoin nuozi meän kanane (V. 1490)[3]
       Niinkuin tänä huomenessa (477)

    2. Aivoin aika huomenessa (470, 473, 475-7, 507, V. 1490)
       Aivoin aga huomenessa (469)

    3. Pesime, kumartelime (469-70, 473, 475-9, 507)
       Pesimma, kumartelimma (481)

    4. Pyyhin pikku (-kko) perttiseni (469-70, 472, 475-6,
          478-9, 507, V. 1498)
       Pyyhin pikko perttyvöni (473)
       Pyhin pienen perttiseni (477)
       Puuhki pikku perttizenne (V. 1490)

    5. Lagaelin (-goalin, -guolin, -buelin) lattiani (469, 70, 76-8)
       Laguolin (-goelin) lauttsazeni (473, 507)
       Labuolin lauccaseni (479)
       Lataelin lautsaseni (V. 1489)
       Laboali lauttsazette (V. 1490)

    6. Tinasilla lehtysillä (478)

    7. Vasgisilla varpasilla (478)

    8. Tina tippu lehtysistä (478, 507, V. 1489)
       Tina tippu lehtisistä (472)
       Tina tippu lehväsistä (469-70)
       Tinatilkku lehtyzistä (473)

    9. Vaski valu varpasista (472, 478, 507, V. 1489)
       Vaski tippu varbahista (469)
       Vaski tippu varbazista (470, 473)

   10. Kunne, minne ruhkaseni (473, 478)
       Mihi, kuhu toppaseni (476)
       Mih mie panen toppaseni (477)
       Kun minne toppaseni (507)
       Keräsin on toppasehe (V. 1489)
       Koguoli toppazehe (V. 1490)

   11. Vaskizehe vakkazehe (470, 476)
       Vaskihise vakkase (478)
       Vaskisehen vakkasehen (V. 1489)
       Panin vaskivakkaze (473)
       Paninpa vaskivakkasehe (507)
       Panen vaskivakkaseh (477)

   12. Kuldazeh kuburizehe (470)

   13. Koppain topat helmahani (470)
       Koppain topan helmahani (469)
       Koppain topah helmahani (513)
       Keräi ruhkat helmahasse (479)

   14. Silkin päähäni sivallin (513)

   15. Läksin ul(l)os utuna (472, 78, 507)
       Läksin uloski utuna (V. 1489)
       Läksi ullos utuna (513)
       Uidin ullosse uduna (473)
       Läksi ullos usta myöten (479)
       Läksi ullos ortta müöte (V. 1490)

   16. Sain on pellolle savuna (473, 478, V 1489)
       Sainpa pellolle savuna (507)
       Pellolla pihoja myöten (513)
       Pihoilla pärettä myöten (479)
       Pihalla pärettä miiöte (V. 1490)

   17. Kunne, minne toppaseni (469-70)
       Kunne vienen toppasen (477)
       Mihi vien toppazeni (476)

   18. Ostetuille otramaille (V. 1489)
       Ossetuille ozramaille (469-70, 476, V. 1490)
       Ossetuillen ozramaille (473)
       Ostetulle osramaalle (472)
       Ossatulla ozramoalla (507)

   19. Kaupatuille(n) kagramaille (473, V. 1489)
       Kaupatuilla kagramailla (469-70, 476, V. 1490)
       Kaupatulle kagramaalle (472)
       Kaupatulla kagramoalla (477, 507)

   20. Vellatuillen vehnämaille (473)
       Vellotuilla vehnämailla (470)
       Venätyll vehnämaall (472)
       Vuogratuilla vehnämailla (V. 1490)

   21. Kaaoin tuohon toppaseni (V. 1489)
       Koaliin on ne ruhkazeni (473)
       Rivautti rikkaset (-zehe) (479, V. 1490)
       Tomahutti toppaset (-zette) (479, V. 1490)

   22. Seisotimme toppasilla (469)
       Seisatime topillani (470, V. 1489)
       Seisattimme ruhkien peällä (478)

   23. Kuuntelime, kääntelime (470, V. 1489)

   24. Käännin päätä päivöselle (V. 1489)
       Keännin peädä päivyöllä (476)
       Keännin peätä päiväsel (507)
       Keännin peätä päivän päin (477)
       Keännin peäni päivän laskuh (470)
       Keännin peädä päivän alla (473)

   25. Kumartime kuuhuelle (V. 1489)
       Kumardimeh kuuhuolla (473, 476)
       Kumartelime kuuhuota (507)
       Kuuhuolla kumartelin (477)

   26. Kuuhud miula kuldiaha (473)
       Kuut miulla kultasia (507)

   27. Päiväni miula hobeidaha (473)
       Päivät miulla hobeita (507)

   28. Kuuntelimme, kääntelimme (513, 517)

   29. Kuulu(i) suolta suksen ääni (469-70, 478, 513, 517)
       Suolta kuulu suksen ääni (475)
       Kuulin suolta suksen äänen (472)

   30. Kankahalta (-gahalda) reen (-rein) kapina (469, 70, 71,
          75, 513, 17)
       Reen kapinan kankahalta (472)

   31. Jo(v)elta (-lda) kellon jorina (470, 78, 517)

   32. Luon silmät luotehella (478)
       Luonnin silmät luodehella (470)

   33. Katsahinpa (-himba) kankahalle (-halla) (476-8)
       Katsahin on kangahalla (470)
       Katsahtin on kankahalle (V. 1489)
       Katsastelin kankahalla (507)
       Katsastelipa kangahalla (479)

   34. Kaunot sulhot kangahalla (469, 478)
       Kainot (-nut) sulhot (on) kankahalla (-gahalla)
          (469, 77-78, V. 1489)
       Kaunehet sulhazed kangahalla (479)
       Kahet sulhot kankahalla (507)
       Sieltä tultih kaunot miehet (475)

   35. Suitset seitset vyön takana (-gana) (469, 70, 77, 78, V. 1489)
       Suitset seitsat vyön tagana (476)

   36. Tavitarhinat käessä (V. 1489)
       Tabitarhinat käzissä (470, 477)

   37. Mid on suitset seitsellähä (470)
       Mid(ä) on suitset seitsallaha (476)
       Mitä ne on suitset seitsellä (477)
       Mitäpä on suitset seitselläsi (478)
       Kuin on suitset seitsellähä (469)
       Mitä seisot sertshallin (479)

   38. Tabitarhinat käzissä (470, 476)

   39. Mie suitsen teän kanoja (476)
       Mie kun suitsen teijän kanoja (477)
       Nep on suitset teän kanoilla (478)

   40. Teän on niemen neidosia (476)
       Tämän niemen neidosia (477)
       Teän on niemen neidosilla (478)

   41. Jos sie suitset meijän kanoja (477)
       Ässen suitset meän kanoilla (478)
       Ässen on meän kanoja (476)

   42. Meijän niemen neidosia (477)
       Meän on niemen neidozia (470, 476)
       Teän niemen neidosilla (478)

   43. Meän on kaupunnin kanoja (470)

   44. Dengoin teillä, markoin mailla (476)
       Jengoin teillä, markoin mailla (477)

   45. Polttinoin kylän pojilla (476-8)

   46. Alttinoin kylän akoilla (476-7)
       Kun alttinoin kylän akoilla (478)

   47. Nellin dengoin neidosilla (476, 478)
       Nellin jengoin neidosilla (477)

Seuratessamme näitä säkeitä numerojärjestyksessä ja verratessamme niitä ja niiden toisintoja keskenään huomaamme ensinnäkin, että laulaja itse kertoo, miten kosijat saapuessaan sattuivat hänen silmiinsä. Alkusäkeillä 1-5 on vastineita Suomenkin puolella muunlaisissa runoissa. Niinpä Sulhasen kylvetysruno alkaa Ilomantsissa (Relander, 59) seuraavasti:

    Nousinpa tänä aamusena,
    Nousin aivan aikasehen,
    Pesin pienen perttiseni,
    Lakasin lattiani,
    Lämmitin kylyn metisen j.n.e.

Korpilahdella kohtaamme vastaavat säkeet vielä Metsästysvirressäkin (Basilier, 128, vrt. 141):

    Nousin aijoin aamusesta,
    Pesimo, puhastelimo...
    Pyyhin pienen perttiseni,
    Pesin pienen pyssyseni j.n.e.

Todennäköisesti nämä säkeet kuitenkin ovat alkuaan kuuluneet sellaiseen runoon, missä puhutaan naisen toimista, metsämiehen askareita, vaikka hän onkin eräretkelle lähtiessään puhdistautunut, tuskin on ollut pirtin siivoaminen. Aunukselaiseen runoomme ne taas soveltuvat paremmin kuin tuohon sulhasen saunan lämmittämistä esittävään virteen, lattialta lakaistujen rikkojen vieminen kun on omiansa selittämään, mitenkä asianomainen henkilö joutuu jo etäältä huomaamaan kosijat. Nämä säkeet soveltuvat kuitenkin yhtä hyvin eräisiin muihinkin runoihin, joissa ne tavataan. Virtemme toisinnoissa kerran esiintyvillä säkeillä 6-7 on vastine m.m. Soanlahdella muistiinpannussa Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 386):

    Oli Katri, neito kaunis,
    Laati kuusi kuontaloa.
    Pyyhki pienen pirttisensä,
    Lakaeli lattiansa
    Vaskisilla varpasilla,
    Lehillä hopeaisilla.

Ruhkaset eli toppaset kokoo laulaja joko helmaansa tai "vaskisehen vakkasehen" (11, 13). Kerran on jälkimäisen kertona sanat: "kuldazeh kuburizehe" (12). Yhtä harvinainen on säe 14, mikä Repolan alueella tavataan Luojan virteen liittyvässä legendanomaisessa Marjavirressä (324, ss. 11-12, vrt. 323 a, ss. 29-30):

    Koppas koisan koprahansa,
    Silkin päällänsä sivalti.

Rikat lakaisija vie "ostetuille osramaille, kaupatuille kakramaille, vellotuille vehnämaille" huolimatta siitä, että säkeet 29-31 puhuvat talvesta. Ostetut ohramaat ja kaupatut kauramaat mainitaan eräissä muissakin runoissa, kuten seuraavassa Kantelettareen painetussa (I, 216), missä tavataan vastineet myös luettelomme säkeille 2, 18-19, 32 ja 24:6 ja missä "minä" toimii:

    Läksin aivan aikaisehen,
    Aivan aika huomenessa,
    Astuin tietä tengollista,
    Maata maksankarvallista
    Ostetuille otramaille,
    Kaupatuille kauramaille
    Saoin markoin maksetuille,
    Tuhansin lunastetuille.
    Katselimme, kääntelimme,
    Pitimmällä pientarella,
    Kaijimmalla kappaleella.
    Loin silmäni luotehelle,
    Käännin pääni päivän alle,
    Keksin mustaisen orosen,
    Rauankarvaisen hevosen,
    Suolla soikerrehtamassa,
    Palolla papertamassa.
    Kiskoin hännän, raastoin harjan...

Lattian lakaisemista ja rikkojen viemistä koskevat säkeet esiintyvät paitsi Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 383, 386) joskus vielä edellämainitun Marjavirren johdantona, josta esimerkkinä esitettäköön Akonlahdella Vienanläänissä ja Suomen puolella Suistamolla muistiinpantu toisinto (SKVR I 2, 1098, ss. 1-10, Kant. tutk. II, 54):

    A.
    Neitsy Maaria emonen,
    Bakas äiti armollinen
    Pyhki pikkupirttiseh,
    Lakuoli lattiah,
    Ammunteli rikkaseh
    Vaskiseh vakkaseh.
    Siitä viepi ulos usta myöten,
    Pihalle pärettä myöten,
    Kaijimmalla pientarella.
    Siitä koatau – –

    B.
    Aivoin nousi aiokainen,
    Pesi, punasteli, kumarteli,
    Pyyhki pienen pirtisensä
    – – – – –
    Kunne topat vietänehen?
    Ulos, ulos uksen kautta
    – – – – –
    Tuorehelle toukomaalle.
    Marjamäellä huusi...

Kuten Kantelettaren tutkimuksissa (II, 163) on huomautettu, on pirtin pyyhkiminen tähän virteen muista runoista lainattu. Säkeiden sekaantumista Kihlontavirrenkin alkusanoissa osoittavat sellaiset säetoisinnot, joissa ei "minä", vaan "hän" toimii (esim. 1:4, 4:4, 5:5, 10:6, 13:4, 15:3, 5-6, 21:3-4).

Rikat maahan kaadettuaan minä pysähtyy kumartelemaan päivää ja kuuta, jolloin kuu kahden toisinnon mukaan antaa hänelle kultiaan, päivä hopeitaan (26-27). Tätä esittävä runonkatkelma luettelostamme tunnettuine säkeineen on tavattu myös Vienanläänistä Suopasalmelta erään häävirren toisintoon liittyneenä irrallisena osana (SKVR I 3, 1597):

    Pyyhin pikku pirttiseni,
    Lakasin on lautsaseni.
    Tina tippui lehtisistä,
    Vaski valui varpusista.
    Läksin ulos utusena,
    Sain pellolle savuna,
    Kumartime kuutamalle,
    Käänin päätä päivyelle:
    Kuuhut mulle kultasia,
    Hopeoita päivyöinen.

Pysähtyessään "minä" kuulee "suolta suksen äänen, kankahalta reen kapinan", joskus vielä "joelta kellon jorinan" (29-31). Näitä muistuttavat säkeet ovat Vienanläänissä Venehjärvellä aivan aiheettomasti liittyneet kihlontavirteen. Kysymykseen: "Mistä tiesit, teltamoini, kuulit, kultani omena, tämän neion syntyväkse?" vastataan näet (1518):

    Kuulu suolta suksen juoksu,
    Rannasta rejen ratsina.

Vastaavat säkeet ovat m.m. eräässä Vuonnisessa muistiinpannussa neidon ylistysvirressä (SKVR I 3, 1457):

    Kyllä siitä neitosesta
    Suku juopi suuret sarkat,
    Heimokunta hempiet pikarit.
    Tuloo sulhaset suvesta,
    Kosjoväki koillisesta,
    Telikällä tietä myöten,
    Suksilla suota myöten,
    Venehellä vettä myöten,
    Kuuluu suolta ruosan roime,
    Rannalta rejen rasina.

Nämä säkeet esiintyvät vielä monessa muussakin yhteydessä, kuten Lemminkäisen virressä Latvajärvellä (SKVR I 2, 766, ss. 1-6) ja Ilomantsista saadussa Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 383):

    A.
    Oli lieto Lemminkäini
    Peätii pellon kiinnännässä,
    Vainien vakuonnassa.
    Kuulu suolta suksen juoksu,
    Rannasta rejen rattsina.
    Päivötär pitoja loati...

    B.
    Laajat lattiat lakaisi.
    Vei pihalle rikkojahan,
    Rikoillahan seisatteli,
    Kuului suolta suitsen helke,
    Avannolta aisan kolke,
    Rannalta reen ratina.

Äänen kuultuaan "minä" katsahtaa kankahalle ja huomaa siellä "kauniit" tai "kainot" sulhot. "Kahet" sulhot on tilapäinen muodostus. Runomme jatkuu mainitsemalla, että tulijoilla on vyön takana "suitset" ja "seitsot" sekä kädessä "tarhinat". Kysymykseen, mihin näitä pyydysvälineitä aijotaan käyttää, yksi joukosta vastaa:

    Mie suitsen teän kanoja,
    Teän on niemen neitosia.

Tätä seuraavat sanat ovat hämäriä, mutta ilmeisesti niiden tarkoituksena on selittää, ettei neitoja sovi pyytää suitsilla, seitsoilla tai tarhinoilla, vaan on niistä maksettava rahallinen korvaus. Säkeet 44-47 venäläisine rahannimineen (polttina, puolen ruplan raha, alttina, vanhanaikainen kolmen kopekan raha) liittyvät usein muihinkin rajantakaisiin runoihin (SKVR I 3, 1548, 1651 y.m.). Jo niiden sanamuoto osoittaa, etteivät ne alkuaan ole kuuluneet nyt käsiteltävään runoon. Seuraavassa Akonlahdella muistiinpannussa runossa (SKVR I 2, 1185) onkin näiden myöhemmin tulleiden säkeiden edellä, joissa lisäksi mainitaan venäläisperäinen riuna (kymmenen kopekan hopearaha), esitetty toisenlainen neidosta suoritettava korvaus:

    Pyyhin pikku pirttiseni,
    Vei ulos usta myöten,
    Suitset, seitsot vyön takana,
    Tapu tarhinat käsissä.
    Mitä suitsen seitsollasi?
    Suitsen seitsoin teän kanoja.
    Ei ole täältä meän kanoja
    Suitsen seitson ottaminen,
    Tarhinoin tavottaminen.
    Tuonet nään kultarinnan
    Isollani syöttämeä,
    Tuonet turkin tuhatnyplän,
    Tuhatnyplän, saan kannan
    Emollani imettämeä,
    Alttinoin kylän akoilla,
    Polttinoin kylän pojilla,
    Nelin riunoin neitosilla.

Eräissä Vienanläänin toisinnoissa näyttelee omenapuu erikoista osaa noiden pyydyksien yhteydessä (SKVR I 2, 1185, vrt. I 3, 1530, 1539; I 2, 1186):

    A.
    Omenuska puuhun nousi,
    Suitset, seitsot vyön takana,
    Taka tarhinat käsissä.
    Mitä suitset seitsoloissa,
    Mitä talhinain taotat?
    Noita teiän neitosia,
    Noita teiän kotikanoja.
    Äsken meiän neitosia,
    Äsken meiän kotikanoja
    Suitsin, seitsoin ottaminen,
    Tarhinain tavottaminen,
    Tengon teillä, markoin mailla

    B.
    En minä tänä huomenessa
    Sulhon nuoren, miehen kainun
    Osoa omenis puihen
    Omenoita ottamahan,
    Pähkämiä poimomaan,
    Suitset seisot vyön takana,
    Tapo tarhilot käessä.
    Mitä suitsin seisoin laait,
    Tapoin tarhilon tavotat?
    Ei oo tässä meiän kanoa
    Suitsin seitsoin ottaminen,
    Tarhiloin tavottaminen.

Neito, jota yllämainituilla pyydyksillä tavoitellaan, on Kantelettaren runossa (III, 52) omenapuussa:

    Astuin aamulla varahin,
    Läksin aivan aikasehen
    Omenoita ottamahan,
    Pähkämiä poimimahan
    Emoni omenamaasta
    Tahi tarhasta isoni.
    Näin omenan oksasella,
    Punakuoren pääni päällä,
    Nousin puuhun nostamatta,
    Kohosin kohottamatta;
    Toipa surma sulhon nuoren,
    Sulhon nuoren miehen kainun,
    Tuli tuo omenispuulle,
    Alle oksien osasi,
    Suitset seitset vyön takana,
    Taka tarhilot käessä.
    Mitä suitsin seitsin laait,
    Kuta tarhiloin tavotat?
    Ottaisin omenamarjan,
    Punakuoren oksaselta.
    Annoin oksalta omenan,
    Puotin punaisen kuoren.
    Sulho tuosta noin sanovi,
    Itse lausui ja pakisi:
    En ole etsossa omenan,
    Punakuoren poiminnassa,
    Olen neion etsinnässä,
    Punaposken poiminnassa.
    Ei ole meiän neitojamme,
    Ei meiän kotikanoja
    Suitsin seitsin ottaminen,
    Tarhiloin tavottaminen;
    Vielä näistä neitosista
    Ja näistä kotikanoista
    Äyrit äyhtien tulevat,
    Pienet rahat piehtaroien,
    Killingit kipoa lyöen,
    Tolpat toistansa ajaen.
    Vielä näistä neitosista
    Ja näistä kotikanoista
    Suku juopi suuret sarkat,
    Heimo hempiät pikarit,
    Kosija kokevi tuopit,
    Kaaso kannut kallistavi.
    Vielä näistä neitosista
    Ja näistä kotikanoista
    Isolleni ilvesturkki
    Ruisleivän ruokkimasta,
    Emolleni näätälakki
    Nännillä imettämästä,
    Veikolleni verkaliivi
    Kantamistahan kaloista,
    Siskolle sininen kosto
    Kanssani kasuamasta.

Tässä runossa tapaamme siis venäläisten rahojen sijalla Ruotsin äyrit, killingit ja tolpat (tolppa, kahdentoista killingin raha), mitkä ilmeisesti, kuten säkeiden sisältökin osoittaa, siihen erittäin hyvin soveltuvat. Mitä taas noihin pyydysvälineihin tulee, on selvää, että ne soveltuvat paremmin runoon, jossa puhutaan omenia poimivan neidon pyydystämisestä, kuin kosijoiden saapumista esittävään kuvaukseen. Samoin kuin Aunuksen runoissa on pirtin lakaisemisen ja rikkojen viemisen kuvaus ollut Akonlahdellakin tuon neidon pyydystämistä koskevan runon johdantona. On kuitenkin epätietoista, onko se siihen jo alunperin kuulunut.

Tlläolevassa Kantelettaren runossa luetellaan neidosta suoritettavana korvauksena kolmenlaiset antimet. Näitä vastaavat lahjat mainitaan myös eräissä Vienanläänistä saaduissa morsiamen kotona esitetyissä Päänpanentavirsissä:

    A.
    Eipä vielä meiän kanoja:
    Vieläpä meiän kanoista
    Äyrit äyhkein tuloo,
    Penningit piehtaroiden.
    Eipä vielä etc.
    Suku juopi suuret sarkat,
    Heimo hempeet pikarit.
    Eipä [vielä meiän kanoja].
    Isolleni ilves turkki
    Leivälle syöttämä.
    Eipä etc.
    Emolleni näätäsarkka
    Nännillä imettämä (1603).

    B.
    Elkäät te meiän kanoa,
    Vielä meiän kanoista
    Äyrit äyhtien tulee,
    Pienet rahat piehtaroien,
    Penningit kipoa lyöen (1620).

    C.
    Meiän kanasta äyri täyteen tulee
    Pienet rahat pjehtaroien (1641).

    D.
    Maomallani neätäturkki
    Nännillä syöttämiä,
    Toatollani ilvesturkki
    Leivällä syöttämiä (1602).

Kun näiden neidosta tulevaisuudessa toivottujen korvausten esittäminen ei mitenkään sovellu tilaisuuteen, missä morsianta jo varustetaan sulhasen matkaan, on ilmeistä, että ylläolevat säkeet ovat vain katkelmana eksyneet Päänpanentavirteen muusta runosta (vrt. SKVR I, 3, 1457-58).

Aunukselaisen kihlontavirren alkusanat näyttävät näin ollen sisältävän muista runoista saatuja aineksia, jotka aiheeltaan ovat olleet sellaisia, että ne ovat soveltuneet hääjuhlissa esitettäviksi huolimatta siitä, ettei niillä ole ollut mitään seremoniallista merkitystä.

"MISTÄ TIESIT, TELTAMOINEN".

Vasta näiden puheena olleiden johdantojen jälkeen alkaa runo, missä sulhaselta tiedustellaan, mistä tämä saattoi päättää, että talossa oli kosittava neito. Eräissä muistiinpanoissa (1507, 1534) huomautetaan nimenomaan, että tiedusteluvirren esittää morsiamen äiti, jonka kysymykseen sulhasen on vastattava. Tämän vuorolaulun toisintojen säkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:

1. Mistä(pä) tiesit, teltamoinen (-ne, -ni, -sen) (1492, 94-97,

          1503, 06-08, 10-12, 14, 17-18, 22-23, 27-29, 32, 35, 1643,
          48-49, 53, 55, 2225, 39)
       Mist on tiesit, teltamoinen (-ni) (1512, 15, 25, 1652, 2228, 44)
       Mistä tiesi teltamoini (1501-02, 24)
       Mistä ties tältä moane (1657)
       Mistä tiesit, teutamoinen (-ni) (1505, 20, 34, 1654)
       Mist on tiesit, teutamoinen (-ni) (1536, A. 469)
       Mistä (Mist on) tiesi teutamoinen (-ni) (1650, 39)
       Mist on tiesit, tiutamoini (1645)
       Mist on tiezit, tiudamoini (1491)
       Mistä(s) tiesit, teukamoinen (teugamoin) (A. 523, 470)
       Mist on tiesit, teugamoine (1490)
       Mistä tiesi (tiezi) teukamoinen (teugamoine) (1489, A. 470)
       Missä se tiesi teugamoine (A. 478)

    2. Kuulit, kulta(i)nen (-ni) omena (1492-97, 150-203, 05-07,
          10-12, 15, 17-18, 22, 25, 27-29, 34-36, 1645, 48-49, 52-53,
          2225, 28, 39, 44, 49, A. 479)
       Kuulit, kuldane omena (1490, A. 470)
       Kuuli kultanen (-ni) omena (1489, 1524, 39)
       Kuulitko, kultani omena (1523)
       Arvait, kultainen omena (A. 523)
       Arvai kullaine omena (A. 478)
       Arvasit, vihanta virpi (1510)
       Arvasit, umannon sulho (1512)
       Arvasit, uro ujonen (1643)

    3. Tämä nei(j)en (-jon) syntynehe(n) (1494, 1501, 1657, 2239)
       Tämän neijen (-don) syntyneeksi (süntünüöksi) (1496, 1507, 25)
       Meän immen sündünüöksi (1490)
       Tämän nei(j)en (nei(j)on) syntyväksi (-se) (1492, 95, 97,
          1503, 05-06, 11, 17-18, 22-24, 27, 34, 2225)
       Tämän neijen süntüjäksi (1510, 15)
       Tämän immen syntyväksi (1532, A. 478, 523)

    4. Syntynehe(n), kasvanehe(n) (1494, 96, 1501, 1657, 2239)
       Kasvanehen, syntynehen (1655)
       Syntyneeksi, kasvaneeksi (1507)
       Süntünüöksi, kasvavaksi (1525)
       Syntyväksi (-se), kasvavaksi (-se) (1495, 97, 1502, 06,
          11, 17-18, 22-24, 27, 2225, A. 478, 523)
       Syntyväks on kasvavakse (1512)
       Süntüjäkse, kasvajakse (1510, 15)
       Tämän nei(j)en kasvanehen (1535-36, 1649-50, 53-55)
       Tämän neion (neien) kasvannoksi (-se) (1645, 52, 2224)
       Tämän neien (neion) kasvavaksi (-vavan) (1529, 2249)
       Tämän immen kasvavane (1528)
       Tämän kanan kazvanehen (A. 470)
       Tämän kanan kasvavaksi (-jaksi) (1492, 1527, A. 469)
       Meän kanan kazvannoksi (1490)
       Kanamarjan kasvavakse (1514)
       Kanavarren kasvavaksi (1534)
       Tämän sotkan suorinehen (1535)
       Sinisotkan suorinehen (-nuokse) (1652, 54, 55)
       Sinisorsan suorinehen (1650)

    5. Impyen (-ven, -vön) ylenneheksi (1507, 29, 164849, 53, 2244,
          A. 469-70)
       Impyen yleneväksi (1492, 97, 1525)
       Impüön ülenöväkse (1511)
       Impyen (impivön) ylenevän (1536, 2249)
       Impyenp on ylennehen (1650)
       Impyön ylennehenne (1654)
       Impyön ylenöväne (1528)
       Vihannon ylenyvöne (1645)
       Aativon ylennehen (1655)
       Ilmoille (-malle) yleneväksi (1503, 32)
       Ilmoilla ylenöväkse (1502, 06, 18)
       Ilmoill on ylenöväkse (1512)
       Ilmalla ülenöväkse (1512)
       Ilmoilla ylenijäkse (1505)
       Ilmoilla ylenivikse (2225)
       Ilmoilla ylennehen (1496)
       Ilmoilla ikäytyväksi (1495, 1517)
       Ilmoilla ikäütüjäkse (1510)
       Ilmoilla sukeutuvakse (1522-4)

    6. Siitä tiesin, teltamoinen (-ni) (1492, 94-95, 97, 1514,
          21, 32, 2225)
       Siit on tiesin, teltamoini (1518, 1653)
       Siit tiesin, teltamoine (1512)
       Tuosta tiesin, teltamoini (1493)
       Sieltä tiesin, teltamoini (1506, 28)
       Sielt on tiesin, teltamoini (1525)
       Siltä tiesin, teltamoisen (1655)
       Siitä tiesin, teutamoinen (1529)
       Tuost on tiesin, tiutamoini (1645)
       Siidä tiezin, teugamoine (1490)
       Siitä tiesi teltamoini (1510-1, 24)
       Siit on tiesi teltamoini (1502)
       Tuost on tiesi teltamoini (1496)
       Siitä tiesit, teltamoini (1522, 35)
       Siit on tiesit, teltamoini (1652)
       Siitä tiesi teukamoinen (1489)
       Siitä tiesi teugamoine (A. 478)
       Siidä tiezi teugamoine (A. 470)
       Siit on tiesi teutamoini (1539)
       Siitä tiesit, teutamoini (1505)

    7. Kuulin, kultani omena (1492-5, 97, 1506, 14, 18, 21, 25,
          28-9, 32, 1645, 2225)
       Kuulin, kuldane omena (1490)
       Kuulin, kultasen omenan (1655)
       Kuuli kultane(n, -ni) omena (1489, 96, 1502, 10-11, 24,
          39, 1653)
       Kuuli kuldane omena (A. 470)
       Kuulit, kulta(i)ni omena (1505, 22, 1652)

    8. Aivo(i)n aika huomenessa (1511-12, 14-15, 21, 32, 2225)
       Aivan aika huomenessa (1506)

    9. Noki nousi nuorasena (-sina) (1507, 14, 1657)
       Noki nousi nuora(i)sesta (1495-6, 1501-02, 05-6, 10-2, 15, 17,
          20-1, 23-^, 29, 32, 34, 36, 39, 1648, 54, 2225, 39, 44, 49)
       Nogi nouzi nuorazesta (1490)
       Noki nousi nuorasessa (1652)
       Noki nousi nuoraseh (1653)
       Noki nousi nuoraselta (1525)
       Nousi noki nuorasesta (1518)
       Nouzi nogi nuorazesta (A. 470, 473)
       Läksi noki nuorasesta (A. 523)
       Läks on nogi nuorasesta (A. 478)

   10. Savu paksulta pakeni (1505, 10-1, 17, 25, 34, 36, 1648,
          52, 55, 57, 2225)
       Vain savu paksulta pakeni (1654)
       Savu paksusta pakeni (1495, 1502, 06, 15, 18, 20, 23, 29,
          32, 39, 2244, 49)
       Savu paksusta pageni (1490)
       Savupa paksustah pakeni (2239)
       Sav on paksusta pakeni (1512)
       Savu paksusti pakeni (1493-4, 96, 1524)
       Savu paksusti pageni (A. 470, 473, 478, 523)
       Savu paksulti pakeni (1501)
       Savu paksuna pakeni (1507)
       Paksulta savu pakeni (1653)

   11. Patvisesta patsahasta (1532, A. 478, 523)
       Tämän neijen patsahasta (1654, 57)

   12. Nei(j)en kuulu(i)san ko(j)ista (1493-4, 1501, 04-6, 10, 12,
          17-8, 34, 36, 39, 1648, 52-3, 55, 2244, A. 473)
       Nei(j)on kuulusan ko(j)ista (1490, 96, 1523, 2225)
       Nei(j)en kuulusta ko(j)ista (1489, 95, 1532)
       Neion kuulusta koista (1520, 1529)
       Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1492, 1511, 15)
       Neijen kuulussa koissa (1524)
       Neijen koissa kuulusassa (1502)
       Kuulun neitosen koista (1514)
       Isän kuulusan koista (2249)
       Neijon kuulu-huonehista (1490)
       Kaunokaisen kartanolta (1511)
       Isän koista rikkahasta (1655)

   13. Aivo(i)n ammu (-mo, -moi) aika suopo (1493-7, 1505-07, 10-12,
          17-18, 23-25, 27-28, 32, 34, 1652, 2225, 39)
       Ajoin ammo aika suopo (1492)
       Aivoin ammo aika suopa (1515)
       Aivon ammoin aikaa saapa (1501)
       Aivoin ammoi aikaa saapu (1502)
       Aivan ammon aika suopi (1497)
       Aivan ammo aika suopoo (1508, 21)
       Aivan ammon aikasuopa (1520)
       Aivo(i)n ammu (-mo) aika lehmä (1529, 39)
       Aivan ammo aika lehmä (1489)
       Ammo lehmä lääväsestä (1514)
       Lehmä ammu leuhkiesti (1490)

   14. Aivo(i)n aika huomenessa (1497, 1502, 05, 11, 14-5, 17-8,
          21, 23, 27, 29, 32, 39)
       Aivan aika huomenessa (1492)

   15. Aika vihkon antajoa (-jaa, joo) (1492, 94, 96-97, 1506, 10-2,
          14-5, 17, 21, 24, 27-8, 34, 2225)
       Aika vihkon antajova (-ve) (1505, 23)
       Aika vihkon antajaista (1489, 1507, 29, 2239)
       Aika vihkon antajoita (1501-2)
       Aika vihkon antajuva (1525)
       Aika vihkon anto juuva (1493)
       Aika ruuvan antajoa (1495)

   16. Mäkätti kevätkaritsa (1489, 95, 1505-6, 10-1, 15, 17-8,
          27, 2225)
       Mäkähti kevätkaritsa (1514, 20-1)
       Määkähti kevätkaritsa (1497)
       Mäkäsi kevätkaritsa (1534)
       Kaikerti kevätkaritsa (1493-4, 1504)
       Kaikatti kevätkaritsa (1507, 25, 28, 2239)
       Kakatti kevätkaritsa (1496)
       Kakehti kevätkaritsa (1532)
       Kaikatti kevätkäkönen (1501)

   17. Palasen parantajata (1507, 21)
       Palasen parentajoa (-jaa, -joo) (1492, 97, 1506, 101, 14-5,
          17-3, 24, 27-8, 2225)
       Palasen parentajova (-ve) (1505, 23)
       Palasen parentajoita (1501-2)
       Palalla parentajaista (1525)
       Palazen parantoa (1494)
       Palasen parenta juuva (1493)
       Kainalovihkon kantajaista (2239)

   18. Vihkon viejeä etehen (1505, 27, 34)
       Heinän hienon heittäjeä (-jöä) (1510, 14, 17)
       Hienon heinän heittäjeä (1511, 15, 18)

   19. Hepo hirnui hirveästi (1507)
       Hepo hirnu hirvijäst (2239)

   20. Heinän hienon heittäjätä (1507)
       Heinävihkon heittäjäistä (2239)

   21. Nei(j)en kuulu(i)san ko(j)ista (1504, 34, 39, 1622)
       Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1495, 1505, 15, 18, 27)
       Neijen kuulussa kojissa (1524)

   22. Koira haukku(i) korkiesta (1502, 05, 22-3)
       Koira haukkuu korkiesta (1652)
       Koira haukku korgiesta (1490)
       Koira haukku korki(j)alta (1492, 2239, 49)
       Koira haukkui korkielta (1507)
       Koira haukku korkeasti (-kiasti) (1494, A. 471)
       Koira haukku korkiesti (-giesti) (1538, A. 479)
       Haukku koira korki(j)esta (1514, 21, 27, 29, 39, 1645)
       Haukk on koira korkiesta (1512)
       Haukku koira korkiasti (1489)

   23. Aivo(i)n haukku hallikoira (1515, 17, 32, 34)

   24. Aivo(i)n aika huomenessa (1515, 17, 32, 34)

   25. Linnan luppa luskutteli (1532)

   26. Perän lyöen pientarehen (1514)

   27. Hännin maahan torkutellen (1514)

   28. Korkeain vajojen päästä (1507)
       Kork(e)ijen vajojen päistä (1539, 2239)
       Korkijen vajojen peästä (1645)
       Korkein vojoin päistä (1529)
       Korkiein vajojen päissä (1517)
       Korkijen vajojen päissä (1652)
       Korkeijen vajojen peässä (1538)
       Korkian vajojen päissä (2249)
       Peästä korkeijen vajosien (1527)

   29. Sarajalta ikkunasta (1492)

   30. Korkioista gornitsoista (1489)

   31. Leveistä liesnitsoista (1489)

   32. Nei(j)en kuulusan ko(j)ista (1505, 34)
       Neijon kuulusan kojista (1490)
       Nei(j)en kuulusta ko(j)ista (1494, 1521, 27)
       Nei(j)ei kuulusan ko(j)issa (1492, 1512, 15, 17-18, 1652)
       Neidon kuulusan koissa (1507)
       Neijen kuulussa koissa (1538)
       Neijen koissa kuulusassa (1502)
       Korkien ison koista (1529, 39)

   33. Neijon kuulu-huonehista (1490)
       Kasvajaisen kartanoista (1504)
       Kasvajaisen kartanolla (1492)
       Kaunokaisen kartanossa (1507)

   34. Uutta koiran ruokkijaista (2239)

   35. Palasen parentajaista (2239)

   36. Varis voakku vajojen peässä (1538)

   37. Neijen kuulussa koissa (1538)

   38. Aivoin aika huomenessa (1511)
       Aivan aika huomenessa (1499)

   39. Kivi helmenä helasi (1499, 1506, 11, 2225)

   40. Kivenpuu käkenä kukku(i) (1499, 1506, 11, 2225)

   41. Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1499, 1511)
       Neien kuulusan koista (1506)

   42. Kaunokaisen kartanolta (1511)

   43. Ei kylä sikehe(n) moannu(t) (1502, 06, 2225, A. 478)
       Ei kyläs sigehen maannut (A. 523)
       Ei kylä sikehen moannun (1518, A. 470)
       Ei kylä sigeh magoa (A. 507)
       Ei kylä sikehen maata (1489)
       Ei kylä sigehki moattu (1490)
       Ei kylä sikein maattu (1532)
       Ei kylä sigehe nuku (A. 469)
       Eip on moannut linnakunta (1510)

   44. Linnakunta liijatenki (1490)
       Linnakunta uinaeltu (1532)
       Linnakunta uinuoise (1515)
       Linnakunta riotellun (1506)

   45. Neion pirran pirkeheltä (1532)
       Neien pirran pirkeheltä (A. 472)
       Neien pirran pirgeheltä (1489, A. 507)
       Neijem pirram piukkehelta (1510)
       Neijen pirran pirskeheltä (1518)
       Immen pirran pärkehiltä (1515)
       Neijom pirram pärgeheldä (1490)
       Neijon pirran roigehelta (A. 469-70, 478, 523)
       Neijen pirran räikeheltä (1502, 2225)
       Neien pirran räikkeheltä (1506)
       Kuulin pirran pirskavane (1528)

   46. Sukkulan surinehelta (1489, 1502, 32, A. 478, 523)
       Sukkalan tsurinehelta (A. 507)
       Sukkulan tsulinehelda (1490)
       Sukkulaisen suikkehelta (1510)
       Sukkulaisen suihkehelta (1518)
       Sukkulaisen suigehelta (A. 469-70)
       Sukkulaisen tsuikehelta (A. 472)
       Sukkulaisen tsuilehelta (1506)
       Kun neito kangasta kutou (1528)

   47. Suihki sukkula käessä (1489, A. 517)
       Suihki sukkula käsissä (A. 473, 507)
       Suiki sukkula käsissä (A. 513)
       Tsuihki tsukkula käzissä (1490)
       Suihkau sukkula kiässä (A. 515)
       Surgi sukkula käessä (A. 469)
       Suigai sukkula käjessä (A. 470)
       Suiski sukkula käessä (A. 478)
       Suisk on sukkula käessä (A. 523)
       Niinpä suihki sukkulaini (1528)
       Sukkulaini kiässä tsuili (1506)
       Sukkulaine keässä suikki (1515, 2225)
       Sukkulaini keässä suihki (1518)
       Sukkulaini suihki käissä (1502)
       Niin sukkulainen käessä (1532)

   48. Kuin on portimo pinossa (1489-90, 1502, A. 46970, 73)
       Niinkuin portimo pinossa (1506, 2225, A. 478, 507, 515,
          517, 523)
       Kun on portimo pinossa (1532)
       Kui portimo pinossa (A. 513)
       Niinkuin orava puissa puitti (1518)

   49. Käperöitti käämi käessä (1489, A. 523)
       Käberöitti kiämi keässä (1490)
       Käperöitti kiämi käissä (A. 513)
       Käberöitti keämi keässä (A. 473, 478, 507)
       Käberöittäy kiämi kiässä (A. 515)
       Käppeleliti keämi keässä (1518)
       Kiämi kiässä kiäntelihe (1506)
       Keämi keässä keäntelekse (2225)
       Keämi keässä keätserteli (A. 469)
       Keämi keässä keäberöittäy (A. 470)
       Käämi käpäsi käsissä (1510)
       Niin on käämi sukkulassa (1502, 32)

   50. Kuin käpy oravan suussa (1489-90, 1502, 06, 10, 28,
          A. 469-70, 473, 507, 515, 517)
       Niinkuin käpy oravan suussa (1518, A. 478, 523)
       Kun (Kui) käpy oravan suussa (1532, A. 513)
       Niink on käp oravan suussa (2225)
       Käpy on oravan suussa (A. 515)

   51. Eli kärppä lautasessa (1510)

   52. Eli portimo pesässä (1510)

   53. Siitä tiesin...

   54. Pihlajikko pirtin iessä (1657)
       Pihlajikko pirtin peällä (1536, 1648, 53)

   55. Katajikko kaivotiellä (1648, 53, 57)
       Katajikko on kaivotiellä (1536)

   56. Tuomikko tuvan perässä (1536)
       Tuomikko tuvan ejessä (1653)
       Tuomikko tuvan esillä (1648)

   57. Kuusikko kujojen suissa (1653)

   58. Jo sanoin tämän sykysyn (1492-7, 1502, 05-7, 10, 13, 15,
          23, 25, 27, 33^t, 2225)
       Jopa sanoin tämän sykysyn (1524)
       Vet mie sanon tämän syksyn (1650)
       Jopa mie sanoin tämän talven (1652)
       Käskin kaiken tämän talven (1489)
       Jo sanoin tämängi vuuen (A. 519)
       Jo sanoin tämän keväjän (-veän) (A. 516, 1517)

   59. Keikutin tämän kevä(ä)n (1492, 97, 1513, 2225)
       Keikutin tämän keveän (1494-5, 1506, 23, 27)
       Keikutin tämän keveä (1502)
       Keikutin tämän kevejän (-vövän) (1505, 25)
       Keikutin tämän keväisen (1507)
       Keikutin tämän kevövän (1525)
       Keikutin tämän kevättä (1524)
       Keikuttelin toan keveän (1534)
       Kellytin tämän kevään (1514)
       Kierytin tämän kevähän (1493)
       Tämän keikutin keveän (1515)
       Tämän keveän keikuttelin (1652)
       Koko kevään keikuttelin (1496)
       Tämän kesän kellittelin (1510)
       Tämän kesän keikuttelin (1650)
       Syyvätin koko sykysyn (1518)
       Tuikutin tämän (tuon) sykysyn (1489, A. 516, 519)
       Tuikutin tänä talvena (1597)

   60. Laatikame piilopirtti (1532)
       Loatikkama piilopirtti (1495, 1517, 25, 2225)
       Laatikkaama piilopirtti (A. 512)
       Laatikammas piilopirtti (1508)
       Loatikkamas piilopirtti (1523)
       Loadikkamas piilopertti (A. 519)
       Loatikaa (-kkoa, -kko, -ka) myö piilopirtti (1524, 39, 1650, 52)
       Loadikkama pikku pertti (A. 516)
       Laatikame (Loatikamas) pieni pirtti (1497, 1518)
       Laatikaatte piilopirtti (1503, 21)
       Luatikkoates piilopirtti (1506)
       Loajikkoates piilopirtti (1527)
       Laatios työ piilopirtti (1507)
       Loatiete tytöt piilopirtti (1493)
       Loatiet (-tites) piilopertti (1494, 1534)
       Loatikkoa peällä pirtin (1502)
       Loaji, ukko, uusi pertti (1496)
       Loai, veikko, pikku pirtti (1526)
       Salvakkama(s) piilopirtti (1510, 2239)
       Salvakkaates (-koate) piilopertti (1492, 1505)
       Salvoates piilopirtti(n) (1504, 13, 16)
       Salvakotes piilopirtti (1515)
       Soakoa työ piilopirtti (1512)
       Salvakkate pieni pirtti (1489)

   61. Piilopirtti pikkarainen (-ni) (1493-94, 1506-07, 14, 17)
       Pikku pirtti (pertti), piilopirtti (1526, A. 516)
       Piilopertti, piilosintso (A. 519)

   62. Pienet piiloikkunaiset (1489, 1508, 18, 23-4, 26-7, 34, 2225)
       Pikku piiloikkunaiset (1497, 1510)
       Pikko piiloikkunaizet (2239, A. 519)
       Piilo pikku ikkunainen (1503)
       Pikku piiluikkunaini (1505)
       Pissiit piiloikkunaiset (1515)
       Piilopienet ikkunaizet (A. 516)
       Pikkaraiset ikkunaiset (1502)
       Pielet piiloikkunaisen (1513)

   63. Niemellä nimettömällä (1492, 94, 1504)
       Niemelle nenättömälle (1532)
       Niemellä nenättömällä (1502, 16, 25)

   64. Saarelle sanattomalle (1532)
       Saarella sanattomalla (1492, 94,1502, 25)
       Sanattoman soaren peähä (1516)
       Piilohuuhan pientarelle (1650)
       Pahalla pajupurolla (1506-7, 10, 17)

   65. Vesikolla tuomikolla (1510)

   66. Missä neittä piiletellä (1492-6, 1506-7, 10, 14-5, 17,
          23-5, 27, 37, 39, 2239)
       Missä neittä piilotella (1650)
       Miss on neittä piiletellä (1512-3, 17)
       Jossa neittä piiletellä (1518)
       Missä neittä piiletellää(n) (1505, 26, 2225)
       Miss on neittä piilotellaa (1652)
       Missä neittä piilettää (1532)
       Missä neittä piiletähän (1534)
       Kussa neittä piiletetäh (A. 516)
       Kuss on neittä piiletellä (A. 519)
       Jossa neittä piiletteli (1497)
       Meiän kanoa kasvattaa (1489)

   67. Kassapäätä kasvatella (1492-4, 1507, 10, 14-5, 17)
       Päätä kassa kasvatella (1513)
       Kassapäätä kasvatetaan (1534)
       Kassapeä katvoalla (1524)
       Kassapäätä kasvatteli (1497)
       Kanavartta kasvatella (1495, 1503, 06, 23, 25, 37, 39)
       Kanavart on kasvatella (1512)
       Kanavartta kasvatelkaa(n) (1505, 26, 1652, 2225)
       Kanavartta kaipotella (1650)
       Kanan lasta kasvatella (1518)
       Kananmarjaa kasvattaa (1532)
       Kanaista kazvatetaha (A. 516)
       Meiän impeä ylentää (1489)

   68. Tukkapäätä turvatella (1504)
       Tukkapäätä tuuvitteli (1497)
       Helmispäätä hemmutelia (1537)

   69. Sormuskättä suoritella (1492)
       Sormuskättä suojoalla (1524)

   70. Jottei ei käysi kuuet kosjot (A. 512)
       Jott ei käydäis kuuvet koizat (A. 516)
       Jott ei kossat kohti kulkis (1515)

   71. Kukloa kuluttamassa (A. 512)
       Kuglaista kuluttamalla (A. 516)
       Rahvas reikkuis on ovissa (1515)

   72. Kanoa kaottamassa (A. 512)
       Kanaista kavottamaha (A. 516)

   73. Jotta kankahah kutoise (1515)

   74. Jotta rihmah kehreäise (1515)

   75. Saon sarkoa kutoa (1514)

   76. Kymmeniä kyynäriä (1514)

   77. Käkesi meiän käkönen (1498)

   78. Saoin sarkoja kutoa (1498)

   79. Saan salpojen takana (1498)

   80. Ysin yksin niityisiä (1498)

   81. Yheksän lukun takana (1498)

   82. Käkei meiän käköinen (1492)

   83. 100:n sarkoja kutoa (1492)

   84. 1000 toimia hukuttaa (1492)

   85. 1000 lukun takana (1492)

   86. 4 niisin niukuttaa (1492)

   87. 4 on lukuin takana (1492)

   88. Neito on paha salata (2239)
       Neiti on paha salata (1527, 34)
       Neitonen on paha salata (1497, 1503, 05)
       Vaan neito on paha salata (1506)
       Neitonen (-ni) paha salata (1508, 21)
       Neijon on paha salata (1502)
       Neiton on paha salata (1512, 15-17, 23, 2225)
       Pah on neitoni salata (1506, A. 519)
       Paha on neiti piiletellä (1496, 1525)
       Ei neiti hyvä salata (1510, 1524)

   89. Hivus pitkä piiletellä (1502, 05-8, 10, 12-3, 17, 21, 23-4,
          27, 34, 2225, 2239)
       Hius on pitkä piiletellä (A. 519)
       Tukka pitkä piiletellä (1515)
       Pitkätukka piiletellä (1516)
       Pitkätukka piillätellä (1503)
       Kassa pitkä piiletellä (1518)
       Pitkä kassa kasvatella (1525)
       Kassapeä on kasvatella (1496)

   90. Hepo on hyvä salata (1513, 27)
       Hepon on hyvä salata (1506, 10, 12, 15-7, 1523)
       Hevon on hyvä salata (1502)
       Hevonen on hyvä salata (1503, 18, 21)
       Heponen on hyvä salata (1479, 1521)
       Heponi on hyvä salata (1505, 24)
       Hepo ois hyvä salata (1532)
       Hevoin ois hyvä salata (2225)
       Hyv on hepo salata (1496)
       Hepoin on paha pitävä (1525)
       Orih on hyvä salata (2239)
       Ori ois hyvä salata (1507)

   91. Sorajouhi suojaella (1503, 07, 34)
       Sorajouhi suojovella (1502)
       Sorajouhi suojoalla (1496, 1506, 10, 12, 15, 17, 27)
       Sorajouhi suojovalla (1523-5, 2225, 39)
       Sorajouhi suojovailla (1505)
       Sorajouhi suojailla (1521)
       Sorajouhi suojualla (1513)
       Häntä pitkä piiletellä (1510)

   92. Ei pysy pirtti piiloksissa (1650)

   93. Kana ei kasva kaipoksissa (1650)

Kysymys (1-5), minkä morsiamen äiti eri toisintojen mukaan asettaa sulhasen vastattavaksi, esiintyy häärunoissa Suomenkin puolella. Onpa sanamuotokin kummallakin taholla jotenkin samanlainen. Sitä osoittavat seuraavat Ilomantsissa muistiinpannut häävirren säkeet (Ahlqv., 77; Rel., 78).

    A.
    Mistäs tiesit, terheläinen,
    Hyvä osmo, tien osasit
    Tämän neien syntyväksi,
    Impyen yleneväksi.

    B.
    Mistäs tiesit, terheläinen,
    Outo mykrä, tien osasit
    Tämän neien teällä olevan,
    Kasvavan tämän kanasen.

Sulhasen vastausta emme sitävastoin tapaa täällä samassa muodossa kuin rajan takana (ks. Kantele 1, 30-1; Relander, 78, 122; Ahlqvist, 77). Tavallisesti se täällä on vain lyhyt:

    A.
    Siitä tiesin terheläinen...
    Isosi hyvältä kuulu,
    Emosi hyvältä kuulu (Rel. 78)

    B.
    Isäntä on hyväntapainen,
    Emäntä on vie parempi (Rel. 122).

Rajantakaisessa kihlontavirressä sulhanen sitävastoin usein laajasti selittää, mistä hän saattoi tietää, "tämän neien syntyneeksi, syntyneeksi, kasvaneeksi".' Että alunperin sulhanen itse, kuten joku runonkerääjäkin on huomauttanut (1507), on esiintynyt vastaajana, osoittaa useimpien toisintojen "minä" vastauksen antajana. Tosin on esimerkkejä siitäkin, että laulaja on sulhasen puolesta esittänyt myös vastaukset. Monin paikoin sama kysymys toistetaan samoin sanoin useat kerrat, jolloin vastauksessa aina mainitaan eri syy.[4] Näitä syitä vertailevasti tarkastaessa huomaa, etteivät ne runomme toisinnoissa ole yhtä yleisiä. Verraten harvinainen on m.m. säeryhmä 54-57, missä puhutaan neidon kodin ympärillä kasvavista puista ja mikä tavataan ainoastaan neljästä muistiinpanosta. Ilmeisesti nämä säkeet ovat tulleet runoomme eräästä toisesta, nim. "Myödyn neidon runosta", missä ne ovat aivan yleisiä (SKVR I 2, 1144-53, 55-57) ja mihin ne myös paremmin soveltuvat, tässä runossa kun nimenomaan kysytään:

    Mi on merkki miun koissa?[5]

Hyvin useissa toisinnoissa (8-12) mainitaan aamuvarhainen savun nousu neidon kodin ilmaisijana. Yhtä yleisiä ovat säkeet, joissa kerrotaan kotieläinten äännähtelemisistä, lehmän (suovon) ammumisesta (13-15), karitsan määkymisestä (16-18) ja koiran haukkumisesta (22, 28, 32). Hevosen hirnuminen esiintyy vain parissa muistiinpanossa (19-20).

Eräiden toisintojen mukaan lehmä ammuu "aika vihkon antajoa", karitsa "palasen parentajata" ja hevonen "hienon heinän heittäjätä". Näin on joskus kunkin kotieläimen kohdalla eri sanoin esitetty syy, minkä vuoksi eläin äännähtelee. Tässä suhteessa ovat poikkeukset kuitenkin ehkä yleisempiä. Niin esim. runossa 1511 sanotaan:

    Aivoin ammu aika suopo,
    Mäkätti kevätkaritsa
    Aika vihkon antajoa,
    Palasen parentajoa,
    Hienon heinän heittäjeä.

Eräässä muistiinpanossa (34) kerrotaan koiran haukkuvan:

    Uutta koiran ruokkijaista.

Tämä säe viittaa toiseen häärunoon, mikä on esitetty morsiamen saapuessa sulhasen kotiin ja jossa samoin säkein kerrotaan samojen kotieläinten ikävöineen uutta emäntää.

Eräissä runomme toisinnoissa (23-25) sanotaan neidon kodissa haukkuvaa koiraa "hallikoiraksi" ja "linnan hipaksi", joista viimeksimainittu nimitys esiintyy vain kerran, kuten myös säkeet 26-27. On todennäköistä, että puheena olevat säkeet ovat siirtyneet runoomme Kilpakosintarunosta. Verrattakoon niihin esim. seuraavia Kilpakosinnan säkeitä (SKVR I 1, 469, 454):

    A.
    Silloin haukku suuri koira,
    Linnan luppa luskutteli?
    Saaren vartio valitti
    Perän peltoon sysäten,
    Hännin maahan torjutellen.

    B.
    Mitä haukkuu hallikoira,
    Linnan lukki luiskuttauve
    Perin peltohon syväten,
    Hännin moaha torkutellen?

Ainoastaan kerran esiintyvät toisinnoissamme vielä säkeet 29-31 sekä tuo variksen vaakkumista koskeva säe (36). Perin harvinaisia ovat lisäksi säkeet 39-40:

    Kivi helmenä helasi,
    Kivenpuu käkenä kukkui.

Sisältönsä puolesta ne soveltuvat runoomme erittäin hyvin, käsikivien synnyttämä melu kun juuri on omiansa julistamaan niiden ääressä toimivan neidon uutteruutta. Vaikka ne esiintyvätkin vain neljässä toisinnossa, on mahdollista, että näissä säkeissä on säilynyt vanha häärunon katkelma. Yleisempiä ovat neidon kudontaa esittävät säkeet (43-52), joista kuitenkin kaksi viimeistä ovat ainoastaan yhdessä muistiinpanossa. Tälle runonkohdalle tapaamme vastineita Suomenkin puolelta (Kantele II, 14-15; Kanteletar, I, 131):

    Kääntyykö käärilauta,
    Kuin orava oksapuussa?
    Suihkaako sukkulainen,
    Kuin kärppä kiven raossa?
    Niin sen suikki sukkulainen
    Kun kärppä kiven raossa,
    Niin sen käämy käännätteli
    Kun orava oksasella.

Nämä Itä-Suomesta saadut säkeet kuuluvat myös häävirteen, mutta eivät esiinny täällä, kuten rajan takana, sulhasen vastauksessa ennenmainittuun kysymykseen, vaan tavallisesti kosiomiehen ja kaason välisessä keskustelussa, edellisen tiedustellessa morsiamen kätevyyttä. Tällainen laulun muodossa esitetty sulhasen ja morsiamen ansioita koskeva keskustelu sulhasen ja morsiamen väen välillä on kuulunut häätapoihin myös Inkerissä, vieläpä Virossakin (vrt. Salminen, LH, 367-73). Sitä muistuttaa seuraava Kauko-Karjalassa muistiinpantu sulhasen varallisuuden tiedustelu:

    Onko meijän sulhasella
    Ojavieret osramaina j.n.e. (1609)

On todennäköistä, että säkeet 39-40 ja 43-52 ovat liittyneet runoomme tuonlaatuisesta morsiamen ylistysvirrestä. Kun lisäksi 54-57 ovat muuta runoa ja kun säkeet, missä puhutaan kotieläinten äännähtelemisestä, tavataan toisesta häävirrestä siihen paremmin soveltuvina, jää sulhasen vastausta koskevaan runonkohtaan vain säkeet 8-12, mitkä asiaan kuulumattomina tavataan kerran (1733) tuosta toisestakin häävirrestä. Mahdollisesti on runoomme alunperin kuulunut myös jokin koiran haukkumista koskeva säe.

Runon loppusäkeet, mitkä seuraavat sulhasen vastausta ja joissa morsiamen äiti huomauttaa jo kauan hokeneensa, että neidon suojelemiseksi olisi pitänyt rakentaa piilopirtti, ovat osaksi (58-62 ja 66-67) aivan yleisiä, joten ne epäilemättä jo alunperin ovat kuuluneet runoomme. Morsiamen kätkeytyminen piilopirttiin ennen häitä on sitäpaitsi useiden kansojen häämenoissa ollut yleisesti noudatettu tapa. Harvinaisempia ovat piilopirtin paikkaa koskevat säkeet (6365). "Nenätön (< nimetön) niemi" ja "sanaton saari" mainitaan muissakin runoissa, kuten joskus Kilpakosinnassa (SKVR I, 1, 449, 449 a). Neidon piilottamisesta puhuvat ilomantsilaisetkin häävirret (A. Ahlqv., 32; B. Rel., 60, vrt. myös inkeriläistä vastinetta, Salminen, LH, 32):

    A.
    Jo sanoin tämän kesää,
    Tämän syksyn syyrettelin,
    Tekeemme piilopirtti,
    Salasauna salvakaamme,
    Jossa piilen piikojani,
    Kanojani kasvattelen

    B.
    Jo sanoin tämän keseä,
    Jo toisen tuokoajan,
    Etpä neito piilopertti,
    Salvakka sälöinen sauna
    Piikojamme piilotella,
    Kanojamme kasvatella.

Perin harvinaisia ovat vielä säkeet 70-76, joissa ilmaistaan syyt, minkä vuoksi neito olisi ollut piilossa pidettävä. Kolmessa muistiinpanossa mainitaan tällaisena syynä kosijain kulkeminen (70-72). "Kuuvet koizat" esiintyvät myös Kojosen pojan runossa:

    Siidäh käyäh kuuvet koizat (A. 136, vrt. 136 a)

Yhdessä toisinnossa (73-74) sanotaan, että neito olisi ollut saatava piiloon, jotta hän olisi voinut rauhassa kehrätä rihmaa ja kutoa kangasta. Samoin yhdessä (75-76), jotta hän siellä olisi voinut "saon sarkoa kutoa, kymmeniä kyynäriä". Sanoilla "saon sarkoa kutoa" on vastine vielä seuraavissa säeryhmissä (77-81 ja 82-87), mitkä alkavat sanoilla: "Käkesi (Käkei) meiänkäkö(i)nen" ja mitkä esiintyvät vain kahdesti. Toisessa muistiinpanossa ne sitäpaitsi ovat jo runon alussa ja toisessakin ikäänkuin irrallisena, runoon liittyneenä osana. Mahdollisesti niissä kuitenkin on säilynyt vanhan häärunon katkelma.

Virren päättävät yleisesti säkeet 88-91, joissa huomautetaan ikäänkuin sananlaskun muodossa:

    Neito on paha salata,
    Hivus pitkä piiletellä,
    Hepo on hyvä salata,
    Sorajouhi suojaella.

Sananlaskua muistuttavat myös seuraavat yhdessä toisinnossa tavattavat säkeet (92-93):

    Ei pysy pirtti piiloksissa,
    Kana ei kasva kaipoksissa.

KUTSUJENVIRSI

Kauko-Karjalan häärunosto omistaa virren sillekin tai niille, joiden toimena on häävieraiden kutsuminen. Tämä virsi, jota nimitetään Kutsu- tai Kutsujenvirreksi (1546, 48, 53) esitetään toisin paikoin kutsujen lähtiessä, toisin paikoin taas näiden palatessa. Joskus on kutsujille laulettu näiden sekä mennen että tullen. Runon sanamuoto riippuu luonnollisesti siitä, milloin se kulloinkin on ollut tapana esittää. Sitä osoittavat myös seuraavaan säeluetteloon poimitut säetoisinnot:

1. Kutsuseni (-tsoseni), kuuloseni (kuuluseni, -roseni)

          (1540-4, 46-53)

    2. Armas airojalkaseni (1540-41, 43-44, 46-53)
       Armas airo sulhaseni (1553)

    3. Käy sie tiesi tervehenä (1552)

    4. Kävitkö tiesi (-hös) tervehenä (-veheks) (1540, 50-52)
       Kävijäkö tienä tervehenä (1547)
       Kävit tiesi tervehenä (1553)

    5. Matkasi ani (ali) hyvänä (1551-53)
       Matkasi alinomana (1550)
       Matkasi imanteheks (1540)
       Matkana imantrehena (1547)

    6. Kutsu rujot (ruhot), kutsu rammat (1541, 44, 46, 48, 52)
       Kutsu kurjat, kutsu köyhät (1543, 51, 1735)
       Kutsu kupsat, kutsu köyhät (1553)

    7. Kutsutko kurjat, kutsutko köyhät (1551)
       Kutsuitko kuptsat, kutsuitko köyhät (1553)
       Kutsuit kurjat, keräsit köyhät (1540)

    8. Sokietki, vaivaisetki (pohatatki) (1551, 53)

    9. Rammatki, rekirujotki (1551)

   10. Kutsu sie kuninkahatki (1552)
       Kutsuot työ kuninkahia (1549)

   11. Kutsuot kultarintasia (1549)

   12. Saa sie Saksan kauppiatki (1552)

   13. Saksan salmilta syviltä (s. t.)

   14. Vienan väljiltä vesiltä (s. t.)

   15. Sokiet venosin (-neliin) soua (-toa) (1541, 44, 46, 48,
          51-53, 1735)

   16. Sokiat venehin (-nosin) souvit (1540, 51)

   17. Rammat ratsahin ajele (-llos, ajoate) (1541, 44, 46, 48,
          51-53, 1735)

   18. Rammat ratsahin ajelit (1540)

   19. Rujot rein reutuole (1551)

   20. Rujot rein reutuolit (1551)

   21. Kuptsat kolassun kuleta. (1553)

   22. Kärrylöillä keännättele (s. t.)

   23. Vainoruunin ruossittele (s. t.)

   24. Elä tammoilla taluta (s. t.)

   25. Näihe Pohjolan pitoih (1546)

   26. Hyvän joukon juominkin (s. t.)

   27. Syötä kyllin, juota kyllin (1735)

   28. Kyllitä kysyjät lapset (s. t.)

   29. Täytä vatsat vaivaisilta (s. t.)

   30. Oli(ko) kukkarot kujoilla (kulilla) (1540, 43-44, 47-48, 52)

   31. Rahataskut tanterilla (-rella) (1540, 43-44, 48, 52)

   32. Oliko rauniot rahoina (1543-44)

   33. Kivet pienet penninkeinä (-kina) (1543-44)

   34. Oliko huokehet hopiet (1548)

   35. Tenkoin teillä, markoin mailla (1548)

   36. Polttinoin kylän pojilla (s. t.)

   37. Alttinoin kylän akoilla (s. t.)

   38. Nellin riunoin neitosilla (s. t.)

   39. Noilla kutsuvierahilla (1544)

   40. Oliko viikon viinat pantu (1547-48, 52)
       Jo oli viikon viinat pantu (1540)

   41. Kauan (-von, Kavon) otraset (osraset, ohraset) oluet (oluot,
          olunna) (1540, 47-48, 52)

   42. Juoksiko olut orren päästä (-ssä) (1544, 48, 52)
       Oliko olut (-tta) orren päässä (1540, 50)
       Juoksiko oluot ojana (1547)

   43. Simat voarnojen sijoista (-jassa) (1547, 52)
       Simat haaroin sisästä (1548)
       Sima noaklojen sisässä (1540)
       Viinat voarnojen sijoissa (1550)
       Viinat virtana vilisi (1547)

   44. Noilla kutsuvierahilla (1544, 47-48)

   45. Kutsuloille (-lla) kunnioiks (-vokse) (1540, 48)

   46. Oliko leivät leivottuna (1552)

   47. Piettihkö hyvänä tuola (1547)

   48. Noita kutsuvierahie (s. t.)

   49. Olko voita luotasella (1544)

   50. Olko kuujoa luotasella (1544)

   51. Noilla kutsuvierahilla (1544)

   52. Olko (Olijako) suin sulassa voissa (1544, 47)

   53. Koprin kuorekakkaroissa (1544)

   54. Käsin keärykakkaroissa (1547)

   55. Noilla kutsuvierahilla (1544, 47)

   56. Oliko lohta luotasella (1547)

   57. Lahnakaloa lautasella (s. t.)

   58. Noilla kutsuvierahilla (s. t.)

   59. Oliko pyssyt paukkamassa (1552)

   60. Jalot jouset joukamassa (s. t.)

   61. Oliko siellä penkit pesty (1552)

   62. Oliko lattiat lakaistu (s. t.)

   63. Penkit kirjon kirjotettu (s. t.)

   64. Lattiat paperin pantu (s. t.)

   65. Oliko patsas patvipuista (1552)

   66. Otsiseinä osmon luusta (s. t.)

   67. Periseinä petran luusta (s. t.)

   68. Sivuseinät sirkun luusta (s. t.)

   69. Kamoa kapehen luusta (s. t.)

   70. Late lahnan suomuksista (s. t.)

   71. Laki lammin lumpehista (s. t.)

Tätä säeluetteloa lähemmin tarkastaessa huomaa, että siinä on lukuisia muista runoista lainattuja säkeitä. Niinpä säkeet 4-5 tavataan myös siitä virrestä, minkä sulhasen omaiset laulavat tälle tiedustellessaan sulhasen matkan onnistumista. Kun sulhanen kansanuskon mukaan on häämatkallaan monille vaaroille alttiina, soveltuu tämä säepari paljoa paremmin viimeksimainittuun runoon. Yhdestä toisinnosta tavattu säe 3 on ilmeisesti muodostettu tuosta kysyvässä muodossa esiintyvästä säkeestä. Erikoista huomiota herättävät säkeet 6, 8-9 sekä 15-20, joissa puhutaan köyhien ja raajarikkojen häihin kutsumisesta ja noutamisesta. Nämä säkeet ovatkin lainatut Päivölän pitoja kuvailevasta runosta, missä aivan samat säkeet esiintyvät. Että tämä runonkohta on tuosta virrestä lainattu, osoittavat lisäksi säkeet 25-26, missä suorastaan mainitaan Pohjolan (< Päivölän) pidot. Paremmin kuin tavallisiin kesteihin soveltuvat Päivölän pitoihin myös säkeet 27-29. Parissa toisinnossa (7) kysyvään muotoon asetettu säe: "Kutsu(i)tko kurjat (kuptsat), kutsu(i)tko köyhät" on jo runomitallisistakin syistä myöhempää perua. Köyhien vastakohtana kutsutaan pitoihin rikkaitakin, kuptsoja ja kuninkaita, vieläpä Saksan kauppiaitakin. Säkeillä 12-14 on kuitenkin vastine virressä, mikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiantaan noutamaan. Kun kerran rikkaitakin on häihin saatettava, on ymmärrettävää, että niitä on kuljetettava heidän arvoaan vastaavilla ajopeleillä "kolassun" (< ven. koljaska 'vaunut') ja kärrylöillä (21-22). Päivölän pitoja koskevasta runosta ovat edellämainittujen lisäksi virtemme alkusäkeet.

Omituisen osan muodostavat virressämme kutsuvieraiden varallisuutta koskevat kysymykset. Epäilemättä ne ovatkin kaikki muista runoista lainattuja. Säkeet 32-33 soveltuvat ilmeisesti paremmin sulhasen kodin varallisuutta ylistävään häävirteen (ks. 251). Säkeet 35-38 ovat yleisiä m.m. häälaulajan palkkaa koskevissa runoissa. Mistä runosta taas säkeet 30-31 ovat peräisin, on tämän kirjoittajalle tuntematonta. Mahdollisesti ne ovat sisältyneet johonkin häärunoon, häissä kun on ollut tapana jakaa rahaa kurjilla.

Huomiota herättävät lisäksi virtemme kysymykset, miten kutsujia on taloissa kestitty. Useat näistä säkeistä (42-43, 47, 52-54 sekä 56-57) kohtaamme myöhemmin niistä runotoisinnoista, joita on laulettu sulhasen häämatkalta palatessa. Tällaiseen virteen ne hyvin soveltuvatkin, kuten myös sellaiset kysymykset kuin: "Oliko viikon viinat pantu, kauan otraset oluet?" tai: "Oliko siellä penkit pesty?" tahi: "Oliko pyssyt paukkamassa?". Säkeessä 63 esiintyvä penkki-sana viittaa Suomen puolelle. Säkeillä 42:3 ja 43:5 on vastine Inkeristä saadussa pitorunossa (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien, II, 125). Säkeet 66-71 tulemme myöhemmin tapamaan toisessa yhteydessä.

Kutsujen virsi häviää siis sitä tarkastellessa alkutekijöihinsä. Epäilemättä tämän virren on aiheuttanut tuo Päivölän pitoja koskeva runonkohta Lemminkäisen virressä. Se onkin ilmeisesti ollut runomme kantana, jonka lisäksi on muista häärunoista kerätty erinäisiä aineksia. Mitään uutta ei runon kokoonpanija tai kokoonpanijat ole voineet esittää. Siitä päättäen, että Lönnrot jo v. 1833 ja Cajan v. 1836 ovat tämän runon Vienanläänistä häävirtenä tavanneet, osoittaa, että sitä on siellä sellaisena laulettu ainakin jo vuosisata sitten. Aunuksesta ei puheena olevaa virttä ole tietääkseni tavattu.

KYLYVIRSI

Kun sulhanen valmistautuu häämatkalle, on hänellä Kauko-Karjalassa ollut tapana kylpeytyä, jolloin hänelle saunan oven takana lauletaan erikoinen kylyvirsi (1556, A. 461, 62, 66). Joskus tämä virsi on laulettu myös sulhasen saunaan lähtiessä (A. 467) tai pihalla häntä häämatkalle saatettaessa (1558). Kiimasjärvellä, Akonlahdessa ja Vuokkiniemellä puheena oleva virsi alkaa kysymyksellä:

1. Kunne sulho suoriaa (-rioo, -riuve, -riatse) (1555, 57-59)

2. Maan vali(v)o valmistaksen (-ssakse, -stautu) (1555, 58-59)

       Veljes vanhin, valmista tse (1557).

Eräässä toisinnossa vielä huomautetaan:

3. Tunnen sulhon lähtöväkse (1558)

Sulhasen matkahankkeista kertovat säkeet:

4. Yöt on korjia (-jie) kohenti (-nnit, nteloo) (1555, 57-58)

5. Päivät laati (-tii) laitioa (-tioita, -pivoita) (1555, 57-58)

6. Sulhasiksi suoritessa (1555)[6]

Tämän johdannon jälkeen runo kuvailee tavanmukaisen sulhassaunan lämmittämistä, sulhasen kylpeytymistä sekä hänen pukeutumistaan häämatkalle. Saunapuiden pilkkoojana mainitaan sulhasen veli:

7. N. N. viljo(n) veljyeni (1554, 56, A. 463, 66)

8. Pilko (Pilkko, Pilkos) halot (halko) pikkusiksi (-seksi)

(1554, 56, A. 463)

       A. Pirassuta pienet halot (A. 466)
       Pirassas (-ssansa) on pienet halot (A. 461, 62)
       Pinossas on pienet hallot (A. 460)

    B. Pilko puikot puhtahaiset (A. 460-62)

    9. Pieniksi pirastehiksi (1556, A. 466)

   10. Paljahalla kalli(v)olla (1554, A. 463)
       Tasasella kallivolla (1556)
       Pilkos puuta kallivolla (1558)

   11. Tapparan tasottamalla (1556)

   12. Kasan kalkkahuttamatta (1558)
       Kasa hietran kalkkamatta (1554)
       Kasahiebran kallivoh koskematta (A. 463)

   13. Kirveen käymättä kivehen (1554)
       Kirvehen kiveen (-veh) koskematta (-koskomatta)
          (1556, 58, A. 463)

Saunan lämmittäminen on milloin äidin milloin sisaren huolena:

14. Emo nainen kantajani (1555)

       Oi on maammo kantajani (1557)
       Oi emoni kantajani (1559-60)
       Iroseni sikkoseni (1554)
       Oi jo Lukki, tsikkozeni (1556)
       Irovuoni, tsikkovuoni (A. 463)

   15. Lämmitä kytyinen (kynäinen, kyinen, utunen) kyly (1554-57, 59)
       Lämmitä(s) on (o) kyynelkyly (A. 460-62)
       Lämmitä kylästä kyly (A. 463)
       Lämmittelin kyizen kylyn (A. 466)
       Lämmitäs kyly utuni (1558)
       Lämmitä saloa sauna (1560)

   16. Saus(s)uta (Laustuta) savuinen (simainen) saun; (1554-57,
          A. 460-62)
       Savussa simani sauna (1559)
       Saussuta samassa sauna (A. 463)
       Saustin simasen saunan (A. 466)
       Pian pirtti riuvahuta (1560)

   17. Hienosilla halkosilla (1560)
       Utusilla halkosilla (-koloilla) (1558-59)
       Simasilla halgoloilla (A. 461, 66)

   18. Pikkusilla puuhusilla (1560)
       Pienillä pirastehilla (1558-59)

   19. Laai piimäistä poroa (1560)
       Loai(n) siimaista (simasta) porua (-ruu, -roista) (1556,
          A. 460, 62, 65-66)
       Loai on siima poroista (A. 461)
       Loaji tiimaista porua (1558)
       Laaji (Laati) saunassa (samassa) poroa (-ruo), (1554, A.462)

   20. Hyyhelmöistä (Ytelmöistä) saippuata (1558, 60)

   21. Kuikkuraista, vaikkuraista (A. 461, 66)

   22. Näpin täysi (täyven) näyheröistä (nähäröistä, näiheräistä,
          neäveröistä, näyveröistä, näygeröistä)(1554, 56, A. 461-62,
          65-66)

   23. Pikkusehe kattilaahe (1556)

   24. Sormen peä sovittamaah (s. t.)

   25. Peukalon peän mainittavaan (s. t.)

   26. Päähyttäni pestäkseni (1557)
       Millä sulhon päätä pestä (1560)
       Millä sulhon peän pesöve (1558)
       Millä päätäni pesisin (1555)
       Sulhon pään pesettimiksi (pesetsimeks) (1554, A. 465)
       Simasen (Simosen, Simote) poijan päätä (peädä) pessä (A. 460-62)

   27. Varrutta valellakseni (1557)
       Maan valivon valkoakse (1558)
       Sulhon varren valgaukseks (A. 465)
       Silmiä hyvän sigivön (A. 461)

   28. Oi jo Lukki, tsikkoseni (1556)
       Irovuoni, tsikkovuoni (A. 463)

   29. Kanna vettä läiköttele (-kättele, leikyttele) (1554, 56, A. 463)

   30. Hyissä (Hyyssä) helmoin, jäissä (jäässä) polvin (1554, 56)
       Hyissä polvin, jäissä helmoin (A. 463)

   31. Kolmin koivusin korennoin (1554, A. 463, 66)

   32. Tinasella rengyellä (1556)

   33. Vaskisella vakkasella (1556)

   34. Herasista heittimistä (1554, A. 463)

   35. Läikkyvistä lähtimistä (-htemistä) (1554, A. 463)
       Lähisestä lähtehestä (1556)

   36. Sulasta sulantehesta (1556)

   37. Ku talvet sulana seiso (1554, A. 463)
       Ku suven sulana seisoo (1556)

   38. Herasena herrotteli (-ttauve) (1554, 56, A. 463)

   39. Mätky (Mätji) vaarat männessä(si) (1554, A. 463)

   40. Notku(i) vaarat noustessa(si) (1554, A. 463)

Tämän jälkeen runo kehoittaa sulhasta kylpeytymään:

41. Sulho viljon veljyeni (1554)

       N. N. sulho veljyeni (1556)
       N. N. viljo veljyeni (A. 461, 66)

   42. Kylve (-vö) kyly (-lyä) kyllältäsi (-tes, -deze) (1554, 56,
          A. 461, 63)

   43. Vastan (Vassan) löyly (-liiä) vallaltasi (-llallas, -llolles,
          -llaze)(1554, 56, A. 461, 66)

   44. Pesettele, laastattele (1554)

   45. Pese peäs on (peäzi, peä se) puhtahaksi (A. 461-62, 66)
       Pääsi pellavaspivoksi (1554)
       Pese peäsi pellavaks pivoksi (A. 463)

   46. Silmäs siivoa hyväksi (A. 461)

   47. Kagla voahen valkeaksi (valgehuoksi) (A. 461, 62)

   48. Hibiäs on hiettömäksi (A. 461)

   49. Sulhasiksi suoritessa (A. 463)

   50. Täm on kyly ensimmäine(n) (A. 461, 63)

   51. Ensimmäine, jälgimäine (A. 461)
       Tämä on kyly jälgimäinnen (A. 463)

   52. Piennä piehtaroiakseze (A. 461)

   53. Lassa langotellakseze (A.461)

   54. Heitä lapsuus lautsasille (1554)
       Heitämmä lapsuus lautsan päähän (1560)
       Lapsesukses (-psessus) lautojen (-toin) päihin (perille)
          (1556, A. 462)
       Lapsus laudojen perillä (A. 461)

   55. Vakaus vastan tyvehen (1554)
       Vagahaizush (-haissus) vassan tyveh (A. 461-62)
       Vagahus vassan varpoih (A. 467)

   56. Huimuus hurstin hulpiloihin (1554)
       Huimuus hurstin helman alle (1560)
       Heitä huimus (huimaussus) hurssin hulbiloho (-belohon)
          (A. 461-62)
       Heitä huimus hurssien hulpivohe (A. 467)
       Hullansukses hussin kokkaan (1556)

   57. Pennusaika penkin päähän (1560)

   58. Naiessa jalua naista (A. 461)

   59. Muuvokasta morzienda (A. 461)

Sulhasen pukeutumisesta puhuessaan runo joko kääntyy kehoituksella suorastaan tämän puoleen tai kuvailee sulhasen sanoja tämän pyytäessä pukimia äidiltään. Jälkimmäisessä tapauksesa runonkohta alkaa sanoilla:

    A. Emoni kantajani (1559-60)
    B. Oi on emo kantajasse (1556)

Muut säkeet yhdistämme seuraavaan luetteloon:

59. Tuoos (Tuo on, Kutsu) paita palttinainen (-ni) (1554, 56,

59-60, A. 461, 63, 66)

       Tuokoates paita palttinaine (1558)
       Tuo paita pellavainen (1555)

   60. Hipielle (-hiellä) hiettömälle (-llä) (1560, A. 461)
       Nahkalle hiettömälle (1558)

   61. Varrelle li'attomalle (1560)
       Valgialla vardalolla (A. 461)

   62. Emon (-mos) neinnä kesreämä (kezreäldy) (1559, A. 461)
       Emon einä kezraeldy (A. 466)
       Moammos neinnä houlittama (1554)

   63. Morzienna huoliteltu (A. 461, 66)
       Moamon morsimen huolittama (A. 463)

   64. Ison (-sos) sulhona pitämä (pielty, pietty) (1554, 59,
          A. 463, 66)
       Ennen isoni sulhona pietty (1556)

   65. Ku on Kuuttaren kutoma (1560)

   66. Päivättären ketreämä (1560)

   67. Kutsu sukat suorijaiset (suorieset) (1554, A. 463)
       Tuoos pikku sukkaseni (1560)

   68. Kut on lapsien latomat.(1560)

   69. Kirjokunnan kirjuttamat (s. t.)

   70. Ison sulhona pidämä (A. 643)

   71. Moamon morsimen huolittama (A. 463)

   72. Nahkalle hiettömälle (1554)

   73. Säärille sasuttomille (1554)

   74. Kutsu koatijat (-diat) kabuset (A. 461, 63, 66)
       Tuokoate koatijat (A. 460)

   75. Nahkalla hiettömällä (A. 463)

   76. Säärillä sasuttomilla (A. 463)

   77. Emos neillä ketreätyt (A. 460)
       Emos neinnä (einä) kezreäldy (A. 461, 66)

   78. Morsienna huolitetut (-litettu) (A. 460-61, 66)

   79. Isän sulhona pielty (A. 466)

   80. Kutsu (Tuokaa) vyö kullin ku(v)ottu (1554, A. 461-63, 66)

   81. Hobiaizin huolitettu (-ltu) (A. 461-62)

   82. Lapin lapsien (laglojen) latoma (1554, A. 461, 63)

   83. Joutavien tsobrottama (A. 461, 63)

   84. Izos tuodu tuolda moalda (A. 461)

   85. Taluttu tagamerildä (A. 461)

   86. Izän soavuilla eloilla (A. 466)

   87. Päälle paian palttinaisen (1554)
       Paijan palttinaisen peällä (A. 463)
       Palttinaizen paian peällä (A. 461)

   88. Kutsu kauhtana utuinen (kobune) (1554, A. 463)
       Tuokaa hailakka sinini (1558)

   89. Ku on kaita kainalo(i)sta (1554, A. 463)

   90. Soma suolien kohalta (-sta) (1554, A. 463)

   91. Paijan palttinaisen peälle (A. 463)
       Peällä paijan palttinaisen (1558)

   92. Ussakka utuni vyöllä (1558)

   93. Päällä hailakan sinisen (1558)

   94. Kutsu (-pa) turkki tuhatnyplä (-nyblä) (1554, A. 461, 63)

   95. Tuhatnyblä, sadakanda (A. 461)

   96. Moada myöte maksankarva (A. 461)

   97. Kaijan kauhtanaisen peälle (A. 463)
       Paian päälle palttinaisen (1554)

   98. Izos tuodu tuolda moalda (A. 461)

   99. Taluttu tagamerildä (A. 461)

  100. Savoin markoin maksettu (A. 461)

  101. Tuhanzin lunassettuja (A. 461)

  102. Isoz sulhona pitämä (1554)

  103. Moamos neinnä huolittama (1554)

  104. Kutsu soapka safjattainen (samsattaine) (1554, 461, 63)

  105. Puhki pilvien puhuja (A. 461)

  106. Läbi metsän läiköttäjä (A. 461)

  107. Kultajalle kudrillaze (A. 461)

  108. Isos (-son) sulhona pitämä (1554, A. 463)

  109. Moamon morsimen huolittama (A. 463)

  110. Päähän pistynen kypärä (1555)

  111. Päälle kultakudriloien (1555)

  112. Tuo (Tuos on) kirjokintahaiset (-hani) (1555, 57, 59)
       Kutsu kindahat kirjasuute (A. 461)

  113. Lapin lapsien kutomat (latomat) (1555, A. 461)

  114. Kirjokynnen kirjuttama(t) (1555, 57)
       Joudavien tsobrottamat (A. 461)

  115. Emon neinnä kezrätyt (1559)

  116. Ison sulhona pietyt (1559)

Säkeet 4-6, 30, 94 ja 112 osoittavat, että häät, joihin sulhanen valmistautuu, vietetään talvella. Säkeet 10-13, missä saunapuita kerrotaan pilkottavan kalliolla "kirveen käymättä kivehen" herättävät huomiota erikoisuudellaan. Tämä runonkohta, mikä tavataan myös Kilpakosinnasta (SKVR I, 1, 439, 459, vrt. 442, 464), viittaa Veneenveistorunoon, jossa venettä veistetään kalliolla kirveen kilkahtamatta kiveen (KRH, 422-23). Saunan lämmittämistä koskevassa kohdassa on Uhtualta saadussa muistiinpanossa (1560) saunan kertona pirtti, jota sanaa vain Varsinais-uomessa käytetään saunasta puhuttaessa:

    Lämmitä saloa sauna,
    Pian pirtti riuvahuta,
    usilla puuhusilla,
    osilla halkosilla,
    Laai piimäistä poroa,
    Ytelmöistä saippuata,
    Millä sulhon päätä pestä.

Saunan kertona on pirtti varsin yleinen vastaavassa Ilmarisen sulhaskylpyä esittävässä Kilpakosintarunon kohdassa (SKVR I, 1, 449 a, 457, 467, 469, 473 a, b, c, 478, 487, 491-92). Samoin tavataan siitä uhtualaisen säkeistön piimäinen poro, jota runomme toisinnoissa sanotaan tiimaiseksi, siimaiseksi ja simaiseksi. Kilpakosintarunonkin toisinnoissa kehoitetaan laatimaan milloin piimä(i)stä (482, 487, 489, 491-92, 496, 498) milloin piimoista (435), piimäistä (436), siimaista (457), simaista (455), tiimaista (449 a, 480), tiikkuista (438) tai tiukkuista (443) poroa. Alkuperäinen on todennäköisesti piimäinen poro, minkä kertona esiintyy ytelmöinen (-mainen) tai hyyhelmöinen saippua (toisin Kaarle Krohn, Kalevalastudien, III, 30-31) Säkeillä 26:6 ja 27:4, mitkä tuskin soveltuvat sulhasen sanoiksi, on vastine muussa runossa: "Päätä pessä Päivän pojan, Silmiä hyvän sikiön" (A. 108). Säkeet 23-25 (myös Kilpakosinnassa 473, a, b, 494, 513) ovat peräisin voiteenluvusta.

Säkeet 32-33, mitkä tavataan vain yhdestä toisinnosta, tuskin myöskään ovat runossamme alkuperäisiä, "vakalla" kun tavallisesti ei kanneta vettä. Nämä ja etenkin 30 muistuttavat loitsua, missä Neitsyt Maariaa pyydetään avuksi (vrt. esim. A. 64). Säkeen 37 toisinto lienee luettava: "Ku suvisulana seisoo". Parista toisinnosta tavatut säkeet 39-40 eivät sovellu runon kehoituksen muodossa olevaan sisällykseen. Säkeistöllä 41-56 on vastine Suomenkin puolella ilomantsilaisessa häävirressä (A-B, Ahlqv., 210 ja 83):

    A. Sulho viljon veljyeni,
       Pese pääsi pellavaspivoksi,
       Kaula kananmunaksi,
       Silmät simpsukan jyviksi,
       Sulhasiksi suoritessa,
       Vanhemmiksi vaatetessa.
       Heitä lapsuus lauan päähän,
       Huimuus hurstin hulpiolle.
    B. Heitä huimuus hurstin alle,
       Vakaus tyville vastan.

Kun Kilpakosintaruno ja kylpyvirtemme sisältävät lukuisia kummallekin yhteisiä säkeitä, on selvää, että ne ovat varsin läheisessä suhteessa toisiinsa. Kosintaretkelle lähtevälle seppo Ilmariselle on puhdistautuminen "sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista" erikoisesti tarpeen. Voisi siis olettaa, että kylpyvirtemme olisi saanut alkunsa tuosta kertovaisesta runosta. Kuitenkin on huomattava, että sulhasen kylpetytyminen on ollut yleinen tapa ja että siihen sellaisena, kuten Inkerissä (ks. Salminen, LH, 50-70), on saattanut liittyä myös erikoinen häävirsi. Tällaista itsenäistä perua runossamme ovat ilmeisesti ainakin ne säkeet, joissa sulhasta kehoitetaan heittämään lapsuus, nämä sanat kun, huolimatta siitä, että ne joskus tavataan myös Kilpakosinnasta (459), tuskin alunperin ovat voineet kohdistua sankari Ilmariseen.

Sulhasen pukimia esittävässä runon kohdassa saattavat samat maininnat liittyä useampaan eri pukuosaan. Niin esim. paita, "koatijat" eli housut, kintaat y.m. ovat eräiden toisintojen mukaan emon morsiamena valmistamia ja isän sulhasena pitämiä. Todennäköisesti tämä maininta on alunperin liittynyt vain sulhon pellavaiseen tai palttinaiseen paitaan. Kuten Kaarle Krohn (Kalevalastudien II, 90-91) on osoittanut, tavataan vastaavat säkeet jo Suomen puolella paristakin eepillisestä runosta. Mihin runoon nämä säkeet, jotka viittaavat vanhaan kansantapaan, ovat alunperin sisältyneet, voinee vasta yksityiskohtainen vertaileva tutkimus selittää. Säkeellä 60, minkä mukaan paita puetaan "hipiälle hiettömälle", on vastine Inkerinkin runoissa (Salminen, LH, 219). Lisäksi sillä on vastine patvaskan ylistysvirressä. Paremmin se kuitenkin soveltuu puheena olevaan kylpyrunoon. Yhdessä muistiinpanossa esiintyvä säepari 65-66 on paljoa yleisempi patvaskan ylistysvirren toisinnoissa.

Eräissä toisinnoissa puhutaan milloin sulhasen "kapeista" housuista, milloin tämän sukista. Kumpaankin kohtaan soveltuu säe: "Säärille sasuttomille". Kilpakosintarunossa (480, 488, 499) tämä maininta liittyy housuja koskevaan kuvaukseen. Säkeiden 70-71 yksilöllinen muoto osoittaa, etteivät ne ole tässä oikealla paikalla.

Eräät toisinnot kiinnittävät erikoista huomiota myös sulhasen vyöhön, josta sanotaan, että se on "Lapin lapsien latoma" (82), kerran myös, että se on tuotu merentakaisista maista (84-85). Tämän vyön runomme sijoittaa "päälle paian palttinaisen". Yhdessä toisinnossa puhutaan vielä "sinisen hailakan päällä" olevasta vyöstä eli ussakasta (< ven. husak). Paljoa yleisemmin "ussakka utuinen" esiintyy patvaskan pukua kuvailevissa toisinnoissa. Runomme mukaan on sulhasen kauhtana "kaita kainaloista, soma suolien kohalta" (89-80). Vain kerran puhutaan sulhasen "sinisestä hailakasta". Turkin mainesanana taas on "tuhatnyplä", mikä tavataan Inkerinkin häärunoista (Salminen, LH, 219). Samoin kuin sulhasen vyö on tämän turkkikin, josta on maksettu satoja, jopa tuhansiakin markkoja, tuotu meren takaa.

Päähänsä sulhanen asettaa joko samettisen (safjattaisen, samsattaisen) soapkan (ven. sapka 'lakki') tai kypärän. Kypärän sulhasen päässä mainitsevat jotkut Inkerinkin häärunot (Salminen, LH, 218). Säkeitä 105-6 käytetään paitsi sulhasen myös patvaskan ja saajannaisen päähineestä puhuttaessa. Paitsi turkkia viittaavat kintaat talvipukimiin. Samoin kuin sulhasen vyö ja joskus sukat ovat kintaatkin Lapin lapsien tekemät. Runon syntymäseudulla on siis käytetty lappalaisten valmistamia ja kirjailemia pukimia. Se taas edellyttää lappalaisten kanssa käytyä kauppaa.

Useimmilla sulhasen pukeutumista kuvailevilla säkeillä on vastine Kilpakosintarunon toisinnoissa. Puhutaanpa täällä joskus myös rautapaidoista ja tinavöistä (473, 473 a, 494, 513), kuten seuraavassa Vuokkiniemestä saadussa Kylyvirressä (1559):

    Mihin sulho suorioo,
    Moan valio valmissakse,
    Rautapaitoih paneikse,
    Tinavöihi tilkiseikse.

Omituinen loitsua muistuttava säepari liittyy taas erään Repolan seuduilta tavatun Kylyvirren säkeistöön (461):

    Suga pilvestä pirahti
    Sulhon peän suvittsimiksi.

Kylyvirren jatkona esiintyy toisinaan vielä runo, jossa sulhasta neuvotaan vaaranalaiselle matkalle lähtiessään turvautumaan erinäisten eläinten apuun. Tavallisimpia niistä ovat ruskea repo ja valkoinen jänis. Millä tavalla nämä eläimet saattavat suojella sulhasta, kuten sanotaan, noidannuolilta, ei kansa nykyään osaa selittää (vrt. kolttain kadzeläimiä, Holmberg-Harva, Skoltelapparnas "följeslagare", Festskrift till Rektor J. Qvigstad, 65-67). Kiimasjärveltä saatu runo puhuu kolmesta eri eläimestä (1556):

    Ota ruskie rebone,
    Iellä tietä koalomahan,
    Jälelläs on juoksomaaha,
    Oikielle olallasse,
    Vasamelle puolellasse!
    Ota valkie jänöne,
    Iellä tietä j.n.e.
    Ota valkie joutsen,
    Iellä tietä j.n.e.

Repolan alueella (Suulaansaari, 461) on revon tilalle joskus tullut orava:

    Ota ruskia orava,
    Iellä tietä juoksomaha,
    Ota valgia jänöne,
    Jälelläs on juoksomaha,
    Jottei tarttuis noijan nuolet,
    Eigä tiedäjän teräkset.

Seuraava toisinto on Suopassalmelta (1554):

    Kutsu ruskie reponen,
    Tahi valkea jänönen,
    Hietä tietä noutamahan,
    Itses eellä juoksemahan (vrt. A. 463).

Vienan läänin karjalaisilta keräämissäni kokoelmissa mainitaan, että noita lähettää revon juoksemaan sulhasen edellä sekä jäniksen jälessä. Hääloitsuissa turvaudutaan vielä useampiinkin eläimiin, jopa henkiolentojenkin apuun. Kuten Krohn (KT, I, 135-36) ja Niemi (Kalevalaseuran vuosik., 3, 113-16) ovat huomauttaneet, on eräässä Piispa Henrikin surmanrunon toisinnossa säilynyt kohta, joka suuresti muistuttaa tässä häävirressä esiintyviä säkeitä. Siinä kerrotaan piispan Suomen saloilla matkatessaan virittäneen "virman peuroja"

    Jälissänsä juoksemahan

sekä hypittäneen valkoisen jänön "edessänsä fildin päällä". On todennäköistä, kuten myös Niemi olettaa, että kummankin runon kuvaukset perustuvat kansanomaisiin uskomuksiin.

VÄVYNVIRSI

Virttä, mikä lauletaan "antilaan" kodissa sulhasen saapuessa "ottokerralla", s.o. hänen tullessaan morsiantaan noutamaan, on Kauko-Karjalassa yleisesti sanottu "Vävynvirreksi". Epätietoista on, onko tämä virsi alunperin esitetty yhteenmenoon, kuten myöhemmin, vaiko jaksoittain. Laulaja, joka nimittää sulhasta "vävyksi", on erään tiedonannon mukaan (1575) ollut morsiamen äiti. Siihen viittaa myös moni runomme kohta arvovaltaisine määräyksineen.

Muutamissa runomme toisinnoissa esiintyvät alkusanat ovat perin harvinaisia. Sellainen on m.m. seuraava Suurjärveltä saatu Vävynvirren johdanto (1562):

    Pissin pihlajat vedehe,
    Katsoin pitin pihlajoa,
    Kenen tuo vägi tulouve.

Pihlajan tiedusteluvälineenä (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien III, 42-43) esittää myös Rukajärven toisinto (A. 1112):

    Pissän pihlajan djokeh,
    Katsoin pitin pihlajua,
    Tuolda tulou miun vävüni...
    Ajau miun vävüzeni
    Sulua merüttä müöten
    Ihlan kabien kastamatta,
    Vuohuen lijottamatta.

Tähän tulleet lisäsäkeet ovat runosta, missä ajetaan merta myöten

    Ilman kavion kastamatta
    Vuohisen vajottamatta (KRH, 303-4).

Yhtä harvinaisia ovat seuraavat Uhtualta (A) ja Haikolasta (B) kerran muistiinmerkityt säkeet:

    A. Olin ulkona olija,
       Veräjillä vieppoaja,
       Jo tulee väki tukulla (1588).

    B. Katselimma keäntelimmä
       Suurien kirjojen suissa,
       Pitkien pihojen päissä,
       Jo tulou väki tukulla (1596).

Edellisen kaksi ensimäistä säettä on Uhtualla joskus esitetty myös sen virren alussa, mikä on laulettu morsiamen tullessa sulhasen kotiin (1708, vrt. 1712). Parissa aunukselaisessa muistiinpanossa Vävynvirsi alkaa vielä samoilla sanoilla kuin sikäläinen Kihlontavirsi: "Nousin aigo huomenessa", mutta jatkuu säkeillä:

1. Kenenbä brilluset brilahti (A. 481)

       Kenen helyzed helähti (A. 486)
    2. Kenen tsuruset sulahti (A. 481)
       Kenen euluzed eulahti (A. 486)
    3. Vävön brilluset brilahti (A. 481)
       Vävön helyzed helähti (A. 486)
    4. Vävön tsuruset sulahti (A. 481)
       Vävön euluzed culahti (A. 486)

Vienanläänissä esiintyvät vastaavat säkeet toisenlaisessa runossa (ks. 1769, 71), mikä on ollut tunnettu Repolankin alueella (A. 562). Täältä saatu toisinto on varustettu otsakkeella: "Joi'untaa".

Latvajärvellä (A) ja Tollonjärvellä (B) on taas runomme alussa toisin paikoin puhuttu tulen palamisesta (1576; 2232):

    A. Mi tuo tuli palauve
       Saksan salmilla syvillä,
       Ulavilla aukeilla?
       Pieni ois sovan savukse,
       Suur ois paimosen tulekse.
       Mi tuolla väki tulouve...

    B. Savu soarella palaa,
       Tuli niemen tutkamassa,
       Pieni on sovan savuks,
       Suuri on paimenen tuleks,
       Vävyni väki tuloo
       Saksan salmilta syviltä.

Nämä säkeet, joilla Vävynvirsi alkaa joskus Suomenkin puolella (Ilom. Ahlqv., 76), ovat runoomme siirtyneet Lemminkäisen virrestä. Vrt. esim. SKVR I 2, 744:

    Savu soarella palavi,
    Tuli niemen tutkamessa.
    Mi tuola savu palavi,
    Mi tuolta tuli näkyvi?
    Pienehk ois sovan savukse,
    Suuri paimenen tuleksi.
    Päivölä pitoja hankki...

Useimmat toisinnot alkavat joko vain kysymällä: "Mi tuolta (tuolla) väki tulevi?" tai siihen johtavalla: "Luulin (Toivoin) tuulen tuulevaksi" j.n.e. Näiden säkeiden toisinnot esitämme seuraavassa luettelossa:

1. Luulin tuulen tuulevaksi (tulleheksi) (1583, 90, 94)

       Toivoin tuulen tuulevaksi (-kse, tuulovaksi, -kse, tuulleheksi,
          tulleheksi) (1563, 73 a-5, 77, 79, 85-7, 89, 91, 2232,
          A. 485, 87, 90, 94, 501)
       Kuulin tuulen tuulovakse (1582)
       Tuulen toivoin tuulovakse (1581 a)
       Toivoin tulen tulovakse (tulleheksi) (1573, A. 488)

    2. Meren rannan roikavaksi (-kse, -kkavakse, roigavaksi,
          roikovaksi, roikuvakse, roiguvaksi, raikavaksi, -se,
          raukevakse, ruikavaksi, roigavan) (1563, 67, 71, 73 a-75,
          79, 85-7, 901, 2232, A. 485, 87, 90, 94, 501)
       Metsän rannan roigavaksi (A. 488)

    3. Pinon pystyn (pistyn, pissyn, pissun, pyssyn) viereväksi
          (-kse, vieröväkse) (1577, 79, 81 a, 85-7, 91, 94)
       Pitkän (Pitän) pinon viereväksi (vierovaksi, viereheksi)
          (A. 485, 88, 90, 94)
       Pinon pissyn koatuvakse (2232)

    4. Someron (Someren, Sumerin, Soverin, Simerin) karehtivaksi
          (-kse) (1567, 77, 79, 81 a-82, 85, 89, 91)
       Syövärin (-en) karehtivaksi (1594, A. 488, 490)
       Syögärin karehtivan (A. 485)
       Syövären sirottavakse (571)

    5. Eipä tuuli tuullutkana (tuullutkaan, tuulluntkana, tuullunkana,
          tuullunkan) (1563, 71, 73 a, 75, 81 a, 82, 85, 87, 91, 2232,
          A. 501)
       Eip on tuuli tuullunkana (tuulluntkana) (1574, 79)
       Ei tuo tuuli tuullukkana (1583)
       Eib ole tuuli tuulengoana (A. 488)
       Eipä tuuli tullutkaan (tullukkaan, tullunkana) (1577, 86, 89)
       Eipä tuli tullunkana (1573)

    6. Meren ranta roikantkana (-kantkaan, -katkana, -kunkana,
          -kannunna) (1563, 74, 79, 85, 87, A. 501)
       Meren rant ei roik(k)an(t)kana (roikkatkana, rai kankana,
          raikutkana) (1572, 73 a, 75, 79, 86, 91)
       Meren ranta ei roiskahtanna (1583)
       Metsän randa roijengoana (A. 488)

    7. Pino pysty (pisty) vierrytkänä (vierrynkänä -ryntkänä)
          (1577, 79, 85, 87)
       Pin ei pisty(h) vier(r)ynkänä (1572, 73, 73 a)
       Pino pyssy viernytkänä (1591)
       Pino ei pisty vierrynkänä (1581 a)
       Pino pisty ei vierenkänä (1586)
       Pino pissy koatunkana (2232)
       Pitkä pino vierovana (A. 488)

    8. Somer(o) ei karehtinkana (1581 a, 85)
       Somere karehtinkana (1582)
       Someret karehtinakaan (1577)
       Sumeri karehtintkana (1579)
       Soveri karehtinutkaan (1589)
       Syöväre karehtivana (A. 488)

    9. Mi tuolla väki tulevi (1561, 64, A. 501)
       Mi tuolta väki tulevi (tulouve) (1564, 66)
       Mi tämä väki tulovi (tulove) (1570, 74)
       Mi tuo väki tulevi (tuloo, -lou) (1594, A. 484, 89)
       Mi tuo vägi tuloo (-pi, tulouppi) (A. 485, 87-8, 490,
          93, 93 a, 96)
       Mibä tuo vägi tuloo (A. 497 a)
       Mikäs tuo vägi tulou (A. 497)
       Kenen tuo väki tuloo (tulove) (1563, 65)
       Kenenpä väki tulee (tulouve) (1568, 68 a, 81 a)
       Mitä tuo vägi tuloopi (A. 494) N
       Mit tuo väki tuloo (A. 489)
       Mistä tuo vägi tuloopi (A. 494)
       Mistä tämä väki tulove (-ne) (1570, 2232)
       Mistä vävyni tulevi (1592)
       Mistä tuloo suuri tupa (1593)
       Mi tuo veno tulevi (A. 500)

   10. Saksan salmilta syviltä (1561, 63, 66, 70, 72, 77, 81 a,
          92, 2232, A. 484, 489, 497)
       Saksan salmilda syvildä (A. 496-7 a)
       Saksan salmilla syvillä (1576, 94, A. 487-8, 94)
       Sakson salmilda syvildä (A. 493)
       Sapson salmilta syviltä (A. 493 a)
       Saksan salmelta syvältä (1565)

   11. Vienan väljiltä vesiltä (1563-4, 66, 70, 74, 81 a, 2232, A. 484)
       Vienan väljillä vesillä (1594, A. 485, 494)
       Vienon väljiltä (vallilta) vesiltä (-ldä) (A. 489, 493, 493 a)
       Vienon väljillä vezillä (A. 488)
       Lieksan väljiltä (vallilta) vesiltä (1581, 93)
       Lieksan liio(i)lta vesiltä (1577, 81, 92)

   12. Ulavilta auke(j)ilta (1566, 81, 81 a)
       Ulovilta auke(h)ilta (-jilta) (1564, 70, 74)
       Ulavalta aukealta (1565)
       Ulavilla aukeilla (1576)
       Abaroilda augeilda (A. 496)

   13. Pime(h)iltä pyörte(h)iltä (1561, A. 497, 500)
       Pimeildä pyördeildä (A. 496)
       Pimeiltä pyörtimiltä (572)
       Pimeildä pyördäveildä (A. 497 a)
       Pime(h)illä pyördehillä (A. 488)
       Pimeillä (pimiellä) pyörte(h)illä (A. 485, 487)
       Pimeiltä piirteiltä (1563)

   14. Vävyn(i) väki tulevi (-loo, -louo, -lepi, -lovi, -loovi, -love,
          -louve) (1564-6, 68, 68 a, 70,74-8, 81-2, 85, 90, 2232,
          A. 492, 501)
       Vävöni veno tulevi (A. 500)
       Vävyn tuo väki (vägi) tuloo (lou) (1563, A. 484, 87, 89-90)
       Vävön tuo vägi tulouppi (A. 488)
       Tuo tulee (-loo) väki vävyni (1583, 91)
       Jo vävy tulou, nägy (A. 498)
       Tuo tuli vävyni väki (1589)
       Tuo tuli väki vävyni (1579)
       Tunnen mie vävyn tulevan (1561)
       Tuntuupi (-tuo) vävy tulevan (1583, 88)
       Se(p) on vägi vävyn (vävöin) vägi (A. 485, 93, 93 a, 94)
       Väki on vävyn väkeä (1594)
       Nyt tuo väki tuloovi (1578)
       Tuloovi väki tukulla (577)
       Jo tulee (-lou) väki tukulla (1588, 96)
       Tulovi (-vo, -leva) väki tuhansin (1573, 73 a, 83, 91)
       Tuo tulee väki tuhansin (1583)
       Kuin tuli väki tuhansin (1585)

   15. Saoin kaksin kääntelekse (1577)
       Saapi Saksan kauppiahat (1591)
       Soan Saksan kauppihija (kauppiehia) (1573, 73 a)

   16. Saksan salmilta syviltä (1566, 70-73 a, 75, 77, 79, 81-3,
          88, 91, 96, 2232, A. 490 98, 500)
       Saksan salmilla syvillä (1567, 76, A. 488)
       Saksan salmia syviä (1565)

   17. Vienan väljiltä (väl(l)iltä) vesiltä (1570, 79, 81 a, 83, 90-1,
          93, 2232, A. 490, 500)
       Vienan päälliltä vesiltä (1588)
       Vienon vallilla vezillä (A. 488)
       Lieksan lii(j)oilta vesiltä (1571, 73, 73 a, 75, 77, 96)
       Lieksan väljiltä vesiltä (15881)

   18. Ulavilta (-voilta, Ulovilta) auke(j)ilta (1566, 70, 79, 81-3)
       Ulavilla aukeilla (1576)
       Ulavia aukeita (1565)

   19. Pimehiltä pyörtehiltä (A. 500)
       Pimehillä pyördehillä (A. 488)

Kuten tästä säeluettelosta ilmenee, puhutaan virtemme alussa yleensä vain vävyn "väen" tulosta kulkuvälineitä mainitsematta. "Veno" esiintyy ainoastaan yhdessä aunukselaisessa toisinnossa (500):

    Mi tuo veno tulevi?
    Vävöni veno tulevi.

On ilmeistä, että "veno" on tässä tilapäisesti tullut "väen" sijalle. Aivan samoinkuin Kauko-Karjalassa on Vävynvirsi alkanut Suomenkin puolella, kuten seuraavat esimerkit osoittavat (A. Ilom., Ahlqv., 81; B. Horn., Rel., 60; C. Suistamo, Rel., 10):

    A.
    Luulin tuulen tuulevaksi,
    Meren rannan raikavaksi,
    Halkopinon vierreheksi.
    Minä kaalan katsomahan,
    Vaan ei tuuli tullutkana.
    Mi väki väjyvi täällä?

    B.
    Toivotko tuulen tulevaksi,
    Meren rannan raikuvaksi,
    Pinon pitkän viereväksi.
    Mi väki tuolta tulevi...

    C.
    Toivoisin vävyn tulevan,
    Meren rannan raukutuksen.

Myös Pohjois-Inkerissä lauletaan (Europaeus I, 257)

    Luulin tuulen tulevaks,
    Maan jyrin järiseväks,
    Pinon pitkän viereväks,
    Eipä tuuli tullutkaan,
    Maa ei jyrin järissytkään,
    Pino ei pitkä vierrytkään.

Vieläpä Länsi-Inkerissäkin on runomme alkanut vastaavalla tavalla (Salminen, LH, 172-3):

    Luulin tuulen tuulovaisen,
    Ahhaavan ajelovaisen,
    Pinon pitkän vieröväisen j.n.e.

Sama johdanto on siis yleinen koko karjalaisalueella. Vaikka Kauko-Karjalan toisinnoissa tavallisesti puhutaan tuulen, merenrannan, someron ja vierivän pinon synnyttämistä äänistä, eivät ne kaikki kuitenkaan aina esiinny samalla kertaa, useimmiten mainitaan vain kolmenlainen kohina. Yhtä yleistä kuin meren rannan raikuminen on runoissamme vävyn väen saapuminen mereltä käsin:

    Saksan salmilta syviltä (10),
    Vienan väljiltä vesiltä (11),

toisinaan myös

    Lieksan väljiltä (liioilta) vesiltä.

Saksa ja Lieksa mainitaan rinnan joskus itäsuomalaisissakin toisinnoissa (Ilom. Rel., 60):

    Mi väki tuolta tulevi,
    Saksat salmelta sataa,
    Lieksat salmen liepeheltä.
    Onko suuri sotajoukko,
    Vainko suuri sulhaskansa?

Tutkimuksessaan "Väinämöinen und Joukahainen" (SUST, XXXV, 13) on Setälä osoittanut, että Viena runossamme todennäköisesti on tullut aikaisemman väinä-sanan sijalle, mihin selitykseen Kaarle Krohn (Über ortsnamen in den Gesängen des archangelschen Karelien, FUF XVI, 2-4) on yhtynyt. Vienan sijalle on taas myöhemmin tullut Lieksa, joiden kummankin "väljistä vesistä" puhutaan. Kolmantena polvena säeryhmässä tai joko vain "Saksan salmiin" tahi "Vienan (Lieksan) vesiin" liittyvänä kertona esiintyy:

    Tilavilta aukeilta (12),

jota taas usein seuraa:

    Pimeiltä pyörteiltä (13).

Samat säkeet toistuvat runossamme myöhemmin (16-19). Saksan salmilta tulevia vieraita sanotaan kolmessa muistiinpanossa "Saksan kauppiaiksi" (15).

Näitä alkusanoja seuraa toisinaan, etenkin Aunuksessa, ikäänkuin toisen esittämänä kysymys, mistä laulaja tuntee tulijat vävyn väeksi:

    Mistä(s) tunnet vävyn (-vön) väeks(i, veäksi, väiksi)
       (A. 483-4, 88-89, 93 a, 94)
    Mistäs tunned vävöiz veäksi (A. 493)
    Mistä tunsit vävyn väeksi (V. 1594)
    Mistäpä tunnet vävykses (A. 485)
    Mistä tunnen vävyn (-vön) väeks (veäksi) (. 490, 92).

Vastaus on tavallisesti kuitenkin varsin hämärä:

    Tunnus puista, tunnus maista (A. 483-5, 88-94, 97, 97 a),
    Tunnus virpi(-bi) vierahista (A. 483-4, 88-94, 97, 97 a).

Aunukselaiseen tapaan vastataan joskus Vienanläänissäkin (1594):

    Tunnen puusta, tunnen maasta,
    Tunnen virpi vierahasta.

Näiden säkeiden alkumuoto lienee seuraava sanalaskuntapainen säepari:

    Tuntuu tuomi (Tunnen tuomen) muista puista,
    Vävy (-vyn) muista vierahista (1585, 95, 1654, 57, 2234),

mikä tavataan ilomatsilaisestakin häävirrestä (Rel. 10). Vuokkiniemessä ne ovat muuntuneet muotoon:

    Tuntuu vävy muista puista,
    Muista puista vierahista (1579).

Sananlaskun tapainen on myös seuraava Vävynvirressä joskus esiintyvä säepari:

    A. Tulennasta jo vävyn tunnen (1595)
       Tunnen vävyn tulennasta (1657)

    B. Arvoan vävyn astunnasta (1595)
       Arvaan vävyn assunnasta (1657)

mikä jonkun verran muistuttaa Elinan surmarunon säkeitä:

    Tulennosta tunnen tuiman,
    Jalon jalan heitännästä.

Parissa toisinnossa sanotaan vain:

    Tuntuvi (-pa) vävyn tulenta (1567, 96).

Muut vävyä ja hänen tuloaan kuvailevat säkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:

1. Vuota(ba), katson vävöistä(ni) (A. 481, 86)

       Vuotas, katson vävöni (A. 487)

    2. Onko iellä vai(n) jälellä (A. 481, 86)
       Iellägö vai jälellä (A. 487)

    3. Ei ole vävy (-vö) ensim(m)äine(n) (-ni, 1562, 65, 77, 87, 2232)
       Ei ole vävyni ensimäini (1570)
       Ei(gä) ole (oo) vävy (-vö) ensimäisnä (-ssä) (1578, A. 490,
          93-94, 96-98, 500-1)
       Ei ole vävy eellimmäinen (eillimmäinen, iellimämi), (1568,
          68 a, 73-6, 94)
       Ei ole (oo) vävy eellimmäissä (iellimäissä) (1563, 66, 88, 91)
       Ei ole vävy iellimpänä (1585)
       Ei oo vävy ielliveässä (1581-82)
       Ei iellä eigä jälellä (A. 487)

    4. Eik ole vävy jälkimäine(n, -ni) (1570, 73 a-75, 77, 94, 2232)
       Eikä vävy jälkimmäine(n) (1565, 68, 68 a, 72, 76, 85, 87)
       Eig ole vävö jälgimmäine (1562)
       Eik(ä) ole vävy jälkimäisnä (-ssä) (1563, 78, 88, 91)
       Ei(gä) ole (oo) vävy(ö) jälgim(m)äissä (A. 490, 93, 93 a,
          98, 500-1)
       Eig ole (o) aivan jälgimmäissä (A. 496-97 a)
       Eikä vävy jälkimmäisnä (1578)
       Eikä vävy keskimäissä (1566)
       Eik oo vävy jälkiveässä (1581-2)

    5. Vävy on keskellä väkeä (1568, 68 a, 75)
       Väv(y, -vö, -vöi) on keskellä (kessellä, kesellä) väkeä
          (-kie, -kije, -giä, -gie) (1562, 65-6, 70, 73-4, 76-7,
          79, 81-3, 85, 87, 90-1, 2232, A. 481, 85-6, 88, 90, 93-4,
          96-8, 500)
       Vävy keskellä väkeä (1563)
       Vävö kessellä vägeä (A. 487)
       Vävy on keskellä venettä (1588)
       Vävy on väen välissä (1586)

    6. Hyvän rahvahan rajassa (1579, 81, 81 a, 86, 88, 91)
       Hyvän rahvahan raossa (1583)

    7. Vävy on päätänsä (-tään, -peätähä) pitempi (1565, 67, 68 a, 81)
       Väv(ö) on peädähä pidempi (A. 487-8)
       Vävöi on piätänsä pitembi (A. 486)
       Väv on peätä(h) (om) pitempi (1573, 73 a, 76)
       Hiän on piätähe pitempi (1574)

    8. Korvallista korkeampi (-kiampi, -giampi, -kiempi, giempi)
          (1568 a, 73 a, 74, 76, 81, A. 486-8)
       Korviahan korkiampi (1567)
       Korvan lehtä korkeampi (1565)

    9. Vävyllä(ni) on suuri saapka (soapka, suapka) (1561,
          A. 493 a, 497 a, 501)
       Vävölläne soapka suuri (1562)
       Vävöllä on suuri soakka (A. 500)
       Korgie suapka korottau (A. 1112)
       Vävyn (-vön) (on) soapka sam(p)sattaine(n) (A. 487-9)
       Vävyn (-vön) soapka (suapka) sam(b)sattain (-ttaja) (A. 481, 86)

   10. Puhki pilvien puhuu (-hupi, -hup) (1572, A. 481, 86, 93 a,
          97, 500)
       Puhki pilvien puhuja (1562, A. 487, 89-90, 501)
       Putkui pilvien puhuja (A. 488)
       Puhki metsän puhuvi (1561)

   11. Läpi (-bi) metsän (-zän) läiköttää (-täy) (1572, A. 481, 86,
          93 a, 97 a, 500)
       Läbi metsän läikähtäy (A. 1112)
       Läpi (-bi) metsän läiköttäjä (-göttäjä) (1562, A. 487-90,
          94, 501)
       Läpi metsän läässöttävi (1561)

   12. Väv(y) (-vö) (on) mustalla (mussalla) orolla (1563, 65-6,
          68, 68 a, 73-5, 77-8, 81, 81 a, 85, 91, 94-5, 2232,
          A. 488, 90, 94, 96, 98, 500-1)
       Tuli vävy mussalla orolla (1586)
       Ajau mussalla orolla (1562, 82)
       Vävy on syövällä orolla (1587)
       Tuolla mussalla orolla (A. 497, 97 a)

   13. Upehella uljahalla (1575)

   14. Niinku(i)n syövällä (-jällä) su(v)ella (1574-5, 81-2,
          85-6, 91, 2232)
       Niinku syövällä suvella (1577)
       Niinkuin suovalla suvella (1570)
       Kuin on syövällä (-jällä) suvella (1573, 73 a)
       Tuolla syöjällä suvella (A. 496)

   15. Lentävällä (-jällä) lievehellä (1573, 73 a, 79, 91, 95)
       Lentävällä liepeliellä (1577, 82, 85-7)
       Lendävällä liebehellä (A. 488)
       Lendävällä liebyhellä (A. 494)
       Lentävällä liebiellä (A. 490)
       Lentävällä liepyellä (1594)
       Lendävällä liebozella (A. 493)
       Lentävällä hebosella (A. 493 a)
       Liehuvalla liebehellä (A. 496-97 a)
       Lehevöllä liebevüöllä (1562)

   16. Kantavalla kaarnehella (1563, 75, 77, 83, 90)
       Kantavalla (-jalla) koarnehella (1579, 81-2, 85-7, 91, 96, 2232)
       Kantavalla (-jalla) kaprehella (kabrehella) (1562, 73-4, 78, 93,
          93 a, A. 488, 90, 93-4, 96-8, 500-1)
       Tantovalla korehella (1577)

   17. Vävy sulkkuohjaksissa (1563)

   18. Kuus on kullaista käköä (1576)
       Kuus(i) on kullaista kakoista (1582, 86, 88, 94, 96)
       Kuus(i) on kultaista käkeä (-kie, -giä) ( 1565-66, 85,
          A. 485, 88)
       Kuusi kullaista käkiä (käöistä) (1563, A. 495)
       Kuus on kullaista kutsoista (A. 493, 93 a)
       Kolm on kullaista käköistä (1581 a)

   19. Vempelellä (-lillä) kukkumassa (1563, 65-6, 68, 81 a, 82,
          85, 88, 94, 96, A. 485, 88, 93, 93 a, 95)
       Vempelillä keikkumassa (1586)

   20. Seitsemän siso otusta (1563)
       Seitsemän sini otusta (1588, 96)
       Seitsemen sesiotusta (1588)
       Seitsemän sieveä otusta (1566)
       Seissemän muuta otusta (1586)
       Seitsemen metsänotusta (1582)
       Seittsemen sisoista linduo (A. 488)
       Seitsemän simaista lintua (A. 495)
       Kaksi on rantarastahaista (1594)
       Kaksi rauvaista ratsuista (-soista) (A. 493, 93 a)
       Kaks oravaista (A. 494)
       Yheksän isoa otusta (1565)

   21. Rahkehilla (-hella) laulamassa (1563, 65, 81 a, 82, 85-6,
          88, 96, A. 485, 88, 95)
       Rahkehilla rauk(k)umassa (-gumassa) (1594, A. 488, 93, 95)
       Ratsahilla laulamassa (1566)

   22. Seitsemän sebälinnuista (A. 500)
       Seitsemän sebälindu (A. 494)
       Seitsemän sini otusta (1594)

   23. Sepäsillä seisomassa (1594)
       Sebäsillä särkymässä (A. 500)
       Sebäsillä laulamassa (A. 494)

   24. Niin on kansa haljakassa (A. 485)
       Niin on väki hailakassa (1585)
       Kaikk(i) on kansa hailakassa (-koissa) (A. 488, 98)

   25. Ku(i)n on metsä huutehessa (-dehessa, -tehissa)
          (1585, A. 485, 88, 98)

   26. Jo vävy (-vö) pihalle (-lla) saa(pi) (soapi, suabi)
          (1561, 83, 91, A. 497 a, 501)
       Jo vävö pihaha soapi (soauppi) (488, 90)
       Jo vävy pihoille (-lla) saapi (soapi, soauppi)
          (1576, A. 496-7)
       Jo vävy (-vö) pihalla tul(l)oo (A. 485, 87)
       Jo vävö pihoilla tulou (1562)
       Jo vävy pihah(i) tulou (A. 493, 98, 500)
       Jo tulou vävy pihahe (1581, 81 a)
       Jo vävy (-vö) pihah (-hahan, -hahgi) tuli (A. 481, 89, 91)

   27. Vävyn kansa kartanolla (1583)
       Vävy on kansa kartanolla (1591)

   28. Apen saamilla (soamilla) pihoilla (1561, 94, A. 487-8,
          90, 93-4, 96)
       Apen soavuilla pihoilla (A. 500)
       Ajau soamilla pihoilla (1562)

   29. Anopin (-pen) asettamilla(1561-2, 94, A. 487-8, 90, 93-4, 96)

Säkeet 1-2 esiintyvät vain Aunuksessa, sitävaston 3-5 ovat kaikkialla, myös Suomen puolella (Ilom., Ahlqv., 82, 35; Suistamo, Rel. 10), yleisiä:

    Ei ole vävy ensimmäinen,
    Eik ole vävy jälkimmäinen,
    Vävy on keskellä väkeä.

Jälkimmäisen säkeen kertona tavataan toisinaan vielä (6):

    Hyvän rahvahan rajassa.

Aivan tilapäinen on säe:

    Vävy on keskellä venettä.

Puheena oleva runonkohta kuvastaa ilmeisesti häissä noudatettua tapaa. Alunperin näyttävät runoomme kuuluneen myös säkeet 7-8:

    Vävy on päätänsä pitempi,
    Korvallista korkeampi.

Sitävastoin on kysymyksenalaista, ovatko säkeet 10-11 tässä virressä alkuperäisiä, ne kun esiintyvät muissakin runoissa, myös patvaskan ja saajannaisen ylistysvirressä näiden päähineestä puhuttaessa. Aivan oleellisia ovat taas runomme säkeet 12-16:

    Vävy on mustalla orolla,
    Niinkuin syövällä su(v)ella,
    Lentävällä lievehellä,
    Kantavalla kaarnehella.

Säe: "lentävällä lievehellä", jonka kertona seuraa: "kantavalla kaarnehella", sisältää vanhan, jo käytännöstä hävinneen, lintua merkitsevän sanan, mikä on esiintynyt myös Sampo-runossa, tavallisesti kuitenkin "leivoksi" muuttuneena:

    Nousi lievon lentimille (SKVR I 1, 58, 494).

Tälle harvinaiselle sanalle on Kaarle Krohn osoittanut lapinkielisen vastineen (Kalevalastudien IV, 47). Säe (13): "upehella uljahalla" on ainoastaan yhdessä muistiinpanossa. Yhtä harvinainen on seuraava sulhasen hevosta koskeva säepari:

    Sula on lambi landehilla,
    Lähe längien sijoissa (A. 488)

jolla on vastineita muissa runoissa. Valjaisiin ja ajopeleihin kiinnitettyjä kulkusia tarkoittavat säkeet 18-23. Kuuden kultaisen käen kertona esiintyy kerran "seitsemän sisootusta", eräässä toisinnassa myös "seittsemen sisoista linduo". Kuten jo Kaarle Krohn (Kalevalastudien, III, 35) on huomauttanut, on näillä nimityksillä tarkoitettu satakieltä, jota Inkerin runot nimittävät sisovaksi (viron sisa, sisak). Sisova tavataankin toisesta häärunosta, missä vastaavat säkeet esiintyvät (ks. 169-70). Tavallisesti siso ja sisova ovat muuntuneet muiksi sanoiksi kuten sesi, sini, isoa, sieveä, simaista y.m. Tuon toisen häärunon useimmissa toisinnoissa satakielet ovat

    Länkilöillä laulamassa.

Säkeet: "Kuusin kultaisin käkösin, seitsemin sinilintusin" tavataan jo Suomenkin puolelta (KRH, 304). Ilmeisesti on sulhasen valjaiden kuvaus alunperin kuulunut Vävynvirteen eikä tuohon toiseen runoon. Kolmessa muistiinpanossa (22-23) puhutaan "sepäsistäkin", mikä siis osoittaa sulhasen saapuneen reellä morsiantaan noutamaan. Reki onkin Kauko-Karjalassa, kuten aikaisemmin muuallakin maassamme, ollut ainoa häämatkalla mahdollinen kulkuväline, milloin hevosta on käytetty. "Kesällä ei koskaan", sanoo Marttini (Naima- ja häätapoja II, 56) "mennä hevosella, sillä maantietä ei ole ollut ja ratsain ei ole koskaan matkoja tehty". Ilomantsilaisessakin toisinnossa (Ahlqv., 82) sanotaan sulhasen tulevan:

    Murmur mustalla orolla,
    Kirkir kirjakorjasella...
    Kaks on kullaista käkeä
    Rahkehella laulamassa.

Runomme edellyttää siis, että häitä, joissa puheena oleva Vävynvirsi alunperin on esitetty, on vietetty talvella. Talvisaikaan viittaavat myös säkeet 24-25:

    Niin on kansa haljakassa,
    Kuin on metsä huutehessa.

Nämä harvoissa toisinnoissa esiintyvät säkeet ovat kuitenkin yleisempiä ja epäilemättä myös kotoperäisiä Hääkansan ylistysvirressä, mikä lauletaan morsiamen tullessa sulhasen kotiin. Säkeet 28-29 liittyvät yleensä häissä laulettujen runojen eri kohtiin.

Sulhasen saavuttua morsiustalon pihaan on laulaja useimpien toisintojen mukaan ensiksi kehoittanut huolehtimaan "vävyn" hevosesta. Kuudessa toisinnossa tämä kohta alkaa sanoilla:

1. Pois pojat, ulos urohot (1563, 65, 83, 88, 91, 96)

2. Pihalle (-lla) pitimmät (-temmät) miehet (1663, 65, 83,

          88, 91, 96)
    3. Laskemaan vävyn oroa (1583)
       Lasettamah vävyn oritta (1591)
    4. Rinnuksia riistämähän (-mähe) (1588, 96)
       Rinnuksia riipimähän (-pomahan) (1563, 65, 83)
    5. Rahkehia raastamahan (1563, 65, 88)
       Rahkehia raastomahan (roastamahe) (1583, 96)

Yhdessä muistiinpanossa, minkä Lönnrot on tehnyt Vuokkiniemessä (1577), alkaa puheena oleva kehoitus sanoilla:

    Kylän pojat, kyyhkyläiset,

mikä säe esiintyy myös inkerikkojen häärunoissa (Salminen, LH, 174) ja niin ollen saattaa olla vanhaa perua. Usein, etenkin Aunuksessa, ei nimenomaan mainita, keitä puhutellaan, kehoitussanat ovat kuitenkin monikollisessa muodossa, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:

1. Tulkaapas vävylle vastaan (1570)

       Vassakkoate väivöistäne (1562)

    2. Piätelkää vävyn oro (A.492)
       Piätelgöä pistykabja (A. 486)
       Pieti pystykabie (A. 482)

    3. Lasetelkaa vävyn oro(i) (A 481-2, 485)
       Lasetelgo (-ga, -guo) vävyn (i, -vön, vöni) oro (ori, oroista)
          (A 486, 487, 90, 93 a, 94)
       Lazettelgua vävöin oroista (A. 493)
       Lasettaate (-ttoote) vävyn oro(i)nen (1561, 63, 90)
       Lasettoate vävön orone (A. 488)
       Lazettoade vävyn oro (A. 497 a)
       Lasettoat vävyn oroni (1565, 82)
       Lasettoa vävyni oro (A. 484)
       Lasetuat vävyn oroni (1570)
       Lassetaate vävyni oro (A. 489)
       Lasettakk(o)a vävön (-vyn) oro (1562, A. 501)
       Lasettakkas vävön oro (A. 496)
       Lasettago vävyn oro (A. 497-9)
       Asettoote vävyn oronen (1577)
       Lasetelkaa laukkiotsa (A. 492)
       Lasetelgoa laukkiotsha (A. 486)

    4. Apen suavulla pinolla (A. 486)
       Apen soaduloill pihoilla (A.481)
       Toaton puhtahill pihoilla (A. 482)

    5. Anopin (-pen) asettamilla (A. 481, 86)

Vienanläänin toisinnoissa laulaja taas useimmiten kääntyy palvelijattarensa puoleen:

1. Piikaseni peino(i)seni (1576, 79, 81, 81 a, 85-7)

Piikaseni pienueni (1568, 68 a)

1. Piikaseni kaunoseni (1573-74)

       Oi sie pissin piikojani (1575)
       Oi sie pissyin piioistan (2232)

    2. Orjani alinomine (n, -ni) (1568, 68 a, 73, 73 a, 76,
          81, 81 a, 85)
       Raataja rahanalainen (2232)

    3. Kylän pantu palkkalaini (-ne) (1576, 79, 81, 81 a, 85)
       Paras palkkalaisistan(i) (1574-5)
       Paras palkkalaisuvoni (1573, 73 a)

    4. Rahoin suatu, rahoin tuotu (1574)

    5. Savoin markoin maksettuni (1574)

    6. Tuhansin lunassettuni (1574)

    7. Piettele vävyn oroni (1585)

    8. Näillä pissyillä pihoilla (1585)

    9. Tasasilla tanterilla (1585)

   10. Laseppas vävyn oronen (1594)
       Laseta(s) vävyn orone(n, oroni) (1568, 68 a, 73-5, 79,
          81 a, 86-7)
       Laseta(s) vävyn oro(i)sta (1585, 2232)
       Lasettoa vävyn oroni (1593)
       Lasetoas vävyn oroni (1581)

Näistä ovat säkeet 4-6 muistiinpantu vain kerran. Sekä monikossa että yksikössä esitetty kehoitus laskemaan vävyn oro, jatkuu seuraavasti:

1. Sulkkusista suitsiloista (1562, 68, 68 a, 73, 73 a, 75, 79,

          81 a, 82, 87, 91, 94, 2232, A. 490)
       Sulkkusista suitsuloista (1577, 90)
       Sulkkusista (-kkisista) suitsimista (A. 493-4)
       Suitsiloista sulkkusista (1581)

    2. Hopeesista päitsilöistä (1575)
       Hopiesta päitsilöistä (2232)

    3. Vaskisista valja(h)ista (1563, 68, 68 a, 73-5, 77, 91, 94,
          A. 481, 86, 89, 93-4, 97, 97 a, 501)
       Vaskisista vallahista (1573 a, 62, 2232, A. 488, 96 97 a)
       Vaskihista valjahista (1581)
       Kultasista valjahista (A. 482)

    4. Rauta(i)sista rahke(h)ista (1561-3, 77, 79, 81-2, 87,
          91, 94, A. 481, 486)
       Rahasista rahkehista (A. 488, 492)
       Rasvasista rahkehista (1586)
       Raitasista rahkehista (1585)
       Hopeosista rahkehista (1593)

    5. Tinasista rinnuksista (1561-3, 73-5, 90, 2232)
       Sulkkusista rinnuksista (A. 487-8, 496-497 a, 501)
       Sulkkasista rinnuksista (A. 485)
       Rautasista rinnuksista (A. 489)

    6. Vesa(i)sista vempelistä (1561, 77, 79, 85-7, 90-1. A. 490)
       Visasista vempelistä (1581-2)
       Vaskisista vempelistä (1593)
       Tuomisista vempelistä (1574)

    7. Vesi tippu vempelistä (1585-6)

    8. Rasva rahkehiin nenistä (1586)
       Rasva rahkehien nenistä (1585)

    9. Ilman luokin lensumatta (1591)

   10. Rahkehen rasahtamatta (1591)

   11. Käellä kintahattomalla (A. 485, 87, 90, 94, 97, 501)
       Käillä kintahattomalla (1594)
       Keällä kintahattomalla (kindah-) (1562, 70, A. 488,
          93, 96, 97 a, 98-9)
       Kiällä kintahattomalla (1574)

   12. Sormella nimettömällä (1562, 70, 74, 94, A. 485, 87-8,
          90, 93-4, 96-9, 501)

   13. Polvea vasenta vasten (-ssen) (A. 487, 90, 94, 97, 501)
       Polvia (-vie) vasenta (-nda) vasse(n) (A. 481, 86, 88,
          93, 93 a, 97 a)
       Polvea vasten vasenta (1594)
       Vasenta polvea vassen (A. 485)

Yleisimmin ovat siis hevosen valjaat "vaskiset", suitset "sulkkuset" (silkkiset), päitset "hopeiset", vemmel "vesainen" rahkeet "rautaiset" ja rinnukset "tinaiset". Kaikki nämä valjaiden eri osia kuvailevat säkeet eivät tietenkään ole esiintyneet virtemme kantamuodossa.

Säkeet 7-8 ovat Vävynvirteen sekaantuneet Kilpalaulantarunosta, missä ne ovat yleisiä. Vain yhdessä muistiinpanossa esiintyy säepari 9-10.

Tälläkin runonkohdalla on vastine Suomen puolella (Ilom., A. Ahlqv., 82; B. Ahlqv., 35; C. Rel., 122):

    A.
    Lasetkaate vävyn heponen
    Rautasista rahkehista,
    Vaskisista valjahista.

    B.
    Riisukaa väivöni orshoi
    Tinasis rinnuksis,
    Rautasis on rahkehis.

    C.
    Riisuute vävyn heponen
    Rautasesta rahkehesta,
    Vaskisista valjahista.

Kun hevonen on valjaista laskettu, on se runomme mukaan piehtaroitettava. Kehoitus esitetään taaskin milloin monikossa milloin yksikössä. Vain kerran ovat kehoituksen kohteena:

    Kylän naiset, kyyhkyläiset (1577).

Yleensä samoissa muistiinpanoissa kuin aikaisemminkin esiintyvät säkeet:

    Piikaiseni, pienoiseni j.n.e.

Vävyn hevosen piehtaroittamista koskevat säkeet tavataan seuraavista toisinnoista:

1. Piehtaroikaa vävyn oro (A. 492)

       Piehtaroikoo (-koa, -goa, -goas, -guo) vävyn(i) oro
          (1562, A. 484-5, 487-9, 496-97 a, 499)
       Piehtaroigoa vävöni orot (A. 486)
       Piehtaroigua vavoin oroista (A.493)
       Piehtaroittak(o)as vävyn oroni (-nen) (1588, 96)
       Piehtaroikate vävyn oronen (1590)
       Piehtaroittoate vävyn oroni (1582)
       Piehtaroitates vävyn oronen (1577)
       Piehtaroittakaa vävyn oröinen (1563)
       Piehtaroita(s) vävyn oronen (-ne, -ni) (1564, 68-68 a, 70,
          73-76, 79, 81 a, 87, 91, 94, 2232)
       Piehtaroi taas vävön oroni (1581)
       Piehtaroita sie vävyn oroni (1586)
       Piehtaroitteles vävyn oroista (1585)
       Piehtaroi vävyn oroni (1593)
       Piehtaroitse vävyn oro (A. 498)

    2. Apen saamilla pihoilla (A. 484)
       Apen saavuilla pihoilla (A. 489)
       Ennen suavuilla pihoilla (A. 486)

    3. Anopin (-pen) asettamilla (A. 484, 89)

    4. Piehtaroiduilla pihoilla (A. 487-8, 93, 96, 97 a)
       Piehtaroijulla pihalla (1594)

    5. Tallatuilla tanterilla (-derilla) (A. 486-7, 93, 06-97 a)
       Tallatuille tanterille (A. 492)

    6. Tasa(i)sella tanterella (1570, 77, 79, 93, 96)
       Tasaisilla tanterilla (A. 498)
       Sileillä tanterilla (A. 499)

    7. Kulta(i)sessa kuominossa (1563, 65, 75)
       Kultasella kuominalla (-menolla) (1571, 93)
       Kultasella (-silla) kuomikolla (-koilla) (1577, 83, 90)

    8. Pitimmällä pientarella (1575, 2232)

    9. Pitimmällä, loajimmalla (2232)

   10. Pyhäisellä pientarella (1596)

   11. Nurmella mesinukalla (1573, 73 a, 75, 81 a, 83, 87-88, 91)
       Nurmella nuk(k)aperällä (1582, 85-6)
       Nurmella mesinuralla (1582)
       Nurmella nukattomalla (1581, 2232)

   12. Heinikolla kukkapeällä (1585)

   13. Yellatuilla vehnämailla (A. 486)

   14. Maalla (Moalla) maksankarvasella (1576, 82, 87-8)
       Moalla marjankarvasella (1581 a)
       Moalla marja(n) vartisella (1585-6, 91)
       Moalla mättähittömällä (1581)

   15. Vienolla viti lumella (1574)
       Hienolla vitilumella (1576)
       Vereksellä vitilumella (1570-1, 81)
       Viriellä vitilumella (1579)
       Uuella vitilumella (1563)
       Vereksellä vidizellä (1562)
       Vereksillä vidilöillä (A. 499)
       Lumella vi'ittömällä (1568, 68 a)

   16. Hiiren hüppüä(-pöä-)mättömällä (1562, A. 1112)

   17. Jottei karva katkeaisi (-kiaisi) (1562, 64, 75,
          78, 90, A. 489, 497)
       Jottei karva katki(j)e(i)si (1570, 73-4, 81, 2232)
       Jotta ei karva katkeais(i) (1568, 68 a)
       Jottei karvasi katkieis (1593)
       Jottei karva(na) katoisi (-se) (1576, 81 a, 82, 87, 91, 98)
       Kuss ei karva katkieisi (-aisse, -eize) (1562, 88, 96, A. 493)
       Joss ei karva katkieiskana (1579)
       Karvan kanta katkahtais (A. 485)
       Kuin ei karva katkiaisi (A. 492, 96)
       Ilman karvan katkiematta (1562)

   18. Sorajouhi sorkahtaisi (-se) (1563, 69, 78, 88, 96)
       Sorajouhi sorvailtaisi (1564, 75)
       Sorajouh ei sorkahtaise (1579)
       Sorajouhes sorvahtais (1593)

   19. Lihan kanta liikahtaisi (A. 489, 492)
       Lihan kanda liikahtaisi (-taise, -tazi) (1562, A. 493, 96-8)
       Lihakanta liikahtaisi (A. 492)
       Jottei lihan kanta liikahtaisi (A. 485)
       Jottei liha liihottaisi (A. 497)
       Lihagi liihottaisi (A. 500)
       Lihan piät liikahtaizi (A. 1112)
       Lihakynsi (ei) liikahtaisi (1570, 90)
       Lihan karvan liikkumatta (1562)

   20. Puolikana pois mänisi (-se) (1573, 73 a, 91)
       Puolikaan ei pois menisi (1577)
       Puolina ei pois mänisi (1574)
       Eikä puoli pois mänisi (1581)
       Puolikana pois tulisi (1581 a)
       Jottei puoli pois menisi (1563)
       Puolika(a)n ei poikes saisi (-se) (1575-6)
       Puolikaan ei poikki saisi (2232)
       Eikä puoli pois sais (1568, 68 a)
       Puolina pois saise (1587)
       Puolin ei tuhoh tulise (1579)
       Puolikana tuhoh tulise (1582)

   21. Yksinä ylen mänisi (1587)
       Yksinä yli ei menisi (1570)
       Yksinä ylin tulisi (1591)
       Oksine üles mänise (1576)

   22. Kusta karva katennoo (-nou) (A. 486, 88)
       Kusta karva katkennehe (A. 483)

   23. Sihi kaksi kazvakkaha (A. 488)
       Siili kaksi kasvatkoh (A. 483)
       Sih kaks kasvakka (A. 486)

   24. Kusta liha liikkunehe (A. 483)
       Kusta liha liikkunou (A. 488)

   25. Sihi kaksi liittykähä (A. 488)
       Siih kaksi liittykäh (A. 483)

Paikka, missä hevosta piehtaroitetaan, on kahden toisinnon mukaan "apen saama, anopin asettama" piha (2-3). Yhdessä muistiinpanossa esiintyvä säe: "ennen suavulla piholla" lienee muodostunut säkeestä: "apen suavuilla pihoilla". Ainoastaan kerran tavataan säkeet:

    Pyhäisellä pientarella (10)
    Heinikolla kukkapäällä (12)
    Teilatuilla vehnämailla (13),

joista ensimmäinen äänteellisesti jonkun verran muistuttaa parista toisinnosta tavattavaa:

    Pitimmällä pientarella (8),

millä kerran vielä on jatkona:

    Pitimmällä, loajimmalla (9).

Verraten yleisiä Aunuksen toisinnoissa ovat säkeet:

    Piehtaroijuilla pihoilla (4),
    Tallatuilla tanterilla (5),

joista jälkimmäinen johdattaa mieleen eri tahoilla Vienanläänissä muistiinpannun:

    Tasaisella tanterella (6).

Vienanläänin toisinnoissa mainitaan piehtaroimispaikkana usein vielä kultainen kuomino (kuomina, kuomikko, ven. gumnó).

Odottamatta tapaamme vienalaisesta Vävynvirrestä verraten yleisinä säetoisinnot (11):

    Nurmella mesinukalla
    Nurmella mesinuralla
    Nurmella nuk(k)aperällä
    Nurmella nukattomalla,

joilla toisinaan on kertosäkeinä (14):

    Moalla marja(n)vartlsella
    Moalla marjankarvasella
    Maalla maksankarvasella.

Kun sulhanen, jonka hevonen runon mukaan on riisuttava "käellä kintahattomalla" siis saapuu reellä, herättää hämmästystä hevosen piehtaroittaminen nurmella. Lukuisissa toisinnoissa puhutaankin sen sijaan lumesta (15). Mistä siis on tullut runoomme tuo "mesinukkainen nurmi"! Jos se on siihen kuulunut alunperin, olisi se omiansa osoittamaan, että runomme on tiettömille taipaleille saapunut muualta, missä hevosta kesäiseenkin aikaan on voitu käyttää häämatkalla. On kuitenkin olemassa toinen luotettavampi selitys, nim. se, että nämä kesäiset säkeet ovat siirtyneet tähän virteen muusta runosta. Paitsi Karjanluvuissa esiintyvät ne, ja juuri hevosen yhteydessä, n.s. Kuoharin sanoissa, joiden mukaan ori kaadetaan (SKML, 151):

    A.
    Nurmelle mesinukalle,
    Maalle maksankarvaiselle.

    B.
    Nurmelle mesinukalle,
    Maalle marjanvartiselle.

Sulhasen hevosta piehtaroitettaessa on varottava, etteivät karvat katkeaisi, lihakset nyrjähtäisi (17-21). Samoja säkeitä tavataan Karjanluvuista, esim.:

    Niin sie hoija honkikolla,
    Jott ei karvana katoisi,
    Puolikana pois putoisi,
    Yksikänä ei ylen mänisi (SKVR I 4, 1415 a).

Aunuksessa lausutaan vielä seuraava toivomus (22-25):

    Kusta karva katkennehe,
    Siih kaksi kasvatkoh,
    Kusta liha liikkunehe,
    Siih kaksi liittykäh.

Kahta viimeistä säettä muistuttavat seuraavat Niukahdussanojen säkeet (SKVR I 4, 1700, vrt. 1702):

    Jost on liikkunut lihoa,
    Siihen liittele lihoa.

Sulhasen hevosen piehtaroittamisesta on Vävynvirressä puhuttu Suomenkin puolella (Ilom., A. Ahlqv., 35, B. Ahlqv., 82, C. Suistamo, Rel., 10):

    A.
    Piehtaroite vävyn hepo,
    Jott ei karva katkiasi,
    Sorojouhi sorkahtaisi.

    B.
    Piehtaroitses nyt vävyn heponen
    Kuminalla kultaisella,
    Jott ei karva katkiasi,
    Liha liika liikahtasi.

    C.
    Piehtaroi vävyn orsha
    Kuldasilla kuomisilla,
    Hobioilla taderilla.

Tämän jälkeen virtemme kehoittaa samoja tai samaa henkilöä kuin aikaisemmin juottamaan sulhasen hevosta. Eräässä vienalaisessa toisinnossa runonkohta alkaa sanoilla (1594):

    Astuttele vävyn oro
    Kultaista kujoa myöten,
    Hopeaista tietä myöten.

Kaksi viimeistä säettä liitetään usein Aunuksessakin (48688, 90, 94) hevosen juottamista koskevaan kohtaan. Muut runomme toisinnoissa esiintyvät säkeet tapaamme seuraavasta luettelosta:

1. Juotelkaate vävyni oro (A. 489)

       Juotelkoa (-goa, -guo, -gos) vävyn(i, vävöni) oro (ori)
          (A. 481, 84, 86-7, 90, 94, 98-500)
       Juotelguode vävöin oro (A. 488)
       Juottoote vävyn oro(i)nen (1563, 92)
       Juottoade vävyn oritta (A. 497 a)
       Juottoate(s) vävyn oroni (1570, 82)
       Juotottes vävyn oronen (1577)
       Juottak(k)oate vävyn (-von) oro (1562, A. 501)
       Juottakkoas vävyn oroni (1596)
       Juottaos (-tapas) vävyn oroista (1594, 2232)
       Juottaha (-taspa) vävyn oroni (1581, 81 a)
       Juota sie vävyn oroni(nen) (1573-74, 79, 83)
       Juottele(s) vävyn orone(n, -ni, orosta) (1576, 85, 87, 91)
       Pitäis juottoa oroa (1578)

    2. Herasesta hettehestä (-tiestä) (1563, 71-2, 74, 77, 79,
          86, 88, 91, 96, A. 484, 86, 88)
       Herasista hettehistä (-jistä) (1585, 92, 2232)
       Herasista hettihestä (-mistä) (1570, A. 494)
       Herasesta hiehtiestä (A. 489)
       Herasesta heittiestä (1582)
       Herasesta heittiestä (A. 481)
       Hehkuvista hettehistä (A. 497 a)
       Heikkujasta hettehestä (1594)

    3. Läikkyvästä lähtehestä (-tiestä) (1586, 90, 94, 2232)
       Läikkyvistä lähtehistä (1579)
       Lähtehestä läikkyvästä (1577)
       Läikkymistä lähtemistä (A. 494)
       Lähtövistä läikkyvistä (1585)
       Lähisestä lähtehestä (-tiestä) (1562, A. 501, 86-88)
       Lähim(m)ä(i)sest(ä) lähtehest(ä) (A. 481, 84, 89, 500)
       Lähimmillä lähtiellä (A. 482)
       Lähizildä lähtehildä (A. 497 a)
       Läikkyvästä lainnehesta (1579, 82)
       Läikkyvästä laintehesta (1591)
       Lätäköstä läikkyjästä (1574)
       Rasvan rannoin läikkyvästä (1571)

    4. Pyhäsestä pyörtiestä (1583, 88, 96)
       Pyhäsestä pyöhtimestä (1572)
       Pyöriästä pyörtehestä (1563)

    5. Suuresta sulandehesta (1562)
       Tulovasta, täyttyvästä (1577)

    6. Alta kuusen kukkalatvan (1573-4, 79, 82-3, 85-6, 2232)
       Alta kuusen kultalatvan (1583)
       Alta kuusen kukkalehvän (1587)
       Alta kullan kuusen juuren (1592)

    7. Kukkalatvan, kultalehvän (1586)

    8. Alta hempehen petäjän (1573, 79, 82, 2232)
       Alta helpeän (-pien, -pehen) petäjän (1574, 83, 85-66, 92)
       Alta helpeisen petäjän (1587)

    9. Alta marjavarrellisen (1573)
       Alta marjojan katajan (1579)

   10. Ku talvet sulana seisoo (1594)
       Kudama talvet sulana seisoo (A. 498-9)
       Joka talvet (-ven) sulana pysyy (A. 497 a, 500)
       Kuin suvet sulana seiso (A. 488)
       Ku suvisulana seisoo (A. 501)

   11. Herasena herhottavi (-hottaa) (1594, A. 499-501)
       Herasena herhottauppi (A. 488)
       Herasina herhotteloo (A. 498)

   12. Mist (Kust) ei puol(l)u polvena (-nahe, -nana) (1591, 73, 79)

   13. Vähene sinä ikänä (1573, 79, 91)

   14. Kussa kala kultani kutove (1596)
       Kala kultanen kutoopi (1588)

   15. Maimat maalla pilkelehtää (1588)
       Maimat moalla pilkelöve (1596)

   16. Kust on noijat vettä juotu (1587)

   17. Tulikulkut tuijoteltu (1587)

Kahdessa toisinnossa, joista toinen on Latvajärveltä (1576), toinen Vuokkiniemestä (1578), mainitaan lisäksi "kultainen kaivo":

    A. Kultasesta kaivosesta
       Kultasella kauhasella.

    B. Kultasesta kaivosta,
       Vaskisesta kaasesta.

"Kultanen kaivo" mainitaan Suojärvelläkin Iro neidon runon loppuun takertuneissa häävirren säkeissä (Basilier, 73):

    Otetah Väsöini hevoni,
    Juotetah kultasiss kaivosiss,
    Kultasill on kyötärill.

"Kultanen kauha", mikä hevosta juotettaessa tuntuu oudolta, tavataan samoinkuin "kultainen kaivokin" vielä seuraavista Venehjärvellä muistiinpannuista säkeistä (1581 a):

    Tamm on keskilattiella,
    Heteh tammen juuren alla,
    Kultasista kaivosista,
    Kultakansi kattiena,
    Kultakauha kannen päällä.

Nämä säkeet, keskimäistä lukuunottamatta, ovat virteemme eksyneet Myödyn neidon runosta, missä ne yleisesti esiintyvät. Vrt. esim. 1144 ja 1149:

    A.
    Tammi keskellä pihoa,
    Hetet tammen juuren alla,
    Kultakansi kattiena,
    Kultakauha kannen päällä.

    B.
    Tammi keski tanhualla,
    Hetet tammen juuren alla,
    Siellä siikaset kutee,
    Särkäset särettelöö.

Kalan kutemisesta puhutaan myös parissa runomme toisinnossa (14-15). Säkeellä 14 on vastine m.m. eräässä Repolasta saadussa runossa (A. 349, vrt. 309 a):

    Kala kultan kutoo,
    Miähnä vaskinen valoo.

Runoomme kuulumattomia ovat lisäksi säkeet 16-17, mitkä tavataan vain kerran ja mitkä siihen ovat siirtyneet loitsuista (ks. SKML, 21 c). Säkeillä 2-3, 6 ja 8 sekä 12-13 on vastineita m.m. Karjanluvuissa, esim. (SKVR I 4, 1400 ja 1424):

    Herutteles Hermikkini...
    Herasista hetteistä,
    Läikkyvistä lähtehistä,
    Kuist ei puutu polvenahe,
    Ei lopu sinä ikänä.
    Herasista hettehistä,
    Lätäköistä läikkyvistä,
    Alta kuusen kukkalatvan,
    Alta pehkosen petäjän.

Samantapaisten säkeiden olemme ennenkin nähneet sekaantuvan toisiinsa. Säeparin (10-11):

    Ku talvet sulana seisoo,
    Herasena herhottavi

olemme tavanneet myös Kylyvirrestä.

    Läikkyvistä lähtehistä,
    Heiluvista hettehistä

on sulhasen hevosta juotettu Itä-Suomessakin (Ilom., Ahlqv., 35, 82).

Tämän jälkeen seuraa runonkohta, jossa puhutaan hevosen saattamisesta suojaan:

1. Ottoat vävyn oroni (1566)

       Ottoates vävyn oroista (A. 497)
       Ottoadez vävyn orihta (A. 497 a)
       Viekääte vävyn oroinen (1563)
       Viekeät(e) vävyn oroni (1565-6, 82)
       Vieköä(s) vävyn oroni (-nen) (1594, 96)
       Viekää vävyn oroinen (oroa) (1578, 90)
       Viegää (-gä, -geä) vävyn (-vön) oro (A. 485, 87, 90, 93 a, 500)
       Viegüö vävöin oroni (A. 493)
       Viekä vävyn orih (A. 481)
       Viegä vävyni oroista (A. 494)
       Viegöäde vävön oro (1562)
       Viekäättes vävyn oronen (1577)
       Viegöätte vävöni oro (A. 486)
       Tuogoa vävyn oro (A. 498)
       Tuokuote vävyn oro (A. 501)
       Soatelkoa te vävön oro (A. 484)
       Pankoa vävyn oro (A. 489)
       Pangoa se vävyn oro (A. 499)
       Vie (Tuo) sie vävyn oroni (-ne, -nen ) (1573, 76, 79, 83, 91)
       Talutas vävyn oroni (1581 a)

    2. Tanhuoon (-an) takim(m)aise(h)en (-seh) (1563, 77, 83, 90)
       Tanhuvoh takimaisehe (1573)
       Takim(m)aiseen tanhuo(on) (1570, 78)
       Takimmaiseh(e) tanhuohe (1562, 81)
       Takimmaiseh on tanhuoh (1574)
       Takasehe tanhuohe (1582)
       Takasih tanhusih (1588)
       Vie tanhuoh takimmaiselle (1573 a)
       Tanhuolla takimmaisella (1579)
       Taiksihi tanhusihi (1596)
       Tammisehen tanhuohon (1565)
       Tallihi(n) tagimaiseh(e) (A. 486-90, 93 a, 94, 97)
       Tallihih tagimmaiseh (A. 481)
       Tallih tagimmaiseh (A. 484)
       Tallihi(n) takimma(i)sehe(n) (1594, A. 485, 93, 97 a, 500-1)

    3. Kultasehe(n) kuominoho(n) (1565-6)

    4. Perimmäisen soimen peähä (1581, 81 ä)
       Soimella ylim(m)öisellä (1579, 83, A. 486-8, 90, 93-94)
       Soimell(a) ylimmäsell (A. 481, 500)
       Vie soimell(a) ylimmäisellä (1585-6)
       Ylimäisen soimen päähän (1578)
       Soimasille ylimmille (A. 499)
       Soimelle sopivammalle (1594)
       Soimella somimmaisella (A. 484, 89)
       Soimehe sopimaiseh (A. 482)
       Sopimmaizih soimiloihe (1562)
       Soimella sotkimolla (A. 498)
       Kultapohjan soimen peähä (1582)
       Stoilalla ylimmäizellä (A. 497 a)
       Stoilal ylimäisel (A. 497)
       Stoajalla ylimmäisille (A. 496)

    5. Sitokkoa vävyn oronen (1594)
       Sidotkoa vävyn oro (A. 498)
       Sitoote(s) vävyn oroni (-nen) (1570, 77, 90)
       Situot vävyn oroni (1566)
       Sitoat vävyn oroni (1565)
       Sitoute vävyn oroni (1582)
       Siduote(s) vävön (-vöine^) oro (ne) (A. 487-8, 93, 96, 500)
       Sitokoate vävyn oro (A. 501)
       Sidokkoade vävön oro (1562)
       Sidogoa vävön oro (A. 490)
       Pankaate vävyn oronen (1563)
       Sivo sie vävyn oroni (1573-5)
       Siivo sie vävyn oronen (1583)
       Sivalla vävyn oroini (2232)

    6. Patvisehe(n) patsahase(n) (63, 65, 70, 75, 81 a, 94, 2232,
          A. 490, 93, 501)
       Patviseh patshahasen (A. 489)
       Patviseh(e) patshahah(e) (1582, A. 484)
       Padviseh(e) patsaha(se) (A. 487-8, 493 a, 496, 98)
       Patvisehen patsahahan (1591)
       Patviseh on patsahase (1573, 73 a, 81)
       Patviseh(e) patsahe (-ha) (A. 494, 99, 500)
       Pangoa padvipatsahase (-hah) (A. 497, 97 a)
       Pane patvipatsahase (1574)
       Pane patvipattsahah on (1585)
       Sivo patvipatsahase (1576, 79)
       Paksuh padvipattsahahe (1562)
       Tammisehen patsahasen (1583)
       Tammiseen patsaseen (1577)
       Vaskisehen patsasehen (1590)
       Kultasehe patsahase (1566)
       Pane kiinni patsahaseh (1586)

    7. Rautasehen renkahasen (1563)
       Rautaseen renkaaseen (1577)
       Rautasehen renkaha'an (1571)'
       Rautaseh renkahah (A. 484)
       Rautasih on renkasihe (1581)
       Rautasehen renkahas (A. 489)
       Rauda(i)sehe rengahase (A. 487-8, 90)
       Vaskisehe rengahazen (2232)
       Vaskiseh rengaha (A. 498)
       Kultasihi renkahihi (1581 a)
       Suureen suitsirengahasen (A. 485, 501)
       Suureh suittsirengahahe (-hase) (1562, A. 496 497 a)
       Rinnoin risti renkahasen (1594)
       Rinnoin risti rengahase (A. 494)
       Rinnoin risti rengaha (A. 500)
       Ristihise rengaha (A. 493 a)
       Ristizehe ringahaze (A. 493)
       Pane kultakolttsahase (1579)
       Sijo kultakoltsasehen (1586)
       Sivo kultakolttsaseh on (1585)
       Kultasehen koltsasehen (1575)
       Kiinni kultakoltsasihin (1591)
       Kultasih(i) kolttsasih(-hihi) (1588, 96)
       Kultasen on koltsasehe (1573, 73 a)
       Koltsasehen vaskiseh (1590)

   8. Hopeaisihin vitjasihin (1591)

   9. Sulkkusista suitsimista (A. 494)
      Sulkkusista suitsiloista (1576)

Hevonen viedään Vienanläänissä tavallisesti "takimmaiseen tanhuoon", kerran "tammisehen tanhuohon" ja pari kertaa "kultasehen kuominohon", Aunuksessa "tallihin takimmaisehen". Mainitaanpa lähemmin sen paikkakin, jommoisena useimmiten esiintyy "ylimmäinen soimi". Aunuksessa on soimi-sana joskus vaihtunut venäläisperäiseen samaa merkitsevään stoila-sanaan. Täällä on hevonen sidottava "patviseen", joskus tammiseen, kultaseen tai vaskiseen patsaaseen. Rengas, josta myös puhutaan on alunperin ilmeisesti ollut "rautainen", mikä alkusoinnun puolesta soveltuu runoon paremmin kuin "vaskinen". Epäilemättä myöhempi on "kultainen koltsa", missä "renkaan" sijalle on tullut vastaava venäläinen sana. Sitävastoin vanha saattaa runomme toisinnoissa olla myös säe:

    Suureen suitsirenkahasen.

Säe:

    Rinnoin risti renkahasen,

josta on voinut vääntyä säe:

    Ristisehen renkahasen

lienee syntynyt sulhasen istuttamista koskevan kohdan vaikutuksesta:

    Rinnoin ristirahvahasen.

Säe 8 tavataan vain kerran ja 9 kahdesti.

Tälläkin Vävyn virren kohdalla on vastine Suomen puolella (Horn. Ahlqv. 82):

    Pankoos vävyn hevonen
    Tallihin takimmaisehen,
    Soimehen sopimmaisehen,
    Tammisehen patsahasen.

"Sopimmainen soimi" on rajan takana muuntunut joskus "somimmaiseksi" tai "sopivammaksi soimeksi". Myös Inkerin Soikkolassa (Salminen, LH, 212-13) kehoitetaan viemään sulhasen hevonen:

    Tallii takimaisee,
    Seimelle etimäiselle.

Vaikka ruotsalainen lainasana talli siis esiintyy Vävyn virressä näin laajalla karjalais-alueella, lienee tanhuo, johon sana "takimmainen" paremmin soveltuu, siinä kuitenkin alkuperäisempi. Se tavataan myös Länsi-Inkerin runoista (L-IR, 1762).

Vävyn hevosen syöttämistä koskevaan kohtaan, jolla runomme jatkuu, liittyvät yhdessä vienalaisessa toisinnossa (1585) säkeet:

    Syöttele vävyn oroista,
    Syöttele metisin syömin,
    Juottele metisin juomin,
    Mesiheinin herkuttele,

mitkä epäilemättä ovat virteemme eksyneet Karjanluvuista, missä ne ovat aivan yleisiä (SKVR I 4, 1360, 1439, 1507, 34, 1612, 98). Harvinaisia ovat myös ne virtemme säkeet, joissa hevosen ruokkimista koskeva kehoitus on esitetty seuraavassa muodossa:

1. Viekeät vävyn orolla (1565)

2. Lessyt otrat, lessyt kagrat (1565)

       Lestyt otrat, pestyt kagrat (1567)
    3. Survotut suvirukehet (1565)
    4. Vävyn oron appehiksi (1567)

Muut eri toisinnoista kerätyt säkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:

1. Apattoote(s) vävyn oro(i)nen (1563, 88, 90)

       Apattoot (-toat) vävyn oroni (1560, 70, 82)
       Apatattes vävyn oronen (1577)
       Apatoates (-dez) vävyn oro(ni, oroista) (1596. A. 496, 97 a)
       Apattoo vävyn oroa (1578)
       Apattakkoa vävön oro (1562)
       Apattago(a) vävyn oro (A. 498-9)
       Apatelkaas vävyn oro (A. 485)
       Apatelkoa vävyn oroa (1594)
       Apatelgoa (-go, guo, -gua, -gos) vävö(i)n oro (orih, oroista)
          (A. 487-8, 90, 93, 93 a, 94, 500)
       Apattakoate vävyn oro (501)

Apata(s) vävyn oroni (-ne)

          (1573-6, 79, 81, 81 a, 83, 85, 87, 91)
       Apeta vävyn oronen (1568, 68 a)
       Apatas vävyn oroista (2232)
       Syötelkää vävyn orih (A. 481)
       Syötelkääte vävyni oro (A. 489)
       Syötelköä te vävyni oro (A. 484)
       Syötelgeä vävöni oro (A. 486)
       Syöttele vävyn oroni (1586)
       Lessyin osrin, pessyin kakroin (1570, 73 a, 74, 79, 81 a,
          82, 87, 91, 2232)
       Lessyn osrin, pessyn kakroin (1573, 81)
       Lestyin otrin, pestyin kakroin (1590)
       Lessyin osrin, lessyin kakroin (1566)
       Lessyin otrin (otrain), lessyin kakroin (kakrain)
          (1568 a, 78, 85)
       Lesyin otrain, lesyin kaurain (1568)
       Pessyin osrin (otrin, oztrin), lessyin kakroin
          (1576, 86, 88, 96)
       Pessy(i)n otrin, lessyin kagroin (kakroin) (1563, 77)
       Lessyin leivin, pessyin kagroin (1562, A. 485, 87-88, 90,
          93-4, 96, 97 a, 99, 500)
       Lestyin leivin, pestyin kauroin (1575, 78, 94, A. 501)
       Lessyin leivin, pessyin kauroin (A. 489)
       Pessin leivin, pessin kagroin (A. 498)
       Lessyin lehvin, pessyin kakroin (1583)
       Lessyil leivil, pessyil kagroil (A. 484)

    3. Survotuin suvirukehin (1563, 66, 68, 68 a, 70, 73-9, 81-3,
          85-8, 91, 94, 96, 2232, A. 501)
       Survotuin suvirugehin (1562, A. 481, 485-90, 93-4, 96,
          97 a, 99, 500)
       Survetuin suvirugehin (A. 498)
       Survotuil suvirugehil (A. 484)

    4. Hau(v)otuin kagrasin (A. 481, 86)

    5. Viekeä heineä vävyn orolla (1582)
       Vie heinie vävyn orolla (1573, 73 a, 87, 2232)
       Vie heiniä vävyn orolle (1591)
       Tuo heiniä vävyn orolla (1575)
       Vie heiniä helukaispäitä (1591)

    6. Heinie herukaispäitä (1587)
       Heini on helivöispäistä (1573 a)
       Heini on helyöspäitä (1573)
       Heiniä hedelmäpäitä (1575)
       Heiniä kesätekoja (2232)
       Heinillä helukaspäillä (1586)

    7. Mesinukka nurmikasta (1573, 73 a)
       Mesinukka nurmiloita (1587)
       Mesinukka nurmikkahia (1591)
       Tahikka helyperiä (2232)

    8. Vaskisella vakkasella (1573, 73 a, 75, 82-3, 91)

    9. Punasella purtilolla (1575)
       Koropalla kultasella (1573, 73 a)
       Koropalla kullitulla (1583)
       Tinasella tuoppisella (1591)
       Tinasilla listoilla (1582)

Tässäkin runon kohdassa käännytään milloin yhden milloin useamman henkilön puoleen. Kehoitus alkaa joko karjalaisella "apattaa" tai yleissuomalaisella "syöttää" sanalla. Viimeksimainittu esiintyy kuitenkin etupäässä Aunuksessa. Lukuisissa muistiinpanoissa hevosta ruokitaan:

    Lessyin osrin, pessyin kakroin.

"Lessyin leivin (lehvin)" on epäilemättä vain alkusoinnun aiheuttama. Mitä "pestyillä" kauroilla (ohrilla) tarkoitetaan, selittää ehkä säe (4):

    Hau(v)otuin kagrasin.

Mahdollista on kuitenkin, että "lesty" sana on alunperin, kuten se eräissä toisinnoissa esiintyykin, liittynyt kumpaankin viljalajiin. Yhtä yleinen kuin ohrat ja kaurat on runossamme "survotut suvirukihit". Lisäksi kehoitetaan viemään sulhasen hevoselle heiniä. Säe "vaskisella vakkasella" kertoineen:

    Punasella purtilolla
    Koropalla kultasella (kullitulla)
    Tinasella tuoppisella

tai:

    Tinasilla listeillä,

on tuskin kuulunut runoomme alunperin.

Tämäkin sulhasen hevosen ruokkimista koskeva kohta tavataan jälleen itäsuomalaisistakin häärunoista. (Ilom., A. Rel., 122; B. Ahlqv., 35; C. Ahlqv., 82):

    A.
    Syötelgeä väivöni orshoi
    Pestyin leivin, pestyin kagroin,
    Survotuin suvirugehin.

    B.
    Kanna kauroja etehen,
    Toinen heinän helpehiä,
    Kolmas ruumenen rumuja.

    C.
    Pankoos vävyn hevolle
    Kappa kauroja etehen,
    Vaan ei syö vävyn hevonen,
    Pannaan otria etehen.

Vieläpä inkerikkojenkin vastaavassa virressä esiintyy säe (Salminen, LH, 213-15):

    Pessyin kagroin, lessyin odrin.

Eräissä etupäässä Aunuksesta saaduissa toisinnoissa esiintyy vielä kehoitus:

1. Sukikaatte vävyn oro (A. 491-2)

       Sugiede vävön oro (A. 488)
       Sukikoa vävyn oroista (1594)
       Sugigo vävyn oroista (A. 494)
    2. Sirkanluisella suvalla (A. 494)
       Sirkunluisella suvalla (1594)
       Mursunluisella su(v)alla (A. 491)
       Ozmonluisella suvalla (A. 488)

Mutta suurimman huomion kohteena on luonnollisesti sulhanen itse. Hänen tupaan tuomistaan käsittelee seuraava runonkohta:

    Tuokoote vävy tupahan (1563)
    Tuokotes vävy tupahe (1570)
    Tuokoa vävy tupaha(n) (1565-6)
    Tuogoa vävy tubah(a) (A. 490, 96)
    Tuokoo vävy tupah (1590)
    Tuokovate vävy tupahe (1570)
    Ottoate vävy tubah (A. 497)
    Kutsukoate vävy tupahan (A. 501)
    Jo tuo vävy tupahe (1581 a)
    Tuoppa sie vävy tupahan (1575)
    Pane tuo vävy tupah (2232)

Sulhoa suurennellen laulaja toisin paikoin kysyy:

    Mahtuuko vävy tupahan (1577-8)
    Sopiiko(s) vävy tupahe (-paan) (1581, 81 a, 84)
    Sopineeko vävy tupahe (1587)
    Soipiuko vävy tupah(a, -he) (1585-6, 74, 95)
    Sopinooko vävyni pirttih (2234)
    Tulloukos vävy tupahe (1579)

Kerran tämä kysymys alkaa säkeellä:

    Annap on itse kyselen (1585)

Useimmiten asia esitetään suoranaisena epäilynä:

1. Ei mahu vävy tupa(h)a(n) (1576, 78, 82, 88, 90, 96)

       Ei mahu vävy tubahi (A. 496)
       Ei vävy tupahan mahu (A. 501)
       Ei vävö tubahki mahu (1562)
       Ei sovi vävy tupahe (-han) (1570, 73, 73 a, 63, 66, 68, 68 a)
       Ei vävy (-vö) tubah(a, tupahan) sovi (-vie, sobi) (A. 481,
          86-9, 97-500)
       Ei vävy tupahan tule (A. 485)
       Ei vävö tubah(ki) tule (A. 490, 93, 93 a)
       Ei tule vävy tupahan (1565, 91)
       Ei vävy tule (-lou) tupahan (1594, 76)

    2. Ilman orren ottamatta (1562, 66, 68, 68 a, 70, 73-4, 76,
          78-9, 81-2, 85-7, 93, A. 485-90, 93-4, 96-501)
       Ilmai orren ottamatta (A. 497 a)
       Oviorren ottamatta (1572)
       Oviorren nostamatta (1591)
       Oviseinän ottamatta (1563, 65, 75, 77, 88, 96, 2232, A. 481)
       Oviseinien ottamatta (2234)
       Ilman uksen ottamatta (1594)

    3. Kamanan korottamatta (1563, 68, 68 a)
       Kamo(v)an korottamatta (1562, 73-4, 79, 82, 86, 94,
          A. 485, 87-90, 93-4, 96-501)
       Kamo(v)an kohottamatta (1566, 75-6, 81, 81 a, 85, 87-8,
          91, 93, 96, 2232)
       Kamunan kohottamatta (1577)
       Kamuon korottamatta (1570)
       Kamaijen kohottamatta (2234)

    4. Sivuseinän siirtämättä (-dämättä) (1562-3, 74, 76-9, 81 a, 84-5,
          87, 90-1, 93-4, 2232, A. 481, 85-9, 91, 93, 93 a, 96-500)
       Sivulautsan laskomatta (1573, 73 a)

    5. Otsaseinän ottamatta (1574, 94, A. 488, 90, 93 a, 94, 96-9)
       Ot(t)siseinän ottamatta (1562, 65, 76, 78, A. 493)
       Otsaseinän ollottamatta (A. 485)

    6. Soppiseinän sortamatta (-damatta) (1562-3, 94, A. 485,
          88, 90, 93-4, 96-8, 500)
       Soppiseinän sortumatta (A. 491)
       Soppiseinän siirtämättä (1571)

    7. Perä- (Peri-) seinän purkamatta (1575, A. 486-8, 91,
          97, 97 a, 99)
       Perä- (Peri-) seinän päästämättä (1577, A. 484)
       Peräseinän peävistämättä (A. 489)
       Perilautsan laskematta (1591)

Muutamat toisinnot pyrkivät esittämään syynkin, miksi vävy ei muka mahdu tupaan:

1. Vävy on päätänsä (peätänsä) pitempi (1575, 82)

       Vävy on päätään (peätähä) pitempi (1566, 68, 68 a, 78)
       Väv on peätä pitempi (1573)
       Vävy on peädähä pitembi (A. 488)

    2. Korvalista(an) korkeampi (1568, 68 a, 75, 78)
       Korvallista korki(j)empi (1566, 75, 82)
       Kirvehellistä korgiempi (A. 488)

Nämä kahdeksasta muistiinpanosta tavatut säkeet soveltuvat kuitenkin paremmin tuohon aikaisempaan runonkohtaan, johon jo olemme tutustuneet. Kolmannessa aunukselaisessa toisinnossa esiintyvät tässä kohdin vielä seuraavat säkeet:

1. Notkahuta nuoret niskat (A. 491)

       Notkahuttele nuoret nissat (A. 488)
       Notkahutteli nuoret nissat (A. 487)

    2. Kuin on tuores tuomen latva (A. 491)
       Kuin on nuori tuomenladva (A. 488)
       Kuin on nuoren tuomenladvan (A. 487)

    3. Kaunehen katajan lehvä(n) (A. 487-8)
       Kasvava katajan lehvä (A. 491)

Kun samat säkeet morsiameen kohdistuen ovat paljoa yleisempiä toisessa häävirressä, on todennäköistä, että ne ovat tuosta runoomme siirtyneet.

Yleisemmin todetaan vain lyhyesti, että vävy mahtuu tupaan "ilman orren ottamatta", jolloin runomme kertaa nuo ennenmainitut säkeet. Muudan toisinto (1585) aloittaa tämän kohdan säkeillä:

    Jopa neän kyselömätä,
    Arvoan anelomata,
    Sopiu vävy tupaha.

Yleisemmin tämä seikka todetaan vain lyhyesti:

    Jo mahtuu vävy tupahan (1590-1)
    Mahtuu vävy tupaan (1577)
    Jo sopii (-piu) vävy tupah(e) (1563, 70, 74)
    Sopivo vävy tupah (-baha) (1593, A. 4^6)
    Jo vävy tubah sopii(bi) (A. 497, 99)
    Jo tuloo (-lou, -luo, -li) vävy tupaha (-he) (1565, 76, 79,
       81, 81 a, 82)
    Jo vävy tuli tupahan (1594)
    Jo vävö tubah tuloo (A. 481, 85, 87, 90, 93 a, 94)
    Jo vävy tupaha(n) tuli (1586, A. 488, 97 a)
    Jo vävy tubahki tuli (1562)
    Jopa toin vävyn tupahan (1575)
    Ilmanorren ottamatta j.n.e.

Säkeet

    Ilman orren ottamatta
    Oviseinän ottamatta
    Otsaseinän ottamatta

ovat todennäköisesti alunperin saman säkeen muunnoksia huolimatta siitä, että ne kaikki esiintyvät useissa muistiinpanoissa ja viimeinen joskus vielä ensimmäisen kertona. Yleisimpiä ovat:

    Ilman orren ottamatta,
    Kamanan korottamatta,
    Sivuseinän siirtämättä,
    Soppiseinän sortamatta,
    Peräseinän purkamatta.

Samat seinät mainitaan itäsuomalaisessakin häävirressä, kuten seuraavat ilomantsilaiset esimerkit osoittavat (A. Ahlqv., 35; B. Ahlqv., 82):

    A.
    Ei sovi vävy tupahan
    Ilman orren ottamatta,
    Kamanan korottamatta,
    Sivuseinän siirtämättä,
    Soppiseinän sortamatta
    Multihirren muuttamatta,
    Periseinän perkamatta.

    B.
    Vaan ei sovi vävy sisälle
    Ilman orren ottamatta,
    Kamanan korottamatta,
    Sivuseinän siirtämättä,
    Periseinän perkamatta,
    Sortamatta soppiseinän.

Verrattakoon näihin vielä seuraavia inkerikkojen vastaavia säkeitä (ks. Salminen, LH, 177-80):

    Mahtuuko vävy tupahan
    Ilman orren ottamatta,
    Peräseinän siirtämättä,
    Kamanan korottamatta.

Teoksessaan "Länsi-Inkerin häärunot" (s. 180) on Väinö Salminen viitannut karhun peijaisissa esitetyn virren sakeisiin: "Sopiiko tupahan turpa, nenä nelisnurkkasehen" ja tämän johdosta huomauttanut: "Tuntuu siltä kuin kysymys, sopiiko suuri mesikämmen tupaan, olisi alkuperäisempi ja että tässä kohden häämenoissa jäljitellään karhunpeijaisia." Tämä olettamus on kuitenkin tarpeeton, tiedetäänhän, että useilla kansoilla on ollut tapana sulhasta suurennella häämenojen aikana.

Aivan odottamatta alkaa Kauko-Karjalan hääruno tässä kohden kuvailla, mistä aineksista häätupa on rakennettu:

1. Ovisein(ä) (on) osmonluine(n, -ni) (1563, 79, 81-2, 96)

       Ovisein(ä) (on) osmanluine(n, -ni) (1577, 86, 90)
       Ovi se on osmonluini (1570)
       Ovisein on osmonluusta (1575, 2232, A. 488)
       Ovisein(ä) on osmonluista (1565, 74, 2234)
       Otsaseinä (on) osmonluinen (1594, A. 484, 89, 93 a, 98)
       Otsizeinä osmonluine (1562)
       Otsasein(ä) (on) osmanluine(n) (A. 490, 93, 94, 501)
       Otsisein on osmonluusta (1566)
       Otsisein(ä) on osmonluista (1565, 76)
       Otsaseinä odmanluinen (A. 497 a, 99)
       Kamana kalevanluinen (A. 501)
       Kamoa on kalovanluine (1562, A. 493, 97 a)
       Kamano (-moa) kalevanluuta (A. 483, 94)
       Kamana (-no, -moa) (on) kalovanluuta (A. 490, 83, 88)
       Kamo on kalovanluista (A. 482)
       Kamana (-mona, -mova) kaprehenluinen (1563, 79, 90)
       Kamova on kapehenluine (-ni) (1576, 86)
       Kamoa on kapitsanluini (1596)
       Kamoa on karitsanluine (1577)
       Kamoa (-mua) (on) karitsanluusta (luista) (1575, 84, 2232)
       Karsina kalevanluista (2234)
       Karsina kapehen (-pihen) luusta (luista) (1581, 1 a, 84)

    3. Sivusein(ä) (on) sirkunluine(n, ni) (1562-3, 70, 76-7, 79,
          81-2, 86, 94, A. 481-4, 94, 501)
       Sivusein(ä) (on) sirkanluine(n) (A. 489-90, 93 a, 97-9)
       Sivusein(ä) (on) sirkun luusta (luista) (1566, 73 a, 74,
          96, A. 488)
       Sivusein on sirkanluusta (2232)

    4. Soppisein(ä) (on) sorsanluine(n) (1562-3, 90, 94,
          A. 482, 90, 93-4, 97-8, 501)
       Soppisein(ä) (on) sorsanluusta (1566, A. 488)
       Tsuppuseinä on tsurkanluini (1581, 81 a)

    5. Perä(-ri)seinä on petranluine(n, ni) (1563, 70, 76-7, 79,
          81-2, 86, 94, A. 481, 84, 89, 93, 97, 97 a, 99)
       Peräseinä on petran (peuran) luusta (luista) (1566, 73 a,
          75, 96, 2234, A 488)
       Peräseinä parasta luuta (A. 490)

    6. Laki (-gi) (on) lahnan suomuksinen (1562, 70, 94, A. 484,
          86, 88-90, 93-4, 98)
       Laki (-gi) lahnan suomuksista (1575, A. 481-2)
       Lak(i) (on) lahnan suomuloista (1573 a, 74, 79, 81, 81 a,
          84, 2232, 34, A 501)
       Laki lahnan suomuloittu (1577)
       Laki on kullin kirjutettu (-teltu, -joteltu) (1596, 73, 73 a)
       Lagi on meren laganen (A. 499)

    7. Lattia meren latanen (-dane) (A. 501, 494)
       Latti(e) (on) meren ladanen (A. 488, 90, 93, 93 a)
       Latet on meren latanen (1594)
       Lattia on meren laganen (A. 484, 89)
       Late on meren lagaini (A. 498)
       Late kuin meren lagane (1562)
       Late on vasin (-sen) valettu (-ltu) (1573, 73 a, 96)
       Lattia on vesin valettu (1577)
       Lattia (Late) lammin lumpehesta (-hista) (1579, 84)
       Latja lahnan suomuksinen (A. 499)
       Late on kullin kirjaeltu (-jutettu) (1575, 74)
       Laut on kullin kirjutettu (1577)

    8. Kiuko (a, -kaa, -kuo, -kuv) on meren kivistä (1573 -5, 81-2, 96)

    9. Patsas meren poateroista (1596)
       Patsas meren patviloista (1573 a, 74)
       Patsas meren poattiloista (1573)
       Patsas meren paltassuista (1581, 81 a)
       Patsas saaren paasiloista (1584)
       Patsas on parasta puuta (1594, A. 483, 88-9)
       Partsas on parasta puuta (A. 484)
       Patsas parasta luuta (A. 481, 86)

Huolimatta siitä, että nämä säkeet tavataan lukuisista toisinnoista, liittyvät ne runoomme aina aivan irrallisena osana. Se seikka, että ne esiintyvät juuri siinä runonkohdassa, missä tuvan eri seinät mainitaan, osoittaa, mikä ne on johtanut runoomme. Huomaahan kansamme vanhoja runoja tutkiessa useinkin, miten pelkästään samalla sanalla alkavat säkeet helposti saattavat sekaantua toisiinsa. Niinpä tässäkin kohdin, esim. runossa 1579 (vrt. A. 481) säe: "sivuseinän siirtämättä" voi suorastaan jatkua säkeellä: "sivusein on sirkunluinen". Samaten (A. 490) säe: "otsaseinän ottamatta" säkeellä: "otsaseinä osmonluinen".

Yhtä irrallinen on tuvan kuvaus itäsuomalaisessa häävirressä (Ilom., A. Ahlqv., 35., B. Rel., 112):

    A.
    Periseinän perkamatta.
    Sivuseinä sirkanluista
    Soppiseinä sorsan luista,
    Karsina kalevan luista
    Periseinä petran luista.

    B.
    Ilman oven ottamatta,
    Kamajasen korottamatta.
    Otsaseinä osmonluinen,
    Peräseinä petran luinen
    Laki lahnan suomuksinen,
    Lattii meren mujuinen.

Tutkimuksessaan "Pohjolan häätupa" (SUSA XXIII, 2) on Kaarle Krohn huomauttanut, etteivät puheena olevat säkeet, mitkä Itä-Suomessa ja Inkerissä esiintyvät etenkin Pakenevan runon liitteenä, ole siihenkään alunperin kuuluneet. Hänen käsityksensä mukaan ne ovat kotoisin länsisuomalaisesta kehtolaulusta, missä Tuonen tupaa kuvaillaan vastaavin säkein. Kun tämä runonkatkelma on häävirressämme liitännäinen, syrjäytämme sen lähemmän käsittelyn. Huomautettakoon kuitenkin, että sanat latanen, laganen y.m. säkeessä 7 ovat ilmeisesti vääntyneet täällä tuntemattomasta länsisuomalaisesta sanasta vahanen (vrt. Kaarle Krohn, m.t.s. 17).

Kun on todettu, että sulhanen mahtuu tupaan, on hän saatettava istumaan. Tätä esittävät seuraavat säkeet:

1. Issuttakkoa (-kkua) vaivoistani (-ne, väivyistäni)

(1562, A. 498, 1112)

       Issuttoates me(i)än vävyö (-vynä, -nen, -ni)
          (1574, 79, 76, 88, 96)
       Istuttoade vävyistäni (A. 497 a)
       Issuttaos vävyistäni (A. 497)
       Istuttakoate vävyseni (A. 501)
       Istutelkoa vävyä (1594)
       Istutelkaa vavoistani (A. 485)
       Issutelgoa (-gua) vävöäni (vavoistani) (A. 487, 88, 90, 94)
       Istuttos meiän vävyä (1577)
       Issuttagoa se vävy seinäh (A. 499)
       Istuttaate (-toote) vävy stolah(an) (1563, 90)
       Issutahe vävy stolahe (1570)
       Issuttoat vävy tupaah (1580)
       Issuta(s) vävy tupahan (-he) (73 a, 75, 2232)
       Issutat vävy tupahe (1573)
       Itse istutan (-tah) vävyni (1587, 91)
       Minne istutan vävyni (1586)
       Istuhu, vävy, lautsalla (1593)

    2. Kahen lautsan katkauksella (A. 1112)

    3. Suuren leibästolan taaksi (1562)

    4. Selin seinähä(n) sinisee(n) (1575, 80, 83, 2232, A. 485, 97)
       Selin seinähe (-hä) siniseh (1574, 87, 96, A. 490, 94, 97 a)
       Selin seinäh (on) siniseh (1573 a, 70, 76, 79, A. 499)
       Selin seineä sinistä (1563, 88, 94)
       Selin seinän sinisen (1577)
       Selin seinäh sinisehen (1591)
       Sellin on sinizen seinän (1562)
       Selin sinisen seinähän (1586)
       Sinisen seinäh seline (A. 498)
       Seljin seinällä simaseh (A. 487-8)
       Selin sivuseinähäsen (A. 501)

    5. Otsin olutmaljahase(n) (1567, 87, 90, A. 490)
       Otsin olutmallazehe (A. 488)
       Otsin olomaljahasen (A. 501)
       Ozin olutmaljaseh (A. 491)
       Ozin olostautsasehen (1563)
       Otsin oveh punazeh (A. 497 a)
       Punaseh oveh otsine (A. 498)
       Kohdih oveh punaseh (A. 499)
       Kohin kultaseh stolahe (1579)
       Kohin kultasen stolan (1577)
       Kohin kultapaartilan (1577)

    6. Kohi(n) hyvä(h) rahvaha(s)se(h) (1573 a, 76,79, 86, 91, 2232)
       Kohin hyvään rahvaaseen (1583)
       Kohin hyvään (-väli) rahvahahan (-he) (1575, 74, 87)
       Kohin hyveä rahvahase (1573)
       Kohti rissirahvahese (1570)
       Rinnoin ristirahvahase(en) (1588, 94, A. 485, 94, 97, 501)
       Rinnon ristirahvaisehen (1590)
       Rinnoin ristirahvahah(e) (1562, 93, 96)
       Rinnoin ristirahvahaah (1580)
       Rinnor ristirahvahah (A. 497 a)
       Rinnoin ristirahvah (A. 491)
       Ristirinnoin rahvahaze (-vase) (A. 488, 90)
       Rissin rinnoin rahvahase (A. 487)
       Otsin hyvän rahvaan (1577)

Eräät säkeet, jotka luettelossamme esiintyvät vain kerran muistiinpantuina, kuten "suuren leibästolan taaksi" ovat tilapäisiä ja paikallisia. Vanhaa perua on sitävastoin tuo hyvin yleinen:

    Selin seinähän siniseen,

mikä esiintyy Itä-Suomen (Suojärvi, Rel., 132) ja vieläpä Inkerinkin häärunoissa (Salminen, LH, 78-81, 208-9).

Säettä: "Kohin hyvään rahvahasen" vastaa Inkerissä m.m. "Suin sullaan rahvahaan". Verraten yleinen on Kauko-Karjalan Vävynvirressä lisäksi säe:

    Rinnoin ristirahvahasen.

Tämä kristinuskon vaikutusta todistava säe ei kuitenkaan yksin riitä todistamaan, että myös runo, missä se esiintyy, olisi syntynyt vasta kristillisenä aikana. Tosin inkerikkojenkin keskuudessa sulhanen istutetaan "päin ristirahvahassa", mutta kumpikin säe on voinut myöhemmin syntyä erikseen kummallakin taholla.

Kun sulhanen on istutettu, aletaan runon mukaan tarkastella hänen silmiään. Siitä kertovat seuraavat lukuisat toisinnot:

1. Tuokaa (s, -koa, -koas, -koo) tulta tuohisella (1563, 65-6,

          70, 77, 79-80, 82, 85, 88, 90, 94, 96)
       Tuopa(s) tulta tuohisella (1578, 81, 81 a, 87)
       Tuo sie tulta tuohisella (1568, 68 a, 73-5, 86, 2232)
       Tuo tulta tuohisella (1591)
       Tuogoa (-gua) tulta tuohisessa (A. 493-4)
       Tuogos tuli tuohisessa (A. 493 a)
       Tuogoa tuli tuohuksissa (1562, A. 498)
       Tuogoa tuli tuohuksinen (A. 487-8)
       Tuokoate tulta tuohuksella (A. 501)
       Tuoga (-gua, goas) tulta tuohuksissa (A. 496-7, 1112)
       Tuogaa tulta tuohuksista (A. 485)

    2. Temmatkates tervaksella (1563)
       Temmakkate tervaksilla (1577)
       Temmatkoa tervaksella (1565, 94)
       Temmelkeä tervaksilla (1580)
       Tempoalkoa tervaksella (1596)
       Temmakkoate(s) tervaksella (1574, 76, 82)
       Tempoates tervaksella (1588)
       Tempaopas (-paapas) tervasella (1568, 68 a)
       Tempoa (-poos) tervaksella (1586, 75, 91)
       Tempoa tulta tervaksella (1578)
       Terva(k)sella tempovale (1579, 2232)
       Temmaltele tervaksessa (A. 494)
       Temmelgöä(des) (työ) tervaksissa (1562, A. 493 a, 96, 98)
       Temelkoate tervaksissa (A. 501)
       Temmelguades tervaksessa (A. 493)
       Temmelgäte tervaksissa (A. 497)
       Temeldäkkiiä tervaksissa (A. 1112)
       Temmelgääpäs tervaksista (A. 485)
       Temmelgöö (-göä) se tervaksine(n) (A. 487-8)
       Tempoa tervastikkusella (1573, 73 a, 81 a, 85-6)
       Tempaas tervatikkusella (1581, 83)
       Temmakkoas tervalastusella (1566)
       Eli tervastikkusella (1587)

    3. Jotta neän (näen, nään) vävyni silmät (1565, 68, 68 a, 81 a, 85)
       Millä neän (näen, nään) vävyni silmät (1573, 73 a, 76, 83,
          88, 96)
       Näkisin vävyni silmät (1574-5, 77, 86-8, 91, 2232)
       Jotta näkisin vävyni silmät (1580)
       Nähä on vävyni silmät (1582)
       Katsuo vävyni (-vöini) silmät (1566, A. 493)
       Katsoa silmiä vävysen (1595)
       Katsoisin vävyni silmän (-mät) (1590, 63)
       Katso sie vävyni silmät (1579)
       Katso vävyni silmie (A. 494)
       Katson mie vävyni silmiin (1570)
       Vuota, katselemma vävyn silmiä (A. 498)
       Vuotas, katson vävöjäni (A. 487)

    4. Sinisetkö vai(n) puna(i)set (1563, 65, 68, 68 a, 70, 73, 73 a,
          76-7, 79-80, 82, 85-6, 88, 91, 95-6, A. 493, 498)
       Sinisetk(ö) on vai(n) punaset (1566, 74-5, 81 a, 87, 1651-53,
          1736, A. 494)
       Valgie vai punane (A. 487)

    5. Vaiko voahen valkeaiset (1586)
       Vain(ko) (on) vaahtivalkeaiset (1563, 96)
       Vaiko vaahtovalkeuiset (1588)
       Vain on voahen välkevuote (1579)
       Vaingo voahen valgehuotte (A. 493)
       Vai on vaahen valkeuvet (1591)
       Vaink(o) (on) vaahen valkeu(d)et (-kevuuet) (1568 a, 75, 68)
       Vai on vaahe valkeuton (1577)
       Vai meren voahen valkevut (1580)
       Meren voahen valkevuotko (1581 a)
       Vaiko vaatevalkeaiset (1588)
       Vain on aivan valkieset (1570)
       Vaiko aivin valkiaiset (1590)
       Vainko on varsin valkiet (1566)
       Vai(n)ko (Vain on) kellan karvalliset (1595, 1651-53, 1736)
       Eli kullan keskoset (1657)

    6. Vai meren ruuvon ruskevuotko (1581 a)
       Meren ruuvon ruskeudet (1575)
       Meren ruovon ruskevut (1580)
       Meren ruohon ruskeuvet (1591)

    7. Meren kaislan kaunevut (1580)

    8. Elä tuo tulta tuohisella (1587, 95, 2232)

    9. Tervasella tempovale (2232)
       Elä tuo tulta tervaksella (1595)
       Elgä tuoko tervaksista (A. 485)
       Eläkä tervastikkusella (1587)

   10. Tuli (on) tuoliini (-nen) rämäkkä (1565, 79, 81-2, A. 493-4)
       Tuli on tuohinen ramakka (1568, 68 a)
       Tuli on tuohinen räpäkkä (-kkö) (1563, 1651)
       Tuohin(i) (-nen) (on) tuli rämäkkä (1566, 73-6, 85, 87-8,
          91, 96)
       Tuoh on tuli rämäkkä (2232)
       Tuohen on tuli hämäkkä (1570)
       Kun on tuohinen rämäkkä (1586)
       Tuohessa tuli räpäkkä (1595)
       Tuohi on tuli räpäkkä (1652)

   11. Savu (on) musta tervaksine(n, -ni) (1563, 65-6, 68, 68 a,
          74-6, 79, 81-2, 85-8, 91, 94, 96, A. 493-4)
       Sav on musta tervaksini (-ne) (1573, 73 a)
       Sav on musta tervaksen (1570)
       Savu musta tervaksessa (1594)
       Tuli musta tervaksinen (1567)
       Musta tul on tervaksinen (A. 497)
       Must on tuli tervaksine (A. 496)

   12. Savustuu vävyni silmät (1575, 79, 81, 81 a, 86-7, 2232)
       Saussuttaa (-tau) vävyni (-vöini) silmät (A. 493, 93 a)
       Vävyn silmät saussuttaa (A. 497)
       Mussentaa (-tau) vävyni silmät (1588, 96, A. 494)
       Mussuttaa vävyni silmät (1577)
       Mustuvi vävyltä silmät (1591)
       Vävyn silmät mussendauppi (A. 496)

   13. Tuokaa (s, -koa, -koas) tulta tuohuksella (1563, 65-6, 76-7,
       79-80, 82, 85, 88, 94, 96)
       Tuogua tulta tuohuksessa (A. 493)
       Tuoppas (Tuopa) tulta tuohuksella (1595, 81, 81 a)
       Tuo sie tulta tuohuksella (1568 a, 70, 73-5, 83, 86-7)
       Tuo sie tulta tuoheksella (2232)
       Tuo tulta tuohuksella (1578, 91)
       Tuo tulta tuohuksessa (1593 a)
       Tuo tuli tuohuksessa (A. 494)
       Tuogos tuli tuohuksen (A. 499)

   14. Vähäsellä valkieta (-kiata, -keata) (1565, 68, 68 a, 70,
          73 a-6, 78-9, 81 a, 82, 85-6, 88, 95, 2232)
       Vähäsellä valkiaista (-keaista) (1563, 91, 94, 96)
       Vähäsellä valkijeta (1573, 87)
       Valkieta vahan nenässä (1581)
       Vähäsellä valkiessa (1577)
       Vahazessa valgiassa (-geassa) (A. 487-8)
       Valkiaista (-joista) vähäsellä (1651, 53)
       Valkiaista vakkasella (1651)

   15. Valkea tuli vahanen (1567)
       Valgie tuli on vahani (A. 1112)
       Valgi on tuli vahane (A. 496)
       Valgie on vahanen tuli (A. 487-8)
       Valgein on vahane tuli (1562)
       Vahanen (-haini) on tuli vakava (1485, 91)

   16. Ei mustu vävyltä silmät (1591)

Jonkun verran erilaatuisia ovat ne tulen tuomista koskeovat säkeet, mitkä tavataan etupäässä Aunuksen toisinnoista.

    A. Tuogua tulta ruottimesta (A. 485, 88)

    B. Roiguo tuli ruohtiminen (A. 487)
       Roigoa tuli ruohtine (A. 488)
       Ruskia (-kie) tuli ruohtimeni (-mini) (A. 501, 1112)
       Rusgia on tuli ruohtimissa (A. 498)
       Ruskea tuli ruohtimeh (A. 499)
       Ruskein tuli ruohtimini (V. 1562)

    C. Paras tuli paishsheksinen[7] (A. 487)
       Paras tuli paitseksine (V. 1562)
       Paras tul on paitsheksine(n, ni) (A. 496-7, 1112)
       Paras tuli paitekseni (A. 501)
       Paras tuli paitseksesta (-seksistä) (A. 485, 88)
       Paras tuli on paisheksissa (A. 498)
       Paras tuli paisseksih (A. 499)

    D. Vävyn silmät valottavi (A. 501)
       Vävyn (-vön) silmät vallottaa (-tauppi, -dauppi) (A. 487-8, 96)
       Vävyn silmät valgasoo (A. 497)
       Vävyn rozan vallottauve (V. 1562)

Joskus runomme tämän jälkeen jatkuu säkeillä:

    Toipa tulta tuohuksella,
    Vähäsellä valkieta (1581 a)

tahi:

    Katsottihin vävyn kasvot,
    Vävyn silmät sirkittihin (1594).

Yleisimmin tulen tuomista seuraavat säkeet:

17. Jopa näin (nään, neän) vävyni (vävyltä) silmät (1565, 81,

          86-8, 91, 2232)
       Jop on näin (neän) vävyni (-ne) silmät (1581 a-2)
       Jo nyt näin (nään) vävyni silmät (1583, 96)
       Jo näin vävyni silmät (1575)

   18. Ei siniset, ei punaset (1573-4, 76-7, 81, 81 a, 85-8,
          91, 94, 96, A. 494)
       Ei ole siniset, ei puna(i)set (1575, 2232)
       Ei siniset eikä punaset (1570)
       Eikä kellan karvalliset (1651-52, 1736)

   19. Vaan (Vain) on (oli) vaalien (voahen) valkeuiset
          (1594, 96, 2232)
       Voan (Vain) on voahen valkevuote (1573, 73 a)
       Vaan on voahen valgehuotte (A. 494)
       Vain on voahtivalkiaiset (1596)
       Meren vaahen valkeuet (1577)
       Meren vaahen valkeuuvet (1575)
       Meren voahen valkevuote (1576, 81-2)
       Meren voahen valkevuot on (1585)
       Meren vuahen valkeuot (1574)
       Aivan vahon valgoset (A. 498)
       Vain vaatevalkeaiset (1588)
       Ne on aivin valkiet (1570)

   20. Meren ruovon ruskeuset (1577)
       Meren (on) ruuvon ruskevuote (1573, 73 a, 76, 82)
       Meren ruuvon ruskevuot on (1585)
       Vaan ovat ruuvon ruskeuuvet (1575)
       Meren ruohon ruskeuot (1574)
       Meren ruohon ruskehuote (1581)

   21. Meren kaislan kaunehuset (2232)
       Meren kaislan kauneuet (1577)
       Meren kaislan kaunehuot (1574)
       Meren kaislan kaunehuote (1573, 73 a, 76, 81-2)
       Meren kaislan kaunehuot on (1585)

   22. Meren heinän helpevyöte (1581)

Aivan paikallisia ja tilapäisiä ovat sellaiset säkeet kuin:

    Ei siniset, ei punaset,
    Eikä vaahen valkeuvet,
    Meren ruohon ruskuvet,
    On kuin kultakoltsahiset,
    Hopiaiset renkahiset (1591).

"Kultakoltsaisehet" tavataan toisestakin muistiinpanosta (1583). Yhdessä toisinnossa sanotaan:

    Ei meren ruuvon ruskevuot,
    Vaan meren voahen valkevuot (1581 a).

Yhdessä vielä:

    Aivan voahen valkeaiset,
    Puolanmarjan pyörehyiset,
    Kangasmarjan kaunehuiset (1586).

Samaten yhdessä:

    Hyvät on silmät sulhasella,
    Välttävät silmät vävyllä (1595).

Kerran myös:

    Vuotas, katson vävyistäni,
    Vävyllän on silmät suuret (A. 497 a).

Yksinäinen on lisäksi seuraava aunukselainen toisinto:

    Vuotas, katson vävöistäni,
    Punanego vai sinine.
    Ei o punane, ei sinine,
    Väv on voahten valgevushshe,
    Rumenttshazen ruskevushshe,
    Vielinäizen valgehushshe (A. 488)

Vävyn silmien tarkastamisesta puhutaan ilomantsilaisessakin Vävynvirressä (A. Ahlqv., 82; B. Ahlqv., 35; C. Rel., 122):

    A.
    Tuokoos tuli tervaksinen
    Vävyn silmät katsoani,
    Sinisetkö, vaan punaset.
    Tuokoos tuli tuohuksinen
    Vävyn silmät katsoani.
    Ei oo vävyn silmät,
    Ei siniset, ei punaset,
    Silmät vävyllä valkeat.

    B.
    Kun katson vävyltä silmät,
    Sinisetkö vai punaset,
    Vaiko vaahtivalkiaiset,
    Vaiko kellan karvalliset.

    C.
    Hyv on tuli tuohustuli,
    Paras on tuli paitsois.

Vaikka ne säkeet, joissa sulhasen silmistä puhuttaessa mainitaan meren vaahti, meren ruoko ja meren kaisla, tavataan useista toisinnoista viitaten meren rannalle, on kuitenkin epävarmaa, ovatko ne alkuperäisiä runossamme. Ne esiintyvät näet myös laulajan virressä, missä runonlaulaja sanoo m.m. (vrt. 1651, 54, 57, 1736, 38-39, 54, 70):

    Ken minun virren kiittänevi,
    Sille poika syntyköhön,
    Meren ruoon ruskevuinen,
    Meren kaislan kaunevuinen,
    Meren vaahen valkevuinen,
    Meren hyypehen hyvynen (1732)

Lönnrotin Vuokkiniemessä 1833 muistiinpanemassa Vävynvirressä (1577) seuraa sulhasen silmäin katsomista kysymys:

    Sopiko siikaset sivulle,
    Kanamarja kainaloihin?

Tämä turmeltunut säepari lienee luettava:

    Sopiiko siikasen sivulle,
    Kanamarjan kainalohon!

Että Vävynvirressä ennen vanhaan on esitetty tämänlaatuinen kysymys, osoittavat seuraavat aunukselaiset toisinnot, joissa laulaja nimittää sulhasta vävykseen, mutta morsianta sisarekseen.

1. Vuota(s) katson vävystäni (vöistäni) (A. 483, 90)

       Lazes, katson vävöistäni (A. 496)
    2. Sopiiko sisoni sirehen (A. 483)
       Soobiigo (-biugo) sisoni siirreh (A. 490, 96)
    3. Lakluoni laipioh (A. 483)
       Lagluoni lappieh(e) (A. 490, 96)

Yhdessä muistiinpanossa taas, kun sulhasen silmät on katsottu, sanotaan:

    Sobiuba sizoni sireh,
    Lagluoni lappioho (A. 488).

Useimmissa toisinnoissa Vävynvirsi päättyy sulhasen silmien tarkasteluun. Vain ani harvoissa muistiinpanoissa puhutaan lisäksi sulhasen kestitsemisestä:

1. Tuokaa tuopilla olutta (1570, 80)

       Tuo sie tuopilla olutta (1573, 73 a)
       Tuopa tuopilla olutta (1590)

    2. Kantoote kaksivartisella (1570)
       Kanna kaksivartisella (1590)
       Kanna kaksikorvasella (1573, 73 a)

    3. Uuven vävyn juotavakse (1573, 73 a)

    4. Tuokaa lohta luottisella (1570)
       Tuo sie lohta luotasella (1575)

    5. Lahnankaloa loatkasella (1570)

    6. Uuven vävyn syömiseksi (1575)

Säkeillä 1-2, missä puhutaan kaksikorvaisesta tai -vartisesta tuopista, on vastine länsisuomalaisessa Tapanin virressä (Kant. tutk., II, 30):

    Tuoppas oltta tuopisella,
    Kanna kaksikorvasella.

Kaksikorvasella tai -vartisella tuopilla kannetaan olutta myös Päivölän pidoissa (ks. Lemminkäisen virsi). Säkeet 4-5 taas lienevät muodostuneet esikuvanaan virsi, mikä lauletaan, kun sulhanen on palanut häämatkalta.

Parissa aunukselaisessa toisinnossa kehoitetaan tuomaan sulholle voitakin:

    Tuogua voida luodazelta,
    Puhtahalda purdalolda (A. 493)

    Pangoa suu sulahan voihin,
    Käsin keärin kakkaroihin (A. 494)

Näissäkin sulhasen kestitsemistä koskevissa säkeissä huomaa tuon toisen virren vaikutusta. Viimeksimainitusta on Vävynvirteen siirtynyt myös seuraava säeryhmä:

1. Olut juoksi orren päästä (peästä, päistä) (1573, 73 a, 75, 2232)

2. Mesi vaarnahan (voarnohen) nenistä (1575, 2232)

       Mesi voarnojen sijasta (1573 a)
       Mesi noaklojen sijoista (1573)
    3. Uu(v)en vävyn juomiseksi (-se) (1575, 2232)

Omituinen liitännäinen on vielä seuraava, kerran muistiinpantu säkeistö:

    Venähällä vehnät kasvo,
    Saksan salmilla rukehet,
    Viel on lohta luotasella
    Uuven vävyn syömisekse (2232)

Europaeuksen Kiimasjärveltä 1845 saama toisinto päättää Vävynvirren sanoilla:

    Late rautainen ramasi,
    Sulhon rautakannan alla,
    Laki vaskinen ramasi
    Sulhon kultakudrin päällä (1563)

MORSIAMEN PÄÄNPANENTA- JA SAATTOVIRRET

Samoinkuin monien muiden kansojen on muinaissuomalaistenkin häämenojen huomattavimpia kohtia ollut morsiamen varustaminen naidun naisen ulkonaisilla tuntomerkeillä. Kauko-Karjalassa tämä toimitus, johon valmistaudutaan erinäisiä itkuvirsiä esittämällä, suoritetaan morsiamen kodissa. "Antilas" kääntyy tällöin omaistensa puoleen kyselemällä kampaa ja kehoittamalla näitä "sukimaan" hänen päätään. "Päätä pantaessa" morsian tavallisesti istuu uuninpatsaan läheisyyteen asetetulla "pölkyllä". Siihen hänet istuttaa patvaska kuljetettuaan häntä kahdesti myötä- ja kerran vastapäivään pölkyn ympäri. Tätä morsiamen varustamista sulhasen matkaan, minkä tavallisesti neidon sisar ja veljen vaimo toimittavat, kuvailee Marttini (Naima- ja häätapoja II, 155-6) seuraavin sanoin: "Niitä huonoja vaatteita, joita antilas itkeissään on koko päivän pitänyt, ei ensinkään riisuta, vaan niiden päälle puetaan rätsinä (naisen paita), kosto (hame), peretnikka (esiliina) ja kaklapaikka (kaulahuivi), kaikki parasta, mitä morsiamella on. Sitten alkavat piätä panna, hiukset laitetaan palmikolla, kahdelle letille, jotka pään ympäri kääritään. Sitten asetetaan sorokka (naidun naisen päähine) päähän, huilupaikka (verhohuivi) hunnun tavoin sorokan yli ja villalapaset käteen."

Marttini huomauttaa lisäksi, että yleisö seuraa uteliaana "tätä häämenojen ratkaisevinta ja tärkeintä hetkeä", minkä tunnelmaa kohottavat tällöin pöydän ääreen kokoontuneet "häävirsien laulajat". "Päänpanentavirttä" lauletaan "koko ajan kun päätä pannaan" (Afanasjew, Häätavat Uhtualla, 13). Allaoleva luettelo kuvastaa tämän virren eri toisinnoissa esiintyviä säkeitä:

1. Mit(ä) istut (issut) isännän poika (1525, 35-36, 99, 1600, 06,

          09-11, 15-16, 22, 27, 34, 36-37, 43, 45, 48, 59, 2229, 37,
          39-40, 43-44, 49)
       Mit istut (issut) isosen (-si) poika (1601, 19, 31, 39, 42, 58)
       Mitä istut (issut) isän (isäs) poika (1597, 1650-06)
       Midäs (-täpä) issut izos (iso) poiga (A. 505, 07)
       Mit(äs) istut (issut) isoni poika (1598, 1629, A. 502)
       Mit istut isosukuinen (1612)
       Mitä issuit isän poika (1649)
       Mitä issyit issäin poika (1657)
       Miss issut isännän poika (1641)
       Nyt issut isännän poika (1620)

    2. Veljes (Velies) vanhin valvattelet (1525, 35-36, 98, 1610,
          15-16, 20, 22, 27, 31, 36-37, 39, 42, 45, 48, 54, 56,
          58-59, 2229, 37, 39-40, 44, 49)
       Veljes vanhin vartoelet (1611)
       Veljes (Velies) vanhin valvottelet (vaikuttelet, valvastelet,
          valvatate, valvateltu) (1599, 1600 01, 06, 09, 19, 34)
       Valvatat veljes vanhin (1655)
       Veljes vanhin valvatat (2243)
       Valvattelet maan valio (1597)
       Valvattelet (Valvatat) maan valio (1597, A. 505)
       Maan valio valvattelet (1612)
       Moanpa valittu valitat (A. 507)
       Veni vanen valvattelet (1641)
       Istutko (Issutko) isännän hyvy(y)ttä (1650-52)
       Vai issut isännän hyvyyttä (1655)

    4. Vai(n, -ko) emännän arma(h)utta (1606, 10-11, 31, 42, 50, 2237)
       Vai emännän rakka(h)utta (1651, 55)
       Vai issut emännän kaunehuutta (1652)

    5. Vai(n, -ko) pirtin puhta(h)utta (1606, 10, 31, 42, 2237, A. 502)
       Taikka pirtin puhtautta (1611)
       Vainko pirtin valkevutt (1651)
       El on pirtin valkevuutta (1652)

    6. Vain(ko) sintsin siivoutta (1610-11, 31, 51, 2237)
       Vaiko sintson siivovuutta (1606)
       Vain issut sintsin siivovuutta (1652)

    7. Vajan pääjen valkevuutta (1606)
       Vajon päi(d)en valkeutta (1610-11)

    8. Issutko ikkunan hyvyyttä (A. 502)

    9. Vainkos stolan valkehutta (A. 502)

   10. Et istu (issu) ison (isän) hyvy(y)ttä (1535, 98-99, 1606,
          09-11, 15-16, 19, 22, 27, 29, 34, 36-37, 39, 42, 45,
          56, 58-59, 2229, 37, 39, 43-44, A. 507)
       Et istu isäs hyvyyttä (1597)
       Et issu ison (isän) hyvyyte(e)n (1525, 1600-01, 20, 41)
       Et istu (issu) isännän hüvüttä (1536, 1648-50, 52-54)
       Et iss isännän hüvüttä (hyvyyttä) (1649, 51)
       Ed issu izäs hyvyten (A. 505)
       Etkä ison armahuutta (1645)

   11. Et (Etkä) emännän arma(h)u(u)tta (1535, 1606, 09-11, 15, 19,
          22, 27, 36-37, 42, 50, 58, 2237)
       Etk(ä, Eikä) emon (emän) arma(h)u(u)tta (1598, 1616, 39, 45, 56)
       Et(kä) emon (emännän) armauteen (-huuteen, -huten) (1525, 1600,
          01, 20, 41)
       Et issu emon hyvyyttä (1645)
       Etkä emon kaunehutta (1659)
       Et(kä) emännän kaunehut (-hutta, -huutta) (1634, 52, 2229,
          39, 43-44)
       Et(kä) emännän rakka(h)utta (-vutta) (1536, 1646, 48-49,
          51, 53-54, 2249)
       Et emännän rikkaute (1599)

   12. Etkä(i) pirtin puhta(h)utta (-huutta, -vutta) (1609-10,
          15, 2229, 36, 40, 42, 48, 53, 2239)
       Etkä(i) pirtin (pertin) välke(v)utta (-vuutta) (1536, 97-98,
          1616, 34, 45-46, 49-52, 54, 59, 2243-44)
       Etkä pirtin valkehut (2229)
       Etkä pirtin (pertin) valkeuteen (-vuuteen) (1601, 20)
       Edgäs pertin valgehuten (A. 505)

   13. Etkä sopen someutta (1598)

   14. Etkä sintsin siivoutta (-hutta, -vutta, -vuutta) (1536, 97,
          1609-11, 22, 40, 48-54, 56, 2239)
       Etkä sintson siivovuuteen (1601)
       Etkä sintsin sievevyyttä (1645)
       Etkä sintsin kaunehutta (1616)

   15. Etkä(s) pöyvän puhtautta (-tehuute) (1597, A. 507)

   16. Edgäs päivän puhtahuten (A. 505)

   17. Et lautsan valkevutta (1636)

   18. Istut (Issut) impyen (-pyön, -vön, -ven, impivyn) hyvy(y)ttä
          (1535, 97-98, 1606, 08-11, 15, 22, 31, 34, 36-37, 39, 42,
          45, 48, 51, 53, 56, 58, 2229, 37, 39, 44, 49)
       Istut (Issut) impien hyvy(y)ttä (1619, 29)
       Vaan istut impyen hyvyyttä (1650)
       Issut impyön (-pyen, -pyvön) hyvy(y)te(e)n (1525, 1600-01,
          20, A. 505, 07)
       Issuit impüön (-vön, -pien) hüvüttä (1616, 49, 54, 59)
       Issut impien ilossa (1536=1646)
       Istut lempiö hyvyyteen (1641)

   19. Kanavarren kauneutta (-hutta, -huutta, -vutta, -vuutta)
          (1606, 09-10, 15-16, 19, 22, 31, 34, 36-37, 39, 42,
          45, 48-49, 51, 53-59, 2229, 37, 39, 43-44, 49)
       Kanavarren kaunehuten (1525)
       Kanavarsien kaunevussa (1536=1646)
       Kanavarren valkeutta (1598)
       Kana(n)marjan kaune(h)utta (1597-98, A. 502)
       Kansan(!)marjan kaunehutta (1535)
       Kana(n)marjan kaunehute (-huten, -huteen, -neuteen)
          (1599, 1600-01, 20, 41, A. 505-07)

   20. Kassapäisen (-pääsi) kauneutta (1608, 11, 50)

   21. Tukkapäijen (-pääsi) turpe(h)utta (1608, 37)
       Tukkapäijen turpevuten (1525)

   22. Lettipäisen lempeyttä (1611)

   23. Sinisorsan soreutta (suorevutta) (1650, 52-54)

   24. Somevutta sotkavarren (1615)

   25. Neijen nuoren rakkautta (1651)

   26. Sormuskäien somevutta (1655)
       Sormuskäsien suorevuussa (1536=1646)

   27. Puolamarjan puhtahuuteen (1601)

   28. Vain issut iki hyvyyttä (1652)

Näitä runotoisintoja tarkastaessa huomaa ensinnäkin, että laulajat ovat morsiamen omaisia. Vain erehdyksestä on eräisiin toisintoihin tullut "isoni poika" sulhasen puhuttelusanoina. Säkeet 3-9, missä sulhaselta tiedustellaan minkävuoksi hän tuvassa istuu, ovat muistiinpanoissa harvinaisempia kuin säkeet, joissa laulajat mitään kysymättä heti selittävät asian. Kolmen vienalaisen toisinnon sanamuodosta voi päättää, että joskus sulhanen itse tai joku sulhasen nimessä on vastannut tälle esitettyyn kysymykseen:

    En issu (Enkä issy) isännän hyvyyttä (1655, 57),
    Enkä emännän rakka(h)utta (1655, 57),
    Enkä sintsin siivoutta (1657),
    Enkä pirtin valkehutta (1657),
    Issun impivön (-pyen) hyvyyttä (-vyyte) (1655, 57, 1599),
    Kanavarren (Kanamarjan) kaunehutta (-hute) (1655, 57, 1599),
    Sorsavarren somevutta (1657).

Onpa Aunuksestakin muistiinpantu säkeet:

    Istun itseni(!) hyvyttä,
    Kanamarjan kaunehutta (A. 502).

Säeluettelomme osoittaa lisäksi, että laulajat yleisemmin ovat puhuneet "ison eli isän hyvyydestä", "emännän tai emon armaudesta" ja "pirtin puhtaudesta" tai "valkeudesta" sekä verraten usein myös "sintsin (porstuan) siivoudesta". Aivan harvinaisia ovat "vajanpäät" (ulkoporstua), pöytä eli stola, lautsa ja ikkuna. Kerran puhutaan "sopenkin someudesta" ja "päivän puhtaudesta". Selitys, minkä vuoksi sulhanen tuvassa istuu, ilmaistaan useimmiten säkeillä:

    Istut impyen hyvyyttä,
    Kanavarren kauneutta.

Ilomantsista tämä runonkohta on muistiinpantu seuraavassa muodossa (Rel., 110):

    Mitä istut, isosen poika,
    Veljes vanhin, valvattelet?
    Istutko ison hyvyyttä,
    Vain istut emos hyvyyttä,
    Vain on pertin puhtavuutta,
    Vain on pöyän valkevuutta?
    Istun impyen hyvyyttä,
    Kanan marjan kauneutta.

Perin harvinaisia ovat luettelomme säkeet 20-28.

Tämän jälkeen laulu jatkuu seuraavasti:

1. Sulho, viljo(i)n (viljo) veljyeni (-jyöni, -jyvöni, velluöni)

(1525, 98, 1610-11, 20, 27, 34, 3637, 43-44, 46, 49, A. 505)

2. Vielä veljeä parempi (1611)

3. Istuit (Issuit) viikon, istu (issu)(i) vielä (1536, 97, 1627,

          48-49, 51-56, 2240, 49)
       Issyit viikon, issy vielä (1657)
       Issut viikon, issu vielä (1631)
       Issut viigon, ka issu vielä (A. 507)

    4. Vuotit viikon, vuota(s)(i) vielä (1525, 35-36, 98 1601, 06,
          09-11, 15-16, 22, 26-27, 31, 34, 36-37, 39, 41-42, 45,
          48-50, 52-59, 2236-37, 4344, 46, 49, A. 505)
       Uotit viikon, uota vielä (1603)
       Viikon vuotit, vuota vielä (1619)
       Vuota vielä, vuotit viikon (1620)

    5. Ei ole (oo) valmis valvattisi (1525, 1619, 22, 26-27, 37,
          50-51, 2240)
       Ei ole valmis valvattimes (1651-2, 54-5, 57)
       Ei ole valmis valvattani (1631)
       Kun ei ole valmis valvattis (2237)
       Ei ole valmis varrottusi (1611)

    6. Valmis valvateltavasi (-se) (1619, 22, 27, 2237, 40)
       Ei valmis valvateltavas(i) (1650, 54)
       Valmis valvateltavassa (1631)
       Eikä valvateltavasi (1525, 37)
       Eikä valvatettavas (1657)
       Valmis varroteltavasi (1611)

    7. Suorinut ikisopusi (1619)

    8. Vuosin kolmin kossottuse (1622)

    9. Savoin markoin maksettuse (1622)

   10. Tuhansin lunassettuse (1622)

   11. Anna peipponen peseikse (1597)
       Anna meijän peippone peseikse (A. 507)
       Meän on peiboni pezekse (A. 505)

   12. Anna sotka suoriaikse (1597)
       Anna meijän sotka suoriabi (A. 507)
       Ana meän sotka suoriauppi (A. 505)

   13. Jo (Vast) on jalka sukitettu (1645, 51)

   14. Toini on sukitettavana (1651)
       Toista sukitettaneki (1645)

   15. Jo on jalka kengitetty (Jätetty) (1535, 97-98, 1600, 09,
          20, 36, 39, 41-42, 52, 58, 2236, 4344, 46)
       Jopa on jalka kenkitetty (1601, 34)
       Jo on jalka kenkittünä (1616)
       Vast(a) on jalka kengitetty (-kitetty) (1525, 1610-11,
          15, 19, 22, 31, 37, 48, 49, 51, 53-57, 2237, 40)
       Vast on jalka kenkittünä (1654)
       Yks(i) (on) jalka kengitetty (1599, 1627, A. 505)

   16. Toin(en, Toini) (on) kengitettävänä (-kitettävänä) (1535,
          97-1600, 06, 15, 19, 31, 34, 36, 41-2, 51, 56, 2236, 40, 43)
       Toin(en, Toini) (on) kengiteltävänä (-kiteltävänä) (1525, 1601,
          03, 09-11, 16, 22, 37, 39, 58, 2237, 44, 46)
       Toista vasta kenkitetäh (-tetään) (1648-9, 52-3, 55, 57)
       Toini on kengitettävässe (A. 505)
       Toista vasta kenkitähe (1654)

   17. Puol on vartta voate peällä (1636)
       Puol on vartta voate vyöllä (1637)

   18. Toista puolta voatetetah (1636)

   19. Jo(p) on käsi hiemotettu (1535, 98, 1601, 03, 09, 16, 20, 29,
          34, 39, 41-42, 45, 58-59)
       Vast on käsi hiemotettu (1525, 1608, 10-11, 19, 22, 49, 51,
          53, 2237)
       Nyt on käsi hiemotettu (1631)
       Yks on käsi (-zi) hiemoteltu (-tettu) (2246, A. 505)
       Yksi käsi (on) hiemotettu (1597, 1627)
       Käsi toini on hiemoteltu (1636)
       Vasta käsi hiimotettu (1606)
       Vast on hiema hiemotettu (1599, 1648)
       Jo on hiema hiemoteltu (1656)
       Yks(i) on hiema hiemotettu (1650, 2249)

   20. Toin(en, Toini) on hiemoteltavana (-vina) (1525, 35, 1601, 03,
          09, 11, 16, 19, 20, 22, 27, 31, 36, 39, 42, 50, 56, 58-59,
          2237, 46)
       Toinen (Toini, Toin on) hiemotettavana (1597-99, 1610, 15,
          34, 39, 2249)
       Toini on hiimoteltavana (1606)
       Toista kättä hiemotetaan (1645)
       Toista vasta hiemotetah (1649, 53)
       Toista vasta hiemotamma (1648)
       Toini on hiernotettavassa (A. 505)

   21. Puol(i) on päätä (peätä, piätä) palmikoitu (-ttu) (1535,
          98-1601, 06, 11, 19-20, 27, 31, 34, 36, 39, 45, 48-49,
          53, 56, 58-59, 2240, 43-44, 46, 49, A. 505)
       Puoli päät on palmikoitta (1641)
       Puol(i) on päätä (peätä, piätä) palmikolla (1597, 1609-10,
          15-16, 22, 29, 42, 50-51)
       Puoli on päätä palmikoilla (1603)
       Puol(i) on peätä (piätä) palmikoissa (-kossa) (1525, 1637)
       Puoli peätä on palmikossa (A. 510)
       Vast (Jo) on palmikko palmikoitu (1536, 1652, 54-55, 57)
       Vast on puoli piätä pantu (1536)

   22. Toinen (Toini, Toin on) palmikoit(t)avana (1525, 97-1601, 06,
          10-12, 16, 22, 27, 31, 34, 39, 41-42, 51, 56, 58, 2240,
          43-44, 46, 49, A. 510)
       Toista vasta palmikoijah (-jaan) (1648-49, 5255, 57)
       Toista puolta palmikoiaan (-koijah) (1636, 45)
       Puol(i) on palmikoit(t)avana (1609, 20, 50)
       Toinen (-ni) palmikoitsemat(t)a (1535, 1603)
       Toin on palmikoittematta (1619)
       Toini on palmikoidavassa (A. 505)
       Toin on palmikoitavina (2243)
       Toini on puoli pantavana (1536)

   23. Panes peätä (piätä) palmikoll(a) (1606,-10, 2237)
       Pankaa päätä palmikolla (1611)
       Pankoas peätä palmikolla (1615)

   24. Sivo silkillä nivusta (1606, 10, 2237)
       Situot silkillä hi(v)usta (1611, 15)

   25. Jo(p) on käsi kinnastettu (-nassettu) (1535, 98, 1600-01, 20,
          41, 52-3, 2243-4)
       Vast on käsi kinnastettu (-nassettu) (1610, 48, 51, 54-5,
          57,  2240)
       Jo on käsi kinnasseltu (2246)
       Jopa käsi kinnastettu (1634)
       Yks(i) on käsi kinnassettu (1627, 50, 2249)
       Yks on käsi kintahassa (2237)

   26. Toinen kinnastettavana (1598, 1641)
       Toin(i) on kinnassettana (1535, 1600, 10, 27, 34, 51, 2240, 43)
       Toine(n) on kinnasteltavana (-seltavana) (1601, 50, 2244,
          46, 49)
       Toista vasta kinnassetah (-taan) (1648, 52-55)
       Toista vasta kinnastelen (1657)
       Toin on kintahattomana (2237)

   27. Vuotit viikon, et väsynyt (2237)

   28. Jo(pa) on valmis valvattisi (-tise, -times) (1525, 35-36,
          1609-11, 19-20, 22, 34, 36-37, 45-46, 48-49, 51-52, 54-56,
          58, 2241, 46-47, 49)
       Nyt (Jo nyt, Jok) on valmis valvattisi (-se, -times) (1603,
          15, 27, 31, 39, 42, 2237, 44)
       Jo on valmis varrottusi (1611)
       Jo on valmis valvattuna (valkutettus) (1600-01)

   29. Valmis valvateltavasi (-se) (1525, 35-36, 98-1600, 06, 09-10,
          15-16, 19-20, 22, 27, 31, 34, 3637, 39, 45, 48-49, 51, 54,
          56, 58, 2237, 41, 44, 47, 49)
       Jo valmis valvatettavas (1655)
       Valmis valvatettavana (1601)
       Valmis varroteltavasi (1611)

   30. Ikipäivin issuttuse (1636)

   31. Vuosin kolmin kosjottusi (1629, 31, 42)
       Vuosin kolmin kossottuse (1636)

   32. Sa(v)oin (Sajoin) markoin maksettusi (-se) (11629, 31, 36, 42)

   33. Tuhansin lunassettusi (-se) (1629, 31, 36, 42)

   34. Lak on piähä laitettu (1655)
       Lakki peähä on laitettu (1653)
       Lakki pieh laitettih (1657)

   35. Huolta piähä hoivattu (1655)
       Huolta pieh hoivattih (1657)
       Huolta peähä hoivatahe (1653)

   36. Ajatusta annettu (1655)
       Ajatusta annettih (1657)
       Ajatusta annetahe (1653)

Morsiamen pukemisesta puhuessaan eivät runotoisinnot aina esitä asioita samassa järjestyksessä. Toisinaan mainitaan ensiksi pää, toisinaan taas jalka tai käsi. Säeluettelomme järjestys pyrkii seuraamaan karjalaisissa häissä yleisimmin noudatettua tapaa, mikä ilmenee myös Marttinin edellämainitusta kuvauksesta. Asiasta toiseen siirryttäessä toistuvat tavallisesti säkeet:

    Sulho, viljo(i)n veljyeni,
    Vuotit viikon, vuota vielä!
    Ei ole valmis valvattisi,
    Valmis valvateltavasi.

Näistä viimeinen on yhdessä toisinnossa saanut jatkoksi säkeen 7. Tilapäisiä virressämme ovat myös säkeet 8-10, mitkä myöhemmin (31-33) uudistuvat. Nämä esiintyvät Kiestingistä saadussa Päänpanentavirressä seuraavassa yhteydessä (1653):

    Saitko sie sen, kuin käkesit
    Sulhasena käyvessäsi,
    Kolmin vuosin kossottus,
    Kaksin vuosin kaupattus,
    Tuhansin lunassettus,
    Savoin markoin maksettus?

Tarkoituksenmukaisempi se on siinä häävirressä, mikä lauletaan vasta sulhasen saapuessa kotiinsa morsiamen kera.

Harvinaisia ovat lisäksi säkeet 11-12, joissa neitoa verrataan peipposeen ja sotkaan ja joista edellisellä on vastine Kilpakosintarunossa (esim. 468, 473, 491-93).

Morsiamen puvunosia tarkastaessa huomaa, että jalan sukittaminen (13-14) tavataan vain kahdesta muistiinpanosta. Ainoastaan parissa toisinnossa, joista kumpikin on Jyvöälahdelta, esiintyvät myös säkeet 17-18:

    Puol on vartta voate peällä (vyöllä),
    Toista puolta voatetetah.

Muut morsiamen pukemista koskevat säkeet, paitsi 23-24, jotka kuuluvat toiseen runoon, ovat virtemme toisinnoissa aivan yleisiä. Ainakin kahdella säeparilla on vastine Inkerissakin (A. Salminen, LH, 323; B K-I:n runot, 2439):

    A. Yksi on jalka kengitetty,
       Toinen jalka kengättä.

    B. Jo on käsi kintahassa,
       Toinen kinnastettavana.

Kun morsian vihdoin on valmiiksi varustettu, laulajat huomauttavat siitä säeparilla (28-29):

    Jo on valmis valvattisi,
    Valmis valvateltavasi!

Samaa tarkoittanevat seuraavat Repolan seuduilta Aunuksessa muistiinmerkityt säkeet (A. 510):

    Jo on neido neijoissa,
    Talon tyttö taijoissa!

Kiestingissä, Oulangassa ja Soukelojärvellä laulajat liittävät Päänpanentavirren loppuun vielä säkeet 34-36, missä puhutaan naidun naisen päähineen tuottamasta huolesta. Käpälistä ne on kerran tavattu morsiamen neuvokkivirren osana (1651):

    Morsioitani opetan:
    Lakki piähän laitettihe,
    Ajatusta annettihe.
    Morsioitani opetan:
    Huilu piähän hoivattihe,
    Huolta piällä annettihe.

Vastaavia säkeitä tapaamme Inkeristäkin. Niinpä Liissilässä on morsiamelle tämän kotona laulettu (K-I:n runot, 3616):

    Mänet toisehen talloon,
    Siint huolta hoivassaan,
    Ajatusta annetaan.
    – – – – –
    Siulle huntu huisataan,
    Lakki piähän laitetaan.

Sulhaskansaa, joka tuvassa on odottanut morsiamen valmistumista, kehoitetaan, nyt kun "lakki on päähän laitettu", siirtymään pihalle. Tätä esittävä runonkohta on Vienanläänissä, kuten seuraava säeluttelo osoittaa, aivan yleinen:

1. Pois pojat, ulos urhot (1525, 36, 98-1601, 06, 09-11, 13,

          15-16, 22, 25, 27, 31, 34-37, 44-45, 55, 59, 2238, 43-44,
          49, A. 510)
       Ulos pois urohot (1657)
       Pois ulos urohot mänköä (1652)

    2. Pihalle (-lla), pitimmät miehet (1525, 36, 98-1601, 09-11, 13,
          15-16, 22, 25, 27, 31, 34-37, 44-45, 59, 2238, 44, 49,
          A. 510)
       Pihalla, pisimmät (pitemmät, pikimmät) miehet (1606, 2235-6,
          2247)
       Pihall on pitimmät miehet (1652)
       Miehet pitemmät pirtistä (1657)

    3. Kansa kaikki kartanolla (1631)
       Naimakansa (Naimokansa, Naimukansa) kartanolla (-lta)
          (1536, 1634, 55, 2243-4, 47, 49)

Luusalmella on vielä lisätty:

    Ei tässä pivot parene,
    Kuin ei vierahat vähene (1645).

Heti kun tämä "jännityksellä odotettu" kehoitus on kajahtanut, lähtee sulhaskansa "viipymättä" ulos "noudattaen entistä järjestystään: patvaska edellä, saajannainen viimeisenä" (ks. Marttini, Naima- ja häätapoja I, 201, II, 157). Erään tiedonannon mukaan on tällöin joskus vielä laulettu (Häme, 1647):

    Ulos käyvät nyt urohot,
    Pihalle pisimmät miehet,
    Käyvät siltoa sinistä,
    Kananluista kaaputtavat.
    Kun tämä kana katove,
    Punakukka pois tulove,
    Sivu tästä tiet tehähe,
    Kautta rannan raivattahe,
    Aitojen takaisen puolen,
    Veräjien ulkopuolen.

Kuusi viimeistä säettä ovat Tyttöjen kerskumisia (SKVR I, 3, 1453, 1366), alku mahdollisesti karhunpeijasrunoa.

Kun sulhaskansa on siirtynyt pihalle, missä saajannainen asettuu sulhasen oikealle ja patvaska vasemalle puolelle, alkaa pirtistä jälleen kuulua laulua samalla kun morsiamen veli, setä tai jotkut muut miespuoliset sukulaiset saattavat tätä pihalle. Tätä vakavaa toimitusta, jolloin morsian kasvot verhottuna jättää vanhempainsa kodin, kuvastavat tällöin lauletun virren sanat:

1. Mene (-nes, Mänes, Mänepä) myötä(h), myöty neiti (1598, 1620,

29, A. 506-07)

       Mänes myödä, myödy neidi (A. 476-77, 505)
       Mäne (nyt) myötä(h), myöty neiti (1597, 1642, 52)
       Niin mene myötä, myöty neiti (1650)
       Menes myötä myötyristä (1641)
       Männös myöti, möyty neiti (1601)
       Mänkös (Mene, Mäne) myöten, myöty neiti (-to) (1599, 1635,
          43, 56, 2245)
       Mäne (Mene, -nes) myö(v)en, myöty neiti (-ty) (1619, 28, 34, 39)
       Mäne(s, Männös) myy(v)en, myöty neiti (-to) (1525, 35-36,1600,
          09-10, 15-16, 20, 24, 27, 32, 36-38, 48, 51, 55, 58-59,
          2236, 38, 41, 44, 49)
       Mene nyt myyven, myöty neiti (1611)
       Viekyä myyven myöty neiti (2242)

    2. Kanssa (-nsa), kaupattu (-pittu) kananen (-ni) (1525, 98-9,
          1603, 19-20, 28, 34, 36-7, 39, 41-2, 50-1, 56, 58, A. 506-7)
       Kanssa, kaupattu kanoni (1652)
       Kansah, kaupattu (-pittu) kanane(n, -ni) (1597, 1600-01, 09-10,
          15, 2236, A. 476, 505)
       Kans on, kaupattu kanane (1655)
       Kanssa, kammattu kanani (1606)
       Kansa(n) kaupattu kanane(n, -ni) (1536, 93, 1632, 59, 2244-5,
          49, A. 477)
       Kansoin kaupattu kananen (-ni) (1535, 1611, 16, 22, 24, 27,
          36, 48, 2238, 41)

    3. Ijäkse isäsi koista (1634)

    4. Kun (Kuin) olit rakas rahoihin (-he, rahoih) (1525, 1601, 06,
       09-11, 15-6, 22, 27, 37, 50, 58-9; 2238, 41)
       Kun olit rakas rahahan (rahaan) (1535, 1599, 1628)
       Kun olit rakas rahalle (1619)
       Kun olit rakas rahoille (-lla) (1632, 2236)
       Rakas kuin olit rahoihin (1597)
       Olit rakas rahan ottoon (1536, A. 506)
       Rakas oit (olit) rahan otantaan (-ntah) (1598, 1603, 20,
          41, A. 477)
       Rakas rahan otantah(a, -he) (1654-5, 2249, A. 507)
       Rakas rahan otandaha (A. 476, 505)
       Rakas olit rahan ottoon (-ttoh) (1651, 53)
       Rakas rahan ottoho (1652)
       Mit olit rakas rahoihin (1656)
       Rakas rahoih, kiivas kihloih (1552, 1537)
       Rakas rahoill, kiivas kihloill (1634)

    5. Kiivas kihlojen oto(i)lla (1606, 09-10, 15, 2238, 41)
       Kiivas kihlan otantahan (-he) (1619, 48)
       Kiivas kihlojen otantah (-taan) (1622, 35, 2244-5)
       Kiivas kihloj(a) ottamahe (-han) (1658, 2236)
       Kiivas kihlojen otossa (1627)
       Kiivas kihlan ottelohon (-loihin) (1650, 56)
       Kiivas kihlojen otolta (1601)
       Kiivas olit kihlan ottoh (1653)
       Kun olit kiivas kihlan ottoon (otantah) (1651, 2249)
       Kun olit kiivas kihloihe (1659)
       Kun olit kiivas kihlojen ottoh (1600)
       Kuin olit kiivas kihloiltase (1654)
       Kiivas (olit) kihlan lyöntään (-tili) (1603, 55)
       Kiires kihlojen otantaan (1629)
       Kiire kihlan ottelohon (1617)
       Kievas kihlan otantaan (1628)
       Kielas kihlojen otolla (1611, 32)

    6. Kärkäs kättä antamahan (1635)
       Kärkäs kätes(i) annantah (-tahe, -ntoon) (1536, 1649,
          54-5, 2249)
       Kun (Kuin) olit kärkäs kätes antih (annantahe) (1648, 53)
       Käpäs kättä(s) antamahan (-ha, -he, -maan) (1525, 35, 1600,
          10-11, 15-6, 19-20, 22, 27-8, 37, 58, 2236, 38)
       Käpäs käen (keän) (on) annantahan (-daha) (1597, 99, 1641,
          50, 56, A 476)
       Käpäs käen annannalta (1601, 05)
       Käpäs kätes (kädes) annantahe (-ha) (1651, A. 507)
       Käpäs käen (kädes) issentäh (issendähä) (A. 477, 505-6)
       Käpäs käen käpsäntäh (1598)
       Kun olit käpäs kättä lyömä(h) (2244-5)
       Käpeä kään annantaan (1603)
       Olit keäpäs antihi (1652)
       Keäpäs kättäs (-ttes) antamalle (annantahe) (1609, 34, 59)
       Käyppäs kättäs antamahan (1606)
       Käyvös kättä antamahan (1632)

    7. Sormias sovittamahan (1632)
       Solmies sovittamah (1615)

    8. Etp on äijän, nuori neito (1632)
       Etpä äijän, nuori neiti (-to) (1609, 28, 36)
       Etp(ä) on äijeä (äijöä, äijiiä), nuori neiti (1525, 1627, 58)
       Et sie vielä, nuori neiti (2236)

    9. Yli pääsi ymmärrellyt (1608)
       Yli peäsi ymmärrellyn (1636)
       Yli peätäs ymmärrellyn (1609)
       Yli päästäs ymmärtänyt (1628)
       Yli peästäs ymmärtän (1627)
       Olipiästäs ümmärtäne (1525)
       Yli peästäs ymmärrelly(n) (1632, 58, 2238)

   10. Ku(i)n loajit (luajit) kavutun (-votun, kauvotun) kaupan
          (1525, 1609, 27, 32, 36)
       Kuin laait (lait) kautun kaupan (1608, 28)

   11. Ijän kaiken itkemisen (-kömisen) (1525, 1608-09, 35-36)
       Ik on kaikki itkeminen (1628)

   12. Vuosin voikaroittamisen (1636)
       Vuuven voikeroittamisen (voikaroihtamisen) (1525, 1609)
       Vuosi voikerehtaminen (1628)

   13. Kun läksit ison elolta (1628)

   14. Eli emosi koista (1628)

   15. Toivoit kuuksi (-kse) lähteväsi (-töväsi, -se) (1525, 1619,
          22, 36-37)
       Olit kuuksi lähtemässä (1628)
       Luulit kuuksi laativasi (1611)
       Toivoit kuuksi luativasi (1610)
       Toivot kuukse loatiase (2238)
       Toivoit kuuksi kossovasi (1659)
       Toivoit kuukse nousijakse (1634)

   16. Päiväksi käkieväsi (-köäväsi) (1525, 1610, 36-37)
       Päiväkse käkeölöväse (2238)
       Päiväksi käkiämässä (1628)
       Päiväksi päteäväsi (1611)
       Päiväkse lupautuvasse (1622)
       Päiväksi pürittäväne (1659)
       Päiväkse ylenijäkse (1634)

   17. Puoleksi on pois meneväs (1619)

   18. Etpä kuuksi loatinkana (1632)

   19. Päiväks et käjennynkänä (1632)

   20. Läksit ijäksi isän koista (1636)
       Ijäksi (-kse) isosi (-se) koista (1619, 22, 43)
       Ah ijäksi isän koista (1628)
       Ijäksesi isosi luota (1635)

   21. Elinajakse emosi (1619, 22)
       Polveksi emon elolta (eloista) (1628, 43)
       Polveksesi emosi luota (1635)
       Elinajaks emosestas (1636)

   22. Sait ijäksi (-jakseli) itkemistä (-komista) (1611, 15, 48)
       Sait ijäkse itkemisen (1634)
       Ijäkses (-seh) on itkemistä (-komista) (1610, 32, 2238)

   23. Vuu(v)eks voikerehtamista (1610, 15, 32)
       Vuu(v)en (Vuojen) voikerehtamista (1611, 22, 2238)
       Polveksi (-kse) posorimista (-rimisen) (1634, 48)

   24. Morsien, sisaruoni (1639)

   25. Kapulehti, lakluoni (1639)

   26. Ite koprin kyynälesi (1658-59)
       Luo (on) kynsin kyyneles (2244-45)

   27. Kamahloin (-hluin, kainaloin) haluvetesi (1639, 58-59)
       Kamahloin kanuvetes (2244-45)

   28. Ite pessyillä pihoilla (1639)

   29. Pisaret (-rat) ison (isot) pihalla (1639, 58)
       Isäs soamilla pihoilla (1659)

   30. Vanhempasi lastuloilla (1659)

   31. Lammit taaton (toaton) lattiella (-tteilla) (1639, 58)

Säkeet 1-2:

    Mene myötä, myöty neiti,
    Kanssa, kaupattu kananen

ovat kerran toisinnoissamme seuraavassakin perin turmeltuneessa muodossa:

    Myötin neiti perähänse,
    Kana kaupattu kansoihens,
    Kaksin vuosin kaupattu,
    Kolmin vuosin kosjottuina (1657).

Säkeet 4-6 ovat taas (Vuokkiniemessä) synnyttäneet seuraavan harvinaisen säkeistön:

    Kuin olit rakas rahoine,
    Niin ole rakas rekehen,
    Kiivas kihlojen otolla,
    Kiivas kirjakorjasehen,
    Käpäs kättäs antaman,
    Käpäs käymähän kylässä (2238, vrt. Kanteletar, I, 149).

Tilapäinen, mahdollisesti toisen runon aiheuttama on säe 7. Toisen säkeistön kanssa, jota paikkakunnan murteessa vastaa kera, on useissa toisinnoissa muuntunut sanoiksi kansan, kansoin y.m. Samoin on ensimäisen säkeistön myötä ja yhdeksännen säkeistön ylipäätäs pukeutuneet monenlaisiin muotoihin, mitkä osoittavat, ettei niitä ole kaikkialla ymmärretty. Säkeet 11-12, mitkä tavataan muistakin runoista, esiintyvät useimmissa toisinnoissa myöhemmin (22-23). Vastaava runonkohta on Suomen puolella myös Miniänvirressä (Kantele II, 48-49):

    Olispa minun pitännä...
    Kahen puolini katella,
    Yli pääni ymmärrellä,
    Kuin tehä katuva kauppa,
    Ikuinen itkettävä.

Säkeet 15-21 esiintyvät Suomen puolella (Ilomantsi, Ahlqv., 77, vrt, Rel., 60, Jaakkima, Rel., 331) seuraavassa muodossa:

    Niinkös luulit neity nuori,
    Toivotko yöksi lähteväsi,
    Päiväksi käkeäväsi?
    Sinne viivyt viikommaksi,
    Kaot kaikeksi ijäksi.

"Yö" itäsuomalaisissa toisinnoissa on epäilemättä "päivän" kertona ja muutenkin runoon soveltuvampana alkuperäisempi kuin "kuu" vienalaisissa runoissa. Kysymyksen muodossa nämä säkeet on toisin paikoin esitetty myös rajan takana:

1. Toivotko, jotta (jott on) päiväks(e) lienöy (1648-49)

       Toivoitko, jotta päiväksi toiseks (1655)
       Toivoit, jotta päiväkse lienöü (1654)
       Toivoitko, jotta kuuksi lienöy (1653)

    2. Elikö, jott on kuuluiseksi (1648)
       Elikö noin päiväsekse (1653)

    3. Eikä päiväks(i) eikä puoleks(e) (1654-55)

    4. Tät (Siit) on ilmo ijäksese (-sesi) (1648-49)
       Sitä lienöy ilmo ijäksese (1653)
       Asno ilmo ijäksese (1654)
       Ilmo ikä päiväks (1655)

    5. Kauppoa(s, -ppuas, -ppas) kaikekse ijäkse(s) (1648-49, 53-54)

Säeparia 26-27:

    Ite koprin kyynälesi,
    Kamahloin haluvetesi

vastaa Inkerin Narvusista (R 500) muistiinpantu säe (Salminen, LH, 53):

    Itke piho kyyneliä,
    Kahmalo haluvesiä,

missä virolainen piho näyttää tulleen samaa merkitsevän pivo-sanan sijalle.

Morsiamelle tämän lähtiessä osoitettu laulu jatkuu vielä seuraavasti:

1. Morsien, sisaruvoni (1609)

       On morsien sisaruvoni (1627)
       Kapolehti, lakluvoni (1609, 27)

    2. Kun sie tulet toisen kerran (1611)
       Kump on tulet toisen kerran (1627)
       Tänne toittsi tullessasi (1535)
       Jo on toisti tullessasi (1642)
       Toit(t)si (Toits) (on) tänne tullessasi (-se) (1622, 32,
          34, 36, 2241)
       Nyt on toitsi (toite) tullessas (2244-5)
       Toitse kerran tullessahe (1609)
       Toisen kerran tullessasi (1627)
       Kerran (Kerron) toisen (toisin) kertuos(s)a (1610, 19, 32)
       Kerroin toisin kertuessa (1559)
       Toisen kerran kertoessa (1628)
       Toittsi kerrotellaksesi (1610)
       Toittsi korotellaksesi (1601)
       Toist on kertoa kertuossasi (1648)
       Toitsi kerro kerrotellakses (2238)

    3. Ihalan ison kotihin (1611)

    4. Piha on asselta pitempi (1609, 27)
       Piha on pitemp asselta (1601)
       Asselt(a) (on) piha pitempi (1619, 27)
       Pih(a) on voaksoa (vuaksuva) pitempi (1525, 1637)
       On piha pivoa pitempi (1636)
       Pih(a) on piennarta pitemp(i) (1610-11, 32, 48, 2238)
       Pih(a) (on) piennarta levempi (leviempi, leveämpi)
          (1634, 42, 2244)
       Piha piennertä leviempi (1622, 2245)

    5. Kynnys (on) hirttä korkeampi (korkiempi, -jempi) (1525, 1601,
          11, 19, 22, 27, 32, 34, 36-7, 48, 2238, 41, 44-5)
       Kynnys hirtt on korkiampi (1609)
       Korkie (on) kotoni kynnys (1601, 10, 32)
       Korkio on kotini kynnys (1559)
       Korkiet on kotoset kynnykset (1648)

    6. Late lautoa leviämpi (levempi) (1627, 42)
       Late lososta leviempi (2245)
       Silta lautoa leveempi (1628)

    7. Sintsi (on) siltoa leveämpi (-viempi) (1632, 34)

    8. Vaja (-jo) voaksoa leviempi (1622, 36, 2244)
       Vajat voaksoo leveämmät (1634)
       Vajat lautoa korkiampi (1642)

    9. Vierastau isäsi koira (1622)
       Velies koira vierastauve (1601)
       Vihaset on velien koirat (1627)

   10. Purou siun isosi koira (1601)

Säkeitä 4-8 tarkastaessa huomaa, että alkuperäisimmät ovat ilmeisesti säkeet:

    Piha on askelta pitempi,
    Kynnys hirttä korkeampi,

joiden jatkoksi on myöhemmin tullut lattian, sintsin tai vajan (ulkoporstuan) kuvaus. Puhe vajan, sintsin tai lattian "leveydestä" ei sovellukaan runoomme yhtä hyvin kuin pihan "piteneminen" ja kynnyksen "korkeneminen", nämä seikat kun kuvannollisesti selittävät, miksi miehelään mennyt tästä puolin niin harvoin käy vanhempainsa kodissa.

Ennenkuin morsian annetaan sulhasen omaksi, pitää jompikumpi saattajista, sanoo Marttini (Naima- ja häätapoja II, 158 a), puheen sulhaselle, missä tätä neuvotaan ja kehoitetaan pitämään huolta vaimostaan. Tällaisia neuvoja on sulhaselle annettu myös virren muodossa, minkä morsiamen omaiset esittävät. Useimmiten ja varmaankin alunperin ovat laulajat tällöin kohdistaneet sanansa koko sulhasen väkeen, kuten käy ilmi seuraavasta säeluettelosta:

1. Elkäät te (Elkäätes) meiän kanoa (kanasta) (1620, 29, 42)

       Elkeätes (-köätes, -kövätes) meän (miän) kanoa (kanaista)
          (1525, 1610, 15, 27, 36, 58)
       Elkäätes työ mein kanaista (1606)
       Elkääpäs meän kanaista (1659)
       Eikö te meiän kanoa (1619, 41)
       Elkyö(pä työ) meijän (mein) kanaista (1597, 1634)
       Elköäs te meän kanasta (1632)
       Elkeä viijä (vieköä) meän kanaista (1622, 2242)
       Elgeä viekeä meän kanoja (A. 516)
       Elkeäte meän naista (1635)
       Ellös viekö meijän neittä (1611)
       Elköä viekö neitoistane (1652)
       Elkeä vieköä (-keä) meän neitoa (-tua) (1653, 57)
       Elkiiä viekää meijän neituo (1654)
       Elköä vieköä meän neioista (1655)

    2. Meijän niemen neitokaista (1597)
       Meän on niemen neidozia (A. 516)

    3. Meän on kaupunnin kanoja (A. 516)

    4. Viekö (Viiö, Viie, Viijä, Viion) vehkahuhmarelle (-lla)
          (1597, 1606, 22, 27, 29, 36, 41-2, 58-9)
       Elkeä vehkahuhmarelle (2236)
       Viekää vehkahuuhmarella (2242)
       Viijä vehkahuhmaroilla (1615)
       Viekä vehmahuhmarille (1620)
       Viekä (Vieköö) vehkataikinalla (-lta) (1634, 19)
       Ellös viekö vehkasoille (1611)
       Elköäs te suolla viekö (1632)
       Vieköä vehkamättähällä (2242)
       Älkeä vieky vehkan paissantahan (1599)

    5. Panko (Panno, Panna) parkin survojaksi (-se, jikse)
          (1606, 10, 15, 22, 27, 29, 36, 42, 58)
       Elköä parkin survojaksi (1650)
       Elköä (-kiiä) panko (-kua) paksun parkin survojakse (1648-9)
       Paksun parkin survojaks(e, -jiks) (1652-5, 57)
       Pannos (Panno, Panna, Panka) parkin survontaan (-tahan, -tahe,)
          (1525, 1619, 34-5, 41, 59)
       Pangoa parkin survondaha (A. 516)
       Elkeä parkin survontahan (2236)
       Elkyä panko paksun parkin (1651)
       Survojaksi, sotkijaksi (1651)
       Panko parkkihuhmarille (1611)

    6. Kouvoksien rouhijakse (1606)

    7. Eikä lepän leipojaksi (1651)

    8. Suuren kiven jauhajaksi (-se, -jiks) (1648, 50, 52-55, 57)
       Suuren kiven jauhojakse (1649)

    9. Viekä(ä)tes (-keätes, -köätes, -kuvätes) me(i)än (miän)
          kananen (-ne, -ni, kanaista) (1609 10, 15, 22, 27,
          37, 42, 58-9)
       Viekätes työ mein kanani (1606)
       Vieköäs te meän kanani (1632)
       Viekööte(s) meiän kanoa (1619, 29)
       Viekä te meiän kanoa (1620, 41)
       Vieköä meijän kanaista (1597)
       Vieköä (nyt) me(ij)än kanane(n) (1650, 2242)
       Viekeäpä meän kanoa (1599)
       Viekövät meän kananen (2238)
       Viekeä meän kaunista (2236)
       Pankate(s) meän kananen (-ni) (1635-6)

   10. Meijän niemen neitokaista (1597)

   11. Viekää (-keä, -geä, köä, -kiiä) viljamättähälle (-llä)
          (1525, 1611, 32, 37, 50-1, 53, 58, A. 516)
       Viekeä (-köä, -kiiä) viljomättähällä (1606, 09, 22, 49, 54-5)
       Vieköö (-köä) villomättähällä (1629, 2238)
       Vieköä viljomättähäse (1648)
       Viekeä (-köä) vehnämättähällä (1615, 59, 2242)
       Viekä vehnätaikinalla (1634)

   12. Vilja (Viljo) viplo(i)n viiliäksi (-jaksi, -se) (1606, 09,
          19-20, 22, 29, 42)
       Vilja viiplon viilijäksi (1611)
       Villoviplon viiliäksi (1641)
       Vilja viibloin viilendähä (A. 516)
       Vehnä viploin viilijäks (1615)
       Vehnäviplon viilijäkse (1610)
       Viiplon suuren viilijiksi (1525)

   13. Paksun leivän paistajaksi (-se, -jiksi) (1525, 160911, 15,
          19-20, 34, 41, 52-3, 2238, 42)
       Leivän paksun paistajaksi (-se, -jikse) (1606, 22, 27, 36-7, 54)
       Paksun möykyn paistajaksi (1630)
       Paksun leivän paistantahan (paissandah, -tah, -daha) (1957,
          A. 506-7, 516)
       Viekeä vehnän paissantahan (1599)
       Viekeä vihnen paissantahan (1599)

   14. Suuren leivän leipojaksi (-se, -jiksi, -se) (1629, 32,
          48-49, 51-4, 57-8, 59, 2242)
       Leivän suuren leipojaksi (-jiksi) (1525, 1637)
       Paksun leivän leipojiksi (2236)
       Pankoa leivän leipojaksi (1650-1)

   15. Taikinan taputtajaksi (-se, -jiksi, -se) (1525, 1606, 09-11,
          15, 19, 22, 27, 29, 32, 34, 36-7, 48-9, 51-5, 59, 2236,
          38, 42)
       Tahtajan taputtajaksi (1650)

   16. Kauvon kiukoan (-kuan) katsojakse (1653-4)

   17. Viljapurnun purkajakse (1632)
       Jyväpurnun purkajaksi (1611)
       Suuren purnun purkajikse (1627)

   18. Ruispurnon purkajaksi (1642)
       Ruis on purnun purkajaks (1615)
       Ruispuurnun puhastajakse (1622)

   19. Osrapurnun ottajaks (1615)
       Osrapuurnun ottajakse (1622)
       Otrapurnun purkajaksi (-se) (1629, 36)
       Ohran puuron purkajakse (1635)

   20. Kakrapu(u)rnun kantajakse (1622, 36)
       Kakrapurnun kaivajaks (1615)

   21. Eloaitan avaajaksi (1642)

   22. Isännäksi (-se, -niksi, -se), emännäksi (-se, niksi, -se)
       (1653-5, 57)

   23. Avainmiehiks, aittamiehiks (1657)

   24. Suutijakse (-jiksi, -se), reätijäkse (-jiksi, -se) (1653-5)

   25. Tulen kokkah istujakse (1653)

Ainoastaan parissa toisinnossa laulajat puhuttelevat sulhasta itseään. Suopassalmella alkaa tämä virrenkohta sanoilla:

    Sulho, viljon veljyeni,
    Isäs kanta kaunokainen,
    Elkyö meijän kanaista... (1597).

Kivijärvellä taas:

    Ellös viekö, veijoseni,
    Ellös viekö meijän neittä,
    Ellös viekö vehkasoille,
    Panko parkkihuhmarille.
    Viekää viljamättähälle... (1611).

Kuten näiden säkeistöjen viimeinen säe selvästi osoittaa, on tämä kehoitus vielä tällöinkin säilyttänyt alkuperäisen ja toisinnoissa yleisesti esiintyvän monikollisen muotonsa.

Säeluettelomme säkeet 2 ja 3 ovat ilmeisesti siirtyneet virteemme muista runoista. Säkeillä 4-5 on vastine Inkerissäkin, esim. seuraavassa Liissilästä saadussa runossa:

    Em myö vierineet vehkasuolla,
    Panneet parkkikankahalle,
    Veimme rikkahan rikoille,
    Varakkahan vainiolle (K-I, 3227).

Noiden Kauko-Karjalassa ja Inkerissä toisiaan muistuttavien säkeiden syntyä pohdittaessa on huomioon otettava kummassakin esiintyvä ruotsalaisperäinen parkki-sana. Säkeet 6-7 esiintyvät kumpikin vain yhdessä toisinnossa. Paljoa yleisempi on säe 8. Säkeitä: "Älkää viekö" seuraa runossamme: "Viekää". Viimeksi mainituista yleisimmät ovat:

    Viekää viljamättähälle
    Paksun leivän paistajaksi (Suuren leivän leipojaksi),
    Taikinan taputtajaksi.

Sangen yleinen on vielä:

    Vilja viploin viilijäksi.

Sitävastoin säkeet 16-25 ovat sellaisinaan verraten harvinaisia. "Purnun purkaminen" saattaa virressämme kuitenkin olla vanhaa perua. Eräissä toisinnoissa, joista yksi on jo Lönnrotin muistiinpanema, puhutaan "purnusta" myös viljamättään asemesta:

1. Vieköä (-käte) mei(j)än kanaista (kanoa) (1597, 1620)

2. Paksun purnun partahalle (1597)

       Viegeä pasun purnun pardaha (A. 506-7)
       Paksun puuron partaille (1620)

Puheena olevassa Kauko-Karjalan häävirressä ei yleensä puhuta läävästä eikä karjasta, ainoastaan yhdessä Vuonnisesta saadussa toisinnossa esiintyvät säkeet:

    Paksun möykyn paistajaksi,
    Leävän suuren leänijäksi,
    Suuren karjan katsojaksi (1630).

Mahdollisesti on keskimäinen säe muuntunut säkeestä: "Leivän suuren leipojaksi" saaden sitten kerrokseen viimeisen säkeen. Tollonjärvellä on tähän runonkohtaan vielä liitetty seuraava sananlaskuntapainen jatko:

    Osapa orjana pitäy,
    Osa orjan käskijänä (2242).

Virteemme kuulumattomia ovat lisäksi eräät liitännäiset, kuten (1620, vrt. 1603, 41):

    Elkäät te meiän kanoa...
    Vielä meiän kanoista
    Äyrit äyhtien tulee,
    Pienet rahat piehtaroien,
    Penningit kipoa lyöen.

Tämän jo ennen puheena olleen säkeistön on todennäköisesti virteemme siirtänyt kummallekin yhteinen ensimmäinen säe. Samoin on epäilemättä laulu morsiamen viemisestä viljaiseen taloon johtanut virteemme toisessa häävirressä yleisen ja siihen paremmin soveltuvan säkeistön:

    Omp on meän sulhollana
    Vitsikköiset viljamaina,
    Katajikot kauramaina,
    Ojavieret osramaina,
    Puurnut on joka purolla,
    Aittaset joka aholla (1622, vrt. 1606).

Yhdessä muistiinpanossa (1609) tämä säkeistö on morsiamen kodissa laulettuna esitetty kysyvässä muodossa:

    Onko meijän sulhasella
    Ojavieret osramaina,
    Kankasvieret kakramaina?
    Onko meijän sulhasella
    Purnuset joka purolla,
    Aittaset joka aholla?

Sulhasta ja tämän joukkoa kehoitetaan samalla kohtelemaan antilasta hyvin uudessa kodissa:

1. Elkää te meiän kanoa (1620)

       Elkäte (Elkäätes, Elkö te) meiän kanoa (1607-8, 41)
       Elköätes meän kanaista (1637)
       Elkääte (Elkyö) meiän kana(i)sta (1642, 1597)
       Elköäs te (Elkiivätes) meän (miän) kana(i)sta (1525, 1632)

    2. Meiän niemen neitokaista (1597)

    3. Sillan päissä seisotelko (1597)
       Sillan peässä seisotello (1630)
       Sillan peässä seisattago (A. 507)
       Seisatelko sillan päässä (1607)

    4. Itetelkö ikkunassa (1632)
       Itetelkö (-tellö) ikkunoissa (1607, 42)
       Elkiiäte ikkunoissa itetellö (1638)

    5. Vajan päissä vankutelko (1632)
       Vajan (Vajon) päässä (peässä) vangutello (1630, 42)
       Peässä vajan vankutelko (1636)
       Vaijon peässä valguttago (A. 507)
       Valjon päässä vanguttoos (1629)
       Vajojen päissä valvotelko (1597)

    6. Vitsoin viisin vingutello (1642)
       Vitsoin viisin vinguttoos (1629)
       Viisin vitso(i)n vinguttao (1620, 41)
       Vitsoin (Vizoin) viisin virvotelko (-lla) (1525, 1608, 37)
       Viisin vitsoin elgeä vonguttago (A. 506)

    7. Nahkaruoskin nauutelko (1608)
       Nahkaruosin nauvutelko (1637)
       Nahkaruoskin naukuttao (1620)
       Nahkaruoskin njaukuttaho (1641)
       Nahkaruoskin napsutello (1630)
       Nahkaruossan roimuttago (A. 507)
       Nahkaruossin elgeä roimuttago (A. 506)

    8. Opastellos orjan ruoskin (1629)

Näistä yleisimpiä ovat säkeet:

    Elkää te meiän kanoa
    Vitsoin viisin vingutelko
    Nahkaruoskin nauutelko.

Verraten yleisiä ovat myös säkeet:

    Sillan päässä seisotelko,
    Vajan päässä vangutelko,
    Itetelkö ikkunoissa.

Parissa viime vuosisadan alkupuoliskolla muistiinpannussa toisinnossa yllämainitut säkeet jatkuvat vielä seuraavasti:

    A. Ottaatte meiän kanoa,
       Opastatte orpolasta,
       Ruoska ruokoinen käteen (1620).

    B. Ruokonen ruoska käessä,
       Sillä työ opastuohos (1641).

Perin kiintoisa piirre tässä, kuten edellisessäkin runonkohdassa, on se, että morsiamen omaiset kääntyvät, vieläpä vaimon kurittamistakin koskevassa asiassa, sulhasen väen eikä sulhasen puoleen. Siinä kohtaamme varsin vanhaa kantaa edustavan kansantavan ajoilta, jolloin aviokauppa solmittiin morsiamen suvun ja sulhasen suvun kesken. Myöhemmän kauden ajatustapaa taas kuvastavat seuraavat yksinomaan sulhaseen kohdistetut sanat parissa muistiinpanossa:

    A. Sulho, viljon veljyöni,
       Tiessi neittä, tiessi nuorta,
       Tiesi neien nuorta mieltä.
       Ota vitsa viitasesta,
       Oksa koivun onkelvosta,
       Hot etpä sitä sivalla (1639).

    B. Sulho, viljo vellüöni,
       Tiessi neittä, tiessi nuorta,
       Tiessi neijen nuorta mieltä,
       Ota vitsa viitosesta,
       Oksa koivun onkelvoista,
       Hot hepöät, elä sivalla (1658).

Näissä säkeistöissä, joista edellinen on Uhtualta, Lönnrotin muistiinpanema, jälkimäinen Boreniuksen Haikolasta, on oikeastaan kaksi eri osaa. Ensimmäisessä osassa puhutaan neidon huvittamisesta, jälkimmäisessä tämän rankaisemisesta. Siitä päättäen, että tuo huvittamista merkitsevä tiessi-sana on myöhäinen venäläinen laina (< tjesit), on säkeistömme alkupuoli todennäköisesti syntynyt verraten myöhään. Viimeisessä säkeessä on myös hot ('vaikka') venäläinen lainasana. Ylläolevat säkeet esiintyvät Luusalmella virressä (1723), mikä lauletaan sulhasen kodissa.

Samoja asioita silmällä pitäen puhutellaan ainoastaan sulhasta myös eräässä Akonlahdelta saadussa runossa. Laulajan sanotaan oppineen "taikansa ja sanansa eräältä Lapista karanneelta mieheltä ja eräältä Latvajärvestä kotoisin olevalta naiselta". Tämän virren, jonka seuraavassa esitämme, laulaa sulhaselle morsiamen kodissa "joku morsiamen miespuolinen sukulainen" (1604):

    Kuules, sulho, kun sanelen:
    Neuvo neittä vuotellessa,
    Opeta oven takana,
    Vuosi neuvo suusanalla,
    Toini on jalan polulla?
    Kolmas silmän iskennällä!
    Jos heän ei totelle tuota
    Eikä veäjänne väheä,
    Tuopa vitsa viijakosta,
    Vesa nuorilta noroilta,
    Tuo turkin helman alla!
    Sillä hauvo hartioita,
    Pehmitä perälihoja,
    Vain elä silmiä sivalla,
    Sitä kylä kysyve,
    Sitä appi arvelou.
    Elä piekse pientarella.
    Elä nurmella nuherra,
    Neuvo nelisnurkkasessa,
    Sano sammalhuonehessa!

Tämä virsi, jossa viides ja kuudes säe ovat sisältönsä puolesta vaihtaneet paikkaa, on Itä-Suomessa laulettu sulhasen kodissa (Kantele II, 22-23). Samoin on asianlaita ollut Inkerissäkin, missä runomme useimmilla säkeillä on vastine (ks. K-IR, 3085, Salminen, LH, 391). Akonlahden toisinnon säkeitä:

    Sitä kylä kysyve,
    Sitä appi arvelou

vastaa Kanteleeseen (II, 22-23) painettu, Itä-Karjalasta saatu säepari:

    Tuostapa kyty kysyypi,
    Tuosta appi arveleepi,

minkä jatkona on vielä:

    Onko tuo suen repimä,
    Vai on karhun kaivelema.

Jälkimmäisen toisinnon kyty "apen" kertona on epäilemättä alkuperäisempi kuin edellisen kylä.

Tällaiset yksinomaan sulhaseen kohdistetut säkeet edustavatkin ilmeisesti n.s. neuvokkivirsiä, joita häissä on ollut tapana laulaa sekä morsiamelle että sulhaselle. Sellaiseksi katsottava on vielä seuraava Vuokkiniemestä muistiinpantu runo (2238):

    Sulhokaini, nuorukaini,
    Miehen kanta kaunokain,
    Ellös meijän neitoistana,
    Ellös sie pahon pitähö.
    Elä anna anopin lyyä,
    Eläkäi apen torua,
    Seiso seinänä ejessä,
    Pisy pihtipuolisena!
    Ellös raatsi raukkoas,
    Ellös henno herttaistas,
    Iso(!) rahon maksettuse,
    Kallehi lunassettuse.

"Siinä kohden kuin morsianta sulhasen eteen tuodaan", sanoo Marttini (m.t., 204-5), "on Akonlahdella semmoinen tapa että tuoja kysyy sulhaiskansalta: 'Mitä työ vuotatte?' johon patvaska vastaa: 'Myö vuotamma ihmistä'. Tuoja sanoo: 'A myö annamma teilä ihmisen, vaan piätä elkiä kavottuat!'" Tämä morsiamen omaisten huomautus sisältyy toisin paikoin myös tällöin esitettyyn virteen. Niinpä esim. Haikolassa lauletaan (1658):

    Tästä alli annetahe,
    Kanavarsi kaimatahe,
    Elköäs tuhota peätä!

Kaksi ensimmäistä säettä on Lönnrot muistiinpannut myös Uhtualla (1639) ja kolmas on Vuonnisesta saadussa muistiinpanossa seuraavassa muodossa:

    Elköäs peätä kavottako (1632)

Tähän aikoinaan sangen vakavaan huomautukseen liittyy vielä muudan vanhaan verikostoon viittaava uhkaus:

    A. Is' on autuvo elossa,
       Em' on autuvo kojilla,
       Viis on veljeä hyvöä,
       Sisart on sitä enämpi,
       Ne on peätä etsimässä,
       Ne vartta valitsomassa (Haikola, 1658)

    B. Viel on viisi veijuoni,
       Seitsemän emoni lasta
       Neijen immet itkemähä,
       Neijen jäljet noutamaha,
       Neijen polut polkemaha.
       On meillä orot mokomat,
       Suvikunnat sunkunvarsat.
       Neijen on immet itkeminen,
       Neijen jälet noutaminen,
       Neijen polut polkominen (Vuonninen, 1632)

    C. Viel on viisi veljeäni,
       Seitsemän emosi lasta
       Jänön jälen polkiata (Vuonninen, 1629).

    D. On meillä orot mokomat
       Jälet neien polkomahan.
       On meillä viisi veljeä,
       Seitsemän emosen lasta
       Jälet neien etsimähän (Uhut, 1642).

    E. Onpa viisi veljiäni,
       Seitsemän emoni lasta
       Jälet neien etsimähe (Kivijärvi, 1609).

    F. Viel on viisi veljeänsä (veioansa)
       Neien (Neion) pään perillisiksi (-seksi) (Kostamus, 1607;
          Akonlaksi, 1672)

Säkeistössä B täytymystä ilmaisevat infinitiivinmuodot "itkeminen", "noutaminen" ja "polkominen" ovat Kauko-Karjalan puhekielelle vieraita (Kaarle Kkohn, Kalevalan kysymyksiä I, 112). Yleensä nämä säkeistöt ovat seuduilta, minne väestöä on siirtynyt Suomen puolelta.

Kolmessa muistiinpanossa (1559 1634, 52) on morsianta saatettaessa tälle lopuksi laulettu:

    Astu hanhen askelilla,
    Taputa tavin jaloilla j.n.e.

mitkä säkeet lauletaan kuitenkin paljoa yleisemmin vasta nuoren parin saavuttua sulhasen kotiin. Samoin on morsiameen kohdistettujen neuvokkivirsien laita, joita joskus on esitetty jo morsiamen kodissa ja joita on käsiteltävä erikseen.

MORSIUSPARIN TULOVIRSI

Samoinkuin sulhasen tullessa morsiantaan noutamaan on Kauko-Karjalassa myös nuoren parin saapuessa sulhasen kotiin esitetty erikoinen "tulovirsi", mikä tavallisesti alkaa seuraavin säkein:

1. Kylä vuotti (uotti) uutta kuuta[8]

       Miero vuotti uutta kuuta (-da)

    2. Miero päivän nousentoa (-sentua, -tuva)
       Kylä päivän nousentoa (-zendoa, -sennaista, -soomista)
       Kylä päivän nousijaista (1738)
       Miero nuorta (uutta) morsienta (1682-84, 87, 91, 1717, 24, 42)
       Kylä vuotti (nuorta) morsianta (-sientä, -siaista, -siait)
          (1716, 20, 30, 39-40)
       Talo nuorta (uutta) morsije(n)ta (-jaista) (1738, 41, 1686)

    3. Tela(t) tervaista venettä (1662, 91, 1700, 12)
       Vezi tervaista venehtä (A. 548, 52)

    4. Lumi vuotti tervarekie (1739)
       Lumi tervaista regiä (A. 552)
       Reki vuotti tervajalasta (A. 557)

Aunuksessa säe: "Miero vuotti uutta kuuta" jatkuu usein seuraavasti:

    A. Uutta kuuta nuosi(j)aista (A. 541-42, 47)
       Uutta kuuta nousijoa (A. 539-44)
       Uutta kuuta nousevoista (A. 532)

    B. Päivä(i)stä yleni(j)ä(i)stä (-nijeä, -nijöä, -nöjä) (A. 535,
          37, 39, 41-42, 44, 47)
       Päivytä ylenevöistä (A. 532)

Kuin nousevaa kuuta ja ylenevää päivää laulaja taas odottaa nuorta paria eräissä seuraavaan säeluetteloon sisältyvissä toisinnoissa:

5. Mie(pä) (on) vuotin (-tan) vei(j)oani (-jojane, -juooni,

          -jojaini, veioistani, veikkostani, veikostani)
       Miep on yksi(n) veijo(j)ani (-ne) (1732 a, 34, 36)

    6. Veijo(j)ani (-ne, -juoni, -jaini, -joistani, veikkostani,
          veikostani), minjo (j)ani (-ne, -juoni, -juani, -jyäni,
          -jovani, -joistani)
       Minnojan(a), veijojan(a) (1739-40)
       Minjöväni, veijojaini (1741)
       Minä uutta miniätä (1730)
       Mie vuotin minjojani (A. 532)
       Miepä vuotan minjöväin (1741)
       Myö vuottima (uotimma) minnojana (minjojan) (1739-40)

    7. Lankoni, emoni lasta (1697)

    8. Niinkuin kuuta nousijoa (-sevata) (1682, 85, 89)
       Kun on kuuda nousiaa (A. 551 b)

    9. Päivyttä (Päiveä) ylenijeä (ylenevätä) (1682, 85, 89)
       Päivöistä ylenijöä (A. 551 b)
       Niinkuin päivyä nousiaista (1741)

   10. Empä (En on) kuuta puolinkana (1677, 82, 85, 93, 1702, 10)

   11. Päivyt(tä) en (ei) mokominkana (1677, 82, 85, 93, 1702, 10)

   12. Yhä yhtä vei(j)oani (veijuvoni) (1677, 93, 1710)

   13. Veiju(v)oni, minju(v)oni (1693, 1702)

Neljänteen numeroon sisältyvillä, on vastineita Suomen puolella, missä puheena oleva virsi alkaa seuraavasti (A Suistamo, Härkönen, 641, B ja C Ilomantsi, Ahlqv., 119 ja 210):

    A. Miero vuotti uutta kuuta,
       Lumi tervaista rekeä,
       Mie vuotin minjuttani.

    B. Kylä vuotti uutta kuuta,
       Vesi tervasta venettä,
       Lumi tervasta rekeä,
       Minä vuotin veikkoani.

    C. Minä vuotin minjoani,
       Minjoani, poikoani.

Puhuessaan "pojasta" viimeksi esitetty säepari osoittaa, että niiden laulaja tällöin on ollut sulhasen äiti. Sulhasen äiti soveltuu muuten hyvin tämän "tulovirren" esittäjäksi, hänellä kun ei ole ollut tapana ottaa osaa morsiamen kodissa vietettyyn juhlaan. "Veijo" Kauko-Karjalan runoissa, kuten joskus ilomantsilaisissakin toisinnoissa, taas osoittanee, että nuoren parin laululla tervehtijänä on ollut sulhasen sisar. Verratessamme Suomen puolelta saatuja "tulovirren" johdantoja noihin rajantakaisiin toisintoihin, näyttää siltä kuin edelliset edustaisivat varhempaa kantaa. Nämä alkusäkeet jatkuvat rajantakaisessa runossa usein sanoilla:

14. Vei(j)o (Veikko) tuli, vesi läikky(i)

        Veijo tuli, vesi liiku (A. 525, 31-32, 34, 36-37, 39, 41-44,
           48, 48 a, 1111)
        Velli tuli, vezi liikku (A. 552)
        Veijo tuli, minja läikky (A. 533)
        Veio liikku, vesi läikky (A. 525)
        Vesi roikku, veikko tuli (1706)

   15. Minja (-jä, -jo) tuli, miero liikku(i, läikky)
       Minjä (-jo) tuli, mäki notku (A. 531-34)

   16. Ratsu juoksi, maa (moa, mua) järisi (järäsi, järähti, jämäsi)
          (1662, 65, 72, 78, 81, 86 b, 1706)
       Minjä tuli, moa järäsi (1735)
       Ratsu juoksi, rannat (ranta) roikui (-kki) (1684, 1700-01)

Tämän jälkeen laulaja huomauttaa:

1. Ken(pä) tämän (tuon) to(v)en valehti (valehteli, vahelti)[9]

       Kempä (on) toi tämän valehen (1683, 1706-07, 26, 35)
       Ken lienou valehin sanot (A. 544)

    2. Vei(j)on (Veikon, Veljen, Vävyn, Neion) tyh(j)in tulleheksi
          (tullahaksi)
       Jott(a) (on) veijo(n) tyhjin tuli (tullu, -llun) (1679, 1716,
          20, 26, 32, 32 a, 34-36, 38, 40)

    3. Ratsun joute(n) juosseheksi (juossahakse)
       Jotta (Ett on) ratsu jouten juoksi (juossut) (1679, 1732)
       Oron (Orih on) jouten juosseheksi (1682, A. 532)
       Jalon (Jalan, Jaloin) jouten juosseheksi (A. 525, 39, 41-2, 44)
       Ratin jousset juokseheks (A. 535)

    4. Eipä (Eip on, Eigo) veijo (veikko, veli) tyhjin tullut (-llun)

    5. Eikä (Eigo, Eik on) ratsu(t) jouten (tyhjin) juossut (juostu)
       Eik on oro jouten juossunt (1682)

    6. Ompa (Omp on) tukku tuotavana (-vaissa, -vaista)
       Tosi(p) täll (täällä, täss, siell) on (Oli tosi) tuotavana
          (-vina)
       Tosi veijolla tuotavana (1660-61)

    7. Kana kannateltavana (-tettavana, kannotettavana, kaalateltavana)
       Tosi torjuteltavana (-kuteltavana, -vaissa, -vaista)

    8. Ajo (Ahjo) akki(-e-)loitavana (assuteltavana) (1728, 36,
          38, 40-41)
       Mytty myötä kulkemassa (1732)
       Hyv on alli assutettavana (1735)

    9. On (Omp, Oli), mitä oron veteä (-töä, vedellä, vejellä)
       On (Omp, Oli), mitä oron otella (ottoa, ottua) (1726, 28,
          35, 39-41, A. 550)

   10. Liinaharjan liikutella (limputella) Liinahännän liikutella (1728)

   11. Kuloharjan kuletella (2259)

   12. Sorajouhen juoksutella (juovutella, sorkutella) (1720, 28, 39)

   13. Pystykavion (-kapion) pi(d)ellä (1679, 1720, 28, 35, 41)
       Pistukapiessa piellä (1726, 34, 38)
       Pistukapjan piessäs piellä (1740)
       Pystykapion kaaputella (1732)

   14. Jo(p) on kana kainalossa (1667, 1743, A. 550, 52)
       Kana on veijon kainalossa (1664)
       Täll on kana kainalossa (A. 544)
       Ompa sotka suojassansa (1662)

   15. Si(r)kkulainen siiven alla (1743, A. 536, 39, 43-45, 47, 50)
       Somasulga siiven alla (A. 1111)

   16. Puolella (-lell, -less on) punakerä(i)ne(n, -ni, -keronen)
       Puolella on punaiset heinät (1669)
       Puoli on punaista korjoa (1682)
       Puolell on punareponi (1697)
       Puoless on kesärebonen (A. 542)
       Laitall on sinikeränen (1708)

   17. Vierellä vihanta virpi (1660-01)
       Vierellä (-ssä) vihanta (heliä) heinä (1664, 2250)
       Reunassa kesäreponen (A. 525, 36, 39, 41, 44-45, 47)
       Reunassa ruskia reponen (1667)
       Reunassa heliä heinä (1683)
       Toisella kesäreponi (1Ö77, 79, 81, 86, 89, 1710)
       Toisella (-sell on) sinikeräni (-nen) (1690, 97, 1700, 02)
       Toisella sinervö suuri (1669)
       Toisella helie heinä (1738)
       Toisessa kihlakananen (A. 542)
       Toini on hoahen hallakkaista (1682)

   18. Kesellä (-sell on) kesäreponi (-nen) (1700-02, 08, 24-25)
       Ristirepo rinnan iessä (1677, 1710)
       Tinorintsu rinnan iessä (1689)
       Tinaripsu rinnoillansa (1683)

Tälläkin runonkohdalla on Suomen puolella vastine (A Ilomantsi, Ahlqv., 119; B Liperi, Rel., 273; Suistamo, Härkönen, 641):

    A. Ken tämän toen valehti
       Veikon tyhjin tulleheksi,
       Oron jouten juosseheksi,
       Täll on tukku tuotavana,
       Vereväinen veittävänä,
       Täll on korjassa koria,
       Rehiäinen reen perässä.
       Rehetyinen reen perässä.

    B. Tuon toi toven valehen
       Sulhon tyhjin tulleheksi,
       Oron jouten juosseheksi,
       Vaan ei sulho tyhjin tullut,
       Eikä oro juossut jouten,
       Vaan on tukku tuotavana,
       Veretyinen veittävänä.

    C. Arvelin mie ajan kaiken,
       Sulhon tyhjin tullehen,
       Ei oro jouten juossutkana,
       Sulho tyhjin tullutkana,
       Täll on tukku tuotavana,
       Vereväinen veittävänä.

Luettelomme säkeillä 9-10 on vastine Inkerissäkin (Salminen, LH, 295-96):

    On mitä oroisen viijä,
    Liinaharjan liikutella.

Säkeitä 16-18 tarkastaessamme huomaa, että virtemme maininnat sellaiset kuin "puna-" tai "sinikerä", "kesärepo", "ristirepo", "heinä" tai "virpi" y.m. tarkoittavat kaikki morsianta. Sen vuoksi "puolella" sanan kertona tavattavat "vierellä" ja "reunassa", soveltuvat runoon paremmin kuin sana "toisella", mikä jo on omiansa herättämään väärinkäsitystä. Säetoisinnot 18 lienevät myöhempää perua.

Muudan Käpälistä saatu toisinto (1732), mikä alkaa, kuten edellämainitut, sanoilla: "Miero vuotti uutta kuuta", liittää tämän tulovirren johdantoon vielä seuraavat säkeet:

    A. Äsken tänä huammenessa,
    B. Päivän kuulun koittaessa
    C. Käänin pääni päivän alle,
    D. Luonnin pääni luotehelle:
    E. Kuului suolta ruoskan roiske,
    F. Rannalta reen ratina,
    G. Reki vieri, tie leveni,
    H. Vinku vitsa saverkot,
    I. Paukki patviset jalakset,
    J. Tutisi tuominen vemmel,
    K. Raskai rautaiset rahkehet,
    L. Vesi tippui vempeleistä,
    M. Rasva rahkeijen nenistä.

Perin harvinaisilla säkeillä A-D on vastineet vain toisinnoissa 1736 ja 1738. Säkeillä E-F, joista jo aikaisemmin (ss. 27-28) on puhuttu, taas toisinnoissa 1732-33 ja 1736. Yleisempiä ovat virtemme eräissä toisinnoissa G-K:n vastineet, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:

1. Reki vieri, tie mureni (leveni) (1732-33, 35-36, 40, 2252, 52 a)

2. Kulisi kultainen korja (1737)

3. Vinku vitsa(i)set saverkot (-kat) (1732-33, 42, 2252, 52 a)

4. Paukki (-kui, Pahki) patviset (-nen) jalakset (jalas)

          (1732-33, 35-37, 40-42, 2252, 52 a)
       Jalas patvinen (-ni) pat(s)asi (1678-79)

    5. Tutisi (-tasi, tutju) tuominen (-ni) vemmel
          (1732, 32 a, 35-36, 40-41)
       Vemmel tuominen tutasi (1678)
       Luokka tuominen tutasi (1679)
       Tutai (Turtai) tuomivempelyt (-lyöt, lettä) (1742, 2252, 52 a)

    6. Rasku (-ki, -kai) rautaiset rahkehet (1732-33, 35)
       Ratki rautaset rakkineet (1741)

    7. Vapai vaskirenkahaiset (1735)
       Heläsi vaskinen rengas (1740)

Nämä säkeet ovat virteemme siirtynet Kojosen pojan runosta, missä ne ovat aivan yleisiä. Toisesta runosta, nim. Kilpalaulannasta, ovat virteemme tulleet säkeet L-M, mitkä tavataan myös seuraavista toisinnoista:

    A. Vesi tippu(i) vempele(e)stä (-leistä, -Iistä) (1679, 1726,
          32-38, 41-42, 2252, 52 a, 54)
       Vezi vempelin nenästä (1740)

    B. Rasva rahkeheen (-hien, -keijen, -keitten) nenästä (-nistä)
          (1679, 1726, 32-34, 36, 38, 42, 2252, 52 a, 54)
       Rasva tippu rahkehista (-hesta) (1735, 40)
       Razva lankei rahkehista (1741)

    C. Hopie tippu hommutoista (1740)

Samoin liitännäisenä tavataan eräistä toisinnoista valjaisiin kiinnitettyjä kulkusia kuvailevat säkeet, mitkä ovat yleisiä ja alkuperäisiä aikaisemmin puheena olleessa morsiammen kotona lauletussa häävirressä:

1. Kuus(i) on (oli) kullaista (-taista) käköistä (käkeä)

         (1679, 1732 a, 34-38, 40, 42)
       Kuus on rauvaista ratsasta (1686 b)

    2. Vempelillä kukkumassa (1686 b, 1732 a, 34-38, 40, 42)
       Veti virttä vempelillä (1679)

    3. Seitsemän sini otusta (1732 a, 37, 42)
       Seitsemän (-men) siso otusta (1734-36)
       Seitsemän emä otusta (1679)
       Seitsemän metsän otusta (1686 b)
       Seitsemän kevätotusta (1740)
       Seitsemän sisova lintuo (1738)

    4. Länkilöillä laulamassa (1732 a, 34, 36-38, 40)
       Rahnkehilla laulamassa (1735, 42)
       Rallatteli rahkehilla (1679)[10]

Tilapäinen, ainoastaan yhdestä toisinnosta (1735) tavattava, on seuraava säkeistö:

    Ompa tällä meijen orolla
    Aisat ahokoivuloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Vemmel vesatuomiloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Suitset sären suomuloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Päitset peäskyn suoniloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Kuusi kullaista käköistä j.n.e.
    Ompa tällä meijen orolla
    Korjani on korijaini,
    Monin kroaskoin kroasituini,
    Monin kirjoin kirjuteltu,
    Omp on tällä mein orilla
    Korjass on vielä koriempi
    Hyvä lahja laipivoissa.

Tämän säkeistön kaksi viimeistä säettä tavataan vielä seuraavista toisinnoista:

1. Kovin on koriet korjat (1740)

       Vainpa näill on korjat koriet (1741)

    2. Korjass(a) on viel(ä) koriemp(i) (1740-41)

Niiden toisintojen lisäksi, mitkä soveltuvat vain talvella vietettyihin häihin, on olemassa sellaisiakin, missä reen asemesta puhutaan veneestä. Paulaharju (1695, vrt. 2257) huomauttaa, että näin lauletaan "sulhasen rannassa veneestä noustaessa, jos on vesimatkaa kulettavana". Kun virsi talvella ja kesällä muuten on samanlainen, esitettäköön seuraavassa vain edellisestä eroavat säkeet:

    A. Venon jouten juosseheksi (-kse, -hene) (1670, 89, 93, 99, 1704,
          10, A. 548 b)

    B. Eipä (Eikä) veno jouten (tyhjin) juossu (-sut, sun) (1670, 89,
          93, 99, 1703-04, 10)
       Eipä veno tyhjin tullu(t) (1689, 1703)
       Eikä veno jouten souvettu (1664)

    C. Veno juoksi, ranta roikki (1689)

    D. On(pa), mitä venon veteä (-tövä, -tiivä, ve(j)ellä)
          (1670, 90, 93, 98-99, 1700-04, 2250, 52 a)
       On, mitä venosen tuua (1710)

    E. Kaksilaijan (Kahen laijan) kannatella (1670, 93, 99,
          1700-01, 04, 10, 2250, 52 a)

    F. Kuusikaaren (-koaren, -laijan) kuplatella (kannatella)
          (1699, 1703-04, 11)

    G. Tervarinnan riuvotelia (1703)

    H. Puoli on punaista purtta (1693, 1710)

    I. Toinen hoahen haljakoissa (-kkaista) (s. t.)

    J. Onpa sorsa soutimilla (1681)

    K. Alli airoilla asettu (1681)

Säkeitä A-D tarkastaessa huomaa, että "veno" on niihin sovitettu "ratsun" tai "oron" tilalle. Toisinnossa 1690 esiintyy sekä hevonen että vene samassa säkeessä:

    Ratsun (venon) jouten juossehekse...
    Eikä ratsu (veno) jouten juossun...

Samassa muistiinpanossa runo jatkuu "hevosella tuodessa":

    On, mitä oron vejellä,
    Liinaharjan liikutella.

"Veneellä tuotaessa" taas:

    On, mitä venon vejellä,
    Kaksihangan harhatella.

Viimeksi esitetyissä säepareissa on siis ensimmäinen säe kumpaisessakin tapauksessa muodostettu samalla tavalla. Pohdittaessa kysymystä, kumpi, hevonenko vaiko vene, on tässä alkuperäisempi, on etusija ilmeisesti annettava hevoselle, sillä "vetäminen" samoin kuin "juokseminenkin" soveltuu paremmin hevosesta kuin veneestä puhuttaessa. Kun "veno" taas on siirtynyt virteemme, on sen mukana helposti voinut siirtyä myös muutamia venettä ja vesimatkaa kuvailevia säkeitä. Sellaisia ovat m.m.:

    A. Nuoret (-ri) souti, airot notku (1703, 11)

    B. Teljot (Tellot) tetrenä kukerti (1703, 2252 a, 56, 58)

    C. Hangat hanhena hatsatti (1703, 2252 a, 56-58)

    D. Pyyrimet pyinä (pyhä, puna) vihelti (2252 a, 56-57)

    E. Nenä joiku joutsenena (1703, 2252 a, 53, 56-58)

    F. Perä kruakku (kroatsku, kuori) kaarnehena (-liina)
          (1703, 2253, 56-58)

Nämä säkeet ovat kaikki tulleet Laivaretkirunosta ja samoin seuraavat säkeet toisinnossa 1708:

    Lato täysi, laiva täysi,
    Tinapäitä neitosia,
    Lato täysi, laiva täysi
    Sukapäitä sulhasia (vrt. esim. SKVR I 1, 575).

Runosta "Veion tuomiset" ovat taas erääseen aunukselaiseen toisintoon (A. 543) siirtyneet säkeet:

    Alla linnan airot liikkui,
    Piällä linnan piä näkyi.

Alunperin on puheena olevan virren johdantona tuskin myöskään saattanut olla seuraava Suvannosta saatu säejakso (1730):

    Aivoin tänä huomenessa
    Käännin pääni päivän alle,
    Luonnin pääni luotehelle:
    Tuolla puolen tumman salmen,
    Sivulla meren sinisen
    Savu paksuna pakeni,
    Pilvenä pitojen tuohku.
    Katsoin laajalle lahelle,
    Meren sintävän selälle:
    Vene on meren selällä,
    Uusi pursi purjehtivi
    Saksan salmilta sulilta,
    Uilovilta aaltosilta,
    Ukon saamilta teloilta,
    Vanhemman varustamilta.

Eräät säkeet siinä viittaavat Päivölän pitoihin samoinkuin muudan toiseenkin virtemme toisintoon eksynyt säkeistö (1721):

    Tuli niemen tutkamella.
    Kakolainen arvelevi
    Suurex soan savux.

Erikoista huomiota ansaitsee Lönnrotin Uhtualta kirjaan panema tulovirren johdanto (1708):

    Olin ulkona olija,
    Veräjillä vieppoava,
    Keksin mie venon vesillä,
    Sata laivan lainehilla,
    Loitos kuulu airon loiske.
    Viikon vitsasen hamina.
    Sulho, viljon veljyeni,
    Lase kohti näitä maita,
    Kohti näitä valkamoita,
    Isän saamilla teloilla,
    Vanhemman varustamilla,
    Veljen veitsin vuolomilla.

Tämän johdannon säkeitä tapaamme myös seuraavasta säeluettelosta edustaen kuitenkin eräitä Vienanläänistä saatuja aniharvoja toisintoja.

1. Olin ulkona olija (1712)

2. Aina käyjä asioillani (1712)

3. Kazoin: ka veno tulevi (-loo) (1712-13)

    A. Katon (Kazo): on veneh vesillä (1724-25)
    4. Saxan salmilta syviltä (1712)
    B. Satalaita lainehilla (1724-25)
    5. Mies puhas perässä puren (1712, 24)
       Mies puhas perässä purtta (1725)
    6. Mies puhas nenässä purren (purtta) (1724-25)
    7. Tuop on nuori veijovoni (1725)
    8. Tule(pa) kohti näitä maita (1724-25, 2252 a)
    9. Kohti näitä valkamoita (1724-25)
   10. Isäs soamilla teloilla (1724-25, 2252 a)
   11. Vanhempas (-hempien) varustamilla (-Ile) (1724 25, 2252 a, 56)
   12. Velies veitsin vuolemilla (2252 a)
   13. Teloillas (Tule teloille, Hevoilla) teräksisillä (-lie)
          (1724-25, 2256)
   14. Vanutuilla vaskisilla (1724-25)

Säkeillä 13-14 on vastine vielä seuraavissa toisinnoissa.

    A. Veettihin veno teloille (1711)
       Vetäte veno vesiltä (1693)
       Temmelgoa (-gua) veneh teloilla (A. 548, 48 a)
       Jo veno (-net) teloilla joutu (soapi) (1695, 1702, 10)

    B. Teloille (-lla) teräksisille (-llä) (1693, 95, 1711,
          A. 548, 48 a)

    C. Vaskisilla valkamilla (1693, 95)
       Valumille vaskisille (1711)
       Pursi puini (Puinen pursi) portahilla (-hassa) (1702, 10)

Kun nämä kesäiset säkeet tavataan aniharvoista toisinnoista ja kun niillä sitäpaitsi vielä on vastineita muissa runoissa (vrt. esim. Kilpakosinta-, Vedenkantaja Annin ynnä Laivaretkirunoja), on syytä olettaa että ne häävirressämme ovat verraten myöhäisiä tulokkaita. Tätä olettamusta tukee ensinnäkin se seikka, että useissa toisinnoissa, milloin häitä on vietetty kesällä, on tyydytty sijoittamaan vain "vene" ratsun tai oron sijalle. Lisäksi on huomattava, että siinä häävirressä, mikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiantaan noutamaan, puhutaan säännöllisesti tämän "hevosesta", kuten Suomen puolelta saaduissa tulovirsissäkin (ks. edell.). Näinollen nämä karjalaiset häärunot edellyttävät, että häitä alunperin on vietetty talvella. Talvisista häistä kertovat myös historialliset lähteet. Niinpä sanomalehdessä "Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo" (1772, s. 15) sanotaan Pohjois-Savon asukkaista: "Nuori kansa ei vietä häitä koskaan muuna aikana (kuin talvella) paitsi hätätilassa, väen puutteen tai liian aikaisen lemmenharjoituksen johdosta." Samaa kertoo Knorring karjalaisista teoksessaan "Gamla Finland" (s. 45). Vastaava tapa, mihin todennäköisesti elinkeinot ovat vaikuttaneet, on ollut m.m. kolttalappalaisilla.

Kun nuori pari on saapunut pihaan, on muutamien toisintojen mukaan käännytty sulhasen puoleen sanoilla:

1. Sulho, viljon veljyeni

2. Nosta (-ssa) korjasta korie (-ria) (1743, A. 526, 41)

       Nosta korja korjan perästä (A. 526)

    3. Hyvä lahja (lagia) laipivosta (-biosta) (1743, A 526, 41, 44)
       Nossa lahja laibivoista (1660)

    4. Tallalta hyvä tavara (1660)

Paljoa yleisemmin kehoitetaan morsianta nousemaan omin voimin reestä:

1. Morsian, sisarueni

2. Kapo- (Kapu-, Luku-) lehti, lakluoni (-lueni)

       Emon lapsi, lagluone (1660-01)

    3. Nouse(s) nyt korjasta, koria
       Nouse (Nous on), koria, korjasta (h, -si) (1735-36, 40-41)
       Nouses pois, korie, korjast (1726)

    4. Hyvä lahja, laitiosta (-piosta, -pivosta, -peistä, laitehista,
          laitariestä)

    5. Povoskasta, puolamarja (1678, 2250)

    6. Liinaharja, liikkehestä (1696)

    7. Tallalta, hyvä tavara (1742)

    8. Nouse ilman (itse) nostamatta (-jitta)
       Nouse, nuori, nostamatta (-jatta, -jitta)

    9. Ylene ylentämättä (-täjittä, ylenemättä, ylenijättä)
       Vihanta, ylentämättä (1690, 1738)
       Kohoa kohottamatta (1701-02)

   10. Nouse nostajas hyvyyttä (-vyten) (1660-01, 64, A. 534)
       Nossattajasi hyvyyteen (1662)

   11. Akkiloitsijas (-kilojas) armahutta (-huten) (1660 01,
          64, A. 534)
       Astuttajan armauteen (1662)

   12. Kun (Kuin, Viel, Jos, Hot, Vet) on nuori nostajas(i)
       Omp on (On siula, Nuori siun on) nuori nostajas
       Nuori on meän nostaja (A. 533)

   13. Vihanta ylentäjäs(i)
       Ihanta (Ihana) ylentäjäsi (1701, 04)
       Verevä ylentäjäsi (1732)
       Vihanta(ini) virottajas(i) (1739, 41)

   14. Pole (Pane, Lase, Astu, Tallaa) jalka jalakselle (-lla)

   15. Toinen (-ni) (Tahi) poikkipuoliselle (-lla)
       Pole (Jalka) poikkipuolisella
       Tuolla poikkipuolisella (1726)
       Polves poikkipuolisella (1741)
       Toinen pole portahalle (1743)
       Toinen tabaa tanterelle (A. 527)
       Toinen moalla puhtahalla (A. 542, 51 b)
       Toinen maalle mairehelle (A. 552-53)

   16. Elä riko ristilöitä (ritilöitä) (1732, 33)

   17. Elä katko (kato) kaplahia (1732, 33)

   18. Murra poikki puolisia (1732)

   19. Eläkä laitoja lamota (1732)

   20. Lase käsi sulhon vyöhön (1679)
       Käsi nuoren sulhon vyöhön (1701-02)

   21. Sulho viljo(n) veljyöni (-lliivöni) (1699, 1704)

   22. Assuttele hanhuttasi (-hiesi) (1699, 1704)

Milloin nuori pari saapuu veneellä sulhasen kotirantaan, lauletaan taas:

1. Nouse(s), sotka (sorsa), soutimilta (-mesta, -tamasta)

2. Alli (Alju), airoilta ylene

       Alli, haapa-airoloilta (1713)
       Hanhi, haapatehtahilta (1710)
       Hanhi, hoapapensahasta (1693)
       Kana, haapakaarisista (1744)
       Kana, hoapa-koarimesta (-koalimesta) (A. 548, a, b)

    3. Nouse ilman nostamatta

    4. Ylene ylentämättä

    5. Kun (Jos) on nuori nostajasi

    6. Vihanta ylentäjäsi

    7. Pole jalka(s) portahalle (-lla, -hilla)
       Porras poikki polven alle (-lta) (A. 533, 34)
       Pole jalka tehtahalla (A. 532, 40, 46)

    8. Toinen (-ni) sillalle (-lla) si(j)o(i)ta (sipova)
       Toinen siirrä (Siirrä jalka) sillan päihe (päälle)
          (A. 533-34, 48, 48 a-b, 50, 57)
       Toinen toiselle aseta (2255)
       Toini koarella kavaha (2250)
       Toini rannalla rapo(v)a (rapaja) (1677, 1708, 24)
       Toinen rantaruohikolle (1744)
       Toista tuppoa tanterel (A. 531)
       Tahi talloa tanterilla (1704).
       Tervasella tehtahalla (A. 532, 46)

Vain aniharvoissa toisinnoissa kohdistetaan sulhaseen kehoitus:

    Nossa(s) sotka(s) soutimilta (-tumilta, soitimilta)
       (1691, 99, 1704)
    Hanhi haapatehtailta (1691)
    Alli(s) airoilta ylennä (1691, 99, 1704).

Joskus näihin kehoitussanoihin liitetään vielä eräästä loitsusta lainatut säkeet:

    A. Nouse nuorin nostamatta (1732, 43-44)
       Nouses nuorien nostajitta (1726)
       Ilman nuorien nostamatta (1740)

    B. Tervaköysi (e)n tempomatta (-mitta) (1726, 28, 32)
       Terva(s)käsi(e)n (-käven) tempomatta (1735-36, 41)
       Tervakoprien tempomatta (1740)

    C. Rautaköysin raastamatta (1728)
       Rautakäsien roastamatta (1741)

    D. Ilman orhen ottamatta (1740)

    E. Hihnohin hiloamatta (1743-44)

Vielä kehoitetaan morsianta:

1. Astu (Assu) hanhen askelilla

       Harppoa (-ppuas) hanhen askelilla (1739, 41)

    2. Taputa (-tas, -tteles, Talloas) tavin (-ven) jaloilla

    3. Apen (Ukon, Tson, Ky'yn) saamie (-millä) pihoja (-hoilla)
          (1677, 79, 81, 86, 93, 1701, 10)
       Näitä (Näillä) pistyjä (pissyillä) pihoja (-hoilla)
          (1691, 1711, 28, 34-35, 38)

    4. Anopin asettamie (-lla) (1686, 93, 1710)

    5. Vanhemman varustamie (1678-79, 81)

    6. Tasasia (-silla, Tallattuja) tanteria (-rilla) (1711, 34-35,
          38-39, 41)
       Näitä tammen tanteria (1728)

    7. Veljen (Velien, Veion) ve(i)stotanteria (-portahia, pientarilla)
          (1677-78, 81)
       Vellon (Veion, Kyvyn) veitsen (-tsin) vuolomia (-lemia)
          (1686, 93, 1701, 13)

    8. Sisaren silittämiä (1686)

    9. Navon vassoin varpomie (1686)[11]

Yleisimpiä ovat säkeet:

    Astu hanhen askelilla,
    Taputa tavin jaloilla,

mitkä toisinaan jatkuvat säkeillä:

    A. Astu (Assu) tietä temminkäistä (tellinkäistä) (1682, 99,
          1703-04, 08, 16, 20, 24, 32-33, 42, 2252, 52 a, 55)

    B. Maata (Moata) maksankarvallista (s. t.)

    C. Lampahan (-hien) latsottamoa (-tamaista, -millä) (1652, 1703,
          08, 16, 28, 42, 2252, 52 a, 55)
       Lapsien latsottamia (1711, 16)

    D. Sikojen (-kajen, -kasen) silittämeä (-mäistä, -millä) (1652,
          1703, 08, 11, 16, 24, 32-33, 42, 2252, 52 a, 55-56)

    E. Porsahien (-haisen) polkkemoa (-komoa, -komaista, -kemia)
          (s. t.)

    F. Hevon harjan hieromaista (-millä, hiertämistä)
          (1708, 28, 42, 2256)

    G. Pentujen pehertämillä (1652)

Verraten yleisiä ovat A-B ja samoin C-E, joista varsinkin edelliset esiintyvät muissakin runoissa. Häävirteen saattavat alunperin sisältyä kuitenkin ainakin jälkimmäiset. Jos tämä olettamus on oikea, on se, kuten ja Boebnius Suomen Kuvalehdessä (1873) on huomauttanut, todistus siitä, että asianomainen virsi on Kauko-Karjalaan, missä siat yleensä ovat harvinaisia ja myöhäisiä tulokkaita, saapunut muualta. Suomen puolelta saaduissa häävirsissä emme tosin ole tavanneet näiden säkeiden vastineita, mutta muuten tämä runon kohta on täällä tunnettu, kuten seuraavat esimerkit osoittavat (A Liperi, Rel., 273, B Ilomantsi, Ahlqv., 35, vrt. 83):

    A. Astu apen pihoille,
       Anopin asettamille,
       Kyvyn kyllä polkemille,
       Astu ilman astumatta,
       Ylene ylentämättä.
       Pole jalka jalakselle,
       Toinen poikkipuoliselle,
       Kun on nuori nostajasi,
       Ihana ylentäjäsi.

    B. Nouse ilman nostamatta,
       Ylene ylentämättä,
       Jos on nuori nostajasi,
       Ympiä ylentäjäsi.
       Pole jalka jalakselle,
       Toinen poikkipuoliselle,
       Astu hanhen askelilla,
       Taputa tavin jaloilla,
       Apen saamille pihoille,
       Anopin asettamille,
       Ky'yn kyllä polkemille.

Jalan polkeminen "jalakselle" osoittaa, että morsian on saapunut reellä. Eräissä toisinnoissa puhutaankin suorastaan reestä (A Korpiselkä, Rel., 320, B Ilomantsi, Ahlqv., 83):

    A. Nouse korjasta koriena,
       Rehiästi rein perästä.

    B. Nouse korjasta koria,
       Rehiläinen reen perästä.

Näitä muistuttavat eräät Keski-Inkeristä saadut säkeet, joista Törneroos sanoo, että ne ovat "savakkoin" laulamia (Salminen, LH, 329):

    Nouse riipiä re'estä,
    Riipiä re'en perästä.

Muutamissa aunukselaisissa toisinnoissa kehoitetaan sulhasta pidättämään ja päästämään hevonen kintaattomin käsin:

    Stoppi, villo vellyeni (A. 526, 33, 41, 44)
    Piätäs on pisty kabie (-bio) (A. 526, 33, 36, 41, 44)
    Lazetas on laukkiotsa (A. 525, 36, 41, 44)
    Keällä kindahattomalla (A. 526)
    Sormella nimettömällä (A. 526)

Nämä säkeet johdattavat mieleen sulhasen hevosen pidättämisen ja päästämisen morsiamen kodin pihalla.

Verraten harvinainen on virressämme runonkohta, missä sulhasta kehoitetaan näyttämään morsiantaan:

    Suho villo vellyöni,
    Osuta(s, Osottules, Osuttakoa) ossettuos (-ttuona, -ttavase)
       (1661, 74, 1735, 38)
    Savoin markoin maksettuos (-ttuona, -ttavas) (1661, 1735, 38)
    Tuhansin lunassettu(o)s (-ttuona) (1661, 1735, 38)
    Kaksin vuosin katsottuos (kaupattuona, -ttuse) (1661, 1735, 38)
    Kolmin vuosin kossottuos (-ttuse, -ttuona, -sjottus) (1661,
       74, 1735, 38)
    Nellin vuosin neuvottuos (s. t.)
    Viisin vuosin vihjattuos (s. t.)

Tällä säkeistöllä on vastine ilomantsilaisessakin häävirressä (A Ahlqv., 119, vrt. Rel., 144), mutta aivan oleellisia ovat eräät sen säkeet myös Kilpakosintarunossa (esim. B SKVR I, 1, 584):

    A. Osotteles ostettuasi,
       Saoin markoin maksettuasi,
       Tuhansin lunastettuasi.

    B. Otettihin ostettusi,
       Sadoin markoin maksettusi,
       Tuhansin lunastettusi,
       Kolmin vuosin kosjottusi.

Päästyään reestä morsian tervehtii pihaa ja tanhuoa sekä sisään mennessään samoin "vajaa", sintsiä ja tupaa tai pirttiä.

1. Terve(h) piha täysinesi

       Terveh piha vierahaine (1683, 1717)

    2. Ulkoni urohinesi
       Ulkonen imantehinesi (1665)
       Piha vierahaisenesi (-sias)
       Lastupiha lapsinesi

    3. Terve tanhuo täysinese (1735)

    4. Lososkatto kansoinese (1735)

    5. Terve vaja (-jo, -jot) täysinesi (1624, 1716, 35)
       Vaja vierahaisinesi (1717)

    6. Moni porras polkinese (1735)

    7. Terve(h) sintsi täysinesi (-se)
       Sintsi vierahaisinese (1686, 91)

    8. Tuohikatto kansoinesi (1678, 1708, 1717, 32)
       Satakatto kansoinesi (1735)

    9. Terve pirtti (tupa) täysinesi (-nehe)
       Terveh tuba tullakseni (a) (1660, 61)

   10. Lautakatto kanso(i)nesi (-nehe, kansoas)
       Lautakatto lapsinesi (1703, 08, 23, 32, 32 a, 34)
       Lautakatto lahjoinehe (1733)
       Lautakatto kansallista (1660-61)

   11. Tupa (Pirtti) vierahaisinesi (-nehe)
       Pirttinen perehinesi (1732 a, 34-35, 38)

   12. Terveh pirtti, terve sintsi

   13. Terve tupa, terve tuojat (1677)

   14. Terve tervehyttäjille (1677)

   15. Terve kaikki ristikansa (1686, 89, 90)

Aunuksessa on toisin paikoin morsianta, joskus sulhastakin, kehoitettu tervehtimään hääkansaa:

    Loa(j)i meillä tervehys (-hyset, -hysse) (A. 526, 41, 44)
    Loa(j)i meillä, loa(j)i muilla (s. t.)
    Loa(j)i kaikella kylällä (s. t.)

Kodin tervehtimisen, mistä esimerkkejä tarjoavat muidenkin kansojen häämenot, tuntee myös ilomantsilainen häävirsi (Ahlqv., 83), mutta paljoa lyhyempänä:

    Terve pirtti täysinesi,
    Tupakunta tultuani,
    Lautakatto kansoinesi,
    Pirtti vierahuisinesi.

Säkeet:

    Joba morsien tupah tuli,
    Ilman orren ottamatta,
    Kamoan korottamatta,

mitkä tavataan eräästä aunukselaisesta toisinnosta (552), ovat virteemme siirtyneet ennen puheena olleesta morsiamen kodissa lauletusta virrestä, missä ne kohdistetaan sulhaseen.

Morsiamen tupaan tultua tälle tavallisesti samalla kerrotaan, miten talon väki, vanhat ja nuoret, ovat häntä odotelleet. Marttinin (1679) tiedonannon mukaan tämän virren esittää sulhasen äiti:

1. Jo(pa) täällä (teällä, tässä, täss on) tänä(ki, -kin) pänä

          (päänä, piänä, peänä ,päinä)

    2. Vanhoilta (-hoilt on) silmät valuvi (-ve, -lui, -luit, -luvat,
          -ttii, -ttu, -tauppi, valottu)
       Valu(t) silmät vanhoiltaki (1678-79, 2250)
       Moamolla silmät valuvat (A. 543)

    3. Ikkunassa (-noissa) istuessa (-tuvossa, -tuossa, -tuoissa)
          (1665, 68-70, 75, 78, A. 536)
       Ikkunasta (-noista, -ssa) katsoessa (-soissa, -suossa, suoissa,
          vartiessa, valkuttoissa) (1664, 73, 73 a, 81, A. 531, 33)
       Vajon peässä valkuttoassa (A. 548 a)
       Sillan päitä istuossa (A. 535)

    4. Morsianta (Neittä nuorta, Tätä nuorta) vuottaessa (-taissa,
          -toessa, -tovassa, -toaissa)

    5. Nuorilta jalat kuluvi (-ve, väsyy, -syyppi, kipeyty, vaipui,
          puuttui, notkuuppi) (1775, 81, A. 532, 35-36, 44^5, 50,
          52, 55)
       Jalat notku nuoriltaki (1678-79)
       Notku jalat nuoriltaki (2250)
       Nuorilta (-lla) kengät kulutti (-tii, -ttih) (1664,
          A. 527, 531, 33)
       Lapsilta jalat kuluvi (-vat, -ttu) (1665, 68-70, 73 a)
       Siskolla jalad väsyvät (A. 543)
       Kaikki jalgani väsy (A. 551 b)

    6. Banta- (Rannan) tietä (teitä) raittoessa (-taessa, -toaissa,
          -tovossa, rapsuttais)
       Veräjillä seisoessa (vardejessa) (A. 531, 33, 36, 44)
       Kynnyksillä käytellessä (A. 531)
       Sillan päissä (päässä) seisuoassa (A. 532, 48 a, 52)

    7. Morsianta (Neittä nuorta, Tätä nuorta) vuottaessa.

Tällä säkeistöllä on Suomen puolella (A Suistamo, Härkönen, 641) ja Inkerissä (B Salminen, LH, 321, vrt. 142) vastineet:

    A. Vanhoilta silmät valuivat,
       Nuorilta kengät kuluivat,
       Kyimi jalat laposilta
       Vierahia vuottaessa.

    B. Nuoren kengät katkiaat,
       Veräjillä seissessää,
       Vanhan silmät valluut
       Ikkunasta katsoessa.

Nuorta emäntää on odottanut koko talo:

1. Jo teällä (tässä) tänä(ki) pänä (päänä, peänä, huomenessa,

          suvena, sulana, kesänä, kevänä)

    2. Piha(t) pilvoin (-moin, muin, -min, -vuin, pelmuo, pitkin,
          pilvin, pissyin) kääntelihe (keäntelekse, kiäntelekse,
          -nnellyksi, pyörähteli)
       Pihane pitserdelekse (A. 532)
       Katajikko kaapsahteli (1732)

    3. Pit(k)än lastun (puikon, pilvan) poimijata (jaista, -joita,
          -mendoa, polttajaista)
       Pihallista poimioa (1670)
       Pihallista (-hasien) pyyhkijätä (-kijeä, -jövä) (1681, 1700, 03)
       Uutta pihan pyyhkijäistä (1742)
       Pihallista peipoistani (peippoa) (1693, 97, 1701)
       Pihallisia kanoja (1682)
       Pilvokasta morsienta (A. 540)
       Siivohista (-haista) morsienta (1660, 1743, A. 550)
       Hienon helman heilahusta (A. 536)

    4. Pirtti perin (Perin pirtti) pyörähteli (-telöy)
       Pirtti pilmuin (pilmun, pelmuin, pilvin, pelvon) kääntelihe
          (keändelekse)
       Perttini pöpeltelee (A. 557)
       Pertit bebrun keäntelihe (A. 553)

    5. Uutta pirtin (Pirtillistä) pyyhkijäistä (-jöä)
       Pirtillistä peipoiskana (1710)
       Pelmukasta (-hta) morsienda (A. 526, 22, 40, 44)
       Hienon bebrun pyyhkijäistä (A. 557)
       Pertillistä bebruajaista (A. 553)

    6. Sintsi (-so, -sot, -siset) sivuin (siivo, siivoin, siivua,
          silmuin, siimoin, silloin, selin, siitä) siirtelih (-lekse,
          -leiksi, siottelihen, -lekse, kääntelekse, -ksi, -lihe,
          pöyrähteli, kysyvi, -seli)
       Sinttsiset on siirtelekse (1706)
       Sintsin sillat siirtelekse (2253)

    7. Uutta sintsin siivoojoa (-vuojaista, -vuojova) (1716,
          20, 26, 33)
       Sintsillistä (-söllistä) siivoojoa (-jova, -vuojaista, -vuota,
          -vojota, -voojaansa)
       Siivokasta morsienta (1660, 64, 1743, A. 526, 32, 41, 44, 50)

    8. Tanhuo(i)set (-voiset, -vaiset, Tanhuo se) toantelihe
          (toantelehti, taantelekse, toan-, tuantelekse, tasottelekse
          y.m.)
       Tanhuoni takasin käytih (1739)

    9. Tanhuollista tavie (-via, -vista, -tane)
       Tanhullista (Uutta tanhuon) tallojaista (-jova, tallunjaista)
          (1696, 1726, 39, 41)
       Uutta tanhuon lakaisijoa (1716)

   10. Lääväset (Leä-, Liäväset, Leävästä) lähentelihen (-lekse, -ksi,
          läkertelekse)
       Liävä liänin kiäntelihe (1739)

   11. Läävällistä (Leä-, Liävällistä) läänijeä (-jäistä)
       Uutta leävän leänijäistä (1732 a, 34, 36, 8-39)

   12. Aittaset alentelihen (alentelekse, -ksi, asettelekse)

   13. Aitallista (Uutta aitan) astujoa (-jata, -jaista)
       Alallaista astujaista (1742)
       Aitallista allistani (-ne, -taha, allijaistah) (1660, 69,
          76-78, 93, A. 552, 57)

   14. Vajoset (-jaset) vajehtelekse (-lihe, vajertelihe, -lekse,
          vatsertelihe, vajeltelihe, -leks, vaeltelekse, vajostelekse,
          alentelekse y.m.)
       Vajot valin kääntelihen (1711)

   15. Vajollista (-jallista) vastakättä
       Vajosilla (Vajollista, Uutta vajon) vuappujaista (astujaista)
          (1679, 1711, 26, 32 a, 34, 36, 38)
       Vajollista valko(a)joista (pvyhkijeä) (1675, 82, 90, 1735)
       Sukanvartta valkijeta (1690)

   16. Kynnys kylin (kyllin, kyynä, kyinä, pyynä, kyyrin, keärin)
          kääntelihe (-lekse, leiksi, kyyntelekse, kalteleikse,
          pyörähtelöy y.m.)
       Kynnykset kytsertelihe (-teleksi, kytseltelekse) (1660, 99,
          1700, 23)
       Kynnykset kylin keänteleikse (1704)

   17. Hienoin helman (Hienoin helmoin, Helman hienon) hersujoa
          (-jata, jaista, hempujaista, hemmujaista, hiedrojaista,
          heittäjeä, heilahusta, -luntoa y.m.)
       Hienoll helmall hersujoo (1701)
       Hienohelmoa, hieprahelmoa (A. 532)
       Kaunihelman kantajoa (1682)
       Lenningin levittäjäistä (A. 544)

   18. Kääkäset (-känen, Skääkäset, Skäkäset) kätserteleksi (-kse,
          -lihe, käsertelekse, katserteleksi, käherteleksi,
          käpertelihe, käkerlihen y.m.)

   19. Sormuskättä sulkijoa (-jova, -joita, -jaista, surkijaista,
          sulkemaan, solujaista, suorieda, suolieta, käyttäjätä y.m.)
       Sormuksellista sulkijoa (1668)
       Suoriota sormuskättä (1669)

   20. Renkaskättä riehtojoa (-jova, reusujoa, riehkijeä, riipojaista,
          riikkujaista, riekkajaista, reiskujaista y.m.)
       Uutta skeäkän kättäjäistä (1741)

Harvinaisempia ovat säkeet:

21. Sillat siivoi(n) keänteleksi (-kse) (1660-61, 64)

       Sillan pää siivoin siirtyy (A. 532)
       Sillanpeät keäntelekse (A. 541, 44)

   22. Sillallista siivokaista (-vuojaista) (1660-61, 64)
       Siivoka(i)sta morsienta (-sioista) (1660-61, A. 532, 41)

   23. Veräjäinen (-jäni) veikerrehti (1728, 35)

   24. Sormuskättä sulkijaista (s. t.)

   25. Saloskaini stalkahteli (1735)

   26. Saloskaisen stalkahuttajaista (s. t.)

   27. Rappuset rakendeleksi (A. 544)

   28. Morzienda siivokasta (s. t.)

   29. Soppuot somendelihi (A. 552)

   30. Sopellista sotkaistaha (s. t.)

   31. Lautsaset lakuolihe (1689)

   32. Lautsallista laulajoa (1689)

   33. Vaarnaset metenä (mesin) valu(u) (vuotaa) (A. 538, 40, 44, 46)

   34. Morsiamen paikkazia (-sii, sie) (s. t.)

   35. Orret notku, parret painu (A. 536, 44)

   36. Morsiamen vaattehia (s. t.)

   37. Denatoida tuluppoida (A. 544)

   38. Morziemen tuluppoida (A. 544)

   39. Sängy seändy, sängy keändy (A. 544, vrt. A. 536, 41)

   40. Vezilinnun heyhteniä (s. t.)

   41. Puuhhazia postelia (s. t.)

   42. Ziittsazia zaviessoja (s. t.)

Joka kerta kun laulaja näitä kaipauksia esittäessään siirtyy asiasta toiseen, hän tavallisesti kertaa sanat: "Jo täällä tänäkin pänä". Sitäpaitsi hän usein puhuttelee morsianta vielä sellaisilla nimityksillä kuin: "Morsien, sisarueni, kapulehti, lakluoni". Eräät esineet, kuten ylläolevasta säeluettelosta käy ilmi, mainitaan perin harvoissa toisinnoissa. Sellaisia ovat: veräjä, saloskainen, rappuset, sopet, lautsaset, vaarnaset, orret ja sänky. Se seikka että jotkut näistä esineistä mainitaan harvoin, ei kuitenkaan aina todista, että ne senvuoksi välttämättä olisivat virressämme myöhäisiä liitännäisiä. Niin esim. "orret", mitkä tavataan vain parista aunukselaisesta toisinnosta, tuntee myös liperiläinen hääruno (Rel., 273), kertoessaan miten "jo tiällä tämän netalin"

    Aijan orret notkistellut
    Morsiamen voattehille.

Eri toisintoja keskenään vertaillessa saattaa lisäksi panna merkille, että eri asioita esittävät säkeet usein ovat sekaantuneet keskenään. Niin esim. piha, pirtti, sintsi, silta ja kynnys saattavat kaikki "kääntelehtiä". Samoin pirtti ja piha saattavat kumpikin odottaa "pyyhkijätä" sekä sintsi ja silta "siivoojata". Näin ei ole alunperin voinut olla asian laita. Epäselvää on myös, mikä määrättyyn esineeseen liittyvistä sanoista edustaa alkuperäisintä kantaa. Lukuisissa toisinnoissa sanotaan esim.: "Kynnys kyynä kääntelihe", missä "kyy" tuskin voi olla alkuperäinen puhuttaessa, mitenkä kynnys on odottanut morsiamen hameen heilahdusta. Alkuperäinen sana on ilmeisesti ollut "kylin", mikä Aunuksessa usein on muuttunut muotoon "kyllin". Samoin kuin kynnys "kylin" on pirtti pyörähtänyt "perin" ja sintsi "sivuin". Esitämme seuraavassa ne säemuodot, mitkä mielestämme sananmuodoltaan ovat lähinnä alkuperäistä kantaa:

    Piha pilvoin kääntelihe
    Pitkän pilvan (lastun) poimijata,
    Pirtti perin pyörähteli
    Uutta pirtin (Pirtillistä) pyyhkijätä,
    Sintsi sivuin siirtelihe
    Uutta sintsin (Sintsillistä) siivoojoa,
    Vajoset vajehtelihe
    Vajollista vastakättä,
    Kynnys kylin kääntelihe
    Hieno(i)n helmo(i)n hersujoa,
    Kääkäset käsertelihe
    Sormuskättä sulkijoa,
    Rengaskättä riehtojoa,
    Tanhuoiset taantelihe
    Tanhuollista tavia (Tanhullista tallojaista),
    Lääväset lähentelihe
    Uutta läävän (Läävällistä) läänijeä (-nijäistä),
    Aittaset alentelihe
    Uutta aitan (Aitallista) astujoa (-jaista).

Nämä säkeet eivät luonnollisesti kaikki aina esiinny samassa toisinnossa, eikä niiden järjestys myöskään aina ole sama. Kun sillasta ja sintsistä käytetään samoja sanoja, ei voi varmasti päättää, kumpiko, "silta" vai "sintsi", on runossamme varhempi. Eräillä näistä säkeistä on vastineita Suomenkin puolella. Niin esim. Suistamolla A (Härkönen, 641) ja Ilomantsissa B (Ahlqv., 119) lauletaan:

    A. Hoi mutshoi, sisäryeni,
       Jo täällä tämän nedälin,
       Oven kiägät kiäntelivät,
       Kamajat karahtelivat.

    B. Jo täällä tämän netelin,
       Oven kääköt käänteleksen,
       Sormuskättä sulkomahan,
       Hienohelman hempumahan.

"Sormuskättä sulkemahan" on ovenripa odottanut morsianta kaukana Liperissäkin (Kel., 273).

Myöhemmin muodosteltu on seuraava yhdessä toisinnossa (1732) esiintyvä säkeistö:

    Kuusikko kujosten suussa
    Kutsui uutta kupsajaista,
    Pilvoi pihlajat pihalla,
    Pilvoi uutta pilvojaista,
    Tuomikko tuvan takana
    Tuhki uutta tuntijaista.

Mutta ovatpa kotieläimetkin, lehmä, karitsa, hevonen ja koira ikävöineet nuorta emäntää:

1. Aivoin ammo(i) (ammu) aika suopo (lehmä)

       Aivo(i)n (Aivuin) mängy (mönky, mengö) aiga, rusko (suobo)
          (A. 526, 38, 46, 53)
       Jo täällä (Jopa on, Minpä on, Niinpähän) tänä suvena (1708,
          16, 20, 42, 2252, 52 a, 55)

    2. (D)Jorautti (Jorjotteli) sormijuotto (A. 526, 36, 41,
          44, 46, 52)
       Sorahutti jorun juotto (A. 538)

    3. Kaikatti (mäkätti, päkätti, kakatti) kevätkaritsa (kesäkaritsa,
          1708, emokaritsa, 1723)
       Karitsaiset (-nen) kaikerrehti (1711, 28, 35)

    4. Aika vihkon (ruuvan, palan, heinän) antajaista
       Kainalovihkon (-puolen, -puoluon) kantajaista

    5. Palalla (-lasen) parentajaista (-jova, panettamista)
          (1693, 1723, 43, A. 526, 36, 38, 41, 44, 46)
       Heinävihkon heittäjäistä (Heinän hienon heittäjeä)
          (1711, 43, A. 536)
       Saravihkon saattajaista (1743, A. 550)
       Olkikuvon antajaista (A. 553)
       Vihkon viejöväh etehe (1693)
       Joka päivin juottajia (A. 552)

    6. Hepo hirnu hirveästi (1720, 26, 32, 32 a-34, 36, 38)
       Hepo hieno hirnakoitsi (1728, 35)
       Aivoin hirnu hirviä hepo (1739)

    7. Hienon heinän (Heinävihkon) heittäjäistä (antajaista)
       Uutta heinän antajaista (1739)

    8. Koira haukku(i) korkiasti
       Vielä haukahti hallikoira (1735)

    9. Korkien (-join, -keijen) vajojen päistä (-ssä, päällä)

   10. Uutta koiran syöttäjäistä (ruokkijaista) (1726, 32, 34,
          38-39, 41)
       Iltapalan antajaista (1736)
       Kuokkijaista, syöttäjäistä (1732 a)

Samat säkeet olemme aikaisemmin tavanneet Kihlontavirrestä. Kun tuskin voidaan olettaa, että ne jo alkujaan olisivat esiintyneet kahdessa häärunossa, herää kysymys, kumpaan virteen nuo kotieläimet ovat alunperin kuuluneet. Kummassakin ne ovat hyvin yleisiä, kuitenkin on hevosta koskeva säe yleisempi nyt puheena olevassa virressä. Sisältönsä puolesta nämä säkeet soveltuvat paremmin sulhasen kodissa laulettuun virteen, täällähän eläinten äännähtelemisen voi selittää uuden emännän ikävöimiseksi, morsiamen kodissa taas se pikemmin todistaisi karjan nälissään olemista. Miten alkujaan on ollut asian laita, ilmenee Suomen puolelta saaduista toisinnoista (A Ilomantsi, Ahlqv., 119, B Liperi, Rel., 273, C Ilomantsi, Rel., 78):

    A. Jo täällä tämän netelin,
       Aivan ammui aika suopa
       Aamuvihkon antajoa,
       Hienon heinän heittäjeä.

    B. Jo tiällä tämän netalin...
       Ammunut emännän lehmät,
       Morsianta juottamahan,
       Juottamahan, syöttämähän.

    C. Ammu aivan aika suopa,
       Kakatti kevätkaritsa,
       Aika vihkon antajata.

Kuten toisinnoista A ja B, missä lehmän tai lehmien sanotaan ammuneen jo viikon (netelin, netalin), käy ilmi, on nämä säkeet Suomen puolella laulettu sulhasen kodissa.

Tulovirteen liittyy myös runonkohta, missä sulhaselta (joskus patvaskalta) tiedustellaan matkan onnistumista. Sitä koskeva säejakso alkaa tavallisesti sanoilla: "Annas vielä kun kyselen" tai "Annapa (Uotappa) itse kyselen". Milloin laulaja puhuttelee sulhasta sanoilla: "Sulho, viljon veljyeni" tai kun hän sanoo: "Annas vielä kun kyselen tulevalta veioltani" on ilmeistä, että puheena olevan virren on esittänyt sulhasen sisar. Vain erehdyksestä on "vävy" eräissä toisinnoissa (1662) tullut "veion" tilalle.

1. Kävitkö (Käytkö) tiesi (ties on) tervehenä

       Tervehinkö ties kävite (1733)

    2. Matkasi ani (aina )hyvänä
       Asies ani (aina) hyvänä (1660-61, 86 a)
       Matkasi imantehena (1684)
       Mänikö matkasi myötyrinä (1726)
       Matkas kulit myötyrinä (1730)
       Matkustitko mairehena (1732)
       Onnises myöteh matkasit (1733)
       Matkasi(t) onnis hyvänä (1736, 38)

    3. Oliko ruskea (-kia) reponen (-ni) (1720, 26, 32, 34)
       Oliko ruskijo heponi (1736)

    4. Eessä tietä (s) noutamassa (1720, 26, 33-34, 36)
       Eillä tietä kaalamassa (1732)
       Eissä tietä neuvomassa (1732 a)

    5. Oliko (Elikkä) valkoni jänöne (-ni) (1720, 26)
       Jälessä valkie jänönen (1732)
       Vaiko (Vain oli) valkea (-koni) jänönen (-ni) (1732 a-34, 36)

    6. Jälessä(si, Jälellänä) (on) juoksemassa (1720, 26, 32 a-34, 36)
       Jälkijäsi kattamassa (1732)

    7. Jott ei pystyis (pystyn) noian nuolet (1720, 26, 32 a-34)
       Jott ei noijen nuolet pistyis (1736)

    8. Eikä tietäjän teräkset (1720, 26)
       Tietäjien teräksisete (1736)

    9. Mäne, noia, nuolihiins (1720)
       Männös noijat nuolihinsa (1732 a)
       Mänkä noije nuolihinsa (1736)
       Mänis noita nuolihinsa (1726)

   10. Tietäjä(t) teräksisihiinsä (1720, 26, 32 a, 36)

   11. Velho(t) (Vilho) veitsirautoihinsa (-tohoinse, -toinesi)
          (1720, 26, 32 a, 36)

   12. Miss(ä) olit (Mindäh) viikon viivyksissä (viihyksissä)

   13. Kauvan aikaa (aigoa) ka(v)oksissa
       Ajan kaiken kaoksissa (1743, A. 531, 34, 48, 48 a, 50)
       Kauvan kanojen etsossa (1734, 38)

   14. Kägesit välimmin käyä (A. 544)

   15. Tulla jälkes tuntoess (tunduossa) (A. 536, 44)

   16. Ennen jälkes jäähtymist (jeähtymistä) (s. t.)

   17. Pienikö oli (siula) tuotavasi (-vana)

   18. Sitäkö(s) siellä kasvattelit (kasvatit, -titte)
       Tokko pientä kasvattelit (A. 534)
       Nuordago sie kasvatit (A. 527, 31 33)

   19. Lihavieko lalhuttelit (1734, 38)

   20. Vai oli (Vainko) laiha tuotavasi (1743, A. 552, 44, 47, 50, 53)

   21. Sitäkö sie(llä) lihottelit (-hotit, hotitte) (1743,
          A. 532, 44, 47, 50, 53)
       Vai laihoa lihottelit (-tit) (1734, 38, A. 527, 31, 33)
       Vaiko laihoa himotat (A. 534)

   22. Vai(n) oli (Vaingo) musta (Mustako oli) tuotavasi
          (1660, 64, 1743, A. 548 a, 50)

   23. Sitäkö sielä valgaisit (-tte) (1660, 64, A. 548 a, 50)
       Sitäkö sie valkoailit (1743)

Eräissä toisinnoissa esiintyvät säkeet 3-8 muistuttavat virttä, missä sulhasta tämän häämatkalle lähtiessä kehoitetaan turvautumaan ruskeaan repoon ja valkoiseen jänikseen, jotteivät noidat ja velhot voisi häntä vahingoittaa. Säkeet 9-11, kuten niiden sanamuotokin osoittaa, ovat loitsusta lainattuja. Sitävastoin tähän häärunoon soveltuu hyvin joskus esitetty kysymys (1730, vrt. 1735):

    Eikö ollut noita nuolinensa,
    Tietäjä teräksinensä?

Seuraavissa toisinnoissa verrataan neidon saamista linnan valtaamiseen:

1. Luajitko niinkuin käkesit (1678)

2. Saitko neijen (-jon), voitko (voitit) linnan (1677, 79, 81, 83,

          89-90, 93, 97, 1708, 10, 42, 2250)
       Saitko neijen, voitko vallan (1701-02)
       Saitko linnan, voitko (otitko) vallan (A. 530-32)
       Kävitkö linnan, voitko vuoren (1690)
       Voitko linnan, saitko nuoren (1526)

    3. Pirotitko (-kko, Piirrotitko) pissyn (-styn) stiinan
          (1683-84, 89, 93, 1702, 33-34, 36)
       Pirotitko pystyn seinän (aijan) (1701, 32 a)
       Piilotit stienan pissyn (1723)
       Piilotitko (Pilotitko, Sirotitko) pyssyn (pissyn, -styn)
          (s)tiinan (1697, 1708, 34, 38, 42, 2255)
       Levititkö pistystiinan (A. 557)

    4. Langetitko lautaloarin (A. 539, 44-45, 47, 50)
       Lanketitko lauta-loajan (1686)
       Laukkasitkos lautaloarin (A. 551)

    5. Sorritko (Vai sorrit) sotiveräjän (-jät)
       Voitit voiman, sorrit sovan (2255)

    6. Politko poikki neijen lemmen
       Levititkö neijen lemmen (1732 a-36, 38, 42)
       Levititkö lehvuslinnan (A. 529)

    7. It(k)etitkö linnan (kylän) immet
       Pitelitkö linnan immen (1684)

    8. Nakratitko linnan (kylän) naiset
       Linnan naiset nakrattelit (1683, 93)

    9. Haukutitko liiman (kylän) hallit (koirat)
       Ulvotitko linnan ussut (1701)

   10. Linnan lukit luskutteli (1697)

   11. Issuitko isännän tsupun (1660-61, A. 539, 44, 47, 52, 57)
       Istuitko ison sijan (A. 534)

   12. Assuitko anopen lauan (lautah) (1660-61, 81, 89, 1743,
          A. 534, 39, 44-45, 50, 52, 57)
       Vain assuit (Astuitko) anopin sillan (1677, 79)
       Tallaitko anopin sillan (2250)
       Assuitko anopin sopeh (A. 547)

Latvajärvellä (1681) liittyvät tähän kyselyyn vielä säkeet:

    Levititkö lehmänaijan,
    Pepelit petran veräjän.

Huomiota tässä rajantakaisessa häärunossa herättää puhe linnasta ja sen valtaamisesta. Jotenkin samoin sanoin on tämä asia esitetty vastaavassa ilomantsilaisessa virressä (A ja B Ahlqv., 36, 83, C rel., 144):

    A. Toitkos hanhen, voitko linnan,
       Sorritko sotiveräjän?

    B. Saitko neion, voitko vallan,
       So'itkos sotiveräjät?

    C. Suoritko sotiveräjän,
       Avasitko lautaloarin?

Sana "lautaloari", mikä mahdollisesti tässä tarkoittaa jotakin varustusta, esiintyy useissa aunukselaisissa toisinnoissa. Vienan läänissä taas on "sotiveräjän" kertona tavallisesti "stiina" (ven. stjena 'muuri, seinä'). Linnan impien itkettäminen ja linnan naisten naurattaminen ovat saattaneet virteemme siirtyä jostakin kertomarunosta. Lisäksi laulaja tiedustelee sulhaselta:

1. Piettiinkö vävy vävynä (1743, A. 550, 51 a)

       Piettiinkö vävynä siellä (1662)

    2. Piettiinkö vieras vierahana (1743, A. 550, 51 a)
       Piettiinkö hyvänä tuolla (1681)

    3. Olitko suin (Oliko suu) sulassa voissa
       Levikö voihut leuvollase (1735)

    4. Koprin kuorekakkaroissa (1660, 1701-02, 20, 23, 26,
          32-36, 38, 42, 2255)
      Käsin käärin- (keärin-, keäryin) kakkaroissa (1677, 81,
          83, 90, 97, 1701, 43, A. 539, 44-45, 47, 50, 51 a)

    5. Sekä huulin hunajissa (1733)

    6. Sulhasina käyessäsi.

    7. Apen luona ollessasi (1708, 23-24, 42)
       Ainuon (Amiahan) apen stolassa (1720, 23, 34, 36, 38)
       Armahan apen koissa (1726)

    8. Ainuon (Ainuoss on, Armahan) anopin koissa (luona, stolassa)
          (1720, 23, 26, 34, 36, 38)
       Anopissa käyessäsi (1708, 24, 35, 42)

    9. Murotitko voimuruja (-muruon) (1660, 1706, 08, 24, 42-43,
          A. 529, 32, 44)
       Murenitko voita murun (A. 557)

   10. Sirotitko (Silotitko) sianpäitä (1660, 1706, 08, 42)
       Sirotitko siiran päitä (1742)
       Sirotitko siiroa luovan (1526)
       Sirotitko siirovaizen (A. 544)

   11. Pirotitko piirakaista (1743)
       Pirotitko piiraan (piiras-) muruja (murun, -sen)
          (A. 529, 32, 57)

   12. Söitkö (Saitko, Oliko) lohta luotaselta (-sella)

   13. Lautaselta, luotoselta (luotaselta) (1677, 93)
       Luotaselta (-LLa) luopuselta (-salLa) (1681, 85)
       Luotaselta, luutoselta (loajaselta) (1684, 97, 1701 02, 10)

   14. Puhtahalta (Punaselta) purtilolta (A. 530, 31, 36, 36, 44,
          45, 47, 57)

   15. Lahnakaloa lautasella (1681)

   16. Sivulta sian lihoa (1684-85)
       Toisella sianlihoja (1726, 33-34, 36, 38)

   17. Juoksiko olut orren päästä (ortta myöten) (1708, 23-24, 35, 42)

   18. Sima (-mo) voarnojen sioista (1708, 23-24, 35, 42)

   19. Oliko olut ostamaton (1706, 08, 42)

   20. Mesi markoin maksamaton (1706, 08, 42)

   21. Oliko pikarit pivossa (1735)

   22. Tinalasit liikkehellä (1735)

   23. Oliko siun orohevoises (1735)

   24. Pessyin osrin, lessyin kakroin (1735)

   25. Survotuin suvirukeihin (1735)

Myös Suomen puolella on sulhaselta tiedusteltu, mitenkä häntä on appelassa kohdeltu (Ilomantsi, A Rel., 60, B Ahlqv., 119):

    A. Piettiinkö vävy vävynä,
       Söitkö lohta luotoselta,
       Punaselta purtilolta?

    B. Joko joit apen olutta,
       Söitkö lohta luotoselta,
       Punaselta purtilolta?

Säe 17 ei alunperin ole voinut olla kysyvässä muodossa. Suomen puolelle viittaavat virressämme sima, "ostamaton olut" ja sianliha samoinkuin pikaritkin.

Lopuksi laulaja vielä kysyy sulhaselta:

1. Saitko sen, kuta (kun) käkesit (käkösit)

2. Toitko sen, ketä halusit (1732 a)

3. Sulhasena käyessäsi

4. Käkesit käkö(i)sen tuu(v)a (1686, 1712, 20, 42, A. 552)

5. Hera- (Heinä-) marjan hemmutella (hersutella, helkytellä)

          (1686, 1712, 20, 42)

    6. Kukkulaisen kulletella (A. 552)

    7. Kaksin vuosin kaupattuse (1733)
       Vuosin kaksin katsottavas (1734, 36)

    8. Kolmin vuosin kossottuse (1733)
       Vuosin kolmin kossottavas (-tuse) (1734, 36)

    9. Savoin markoin maksettuse (1733)

   10. Ikäs kasvateltavase (1736)

   11. (Saitko) Kaunihimman kassapäistä (1720, 32 a, 38)

   12. Turpejimman tukkapäistä (1720, 32 a, 38)

   13. Sormuskäsistä somemman (1720)
       Suorejimman sormuskäistä (1738)

Säkeet 7-9 olemme tavanneet häärunojen eri kohdista. Säkeet 11-13 ovat Kihlontavirren johdantona esiintyvässä Kokkorunossa yleisiä. Säkeillä 1, 4 ja 6 on taas vastine Suistamolla (A Härkönen, 641) ja Ilomantsissa (B Bel., 60, C Ahlqv., 83):

    A. Sulho, viljon veljyeni,
       Kägesit kägösen tuuva,
       Kukkujaisen kulletella.

    B. Saitko sen, jonka käkesit?
       Käkesit käkösen naia,
       Kuletella kukkulaisen.

    C. Toitko sen, jonka käkesit?
       Käkesit sie käkösen naia,
       Maalta valkian valita,
       Kuletella kukkulinnun.

Tiedusteluunsa laulaja itse vastaa kerraten ennen esittämiään asioita:

1. Jopa (nyt) neän kysymättäni (kyselemättä)

       Jo tunnen kyselömättä (kysymättäni) (1681, 83, 86, 86 a, 89)
       Neän ilman kyzelömättä (A. 544)

    2. Arvoan anelematta (anomattani)
       Arvoan utelomatta (1689)
       Ymmärrän sanelomatta (A. 544)

    3. Soant on (Saanut on) neijen, voint on (voittan) linnan
       Jotta saanut olet (soannun on) neien, voinut (voin on)
          vallan (1701-02)

    4. Pirottan on pissun stiinan (1689)
       Piilotellut pyssyn stiinan (1708)
       Piilottelit stienan pissyn (1723, 42)

    5. Sortan (Sorrit) on sotiveräjän (1702, 08, 10, 23, 42, A. 544)

    6. Langettat on laudaloarin (A. 544)

    7. Polken poikki neijen lemmen (1677, 93, 1702, 10, 23, 42)

    8. Haukuttan on linnan hallit (1689, 1702)
       Haukuttan on kylän koirat (A. 544)
       Linnan ussut ulvotellun (1702)

    9. Itettän on linnan (kylän) immet (1689, 93, 1702, A. 544)

   10. Nakrattan on linnan naiset (1689)
       Linnan naiset nakratellun (1693, 1702)
       Nagratat on kylän naiset (A. 544)

   11. Jop on (Jopa, Jo nyt) neän kyselömättä (1690, 97, 1706,
          10, 23, 42)

   12. Arvoan anelomatta (anomattaki) (1690, 97, 1710, A. 552)
       Ymmärrän sanelematta (A. 536)

   13. Istut on isännän tsupun (A. 544)

   14. Assun on (Assut on, Astunut) anopin sillan (lauvan)
          (1677, 90, A. 544)

   15. Ollut (Olit) suin sulassa voissa (1690, 93, 1706, 23, A. 544)
       Jo on suu (Suugi on) sulassa voissa (1708, 42, A. 536, 44)
       Suu on voissa, parta hyyssä (1710)
       Hyyss on parta, voiss on koprat (1697)
       Kaikk on parda voihe hyydyt (A. 552)
       Kaikk on parta voiherass (A. 536)

   16. Käsin (Koprin) keäry- (-rin-, kuore-) kakkaroissa (1690,
          93, 1706, 23, A. 544)
       Käet (Kopra, -rat) kuorekakkaroissa (-roihe) (1708, 10,
          42, A. 552)

   17. Syönyn (Syönyt on) lohta luotaselta (1690, 93, 97, 1701,
          08, A. 544)

   18. Luotaselta, lautaselta (loittoselta, luotoselta) (1693,
          97, 1701)

   19. Puhtahalta purdelolta (A. 544)

   20. Murotellut voimuruja (1708)

   21. Sirotellut sian päitä (1708)
       Sirottat on siiroainne (A. 544)

   22. Juossut on (Juoksi) olut orren päästä (1708, 23, 42)

   23. Sima vaarnojen sijoista (1708, 23, 42)

   24. On ollut olut ostamaton (1708, 42)

   25. Mesi markoin maksamaton (1708, 42)

   26. Huuhtont on humala parran (1520)

   27. Vaahti parran valkoillut (1520)

   28. Ainuon (Ainuoss on) anopin koissa (1690, 93, 97, 1701, 23)
       Anopissa käyessäsi (1706)

   29. Apen luona ollessasi (1706, 23)

Ei tämäkään runon kohta ole ollut rajan tällä puolen tuntematon. Sitä osoittavat seuraavat ilomantsilaiset katkelmat (A Ahlqv., 36, B Ahlqv., 83):

    A. Jopa nään kyselemättä,
       Toip on hanhen, voip on linnan,
       Sortipa sotiveräjän.

    B. Jo nyt nään kyselemättä,
       Jo on juonut apen oluen,
       Jo syönyt anopin putron.

Parissa aunukselaisessa toisinnossa on sulhaselta vielä kysytty:

1. Hiessäkö hyvät hevoset (A. 534)

       Oltihin orihut hiessä (A. 532)

    2. Vaahessako hyvät varsat (A. 534)
       Villo-varsat vaahessa (A. 532)

    3. Uutta minjoa vetäissä (A. 534)
       Nuorta morsioa vetäjessä (A. 532)

Sulhasen kodissa esitettyjä virsiä ovat vielä erikoiset ylistysvirret ja nuorikon neuvokkivirret, joita toisin paikoin lauletaan jo morsiamen kodissa, sekä morsiamen lohdutusvirret.

SULHASEN KODISSA ESITETYT YLISTYSVIRRET.

Nuoren parin saavuttua sulhasen kotiin on Kauko-Karjalassa esitetty erinäisiä ylistysvirsiä paitsi hääväelle sulhasen vanhemmille ynnä häiden tärkeimmille toimihenkilöille, puhemiehelle eli patvaskalle ja morsiamen avustajalle, saajannaiselle. Nämä ylistysvirret, joiden järjestys vaihtelee, laulaa Marttinin tiedonannon (1679) mukaan morsian. Näin ei kuitenkaan kaikkialla liene ollut asian laita, ei ainakaan hääkansan ylistysvirttä ole morsian voinut esittää, siinä kun hän itse saattaa olla ylistelyn kohteena.

HÄÄKANSAN YLISTYS.

Tämä ylistysvirsi liittyy usein välittömästi pirtin tervehtimiseen. Toisinaan se alkaakin sanoilla:

    Terve, pirtti, terve, sintsi,
    Terve, suuri sulhaskansa (2255).

Yleisempi runon johdantona on seuraavan säeluettelon ensimmäinen säe:

1. Vuota (Vuot on, Vuotappa) kiitän kaiken kansan (sulhaskansan)

2. Ei (-pä, -hän) ole tätä (tässä, tuota, täss ole, tuot ole) ennen

          (vielä) ollut (ollun, olluh)
       Eip ole näitä ennen nähty (1683)

    3. Eikä varsin vasta (vasta varsin) liene (tule)

    4. Tämän kunnahan kukuilla (1688)

    5. Tämän harjun harteilla (s. t.)

    6. Tämän lantuon piäloalla (s. t.)

    7. Tämän kansan kaune(h)utta (-vuutta)
       Naima (-mo-) kansan kaune(h)utta (1691, 1710, 19, 24, 42, 2255)
       Heäjökansan kauneutta (1723)

    8. Tämän tukun turpe(v)utta (1683, 1726)

    9. Nuorison (Rahvahan) imante(h)utta (imarteluitta, imantrehutta)
          (1665, 68, 83-84, 86)
       Tämän veän imantehutta (1688)
       Tämän nuorison somuutta (1684)

   10. Tämän (Näien) sulhasen (-sien) somu(u)tta (1662, 75, 89, 97,
          1701-02, 10, 19-20, 23-24, 42, 2255)
       Tämän sulhon suloutta (tenhoutta) (1691, 84)
    a. Niin on sulhanen suloinen (2255)
    b. Kuin on lemmen kuutamoinen (s.t.)

   11. Tämän immen ihalutta (1678)
       Eikä impivön soreutta (2255)
    a. Niin on morsian ihana (2255)
    b. Kuin on tähti taivahalla (s. t.)

   12. Niin on (Kaikki on) väki hailakassa
       Väk(i) on kaikki hailakassa (1675, 93)
       Kaikk(i) on (Niin on) kansa hailakassa (-ljakassa) (1668,
          1719-20, 26, 36)
       Niin on rahvas haljakoissa (-kassa) (1662, 82, 1710)
       Sulhaiskansa (on) haljakassa (1660, 64)
       Niin on miehet haljakoissa (1706, 08, 23-24, 42, 2252, 52 a)

   13. Kansa kaikki kauniloissa (1710)

   14. Kuin (Niinkuin, Kuni, Kun) on metsä huutehessa

   15. Petäjät hopiesiloissa (1697)

   16. Jo(p) on (Jo nyt) kiitin kaiken kansan (sulhaskansan).

Yleisimpiä ovat 1-3, 7, 10 ja etenkin 12 ja 14. Viimeksimainitut säkeet ovat, kuten olemme nähneet, joskus sekaantuneet myös siihen virteen, mikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiamen kotiin. Todennäköisesti muusta runosta johtuneita ovat yhdestä toisinnosta tavatut säkeet 4-6 (vrt. SKVR I, 3, 1366). Suomen puolella ja ilmeisesti alunperin tämä virsi on esitetty kotiin palaavalle sulhaskansalle (Ilomantsi, Ahlqv., 35, vrt. Kantele II, 19):

    Terve kuu, terve kuningas,
    Terve nuori naimakansa,
    Ei oo tätä ennen nähty,
    Eik oo ennen eikä eilen
    Tämän kansan kauneutta,
    Tämän joukon juoneutta.

ISÄNNÄN JA EMÄNNÄN YLISTYS.

1. Ken(pä) on tässä (täss on) pää pätevä (pätövä, pätöjä)

       Ken täss on (Ku on tässä) pätövä päähyt (1662, 69, 75, 78)
       Ken täss on pätövä piältä (1699)

    2. Päivän (Päien) päällinen (-ne, -ni) omena

    3. Ken(pä) (Ku) on tähä(n, täss on) suojat soanut (soanun, soanna)
       Ken on suolta (soilta) suojat saanut (soanut, suanut) (1678-79,
          82, 89, 1701-02, 08)

    4. Suojat saanut (soanna), hirret tuonut (tuomia) (1708, 16-17,
          20, 23)
       Suojat saanut, salvot (salvat, salmot, seinät) salvan (seissvt)
          (1678-79, 81, 86, 1701-02, 04, 21)
       Suojat saanut, seinät tuonut (1711)

    5. Periseinät seisottan (1704)

    6. Mistäpä on tähän hirret soatu (1703)

    7. Hirret hirmu(i)lta mä(j)iltä (meältä, mäeltä, -jeltä)
       Hirret hirmuilta metsiltä (hirmumetsäsistä) (1678-79,
          97, 99, 1703, 2250)
       Hirret hirmun kankahilta (1669)

    8. Sammalet sulilta soilta

    9. Mistä täh on tuohet soatu (1704)

   10. Tuohet tuomivaaran (-räin) peältä (loalta) (1678, 82, 89,
          90, 97, 99, 1704, 08, 17, 20-21)

   11. Lauvat lakkavoarasilta (1669)
       Lauat mailta lamakoilta (1720)

   12. Malot (Matot) marjakankahilta (-halta)

   13. Suolta suojat, moalta malot (1689)

   14. Ken(pä) tähän (täss on) sarjan (sorjan, särjin) soanut (-min)
          (1699-1700, 04, 13)

   15. Sarjan saanun, karjan katson (1699, 1704)
       Salvon salvan, karjan katson (1703)

   16. Poikakarjan kasvattaja (-ttanut) (1686, 93, 1701-02, 10, 13)
       Lapsikarjan kasvattaja (-vatellut) (1689-90, 1700)

   17. Poikajoukon juovuttaja (-vuttanut, -vutellut) (1686, 89, 90,
          93, 1700-04, 13)

   18. Sulhasiksi suorittaja (1693, 1701-02)
       Sulhasen sovittaja (1710)

   19. Isäntä (Ukko täss, N. N.) on pätövä päähyt (pää pätevä,
          pätövä piältä)

   20. Päivän (Päien) päällinen omena

   21. Se (Hän) on suolta (tähän) suojat saanut (soanun) (1662,
          77-78, 81, 84, 89, 91, 93, 1708)
       Isäntä (Ukko täh, N.N.) on (suuret) suojat soanun (-nut)

   22. Suojat soanun (suanut), salvat (salvot, salmot) salvan
          (1677-78, 81, 86, 99 1704)
       Suojat saanut, hirret tuonut (leikan) (1708, 23, 32)
       Suojat (-jan) saanut, seinät salvant (1684, 1700)
       Suojat saanut, selvät saanut (1675)
       Suojat soanut, selvät salvat (1700)

   23. Periseinät seisottan (1704)

   24. Kaikki tarpehet talun (1732)

   25. Tyvin (on) tuonut suuren männyn (1685, 1700)

   26. Latvoin lakkapäät petäjät (lakkapeäpetäjän) (1685, 1700)

   27. Hirret hirmu(i)lta mä(j)iltä (mäeltä, meältä, mäjeltä)
       Hirret hirmumetsäsistä (hemmulta metsältä) (1675, 97)
       Hirret hirvien mäen peältä (1741)

   28. Malot (Malat, Matot) marjakankahilta

   29. Sammalet sulilta soilta

   30. Ruotehet romeikoilta (1732 a)

   31. Tuohet tuomivaaran päältä (lualta)
       Tuohet tammivaaran päältä (1675)

   32. Lauvat lama- (loama-) kuusikoilta (-siloista) (1732,
          32 a, 34-35, 38, 41)
       Lauat mailta lamakoilta (1716)
       Lauvat lakkakankahilta (1723)

   33. Sarjan soanun, karjan katson (1699, 1704)
       Salvon salvan, karjan katson (1703)

   34. Poikakarjan kasvattaja (1686, 93)
       Lapsi on karjan kasvattanun (1689)

   35. Poikajoukon juovuttaja (-ttanun) (1686, 89, 93, 99, 1703-04)

   36. Sulhasiksi suorittaja (1693)

Näistä säkeistä ovat yleisimmät 1-3, 7-8,10, 12, 19-21, 27-29 ja 31. Aivan tilapäisiä ovat 25-26, missä huomaa toisen runon vaikutusta. Verraten useissa toisinnoissa kiitetään isäntää paitsi tuvan rakentamisesta myös poika- tai lapsikarjan kasvattamisesta, karjan katsomisesta puhutaan vain kolmessa muistiinpanossa. Eräissä toisinnoissa on isäntää kiitettäessä emäntääkin muistettu:

    A. Ain(a) on akkaki apuna (ollut) (1716, 26, 32, 32 a, 34, 36, 38)
       Akka aina apuna ol (1741)
       On ainai akan apuja (1735)

    B. Akan on soamat sammalete (1735)

Tähän runonkohtaan liittyy joskus irrallisena osana jo toisista häävirsistä tuntemamme tuvan kuvaus:

    A. Laki on lahnan suomuksista (1716-17)
       Laki kultana kuloista (1735)

    B. Late vasen valuteltu (1735)

    C. Kiukoa (-kaa, -kuva) (on) meren kivistä (kivilöistä,
          kirpitsästä) (1716-17, 32 a, 34, 36-38, 41)

    D. Savet on kosen korvilta (1735)

    E. Patsas meren paateroista (1716-17, 32 a, 34, 36-38, 41)

    F. Ovisein on osmonluista (luinen) (1716, 26, 35, 37-38)
       Otsi- (Otsa-) seinä osmonluinen (-luista) (1717, 41, 2255)

    G. Perisein(ä) (on) petranluusta (-luista) (1716-17, 26, 32 a,
          34, 37-38, 2255)
       Peräsein on pevon luista (1741)

    H. Sivusein(ä) (on) sirkan- (-kon-) luusta (-luinen) (1716-17,
          26, 32 a, 34, 37-38)
       Sivuseinä siijanluista (1741)

    I. Kylkiseinä kysmön luista (2255)

    J. Karsinasein on kapren luinen (1741)

    K. Kamana (Kamoa, -mua) karitsanluinen (-luusta, -luista)
          (1716, 26, 32 a, 34, 37-38, 2255)
       Kuomina on karitsanluinen (1717)

Vain aniharvoin tämä kuvaus liittyy virtemme muuhun kohtaan, kuten toisinnossa 1732 a säkeeseen: "Uutta pirtin pyyhkijäistä". Kerran tuvan kuvaus alkaa sanoilla (1737):

    Tuoppas tänne tuotavusi,
    Veäppäs tänne veittäväsi,
    Ei tule tyhjille tulille,
    Kaitasille kartanoille:
    Peri seinä petranluinen j.n.e.

Paljoa harvinaisempia ovat emännälle erikseen omistetut ylistyssanat. Lienee parasta esittää näiden säkeet siinä yhteydessä, missä ne kulloinkin tavataan:

    A. Kenpä täss on ehon emäntä?
       Houri on ehon emäntä.
       Kanna leipä kapperasta
       Kapperoilla kantapäillä,
       Kuperilla kämmenillä (1681).

    B. Ken täs on eho emäntä,
       Tuoos leipää leppiesti,
       Tuo olutta oivallista
       Hyvän rahvaan remuun,
       Hyvän joukon juominkiin,
       Ristirahvaan remuhun (1684)

    C. Ken täss on ehon emäntä,
       Ehonpeällini emäntä,
       Poikajoukon juovuttaja,
       Poikakarjan kasvattaja,
       Sulhasiksi suorittaja?
       Anni on ehon emäntä,
       Ehonpeällini emäntä,
       Poikajoukon juovuttaja j.n.e. (1697)

Viimeksi esitetyssä toisinnossa on siis samoja säkeitä kuin isännän ylistysvirressä. Epävarmaa on, kumpaan runoon "poikakarjan kasvattaminen" on alunperin kuulunut. Toisinnoissa A-B herättää huomiota se, että emännältä anotaan leipää ja olutta. Vertailun vuoksi esitettäköön ne kiitossanat, mitkä ilomantsilainen hääruno omistaa isännälle ja emännälle (A Ahlqv., 36, B Ahlqv., 81):

    A. Kummanko ensistä kiitän
       Isännänkö vai emännän,
       Isännän ensinnä kiitän,
       Kun on suolta suojan saanut,
       Hirret hirmusta metsästä,
       Sammalet syviltä soilta,
       Lau'at laajakankahilta
       Tätä saaessa salia,
       Kerätessä kellaria,
       Jäänyt on kinnasta kivelle,
       Hattua ha'on selälle
       Jo on sukka suohon jäänyt.
       Emännän jälestä kiitän,
       Imelät sun itusi,
       Makiat on maltaisesi,
       Kissa ei istunut ituja,
       Maannut ei maltahiasi
       Saunatielle käyessäsi.

    B. Isännänkö ensin kiitän,
       Isännänkö vai emännän,
       Isäntätä ensin kiitän,
       Kun se suolt on suojan saanut,
       Hirret hirmukankahalta,
       Lauat laajasta metsästä,
       Sammalet salon sisästä.
       Usein on hyvän isännän
       Mont on tukka tuulta nähnyt,
       Hivus säätä hirviätä,
       Parta päiviä pahoja
       Saahessa tätä salia,
       Kellaria keisatessa.
       Emännän on jälestä kiitän.
       Imelät on sinun itusi,
       Makiat on maltasesi.
       Ei kissa oo ituja istunt,
       Kasi ei maannut maltasia.
       Et sinä oo susia surrut,
       Pelännyt metsän petoja
       Saunatietä käyessäsi.
       Ei näit oo koukulla kohettu,
       Kärryksillä käännytetty,
       Näit on koprilla kohottu,
       Käsivarsin käännytelty.

Kuten aikaisemmin olen huomauttanut (Virittäjä 1924, 25-26) esiintyy vienalaisessa isännän ylistysvirressä aivan samoja säkeitä kuin länsisuomalaisessa Tapanin virteen liittyvässä kiitoslaulussa (vrt. Kant. tutk., II, 30-31). Samoja säkeitä tavataan myös ylläolevista ilomantsilaisista toisinnoista. Kun on selvää, etteivät nämä yhtäläiset säkeet ole voineet syntyä Länsi- ja Itä-Suomessa erikseen, on pakko päättää, että isännän ylistysvirsi karjalaisissa häärunoissa on länsisuomalainen laina. Tämä tosiasia kehoittaa samalla pitämään silmällä, onko puheena olevissa runoissa ehkä enemmänkin länsisuomalaista ainesta. On nimittäin hyvin todennäköistä, että tuo Tapanin virteen liittyvä kiitosruno on vanhan länsisuomalaisen pitorunon katkelma. Vaikeata olisi muuten ymmärtää, mitenkä Tapanin virren esittäjät olisivat vain tätä tilaisuutta varten sepittäneet kiitoslaulun, missä kuvaillaan m.m. tuvan rakentamista, viipyiväthän he siinä ainoastaan hetken ajan. Tärkeintä heille oli ylimalkaisten kiitossanojen lausuminen saamastaan kestityksestä sekä onnen toivottaminen. Ne ilomantsilaiset säkeet, joita emme tapaa Tapanin virrestä, ovat todennäköisesti myös vanhan länsisuomalaisen pitorunon peruja. Muillakin kansoilla on ollut tapana esittää pidoissa, etenkin häissä, erinäisiä kiitos- ja ylistyspuheita. Vielä yleisempi kuin isännän ylistys on Kauko-Karjalan häärunoissa patvaskaan ja aajannaiseen kohdistettu kiitoslaulu.

PATVASKAN YLISTYS.

Tärkein toimihenkilö Kauko-Karjalan häissä on patvaska (ven. podvoztshik). Hän on kaikkien kosinta- ja häämenojen tuntija ja ohjaaja. Sitäpaitsi hänen tehtävänään on suojella monenmoisilla varauskeinoilla sekä sulhasta että morsianta. Tällaisena hän kulkee sulhaskansan etunenässä kädessään ruoska, mihin taianomaisessa tarkoituksessa usein on ripustettu siipioravan nahka. Ruoskallaan hän karkoittaa pahat henget lyömällä ristinmerkkejä oviin, penkkeihin y.m. Tämä ruoska varjelee, kuten Marttini (Naima- ja häätapoja II, 117) sanoo, "kaikilta rikkomuksilta". Patvaskan hankkii sulhasen suku joko omasta kylästä tai muualta. Mitä parempi patvaska sitä paremmat ja onnellisemmat häät. Ei siis ihme, että tälle häiden johtajalle häämatkalta palattua – Aunuksessa jo morsiamen kodissa – omistetaan kauniita ylistyssano ja:

1. Vuota kiitän patvaskani

2. Ken (Ket) on pantu patvaskaksi

       Ken on meillä (tässä) patvaskana (1670, 77, 1701-02, 10, 42)
       Mist on pantu padvaskagi (-kani, -kainen) (1661, 75, A. 478, 96)
       Kenen panen patvaskakse (1682)

    3. Ku (Kuka, Kut, Ket) otettu (otetti) oppahaksi (-kse, -hikse)
          (1681, 97, 1708, 18, 32, 2250)
       Mist otettu (on onni) olallinen (A. 487-88, 96-97, V. 1594)
       Otettu olallisekse (1686 a)
       Mist on otettu ontaniri (1675)

    4. Sulhon puolelta suvattih (2250)

    5. Kylän on paras (on) patvaskana (-kainen, -koina)
       Mieron on paras padvaskana (1594, A. 492)
       Paras on kylän patvaskoista (2252, 52 a, 55)
       Paras mies on padvaskana (1660-61)
       Patvask on kylän parase (1703)
       Peräm paras patvaskana (1736)

    6. Kylän onni (on) oppahana (-hina, olallisna, -lissa, olalline,
          oivallista)
       Kylän Olli oppahina (1689)
       Kylän on paras oppahina (1688, 1726)
       Paras onni oppahista (2252, 52 a, 55)
       Kylän onni ottamassa (1682)
       Kylän ounas oppahana (1679)
       Kylän olla ontarina (1675)
       Kylän on onni (oppi) orlankissa (1716, 36)
       Kylän onnahin opassa (1732)

    7. Ken on vanhin vaate vyöllä (1693)

    8. Kylän vanhin vaate vyöllä (1679, 93, 97, 1706, 08, 20,
          23-24, 42, 2250)
       Kylän (on) vanhin vaate keässä (käissä) (1668-70, 77-78,
          81-82, 84, 86, 86 a, 89, 1710)

    9. Kylän rohkein ruoska keässä

   10. Kylän kaunis kasnatsena (-seinä, kasmatsena) (1708, 18, 35, 42)

   11. Mitä on peällä patvaskalla (1681, 86 a)

   12. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   13. Paita (Pait on) peällä (sill on, Päällä on paita) palttinainen
          (-nasta)
       Paita on päällä patvaskalla (1732 a-34, 36, 38)
       Patvaskall on paita arvon (2255)

   14. Sunkun suuresta solesta (2252, 52 a, 55)

   15. Venähän (Venyähän) tasaverasta (2252, 52 a, 55)

   16. Leviestä lessinkistä (1677, 89)

   17. Aivan liina aivinainen (1732 a)

   18. Peällä koateien kesusien (1675)

   19. Alla hailakan sinisen (1686)

   20. Hipiellä (nahkalla, iholla) hiettömällä
       Piellä puntahan hipienen (1733)

   21. Hien tuntumattomalla (1678)

   22. Se on Kuuttaren (-rin) kutoma (1668, 79, 81-82, 84, 86 a,
          89, 93, 99, 1700-02, 04, 08, 10, 42)

   23. Päivättären (-rin, Päivyttären, Päivänpoian) kesreämä
          (kesröämä, kehreämä, ketreämä) (s. t.)

   24. Luonta Kankahattarene (1686 a)

   25. Osmottaren ompeloma (1682)

   26. Aialla tulettomalla (1708, 20, 23-24, 42, 2255)

   27. Tulen tietämättömällä (s. t.)

   28. Kesäuuhen untuvista (1693)

   29. Talvilampahan takuista (1693)

   30. Ei se kaiva kainaloja (1668)

   31. Kutkuta kuvelihoja (1668)

   32. Jalass on kaatiet kaposet (1685)
       Koadiet kabuzet jalassa (1660-61)
       Koateet kankaset jaloissa (1735)

   33. Ne on Kuuttaren kutomat (1660, 85)

   34. Päivättären kezröämät (1660)

   35. Mitä(p) on peällä patvaskalla (1681-86 a)

   36. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   37. Peäl on hoahen haljakkaine (hallakkane) (1660 61, 78,
          1700, 04, 08, 23, 24, 42)
       Pääll on haahti hallakkainen (1679)
       Peäll on (Siihen) haljakka sininen (hatunen) (1662, 75, 81-85,
          86 a, 91, 1710)
       Haljakka sininen peällä (1664, 68, 77, 86, 89, 93)
       Hoahini (on) hailakka peällä (1669, 1720, 32 a-34, 36, 38)
       Haljakka hanhen hoaliloista (1735)

   38. Alt on (alla) maksankarvallinen (-ni) (1684, 1708)

   39. Peällä paijan palttinaisen

   40. Helma(t) hieto(j)a vetää (-vi, -ve) (1668, 86, 1713)

   41. Moata maksankarvallista (1668, 86)
       Takapuolet tanteria (1713)

   42. Se on Kuutaren kutoma (1677, 82-83, 86 a, 90, 93, 1700,
          23-24, 38)
       Uuven Kuuttarin kutoma (1735)

   43. Päivättären (Päivänneijen) ketreämä (kesröämä) (8. t.)

   44. Luonta Kankahattarene (1686 a)

   45. Painama Sinettärenne (1686 a)

   46. Osmottaren ompeloma (1682)

   47. Kesäuuhen untuvasta (1683)

   48. Talvilampahan takusta (1683)

   49. Verka on Virosta tuotu (1679)

   50. Kaulus saatu Karjalasta (1679)

   51. Mitäp on vyöllä patvaskalla (1681, 86 a)

   52. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   53. Vyöllä ussakka utuinen (-tuni)
       Utuini (Uujus, Uujunen, -nji) ussakka vyöllä (1732 a-34, 36,
          2252, 52 a, 55)
       Siitä ussukka utuinen (1662)
       Ussakka uduine vyöllä (1661)
       Kussakka (-ssakk on) udu(i)ne vyöllä (1660, 64, 79)

   54. Peällä haljakan sinisen
       Piällä huahen (hoahi) hallakkaisen (1699, 1703, 24, 26,
          32 a, 36, 38)

   55. Päällä paian palttinaisen (1697, 99)[12]

   56. Se on Kuuttaren kutoma (1684, 86, 86 a, 90, 97, 99,
          1710, 20, 33)

   57. Päivättären kesröämä (1686, 86 a, 97, 99, 1710, 20,
          23 a, 33, 39)
       Palahvan on kezrüämini (1739)

   58. Luonta Kankahattaren (1686, 86 a)

   59. Painama Sinettären (1686, 86 a)

   60. Syöjättären kutomaiset (1732 a)

   61. Kirjokynnen kirjuttama (1684)

   62. Kesäuuhen lintuvoista (uujusista, -juloista) (1677, 79,
          86 a, 1700, 08,10, 20, 32 a, 33, 35-36, 3839, 42)

   63. Talvilampahan takuista (takoista, lakoista, lakasta) (s. t.)

   64. Onpa tällä patvaskalla

   65. Kultanyply kulkun alla (2252, 52 a, 55)

   66. Kuuen ruplan maksavainen (s. t.)

   67. Mitäp on peässä patvaskalla (1681)

   68. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   69. Pääs on saapka sahmattainen (1662, 81, 83, 86, 86 a,
          89-90, 93)
       Soapka peässä soamattani (puuhkovoini) (1702-03)

   70. Pääss on pystynen kypärä (1684, 91, 1708)
       Pääs on kultanen (-ni) kypärä (-perä, kiperä) (1706, 23-24, 42)
       Kultanje on kyperä peässä (1720)

   71. Päällä kutrin kultalatvan (1683)

   72. Kultalatvan, kultalehvän (s. t.)

   73. Puhki pilvien (taivahan, -vosen) puhuja

   74. Läpi metsän läiköttäjä (-kyttäjä, -kähtäjä, läikkähyjä,
          lääpöttäjä, lääsöttäjä)

   75. Niikuin pysty pilven kokka (1708)

   76. Onpa meiän patvaskalla

   77. Siniset sukat jalassa (1677, 1710)
       Sulkkuset sukat jalassa (-loissa) (1697, 1735)
       Kirjasuut sukat jalassa (1678)

   78. Sulkkuset sukan sitejet (sitiet) (1677-78, 1702, 10, 35)
       Säteriset seäripaklat (1689)
       Säteriset seäririhmat (-sitiet) (1697, 1702, 10, 35)
       Soan riksin seäririhmat (1677)

   79. Ne on soane maksavia (1689)

   80. Somat saappahat (suappahat) jalassa (1678, 89-90, 1710)
       Saappoat somat jalassa (1689-90)
       Soappovat sitä somemmat (1677)
       Saksan soappovat jaloissa (2250)
       Jalassa Saksan saappuaiset (1683)

   81. Se on pantu pahkiloissa (1685)

   82. Ompa meiän (tässä) patvaskalla

   83. Kirjo-(-ja-)kintahat kä(j)essä (1689-90, 93, 97, 1701,
          10, 35, 2252, 52 a, 55)
       Keäss on kirjokintahaiset (1677, 81-82)
       Ouvot kintahat keässä (1702)
       Somat kiässä sormikkahat (1678)

   84. Kirjo-(-ja-)kynnen kirjuttamat (1677, 81, 84, 8990, 97)

   85. Lapin lapsien latomat (1697)

   86. Se (Ne) on Kuuttaren (-rin) kutoma(t) (1678, 90, 93)

   87. Päivättären kesreämä (1678, 93)

   88. Kesäuuhen untuvoista (uujuloista) (1681-82, 89-90, 97)

   89. Talvilampahan takuista (1681, 89-90, 97)

   90. Liiat kirjat kintahissa (1693, 1735, 2252, 52 a, 55)
       Ou(v)ot kirjat kintahissa (1701-02)

   91. Patvaskall on palttoo piällä (1733)

   92. Onpa tällä patvaskalla

   93. Patvaskall(a) on parta suuri (1732, 32 a-33, 38)

   94. Parta suuri ja sukea (1732)

   95. Parta on kullan palmikoissa (-lla, -koitu)

   96. Silmäripset (-sit, -sut, -rimsut) simptsukoissa (-koiset)
       Silmät kullan simtsukoissa (simssukoissa) (1660-61, 64,
          1720, 32-33)
       Silmäkarvat simptsukoissa (1670)
       Simtsukkaiset silmien piällä (1733)

   97. Kulmat kullan solmuloissa (solmuissa) (1708, 20, 42)
       Kulmat kullan kuttseroissa (1739)

   98. Kuutomain (-set) on kulmien piällä (1733-34)

   99. Otavain on otsan piällä (s.t.)

  100. Taivuon tähet piähyön piällä (1733)
       Tähet taivon hartiella (1734)

  101. Peä kullan vipalehissa (vibelihissä, vipulehissa, vepelehissä,
          ripalehissa)

  102. Kutrit kullan tsuortuloissa (suortuvissa) (1686, 86 a,
          91, 97, 1710)
       Kutri kullan helmehistä (1685)
       Hivus kullan hilsehissä (1683)

  103. Sormet kullan sormuksissa
       Sormet kullan solkiloissa (1697)
       Sormet kullan solmuloissa (-sta) (1700, 32-33)

  104. Keät (on) kullan keärilöissä (keärylöissä, keärysissä,
          vibalehissa)
       Keät on kultarenkahissa (1681)
       Käet on keärien vanuttu (1685)

  105. Jopa (Jop on, Jo nyt) kiitin patvaskani.

Runomme alkusäkeet ylistävät siis patvaskaa kylän parhaaksi. Eräissä toisinoissa on patvaskan kertona outo sana ontari (myös ontaniri, orlankissa). Venäläisperäinen kasnatsi merkitsee varojen hoitajaa, jommoisena patvaska toimii hääretkellä. Säe 9: "Kylän rohkein ruoska keässä" esittää meille patvaskan välttämättömine varustuksineen. Erään toisen patvaskan tuntomerkin häissä mainitsee säe 8: "Kylän vanhin vaate vyöllä", johon yhdessä toisinnossa liittyy säe: "Siitä tunnen patvaskani" (1706). Tämä "vaate" on useimmiten pitkä valkoinen käsiliina,[13] jommoista tsheremissienkin patvaska pitää häiden kestäessä vyöllään. Monissa toisinoissa sanotaan, että tämä vaate on patvaskalla kädessä. "Käsi" lienee tähän siirtynyt 9:nnestä säkeestä.

Suurin osa runoamme kuvailee patvaskan pukua. Yleisimmin mainitut pukukappaleet ovat paita, haljakka, ussakka eli kussakka (ven. kusak 'vyö'), saapka (ven. sapka 'lakki') tai kypärä, sukat ja sukansiteet sekä saappaat ja kintaat. Harvinaisempia ovat virtemme toisinnoissa "kaatiet" eli housut sekä jonkinlainen koriste: "kultanyply kulkun alla". Kerran mainitaan myös palttoo sekä "pahkilat", eräänlaiset nahkasta tehdyt jalkineet. Monesta pukukappaleesta sanotaan, että se on: "Kuuttaren kutoma, Päivättären kesreämä". Useimmissa toisinnoissa tämä mytolooginen maininta kohdistuu patvaskan paitaan. Toisinaan tällöin vielä seuraavat säkeet (26-27): "ajalla tulettomalla, tulen tietämättömällä". Säkeet 14-15, missä puhutaan m.m. verasta tuskin soveltuvat paidan kuvaukseen. Yhtä huonosti soveltuvat siihen säkeet 28-29. Parissa muistiinpanossa (16) mainittu "lessinki" tarkoittaa hienoa palttinaa. Säkeet 30-31 esiintyvät yleisemmin runossa "Veion tuomiset".

Patvaskan pukuosien valmistajina mainitaan Päivättären ja Kuuttaren ohella joskus vielä kehrääjänä Palahva, kutojana Syöjätär, ompelijana Osmotar sekä kankaan luojana Kankahatar ja painajana eli värjääjänä Sinetär. Viimeksimainittujen toimet esittää toinenkin runo (SKVR I, 3, 1327):

    Laulanta runolla työnä,
    Kukunta kesäkäellä,
    Luonta Kankahattarella.
    Painanta Sinettärellä,

Haljakkaa koskevista säkeistä 49-50 ja 47-48 esiintyvät vain yhdessä muistiinpanossa. Erikoisen huomion saa osakseen patvaskan päällisvyö, ussakka eli kussakka. Useiden toisintojen mukaan sekin on "Kuuttaren kutoma, Päivättären kesreämä", sanotaanpa kerran, että sitä valmistettaessa "Itse oli Synty syrjäpuina, itse Spoassu stoavapuina" (1738). Vastaavat säkeet: "Its' oli synti syrjäpuina, taiv' on toatto stoavapuina" tavataan myös toisinnosta 1735 puhuttaessa, mitenkä kuu ja päivä ovat kutoneet patvaskan haljakkaa. Viimeksimainituissa säkeissä on Vapahtajaa tarkoittava "Synty" muuttunut "synniksi". Vapahtajaa merkitsee myös venäläisperäinen "Spoassu". Säe 61 on yleisempi kinnasta koskevassa säejaksossa. Sitävastoin 62-63, jotka yhtä hyvin soveltuvat myös viimeksimainittuun runonkohtaan, ovat tällä paikalla yleisemmät. Eräät toisinnot sijoittavat patvaskan päähän "sahmattaisen" eli samettisen saapkan, toiset taas "kypärän". Kummankin olemme tavanneet Kylyvirressä sulhasen päähineenä. Erehdyksestä on erääseen toisintoon tullut säe 72. Säe 75 esiintyy paljoa yleisemmin saajannaiselle omistetussa ylistysvirressä. "Säteriset" (satiiniset) ja "soan riksin sääririhmat" todistaa samoinkuin "kypäräkin" lännestä päin saatua vaikutusta. Kallisarvoiset sukansiteet edellyttävät polvihousujen käyttöä. Kintaat ovat "Kirjokynnen kirjuttamat, Lapin lapsien latomat". Yleisimmät patvaskan korisseita ja ulkomuotoa kuvailevista säkeistä ovat 95, 96 ja 101. Niillä on vastine Suistamolta saadussa patvaskan ylistysvirressä (Härkönen, 641):

    Parahis on patvaskaine,
    Piä kullan vibalehissa,
    Parta kullan palmikoissa,
    Silmät semtsukan jyvissä.

Karjalan kannakselta saadun runon mukaan läksi Anterus sotaan "pää kullan vipalehissa, parta kullan palmikoissa" (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien VI, 97).

Parista toisinnosta tavatut säkeet 98-100 ovat yleisempiä Laulajan virressä (ks. 1651, 1732-34, 36, 38), missä runonlaulaja toivottaa virren kiittäjälle poikaa, jolla on:

    Otavaiset otsan peällä,
    Kuutamoiset kulmien peällä,
    Simtsukkaiset silmien peällä,
    Taivon tähet hartioilla (1736).

Joskus (1735, vrt. 1739) on patvaskan ylistysvirsi kohdistettu myös sulhaseen:

    Vuota kiitän sulhovani:
    Omp on tällä sulhovalla
    Paita peällä palttinaini,
    Kirjokintahat käsissä,
    Liiat kirjat kintahissa.
    Omp on tällä sulhovalla
    Keät on kullan keärösissä,
    Sormet sulkkutäppähissä.
    Omp on tällä sulhovalla
    Kulmat kullan nuorasissa,
    Silmiripsit simtsukoissa,
    Peä kullan vipelihissä.

Inkerissä (Salminen, LH, 217-20) on tytöillä ollut tapana tervehtiessään morsianta noutamaan tullutta sulhasta luetella laulussaan tämän tärkeimmät pukukappaleet. Tässä virressä esiintyvät säkeet eroavat kuitenkin edellämainituista. Niitä muistuttavista mainittakoon: "Päältä paijan palttinaisen" tai: "Hipiältä hiettömältä". Kumpaisellakin säkeellä on vastine, kuten olemme nähneet, siinä virressä, mikä lauletaan sulhasen kodissa tämän varustautuessa häämatkalle.

SAAJANNAISEN YLISTYS.

Toinen tärkeä toimihenkilö häissä on saajannainen, jommoiseksi tavallisesti, jos mahdollista, valitaan sulhasen sisar ja jonka tehtävänä on olla morsiamen seuralaisena ja suojelijana. Sitäpaitsi hänen tulee avustaa patvaskaa erinäisissä toimissa. Patvaskan rinnalla onkin saajannainen ollut Kauko-Karjalan häissä erikoisen ylistyksen kohteena:

1. Nyt on kiitän saajannaisen

2. Mist on saatu (soatu) saajannainen (soajannaine, -ni)

3. Mist (Kust, Sekä) tuotu tuojannainen (-ne, -ni)

4. Mist on otettu olallinen (1683, 1594, A. 494)

5. Matkatettu mantsinmarja (1700)

6. Vienan väljiltä (pääliltä) vesiltä (1662, 83-84, 86 a, 90,

          93, 97, 1704, 10, 20)
       Lieksan liijoilta vesiltä (1682)

    7. Saksan salmilta syviltä (1682, 84, 86 a, 90, 93, 97,
          1701, 10, 20)
       Sungun salmilta syviltä, (1683)

    8. Ulapoilta aukeilta (1662, 83-84, 90)

    9. Eipä vielä sieltäkänä (1681-84, 86, 97)

   10. Alta Viipurin vihannan (1681)

   11. Uuenlinnan ulkopuolta (-leh) (1683, 89, 1701, 32)
       Ulkopuolta (-len, -lelta) Uu(v)enlinnan (1686 a, 90, 93,
          97, 1701-02, 10, 32, 33)
       Uuenlinnan ulkopuolta (1683)
       Uuvenlinnan ulkomoalta (1682)
       Uuvenlinnan uulitsalta (1686)
       Ulkolinnan uulitsoilta (1704)

   12. Takoa Tanikan (Tamosnan, Tanilan linnan) (1682-83,
          85-86 a, 89, 90, 93, 97, 1701, 02, 10)
       Tasalta Tanikan linnan (1732)
       Takapuolta Taivan linnan (1732)
       Takapuolen taivollina (1733)

   13. Eipä vielä sieltäkänä

   14. Kasvo (Nousi) maasta (moalla, mailla) mantsi(n) marja
         (maltsinmarja, mantsinkainen, mansikaini)
       Löyzin moalla mantsingaize (A. 496)
       Moald on löyvetty mandsoimarja (A. 488)
       Löyvetty on moalta mansinkainen (A. 497)
       Löyvett on mualda mantsingaine (A. 497 a)
       Maalta (Moalda) marja mantsikkainen (mantsingaine)
          (1594, A. 492)
       Tuolda moalda manttsimarja (1660-61)
       Kasvo mansikka (mantsikka, -tsukka) mäellä (meiällä) (1677,
          82, 84-85, 90-91, 93, 97, 1701-02, 10)
       Kasvo marjanen (-jana) mäellä (1662, 1730)

   15. Pellolla (-lta, sta, -ssa) helli(j)ä (helie, helövä, zelenä,
          hopie) heinä
       Termällä helijä (-je) heinä (1690, 93, 97)

   16. Puolukkainen (-kana) kankahalla (1662, 91, 1730)
       Kannalla korie raita (1682)

   17. Sieltä (Siitä, Siit) on saatu soajannaine (n, -ni)

   18. Sieltä (Siitä, Tuost) on tuotu (tullu) tuojannaine(n, -ni)

   19. Ulvo ukset Uuenlinnan (1693, 1710)

   20. Vinku Viipurin veräjät (1689, 93, 97, 1701-02, 10, 30)

   21. Suju (Notku) suuret Suomen sillat (1689, 93, 97,
          1701-02, 10, 30)

   22. Soajannaista soataessa (-ttoaissa, -ttajessa, soaessaki)
          (s. t.)

   23. Tuojannaista tuot(t)aessa (tuotovoissa, tuuessaki) (s. t.)

   24. Soajannaisen silmät sirkut (sirkot, tsirkut, sirkiet)

   25. Kuin on (Kuni, Niinkuin, Mit on) tähet taivahalla (taivosella)
       Pilkkutähet taivoisella (1735)

   26. Pilkat pilvien lomassa (-missa) (1677, 82, 86, 89, 93,
          97, 1702, 42)

   27. Soajannaisen kuulut kulmat (1662, 83)

   28. Kun on kuu yli merien (1662)
       Kun kuu Jumalan luoma (1683)

   29. Soajannaisen suu somane(n, -ni, suu on soma)

   30. Niinku(i)n Suomen sukkulaine(n, -ni)

   31. Suuhun sultsinat sopie (sopivat, menee) (1677, 83, 92)
       Johon on sultsinat sujuvi (1697)
       Supuin sultsinat (surtsinaini) sopivi (sopiu) (1732-34, 36, 38)

   32. Kaksin kerroin kakkaraiset (-nen) (1732-34, 36, 38)
       Käsin keärinkakkaraiset (1677, 88)
       Kakkarat karittelovi (1697)

   33. Pitkin puolin piirakaiset (-nen)
       Piroani pitin pyörähtäy (1733)
       Pitin piiroani mänöy (1738)

   34. Soajannaisen kagla valgie (valkee) (1660, 64)

   35. Kuin on joutsenot jovella (1660)
       Niinkuin vuohe rannalla (1664)

   36. Soajannaisen sukat valkiet (valgeat, valkiet sukat)
          (1670, 1720, 26, 32-36, 38, 2255, A. 487)
       Soajannaisen sukkaset (-sete) (1669, 75)
       Sukat sillä valkejaiset (1730)

   37. Niinkuin (Kuin on, Mit on) juotsenet (-nuot, joukoset, joutoset,
          jougone) joella (1669, 70, 75, 1732-36, 38, A. 487)
       Niinkuin hanhuvot havolla (2255)
       Lokit lahen rantasella (1732)
       Kuin lokkaset kivellä (A. 501)

   38. Soajannaisen soappo(v)aiset (-puvoiset, saappahat ne, soappoali)
       Soajannaisen soappoat somat (1668, 70, 90, 1723, A. 487)
       Somat on soappahat jalassa (1697)
       Soajannaisen mustat soappaat (1726, 32-36, 38)
       Soappahat on soajannaisen (1730)

   39. Kuin on (Niinkuin, Mit on) hanhu(v)ot (hanhuset, -nen, hanhoni)
          ha(v)olla

   40. Eli (Kuni, Niinkuin, Mit on) joutsenet (joutoset) jo(v)ella
          (1677, 89-90, 93, 97, 1701-02, 10, 20, 30)

   41. Vesilinnut vempele(e)llä (-lillä, -lissä) (1668, 77-79, 81,
          86, 86 a, 89, 97, 1701-02)
       Vesilinnut vierovilla (vierukoilla) (1682-84, 1700, 06, 08,
          23-24, 42)
       Vesitetret (-rit) vempelelellä (1690, 1704)

   42. Soajannaisen suuri soapka (saapka)
       Soajannaisen suapka suuri (2252, 55)
       Soajannaisen treuhka (turkki) suuri (1677, 1710, 24, 38)
       Soajanaisen lakki suuri (loaja) (1678, 2250)

   43. Niinkuin pysty (pisty, pitkä, pissyn) pilven kokka
       Niinkuin pysty (pisty) pilven ranta (1662, 83)
       Niinkuin pilvi taivahalla (-vosella) (1710, 14)

   44. Soajannaisen peä somane (-ni) (1664, 68-69, 75, 83, 99, 1703-04)
       Pää on pysty (pisty) saajannaisen (1670, 83)

   45. Niinkuin (Mi on) pysty (pisty) pilven kokka

   46. Läpi metsän läiköttäjä (-ve, läimähtäjä, laikkahuja, läköttäjä,
          läiköttää, läässöttää)
       Läpi männikön näkyjä (1738)

   47. Puhki pilvien puhuja (-va)
       Puhki metsän puhuu (1684)
       Puhki taivosen puhuja (puhuu) (1723, 2250, 55)

   48. Jopa (Jop on) kiitin soajannaisen.

Säkeet 9-12, 19-21, joissa mainitaan m.m. "Tanikanlinna" (Tallinna) ja Uusilinna (Novgorod), ovat yleisiä myös runossa "Tanssin synty" (ks. SKVR I, 2, 1188-91). Vanhaa perua ovat virressämme epäilemättä saajannaisen silmien, silmäkulmien ja suun maininta. Suomenkin puolella sanotaan kaason silmistä: "kuin on tähet taivahalla" (Kantele II, 17). Säkeitä 25-26 verrattakoon myös Etelä-Pohjanmaalta saatuun Tapaninvirren katkelmaan (Kant. tutk. II, 33):

    Näki tähden taivahasta
    Ja pilkan pilven raosta.

Suistamolla muistiinpannussa häävirressä taas puhutaan saajannaisten kuuna kumottavista kulmista (Härkönen, 641):

    Vuotas kiitän soajannaiset,
    Soajannaisten kulmat kuuna,
    Piät on päivänä paisteloobi.

Hyvin yleisesti virtemme vertaa saajannaisen suuta "Suomen sukkulaan". Jos tässä Suomella, kuten luultavaa on, on tarkoitettu Varsinais-Suomea, osoittanee se, että tämä runon kohta on syntynyt Varsinais-Suomen ulkopuolella, ei kuitenkaan Kauko-Karjalassa, missä Suomea on nimitetty Ruotsiksi. Vain parista toisinnosta tavataan säkeet 34-35. Aivan yleisiä taas ovat säkeet:

    Soajannaisen sukat valkiet,
    Kuin on joutsenet joella,
    Soajannaisen soappoaiset,
    Kuin on hahuot haolla,
    Vesilinnut vempelellä.

Säe 40 tarkoittanee alkujaan saajannaisen sukkia, vaikka se hyvin monissa toisinnoissa esiintyykin saappaita koskevassa säkeistössä. "Sukat tytöillä", sanoo Marttini (m.t.) "olivat vanhoina aikoina tietysti valkoiset". Säkeet 45-47 kuvailevat milloin saajannaisen päätä milloin päähinettä. Todennäköisesti ne ovat alunperin tarkoittaneet viimeksi mainittua, onhan pään vertaaminen pilvenkokkaan outoa. Aunuksessa vastaakin säettä (44): "Soajannaisen pää somanen" säe: "Soajannaisen pääsopaset". "Sopasen" muuntuminen "somaseksi" osoittaa, ettei edellistä sanaa ole kaikkialla ymmärretty. Toinen paikkakunnalla outo sana on runomme mainitsema "mansikka", mihin saajannaista verrataan ja mikä useissa toisinnoissa (14) on muuntunut milloin mihinkin muotoon. Tämä on omiansa osoittamaan, että puheena oleva runo on syntynyt Suomen puolella.

Säkeet 46-47, joissa saajannaisen päähineen sanotaan olevan niin valtavan, että se "läiköttää läpi metsän" ja "puhuu puhki pilvien", esiintyvät, kuten olemme nähneet, myös patvaskan ja sulhasen päähineestä puhuttaessa. Kenen ja millaista päähinettä runomme alunperin tarkoittaa, on epätietoista, mutta todennäköistä on juuri saajannaisen päähine, jota virtemme vertaa "pystyyn pilvenkokkaan" ja joka sellaisena on ollut korkea valkoinen huntu, "läiköttänyt" läpi metsän.

Aunuksesta saatu saajannaisen ylistysvirsi, mikä samoin kuin patvaskallekin omistettu täällä lauletaan morsiamen kodissa, eroaa eräissä kohdin säelutteloomme kerätyistä toisinnoista. Esitämme siitä näytteen silmällä pitäen parhaiten säilynyttä toisintoa (A. 496, vrt. 488, 94, 97, 97 a, 501):

    Keksin pilven taivahalla:
    Soajannaisen peässobazet;
    Keksin jougoset (joutsenet) joella:
    Suojannaisen sukkaset (on);
    Keksin hanhoset (-huot) haolla:
    Soajannaisen soappoaiset (soappoat);
    Keksin tähet taivahalla:
    Soajannaisen sirkut silmät (vrt. V. 1594, 61).

Myös Tsiksassa Vienanläänin puolella on Europaeus (1721) muistiinpannut säkeet:

    Keksin hanhoset palolla,
    Linnut mustat murrikolla:
    Saajannaisen saappovaiset (1721).

Saajannaisen ylistysvirteen liittyy vielä usein leikillisiä tai pilkallisia säkeitä. Sellaisia ovat ylläolevassa luettelossa säkeet 31-33, missä saajannaisen suuhun sanotaan mahtuvan "kaksin kerroin kakkaraiset, pitkin puolin piirakaiset". Monissa toisinnoissa häntä nimitetään suorastaan "syöjännaiseksi". Toisinaan tätä ivailua jatketaan vielä seuraavin säkein:

1. Soajannainen, syöjännainen

2. Söi (syö) sian sukahinensa (-hineen -nehe) (169293, 99, 1723,

          32-33, 35-36, 38-39, 2252 a, 55, A. 501)

    3. Mussan koiran karvonensa (-voneen, -nehe) (s. t.)
       Mussan koiran korvineh (1699, 1766)
       Koiran pennun korvinensa (A. 501)

    4. Ruskien koiran ruhoineh (1739)
       Valkien koiran korvinehe (1735)

    5. Kissan kirjakynsinensä (1692)
       Kasin pennun karvoneen (A. 501)
       Mussan kasin karvoneh (1766)

    6. Mustan uuhen villoinensa (A. 501)

    7. Söi sonnit sorkkinehe (1690)

    8. Hevot heinähäkkinehe (1690)

    9. Suuren kokon koprinehen (1732)

   10. Siipilinnun silminehen (1732)
       Harmaan haukan silminehe (1733)

   11. Raiskalinnun rasvoinehen (1732)

Näilläkin säkeillä, mitkä kerran (A. 516) ovat kohdistetut morsiameen, on vastine Suomen Itä-Karjalassa (Härkönen, 197, 123):

    A. Syöpi koirat korvinehen,
       Mustan uuhen vuoninehen.
       Siat silmikarvoinehen.

    B. Syö siat sukahinehen,
       Koirat korvarenkainehen.

MORSIAMEN NEUVOKKIYIRRET

Tärkeän osan häärunoutta muodostavat virret, joissa morsiamelle huomautetaan, mitä miehelään siirtyminen hänelle merkitsee sekä mitkä tehtävät ja velvollisuudet häntä odottavat uudessa kodissa. Tällaisia neuvokkivirsiä lauletaan joskus (1648, 51-52, 56, 58) morsiamen, mutta useimmiten vasta sulhasen talossa. Niin on asianlaita ollut myös Suomen Karjalassa ja Inkerissä. Todennäköistä on, että sellaisia on alunperin esitetty kumpaisessakin häätalossa. Alkujaan morsiamen kodissa on epäilemättä laulettu m.m. seuraava runo:

1. Muista kaikki muut elosi (1648, 79)

2. Unikonttisi (-ses) unoha (1648, 51-52, 79, 1726, 38)

3. Kotiuunin korvasella (1648)

       Uuninkorvalla kotihin (1679)
       Toattos, moamos uunin korvaan (-vall) (1651-52)

    4. Kotisilla (Kotosilla) tyttärillä (1648, 51, 1726)

    5. Kartanoisilla kanoilla (1726)

Morsiamen kodissa se on laulettu Jaakkimassakin (Rel., 332):

    Muista, neito, muut halusi,
    Unikontti heitä kotiisi!

Muista neuvokkivirsistä ei yhtä varmasti voi päättää, missä mikin alkujaan on esitetty, mutta ilmeisesti niiden esittäjänä tavallisesti on ollut joku morsiamen omainen. Usein runomme puhuttelee nuorikkoa sanoilla:

    Morsien, sisaru(v)oni, (sisarueni, sisorisene),
    Kapulehti (Lukulehti), lakluoni.

Joskus on edellisen kertona säe:

    Emon lapsi, lagluoni (1660-61).

Muut neuvokkivirsien yleiset johdantosäkeet ovat seuraavanlaiset:

1. Vieläp on neiti neuvomatta,

       Emon tuoma tutkimatta (1681)

    2. Vuot on (Vuota, -tas), neuvon neitoani (-tostani, -toseni,
          -tieni, -tuoni, neiostani)
       Morsientani (Orpolastani) opetan (opassan, -stan, -stelene)
          (1682, 99, 1703-04, 08, 11, 24, 32 a, 42)

   3. Anna (s, -pa, Nyt mä) neuvon neitoani (-tieni, -tyeni, -tostani,
         -toseni),
      Orpolastani (-lasseni, Morsientan, -sivontani) opetan (opassan,
         opastelene) (1677-79, 81, 86 a, 90-91, 93, 97,1701-02,
         20, 23, 26)

    4. Annakka, neuvon morsianta,
       Orpolastani opetan (1710)

    5. Annas tutkin tulijata,
       Morsiantani opetan (1732)

    6. Kuule(s) neittä neuvotahe (-tah, -taah, -taan)
       Morsienta opassetahe (-tah, -taah, opetetaan) (1660-61,
          64, 73, 73 a)

    7. Kuule(s), neiti, neuvotahan (-ha, -he)
       Morsien, opassetahan (-ha, -he) (1669-70, 75, 1743, A. 544)

    8. Kuules, neiti, neuvontoa,
       Emon tuoma, tutkintoa (1681)

    9. Kuules, neiti, neuvotahe,
       Orpana, opetetahe (1700)

   10. Kuules tänne, kun sanelen,
       Viel on aihne neuvomatta,
       Orponi opastamatta (1684)

   11. Kuule(s, Tules) tänne, kun sanelen (sanotah) (1684,
          1726, 34, 38)

   12. Kuules tänne, pesty kakla (1739)

   13. Kuules täällä neuvotahan (-taa) (A. 528, 32)

   14. Kuule kuin mie sanelen (A. 550)

   15. Kuule(s) teällä, kun sanotaa (kui sanellah)
       Kielin toisin kerdoalla(h) (1665, A. 526)

   16. Kuules kuin minä sanelen,
       Kielin toisin kertoalen (A. 557)

   17. Siul täällä neuvotaahe,
       Ja siul täällä sanotah (A. 531)

Milloin morsianta nimitetään sisareksi, osoittaa se, että tämän virren tällöin on esittänyt morsiamen sisar tai läheinen kasvinkumppani. Milloin laulaja taas on käyttänyt sanoja: "Orpolastani opetan" on hän ilmeisesti ollut morsiamen äiti. Castrénin Uhtualla tekemässä muistiinpanossa (1710) onkin tämän virren otsikkoon merkitty sanat: "Emo neuvo morsianta". Säkeistö 5, missä morsianta sanotaan "tulijaksi", osoittaa, että virsi tällöin on laulettu sulhasen kodissa. Tämän johdannon jälkeen virsi jatkuu seuraavasti:

1. Toisin teillä, toisin meillä (1670, 78-79)

       Toisin täällä, toisin meillä (1675)
       Toisin teällä, ei kuin siellä (1681)
       Talos muutit da i tapaski (1697)
       Toisin toimet, toisin loimet (1731)

    2. Toisin toisessa talossa (toisissa tiloissa)
       Toisin toisessa koissa (A. 532)
       Toisin toisessa kylässä (A. 544)

    3. Toisin moalla vierahalla (-ssa)
       Muiten muissa vierahissa
       Perehessä vierahassa (1648, 73 a, 75, 77-79, 84, 2250)
       Muiten moassa (-lla) vierahassa (-lla) (1697, 1731)

    4. Toisessa emän (emon) alassa (1648, 84, 1708)

    5. Ei kuin emosen (-si, -seski) koissa (kotona)
       Ei kuin ennen emois koissa (1664)
       Ei kuin anopin koissa (1710)

    6. Eikä toattos (Oman toaton) tanterilla (1664, 1704,
          32 a-34, 36, 38)
       Ei(kä) (niin)kuin izos elossa (A. 544, 47)
       Ei kuin ison koissa (A. 528, 31)
       Ei kuin toaton armoloissa (A. 535)
       Kantajasi kainalossa (A. 553)
       Eikä vanhempien varassa (1669)
       Oman vanhemman (-mpas) varassa (-roissa) (1673, 78-79, 81,
          86, 93, 97, 1701-02, 33)
       Koissa valtavanhempasi (1743)
       Eikä valta (-toa) vanhembais (A. 550, 54)

    7. Eikä moammos (Oman moammon) manterilla (1664, 1732 a-34, 36, 38)

    8. Toisin aukeaa ovetkin (1732)

    9. Tapa toinen (uusi) ottaminen (-ni) (1678-79, 86, 86 a,
          89-90, 1701-02, 10)
    a. Tapa toini muutetahe (1682)
    b. Nimi uusi rissitahe (1682)

   10. Entinen (Vanha on) unohtaminen (1678-79, 86, 86 a, 89-90,
          93, 1701-02)

   11. Vanha pois (Pois vanha) vajehtaminen (-ni) (1690, 1701-02, 10)

   12. Toatto armas (hyvä) heittämine(n) (1660, 64, 73, 73 a, 75,
          78, 81, 86 a)
       Oma toatto heittäminen (1666, 72, 1726, 31, 34, 38)
       Tuatto kiäistä heittämini (1739)
       Ison armo heittäminen (1743)
       Toatto vierahoittamine (-haittamine, -huittamine) (A. 541, 44,
          48 a, 50, 52, 54, 57)

(Samaa kuin toatosta eli isosta sanotaan myös moamosta, veljestä eli veikosta ja sisaresta eli tsikosta)

13. Ukko armoih ottamine (1648)

       Ukko armahoittamine (-huittaminen) (1660, 66, 70, 72,
          81, 86 a, A. 548 a)
       Boatusk (Izänd) armivoittamine (A. 541, 44, 50, 52, 54)
       Izänd ukko ottaminen (1664)
       Ukko armas (armo, armoin) ottammen (-ni) (1673, 73 a,
          75, 78, 1731, 33-34, 36)
       Ukko käsih ottamini (1739)
       Appi armahuttaminen (1743)

(Samoin muodostetuissa säkeissä esiintyvät myöhemmin myös akka, anoppi, moatuska sekä kyty ja nato.)

14. Armo (-mi) sana antamine(n)

15. Kieli lallin laskemini (1723)

       Kieltä koveruttaminen (koperoittaminen) (A. 529, 32)

   16. Mieltä vesselöittäminen (-lyttäminen) (A. 529, 32)

   17. Alemma (Alaha) kumartamine(n, -tuminen)
       Alla (Anna) poklona antaminen (A. 529, 32)

   18. Alemma sitäki vielä (1648, 66, 1731, 34, 36, 41)
       Vielä siitäki alemma (1733)

   19. Nisät (Nisät, Niska, Selkä) nuoret (nuori) notkumine (-ni,
          notkuttele)
       Notkautas nuoret nissat (1661)
       Notkuttele nuoret nisät (1669)

   20. Kakla (Kaula) pesty kaartuminen (koarruttele) (1681, 84,
          90, 93, 1700, 22, 32)
       Kakla pestin kaartumenji (1720)
       Nuori selkä notkuminen (1732)
       Kaarruttele kaunis (pesty) kakla (1661, 69, 86, 86 a)
       Varsi kaunis koarruttele (1677-78, 82, 89, 95, 1701-02, 04)
       Selkä kaunis koarruttele (1723)

   21. Niinkuin tuores tuomenlatva
       Kuin on nuori tuomenlatva (1661)
       Eli tuores tuomenlatva (1669, 77, 81, 86, 89)

   22. Niinkuin kasvava (-ja, koartuva) kataja (1669, 81-82, 86, 89)
       Eli (Vasta, Tahi) kasvava (-ja) kataja (1677-79, 84, 86 a,
          90, 93, 95, 1700)
       Kasvajan katajan lehvä (1720, 22)
       Vieno varpakoivun latva (2255)

   23. Lahja(t) päälle (täällä) laittaminen (lahjominen, loatimini)
          (1666, 70, 73, 73 a, 75, 1726, 31, 33-34, 36, 38)
       Hyvä(t) lahja(t) lahjomme (loadimine) (1660, A. 526, 41-44,
          47, 52, 54, 57)[14]

Sellaiset säkeet kuin: "Toisin teillä, toisin meillä", johtuvat luonnollisesti siitä, että virren tällöin on esittänyt joku sulhasen omainen ja mahdollisesti sulhasen kodissa. Yleisimmät säkeet 2-3: "Toisin toisessa talossa, toisin maalla vierahalla" tai: "muiten muissa vierahissa" osoittavat kuitenkin, että virsi on yhtä hyvin, ehkä paremminkin, voitu esittää morsiamen kodissa (vrt. L-IR, 3301).

Eräässä vienalaisessa toisinnossa (9 b) mainitaan miehelään mentyä tavan muuttuessa morsiamen nimenkin muuttuvan. Vaikka tätä koskeva säe on säilynyt vain yhdessä muistiinpanossa, edustaa se virressämme epäilemättä vanhaa kantaa. Vastaava säe tavataan Inkerinkin runoista (Salminen, LH, 347):

    A. Kui kassa kaotetaa,
       Nimi töine muutetaa.

    B. Nimi toinen nostetaan,
       Papin pantu heitetään.

Morsiamen nimen muuttaminen on ollut tapana mordvalaistenkin keskuudessa. Jo Pallas kertoo, miten uuden nimen antaminen toimitettiin häiden jälkeisenä päivänä (Puteshestvie, I, 111-12; Hämäläinen, Mordv., tsherem. ja votj. kosinta- ja häätavoista, 89, 280). Yksinäinen, mutta silti vanhaa perua on myös säe 8, jolla on vastine m.m. seuraavassa runomme alkua muutenkin muistuttavassa Suistamolta saadussa säkeistössä (Härkönen, 641):

    Toisin toisessa talossa,
    Perehessä vierahassa,
    Toisin vierevi veräjät,
    Toisin ukset aukeaapi (vrt. myös Salminen, LH, 355).

Heittäessään isän, äidin, veljen ja sisaren on morsiamen virtemme mukaan "armoih ottaminen" appi, anoppi, kyty ja nato. Samoin lauletaan Ilomantsissa (Ahlqv., 83, vrt. 119, Rel., 61):

    Kuules, neiti, kun neuvotahan,
    Appi armioittaminen,
    Hyvä lahja lahjominen,
    Alahaksi kumartaminen.
    Anoppi armioittaminen j.n.e.

Todennäköisesti ovat sellaiset muodot kuin armahoittaminen, armahuittaminen tai armivoittaminen vääntyneet sanoista armoihottaminen. Säkeet 19-22, mitkä joskus ovat sovitetut sulhaseenkin (esim. 1723), tavataan m.m. Liperistä (Rel., 273):

    Notkahuta nuoret niskat
    Kuin on tuores tuomen latva,
    Tahi kasvava kataja!

Rajantakaisessa häävirressä ne saattavat esiintyä useammassa eri yhteydessä. Usein neuvotaan morsianta kumartamaan apelleen ja anopilleen, kydylleen ja nadolleen näiden toimistaan tullessa, mutta toisin paikoin nämä säkeet liittyvät jo tulovirteen, missä morsianta m.m. kehoitetaan kumartamaan:

    A. Veräjillä vuottajilla (1682 a)

    B. Ikkunoissa istujilla (1690)

    C. Vajonpäissä vuottajilla (vastoajilla) (1682 a, 90, 1710)

    D. Sillan päissä seisojilla (1682 a, 90)

    E. Pihan pitkän pyhkieille (1710)

Miten miniän muuten on osoitettava huomaavaisuutta uusille sukulaisilleen, tulkitsevat seuraavat säkeet:

1. Kyty kynnöltä tulevi (-lee) (1662, 77-79, 82, 90, 93, 97,

          1701-03, 11, 20, 26)
       Kyty pellon kynnännästä (-ssä) (1736)

    2. Vajon peässä vasto(v)ale (-toamini) (1677-79, 82, 90,
          93, 1702, 11)

    3. Vieminen (-mini) vesiropehut (-roveh) (1662, 90, 93,
          97, 1701, 11)
       Vie, minjo, vesirovehen (1677)
       Viemin on vesipratina (1682)
       Viemini vesi stolalla (1703)
       Vie (Sie), minja, vesi käsillä (1720, 26, 36)
       Pane vettä käsille (1741)

    4. Varussa (sie) valkia paikka (1720, 36)
       Varussa voarnapaikka (1726)
       Valkei paikka voarnan päälle (1741)

    5. Appi (Ukko, Astu) aitojen panosta (1679, 90, 97, 1701-02)
       Ukko ai(j)an panennasta (1690, 1720-21, 36)
       Kuin tulou aijan panennasta (1736)
       Ukko kylvöltä tulove (1678)
       Ukko kynnöltä tulouve (2250)
       Ukko kalan pyyöstä (1662)

    6. Vajon peässä j.n.e.

    7. Vieminen j.n.e.

    8. Akka aitasta tulove (-loo) (1677-^79, 90)
       Akka lehmäläävästään (1662)

    9. Kesannolta kerkijeepi (1677-79, 90)

   10. Vajon peässä j.n.e.

   11. Vieminen j.n.e.

Näillä säkeillä, mitkä osoittavat huomattavaa puhtauden harrastusta, neuvotaan siis morsianta tuomaan pesuvettä sekä asettamaan esille käsiliina (paikka), milloin kyty, appi tai anoppi saapuvat toimistaan. "Kyntämästä" tulee kyty inkeriläisissäkin häävirsissä (Salminen, LH, 381). Eräässä muistiinpanossa mainittu "pratina" on venäjästä lainattu (protiven) samoin kuin stolakin.

Niiden henkilöiden seurassa, joille miniän on osoitettava huomaavaisuutta, on hänen samalla aina oltava varuillaan:

1. Noita (Niitä) sie kovin varaja (varatos)

       Niit on sie kove varata (1736)

    2. Ukon luisia leukaluita (1708, 23-24, 35, 41-42)
       Ukon leukaluun neniä (1668)
       Ukon lujia lukuja (1736)
       Ukon on lihaista kieltä (1738)

    3. Anopin (Akan) lihaista kieltä (1708, 23-24, 35, 42)
       Akan lihaista leviätä kieltä (1741)
       Akan luisie leukaluita (1736, 38)

    4. Ky(v)yn kylmiä sanoja (1668, 78-79, 81-82, 93, 1701-03,
          23-24, 35-36, 42)

    5. Na(v)on niskanakkeluita (niskan napsahusta, naskuloita,
          narskuloita) (s. t.)
       Navon naiskuaskelia (1742)

    6. Ukk(o) on susi(na) supussa (tsupussa, sopessa) (1682, 84,
          90, 93, 97, 1708, 20, 23, 35-36, 38-39, 41-42)
       Ukko on susi talossa (2252, 52 a, 55)
       Ukko (on) kontio (t)supussa (1662, 73, 73 a, 78, 1701,
          03, A. 548 b)
       Ukko on karhuna supussa (1691)
       Ukko on karhu kiukajella (1724)

    7. Akka (on) karhu karsinassa (karsinovella) (1673, 73 a,
          78, 82, 91, 93, 97, 1701, 03, 23, 35, 39, A. 548 b)
       Akka on karhu kartanolla (-ssa) (1690, 1720, 36, 38,
          41, 2252, 52 a, 55)
       Akka on karhu kiukoalla (-kajella) (1684-85, 1708, 42)
       Akka on susi tsupussa (1724)

    8. Kyty (Ky'yt on) kyynä (kyinä, kylmä) kynnyksellä (-sillä)
          (1673, 73 a, 78-79, 81, 84, 90, 93, 97, 1701-02, 08,
          20, 23, 35-36, 38-39, 42)
       Kyty kykki kynnyksellä (2252 a)
       Kyty kyinä karsinassa (1722)

    9. Kyvyn lapset (on) kypeninä (1736, 38-39)

   10. Nato (Nat on, Naot) naulana (nuakloina) stupussa (-puissa)
          (1673, 73 a, 78-79, 81, 84, 90, 93, 97, 1701-03, 22)
       Nato (on) noakloina pihalla (1682, 1708, 23, 42)
       Nato (on) noakloina sienissä (-llä) (1735-36, 38)
       Nato matoina pihoilla (1739)

   11. Navon sanat nappiloina (1739)

Kaarle Krohn (Kalevalastudien I, 35) on huomauttanut, että karsina säkeessä: "Akka on karhu karsinassa" on ilmeisesti alunperin tarkoittanut kiukaan ja peräseinän välistä naisten osastoa tuvassa eikä rajantakaista "karsinaa", mitä nimitystä täällä käytetään 2-3 kyynärän korkuisesta, pimeästä lattian alla olevasta huoneesta. Näin ollen runo on syntynyt Suomen puolella. Kuitenkin saattaa olla mahdollista, että useissa toisinnoissa esiintyvä kartano ("Akka on karhu kartanolla, -ssa") on vasta rajan takana vaihtunut karsinaksi. Suomen Itä-Karjalan toisinnoissa verrataan näet isäntää karhuun, jota ei tällöin voi sijoittaa karsinaan (A-B Ilomantsi, Ahlqv., 77 ja 73; C Liperi, Rel., 273):

    A. Appi on karhu kartanossa,
       Emänt on susi tuvassa,
       Kyty on kyinä kynnyksillä,
       Nato naarana sopessa.

    B. Emäntä on susi tuvassa,
       Appi karhu kartanossa,
       Nato naara lattialla,
       Kyty koira kynnyksellä.

    C. Anoppi susi kotona,
       Appi karhu kartanolla,
       Kyty kykkä kynnyksellä.

Samoin kuin isäntää karhuun, mistä esimerkkejä on säilynyt rajankin takana, vertaavat suomenpuoliset runot emäntää suteen, mikä tuolla on perin harvinaista. Ymmärrettävää on, että karhu, mikä Kauko-Karjalan puhekielessä, samoinkuin susikin on outo sana, on useissa toisinnoissa muuttunut kontioksi. Huomiota ansaitsee myös se seikka, että Ilomantsilaisissa muistiinpanoissa natoa sanotaan naaraksi, kun häntä rajan takana taas verrataan naulaan. Tällöin on hänet eräissä toisinnoissa pitänyt sijoittaa seinälle. Yhtä omituinen on säe: "Nato on noakloina pihalla". Liperiläistä säettä: "Kyty kykkä kynnyksellä" vastaa uhtualainen (2252 a): "Kyty kykki kynnyksellä".

Sulhasen sukulaisten moittiminen herättää kysymyksen, eiköhän runo ole alkujaan esitetty morsiamen kodissa.

Saman kysymyksen herättää seuraava sulhasta koskeva, Aunuksesta saatu kohta taaskin outoine susi- ja karhu sanoineen:

1. Elä sulhoho imehy (A. 547)

       El ihassu nuorta sulhoa (A. 550)

    2. Elä sulhon voattehihe (A. 547)

    3. Sulholl on (Sulholla) suven ikenet (A. 540, 47, 50)

    4. Karhun villat (karvat) kainalossa (s. t).

Samoinkuin nuorikon on pyrittävä olemaan mieliksi apelleen ja anopilleen, kydylleen ja nadolleen on hänen noudatettava aviomiehensäkin mieltä, vaikka tämä vielä onkin nuori:

1. Hot on sait sie nuoren sulhon (A. 550, 1743)

2. Vereväisen vierellesi (1743)

3. Noutaos sie nuoren mieli (1743)

       Nouvata on nuoren mieli (A. 550)
       Noua mieli nuoren miehen (A. 526, 47)

    4. Ugodi (Ukoti) hyvän urohon (A. 526, 47)[15]

    5. Ei käy käzi korvan peällä (A. 526)
       Ei(gä) käy kämmen korvallas (A. 547, 50)

    6. Sinizemä (-sömä) silmän (-mäs) alla (A. 526, 47, 50)

Tulokkaana sulhasen talossa on nuorikon esiinnyttävä vaatimattomasti sekä otettava huomioon entiset eläjät ja näiden oikeudet:

1. Surren istu, surren astu (assu) (1628, 1742)

       Survon istu, survon astu (1710)

    2. Surren ruoalle rupia (1628, 1742)
       Survon ruualle rupia (1710)

    3. Istu (Issu) puolella sijoa (-jaa) (1673, 73 a, 77, 1701-02, 10)

    4. Assu puolella aselta (m. t.)

    5. Anna toisen toinen puoli (s. t.)

    6. Paremman parempi puoli (s. t.)
       Anna paremmalle parempi puoli (1673, 73 a)

    7. Ennen ollehen (elänyen) enämpi (enin) (1677, 1701-02)
       Etu ennen ollehella (1673, 73 a)

    8. Elä aittoja anassa (1697)
       Elä äijöä anassa (1710)

    9. Emännyyttä ennätele (1697)
       Olovoa ennättele (1710)

   10. Kun elät enemmän aikaa (1673, 73 a)

   11. Niin etus on entisellään (1673, 73 a)

Milloin nuorikon tekee mieli anopin pieksämää voita tahi apen ja kydyn pyytämiä pyitä tai metsäkanoja, ei hänen sovi tyydyttää mielihalujaan omin luvin:

1. Kun sulle himo tulevi (1671)

2. Emon voita pieksämiä (1671)

3. Niin sie anele akalta (1671)

4. Pyyä naiselta pyhältä (1671)

5. El ota omalla käällä (1671)

6. Kun sulle himo tulevi (1672)

       Kuin tulee lihan himosi (1676)
       Roinnehe lihazen (kalazen) halu (A. 544)

    7. Ison pyitä pyytämiä (1672)
       Veljes pyitä pyytäminen (1676)

    8. Veljen saamia kanoja (1672)

    9. Niin sie ano (anele) apelta (1672,?6)

   10. Pyyä pojalta pyhältä (1672)
       Sie kysele ky'yltä (1676)

   11. El ota omin lupini (1676)

   12. Liha on linnun siiven alla (A. 548 h)

   13. Kala kaivossa syvässä (A. 544, 48 b)

   14. Kattila sepän pajassa (A. 544)

Kolme viimeistä säettä (12-14) kuuluu ilmeisesti muuhun runoon. Eräissä neuvokkivirsien toisinnoissa esiintyy toinenkin nuorikon luvanpyyntiä koskeva säkeistö:

1. Kysy (Käynöy) luba lukkarista (A. 544, 52-53)

       Kysele kylän akoilta (1735)

    2. Sana sauvan vuolijalda (A. 544)
       Soan on sauvan kantajilta (1735)
       Sana sauvasen nenästä (A. 553)

    3. Valda talon vanhimmalda (vanhimmista) (A. 552, 44)

Luvan kysyminen lukkarista (lukkarilta) osoittaa, että tämä runonkohta on kreikkalais-katolisille alueille tullut lännestä käsin. Tarkkaavaisuuteen ja ketteryyteen kehoittaa nuorikkoa seuraava säepari:

1. Piä sie tarkat hiiren korvat (1706, 42)

2. Jänösen jalat kepiet (1742)

       Terävät jänön jalat(e) (1685, 1706).

Muut neuvokkivirsien säkeistöt, joista suurin osa koskee nuorikon kotoisia toimia ja askareita, lienee parasta esittää aiheittain.

A. Nuorikon tulee esiintyä siistinä ja somana.

Esimerkin siitä, että nuorikkoa on neuvottu huolehtimaan siisteydestään, tarjoaa seuraava Aunuksesta saatu muistiinpano (544):

    Morzien, sizorizeni,
    Kabulehti, lagluoni,
    Peze silmäs puhtahaksi,
    Itses siivoa hyväksi,
    Assu kyläh kuore keässä,
    Somana somendelete,
    Ässen lembes' liehunouvi,
    Hyvä auvossas tulouppi,
    Elä pahene pahaksi.

Samaa kertovat seuraavat kristinuskon vaikutusta todistavat vienalaiset säkeet (1743):

    Aivoin aika huomenessa,
    Peseten, kampoaileminen,
    Tuohuskäsin kumartaminen.

Lukuisissa toisinnoissa nuorikkoa varoitetaan kulkemasta pihalla etenkin avojaloin:

1. Elä(kä) kengättä kehaja (-häjä, -paja, -maja, -pitä, -pota,

          -petä, -vehi, kävele) (1662-63, 76, 84, 93, 97, 1708,
          10, 32 a-34, 38, 43, A. 548, 48 a-b, 50, 51 b)
       Elikkä kengättä käpäjä (1691)

    2. Elä harpi (-ppoa, hamssi) hattaroitta (-ratta) (1663,
          1732 a-34, 38, 42, A. 548, 48 a-b, 50, 51 b)
       Elä kalsutta kahaja (1676)

    3. Elä suihka (-kka, -hku) sussunatta (-noitta) (1648, 62, 91,
          93, 97, 1706, 08, 26, 35)
       Elä suihka sutsunalla (-lta) (1684, 1710)

    4. Elä räihkä(ä, räähkä, räimä, räämä) rätsinättä (-noitta) (1648,
          84-85, 93, 97, 1735)
       Elä räimä rätsinässä (1708)
       Elä räihkää rätsinällä (1710)
       Ellikkä räämä rätsinättä (1691)

    5. Elä korska kottiloitta (1735)

    6. Täällä on pyhät (pyhäiset) pihaset (pihat) (1744,
          A. 548, 48 a, 50)

    7. Pyhät on pihlajat pihalla (-hoilia, -hoissa) (1662-64, 75,
          84, 91, 1706, 10, 35, 42-43)
       Pität (on) pihlajat pihalla (-hoissa, -hoilia, mäjellä) (1676,
          38, A. 526, 31, 40, 43-44)
       Pihlajat kahta pyhemmät (A. 548, 48 a, 50)

    8. Pyhät (on) oksat pihlajoissa (-jissa, -jassa) (1675, 84, 91,
          1701, 10, 42)
       Pität oksat pihlajoissa (-jissa) (1738, A. 540, 44, 47)
       Pität vitsat (varvat) pihlajoissa (-jissa) (A. 526, 31)
       Oksaset sitäi pitemmät (1676)

    9. Marjaset (Marjat on) sitä(i, vielä) pyhemmät (1662-64,
         75, 84, 91, 1706, 42)
       Pyhät marjat pihlajissa (1743)
       Pihlajaiss on marjat karkiet (1735)
       Pyhät marjat oksasissa (1738)
       Marjat kahta kaune(he)mmat (A. 548 a, 50)
       Lehtyöt sitä pyhemmät (1710)

Kuten Kaarle Krohn on huomauttanut tutkielmassaan "Nuorikko ja pihlajamarjat Kalevalassa" (Virittäjä 1919, 97-100), liittyy useimmissa toisinnoissa ylläoleviin varoitussanomiin heti pihlajain pyhyyden kuvaus. Aunuksessa noita varoitussanoja seuraa toisinaan suorastaan säe: "Täällä on pyhäiset pihat". Tämä selittää, minkä vuoksi nuorikon ei sovi kulkea pihalla kengättä eikä hattaratta (jalkarievutta) tai kalsutta (sääryksettä). Nuoren vaimon näyttäytymistä paljain jaloin ovat tietääkseni kaikki suomensukuiset kansat muutenkin pitäneet sopimattomana. Tämä käsitys ja tapa on ilmeisesti johtunut uskomuksellisista syistä. Näin ollen saattaa virtemmekin tämän kiellon yhteydessä puhua pyhistä puista. Viime aikoihin asti on erikoisesti pihlaja ollut Itä-Suomessa varsin suosittu uhripuu; siitä ei saanut katkoa oksia eikä poimia marjoja. Jo yksin tästäkin seikasta on ollut syytä nuorikkoa muistuttaa.

Paitsi paljain jaloin kulkemisesta on nuorikkoa kielletty liikkumasta ulkona rätsinättä (paidatta), minkä sanan kertona esiintyy vielä sana sussunatta eli sutsunatta (päällispaidatta). Kun tuskin voidaan kuvitella, että nuorikko lähtisi pihalle ilman paitaa, on todennäköistä, että eräistä toisinnoista tavatut säkeet:

    Elä räimä rätsinässä (1708)
    Elä räihkää rätsinällä (1710)
    Elä suihka sutsunalla (1710, vrt. 1684)

edustavat alkuperäisempää kantaa. Krohn onkin tästä huomauttanut edellämainitussa tutkielmassaan sekä osoittanut, että Itä-Suomessa vastaava runo varoittaa nuorikkoa milloin "rätsinässä räiskämisestä" milloin "liinapaidoin liikkumisesta". Liinapaita mainitaan seuraavassa Ilomantsista saadussa toisinnossa (Ahlqv., 210):

    Morsian, sisarueni,
    Pyhät on pihlajat pihalla,
    Pyhät oksat pihlajoissa,
    Marjaset sitä pyhemmät.
    Morsian, sisarueni,
    Älä liiku liinapaioin,
    Älä kalsutta kävele.

Epäilemättä on Krohn oikeassa olettaessaan, että "liinapaidan sijalle on (runoomme) tullut ensin karjalainen rätsinäpaita, jonka yläosa tehtiin tavallisesta värillisestä pumpulikankaasta, ja sitten tämän kertosanaksi toinen karjalainen pukine sutsuna eli sussuna, leveähihainen päällyspaita ". Toisinnossa 1697 on ylläolevaan nuorikon neuvontaan vielä liittynyt seuraava säepari:

    Elä rinku renkilöillä,
    Kasakoilla karjahtele.

Toisinnossa 1732 a taas seuraa säettä: "Älä harpi hattaroitta" tilapäinen säkeistö:

    Kesät kupasta kuusikoissa,
    Talvet mäkästä männiköissä,
    Litteröisiä liikuttele,
    Rannan raukuja ajele.

Näillä säkeillä on vastineita eränsä soimauslauluissa (SKVR I, 3, 1762):

    Mitä sulho kesän roato...
    Kesät kuusissa kupasti,
    Mäntylöissä mäkiä laski,
    Rannan raukkoja (raukuja) ajeli,
    Tilleröitä tiuvotteli.

B. Tulen puhuminen.

1. Fuhu(pa) tulta puikkozeh(e, -kkoosehi) (A. 536, 41, 44)

2. Hienozehe (-seh, -nysehe) hiilyöhö (-lyehen) (A. 536, 41, 44)

3. Elä liennosti levitä (A. 536, 44)

4. Ässen (-sken) lembes (-mpi) liehuavi (-hunoo, -nouvi)

(A 536, 41, 44, 46)

5. Hyvä au(v)osi (-ssas, arvossas) tulevi (-loo, -louppi) (s. t.)

C. Veden noutaminen.

1. Ota korvo olallesi (-lallas, -llasse) (A. 536, 44, 54)

2. Kauha käsivarrellesi (-llas, -llasse) (A. 536, 44, 54)

3. Mene (Mäne) veelle (veillä) vesselästi (A. 536, 38, 44, 46)

4. Mäne tuulen viuhkurina (A. 526)

5. Tule tuulen tsiuhkurina (siuhk-, tiuhkurina) (A. 526,

          36, 38, 44, 46)

    6. Elä viivy vesitiellä (A. 526, 31)
       Elägä viikon (-kos) vesitiellä (veillä) (A. 547, 54)

    7. Elä(kä) ka(v)o kaivotiellä (A. 526, 31)
       Kauvan kaivotiellä (A. 547)

    8. Isäntäs on arveloo (A. 554)

    9. Emäntäs ajattelekse (A. 554)

   10. Katsoo kaunonen veteh (A. 544)

   11. Vierettää vihannat vereh (A. 554)

Ilomantsilaisesta toisinnosta tavataan vastaavia säkeitä (Ahlqv., 83, vrt. myös L-LR, 1662):

    Älä viivy vesitiellä,
    Äläkä kao kaivotielle,
    Tule tuulena tupahan,
    Ahavana saa piha'an,
    Appesi ajattelevi
    Sinun käyväsi kylässä.

Säeluettelomme viimeinen säepari (10-11) kertoo omituisesta uskosta, jonka mukaan ihminen veden kalvoon katsomalla menettää verevyytensä, t.s. käy kalpeaksi.

D. Lattian lakaisu ja pölyjen pyyhkiminen.

1. Piä(pä, Pie on) vihkonen (-koses) pi(v)ossa (1664,

81, A. 554, 57)

       Piä vihko vieressäsi (1728)

    2. Kanna vasta kainalossa (1681, 1728, A. 554, 57)
       Vasatyvi kainalossa (1664)

    3. Mi pölv pölähtänevi (-nöö, -nöy, -nöyppi) (1664, 67, 1733-35,
          38, A. 536, 44)

    4. Mi tomu tomahtanevi (-nou, -nouppi) (1667, 1733 35, 38,
          A. 536, 44)

    5. Sep (Sie) on siivellä silitä (1733-34, 38)
       Se sie siivellä sipase (1667)
       Sie se sivele siivoissa (1735)
       Sebä (Ne) siivellä sivalla (A. 536, 44)
       Se siivellä siiboaite (1664)
       Sivahuta siipyvöllä (1681)

    6. Se sie vastalla vetele (1667)
       Kuin vassalla veällät (1681)
       Sep on vihkolla vejällä (1733)
       Vezivihkolla vedäze (A. 544)

    7. Siliemp on siiven jälki (1664, 67, 81, 1733-34, 38)

    8. Ei kuin vassan varvan jälgi (1664)
       Ei kuin lehtivassan jälki (1734, 38)
       Ei kuin kylvetyn vassan jälki (1681)
       Vain on vastan tehtosampi (1667)

Eräitä tämän runon säkeitä on säilynyt myös Suomen puolella (Ilomantsi, Rel., 61, vrt. Ahlqv., 83):

    Mi pöly pölähtänöö,
    Se siivellä sipase,
    Vesivastalla vetäise.

E. Pirtin, huonekalujen ja astiain pesu.

1. (Kun) Rupiet pirttien pesuilla (1690, 93, 97, 1702)

2. Late pese, kynnys heitä (1660, 70, 82)

       Lattiet pese, lautsat heitä (1704)
       Pese lattiat, sarvet heitä (1676)
       Silta pese, toini heitä (1697)
       Losos pese, toine heitä (1731)

    3. Lautsa(t) pese, laiat (laita) heitä (1670, 82, 90,
          93, 97, 1701-02)
       Lautsat pese, vieret heitä (1677)
       Lautsat pese, rannat heitä (1731)
       Lautsa(t) pese, sarvet (särvi) heitä (jätä) (1660, A. 551 b)

    4. Seinät pese (Pese seinä), juomut heitä (1676, 93, 1701-02)
       Seinät pese, salmot heitä (1682)
       Seinät pese, orret jätä (1660)

    5. Kun rupiet stolan pesuilla (1677, 93)

    6. Stola pese, laiat heitä (1693)
       Stola pese, rannat heitä (1677)
       Pese stolad, jätä kokad (A. 543)

    7. Rupiet asti(j)en (-teijen) pesuilla (1690, 93, 97, 1702)

    8. Korvo pese, korvat jätä (1660)
       Puttsi peze, uurdiet jätä (1660)
       Stauvtsat pese, laiat heitä (1693, 1702)
       Luuvat[16] pese, laijat heitä (1690)

    9. Pese kattilat (Kattila pese), pangat (-nka) heitä (jätä)
          (1676, A. 551 b)

   10. Lusikat (Lusikka) pese, varret (varsi) heitä (1670, 82,
          90, 93, 1701-02)
       Lusikka pese, burtsa jätä (A. 551 b)

F. Vaatteiden pesu.

1. Kuin lähet (rupiet) voatteijen pesuilla (1690, 93, 97, 1702, 31)

2. Ukon voattejet unoha (1682, 90, 93, 97, 1702)

       Unoha sie ukon voattiet (1731)
       Ukon voattiet ulos heitä (1733)

    3. Akan voattiet aittah heitä (1731, 33)
       Akan voattejet anassa (1690, 93, 97, 1702)

    4. Ky(v)yn voattejet (voattiet) kylkeh heitä (jätä) (1682,
          90, 93, 97, 1702, 31, 33)

    5. Navon voattiet noaklah nossa (1690, 93, 97,1733)

Näitä pesuneuvoja tarkastaessa kiintyy huomio siihen, että nuorikkoa kehoitetaan pirttiä, huonekaluja ja astioita pestessään jättämään jokin reuna tai osa pesemättä. Samaten kehoitetaan häntä lähtiessään vaatteiden pesulle unohtamaan ukon vaatteet, jättämään aittaan akan, syrjään kydyn sekä naulaan nadon vaatteet. Onko siis näiden runojen tarkoituksena ollut opettaa nuorikkoa säästämään voimiaan, hänellä kun on ollut niin monenmoiset tehtävät!

G. Pöydän kattaminen.

1. Pane stola tobiesta (1660)

2. Nossa leibä leyhkeästi (-kiestä, -kiästä) (1660, A. 536, 41,

          44, 47, 52-53)
       Kanna leibä leppyvästi (A. 550)

    3. Hyvän vierahan varalla (-lle) (A. 547, 52-53)

    4. Lasse voassa loaskavasti (1660, A. 541, 44, 47, 50, 52)
       Laske kalja laaskavasti (A. 536)

    5. Hyvän vierahan varalla (-lle) (A. 547, 52-53)

Eräässä säkeesä esiintyvä kalja-sana, jota ei Aunuksen puhekielessä käytetä, ei voi olla huomiota herättämättä. Yleinen paikkakunnalla on sitävastoin samaa merkitsevä voassa (ven. kvas). Säe 2 tavataan Suomenkin puolelta (Kantele I, 31).

H. Talousesineiden huolto.

1. Pie(pä, Pidä, Piitkö) on (sie) lusikat (-kkas) luvussa (-lla)

2. Astiasi (-tiesi, -tivosi, -tijases,- set) arvelussa (41 a,

          arviossa, arvossa, arveluksella)
       Astiat aina arvos (A. 531)

    3. Jottei (Kuin ei) kasit (-si) kanneltaisi (-se, kannattaisi)
          (1660, 64, 69, 75, 91, 1701, 04, 20-21, 23-24, 26, 31,
          34, 36, 38, 41-42)
       Jottei kissat kanneltais (2252)
       Jottei (Kuin ei) koirat kanneltais (kanteleisi, kulettais,
          koskettais, kokkoaisi, kollohetais, -heittäis) (1662,
          78-79, 86-87, 90, 1700, 02-03, 33, 35, 41, A. 550)
       Jottei (Ettei) lapset kanneltais(e) (1677, 93, 97)

    4. Pienet pennut (Pennut pienet, Penikkaiset) peiteltäis(e,
          peitteleisi) (1660, 64, 69-70, 75, 78-79, 86-87,
          1700-02, 04, 21, 24, 26, 38)
       Kasin pennut kanneltaisi (1662)
       Pienet (Pikku) linnut peiteltäisi (1690, 93, 97, 1720,
          23, 31, 33-34, 36, 42)
       Linnut liiat peiteltäisi (1691)
       Linnut liioin liikuttaisi (1701)
       Sijan pojat siivuoltaise (siireltäise) (1681, 1735)
       Pienet lapset peiteltäisi (1703)

    5. Paljo (Äijä) on pieniä kytyjä (A. 544, 47, 50, 52, 54, 57)

    6. Paljo (Äijä) on pieniä natoja (s. t)

    7. Asteijes sevottajia (A. 552)

    8. Lukujen kavottajia (A. 552)

Sana "paljo" (5-6) viittaa Suomen puolelle, missä ainakin ensimmäisellä säeparilla myös on vastine (A Korpiselkä, Rel., 320; B Ilomantsi, Alilqv., 83):

    A. Pie lusikat luvulla,
       Astiasi arviolla.

    B. Piä lusikat lu'ussa,
       Astiasi arvelussa.

I. Älä huoli huonehia.

1. Luo silmät luobusasti (A. 533)

2. Luobusat on meän huonehet (A. 533)

3. Elä huoli huonehia (huonuksias) (A. 531-2)

4. Huolovat on meiän isännät (urohot) (s. t.)

5. Huolivat on huonuksii (A. 532)

6. Huonehia huolimah (A. 531, 33)

7. Tyvin tuuaan tytkit männyt (A. 532)

       Tuuah tytkin tyvityt männyt pihah (A. 531)

    8. Latvoin latvitut petäjät (A. 531, 32)

    9. Tuuaan salvajat Savosta (A. 532-33)

   10. Sammalet sinisalosta (A. 532)

   11. Sammaltajat Savonlinnasta (A. 532-33).

Savo ja Savonlinna osoittavat runon kulkeutuneen Aunukseen Suomen puolelta. Ensimmäinen säe esiintyy parissa toisinnossa seuraavassakin yhteydessä:

1. Luoos silmät luopusasti (A. 534)

       Luo sie luovut silmät (1662)

    2. Miehen (Meiän) lohijärvilöille (1662, A. 534)

    3. Sirahuta sirkut silmät (1662, A. 534)

    4. Miehen (Meiän) siikajärvilöille (1662, A. 534)

J. Älä vie viljojasi tai villojasi kylään.

1. Elä vie viljojas kylähe (1686 a)

       Elä kanna viljojas kylähe (1687)

    2. Taikinas on (Taikinassen) tarvitsove (1686 a, 87)

    3. Elä vie villojas kylähe (1686 a, 87)

    4. Kankahas se (Kankahassen) tarvitsove (-tsouve) (1686 a, 87)

K. Kun kuulet tuulen tuulevan.

1. (Kuin) Kuulet tuulen tuulovan (-lovanne, -leutuvan, tulovan)

          (1726, 31, 32 a-34, 36, 38, 41)
       Kuin on tulou pohjoistuuli (1735)

    2. Meren rannan raukuvan (roivahtavan, raiskavan, räiskyvänne,
          räiskeytyvän, roiskavanne) (s. t.)

    3. Sie(p) on pistäite (-täivy, pistöäte) pihalla (1726,
          31, 32 a, 34, 38)
       Sie, minja, pistyötes pihalla (1735)

    4. Seiso kaikki seinävieret (1726, 31, 32 a, 33-34, 38)

    5. Astu (Assu) ikkunan alussat (alukset) (1726, 31, 32 a, 38)
       Issu ikkunan alussat (1734)
       Issu ikkunakorvat (1741)
       Assu kaikki aitavieret (1733)

    6. Kuin kuulet (tuulen) tyyntyvän (-väksi, -vänne) (1726, 31,
          32 a, 33-34, 38)

    7. Meren rannat räyvähtävän (räivähtävän, räytyväksi, räytyvän)
          (1731, 32 a-34, 38, 41)

    8. Sep on pistäite pirttiin (1726, 34)
       Sie vasta pirttih pistöäte (1731)
       Silloin (Siitä) pistäy (-vy) pirttihih (pirttii) (1733, 41)

    9. Istuuv ikkuna korvaa (1741)

   10. Vaivata vajon peät (1741)

Runomme kahdesti mainitsema "merenranta" osoittaa, ettei tämäkään Vienanläänistä tavattu neuvokkivirsi ole Kauko-Karjalassa kotoperäinen.

NUORIKON LOHDUTUSVIRRET.

Samalla kun morsianta neuvotaan ja opastetaan, miten hänen on elettävä ja toimittava appelassa, samalla häntä myös lohdutetaan ylistämällä sulhasta ja tämän kotia. Todennäköisesti näiden sulhasen kodissa laulettujen lohdutusvirsien esittäjänä on alunperin ollut sulhasen omainen. Siihen viittaavat m.m. sanat, joilla morsianta tällöin puhutellaan:

1. Elä(s, El, Ei) ole, minja (-nna, miniä), millehkänä (-lläskänä,

          -lleskänä, -lläkänä) (1677-78, 86 a, 97, 1701, 10, 2250)
       Elä ole (El oo), neiti, milläskänä (-lläkään) (1684, 1721)
       Elä(s) ole millenkänä (-lläkänä, -llehkänä) (1664, 68, 86,
          1704, 08, 42)
       Ellös ollo millehkänä (1682, 1700)

    2. Veijon (Veljen) tuoma, (tuoni, elä) tuolle(h)kana
          (tuoksekkana) (1677-79, 1701, 2250)
       Pojan tuoma tuolleskana (1697)
       Emon tuoma, tuollehkana (-llakana) (1681, 84, 86, 86 a, 1710)
       Elä ole kullonkana (1664)
       Millehkänä, kullehkana (1682)

Mitään syytä huoleen ei nuorikolla ole, sillä koti, johon hän on tuotu, ei ole kehnoimpia. Tästä laulaja huomauttaa seuraavin sanoin:

1. Eipä (Eikä) sinua (silma) suolle (-lla) tuotu (1708, 15, 42)

2. Ojavarrelle (Eikä ojalla) otettu (1708, 15, 42)

3. Tuotiin viljamättähälle (1715)

    A. Vietiin villamättähältä (1721)
    B. Vietiin vielä viljemmälle (s. t.)

    4. Onhan meijän (Omp on tällä) sulhasella (1679, 1708, 35)
       Omp on meän (on) sulhollana (1622, 86 a)
       Ompa meiän sulhoillamme (1684)
       Omp on siun miehällese (1700)
    A. Ei(p) ole tällä sulhasella (1708, 42)

    5. Ojavieret (on) osra- (otra-) maina (1622, 86 a, 1721, 35, 2250)
       Ojanvarret ohramaina (1690)
       Orpomoat on osramaina (1681)
       Ojavieret otrakkahat (1715)

    B. Ojaviertä otrato(i)nta (1708, 42)

    6. Kankasvieret kakra- (kaura-, kasvo-) maina (1679, 86 a, 2250)
       Kankasmaat on kakramaina (1681)
       Kankahat on kakramaina (1735)
       Katajikot kakramaina (1622)
       Karivieret kagramaina (1721)
       Kangasvieret kagrakkahat (1715)
    C. Kangasviertä kakrato(i)nta (1708, 42)

    7. Lepikköiset leipämaana (1684)
       Vitsikköiset (-kkäiset) viljamaina (1622, 86 a)
    D. Vesiviertä vehnätö(i)ntä (1708, 42)

    8. Omp on (Ompa) meiän (meän, tällä) sulhasella (-hoillamme)
          (1684, 1708, 20)

    9. Aitta (-nen, -ni, -set, -ttoa) (on) joka aholla (-ssa)
          (1606, 22, 68, 78-79, 81, 84, 86 a, 90, 1700, 04, 08,
          20-21, 33, 2250, 52 a, 55)
       Joka aho aittasina (1735)

   10. Purnu (-nen, -ni, -set, -nua, purno, -nen, puurnut), (on) joka
          purolla (-ssa) (1606, 68, 78-79, 81, 84, 86 a, 90, 1700,
          1704, 08, 20, 42, 2250, 52 a, 55)
       Joka puro purnuloina (1735)

   11. Kuoppanen (-ni) (on) joka kujolla (1708, 20, 42)

   12. Pirtti on joka pihalla (1733)

   13. Sintsi on joka sivulla (1733)

   14. Kaikki rauniot rahona (1691)
       Tääl on raunijot rahoina (1703)
       Rauniot rahoina ollaah (1735)

   15. Kivet pienet penninkinä (1691)
       Pienet kivet pennilöinä (1735)
       Pellot pienet penninkinä (1703)

Tämä laulajan lohdutus johdattaa mieleen morsiamen kodissa esitetyn pyynnön: "Elkää viekö vehkasuolle, viekää viljamättähälle!" Runomme mainitsemat ohramaat ja kauramaat samoinkuin jokaisella aholla olevat aitat sekä purolla purnut viittaavat kaskiviljelykseen. Parissa toisinnossa, joissa puheena olevan säkeistön sanamuoto eroaa yleisimmin esiintyvästä, puhutaan vehnästäkin (1708, 42):

    Ei(p) ole tällä sulhasella
    Ojaviertä otrato(i)nta,
    Kangasviertä kakrato(i)nta,
    Vesiviertä vehnätö(i)ntä.

Viimeksi mainittu säe saattaa kuitenkin olla myöhempää perua. Aitan ja purnun lisäksi tavataan kolmesta toisinnosta (11) myös "kuoppanen", millä runomme epäilemättä on tarkoittanut nauriskuoppaa. Joka pihalla oleva pirtti, joka sivulla oleva sintsi (12-13) ovat yhdessä toisinnossa myöhemmin liitetyt täydentämään sulhasen kodin varallisuuden kuvausta.

Ilomantsista saatu runonkohta muistuttaa vielä enemmän morsiamen kodissa lausuttua toivomusta (Ahlqv., 83):

    Morsian sisarueni,
    Älä huolelle rupea,
    Ei sinua suolle tuotu,
    Tuotiin viljamättähälle,
    Viljaleivän viilijäksi,
    Viljakaakun kantajaksi.

Säeluettelomme loppusäkeet 14-15 osoittavat, että laulaja kehuu joskus sulhasen kodin rahallistakin rikkautta. Sana penninki viittaa Suomen puolelle. Toisin paikoin runomme vielä huomauttaa:

1. Rahasin (on) talo rajalla (1677-78, 2250)

       Se on rahasiin rajalla (1697)

    2. Kupern(i)oiss(a, -noilla, -noist) on kuulusin(e, -nta)
          (1677-78, 2250)
       Kuulusin on kupernioilla (1697)

Sanat "rajalla" ja kupemia osoittavat, että tämä säkeistö on syntynyt rajalla, mistä se myös on muistiinpantu.

Paljoa lukuisammat ovat ne toisinnot, joissa sulhasta kehutaan eteväksi ja uutteraksi eränkävijäksi:

1. Elä ole millenkänä y.m.

2. Elä ole kullonkana y.m.

3. Ei(p) ole lais(s)at (Ei laiskat) miän (meitän) urohot

          (1733-34, 36-37)

    4. Sait(p) (on) (Soat) miehen metsän (-llä) kävijän (käyjän,
          kävelijän) (1664, 69-70, 75, 77, 82, 84, 86, 86 a, 89-90,
          97, 1701, 04, 10, 34, 37, 2250)
       Miehen soat (sait) metsänkävijän (1668, 79)
       Sait sulhon metsän käyjän (A. 538, 44, 47)
       Saitko miehen metsän käyjän (1736)
       Miehe(i)s on metsän kävijä (1690, 93, 1700, 21)

    5. Uron korven kolkuttajan (1664, 69-70, 77, 79, 82, 84, 86 a,
          89, 97, 1701, 04, 10, 37, 2250)
       Uron (Uroon) korven kolkehtijan (kulkujaisen) (1675, 84)
       Uro-kolven kolistajan (kolkuttajan) (1734, 36)
       Urooh koivun kolkuttajan (1668)
       Uro korven kolkuttaja (1693, 1700, 21)

    6. Ei sen koirat koissa moata (moattoa, muata, maattu) (1664,
          68-70, 75, 77, 79, 84, 86 a, 89-90, 93, 97, 1700-01,
          04, 10, 21, 34, 42, 2250)
       Eikä koirat koissa maanne (1737)

    7. Pennut (ei) pehkuissa (-koissa, pehkuss ei, pehkulla) levätä
          (-tty) (1668-70, 75, 77, 84, 86, 86 a, 89-90, 93, 97,
          1700-01, 04, 10, 21, 42, 2250)
       Pennut pehkoissa (-lla) venytä (venyne) (1734-35, 37)
       Ei pennut pehkoilla moata (1736)
       Pennut penkillä levätä (1664)

    8. Kasit kaijoilla sijoilla (1734, 36)

    9. Eikä jouset jouten olla (1686, 1700, 35, 42)
       Eikä jouset jouten ollu (1721)

   10. Viinet voarnoilla venytä (1686)
       Vintit vuarnoill ei venytä (1686 a)

   11. Kolmitsi tänä suvena (kevänä) (1682, 84, 86, 86 a)
       Usein (Niinpä) on tänä suvena (1689, 2255)

   12. Aivo(i)n aika huomenessa (1664, 69, 77-79, 97, 1701, 10, 2250)
    A. Ennen päivän nousomista (1734, 37)
    B. Auringon ylenemistä (1734, 37)

   13. Nousi (-see, Noussu, Noussun, Nousuo) nuoti(v)o tulelta (-lilta)
          (1677, 79, 82, 84, 90, 2250)
       Nousou nuotivotiloilta (1681)
       Jo on noussun nuotivolta (1690)
       Usein (on) noussut nuoti(v)olta (1668, 89)

   14. Havannut havu tilalta (1668)
       Havatsee (-nnut) havu tulilta (-lelta) (1681, 84)
       Havatsi (Havannut) havuko(v)alta (-sta) (1682, 89)

   15. Kasse (Kaste) silmät kastelevi (-loo, -love, loopi) (1667,
          77, 79, 1701, 10, 2250)
       Kassasilmä katselove (1675)
       Kasse silmäset (silmie) pesöö (-söy, -söyppi) (1664, 69,
          A. 538, 41, 44, 47, 50)
       Kasse siltä on silmät pessyt (1668)
       Kaste päänsä (pään on, piähüön) kastelee (-louve, -llunna)
          (1679, 1734, 37)

   16. Havu peän on (peähyen, peänsä, peätä) harjoavi (-joave, -jaa,
          -joo, -jaapi, -jovapi, -joau, -joauve, -juvove, -juvoopi,
          -harjaelee, -jannunna) (1664, 69, 75, 77, 82, 89-90, 97,
          1701, 04, 10, 34, 37)
       Havu on päähyön harjaillut (1684)
       Havu harjone hivusta (2250)

   17. Varpa (Varvat) vartalon (vartuon) sukivi (-kii, -kie, -kiu,
          -kiuve) (1672, 77, 82, 89-90, 97, 1701, 10)
       Varpa on vartalon sukaillut (1684)
       Vasta varpahat sukinut (1668)

   18. Ei ole sitä metsässä (1721)

   19. Kaksin siivin siukovata (s. t.)

   20. Nelin jaloin juoksevata (s. t.)

   21. Kuta sinun ei saaja saane (s. t.)

   22. Ei ole sitä veessä (s. t.)

   23. Evin elvekehtäjäistä (s. t.)

   24. Kuta siun ei saaja saane (s. t)

   25. Kuta siun ei tuoja tuone (s. t.)

   26. Orret notku (-kuu), parret painu (potku, patku, -kuu, paukkuu,
          palku) (1675, 78, 82, 86, 86 a, 93, 97, 1720, 35, 2255)
       Orret notku, parvet painu (1664, 89-90)
       Orret notku (-kui), parmet (paltsat) painu (1669 70)
       Notku orret, painu parret (1672)

   27. Vanhoja (-hoilla, -lta) kapalihoja (-lioilla, -lta) (1664,
          69-70, 72, 78, 82, 86, 86 a, 89-90, 93, 97, 1720, 33)
       Vanhoista kapaveloista (2250)
       Meän sulhon kapalihoilla (1735)
       Liioilla kapalihoilla (1737)
       Hyviltä kapalihoilta (1675)
       Kuivilta kapalihoilta (1682)
       Linnuin liijoilla lihoilla (A. 550)

   28. Ennen soahuilta eloilta (1682)
       Entisillä etsimillä (1737)
       Kesällisiä keittämisiä (1689)
    A. Ukon saamia eloja (1697)
    B. Vanheman varustamia (s. t.)

Tämä erämiehen kaunis ylistysvirsi kuvastaa aikaa ja oloja, jolloin riistanpyynti vielä oli perin tärkeä elinkeino. Ne kapalihat, joista runomme puhuu, tarkoittavat ilmeisesti kuivattuja peuranlihoja. Vanhaa aikaa kuvastavat myös runomme mainitsemat pyyntiaseet, jousi ja viini. Säe 8, missä "kasi" esiintyy koiran kertona, on luonnollisesti myöhempi lisäys. Säkeet 18-20 ja 22-23 ovat taas johtuneet Väinämöisen laulun tenhoa kuvailevasta virrestä, missä niillä on vastine (vrt. esim. SKVR I, 1, 643):

    Ei ole sitä metsässä,
    Jaloin neljin juoksijoa,
    Siivin kaksin siukavoa...
    Ei ole sitä vejessä,
    Evin kuusin kulkovia...

Säkeet 13-14 ja 15-17 soveltuvat hyvin metsämiehen virteen. Kuitenkin ne esiintyvät Kantelettaressa (I, 112) myös toisessa yhteydessä:

    Usein hyvä isäntä,
    Se tarkka talon isäntä,
    Nossut on nuotiotulelta,
    Havannut havusialta,
    Havu pään on harjaellut,
    Varpa vartalon sukinut,
    Hirsiä hakattaessa,
    Kartanoa tehtäessä.

Eräät toisinnot liittävät tähän erämiehen ylistysvirteen, jolla samalla nuorikkoa lohdutetaan, vielä säkeet:

1. Pyhät syötteä (syötät, syötti) pyyn lihoilla (1670,

          75, 1700, 20)

    2. Aret ennen ammutuilla (1670, 75, 1700, 20)

    3. Talvet ennen tapetuilla (1720)

Alueella, mikä ulottuu Akonlahdelta Venehjärvelle ja Jyvöälahteen asti, on Vienanläänissä lisäksi muistiinpantu runo, missä sulhanen esiintyy merenkävijänä:

1. Sait miehen merellä käy(v)jän (1677, 79, 89, 2250)

2. Uron käy(v)jän ulkomailla (1677, 79, 1702, 2250)

3. Karaplilla (Karapilla) kaupitsijan (1675, 77-78, 81, 1702)

       Laivasilla lainehtijan (1689)
       Uron laivan laskijan (1690)

    4. Sait miehen satojen soajan (1675, 77-79, 81, 89 90)

    5. Tuhansien (-sin) tukulla tuojan (tukkuojan, tukkuolijan)
          (1675, 77-79, 81, 89-90)

    6. Miehen soajan milvanoijen (miljonien) (1677-79)

Kun merellä purjehtiva, ulkomailla kulkeva kauppias ei kuvasta paikkakunnan tapoja eikä oloja, on ilmeistä, että tämä säkeistö on tänne kulkeutunut merta lähempänä olevilta seuduilta. Venäläisperäinen sana karapli, mikä tavataan viidestä toisinnosta, ei ehdottomasti todista, että runo on syntynyt vasta siellä, missä laivaa nimitetään karapliksi. Säe 6 on harvinaisempi ja epäilemättä myös myöhempi kuin säkeet 4-5. Missä tämä runo onkin syntynyt, näyttää sen pari ensimmäistä säettä olevan läheisessä suhteessa virteen, missä sulhasta kehutaan eteväksi erämieheksi. Toisinnossa 1690 ovatkin puheena olevat runot sekaantuneet toisiinsa.

HÄÄLAULAJAN PALKKA.

Epäilemättä ovat virsiä häissä alunperin esittäneet vain sulhasen ja morsiamen omaiset muodostaen toisinaan kuorojakin. Myöhemmin on alettu käyttää apuna erikoisia ammattitaitoisia häälaulajia. Näiden tuomana lisänä on pidettävä erinäisten virsien loppuun liittyvää opettajaisrunoa, jossa puhutaan m.m. häälaulajan palkasta.

Pitkänlaisen häävirren lopetettuaan laulaja usein huomauttaa siitä seuraavin sanoin:

1. Virren (Laulun) lauloin, laulun (virren) taitoin (laitoin)

          (1539, 1719-20, 52, 2252)
       Laulun lauloin, virren taisin (2262)

    2. Oksat (Matan) karsin, tien osotin (ojennin) (1539, 1693,
          1719, 52, 2252, 62)

    3. Paremmilla laulajilla (1586, 1693)

    4. Mahtavammilla runoilla (1586, 1693)

Vielä yleisempiä ovat säkeet:

1. Siin on (Siinä, Tuoss on, Täss on) virsi (laulu) kuulaksenne

          (-llakse, -sena, -sesi, -sese) (1512, 86, 1651, 57, 78,
          90, 93, 1701, 20, 26, 32-36, 38-39, 2232, 38, 50, 52, 62,
          A. 470, 487, 546)

    2. Toini (Toitse, Toittsi) peähä pannaksena (-ksesi) (1586, 1651,
          78, 90, 93, 1701, 22, 38, 2232, 38, 50)
       Toini (-ne) ilman ollakse(na, -llakses) (1657, 1720, 26,
          33-36, 38-39).

Kerran tämä säepari on muistiinpantu seuraavassakin muodossa:

    Tuoss on virsi laulaaksenne,
    Toinen vaiti ollaksenne (1732 a).

Vain yhdestä toisinnosta tavataan vielä lopettajaissäkeinä sanat:

    Laulun laitoin laulajalle,
    Sepä virren laulanevi,
    Kenpä sanat taitanevi (1732).

Samoin yhdestä:

    Nyt jo laulut loppu laulajalta,
    Laulut loppu, kulkku kuivi (1586).

"Kulkun kuivumista" laulaja valittaa seuraavissakin säkeissä:

1. Kulkku kuivi kukkujalta (-jilta) (1595, 1650, 54-55, 57, 1732)

2. Kaulavarsi kaikajilta (1595, 1650)

3. Laki lankei (-kee, kuivi) laulajalta (-jilta) (1595, 1650,

          54-55, 1732, 38)

    4. Vaan ei ilman istujilta (1595, 1650)

    5. Kun ois viinoa pikari (1748, 2232)

    6. Tahi kaksi kaljavettä (1748, 2232)

    7. Juoksis virret virtanansa (1748)

    8. Sanat sattuis paikallansa (1748)

Säkeillä 5-8 on vastine laulajan "laululle lähtemistä" esittävässä virressä (SKVR I, 3, 1287):

    Vai kuin ois viinoa pikari
    Tahi kaksi kahjavettä,
    Läksispä rikka rinnastani,
    Alta kieleni akana.

Todennäköisesti on kahjavesi (kahja 'uhriolut') runoissamme kaljavettä varhempi. Kestityksen tarpeellisuutta laulaja vielä perustelee sanomalla:

1. Ei (-pä, Ei miun) kulkku(n, -ne) kuitta juokse (1661, 64, 1734,

38, 51, A. 488, 536, 550)

       Ei mun kulkkuni kuitta juossut (1732 a)

    2. Rinta rasvatta reketä (A. 550)

    3. Kero(ni, Kieli) keitinpiirasitta (-raitta, -raetta) (1661, 64,
          1732 a, 34, 38, 51, A 488, 536, 550)

    4. Laki laitin kakkaroitta (1664, 1751, A. 488, 536)

    5. Huul' humalavesittä (1664, 1751)
       Huulet hullerovesittä (A. 536).

Paitsi kestitystä vaatii laulanta muunkinlaista palkkiota, sillä, kuten eräässä toisinnossa (A. 488) sanotaan,

    Suur on vaiva laulajalla,
    Paljo pakko pajattajalla.

Tästä korvauksesta häälaulaja huomauttaakin:

    Ei (ole) kullato(i)nta kukkujaista (-jata) (1655, 1732, 38)
    (Ei) Rahato(i)nta laulajaista (-jata) (roatajaista) (s. t.)

Häälaulajan palkkiosta puhuvat lähemmin seuraavat säkeet:

1. Ei runo (ruunu, laki) rahatta (-hoitta) laula (-lais) (1639,

          1719-20, 52, 2232)
       Eipä voi rahatta lauloo (1678)
       En voi(s) lauloa (-laa) rahatta (1748, 2232)
       Empä mie (En mie) rahatta (-hoitta) laula (1513, 86, 1690 93,
          1701-02, 49)

    2. Suuta (Suut ei, Suut en, Kieltä) kullatta kuluta (-ttaa, -ttoo)
          (1513, 39, 86, 1678, 90, 1701-02, 49, 52, 2232)
       Suotta kulutta kuluta (1693)

    3. Kieltä (Kielt ei, Kielt en, Kieli) pieksä (-ksää, -ksin)
          penningittä (-göittä, pennilöittä) (1513, 39, 86, 1693,
          1701-02, 20, 48-49, 52, 2252, 62)
       Kieli ei kullatta kukahtais (1719)

    4. Kieli kukkujan kuluvi (-ve, -luu) (1539, 1720, 23, 35,
          53, 2252, 62)

    5. Laki laulajan lahovi (-ve, lahoo, väsyvi, -ve, väsyy) (1539,
          1720, 23, 35, 53, 2252, 62)
       Laulajan laki kuluvi (-ve) (1678, 1748)

    6. Runon kulkku kuivahtavi (-ve, -Iitaa) (1678, 1748, 2260)

    7. Sormet soittajan sortuve (1735)

    8. Rahatointa (-tonna) laulaessa (-loassa, -loassani, -lamista)
          (1539, 1654-55, 78, 1719, 23, 33, 48, 50, 53, 2252, 62)
       Lahjatonta laulaessa (1685)

    9. Kullatointa kukkuessa (-kkuvoissa, -kkuossa, -kkuossani,
          -kkumista) (1539, 1654-55, 78, 85, 1719, 23, 33, 35,
          48, 2252)
       Kukkuessa kullatointa (1750)
       Kullatointa kulkuossa (2260)

   10. En mie (Enkä, Emp on) äijeä (äijöä, paljoa) kysyisi (-se, kysy,
          kysynyt) (1513, 39, 77, 1678, 1701-02, 19, 23, 32 a-35,
          38, 48-49)
       En mie (Enkä, Eikä hän, Ei hiän) äijeä (äijöä, paljoa)
          tahtoiskana (tahtois, taho) (1661, 64, 90, 1751, 2252,
          60, 62)
       En aivan äijöägi tahtois (1660)
       Ei äijöä tahottais (1655)
       Eipä äijöltä kysytä (1657)

   11. Enkä (Empä, Vain en, En on) välttäisi (väittäsi, välttäis, -snä,
          vältä) vähättä (1513, 39, 86, 1664, 77-78, 90, 1701, 19,
          23, 48-49, 51)
       Vain mie vähätt en vältä (1661)
       Vain emmä vähättä vältä (1735)
       Enkä vähättä välttäise (1733)
       Eikäpä (Eikä ni) vähättä vältä (2252, 62)
       Vain en vähättägi vältä (1660)

   12. Tahon (Kysyn) miestä miekkonehe (-kkoinehe, -nehen, -kkoineen)
          (1577, 1678, 93, 1701-02, 49)
       Otan miehen miekkonehe (1685)
       Yhtä miestä miekkonehe (1723, 33)
       Taho en miestä miekkonensa (1748)
       En ni miestä miekkoineh (1586)
    A. Yksi mies miekkonen (1655)
    B. Talonpoika taponeh (1655)

   13. Orihta satuloinehe (-nensa) (1678, 1748)
       Hevoista satuloinehe (-nehen, -neen) (1577, 86, 1693,
          1701-02, 23, 49)
       Hepoista sotilainehe (1733)

   14. Kuningasta kansoineen (-neh) (1577, 1749)

   15. Papin kirkkokuntinehe (1685)

Aunuksessa lauletaan tässä kohdin:

    A. Eipä (Ei ois) miun (miun ois) oo palkka suuri (487, 490,
          516, 546, 550)
    B. Pappi (koko) kirkkokuntine (-nehe) (490, 516, 550)
    C. Paimen lehmikarjoine (-nehe) (s. t.)
    D. Keisari koko kundine (450)

Yleisemmin mainitaan kuitenkin vain rahallinen korvaus:

16. Alttina (-noin) kylän akasta(-lla, akoilta) (1657, 1720,

          23, 32 a, 33, 35, 36, 38, A. 550)

   17. Polttina (-noin) kylän pojasta (-lla, -jilta) (s. t.)

   18. Neljä riunaa (Nellin kriunoin, Neliä dengoa) neitosesta
          (-tosilta, neittsysiltä) (s. t.)

   19. Kuusi tenkoa tytöiltä (1732 a)
       Kaksin kriunoin kassapäiltä (1738)

Virren laulaja laskee palkkionsa muullakin tavalla:

20. Kopekka (-pekan, -pekoin) koko sanalta (1539, 86, 1664, 93,

          1701-02, 19, 23, 32 a-35, 38, 48, 51-52, 2232, 52, 60-62)
       Talteri joka sanala (1750)

   21. Puoli puolelta sanoa (-nalta) (1539, 86, 1693, 1701-02, 19,
          23, 33, 35, 48, 52, 2232, 52, 60-62)
       Poluska (n, -kin) puolelta sanoa (1657, 61. 1734, 36)
       Polttinoin puolelta sanoa (1655)
       Äyri puolelta sanalta (1660, A. 487, 490, 546)
       Äyringi puolelda sanoa (1664, 1751)

   22. Kriuna (n, Griuna, Riuna) kielen keäntimeltä (-miltä, -meä,
          kääntymästä) (1513, 39, 86, 1657, 93, 1701, 34-35)
       Grossa (Krossa, Eossan) kielen kääntimeltä (keändämildä, -dämöä)
          (1660-61, 1732 a, 1738)
       Rubla kielen keäntimeltä (1664, 1751)
       Äyri kielen kiäntimeltä (keäntämeä) (1678, 90)

   23. Penni kielen pieksännältä (1720)
    A. Äyri(n) suun avoamasta (avaamisesta) (1513, 1746)
    B. Kaksi kielen kääntämästä (1746)

Laulajan palkkaa koskevaa runonkohtaa tarkastaessa huomaa, että siinä on eri tahoille viittaavia säkeistöjä. Sitä osoittavat etenkin ne rahojen nimitykset, mitkä runomme mainitsee. Säkeistö 16-19, jossa esiintyy yksinomaan venäläisiä rahannimiä, alttina, polttina, riuna ja tenka, on todennäköisesti syntynyt vasta Kauko-Karjalassa. Useita venäläisiä rahannimiä tavataan tosin myös säkeistöstä 20-23, missä edellisten lisäksi, joista jo aikaisemmin on ollut puhe, mainitaan vielä kopekka, poluska (puolenkopekan raha), grossa (ropo) ja rupla, mutta samalla mainitaan Ruotsinkin rahoja, äyri, äyringi ja talteri. Viimeksimainittu esiintyy seuraavassakin erään häävirren toisinnon loppuun liittyvässä säkeistössä (1747):

    Laulaisimpa, taitaisimpa,
    Kuin tuo palkka pantasih:
    Taaleri joka sanalta,
    Kaksi kielen käännännältä.

Kun laulaja rajantakaisessa runossa pyytää palkkioksi Venäjällä käyttämätöntä rahaa, on tämä osoituksena siitä, että puheena oleva runonkohta on Kauko-Karjalaan saapunut Suomen puolelta ja että venäläiset rahat ovat siihen myöhemmin tulleet Ruotsin rahojen sijalle. Että näin on asian laita, todistaa myös muudan "laululle lähtemistä" esittävä runo (SKVR I, 3, 1275), jossa laulaja sanoo virren työlle ryhtyvänsä:

    Kun palkka pantane,
    Talari joka sanalta,
    Tolppa kielen käännynnältä,
    Lootu kaikelta peliltä.

Penninki eikä tenka mainitaan myös säkeistössä 1-9, missä runo-sana, kuten kansamme vanhoissa runoissa yleensä, merkitsee runonlaulajaa. Tämän säkeistön toisinnon on Lönnrot aikoinaan kirjaanpannut Kerimäeltä (Kantele II, 2):

    Laulaisimpa, taitaisimpa...
    Vaan en mä rahata laula,
    Suuta kullata kuluta,
    Pieksä kieltä penningitä.
    Laulajan laki palaapi,
    Runoin kulkku kuivettuupi,
    Vaan ei korvat kuuntelian.
    Empä äiiä anoisi,
    Enkä paljoo pakkoaisi,
    Yhtä kannua olutta.

Säkeistössä 12-15 herättävät huomiota sanat: "kuningasta kansoineen", mitkä nekin, samoinkuin sana keisari eräässä Aunuksen toisinnossa, viittaavat Suomen puolelle.

Vienanläänin häälaulajilla on lisäksi tapana toivottaa virren kiittäjälle kaunista poikaa, mutta moittijalle rumaa tytärtä. Tätä koskevat eri toisinnoista poimitut säkeet esitämme seuraavassa luettelossa:

1. Ken miu(n, tän) virren kiittänevi (-növe, -nöyve, -nöö)

          (1657, 1726, 32, 33-36, 38-39, 54)

    2. Sille (Sillä) poika syntyköhön (-kähe, -kkähe, -kkää) (s. t.)

    3. Meren ruovon (ruuvon) ruskevuinen (-vusse, -vuose, -vuse,
          -vussi, -vuus, -vus) (s. t.)

    4. Meren vaahen (voahon) valkeuinen (-kevusse, -vuose, -vuse,
          -vuus, -vus) (s. t.)

    5. Meren kaislan kaunevuinen (-vuus, -neus, -nehuuse, -huse)
          (s. t.)

    6. Meren korttehen korkevussi (1657)

    7. Meren sorsan somevussi (s. t.)

    8. Meren hy(y)pehen hyvyse (1732-33)

    9. Rumenttsaini rusottakkah (1739)

   10. Kesävesi valottakkah (1739)

   11. Otavaiset otsan peällä (piällä) (1733-34, 36, 38)
       Otavaiset olkapäillä (1732 a)

   12. Kuutomaiset kulmien peällä (piällä) (1734, 36, 38)
       Kuutamoiset kulmaluilla (1732 a)

   13. Tähet taivon hartijoilla (-tijeilla) (1732 a, 34)
       Taivon tähet hartioilla (1736)
       Taivon tähet piähyön piällä (1733)

   14. Päiväni peähyön piällä (1738)

   15. Seitsentähtiset selällä (1732 a)

   16. Simtsukkaiset silmien päällä (piällä) (1733-34, 36, 38)

   17. Kolmen arsinan korkevuose (1735)

   18. Keät olkaa kullan keärösissä (1735)

   19. Sormet sulkkutäppähissä (1735)

   20. Ken miu(n, tämän) virren moittinevi (-nove, -nouve, -nee, -noo)
          (1657, 1726, 32 a, 33-36, 38-39, 54)

   21. Sille (Sillä, Sill on) tytär (tyttö) syntyköhön (-kähe, -kkähe,
          -kkää) (s. t.)

   22. Kiukoan (-kuvan, -kaan) otsan (mustan) mustukainen (mustevusse,
          -vuuse, -vussi, -teuus) (1657, 1732-33, 35-36, 38-39)

   23. Tervatynnyrin pituinen (pivuse, -vuus, jytys, jytyse, jytysse)
          (1726, 32 a-34, 36, 38)
       Nokinuorasen pivussi (1657)
       Pissiin peukalon pivusse (-vuse) (1734, 36)

   24. Tervapa(a)rtsan (-tsun) paksuvusse (-vuse, -vuus, paksuus)
          (1726, 34-36, 38, 54)
       Pajapölkyn paksevusse (-vus) (1657, 1739)
       Patsahaisen paksuvuse (1733)

   25. Konetskaisen korkevusse (1733, 36)
       Tervarenkin korkevusse (1739)
       Yhen kyynärän korkevuuse (1735)

   26. Tervaskannon kauneus (1754)

   27. Tervanahturin näköinen (1732)

   28. Tervasutin suurukainen (s. t.)

Tämäkään säkeistö, jossa on eräitä vain yhdestä muistiinpanosta tavattuja säkeitä, kuten runoomme alunperin sisältymätön säepari 9-10, ei ole voinut syntyä virren nykyisillä laulumailla kaukana merestä, minkä ruoko, kaisla ja vaahti ovat runomme oleellisimpia piirteitä. Säettä: "Tervatynnyrin pituinen" vastaa Inkerin runojen: "Tervapuolikon pituinen", millä maininnalla täällä pilkataan morsianta. Useat "poikaa" kuvailevat säkeet olemme jo tavanneet Vävynvirrestä ja Patvaskan ylistysvirrestä.

Yhden muistiinpanon mukaan (1749) häälaulaja, kuten runonlaulajat yleensä, lopettaa virtensä sanoilla: "Kerin virteni kerälle" j.n.e. Aunuksessa laulaja toisinaan tässä kohdin huomauttaa:

    A. En o (En ois, Ei ole) lapsi laulamassa (-maha) (A. 470, 88, 90)

    B. Engä (Eng ole, Eng ois) runon (ruunun) tyttäriä (s. t.)

    C. Pankoa laulu palmikoille (A. 487)
       Pane laulu poalikalla (A. 470)

    D. Jottei lapset laulettais (-taize) (A. 470, 87)

    E. Hienohiukset (-nivukset) hienonnettais (s. t.)

Ensimmäisessä säeparissa, jossa häälaulaja ilmaisee olevansa nainen, hän samalla ikäänkuin kainostellen toteaa, ettei hän ole runon eli runonlaulajan tytär. Kertosäkeestä päättäen on ensimmäinen säe jonkin verran turmeltunut.

Parin runotoisinnon loppuun on laulaja vielä liittänyt saepann:

    Kullan lehti kuulijalla (1512, 1745)
    Lemmen lehti laulajalla (s. t.)

On selvää, etteivät ylläolevat säkeistöt, joita runonlaulajat voivat käyttää ja ovatkin käyttäneet minkä hyvänsä virren lopettajaissanoina, saata luoda valoa varsinaisten häävirsiemme olemukseen. Sen vuoksi jätämmekin ne huomioonottamatta, kun seuraavassa yritämme luoda yleissilmäyksen häärunoihimme sekä niiden synty- ja kehityshistoriaan.

YLEISSILMÄYS.

Kauko-Karjalan häävirsiä vertailevasti tarkastaessa huomaa, ettei niiden laulualue ole rajoittunut vain rajantakaisiin seutuihin. Runojen vastineita on säilynyt myös Suomen puolella, osaksi Inkerissäkin. Lisäksi voidaan todeta, että itä-suomalaiset toisinnot yleensä ovat lyhyempiä ja samalla sanamuodoltaan kantamuotoa lähempänä. Osoittavathan lukuisat esimerkit, miten runoja rajan takana on kehitelty. Tämän nojalla voidaankin päättää, että häävirret ovat kulkeutuneet rajan yli lännestä itään. Sitä osoittavat myös monet runotoisinnoista tavatut Kauko-Karjalan puhekielessä käyttämättömät sanat, kuten lakki (ss. 37, 221), sima (ss. 53, 197, 199), piimäinen (s. 58), kypärä (ss. 62, 213), susi (ss. 80, 233, 235), votkia (merk. 'tuli', s. 120), pöytä (s. 131), kanssa (s. 142), haahti (ss. 167, 174, 211), mansikka (s. 219), karhu (ss. 234-35) ja kalja (s. 245). Runon tultua toiselle murrealueelle saattavat vieraat nimitykset tai sanat, joilla täällä on toinen merkitys, vaihtua myös uusiin, samalla kun toisinnoissa usein vielä säilyy runon alkuperäinenkin sana. Niin esim. luulla, vaihtuu samaa merkitsevään toivoa-sanaan (ss. 70-71, 144), soppi tsuppuun (ss. 195, 233-34), karhu kontioon (s. 234), paljo äijä-sanaan (s. 246). Joskus on paikkakunnalle outo sana vääntynyt monenmoisiin muotoihin, kuten lakaisin muotoihin lagaelin, labuelin, lataelin y.m. (ss. 20-21).

Runojen kulkeutumista Suomen puolelta Kauko-Karjalaan osoittavat vielä sellaiset rajantakaiselle puhekielelle oudot sanojen taivutusmuodot kuin täytymystä esittävä infinitiivinmuoto ottaminen, tavottaminen (ss. 28-29), itkeminen, noutaminen, polkominen (s. 160), vieminen (s. 23233), kampoaileminen, kumartaminen (s. 238), jommoisia eräässä neuvokkivirressä (ss. 228-30) esiintyy melko runsaasti. Yhtä vieras täällä, kuten Kaarle Krohn on huomauttanut (Kalevalankysymyksiä I, 112), on teonsanan monikon kolmannen personan pääte -vat, -vät (valuvat, kuluvat, ss. 184), jonka sijalla käytetään personatonta muotoa. Lisäksi herättävät huomiota lukuisat rajantakaisten runojen ruotsalaisperäiset sanat, joista mainittakoon silkki (ss. 21, 136), äyri (ss. 30-31, 155), penninki (ss. 30-31, 52, 155, 251). pikari (ss. 30, 197), kärryt (s. 52), ruuna (s. 52), tasku (s. 52), pyssy (s. 53), penkki (s. 53, 60, 253), paperi (s. 53), markka (ss. 62, 86, 137, 182, 197), talli (ss. 99-100), tuoppi (ss. 105, 125), tikku (ss. 118-19), parkki (s. 151), lenninki (s. 187), sänky (s. 188), rappuset (s. 188), hunaja (s. 196), lasi (s. 197), lessinki (s. 210), säterinen (s. 213), riksi (s. 217), kissa (ss. 224, 246), uuni (s. 225), lukkari (s. 237) ja renki (s. 241). Muualle viittaa toisinaan jo häävirsien sisältökin, esim. milloin nämä puhuvat merestä (ss. 10, 61-2, 71, 119, 122-23, 173, 247-48, 256).

Häävirsien toisintoja tarkastellessa ei myöskään voi olla merkillepanematta, että sellaiset juuri Kauko- ja Raja-Karjalan puhekielelle ominaiset rakennuksia tai niiden osia merkitsevät nimitykset kuin sintsi (sisäporstua), vaja, vajoset eli vajonpäät (ulkoporstua), tanhuo (hevossuoja) ja saraja (tanhuon ylinen) esiintyvät useimmiten säkeistöissä, joiden isältymistä runojen kantamuotoon voidaan epäillä (ks. ss. 38, 130-31, 157, 182-84, 186-87, 248). Venäläisiä lainasanoja, jommoisia sintsi ja sarajakin ovat, on runoissamme tietenkin melko runsaasti. Suurin osa niistä näyttää kuitenkin virsiimme tulleen joko uusien kertosäkeiden mukana tai aikaisempien suomalaisten sanojen sijalle. Tällaisia useimmiten aniharvoista toisinnoista tavattuja sanoja ovat selena (ss. 11-12), gornitsa (s. 38), liesnitsa (s. 38), kukla (s. 43), kuptsa (s. 52), kolassu (s. 52), tenka, denga eli jenga (ss. 24, 52), polttina (ss. 24, 52), alttina (ss. 24, 52), riuna (s. 53), stoila (s. 100), kolttsa (ss. 101-02, 123), koroppa (s. 105), stola (ss. 115-16, 130, 196, 232, 244-45), stautsa (ss. 116, 244), roza (s. 121), rumenttsanen (s. 124), veilinäinen (s. 124), loatka (s. 126), posoriminen (s. 145), suutija (s. 153), reätijä (s. 153), tieshshi (s. 157), kroaska (s. 170), kroasittu (s. 170), povoska (s. 176), saloskainen (s. 188), denatoida tuluppoida (s. 188), puuhkazia postelia (s. 188), zittsazia zaviessoja (s. 188), stiena eli stiina (ss. 194,198), kasnatsi (s. 210), uulitsa (s. 219), treuhka (s. 221), boatuska ja moatuska (s. 229), vesselöittäminen (s. 229), poklona (s. 229), pratina (s. 232), ugodi (s. 236), kasakka (s. 241), vesselä (s. 242), puttsi (s. 244), burtsa (s. 244), voassa (s. 245), laaskava (s. 245), kupernia (s. 252) ja karapli (s. 256).

Vanhoja häärunoja on luonnollisesti pidennelty ja paisuteltu kahdella eri tavalla, joko liittämällä niihin muista runoista lainattuja säkeitä tai sepittämällä uusia entisten lisäksi. Miten konemaisesti säelainoja on voitu käyttää, osoittaa m.m. ennenmainittu tuvankuvauksen sokea kytkeminen Vävynvirteen. Sitä osoittaa myös Kihlontavirren toinen johdanto, missä rikat viedään ohra-, kaura- ja vehnämaille, vaikka lakaisija samalla kuulee "suolta suksen äänen, kankahalta reen kapinan". Eivät uudetkaan aikaisempien täydentämiseksi sepitetyt säkeet ole aina olleet runoille eduksi. Tarpeettomasti on esim. morsiamen lohdutusvirren yleisiin ja alkuperäisiin sakeisiin:

    Aitta on joka aholla,
    Purnu on joka purolla

joskus esitystä paisutellen liitetty säkeet:

    Pirtti on joka pihalla,
    Sintsi on joka sivulla.

Suorastaan runon ajatusta häiritsee, kun morsiamelle tämän lähtiessä vanhempainsa kodista lausuttuun huomautukseen, mitenkä hänen myöhemmin kotiin tullessaan:

    Piha on askelta pitempi,
    Kynnys hirttä korkeampi

vielä liitetään sellaisia säkeitä kuin:

    Vaja vaaksoa leveämpi
    Sintsi siltoa leveämpi
    Late lautoa leveämpi.

Ne uudet säkeistöt, jotka eivät ole sepitetyt ainoastaan aikaisempien jatkoksi, vaan joista ilmenee jokin itsenäinen ajatus ja jotka varmasti ovat syntyneet vasta rajan takana, rajoittuvat perin vähiin. Ilmeisesti sellainen rajalla tai sen takana sepitetty säepari on seuraava morsiamelle lauletussa virressä:

    Rahasin on talo rajalla,
    Kupernioissa kuulusin (s. 252)

Samoilla seuduilla lienee sepitetty myös seuraava sulhaselle annettu neuvo:

    Tiessi neittä, tiessi nuorta,
    Tiessi neijen nuorta mieltä (s. 157)

Epävarmaa on sitävastoin, onko edes morsiamen neuvokkivirsissä yhtään aito kauko-karjalaista runoa. Tutkimuksemme kohteena olevien häävirsien syntymäseutua etsiessämme joudumme näin ollen Suomen puolelle.

On itsestään selvää, ettei näin kehittynyt, laajoilla alueilla laulettu ja vakiintunut häämenoihin liittyvä runous ole voinut syntyä missään harvaanasutussa erämaassa. Sen välttämättömänä edellytyksenä on vanha ja vankka kyläkulttuuri. Siihen viittaa myös itse häävirsien sisältö. Kun runot rajan tälläkin puolen ovat saattaneet vaeltaa, emme ennakolta saa päättää, että juuri ne seudut, mistä häävirsiä on saatu talteen ja missä niitä on laulettu viime aikoihin asti, ovat olleet niiden alkuperäinen kotipaikka. Olemmehan nähneet, että ainakin yksi hyvin huomattava runo, nim. Isännän ylistysvirsi, on länsi-suomalaista perua. Samoin olemme tavanneet säkeitä, joilla on aivan tarkkoja vastineita Inkerissäkin. Kun häävirsissämme sitäpaitsi saattaa olla eri ajoilta polveutuvia aineksia, on kutakin runoa tarkasteltava erikseen.

Kuten olemme todenneet, on Kihlontavirrellä kaksi eri johdantoa, joista Kokkovirsi näyttää alunperin olleen aivan itsenäinen runo. Kihlontavirren johdantona se esiintyy jo Suomen Itä-Karjalassa. Toinen johdanto taas on kokoonpano, missä tärkeimmän osan muodostaa muudan omenia poimivan neidon pyydystämistä koskeva runonkohta. Merineen ja linnoineen on Kokkovirsi, mikäli sen aihe on maassamme keksitty, saattanut syntyä joko Länsi-Suomessa tai Itä-Suomen eteläosassa. Edellisen puolesta puhunevat kuitenkin Itä-Karjalan toisinnoissa esiintyvät omantomuodot miesten ja naisten. Samalle taholle viittaa myös neidon nimittäminen "helmispääksi" vanhimmissa muistiinpanoissa (ks. s. 13), sillä Sireliuksen (Suomen kansanpukujen historia, s. 20) mukaan "helmillä koristettuja päänauhoja käytettiin maassamme, mikäli tunnetaan, vain mainituilla Lounais-Suomen seuduilla (Mynämäellä ja Vehmaalla) ja Ahvenanmaalla". Jos taas runomme, jonka aihe on kansainvälinen, on muusta kielestä mukaeltu, on vielä todennäköisempää, että se on suomalaiseen runopukuun puettu Länsi-Suomessa. Kumpikaan johdanto ei kuvasta varsinaisia häämenoja. Toisin on itse Kihlontovirren laita, jossa sulhaselta tiedustellaan, mitenkä hän tiesi tulla neitoa kosimaan, ja jossa, kun vastaus on kuultu, valitetaan ettei neidon suojaamiseksi tälle ole rakennettu piilopirttiä. On ilmeistä, että tämä alunperin verraten suppea virsi on jo varhain näytellyt erikoista osaa häämenojen laulunäytelmissä. Samaa emme voi sanoa Kutsujenvirrestä, mikä tykkänään on muista runoista kokoonpantu kantana Päivölän pitoja koskeva runonkohta.

Vaikeuksia runon kantamuotoa etsittäessä tuottaa varsinkin Kylyvirsi, jossa on runsaasti samoja säkeitä kuin eräissä muissa runoissa, etenkin Kilpakosinnassa. Ei näet ole helppoa ratkaista, mikä runo eri säkeitä silmällä pitäessä kulloinkin on ollut antajana, mikä vastaanottajana. Muiden runojen säkeistä rakennettuja näyttävät olevan jo puiden pilkkomista ja veden kantamista kuvailevat kohdat. Myös saunan lämmittämistä koskeva kehoitus soveltuu ehkä paremmin sellaiseen kertovaan runoon kuin Kilpakosinta, jonka sankari, seppo Ilmarinen, tuntee tarvetta puhdistautua "sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista". Sitävastoin se runonkohta, missä sulhasta kehoitetaan kylpeytymään m.m. sanomalla:

    Heitä lapsuus lautsasille,
    Vakaus (= hentous) vastan tyvehen,
    Huimuus hurstin hulpiloihin (s. 60)

on juuri häärunouteen sisältyvälle kylyvirrelle luonteenomaista. Samaa katoavan lapsuuden tunnelmaa kuvastavat säkeet:

    Täm on kyly ensimmäinen,
    Täm on kyly jälkimmäinen
    Piennä piehtaroiaksese,
    Lasna langotellaksese (ss. 59-60).

Mahdollisesti ovat kylyvirteemme sisältyneet myös säkeet, joissa sulhanen pyytää emoltaan tämän neitona tai morsiamena valmistamaa, isän sulhasena pitämää paitaa, vaikka sama runonkohta tavataan kahdestakin eepillisestä runosta (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien II, 90-91). Monet Kylyvirren mainitsemat pukukappaleet esiintyvät myös Patvaskan ylistysvirressä. Kylyvirressä yleisempi on kuitenkin "kullin kuottu, hopeaisin huoliteltu" vyö, mikä puetaan "palttinaisen paian päälle" ja josta sanotaan, että se on "Lapin lapsien latoma". Patvaskalla taas on tavallisesti hailakan päällä ussakka eli kussakka (ven. husak). Päällimmäisinä pukuina on sulhasella kauhtana sekä, kuten Inkerinkin häärunoissa, "turkki tuhatnyplä". Edelliseen liittyvä maininta: "Ku on kaita kainaloista, soma suolien kohalta" tarkoittanee päällispukua, joka ylhäältä suolivyöhön asti on ruumiin mukainen, mutta avartuu alaspäin. Juuri sellainen on karjalainen kauhtana ollut. Sekä patvaskalla että sulhasella on päähineenä joko kypärä tai safjattainen eli sahmattainen (samettinen) saapka. "Tuo on saapka safjattainen kultaisille kutriloille", lausuu seppo Ilmarinenkin äidilleen Kilpakosinnan itä-karjalaisessa toisinnossa (KRH, 303). Kypärän tuntevat inkeriläisetkin häärunot sulhasen päähineenä. Vielä kerrotaan, että sulhanen pukee käsiinsä "Lapin lapsien kutomat" kirjokintaat. Erään aunukselaisen toisinnon mukaan on sulhasen sekä vyö että turkki "tuotu tuolta maalta, talutta takameriltä". Lisäksi mainitaan sulhasen sukat ja koatijat eli huosut.

Vävynvirsi alkaa yleisesti johdannolla, jossa puhutaan m.m. meren rannasta, Saksan salmista, vieläpä Saksan kauppiaistakin. Säkeet: "Luulin tuulen tuulevaksi, meren rannan roikavaksi" herättävät huomiota virressä, missä muuten vallitsee talvinen tunnelma. Inkerin toisinnoissa (ks. Salminen, LH, 172-73) ei tosin puhuta merestä, joten voitaisiin olettaa, että tätä koskeva säe on tullut runoomme myöhemmin, mutta siinä tapauksessa jää arvoitukseksi, mitenkä meren kohina, jollei sitä ole mainittu runon alkumuodossa, on karjalaisessa virressä tullut näyttelemään niin yleistä ja oleellista osaa. Helpommin voi ymmärtää, miten Saksan salmet ja Vienan (Väinän) väljät vedet ovat muista runoista saattaneet tunkeutua häävirteemme, kun kysymys: "Mi tuolla väki tulevif" joskus esiintyy myös muodossa: "Mistä tuo väki tulevi?" (ks. s. 72). Onhan saajannaisenkin ylistysvirressä kysymykseen: "Mist on saatu saajannainen?" vastattu: "Saksan salmilta syviltä, Vienan väljiltä vesiltä". Edellisessä runossa nämä säkeet sisältyvät kuitenkin useimmiten jo itse kysymykseen, kuten ennenmainitussa (s. 76) ilomantsilaisessakin toisinnossa, missä lisäksi tiedustellaan: "Onko suuri sotajoukko, vaiko suuri sulhaskansa f"

Johdantoa seuraa lähempi kuvaus sulhasen tulosta "mustalla orolla", jonka vempelillä kukkuvat käet ja jonka lahkeilla, joskus länkilöillä, laulavat satakielet. Runo jatkuu kehoittamalla laskemaan vävyn ori "vaskisista valjahista, rautaisista rahkehista" kintaattomin käsin, piehtaroittamaan sitä m.m. "hienolla vitilumella", juottamaan sitä sekä viemään se "tanhuoon takimmaisehen", missä sitä on syötettävä "lestyin osrin, lestyin kakroin". Useimpien toisintojen mukaan on patsas, johon hevonen sidotaan, "patvinen", mutta parissa muistiinpanossa (ks. s. 101) myös "tamminen", kuten ilomantsilaisessakin toisinnossa (ks. s. 103). Vielä virtemme kehoittaa saattamaan vävy tupaan, jolloin samalla sulhasta suurennellen kysytään: "Mahtuuko vävy tupahan?" Tuvassa sulhanen on istutettava "selin seinähän siniseen, otsin olutmaljahasen, kohin hyvään rahvahasen". Lisäksi laulaja pyytää tuomaan "tulta tuohuksella, vähäsellä valkiata" nähdäkseen, ovatko vävyn silmät "siniset vai punaiset, vaiko kellan karvalliset". Epävarmaa on, ovatko ne säkeet, joissa mainitaan "meren vaahti", "meren ruoko" ja "meren kaisla" runossamme alkuperäisiä, ne kun ovat yleisiä myös Laulajanvirressä. Harvinaisia, muista runoista tulleita, ovat eräät sulhasen kestitsemistä koskevat säkeet.

Morsiamen päänpanentavirsi alkaa säkeillä: "Mit istut, isännän poika, veljes vanhin valvattelet?" ja jatkuu kehoituksella: "Vuotit viikon, vuota vielä!" Samalla huomautetaan, mitä kaikkea morsiamen varustuksista vielä puuttuu. Yleisimpiä, Inkeristäkin tavattuja säkeitä, ovat ne, joissa puhutaan morsiamen kengittämisestä ja kinnastamisesta. Yhtä oleellista osaa virressämme – siihen viittaa jo virren nimikin – näyttelee myös neidon tukkalaitteen muuttaminen. Sitävastoin on kyseellistä, sisältyvätkö morsiamen päänpanenta- ja pukeutumisvirteen suorastaan myös säkeet, joissa puhutaan naidun naisen päähineen, lakin, tuottamasta huolesta ja jotka esiintyvät aniharvoissa toisinnoissa. Todennäköisesti ne ovat osa morsiamen neuvokkivirttä.

Kun morsian on valmis lähtemään sulhasen matkaan, kehoitetaan sulhasen väkeä siirtymään pihalle, samalla kun morsiamelle tätä saatettaessa lauletaan: "Mene myötä, myöty neiti!" Samalla häntä erinäisin virsin neuvotaan ja itketetään. Ennenkuin morsian luovutetaan noutajilleen, huomautetaan vielä sulhasen väelle: "Elkäät te meiän kanaista viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survojaksi, viekää viljamättähälle, suuren leivän leipojaksi, taikinan taputtajaksi!" Lisäksi sulhasen väkeä varoitetaan kohtelemasta nuorikkoa liian kovakouraisesti. Pahimmassa tapauksessa uhataan verikostolla.

Morsiusparin tulovirren oleellisimpia osia on ensinnäkin johdanto, jossa laulaja kuvailee, miten hän on odottanut veljeänsä ja talon uutta miniää. Huhu on jo kertonut "veion tyhjin tulleheksi", mutta kaikki epäilykset haihtuvat, kun nuorikko nähdään sulhasen kainalossa. Samalla kun tämä lausutaan laulussa julki, kehoitetaan miniää nousemaan reestä omin voimin, "jos on nuori nostajasi", sekä astumaan "hanhen askelilla" "apen saamille pihoille". Huolimatta siitä että sulhasen hevosta useimmissa toisinnoissa sanotaan "ratsuksi", ei mistään runosta saa tukea olettamukselle, että sulhanen morisamineen joskus olisi saapunut ratsain. Ratsu näyttää virressämme, samoinkuin "Jalo" eräissä Aunuksen toisinnoissa, tarkoittaneen vain komeata hevosta, Suomen puolella sen vastineena on oro (ks. s. 167).

Hyvin yleisiä "veijon" tuloa kuvailevia säkeitä ovat lisäksi:

    Veijo tuli, vesi läikky,
    Minjä tuli, miero liikku.

Lienee syytä huomauttaa, etteivät sanat "vesi läikky", johon joskus vielä liittyy säe: "Ratsu juoksi, maa järisi", kuvastane virressämme vesimatkaa, vaan hevosen hikoilemista eli samaa kuin Inkerin häärunoissa: "Lähe läikkyi lautasilla".

Reestä noustuaan miniä tervehtii pihaa, tanhuoa, vajaa, sintsiä sekä pirttiä tai tupaa. Alunperin hän näyttää tervehtineen vain pirttiä tai tupaa, todennäköisesti myös pihaa. Miniän tultua tupaan tälle kerrotaan, miten vanhat ja nuoret ja samalla koko talo ovat häntä odotelleet. Tällöin luetellaan useita eri rakennuksia ja niiden osia, sellaisiakin kuin sintsi ja tanhuo. Näistä vain Raja- ja Kauko-Karjalassa käytetyistä nimityksistä huolimatta tämä runonkohta alkaa 12:ssa toisinnossa säkeellä: "Jo täällä tänä suvena" (1682, 89, 93, 97, 1706, 08, 16, 20, 42, 2252, 52 a, 55). Yhtä monta kertaa tavataan tämän säkeen toisinnoista sanat "huomenessa" ja "tänäki pänä (päänä, peänä, piänä)", "kevät" ja "kesä" mainitaan kahdesti. Suomen puolella on vastaavalla paikalla sana neteli eli nedäli ('viikko'): "Jo täällä tämän netelin" (ks. s. 190). Miten siis on ymmärrettävä runotoisintojemme suvi, mikä sana Länsi-Suomen murteessa merkitsee 'kesää', mutta Karjalan puhekielessä tavallisesti talvista suojasäätä? Todistaisiko suvi-sana ehkä, että tämä runonkohta on syntynyt maamme länsiosassa, sillä tuskinpa voidaan olettaa, että vain suvea koskeva säe olisi virteemme muusta runosta lainattu? Tai voisiko puheena oleva sana virressämme merkitä vain kevättalven leutoa säätä? Sitä pohdittaessa on huomattava, että viidessä toisinnossa, missä suvi-sana esiintyy, kerrotaan nuoren parin nimenomaan saapuvan reellä (1682, 1720, 42, 2252, 55), kuten keväästäkin (1662, 77) puhuttaessa. Yhdessä toisinnossa (1700) on myös suvena-sanan sijalla sulana. Tosin neljässä muistiinpanossa mainitaan suvi veneenkin yhteydessä (1689, 93, 1708, 2252), kerran myös nimenomaan kesän kertona (1721): "Jo täällä tänä kesänä, tänä suurena suvena", mutta, kuten olemme osoittaneet, ovat virtemme kesäiset säkeet ilmeisesti myöhempää perua. Yksinomaan sen vuoksi, että tämä arvoituksellinen sana joskus esiintyy kesääkin kuvastavissa toisinnoissa, emme liene oikeutettuja päättämään, että tämä runonkohta on syntynyt Länsi-Suomessa.

Lisäksi miniälle huomautetaan, että kotieläimetkin, jommoisina mainitaan lehmä, lammas, hevonen ja koira, ovat häntä odotelleet. Kuudessa toisinnossa tässä kohdin vielä kerrataan edellämainittu suvea koskeva säe. Kaikki nämä runonkohdat, joissa perin kaunopuheisesti tuodaan ilmi talokunnan tuntema kaipaus ja odotus ja joilla on ollut vastineet Suomenkin puolella, ovat tulovirressämme aivan oleellisia. Yhtä oleellisia siinä ovat sulhaselle tehdyt kysymykset: "Kävitkö tiesi tervehenä?", "Miss olit viikon viivyksissä?", "Saitko neijen, voitko linnan?", "Piettiinkö vävy vävynä?" sekä "Saitko sen, kuta käkesit?". Näihin kysymyksiin ei odoteta sulhasen vastausta, vaan laulaja itse toteaa: "Jopa nään kysymättäni". Sulhaselle tehtyjä kysymyksiä lähemmin tarkastaessa herättää huomiota vain linnan valtaamista tiedusteleva runo, mikä johtaa mieleen venäläiset häämenot. Niissä on näet sulhasella tapana esiintyä "ruhtinaana" ja hänen saattueellaan "sotajoukkona", jota vielä erikoiset "sotapäälliköt" johtavat. Tällaisena tämä joukko pyrkii morsiamen taloon, missä siltä aluksi suljetaan portit ja ovet (vrt. Zelenin, Russische Volkskunde, s. 308).

Erikoisen osan häärunoutta muodostavat myös häissä esitetyt ylistysvirret. Niitä keskenään vertaillessa kiintyy huomio siihen, ettei isännän ja emännän ylistysvirressä puhuta mitään näiden ulkomuodosta eikä pukimista, kuten hääkansan, patvaskan ja saajannaisen ylistysvirsissä. Tuo Länsi-Suomesta tullut runo kertoo vain isännän ja emännän toimista. Hääkansan ylistysvirren oleellisimmat säkeet taas kiittävät hääkansan kauneutta, joka hailakkoihin eli haljakkoihin puettuna on kuin "metsä huutehessa". Patvaskaa, jonka tuntomerkkejä ovat "vaate vyöllä" ja "ruoska keässä", kehutaan kylän parhaaksi. Muuten kuvaillaan vain hänen pukuaan ja ulkomuotoaan. Patvaskan pukua koskevassa kohdassa on, kuten mainittu, samoja säkeitä kuin Kylyvirressä. Erikoispiirteenä ansaitsee huomauttamista, että patvaskan paita useiden toisintojen mukaan on "Kuuttaren kutoma, Päivättären kesreämä" vieläpä "ajalla tulettomalla, tulen tietämättömällä". Samaa sanotaan usein hänen haljakastaankin, mikä eräiden toisintojen mukaan on sininen, sekä hänen vyöstään, ussakasta eli kussakasta. Mahdollisesti tuo mytolooginen maininta on alunperin kohdistunut vain patvaskan viittaan eli haljakkaan. Kun runomme joskus vielä mainitsee, että sitä kudottaessa "its oli Synty syrjäpuina, Taiv on (luettava: Taivon) taatto stoavapuina" (ks. s. 216), on todennäköistä, että virtemme tarkoittaa sellaista kosmillista viittaa, jota entisajan itsevaltiaat "Jumalan armosta" käyttivät (ks. Knut Tallqvist, Kuningas Jumalan armosta, ss. 104-7).

Tällaisen taivaallisen viitan mainitsevat inkeriläiset häärunot sulhasen pukineena (A Hevaa, K-IR, 2307, B Tyrö, K-IR, 3518):

    A. Ylähällä on viitta tehty,
       Ylähällä taivoisessa,
       Pitän pilven reunaisessa,
       Pität pilvet pelsimiin,
       Hattarat allaispuina,
       Suuret pilvet sukkulaisna.

    B. Se on kuutamon kutoma,
       Aurinkoisen helskyttämä,
       Sil ol kaari kattehena,
       Päivä niisissä nipaji,
       Tähet suihki sukkulana,
       Pilvet pirtana piraji.

Paitsi Länsi- ja Keski-Inkeristä on tämä ihmeellinen sulhasen paitaan liittyvänä tavattu Lempaalastakin (A) sekä toiseen aiheeseen siirtyneenä Parasken laulamasta runosta (B, ks. Salminen, LH, 122):

    A. Kuu vierryt kudekeränä,
       Tähet suihki sukkulaisna,
       Taivaskaaret kangaspuina.

    B. Kuu kulki kuvekerännä,
       Kaaret muina kangaspuina,
       Pilvet pitkät pelsiminä.

Näistä toisinnoista huomaa, että vienalaisten runojen Spoassu ja Taivon taatto ovat myöhemmin tulleet tähän säkeistöön. Vaikeampaa on päättää, kummanko pukua, sulhasen vai patvaskan, on runomme keskiaikaisine kuvitelmineen alunperin tarkoittanut,

Erikoista huomiota ansaitsevat myös patvaskan silkkiset tai säteriset sukansiteet, mitkä edellyttänevät polvihousujen käyttöä. Juhlallinen on vielä patvaskan ulkomuotokin: "Parta kullan palmikoissa, pää kullan vipalehissa". Tämä ulkomuoto soveltuu siis hyvin hänen majesteetilliseen asuunsa.

Kuten olemme huomauttaneet, on Saajannaisen ylistysvirressä kohtia, mitkä tavataan runosta "Tanssin synty". Alkuperäisiä ovat virressämme kuitenkin ainakin ne säkeet, joissa ylistellään saajannaisen ulkomuotoa, hänen silmiään, kulmiaan ja suutaan. Viimeksimainitun sanotaan muistuttavan "Suomen sukkulaa", missä Suomi epäilemättä tarkoittaa Varsinais-Suomea. Aivan oleellisia virressämme ovat lisäksi säkeet, joissa saajannaisen valkoisia sukkia verrataan joutseniin, hänen jalkineitaan hanhiin ja hänen päähinettään pilvenkokkaan. Viimeksimainitusta käytetään milloin nimeä saapka, milloin treuhka, milloin lakki, milloin pääsopanen tai -sopaset. "Pääsopanen" on Vienanläänin toisinnoissa ilmeisesti outona nimityksenä vääntynyt sanoiksi "pää somanen". Kun saajannaisen päähinettä verrataan "pystyyn pilvenkokkaan" tai sanotaan, että se on "niinkuin pilvi taivahalla", tarkoitetaan sillä epäilemättä korkeanlaista ja suurehkoa valkoista päähinettä. Näin ollen ei runomme kuvaa nykyisiä raja- tai kauko-karjalaisia vaimon päähineitä, vaan vanhaa valkoista huntua, sellaista, jommoista entisaikaan käytettiin m.m. Käkisalmen ja Jääsken kihlakunnissa (ks. Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria II, 371 ss.).[17] Oleellisia säkeitä runossamme ovat lisäksi ne, joissa saajannaista moititaan suursyömäriksi.

Tässä yhteydessä mainittakoon, että kolmesta Repolan alueella muistiinpannusta toisinnosta tavataan vielä seuraava ylistysvirsiin luettava, myöhään sepitetty säkeistö (A. 488, vrt. 490, 92):

    Mist on saatu soittajat,
    Laajittu on laulajat?
    Soittajat Sortavalasta,
    Karkojat Kargapolasta,
    Somasesti soitetahan,
    Kaunehesti karratahan.

Morsiamelle laulettuja neuvokkivirsiä tarkastaessa huomaa, että ne soveltuvat esitettäviksi miltei minkälaisissa kansanomaisissa oloissa hyvänsä. Paikallisia erikoisuuksia on kuitenkin olemassa, joista mainittakoon pihapihlajien pyhittäminen sekä morsiamen nimen muuttaminen. Maantieteellisessä suhteessa erikoinen on virsi "Kun kuulet tuulen tuulevan", missä taas mainitaan meren ranta.

Häissä on lisäksi ollut tapana lohduttaa appelaan siirtynyttä nuorikkoa. Nämä nuorikon lohdutusvirret ovat siinä suhteessa varsin kiintoisia, että ne kuvastavat vanhanaikaisia oloja, missä kaskiviljelyksellä ja eränkäynnillä vielä oli aivan ratkaiseva merkitys. Erämiehenrunosta, missä pyydysvälineinä mainitaan jousi ja viini, tavataan taas joskus myös suvi-sana. Kahdessa toisinnossa se liittyy nuotiolta nousemisen kuvaukseen (1682, 89), kahdessa säkeeseen: "Orret notku, parret painu" (1686, 2255), joista jälkimmäisessä toisinnossa se kuitenkin näyttää tähän kohtaan siirtyneen sitä seuraavasta säejaksosta. Yhdessä muistiinpanossa (1686 a) ei sen paikka ole tarkoin määrättävissä. Todennäköisesti on tämä sana alunperin liittynyt ensiksimainittuun runonkohtaan, missä erämiehen sanotaan "nousseen nuotiolta, havanneen havuko'asta". Mitä siis merkitsee runossamme suvi? Kun kesäkausi ei yleensä ole mikään metsästysaika, on otaksuttavaa, että suvisana tässä tarkoittaa leutoa kevättalvea, jolloin "oravan pyynti sai väistyä peuran- tai hirvenajon tieltä" (Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria I, 34-35) tahi jolloin metsälintuja pyydettiin soitimelta. Lönnrotin Vuokkiniemestä saamassa toisinnossa mainitaan virressämme tällä paikalla kevät (1684). Missään tapauksessa ei puheena oleva säejakso näytä syntyneen Länsi-Suomessa, täällä kun sana havaita merkitsee 'huomaamista' eikä, kuten runossamme 'heräämistä'. Huomattava on muutenkin runon karjalainen kieliasu.

Muudan säkeistö esittää sulhasen myös merentakaisilla mailla kulkevana, merellä purjehtivana kauppiaana. Säkeet: "Sait miehen merellä käyjän, uron käyjän ulkomailla" muistuttavat kuitenkin edellämainitun virren säkeitä: "Sait miehen metsänkävijän, uron korven kolkuttajan". Näyttää näin ollen siltä kuin jälkimmäiset säkeet olisivat olleet edellisten esikuvana.

Ne runot ja runonkohdat, joiden voidaan katsoa liittyvän virsiimme oleellisina osina, antavat siis meille lukuisia viittauksia ryhtyessämme pohtimaan kysymystä, missä ja milloin häävirtemme ovat syntyneet. Siitä huolimatta ei tyydyttävän vastauksen löytäminen ole helppoa. Emme näet ennakolta saa olettaa, että kaikki virsiemme kantarunotkaan olisivat syntyneet samoihin aikoihin tai samalla rajoitetulla alueella. Kuitenkin on todennäköistä, että jo silloin kun häämenot ovat muodostuneet jonkinlaisiksi laulunäytelmiksi, niihin samalla on sisältynyt useammanlaisia, menojen eri kohtiin soveltuvia virsiä, mitkä alkujaan luonnollisesti ovat olleet verraten harvasäkeisiä. Että virtemme kantarunot todella muodostavat kiinteän yhtenäisyyden, osoittaa mielestämme se tosiasia, että ne kaikki kuvastavat talvenaikaisia häitä. Talvisista häistä kertovat lukuunottamatta Vävyn virttä, jonka mukaan morsianta mennään reellä noutamaan ja jonka säkeistöön veneen sijoittaminen on ollut varsin vaikeata, sekä Morsiusparin tulovirttä, missä hevonen rekineen, kuten olemme osoittaneet, myös on venettä yleisempi ja aikaisempi, vielä monet muutkin runot, joissa mainitaan talviset pukimet, esim. kintaat, kuten Kylyvirressä, Morsiamen päänpanentavirressä ja Patvaskan ylistysvirressä. Talvista tunnelmaa tulkitsevat myös seuraavat Hääkansan ylistysvirren säkeet: "Niin on väki hallakassa, kuin on metsä huutehessa". Parissakin runossa mainitaan lisäksi "valkoinen" jänis. Samalla tämä todistaa, että virsiemme kantarunot ovat seuduilta, missä on ollut tapana viettää häitä ainoastaan talvella. Sellainen tapa on historiallisten lähteiden mukaan ollut Karjalassa ja Pohjois-Savossa (ks. ss. 175-6). Tähän tosiasiaan viitatessaan Gunnar Suolahti (Kekri, Historiallisia tutkimuksia A.H. Virkkusen kunniaksi, 1924, ss. 132-33) huomauttaa: "On luonnollista, että hääkemut olletikkin vauraissa taloissa olivat siihen vuoden aikaan, jolloin morsiamet olivat palanneet keruuretkiltään ja vuodentulon tuotteiden jalostaminen, teurastaminen, puiminen, pellavanvalmistus j.n.e. oli tapahtunut." Varhemmin riippui talvinen häiden vietto muistakin syistä. Yksinomaan talvella ovat häitä viettäneet m.m. Vienanläänin pohjoisosien venäläiset asukkaat, jotka elinkeinonaan harjoittavat kalastusta ja eränkäyntiä (Izvestija Arhangelskago Obshtshestva Izutshenija Russkago Severa, 1910, nr. 20, s. 12).

Erikoinen häävirsiemme laulualueella säilynyt tapa on lisäksi se, että morsian varustetaan naidun naisen tuntomerkeillä jo kodissaan, ennenkuin hänet luovutetaan sulhaselle (vrt. Inha, Kalevalan laulumailta, s. 241, Häyhä, Kuvaelmia Itä-Suomalaisten vanhoista tavoista. Naimistavat, ss. 139-43). Tällöin hänen hiuksensa laitetaan palmikoille, joilla alunperin lienee tarkoitettu sykeröjä ja jotka samalla kätketään vaimon päähineen alle. Sitä kuvailevat seuraavat Päänpanentavirren säkeet:

    Puol on päätä palmikolla,
    Toinen palmikoitsematta.

Kun nämä säkeet, kuten virren nimi ja siihen liittyvä toimitus viittaavat, epäilemättä ovat alkuperäisiä runossamme, ei tämä virsi "Vuotit viikon, vuota vielä!" ole voinut syntyä Länsi-Suomessa jo siitäkin syystä, että "päänpeittäjäiset" täällä on toimitettu vasta hääyön jälkeen (Knaapinen, Länsi-Suomi II, s. 51, Astrid Reponen, V.-S. Maakuntakirja II, s. 54, Varelius, S. 1854, s. 93, Hageors, S. II, 18, s. 212). Jos taas näin ollen "tähän häämenojen ratkaisevimpaan ja tärkeimpään hetkeen", käyttääksemme Marttinin sanoja, liittyvä virsi on karjalainen, voidaan kysyä, miksikä eivät muutkin häävirsiemme kantarunot olisi karjalaisia. Tätä olettamusta eivät vastusta sellaiset runojemme edellyttämät seikat kuin kaskiviljelys, peuranpyynti, minkä tuottamia kapalihoja eräaitan orret notkuvat, aviokauppa, morsiamen luovuttaminen sulhasen väelle ja verikosto. Erikoisesti juuri Karjalasta tunnettuja tapoja ovat etenkin sulhaskylpy, pihapihlajien pyhittäminen sekä nuorikon nimen muuttaminen. Karjalainen, vielä nykyjään rajan takana vallitseva on myös käsitys, että tietäjä voi sulhasen mukana lähettää, kuten muudan runotoisinto (ss. 192-93) sanoo, revon "kaalomaan tietä" ja jäniksen "kattamaan jälkiä", jotteivät noidat tai pahansuovat ihmiset voisi häntä vahingoittaa. Samaan taianomaiseen uskoon perustunee sekin vanha karjalainen tapa, jota kuvailevat säkeet:

    Ei ole vävy ensimmäinen,
    Ei ole vävy jälkimmäinen,
    Vävy on keskellä väkeä.

Muista häävirsissämme esiintyvistä uskomuksista mainittakoon eräässä neuvokkivirressä esiintyvä vanhanaikainen käsitys, että ihminen menettää veden kalvoon katsomalla verevyytensä. Sama usko tavataan vatjalaisestakin neuvokkivirrestä (ks. Salminen, LH, s. 411):

    Elä vaata varjoa vetee,
    Syvää kaivoo kauniutta,
    Vesi veeb veryeni,
    Syvä kaivo kauniuu.

Karjalaan kääntää katseemme lisäksi virsiemme mainitsema lintumaailma, hanhet, joutsenet ja satakielet, joista jälkimmäinen on Länsi-Suomessa tuntematon ja joista toisetkaan tuskin ovat ainakaan Lounais-Suomessa pesineet. Varsinkin tuo yleinen kehoitus: "Astu hanhen askelilla" edellyttää ilmeisesti, että villihanhi on ollut tunnettu muutenkin kuin keväisin ja syksyisin lentävänä muuttolintuna.

Virsiemme kantarunojen kotipaikkaa emme kuitenkaan voi sijoittaa Pohjois-Karjalaan, niin huomattavaa osaa näyttelee niissä meren ranta. Jolleivät merta koskevat säkeet olisi häävirsiin liittyvinä kulkeutuneet niiden nykyisille laulumaille, olisi mahdotonta ymmärtää, mitenkä ne vasta täällä olisivat niihin takertuneet. Esiintyyhän meri aivan oleellisena myös eräässä neuvokkivirressä (s. 247-8). Tämä antaa aiheen päättää, että puheena olevia häävirsiä on kerta laulettu meren rannikolla sekä että ne todennäköisesti myös ovat syntyneet paikkakunnalla, joka ei ole kaukana merestä. Johdumme tällöin ajattelemaan joko Laatokan tai Suomenlahden rantamaita, joista edellistäkin rahvas nimittää mereksi. Viittaisivatko jälkimmäiselle taholle ehkä kuitenkin nuo ennenmainitut säkeet: "Sait miehen merellä käyjän, uron käyjän ulkomailla"? Tähän kysymykseen luonee lisävaloa Suomen Karjalan häärunoja koskeva erikoistutkimus. Kun eräät runomme puhuvat m.m. Lapin lapsien valmistamista vöistä ja kintaista, osoittaa se, mikäli nämä säkeet, kuten näyttää, ovat runoissamme alkuperäisiä, ettei lappalaistenkaan kanssa käyty vaihtokauppa ole ollut tuntematonta häävirsiemme vanhalla kotiseudulla. Samoinkuin virsiemme vanha kotiseutu on niiden ikäkin vaikeasti määrättävissä. Epäilemättä niihin sisältyy myös eri ajoilta polveutuvia aineksia. Niin esim. säkeet, joissa puhutaan sukista, silkkisistä sukansiteistä tai säterisistä sääripauloista, eivät saata olla yhtä vanhoja runoissamme kuin kalsuja koskevat säkeet. Samoin vanhempaa kantaa kuin säkeet, joissa puhutaan "sinisestä" haljakasta, edustaa tuo lukuisista toisinnoista tavattu säepari: "Niin on väki hailakassa, kuin on metsä huutehessa", missä päällispukuna käytetty sarkainen hailakka eli haljakka nimensä ja vanhan tavan mukaisesti vielä on vaaleanharmaa. On ymmärrettävää, että uusien ja uudenaikaisten pukukappaleiden käytäntööntulo saattaa jättää jälkiä runouteen, joka siinä määrin kuin häärunous on yhteydessä elävän elämän kanssa. Miten erinimisiä pukukappaleita voidaan mainita samankin säkeen toisinnoissa, osoittavat saapka, treukka, lakki ja pääsopanen Saajannaisen ylistysvirressä. Onpa Vienanläänistä kerran tavattu niinkin nykyaikainen säe kuin: "Patvaskall on palttoo piällä". Virsiemme ikää pohdittaessa on luonnollisesti niillä pukimilla, jotka jo ovat hävinneet käytännöstä, suurempi arvo.

Minkälaista valoa saattavat sitten virsiemme ikään luoda ne sosiaaliset olot, joita runomme kuvastavat ja joista jo olemme maininneet esimerkkejä? Yleensä näyttävät samanlaiset olot monin paikoin Karjalassa jatkuneen viime vuosisatoihin asti. Aikaisemmin lienee hävinnyt vain verikosto, minkä epäilemättä jo melko varhain järjestyneemmän yhteiskunnan lait ja oikeusjärjestys ovat lopettaneet. Tätä oikeusjärjestystä eivät runomme tunne. Eivät ne myöskään tunne kirkollisia tapoja tai menoja. Parin virren (ss. 116, 183) toisinnoissa mainitaan tosin "ristirahvas" ja "ristikansa", eräässä neuvokkivirressä (s. 238), jota kuitenkin on vain yksi muistiinpano, "tuohuskäsin kumartaminen" ja Patvaskan ylistysvirren parissa toisinnossa mytoloogisina olentoina Synty, Spoassu ja Taivon toatto (ks. s. 216), mutta nämä maininnat ovat häävirsissämme ilmeisesti myöhäisiä ja paikallisia tulokkaita. Eivät edes kummit, risti-isä ja ristiäiti, jotka kreikkalais-katolisissa häissä ovat tärkeitä tekijöitä, saa runoissamme mitään huomiota osakseen. Runomme ovat kaikessa pakanuuden kannalla. Omituista on, ettei kristinuskon aika ole voinut morsiamen lohdutusvirsiinkään luoda mitään kristillistä piirrettä. Näin ei saattaisi olla asian laita, jolleivät runot olisi syntyneet ennen kristinuskon tuloa ja vielä senkin jälkeen jääneet elämään omaa elämäänsä.

Mutta milloin sitten ovat runomme syntyneet? Paitsi niiden sisältöön, on tätä kysymystä pohdittaessa kiinnitettävä huomiota myös niiden kieliasuun, etenkin naapurikansoilta saatuihin lainasanoihin. Häävirsiemme oleellisissa kohdissa on myöhäisiä ruotsalaisia lainasanoja kuitenkin hämmästyttävän vähän. Sellaisia ovat tuskin muut kuin parkki, jollei tämä ole vanhempikin lainasana, ja uuni sekä markka, mikäli sanat "saoin markoin maksettu" ovat virsissämme alkuperäisiä. On näet huomattava, että sillä runonkohdalla, missä puhutaan morsiamen hinnasta ja missä nämä sanat oleellisimmin esiintyvät, on Suomen Itä-Karjalasta saadun Kilpakosintarunon eräässä toisinnossa (KRH, s. 304) seuraava vastine:

    Kaksin vuosin katsottava,
    Kolmin vuosin kosjottava,
    Oravilla ostettava,
    Nää'illä lunastettava.

Enemmän on tällaisissa säkeistöissä venäläisiä lainasanoja. Ymmärrettävää onkin, että sellaisia voidaan tavata varsinkin rakennuksia ja talousesineitä sekä pukuja koskevista säkeistöistä. Mutta onpa itse puhemiestäkin eli häämenojen ohjaajaa nimitetty venäläisperäisellä nimityksellä patvaskaksi. Samalle taholle viittaavat hänen tuntomerkkinsä "vaate vyöllä" ja "ruoska käessä". Nämä vierasta vaikutusta osoittavat piirteet eivät kuitenkaan ehdottomasti todista, että häärunoutemme olisi syntynyt vasta noiden verraten myöhäisten lainasanojen edellyttämänä aikana. Runojemme muu kieliasu on luonnollisesti, kun virsiämme on vuosi vuodelta uskollisesti viljelty, kehittynyt murteen ja sen sanaston mukana, joten sekään ei saata antaa pohdinnanalaiseen kysymykseen mitään varmaa vastausta.

Olemme tutkimuksessamme viitanneet säkeisiin, joilla on Inkerissäkin vastineita. Kun Inkerin häärunot muuten suuresti eroavat kauko-karjalaisista, ei niiden suhde toisiinsa aina ole selvä. Pohjois-, Keski- ja Itä-Inkerin häärunot ovat sitäpaitsi vielä tutkimatta. Kuitenkin voitanee jo sanoa, etteivät Kauko-Karjalan häärunot näytä saaneen vaikutuksia inkeriläisistä, vielä vähemmän virolaisista, mitkä inkeriläisten välityksellä mahdollisesti ovat voineet saapua Suomen puolelle. Nuo yhteiset säkeet viittaavat päinvastoin siihen, että Inkeri on ollut vastaanottajan eikä antajan asemassa. Tutkimuksessaan "Länsi-Inkerin häärunot" (s. 216) Salminen tosin väittää, että runo, missä kehoitetaan saattamaan sulhasen hevonen suojaan, on Inkeristä "levinnyt Karjalaan". Tälle väitteelleen ei hän kuitenkaan ole esittänyt mitään pätevää tukea, inkeriläisten toisintojen virolaisille yhteiset säkeet eivät näet esiinny häävirsissämme. Onkin luonnollista, että uudisasukkaat ovat Suomen puolelta Inkeriin siirtyessään vieneet täältä häärunoja mukanaan. Epäilemättä niitä ovat vieneet jo inkerikot, joiden 1100-luvulta alkaen tiedetään asuneen Inkerissä. Ainakin näin varhaisia ovat häärunomme.

Kaarle Krohn on teoksessaan "Kalevalastudien" (VI, s. 108) ohimennen kosketellut häävirsiemme ikää arvellen, että ne todennäköisesti ovat samalta ajalta kuin sankarirunot, mitkä hänen perustelujensa mukaan tuskin ovat syntyneet 1100-lukua aikaisemmin. Se suhde, mikä vallitsee karjalaisten ja inkerikkojen häärunojen välillä, pakoittaa kuitenkin siirtämään tuota oletettua aikamäärää taaksepäin, sillä häärunot eivät ole voineet syntyä ja vakiintua kädenkäänteessä.

Niemi (STAE 1911, ss. 16-17) taas arvelee, että häävirsissämme olisi liettualaisiakin "lainoja". Sellaisena hän pitää tuota saajannaiselle laulettua ivallista säkeistöä: "Saajannainen, syöjännainen söi sian sukahinensa" j.n.e. Liettualaisissa häissä moititaan näet sulhasen saattomiestä samantapaisin sanoin eli että tämä syö sian sukineen sekä joko hanhen höyhenineen tahi lehmän sarvineen ja lampaan sorkkineen.[18] Kun tätä liettualaista häärunoa ei ole tavattu Virosta, on se Niemen mukaan todistus siitä, ettei se ole voinut lättiläisten ja virolaisten välityksellä vasta myöhemmin saapua Suomen Karjalaan, vaan on peräisin ajoilta, jolloin Itämeren suomalaisheimot vielä elivät kosketuksissa muinais-liettualaisten kanssa. Niemi huomauttaa lisäksi, että "aihe on suomalaisella puolella käsitelty hyvin lyhyesti", mikä hänen mielestään myös "epäilemättä todistaa, että laina on hyvin aikainen". Jos tämä olettamus, johon Salminen (LH, 418-19) näyttää suhtautuvan myönteisesti, mutta jota Krohn (Kalevalankysymyksiä I, 178-79) epäilee, pitäisi paikkansa, merkitsisi se sitä, että häävirsissämme on säilynyt runo ainakin jo ajanlaskumme alkuajoilta.

Niemen kiintoisa vertailu on kuitenkin liian yksipuolinen näin laajakantoisen kysymyksen ratkaisemiseksi. Paitsi saajannaiseen on Kauko-Karjalan häissä, samoinkuin Inkerissäkin, joskus kohdistettu pilkkasäkeitä myös muihin häiden päähenkilöihin. Esimerkkinä tällaisista pilkkasäkeistä, joita vain nimeksi on kerätty talteen, esitettäköön seuraava Uhtualta saatu sulhaselle laulettu säkeistö (1712):

    Käkesit käkösen tuoa,
    Heramarjan hersutella,
    Koppasit lihakorennon,
    Sait sieltä savilapion.

Kun isovenäläisilläkin on tapana esittää häissä vastaavanlaisia ivapuheita ja -lauluja, joita Zelenin ennenmainitussa teoksessaan (s. 317) vertaa liettualaisiin, on mahdollista, että puheena olevat karjalaiset pilkkarunot ovat syntyneet venäläisen vaikutuksen alaisina. Venäläistä vaikutusta todistavat myös syrjäänien ivalliset häärunot, kuten seuraava druzhkaan, täällä patvaskaa vastaavaan henkilöön, kohdistettu pilkkalaulu (Sorokin, Sovremennye zyrjane, Izvestija Arhangelskago Obshtshestva Izutshenija Russkago Severa 1911, s. 878):

    Druzhka kulkee, Tadikko-jalka,
    Kiero koira, Harava-käsi,
    Kenkäheinä-parta, Nuotanverkko-vyö.
    Savupiippu-saapka.

Samoinkuin syrjäänit ja venäläiset ovat inkerikotkin ja vatjalaiset puhemiestä ivatessaan sanoneet tätä koiraksi ("kielikoira", "pitkäkieli", "koiran kieli", ks. Salminen, LH, ss. 315-18).

Olettamus, että jo kantasuomalaisilla liettualaisen kosketuksen aikoina olisi ollut sellaista häärunoutta, mikä nyt on tutkimuksemme kohteena, edellyttää ensinnäkin, että häät jo silloin ovat olleet laulumenolliset sekä että näissä menoissa esitetyt laulut eivät ole olleet ainoastaan tilapäisiä tunteenpurkauksia, vaan varsinaisia virsiä, mitkä ovat noudattaneet kalevalaista runomittaa. Tutkimuksessaan "Länsi-Inkerin häärunot" (s. 419) Salminen viittaa, "ettei Länsi-Suomessa eikä sanottavasti Savossakaan ole häärunoja", mutta hän olettaa sen johtuvan siitä, että kun "asukkaat muuttivat Länsi-Suomeen jokseenkin pienissä ryhmissä ja asettuivat suvuttain Suomen erämaille" eivät häärunot ole voineet säilyä, niitä kun "eivät viitsineet viljellä yksinäiset erämaan perhekunnat, jotka taipaleitten takaa hakivat itselleen puolisoja". Yhtä yksinkertaisesti emme kuitenkaan voi selittää, miksi myös lyydiläiset ja vepsäläiset ovat hyljänneet häärunonsa, jos niitä heillä on ollut perintönä jo kantasuomalaiselta ajalta. Kantasuomalaisten runoutta koskeva kysymys on siksi laajakantoinen ja ongelmallinen, ettemme tähän tutkimukseen käyttämämme aineiston perusteella voi ryhtyä sitä lähemmin pohtimaan. Sen ratkaisemiseksi ovat ennenkaikkea erikoistutkimukset tarpeen.

Viiteselitykset:

[1] Runo 1536, missä luettelomme säkeet 8-9 esiintyvät, on SKVR:ssa julkaistu kahdesti (myös 1646).

[2] Onttari eli ontari saattaa piillä myös seuraavissa tämän säkeen toisinnoissa:

    Kylän oppi orlankissa (1716)
    Kylän on onni orlankissa (1736).

[3] Tässä säeluettelossa on pari Vienanlääninkin rajalta tavatua toisintoa, joiden lähdenumeron eteen on merkitty V.

[4] Toisinnossa 1497 tällöin esiintyvät säkeet:

    Aina Annikki kysyy,
    Tinarinta riitelöö

ovat Kilpakosintarunosta, missä ne ovat yleisiä.

[5] Samanlaiset säkeet tavataan siitä inkeriläisestä häärunosta, mikä alkaa sanoilla: "Mistä tunsit meille tulla?" (Salminen, Länsi-Inkerin häärunot, 227). Vastaus on täällä muuten aivan erilainen kuin Kauko-Karjalassa.

[6] Vrt. Kojosen pojan runoa, Kaarle Krohn, Kalevalastudien, III, 120.

[7] Muudan runonkerääjä (A. 496) selittää sanan seuraavasti: "Paitsheks sanotah, se kuin harjatah, siidä tehäh tuohuksen sean (sydän)."

[8] Säkeet, joihin ei ole liitetty toisintonumeroa, ovat perin yleisiä, esiintyen joskus kymmenissä muistiinpanoissa.

[9] Joskus tähän liittyvät vielä säkeet (1676, vrt. A. 544):

    Suuhun sammaloitelkohon,
    Kielehen maotelkohon.

[10] Tilapäisiä tässä virressä ovat seuraavat muutamissa muistiinpanoissa esiintyvät säkeet:

    Pois pojat, ulos urohot (1706)
    Rinnuksia riistämähän (1706)
    Rahkehia raastamahan (1706)
    Päästäte vävyn oronen (1715)
    Vesasista vempelistä (1715)
    Juotote vävyn oronen (1715)
    Pyhäsestä pyöhtehestä (1715)
    Herasesta hettehestä (1715)

[11] Tähän runon kohtaan liittyvät useissa toisinnoissa seuraavat virteemme soveltumattomat säkeet:

    A. Piha (on) askelta pitempi
       Piha on pivuo pitempi (1732-33)
    B. Kynnys (on) hirttä korkiampi
    C. Late (on) lohkua (lasoista, lasusta, lososta) leviempi
          (1734, 39, 41)
       Lase lautoa leviempi (1664)
    D. Vaja vaaksaa korkiempi (1708)
       Voaks on voaja korkiempi (1723)
       Vajonen harpasta harvempi (1732)

[12] Yhdessä toisinnossa (1683) on patvaskallakin, kuten sulhasella, "vyöhyt päällä paian palttinaisen": "Se on kullalla kuottu, hopiella huoliteltu".

[13] Inhan teoksessa "Kalevalan laulumailta" (ss. 248-49) on tällainen patvaskaa esittävä kuva.

[14] Venäläisperäisiä sanoja ovat paitsi boatuska ja moatuska vesselöittäminen (16) ja poklona (17). Edellinen merkitsee ilahuttamista, jälkimäinen kumarrusta.

[15] Ugodi (ukoti) johtuu ven. sanasta ugodit (tehdä mieliksi).

[16] Luota 'vati' (< ven. bljudo). Venäläisperäisiä sanoja ovat virressämme myös stola, puttsi, stauvtsa ja burtsa.

[17] Tällaista päähinettä käyttivät aikoinaan myös vatjalaisvaimot. Inkerissä syntynyt ylioppilas L.A. Zeträus kuvailee sitä 1700-luvulla seuraavin sanoin: "Pää peitetään valkoisella liinalla, mikä sovitetaan noin puolen kyynärän korkuiseksi grenatööri-lakin muotoiseksi. Siitä lähtee niskassa riippuva käsiliinan tapainen, puolen kyynärän pituinen valkoinen liina."

[18] Vrt. myös seuraavaa Keski-Inkeristä saatua pilkkarunoa (K-IR, 772);

    Tuo Matti Manusen poika
    Teki häissänsä häpiät,
    Paoissansa pillat suuret:
    Söi tuo härän häntineen,
    Lehmän liekku-sarvineen,
    Söi puuvon (= puudan) pukin lihaa,
    Naulan talvista talia.