Kauko-Karjalan häärunot

KAUKO-KARJALAN HÄÄRUNOT

Kirj.

Uno Holmberg-Harva

Turussa,
Uusi Aura Oy,
1929.

SISÄLLYSLUETTELO:

Alkusana.
Kihlontavirsi.
Kutsujenvirsi.
Kylyvirsi.
Vävynvirsi.
Morsiamen päänpanenta- ja saattovirret.
Morsiusparin tulovirsi.
Sulhasen kodissa esitetyt ylistysvirret.
Morsiamen neuvokkivirret.
Nuorikon lohdutusvirret.
Häälaulajan palkka.
Yleissilmäys.
Viiteselitykset.

ALKUSANA.

Tutustuessamme Kauko-Karjalan häämenoihin kiintyy huomiomme niihin
lukuisiin lauluesityksiin, mitkä täällä liittyvät mainittujen menojen
eri kohtiin ja mitkä samalla kuvastavat häissä vallitsevia tapoja ja
tunnelmia. Kuten tunnettua, edustavat Kauko-Karjalan häävirret kahta
eri tyyppiä, mitkä suuresti eroavat toisistaan sekä sävelmänsä että
runomuotonsa puolesta. Toiset n.s. itkuvirret, jommoisia esitetään
myös hautajaisissa ja kuolleiden muistojuhlissa, muistuttavat
venäläisten vastaavaa runoutta. Kuolinitkuja tarkastaessaan on
Mansikka (Itkujen tuonela, SUST LII, 160-61) kuitenkin tullut siihen
tulokseen, että "naapureilta lainattujen piirteiden rinnalla" näyttää
säilyneen "vanhempiakin aineksia, esim. sellaisia, joiden voisi katsoa
juontavan juurensa ainakin muutamille Itä-Europan kansoille yhteisestä
kulttuuriperinnöstä". Hän huomauttaa, että itkujemme vanhuuteen viittaa
m.m. niiden "omituinen, usein vaikeasti tajuttava rikasvivahteinen
kuvakieli alkusointuineen ja parallellismeineen." Lisäksi hän viittaa
itkuvirsien vanhoja piirteitä sisältävään runomittaan.

Osoituksena siitä, että eräät varhaiskantaisissakin oloissa elävät
kansat ovat tunteneet tarvetta ilmituoda häissä, varsinkin morsiamen
kodissa, tämän vakavan hetken herättämiä mielialoja, mainittakoon, että
myös lappalaiset ovat laulaneet häissään joikuja, joita koltat vielä
meidän päivinämme suuresti suosivat. Kuten tunnettua, edustaa joiku
(kolttain levt) perin primitiivistä laulua ja runoutta.

Tällä kertaa ovat tutkimuksemme kohteena ne Kauko-Karjalan haävirret,
mitkä noudattavat vanhaa kalevalaista runomittaa. Ryhtyessämme
tarkastamaan juuri näitä häärunoja teemme sen monestakin syystä.
Ensinnäkin siitä syystä, että nämä runot paremmin kuin pelkästään
tunnelmalliset itkuvirret luovat valoa kansantapoihin ja samalla niiden
sosiaaliseen taustaan. Toiseksi siitä syystä, että tapoihin läheisesti
liittyvä runous saattaa paremmin kuvastaa paikallista runoutta kuin
yleisaiheiset virret ja laulut, jotka helposti vaeltavat maan äärestä
toiseen. Kolmanneksi ansaitsee huomiota viime aikoina pohdittu kysymys,
onko Kauko-Karjalassa syntynyt omaperäistä runoutta. Viimeksimainittuun
kysymykseen tämä tutkimus luonnollisesti saattaa vastata vain tätä alaa
koskevan runouden puitteissa. Kun puheena oleva ala kuitenkin on mitä
läheisimmässä suhteessa kansan elämään, vieläpä sangen huomattavaan
elämän käänteeseen, eivät tutkimuksen tulokset voine tässäkään
suhteessa olla vailla merkitystä.

Itkuvirsiä on Kauko-Karjalassa esitetty hyvin monissa häämenojen eri
vaiheissa. Kuvatessaan Vuokkiniemen naima- ja häätapoja Marttini
esittää 33 eri itkuvirttä. Toisin paikoin niiden lukumäärä saattaa olla
vieläkin suurempi. Nyt tutkittavanamme olevat runot taas liittyvät vain
harvoihin, tärkeimpiin häämenojen kohtiin.

Aineisto, johon tämä tutkimus pääasiallisesti perustuu, on julkaistu
sarjateoksessa Suomen Kansan Vanhat Runot (I, 3, I, 4 ja II).
Runotoisintojen lähteet ovat merkityt ainoastaan numeroilla, milloin
tarkoitetaan Vienanläänin runoja, Aunuksen toisintoihin viitattaessa on
A asetettu numeron eteen.

Lopuksi lausun kiitokseni ylioppilas Alli Jäntille avustuksesta erään
häärunon säeluettelon laatimisessa.

Turussa huhtikuulla 1929

Tekijä.

KIHLONTAVIRSI

Jo kihlomistilaisuudessa on Kauko-Karjalassa esitetty vuorolaulu, missä
morsiamen äiti tai joku muu tämän puolesta tiedustelee, mistä kosija
saattoi päättää, että talossa oli kosittava neito. Toisin paikoin tämä
virsi on laulettu morsiamen kodissa vasta häissä Päänpanentavirren
yhteydessä, mutta useimmiten ja ilmeisesti alunperin se on esitetty jo
aikaisemmin eli pidoissa, joissa morsiamen vanhemmat sopivat tyttärensä
naittamisesta ja vahvistavat sopimuksensa kättä lyömällä. Senvuoksi
tätä laulua tavallisesti nimitetäänkin Kädeniskuvirreksi. Tämä
Kihlonta- eli Kädeniskuvirsi alkaa useimmiten erikoisella johdannolla,
mikä ei ole sama kaikkialla ja mikä ei myöskään suorastaan kuvasta,
kuten häärunot yleensä niitä tapoja, joita noudatetaan avioliittoa
solmittaessa. Aunuksessa laulaja usein aloittaa virren kertomalla,
mitenkä hän aamulla varhain lakaistuaan pirtin huomaa rikkoja
viedessään kankahalla kosijat. Vienanläänin laulualueella taas näissä
alkusanoissa puhutaan kokosta, joka lentää linnaan ja sieltä ryöstää
"tukkapäistä turpehimman". Runon, mistä tavataan kumpainenkin johdanto,
on Europaeus muistiinpannut Suurjärvellä Kellovaaran alueella (1489).
Täällä, Vienanläänin puolella, ovat nuo Aunuksessa esiintyvät alkusanat
Kihlontavirren johdantona tavattu kerran yksinäänin (1490). Samoin on
yllämainittu Kokkoruno tavattu tämän virren johdantona toisin paikoin
Aunuksessa Repolan alueella (A. 512-7, 519, 521-4).

KOKKOVIRSI.

Kokkovirsi näyttää Vienan läänissä joskus esiintyneen aivan
itsenäisenäkin runona. Cajan, joka sen sellaisena on muistiinmerkinnyt,
huomauttaa samalla, että "Kokon virsi" lauletaan, "kun sulhaskansa
tuloo tyttären kotihin, pirtissä heti, kun kihlotah". Cajanin v. 1836
luultavasti Latvajärveltä muistiinpaneman virren sanat ovat seuraavat:

    Lenti kokko koilta ilman,
    Yltä ilman, alta taivon,
    Siipi taivoa siveli,
    Kopra merta kuopueli.
    Liiteleksen, loateleksen,
    Liitih linnan ikkunalle,
    Seinällä selenäsulka,
    Satasulka salvamolla.
    Katselekse, keäntelekse,
    Liikahutti linnan lauan,
    Katso parvesta parahan,
    Tukkapäistä turpeimman,
    Heleimmän helmispäistä,
    Sormuskäistä suoreimman (1509).

Runon toisintoja tarkastaessa huomaa, että siinä aivan
yleisesti on ollut vielä ainakin kaksi loppusäettä:

    A. Senpä kokko kopristavi,
       Havulintu haamoavi.

    B. Senpä kokko kopristavi,
       Pitkäkynsi piirrältävi.

Seuraava luettelo esittää säkeet, mitkä tavataan mainitun
Kokkorunon eri toisinnoista:

1. Lenti kokko koilta ilman (ilmoin, ilmaa) (1492-8, 1501-10,

          12-19, 26, 28, 31-5, 39, 1659, 2225, 27)
       Kokko lenti koilta ilman (ilmoin) (1522-5, 2226, 31, 43-44, 49)
       Kotka lenti koilta ilmoin (1507)

    A. Lenti (Lensi) koko koillisesta (-lta, -lda) (1489, 1500, 1648,
          52, 54, 2230, A. 506, 13, 15-17, 19, 21-4)
       Lentipä kokko koillisesta (A. 511)
       Kokko lenti (lensi) koillisesta (1536, 1649-15, 53, 55-57,
          A. 514)

    2. Koilta ilman (ilmoin), alta taivon (taivoin) (1493-94,
          96-97, 1501-02, 05-07, 10, 12, 15-18, 22-25, 28, 31,
          33-34, 2224-26, 43-44, 49)
       Koilta ilman, halki taivon (1492)
       Koilta ilman, yltä taivon (1513-14)
       Koilta ilman, alta taivaa (2227)
       Koilta ilman, loalta taivon (1495)
       Koilta ilmoin, alta talven (2227)
       Yltä ilman (ilmoin), alta taivon (1500, 09, 19, 21)
       Alta taivon, peältä ilman (2230)
       Ieltä ilman, alta taivon (1649)
       Alta meren, yltä mualta (1655)

    B. Sulkalintu suven alta (1654, 57)

    C. Iskulintu ilman alta (1650-52, 54-55)

    D. Satasulka Saksanmaalta (-moalda, -mualda) (A. 513-17, 22)
       Satasulka Saksanmaasta (-moasta) (1489, A 519, 21, 23-24)

    E. Havulintu halki maista (1648, 50-53, 56)
       Havulintu huavikolta (1654)

    F. Lenti metso melkiestä (1652)

    3. Siipi taivoa (-vuo, taivasta) siveli (1497, 1502-03, 06-07,
          09-10, 12-15, 17, 19, 33, 2225-26)
       Siipi taivoa sipasi (1492, 1532).
       Siip on taivoa sipasi (1496)
       Siipi taivoa (taivasta) sivalti (-velti, -väli, -palli)
          (1504-05, 08, 31, 34)
       Siipi taivoa (taivoista) tapasi (1493, 1649)
       Siivet taivoa (-vuo, -vuvo) siveli (1495, 1512, 16, 18, 23-25)
       Siivet taivasta siippas (1655)
       Siivet taivoista tapuali (1651)
       Siipi merta siipovali (supajove) (1526, 1652)
       Siivet merta siipoali (1528)

    4. Toinen merta pyyhkäeli (pyyhälteli) (1507, 14)
       Toini taivasta jakasi (1526)
       Toisti taivaista tapoili (1652)

    5. Kopra (Kobra) merta kuopaeli (-pueli, -poali, -pavali)
          (1492, 1505, 09, 17, 32)
       Koprat merta kuopaeli (-poali, -povali, -puvali)
          (1497, 1502, 06, 10, 12, 15-16, 18, 23-25, 31, 34, 2225-26)
       Kourat merta kuopaeli (1503)
       Koprat merta kuoppueli (kuoppuovali, kopokli, kuopuave)
          (1493, 96, 1519, 22)
       Koprat merta kuopastihe (kuopoiseltih, kuopas) (1649, 51, 55)
       Koprat merta kuopraeli (1513, 33)
       Koprat maata kuopoali (1495, 1528)

    6. Nenä kaivo kallivoita (1524)

    7. Nokka luotojen lomia (1524)

    8. Ylitse meren yheksän (1536)

    9. Meripuoli kymmenettä (1536)

   10. Liitelekse, laatelekse (loatelekse, luatelekse, luantelekse,
          luotelekse) (1492, 95, 97,1505, 07-08, 10, 12, 15, 18,
          22-24, 26, 28-29, 34-36, 39, 1648-9, 52-55, 2225-26, 30)
       Liiteleksen, laateleksen (loateleksen) (1509, 13, 31, 33)
       Liiteleksi (-leikse, -liiksi), loateleksi (luateleksi,
          luoteleksi, loateleikse, laateliikse) (1502-03, 06,
          25, 27, 57)
       Liitelevi (-lehe), loatelevi (-lehe) (1501, 17)
       Liitelihe (-lih, liidelihi), laatelihe (luatelihe, -lih,
          loatelih, luottelihe) (1650, 56, A. 513-17, 19, 21, 23)
       Liiteleli ta laateleh (1494)
       Liiteli, loateli (A. 506)
       Liiteli ja loateli (A. 524)
       Liiteli ta lenteli (1496)
       A liiteli se, loateli se (A. 522)
       Liiteli hiän, mateli hiän (1651)

   11. Katselekse (-ksi), keäntelekse (-ksi, kiäntelekse)
          (1525-26, 36, 1649, 54-55, 57, 2230)
       Katseleksen, keänteleksen (1531)
       Keäntelehe, katselehe (1517)
       Katselihe, kääntelihe (1650, 56)
       Katseli hiän, käänteli hiän (1651)

   12. Puisteleksi, puristeleksi (1657)

   13. Kuhu linnah liijältüöttsi (1654)

   14. Kuhu ilmah issultuattsi (1654)

   15. Liiti(h)' linnan ikkunalle (-lla) (1499, 1503, 05, 09-10,
          13, 15, 17, 22-26, 28, 33-36, 1648, 50-51, 53-55,
          2226-27, 31, 44, 49)
       Liiti linnan ikkunasta (1657)
       Liiti(h) linnan patsahalla (-hille) (1531, 39, 52, 56)
       Liiti linnan lakkaselle (1489)
       Linnalla oven lakkasella (A. 522)
       Liiti (-di) linnan lauan päälle (päähän, päähä, peähä, piäh)
          (A. 512-13, 515-17)
       Liidih linnan lautazella (A. 521)
       Liitih (-dih) linnan seinämälle (-llä) (A. 519, 23)
       Liitihe kesellä linnah (A. 514)
       Liijan ikkunan ezi (A. 524)
       Liiti (h)-kokko linnan laelle (-lla, loalla, -lta, lualla,
          luolle, luolaan, -laa) (1492-95, 97, 1500-02, 06-07,
          10, 12, 18)
       Lenti kokko linnan loalla (1496, 2225)
       Liitih kotka linnan laella (1507)
       Liitih siitä linnan loalla (1517)
       Lenti kokko laelle linnan (1514)

   16. Seinälle (-llä) selena- (selenä-, selinä-, selona-, selienä-)
          sulka (1492, 95-97, 99, 1502-03, 05-10, 13, 17-18, 21-3,
          26, 28, 31, 33, 36, 39, 1654, 2224, 27, 44, 49)
       Seinäll on selenä- (selona-, seljoonan-, selinän-) sulka
          (1512, 34, 1651-52)
       Selonaini seinällä (1655)
       Siihi jäi selenasulka (2226)

   17. Satasulka salvokselle (-lla) (1492, 97, 1502-03, 05-07, 10,
          15, 17-18, 22, 26, 32, 34, 1652, 2224, 26-27, 44, 49)
       Sat on sulka salvoksella (1512)
       Satasulka salvamelle (-molla, salvomilla, salmomella, almamolla,
          -sta, salamolla, salmuksella) (1499, 1509, 13, 31, 33, 36,
          39, 50-51, 53-55, 57)

   18. Kamanalle karahutti (1650)

   19. Sat(a) on miestä siiven alla (1512, 18, 26)

   20. Tuhat siiven tutkamessa (-missa) (1512, 26)
       Tuhat urosta tukussa (1518)

   21. Kymmenen kynän nenässä (1512)
       Kymmene kynän perässä (1526)

   22. Liikahutti linnan lau(v)an (-vat) (1492-94, 98, 1506, 9-10,
          16, 18, 23-26, 2225)
       Liikahutt on linnan lauan (1512)
       Liikahutti heän linnan lauan (1515)
       Liikahutti linnan lautaa (-toa, -too, lavaa, loan, laelle)
          (1495, 1501-03, 17, 31-32, 39)

   23. Katselekse, kääntelekse (keäntelekse, kiäntelekse)
          (1502, 05-10, 22-24, 48, 54)
       Katseleks on keäntelekse (1512)
       Kiäntelekse, katselekse (2249)
       Katselihi, keäntelihi (1652)

   24. Ympäri molemmat puolet (1507)

   25. Kahen puolen kaikki paikat (1507)

   26. Katso(i) parvesta parahan (1492-94, 1502-06, 09, 17, 32,
          34, 1652, 2225)
       Kats on parvesta parahan (1512)
       Kazo parvesta parahan (1499)
       Katso(i) parvesta parasta (1495-97, 1501, 07, 18)
       Siitä katso parvesta parasta (1535)
       Katso parvesta paraasta (1513)
       Katso parresta parahan (1510, 15)
       Katso palvesta parasta (2227, 44)
       Näki parvesta parahan (1656)
       Valitsi parvesta parahan (A. 514)
       Otti perehestä paremman (A. 524)
       Siitä katso kassapäitä (1514)

   27. Tukkapäistä turpe(h)imman (1492-94, 99, 1503, 05-06, 09-10,
          15, 34, A. 523-24)
       Tukkapäistä turpiamman (turbiamman, turbeamman, turbeimmane,
          turbehimman) (1524, A. 506, 513-17, 19, 21)
       Tukkapäistä turpejimman (2225)
       Peäst on tukka turpeimman (1512)
       Turpe(h)imman tukkapäistä (1502, 36, 1652, 56)
       Otti turpehimman tukkapäästä (1489)
       Tukkapäistä turpe(h)inta (1495, 97, 1501, 16, 22, 28,
          31, 39, 2249)
       Tukkapäistä turpienta (turpejinta, -jenta) (1496, 1518,
          23, 25, 35, 2226-27, 2243-44)
       Ken (Ku) on turpein tukkapäistä (1532, 1648-50, 53-54)
       Ku oli turpein tukkapäistä (1651)
       Tuuheinta tukkapäätä (1507)
       Päätä tukka tunusteli (1514)

   28. Hivuspäistä hilpeimmän (1505)
       Hivuspäistä hempiämmän, helpehintä, helpientä, hirveimmän
         (1508, 17, 22, 26)
       Hele(v)immän helmispäistä (1499-1500, 09)
       Helehintä helmispäistä (1497)
       Helevimmän höyhenpäistä (A. 512)
       Höyhen-(Hevhen)päistä helevimmän (A. 513, 15-17)
       Heleimmän helmikaklan (1515)

   29. Kassapäistä kaunehimman (1499, 1503, 06, 10, 15, 17, 34,
          A. 513, 15, 17, 19, 23-24)
       Kassapäistä kaunehemman (A. 521, 24)
       Kassapäistä kaunejimman (2225)
       Kassapäistä kaune(h)inta (kaunihinta) (1496-97, 1501, 18,
          22-23, 26, 31, 35, 39, 2226-27, 44, 49)
       Kaunehimman kassapäistä (1489, 1505, 36, 1652)
       Ken (Ku) on kaune(h)in kassapäistä (1648, 50, 53-54)
       Ken oli kaunehin kassapäistä (1655)
       Kaunehin oi kassapäistä (1651)
       Kaunehinko kassapäistä (1649)
       Päätä kassa kasvanehen (1508)

   30. Sormuskäsistä somimman (1503, 05-06, 10, 15, 17, 24, 1652, 2225)
       Sormuskäistä sorehimman (1502)
       Sormuskäistä suoreimman (1492, 1509)
       Sormuskäestä suoriamman (A. 506)
       Suore(h)imman sormuskeästä (-käistä) (1512, 36)
       Sormuskäsistä sominta (1518, 35, 39, 2227, 43-44, 49)
       Sormuskäistä suore(h)inta (suorejinta, suorienta)
          (1495-96, 1522, 28)
       Sormussormista sominta (1497, 2226)
       Somahimman (somimman) sormuskäistä (-käsistä) (1513, 1656)
       Someinta sormuskäistä (-kättä) (1507, 22)
       Ku oli (on) suorin (suorein) sormuskäistä (1648, 51, 22)
       Ku oli (on) somin sormuskäistä (1654-55)
       Suorejinko sormuskäistä (1649)
       Sammoskäistä suorehinta (1501)
       Sorsajoukosta somimman (1499)
       Somin soppikunnastaan (1504)

   31. Verevimmän, vaikeimman (1492)
       Verevintä, valkevinta (1521)
       Verövistä vaikeinta (1525, 28)

   32. Hienohelma hersujia (1522)

   33. Renkaskäsistä riekkujia (1522)

   34. Senpä kokko kopristavi (-tave, -taa, -taapi) (1492, 97,
          1505, 17, 22, 34, 2226)
       Semp on kokko kopristavi (-tave, -tau, -taue, -tihe)
          (1502, 10, 15, 1656, 2225)
       Sen (on) kokko kopristavi (-taa, -tauve) (1494, 99, 1504,
          12, 33, 1652)
       Senpä (Sen on) kokko kopristeli (1493, 1524)
       Sen se kokko kobristeli (A. 521)
       Semp on (Sen tuo) kokko koprissalti (-sait) (1648 49, 51, 53, 5)
       Sen on kokko kopristanut (-tane) (1523, 1654)
       Se on kokon kopristan (2249)
       Tuonpa kotka kouristaapi (1507)
       Tuota kokko kouristaa (1503)
       Tuonpa (Tuomp on, Tuon on) kokko kopristavi (-tau, -tauve, -eli)
          (1495-6, 1506, 13, 25, 28)
       Tuonpa kokko kommostavi (1501)
       Kump on kokko koprissaapi (1536)
       Semp on kokko kopristaisit (1650)

   35. Havulintu haamoavi (-muaa, -muaapi, -muoo, -muou, -muouve, uovi)
          (1494-96, 98, 1503, 05-07, 10, 12, 22, 28, 34)
       Havulintu hoamuvooe (hoamuoluo) (1515, 2225)
       Havulintu haamuoli (huamuvoli, hoamoallun) (1493, 1523-25)
       Havulintu haukkoaa (-koav) (1497, 2226)
       Havulintu haukkasouve (1652)
       Havulintu hapristaisit (1650)
       Pitkäkynsi piirrältävi (-tää) (1492, 99, 1501-02, 10, 17, 32-33)
       Pitkäkynsi piirrältihe (-teli, -lytti, -taisit) (1648, 50-51, 6)
       Pitkäkynnen piirtämöin (2249)
       Kynsi pitkä piirrältää (-täve, -tihe, -lytti) (1513, 19,
          36, 1649, 53)
       Senpä isköö ilman lintu (1497)
       Senpä iski (Semp on isken) ilman lintu (1500, 1654)
       Ja iski ilmalintune (1655)

   36. Kynälintu kyyältihe (1656)

   37. Pois, liika, linnastani (1504)
       Pois on, liika, linnastani (1498, A. 512)
       Pois on, liiga, linnaldani (A. 516)
       Jop oli liika linnassani (1510)

   38. Outo, onttarin ovilta (1498)
       Outo onttarin ovilla (1510)
       Ota onttorin ovelta (1504)
       Outo osrakunnastani (A. 512)
       Oudo ozrakunnastani (A. 516)

   39. Tukun linnoa tuhosit (1498, 1504)
       Tukun linnoa tuhosi (1510)

   40. Palan linnoa pahensit (1498)
       Palan linnoa pahennit (1504)
       Puolen linnoa pahenti (1510)

Seuratessamme ylläolevan luettelon säkeitä numero numerolta jättäen
kunkin numeron kohdalle merkityt toisinnot huomioonottamatta näemme,
että tässä säeluettelossa on 40 numeroa, kun taas Cajanin
muistiinpanemassa "Kokon virressä" säkeitä on kaikkiaan vain 14. Eräät
luettelossamme esiintyvistä säkeistä ovat kuitenkin perin harvinaisia,
eräät ilmeisesti muista runoista johtuneita. Ainoastaan kerran
esiintyvät muistiinpanoissa säkeet 6-7, 8-9, 12, 13-14, 18,
24-25, 32-33 ja 36. Näistä ovat säkeet 8-9 runoomme liittyneet
Mehiläisenluvusta, missä mehiläistä kehoitetaan lentämään

    Ylitse meren yheksän,
    Meri puolen kymmenettä.[1]

Säkeet 19-21, mitkä runossamme myös ovat harvinaisia, tavataan aivan
yleisesti eräästä loitsuluvusta, joka on ollut tunnettu paitsi
Kauko-Karjalassa (esim. A. 1051, 54) ja Itä-Suomessa myös
Pohjois-Hämeessä ja Pohjanmaalla (KT II, 274-322). Vertailun vuoksi
esitettäköön siitä seuraavat säkeet:

    Sata miestä siiven alla,
    Tuhat purston tutkamella,
    Kymmenen kynän nenässä (KT II, 304)

Todennäköisesti ovat myös säkeet 6-7 tästä loitsusta kotoisin, ainakin
jälkimäistä säettä vastaa siinä:

    Nokka luotoja lotasi (KT II, 283)
    Nokka luotuja lokoili (KT II, 282)
    Nokka luotuna lotisi (KT II, 307)

Kun Kokkorunoja on useampia, on ymmärrettävää, että niiden säkeet
voivat sekaantua toisiinsa. Sitäpaitsi samalla sanalla alkavat säkeet
helposti vaihtuvat. Niin esim. sanat: "Satasulka salvokselle"
toisintoineen vaihtuvat aivan kuin itsestään laulajan huulilla
sanoiksi: "Sata on miestä siiven alla." Yhtä moninaisia kuin kokkoa
ovat luonnollisesti neitoa kuvailevat säkeet. Niistäkin ovat jotkut
perin harvinaisia, mutta verraten yleinen on säe 29, jota ei ole tuossa
Cajanin muistiinpanossa. Säkeet 32-33 viittaavat toiseen häärunoon,
mikä on esitetty morsiamen saapuessa sulhasen kotiin ja missä tavataan
niitä muistuttavat sanat:

    Hienohelman hersujova (SKVR I 3, 1677, s. 42)
    Renkaskättä riehtojova (SKVR I 3, 1677, s. 46)

Säe 11 esiintyy eräissä toisinnoissa kahdesti (23). Yleisiä,
sisältönsä puolesta tarpeellisiakin ja epäilemättä runoon
kuuluvia ovat säkeet 34-35, mitkä myös puuttuvat edellämainitusta
muistiinpanosta. Vaikeampi on päättää, kuuluvatko siihen alunperin
vielä säkeet 37-40, ne kun vain muutamissa muistiinpanoissa muodostavat
runon loppuosan. Niissä esiintyvä outo onttari- (onttori-) sana
tavataan kerran toisestakin häärunosta patvaskan eli puhemiehen
kertosanana:

    Mist on pantu patvaskani,
    Mist on otettu ontaniri?
    Kylän on (?) patvaskana,
    Kylän olla (?) ontarina (SKVR I 3, 1675)[2]

Kun huudahdus: "Pois, liika linnastani!" on kirjaanpantu sekä Repolan
että Latvajärven alueella, osoittanee se, että Kokkorunomme, mikä
alkuaan näyttää olleen aivan itsenäinen runo, ei ole loppunut vielä
säkeisiin 34-35, vaan ovat sen päättäneet vasta sanat:

    Tukun linnoa tuhosit,
    Palan linnoa pahensit!

Sen jälkeen kun runomme on joutunut Kosintavirren johdannoksi, ei sen
loppu ole enää soveltunut sellaisenaan esitettäväksi, virsi kun heti
jatkuu kysymyksellä, mistä sulhanen tiesi tulla asianomaista neitoa
kihlomaan.

Vaikka tämän Kokkovirren useissa toisinnoissa esiintyykin sana
selenasulha ('vihreäsulka'), minkä yhdyssanan ensi osa on
venäläisperäinen, ei se vielä riitä todistamaan, että runomme merineen,
linnoineen ja naisia ryöstävine kotkineen olisi syntynyt vasta rajan
takana. Vastaavanlainen häissä laulettu virsi on näet muistiinpantu
myös Suomen Itä-Karjalassa. Esitämme siitä seuraavat näytteet (A ja C
Ahlqvist, 32, 75; B ja D Relander, 60, 78):

    A.
    Lenti kokko koilta ilmoin,
    Siipi taivoa sipasi,
    Toinen vettä vieprahteli,
    Lenti miesten linnan päälle.
    Miesten linna rautakatto,
    Ei tästä sisälle pääse.
    Liiteleksen, laateleksen,
    Katseleksen, käänteleksen,
    Liiti naisten linnan päälle.
    Naisten linna lautakatto,
    Ei tästä sisälle pääse.
    Liiteleksen, laateleksen,
    Lenti neitten linnan päälle.
    Neitten linna liinakatto,
    Jo tästä sisälle pääsen.

    B.
    Lenti kokko koilta ilman,
    Havukkaine halki taivon.

    C.
    Jo tuosta sisälle pääsi,
    Liiti linnan ikkunalle,
    Katselihin, kääntelihin,
    Kuk ois suurin suliltaan,
    Kuka hienoin höyheniltä,
    Kuka ois pysty pään piossa
    Ja valittu vartalolta.

    D.
    Siinä katso naisten linnan,
    Kukas näistä neitisistä,
    Immistä ylenevistä...
    Sen kokko kopristaa,
    Havukkainen hapristaa.

Verratessamme näitä Suomen puolella muistiinpantuja runotoisintoja
noihin rajan takaa saatuihin huomaamme, että vaikka kummallakin taholla
lauletaan kokosta, joka tunkeutuu linnaan ryöstämään neidon, ja vaikka
niissä tavataan samoja säkeitäkin, niissä silti on eroavaisuutta,
Kauko-Karjalan runot kun eivät puhu mitään noista kolmenlaisista
linnoista. Ainoastaan eräässä aunukselaisen häävirren muistiinpanossa
esiintyvät irrallisina seuraavat säkeet:

    Kivin on urosten linna,
    Kadajain on naisten linna,
    Neitten linna lehmuksinen (516).

Miten tuo eroavaisuus onkin ymmärrettävä, ansaitsee mainitsemista, että
puheenaoleva Kokkoruno, mikä aiheensa puolesta on perin sopiva häissä
esitettäväksi, myös Suomen puolella jatkuu virrellä, missä sulhaselta
kysytään, kuinka hän saattoi tietää "tämän neien teällä olevan" (Rel.,
78) tai "tämän neion nousevaksi" (Kantele, I, 30).

Kysymykseen, onko Kokkorunon aihe kotimaassamme keksitty, vaiko ulkoa
päin saatu, samoinkuin kysymykseen, missä tämä verraten yleinen
runonaihe on ensiksi suomalaiseen runopukuun puettu, ei ole helppoa
antaa varmaa vastausta. Viimeksimainittua kysymystä pohdittaessa on
kiinnitettävä huomiota m.m. sellaiseen omantomuotoon kuin miesten ja
naisten, mikä, kuten tunnettua, on runon laulualueilla vieras.

"NOUSIN TÄNÄ HUOMENESSA".

Kuten mainittu, alkaa Kihlontavirsi toisin paikoin Aunuksessa
toisenlaisella johdannolla, nimittäin laulajan omia kokemuksia
esittävällä esipuheella, jonka toisintojen säkeet ovat seuraavat:

1. Nousin tänä huomenessa (469, 473, 475, 507)

       Nousin aigo huomenessa (481)
       Nousin aivoin aivokkaizeh (479)
       Aivoin nuozi meän kanane (V. 1490)[3]
       Niinkuin tänä huomenessa (477)

    2. Aivoin aika huomenessa (470, 473, 475-7, 507, V. 1490)
       Aivoin aga huomenessa (469)

    3. Pesime, kumartelime (469-70, 473, 475-9, 507)
       Pesimma, kumartelimma (481)

    4. Pyyhin pikku (-kko) perttiseni (469-70, 472, 475-6,
          478-9, 507, V. 1498)
       Pyyhin pikko perttyvöni (473)
       Pyhin pienen perttiseni (477)
       Puuhki pikku perttizenne (V. 1490)

    5. Lagaelin (-goalin, -guolin, -buelin) lattiani (469, 70, 76-8)
       Laguolin (-goelin) lauttsazeni (473, 507)
       Labuolin lauccaseni (479)
       Lataelin lautsaseni (V. 1489)
       Laboali lauttsazette (V. 1490)

    6. Tinasilla lehtysillä (478)

    7. Vasgisilla varpasilla (478)

    8. Tina tippu lehtysistä (478, 507, V. 1489)
       Tina tippu lehtisistä (472)
       Tina tippu lehväsistä (469-70)
       Tinatilkku lehtyzistä (473)

    9. Vaski valu varpasista (472, 478, 507, V. 1489)
       Vaski tippu varbahista (469)
       Vaski tippu varbazista (470, 473)

   10. Kunne, minne ruhkaseni (473, 478)
       Mihi, kuhu toppaseni (476)
       Mih mie panen toppaseni (477)
       Kun minne toppaseni (507)
       Keräsin on toppasehe (V. 1489)
       Koguoli toppazehe (V. 1490)

   11. Vaskizehe vakkazehe (470, 476)
       Vaskihise vakkase (478)
       Vaskisehen vakkasehen (V. 1489)
       Panin vaskivakkaze (473)
       Paninpa vaskivakkasehe (507)
       Panen vaskivakkaseh (477)

   12. Kuldazeh kuburizehe (470)

   13. Koppain topat helmahani (470)
       Koppain topan helmahani (469)
       Koppain topah helmahani (513)
       Keräi ruhkat helmahasse (479)

   14. Silkin päähäni sivallin (513)

   15. Läksin ul(l)os utuna (472, 78, 507)
       Läksin uloski utuna (V. 1489)
       Läksi ullos utuna (513)
       Uidin ullosse uduna (473)
       Läksi ullos usta myöten (479)
       Läksi ullos ortta müöte (V. 1490)

   16. Sain on pellolle savuna (473, 478, V 1489)
       Sainpa pellolle savuna (507)
       Pellolla pihoja myöten (513)
       Pihoilla pärettä myöten (479)
       Pihalla pärettä miiöte (V. 1490)

   17. Kunne, minne toppaseni (469-70)
       Kunne vienen toppasen (477)
       Mihi vien toppazeni (476)

   18. Ostetuille otramaille (V. 1489)
       Ossetuille ozramaille (469-70, 476, V. 1490)
       Ossetuillen ozramaille (473)
       Ostetulle osramaalle (472)
       Ossatulla ozramoalla (507)

   19. Kaupatuille(n) kagramaille (473, V. 1489)
       Kaupatuilla kagramailla (469-70, 476, V. 1490)
       Kaupatulle kagramaalle (472)
       Kaupatulla kagramoalla (477, 507)

   20. Vellatuillen vehnämaille (473)
       Vellotuilla vehnämailla (470)
       Venätyll vehnämaall (472)
       Vuogratuilla vehnämailla (V. 1490)

   21. Kaaoin tuohon toppaseni (V. 1489)
       Koaliin on ne ruhkazeni (473)
       Rivautti rikkaset (-zehe) (479, V. 1490)
       Tomahutti toppaset (-zette) (479, V. 1490)

   22. Seisotimme toppasilla (469)
       Seisatime topillani (470, V. 1489)
       Seisattimme ruhkien peällä (478)

   23. Kuuntelime, kääntelime (470, V. 1489)

   24. Käännin päätä päivöselle (V. 1489)
       Keännin peädä päivyöllä (476)
       Keännin peätä päiväsel (507)
       Keännin peätä päivän päin (477)
       Keännin peäni päivän laskuh (470)
       Keännin peädä päivän alla (473)

   25. Kumartime kuuhuelle (V. 1489)
       Kumardimeh kuuhuolla (473, 476)
       Kumartelime kuuhuota (507)
       Kuuhuolla kumartelin (477)

   26. Kuuhud miula kuldiaha (473)
       Kuut miulla kultasia (507)

   27. Päiväni miula hobeidaha (473)
       Päivät miulla hobeita (507)

   28. Kuuntelimme, kääntelimme (513, 517)

   29. Kuulu(i) suolta suksen ääni (469-70, 478, 513, 517)
       Suolta kuulu suksen ääni (475)
       Kuulin suolta suksen äänen (472)

   30. Kankahalta (-gahalda) reen (-rein) kapina (469, 70, 71,
          75, 513, 17)
       Reen kapinan kankahalta (472)

   31. Jo(v)elta (-lda) kellon jorina (470, 78, 517)

   32. Luon silmät luotehella (478)
       Luonnin silmät luodehella (470)

   33. Katsahinpa (-himba) kankahalle (-halla) (476-8)
       Katsahin on kangahalla (470)
       Katsahtin on kankahalle (V. 1489)
       Katsastelin kankahalla (507)
       Katsastelipa kangahalla (479)

   34. Kaunot sulhot kangahalla (469, 478)
       Kainot (-nut) sulhot (on) kankahalla (-gahalla)
          (469, 77-78, V. 1489)
       Kaunehet sulhazed kangahalla (479)
       Kahet sulhot kankahalla (507)
       Sieltä tultih kaunot miehet (475)

   35. Suitset seitset vyön takana (-gana) (469, 70, 77, 78, V. 1489)
       Suitset seitsat vyön tagana (476)

   36. Tavitarhinat käessä (V. 1489)
       Tabitarhinat käzissä (470, 477)

   37. Mid on suitset seitsellähä (470)
       Mid(ä) on suitset seitsallaha (476)
       Mitä ne on suitset seitsellä (477)
       Mitäpä on suitset seitselläsi (478)
       Kuin on suitset seitsellähä (469)
       Mitä seisot sertshallin (479)

   38. Tabitarhinat käzissä (470, 476)

   39. Mie suitsen teän kanoja (476)
       Mie kun suitsen teijän kanoja (477)
       Nep on suitset teän kanoilla (478)

   40. Teän on niemen neidosia (476)
       Tämän niemen neidosia (477)
       Teän on niemen neidosilla (478)

   41. Jos sie suitset meijän kanoja (477)
       Ässen suitset meän kanoilla (478)
       Ässen on meän kanoja (476)

   42. Meijän niemen neidosia (477)
       Meän on niemen neidozia (470, 476)
       Teän niemen neidosilla (478)

   43. Meän on kaupunnin kanoja (470)

   44. Dengoin teillä, markoin mailla (476)
       Jengoin teillä, markoin mailla (477)

   45. Polttinoin kylän pojilla (476-8)

   46. Alttinoin kylän akoilla (476-7)
       Kun alttinoin kylän akoilla (478)

   47. Nellin dengoin neidosilla (476, 478)
       Nellin jengoin neidosilla (477)

Seuratessamme näitä säkeitä numerojärjestyksessä ja verratessamme niitä
ja niiden toisintoja keskenään huomaamme ensinnäkin, että laulaja itse
kertoo, miten kosijat saapuessaan sattuivat hänen silmiinsä.
Alkusäkeillä 1-5 on vastineita Suomenkin puolella muunlaisissa
runoissa. Niinpä Sulhasen kylvetysruno alkaa Ilomantsissa (Relander,
59) seuraavasti:

    Nousinpa tänä aamusena,
    Nousin aivan aikasehen,
    Pesin pienen perttiseni,
    Lakasin lattiani,
    Lämmitin kylyn metisen j.n.e.

Korpilahdella kohtaamme vastaavat säkeet vielä Metsästysvirressäkin
(Basilier, 128, vrt. 141):

    Nousin aijoin aamusesta,
    Pesimo, puhastelimo...
    Pyyhin pienen perttiseni,
    Pesin pienen pyssyseni j.n.e.

Todennäköisesti nämä säkeet kuitenkin ovat alkuaan kuuluneet sellaiseen
runoon, missä puhutaan naisen toimista, metsämiehen askareita, vaikka
hän onkin eräretkelle lähtiessään puhdistautunut, tuskin on ollut
pirtin siivoaminen. Aunukselaiseen runoomme ne taas soveltuvat paremmin
kuin tuohon sulhasen saunan lämmittämistä esittävään virteen, lattialta
lakaistujen rikkojen vieminen kun on omiansa selittämään, mitenkä
asianomainen henkilö joutuu jo etäältä huomaamaan kosijat. Nämä säkeet
soveltuvat kuitenkin yhtä hyvin eräisiin muihinkin runoihin, joissa ne
tavataan. Virtemme toisinnoissa kerran esiintyvillä säkeillä 6-7 on
vastine m.m. Soanlahdella muistiinpannussa Katrin ja Riion pojan
runossa (KRH, 386):

    Oli Katri, neito kaunis,
    Laati kuusi kuontaloa.
    Pyyhki pienen pirttisensä,
    Lakaeli lattiansa
    Vaskisilla varpasilla,
    Lehillä hopeaisilla.

Ruhkaset eli toppaset kokoo laulaja joko helmaansa tai "vaskisehen
vakkasehen" (11, 13). Kerran on jälkimäisen kertona sanat: "kuldazeh
kuburizehe" (12). Yhtä harvinainen on säe 14, mikä Repolan alueella
tavataan Luojan virteen liittyvässä legendanomaisessa Marjavirressä
(324, ss. 11-12, vrt. 323 a, ss. 29-30):

    Koppas koisan koprahansa,
    Silkin päällänsä sivalti.

Rikat lakaisija vie "ostetuille osramaille, kaupatuille kakramaille,
vellotuille vehnämaille" huolimatta siitä, että säkeet 29-31 puhuvat
talvesta. Ostetut ohramaat ja kaupatut kauramaat mainitaan eräissä
muissakin runoissa, kuten seuraavassa Kantelettareen painetussa (I,
216), missä tavataan vastineet myös luettelomme säkeille 2, 18-19, 32
ja 24:6 ja missä "minä" toimii:

    Läksin aivan aikaisehen,
    Aivan aika huomenessa,
    Astuin tietä tengollista,
    Maata maksankarvallista
    Ostetuille otramaille,
    Kaupatuille kauramaille
    Saoin markoin maksetuille,
    Tuhansin lunastetuille.
    Katselimme, kääntelimme,
    Pitimmällä pientarella,
    Kaijimmalla kappaleella.
    Loin silmäni luotehelle,
    Käännin pääni päivän alle,
    Keksin mustaisen orosen,
    Rauankarvaisen hevosen,
    Suolla soikerrehtamassa,
    Palolla papertamassa.
    Kiskoin hännän, raastoin harjan...

Lattian lakaisemista ja rikkojen viemistä koskevat säkeet esiintyvät
paitsi Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 383, 386) joskus vielä
edellämainitun Marjavirren johdantona, josta esimerkkinä esitettäköön
Akonlahdella Vienanläänissä ja Suomen puolella Suistamolla
muistiinpantu toisinto (SKVR I 2, 1098, ss. 1-10, Kant. tutk. II, 54):

    A.
    Neitsy Maaria emonen,
    Bakas äiti armollinen
    Pyhki pikkupirttiseh,
    Lakuoli lattiah,
    Ammunteli rikkaseh
    Vaskiseh vakkaseh.
    Siitä viepi ulos usta myöten,
    Pihalle pärettä myöten,
    Kaijimmalla pientarella.
    Siitä koatau – –

    B.
    Aivoin nousi aiokainen,
    Pesi, punasteli, kumarteli,
    Pyyhki pienen pirtisensä
    – – – – –
    Kunne topat vietänehen?
    Ulos, ulos uksen kautta
    – – – – –
    Tuorehelle toukomaalle.
    Marjamäellä huusi...

Kuten Kantelettaren tutkimuksissa (II, 163) on huomautettu, on pirtin
pyyhkiminen tähän virteen muista runoista lainattu. Säkeiden
sekaantumista Kihlontavirrenkin alkusanoissa osoittavat sellaiset
säetoisinnot, joissa ei "minä", vaan "hän" toimii (esim. 1:4, 4:4, 5:5,
10:6, 13:4, 15:3, 5-6, 21:3-4).

Rikat maahan kaadettuaan minä pysähtyy kumartelemaan päivää ja kuuta,
jolloin kuu kahden toisinnon mukaan antaa hänelle kultiaan, päivä
hopeitaan (26-27). Tätä esittävä runonkatkelma luettelostamme
tunnettuine säkeineen on tavattu myös Vienanläänistä Suopasalmelta
erään häävirren toisintoon liittyneenä irrallisena osana (SKVR I 3,
1597):

    Pyyhin pikku pirttiseni,
    Lakasin on lautsaseni.
    Tina tippui lehtisistä,
    Vaski valui varpusista.
    Läksin ulos utusena,
    Sain pellolle savuna,
    Kumartime kuutamalle,
    Käänin päätä päivyelle:
    Kuuhut mulle kultasia,
    Hopeoita päivyöinen.

Pysähtyessään "minä" kuulee "suolta suksen äänen, kankahalta reen
kapinan", joskus vielä "joelta kellon jorinan" (29-31). Näitä
muistuttavat säkeet ovat Vienanläänissä Venehjärvellä aivan
aiheettomasti liittyneet kihlontavirteen. Kysymykseen: "Mistä tiesit,
teltamoini, kuulit, kultani omena, tämän neion syntyväkse?" vastataan
näet (1518):

    Kuulu suolta suksen juoksu,
    Rannasta rejen ratsina.

Vastaavat säkeet ovat m.m. eräässä Vuonnisessa muistiinpannussa neidon
ylistysvirressä (SKVR I 3, 1457):

    Kyllä siitä neitosesta
    Suku juopi suuret sarkat,
    Heimokunta hempiet pikarit.
    Tuloo sulhaset suvesta,
    Kosjoväki koillisesta,
    Telikällä tietä myöten,
    Suksilla suota myöten,
    Venehellä vettä myöten,
    Kuuluu suolta ruosan roime,
    Rannalta rejen rasina.

Nämä säkeet esiintyvät vielä monessa muussakin yhteydessä, kuten
Lemminkäisen virressä Latvajärvellä (SKVR I 2, 766, ss. 1-6) ja
Ilomantsista saadussa Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 383):

    A.
    Oli lieto Lemminkäini
    Peätii pellon kiinnännässä,
    Vainien vakuonnassa.
    Kuulu suolta suksen juoksu,
    Rannasta rejen rattsina.
    Päivötär pitoja loati...

    B.
    Laajat lattiat lakaisi.
    Vei pihalle rikkojahan,
    Rikoillahan seisatteli,
    Kuului suolta suitsen helke,
    Avannolta aisan kolke,
    Rannalta reen ratina.

Äänen kuultuaan "minä" katsahtaa kankahalle ja huomaa siellä "kauniit"
tai "kainot" sulhot. "Kahet" sulhot on tilapäinen muodostus. Runomme
jatkuu mainitsemalla, että tulijoilla on vyön takana "suitset" ja
"seitsot" sekä kädessä "tarhinat". Kysymykseen, mihin näitä
pyydysvälineitä aijotaan käyttää, yksi joukosta vastaa:

    Mie suitsen teän kanoja,
    Teän on niemen neitosia.

Tätä seuraavat sanat ovat hämäriä, mutta ilmeisesti niiden
tarkoituksena on selittää, ettei neitoja sovi pyytää suitsilla,
seitsoilla tai tarhinoilla, vaan on niistä maksettava rahallinen
korvaus. Säkeet 44-47 venäläisine rahannimineen (polttina, puolen
ruplan raha, alttina, vanhanaikainen kolmen kopekan raha) liittyvät
usein muihinkin rajantakaisiin runoihin (SKVR I 3, 1548, 1651 y.m.). Jo
niiden sanamuoto osoittaa, etteivät ne alkuaan ole kuuluneet nyt
käsiteltävään runoon. Seuraavassa Akonlahdella muistiinpannussa runossa
(SKVR I 2, 1185) onkin näiden myöhemmin tulleiden säkeiden edellä,
joissa lisäksi mainitaan venäläisperäinen riuna (kymmenen kopekan
hopearaha), esitetty toisenlainen neidosta suoritettava korvaus:

    Pyyhin pikku pirttiseni,
    Vei ulos usta myöten,
    Suitset, seitsot vyön takana,
    Tapu tarhinat käsissä.
    Mitä suitsen seitsollasi?
    Suitsen seitsoin teän kanoja.
    Ei ole täältä meän kanoja
    Suitsen seitson ottaminen,
    Tarhinoin tavottaminen.
    Tuonet nään kultarinnan
    Isollani syöttämeä,
    Tuonet turkin tuhatnyplän,
    Tuhatnyplän, saan kannan
    Emollani imettämeä,
    Alttinoin kylän akoilla,
    Polttinoin kylän pojilla,
    Nelin riunoin neitosilla.

Eräissä Vienanläänin toisinnoissa näyttelee omenapuu erikoista osaa
noiden pyydyksien yhteydessä (SKVR I 2, 1185, vrt. I 3, 1530, 1539; I
2, 1186):

    A.
    Omenuska puuhun nousi,
    Suitset, seitsot vyön takana,
    Taka tarhinat käsissä.
    Mitä suitset seitsoloissa,
    Mitä talhinain taotat?
    Noita teiän neitosia,
    Noita teiän kotikanoja.
    Äsken meiän neitosia,
    Äsken meiän kotikanoja
    Suitsin, seitsoin ottaminen,
    Tarhinain tavottaminen,
    Tengon teillä, markoin mailla

    B.
    En minä tänä huomenessa
    Sulhon nuoren, miehen kainun
    Osoa omenis puihen
    Omenoita ottamahan,
    Pähkämiä poimomaan,
    Suitset seisot vyön takana,
    Tapo tarhilot käessä.
    Mitä suitsin seisoin laait,
    Tapoin tarhilon tavotat?
    Ei oo tässä meiän kanoa
    Suitsin seitsoin ottaminen,
    Tarhiloin tavottaminen.

Neito, jota yllämainituilla pyydyksillä tavoitellaan, on
Kantelettaren runossa (III, 52) omenapuussa:

    Astuin aamulla varahin,
    Läksin aivan aikasehen
    Omenoita ottamahan,
    Pähkämiä poimimahan
    Emoni omenamaasta
    Tahi tarhasta isoni.
    Näin omenan oksasella,
    Punakuoren pääni päällä,
    Nousin puuhun nostamatta,
    Kohosin kohottamatta;
    Toipa surma sulhon nuoren,
    Sulhon nuoren miehen kainun,
    Tuli tuo omenispuulle,
    Alle oksien osasi,
    Suitset seitset vyön takana,
    Taka tarhilot käessä.
    Mitä suitsin seitsin laait,
    Kuta tarhiloin tavotat?
    Ottaisin omenamarjan,
    Punakuoren oksaselta.
    Annoin oksalta omenan,
    Puotin punaisen kuoren.
    Sulho tuosta noin sanovi,
    Itse lausui ja pakisi:
    En ole etsossa omenan,
    Punakuoren poiminnassa,
    Olen neion etsinnässä,
    Punaposken poiminnassa.
    Ei ole meiän neitojamme,
    Ei meiän kotikanoja
    Suitsin seitsin ottaminen,
    Tarhiloin tavottaminen;
    Vielä näistä neitosista
    Ja näistä kotikanoista
    Äyrit äyhtien tulevat,
    Pienet rahat piehtaroien,
    Killingit kipoa lyöen,
    Tolpat toistansa ajaen.
    Vielä näistä neitosista
    Ja näistä kotikanoista
    Suku juopi suuret sarkat,
    Heimo hempiät pikarit,
    Kosija kokevi tuopit,
    Kaaso kannut kallistavi.
    Vielä näistä neitosista
    Ja näistä kotikanoista
    Isolleni ilvesturkki
    Ruisleivän ruokkimasta,
    Emolleni näätälakki
    Nännillä imettämästä,
    Veikolleni verkaliivi
    Kantamistahan kaloista,
    Siskolle sininen kosto
    Kanssani kasuamasta.

Tässä runossa tapaamme siis venäläisten rahojen sijalla Ruotsin äyrit,
killingit ja tolpat (tolppa, kahdentoista killingin raha), mitkä
ilmeisesti, kuten säkeiden sisältökin osoittaa, siihen erittäin hyvin
soveltuvat. Mitä taas noihin pyydysvälineihin tulee, on selvää, että ne
soveltuvat paremmin runoon, jossa puhutaan omenia poimivan neidon
pyydystämisestä, kuin kosijoiden saapumista esittävään kuvaukseen.
Samoin kuin Aunuksen runoissa on pirtin lakaisemisen ja rikkojen
viemisen kuvaus ollut Akonlahdellakin tuon neidon pyydystämistä
koskevan runon johdantona. On kuitenkin epätietoista, onko se siihen jo
alunperin kuulunut.

Tlläolevassa Kantelettaren runossa luetellaan neidosta suoritettavana
korvauksena kolmenlaiset antimet. Näitä vastaavat lahjat mainitaan myös
eräissä Vienanläänistä saaduissa morsiamen kotona esitetyissä
Päänpanentavirsissä:

    A.
    Eipä vielä meiän kanoja:
    Vieläpä meiän kanoista
    Äyrit äyhkein tuloo,
    Penningit piehtaroiden.
    Eipä vielä etc.
    Suku juopi suuret sarkat,
    Heimo hempeet pikarit.
    Eipä [vielä meiän kanoja].
    Isolleni ilves turkki
    Leivälle syöttämä.
    Eipä etc.
    Emolleni näätäsarkka
    Nännillä imettämä (1603).

    B.
    Elkäät te meiän kanoa,
    Vielä meiän kanoista
    Äyrit äyhtien tulee,
    Pienet rahat piehtaroien,
    Penningit kipoa lyöen (1620).

    C.
    Meiän kanasta äyri täyteen tulee
    Pienet rahat pjehtaroien (1641).

    D.
    Maomallani neätäturkki
    Nännillä syöttämiä,
    Toatollani ilvesturkki
    Leivällä syöttämiä (1602).

Kun näiden neidosta tulevaisuudessa toivottujen korvausten esittäminen
ei mitenkään sovellu tilaisuuteen, missä morsianta jo varustetaan
sulhasen matkaan, on ilmeistä, että ylläolevat säkeet ovat vain
katkelmana eksyneet Päänpanentavirteen muusta runosta (vrt. SKVR I, 3,
1457-58).

Aunukselaisen kihlontavirren alkusanat näyttävät näin ollen sisältävän
muista runoista saatuja aineksia, jotka aiheeltaan ovat olleet
sellaisia, että ne ovat soveltuneet hääjuhlissa esitettäviksi
huolimatta siitä, ettei niillä ole ollut mitään seremoniallista
merkitystä.

"MISTÄ TIESIT, TELTAMOINEN".

Vasta näiden puheena olleiden johdantojen jälkeen alkaa runo, missä
sulhaselta tiedustellaan, mistä tämä saattoi päättää, että talossa oli
kosittava neito. Eräissä muistiinpanoissa (1507, 1534) huomautetaan
nimenomaan, että tiedusteluvirren esittää morsiamen äiti, jonka
kysymykseen sulhasen on vastattava. Tämän vuorolaulun toisintojen
säkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:

1. Mistä(pä) tiesit, teltamoinen (-ne, -ni, -sen) (1492, 94-97,

          1503, 06-08, 10-12, 14, 17-18, 22-23, 27-29, 32, 35, 1643,
          48-49, 53, 55, 2225, 39)
       Mist on tiesit, teltamoinen (-ni) (1512, 15, 25, 1652, 2228, 44)
       Mistä tiesi teltamoini (1501-02, 24)
       Mistä ties tältä moane (1657)
       Mistä tiesit, teutamoinen (-ni) (1505, 20, 34, 1654)
       Mist on tiesit, teutamoinen (-ni) (1536, A. 469)
       Mistä (Mist on) tiesi teutamoinen (-ni) (1650, 39)
       Mist on tiesit, tiutamoini (1645)
       Mist on tiezit, tiudamoini (1491)
       Mistä(s) tiesit, teukamoinen (teugamoin) (A. 523, 470)
       Mist on tiesit, teugamoine (1490)
       Mistä tiesi (tiezi) teukamoinen (teugamoine) (1489, A. 470)
       Missä se tiesi teugamoine (A. 478)

    2. Kuulit, kulta(i)nen (-ni) omena (1492-97, 150-203, 05-07,
          10-12, 15, 17-18, 22, 25, 27-29, 34-36, 1645, 48-49, 52-53,
          2225, 28, 39, 44, 49, A. 479)
       Kuulit, kuldane omena (1490, A. 470)
       Kuuli kultanen (-ni) omena (1489, 1524, 39)
       Kuulitko, kultani omena (1523)
       Arvait, kultainen omena (A. 523)
       Arvai kullaine omena (A. 478)
       Arvasit, vihanta virpi (1510)
       Arvasit, umannon sulho (1512)
       Arvasit, uro ujonen (1643)

    3. Tämä nei(j)en (-jon) syntynehe(n) (1494, 1501, 1657, 2239)
       Tämän neijen (-don) syntyneeksi (süntünüöksi) (1496, 1507, 25)
       Meän immen sündünüöksi (1490)
       Tämän nei(j)en (nei(j)on) syntyväksi (-se) (1492, 95, 97,
          1503, 05-06, 11, 17-18, 22-24, 27, 34, 2225)
       Tämän neijen süntüjäksi (1510, 15)
       Tämän immen syntyväksi (1532, A. 478, 523)

    4. Syntynehe(n), kasvanehe(n) (1494, 96, 1501, 1657, 2239)
       Kasvanehen, syntynehen (1655)
       Syntyneeksi, kasvaneeksi (1507)
       Süntünüöksi, kasvavaksi (1525)
       Syntyväksi (-se), kasvavaksi (-se) (1495, 97, 1502, 06,
          11, 17-18, 22-24, 27, 2225, A. 478, 523)
       Syntyväks on kasvavakse (1512)
       Süntüjäkse, kasvajakse (1510, 15)
       Tämän nei(j)en kasvanehen (1535-36, 1649-50, 53-55)
       Tämän neion (neien) kasvannoksi (-se) (1645, 52, 2224)
       Tämän neien (neion) kasvavaksi (-vavan) (1529, 2249)
       Tämän immen kasvavane (1528)
       Tämän kanan kazvanehen (A. 470)
       Tämän kanan kasvavaksi (-jaksi) (1492, 1527, A. 469)
       Meän kanan kazvannoksi (1490)
       Kanamarjan kasvavakse (1514)
       Kanavarren kasvavaksi (1534)
       Tämän sotkan suorinehen (1535)
       Sinisotkan suorinehen (-nuokse) (1652, 54, 55)
       Sinisorsan suorinehen (1650)

    5. Impyen (-ven, -vön) ylenneheksi (1507, 29, 164849, 53, 2244,
          A. 469-70)
       Impyen yleneväksi (1492, 97, 1525)
       Impüön ülenöväkse (1511)
       Impyen (impivön) ylenevän (1536, 2249)
       Impyenp on ylennehen (1650)
       Impyön ylennehenne (1654)
       Impyön ylenöväne (1528)
       Vihannon ylenyvöne (1645)
       Aativon ylennehen (1655)
       Ilmoille (-malle) yleneväksi (1503, 32)
       Ilmoilla ylenöväkse (1502, 06, 18)
       Ilmoill on ylenöväkse (1512)
       Ilmalla ülenöväkse (1512)
       Ilmoilla ylenijäkse (1505)
       Ilmoilla ylenivikse (2225)
       Ilmoilla ylennehen (1496)
       Ilmoilla ikäytyväksi (1495, 1517)
       Ilmoilla ikäütüjäkse (1510)
       Ilmoilla sukeutuvakse (1522-4)

    6. Siitä tiesin, teltamoinen (-ni) (1492, 94-95, 97, 1514,
          21, 32, 2225)
       Siit on tiesin, teltamoini (1518, 1653)
       Siit tiesin, teltamoine (1512)
       Tuosta tiesin, teltamoini (1493)
       Sieltä tiesin, teltamoini (1506, 28)
       Sielt on tiesin, teltamoini (1525)
       Siltä tiesin, teltamoisen (1655)
       Siitä tiesin, teutamoinen (1529)
       Tuost on tiesin, tiutamoini (1645)
       Siidä tiezin, teugamoine (1490)
       Siitä tiesi teltamoini (1510-1, 24)
       Siit on tiesi teltamoini (1502)
       Tuost on tiesi teltamoini (1496)
       Siitä tiesit, teltamoini (1522, 35)
       Siit on tiesit, teltamoini (1652)
       Siitä tiesi teukamoinen (1489)
       Siitä tiesi teugamoine (A. 478)
       Siidä tiezi teugamoine (A. 470)
       Siit on tiesi teutamoini (1539)
       Siitä tiesit, teutamoini (1505)

    7. Kuulin, kultani omena (1492-5, 97, 1506, 14, 18, 21, 25,
          28-9, 32, 1645, 2225)
       Kuulin, kuldane omena (1490)
       Kuulin, kultasen omenan (1655)
       Kuuli kultane(n, -ni) omena (1489, 96, 1502, 10-11, 24,
          39, 1653)
       Kuuli kuldane omena (A. 470)
       Kuulit, kulta(i)ni omena (1505, 22, 1652)

    8. Aivo(i)n aika huomenessa (1511-12, 14-15, 21, 32, 2225)
       Aivan aika huomenessa (1506)

    9. Noki nousi nuorasena (-sina) (1507, 14, 1657)
       Noki nousi nuora(i)sesta (1495-6, 1501-02, 05-6, 10-2, 15, 17,
          20-1, 23-^, 29, 32, 34, 36, 39, 1648, 54, 2225, 39, 44, 49)
       Nogi nouzi nuorazesta (1490)
       Noki nousi nuorasessa (1652)
       Noki nousi nuoraseh (1653)
       Noki nousi nuoraselta (1525)
       Nousi noki nuorasesta (1518)
       Nouzi nogi nuorazesta (A. 470, 473)
       Läksi noki nuorasesta (A. 523)
       Läks on nogi nuorasesta (A. 478)

   10. Savu paksulta pakeni (1505, 10-1, 17, 25, 34, 36, 1648,
          52, 55, 57, 2225)
       Vain savu paksulta pakeni (1654)
       Savu paksusta pakeni (1495, 1502, 06, 15, 18, 20, 23, 29,
          32, 39, 2244, 49)
       Savu paksusta pageni (1490)
       Savupa paksustah pakeni (2239)
       Sav on paksusta pakeni (1512)
       Savu paksusti pakeni (1493-4, 96, 1524)
       Savu paksusti pageni (A. 470, 473, 478, 523)
       Savu paksulti pakeni (1501)
       Savu paksuna pakeni (1507)
       Paksulta savu pakeni (1653)

   11. Patvisesta patsahasta (1532, A. 478, 523)
       Tämän neijen patsahasta (1654, 57)

   12. Nei(j)en kuulu(i)san ko(j)ista (1493-4, 1501, 04-6, 10, 12,
          17-8, 34, 36, 39, 1648, 52-3, 55, 2244, A. 473)
       Nei(j)on kuulusan ko(j)ista (1490, 96, 1523, 2225)
       Nei(j)en kuulusta ko(j)ista (1489, 95, 1532)
       Neion kuulusta koista (1520, 1529)
       Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1492, 1511, 15)
       Neijen kuulussa koissa (1524)
       Neijen koissa kuulusassa (1502)
       Kuulun neitosen koista (1514)
       Isän kuulusan koista (2249)
       Neijon kuulu-huonehista (1490)
       Kaunokaisen kartanolta (1511)
       Isän koista rikkahasta (1655)

   13. Aivo(i)n ammu (-mo, -moi) aika suopo (1493-7, 1505-07, 10-12,
          17-18, 23-25, 27-28, 32, 34, 1652, 2225, 39)
       Ajoin ammo aika suopo (1492)
       Aivoin ammo aika suopa (1515)
       Aivon ammoin aikaa saapa (1501)
       Aivoin ammoi aikaa saapu (1502)
       Aivan ammon aika suopi (1497)
       Aivan ammo aika suopoo (1508, 21)
       Aivan ammon aikasuopa (1520)
       Aivo(i)n ammu (-mo) aika lehmä (1529, 39)
       Aivan ammo aika lehmä (1489)
       Ammo lehmä lääväsestä (1514)
       Lehmä ammu leuhkiesti (1490)

   14. Aivo(i)n aika huomenessa (1497, 1502, 05, 11, 14-5, 17-8,
          21, 23, 27, 29, 32, 39)
       Aivan aika huomenessa (1492)

   15. Aika vihkon antajoa (-jaa, joo) (1492, 94, 96-97, 1506, 10-2,
          14-5, 17, 21, 24, 27-8, 34, 2225)
       Aika vihkon antajova (-ve) (1505, 23)
       Aika vihkon antajaista (1489, 1507, 29, 2239)
       Aika vihkon antajoita (1501-2)
       Aika vihkon antajuva (1525)
       Aika vihkon anto juuva (1493)
       Aika ruuvan antajoa (1495)

   16. Mäkätti kevätkaritsa (1489, 95, 1505-6, 10-1, 15, 17-8,
          27, 2225)
       Mäkähti kevätkaritsa (1514, 20-1)
       Määkähti kevätkaritsa (1497)
       Mäkäsi kevätkaritsa (1534)
       Kaikerti kevätkaritsa (1493-4, 1504)
       Kaikatti kevätkaritsa (1507, 25, 28, 2239)
       Kakatti kevätkaritsa (1496)
       Kakehti kevätkaritsa (1532)
       Kaikatti kevätkäkönen (1501)

   17. Palasen parantajata (1507, 21)
       Palasen parentajoa (-jaa, -joo) (1492, 97, 1506, 101, 14-5,
          17-3, 24, 27-8, 2225)
       Palasen parentajova (-ve) (1505, 23)
       Palasen parentajoita (1501-2)
       Palalla parentajaista (1525)
       Palazen parantoa (1494)
       Palasen parenta juuva (1493)
       Kainalovihkon kantajaista (2239)

   18. Vihkon viejeä etehen (1505, 27, 34)
       Heinän hienon heittäjeä (-jöä) (1510, 14, 17)
       Hienon heinän heittäjeä (1511, 15, 18)

   19. Hepo hirnui hirveästi (1507)
       Hepo hirnu hirvijäst (2239)

   20. Heinän hienon heittäjätä (1507)
       Heinävihkon heittäjäistä (2239)

   21. Nei(j)en kuulu(i)san ko(j)ista (1504, 34, 39, 1622)
       Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1495, 1505, 15, 18, 27)
       Neijen kuulussa kojissa (1524)

   22. Koira haukku(i) korkiesta (1502, 05, 22-3)
       Koira haukkuu korkiesta (1652)
       Koira haukku korgiesta (1490)
       Koira haukku korki(j)alta (1492, 2239, 49)
       Koira haukkui korkielta (1507)
       Koira haukku korkeasti (-kiasti) (1494, A. 471)
       Koira haukku korkiesti (-giesti) (1538, A. 479)
       Haukku koira korki(j)esta (1514, 21, 27, 29, 39, 1645)
       Haukk on koira korkiesta (1512)
       Haukku koira korkiasti (1489)

   23. Aivo(i)n haukku hallikoira (1515, 17, 32, 34)

   24. Aivo(i)n aika huomenessa (1515, 17, 32, 34)

   25. Linnan luppa luskutteli (1532)

   26. Perän lyöen pientarehen (1514)

   27. Hännin maahan torkutellen (1514)

   28. Korkeain vajojen päästä (1507)
       Kork(e)ijen vajojen päistä (1539, 2239)
       Korkijen vajojen peästä (1645)
       Korkein vojoin päistä (1529)
       Korkiein vajojen päissä (1517)
       Korkijen vajojen päissä (1652)
       Korkeijen vajojen peässä (1538)
       Korkian vajojen päissä (2249)
       Peästä korkeijen vajosien (1527)

   29. Sarajalta ikkunasta (1492)

   30. Korkioista gornitsoista (1489)

   31. Leveistä liesnitsoista (1489)

   32. Nei(j)en kuulusan ko(j)ista (1505, 34)
       Neijon kuulusan kojista (1490)
       Nei(j)en kuulusta ko(j)ista (1494, 1521, 27)
       Nei(j)ei kuulusan ko(j)issa (1492, 1512, 15, 17-18, 1652)
       Neidon kuulusan koissa (1507)
       Neijen kuulussa koissa (1538)
       Neijen koissa kuulusassa (1502)
       Korkien ison koista (1529, 39)

   33. Neijon kuulu-huonehista (1490)
       Kasvajaisen kartanoista (1504)
       Kasvajaisen kartanolla (1492)
       Kaunokaisen kartanossa (1507)

   34. Uutta koiran ruokkijaista (2239)

   35. Palasen parentajaista (2239)

   36. Varis voakku vajojen peässä (1538)

   37. Neijen kuulussa koissa (1538)

   38. Aivoin aika huomenessa (1511)
       Aivan aika huomenessa (1499)

   39. Kivi helmenä helasi (1499, 1506, 11, 2225)

   40. Kivenpuu käkenä kukku(i) (1499, 1506, 11, 2225)

   41. Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1499, 1511)
       Neien kuulusan koista (1506)

   42. Kaunokaisen kartanolta (1511)

   43. Ei kylä sikehe(n) moannu(t) (1502, 06, 2225, A. 478)
       Ei kyläs sigehen maannut (A. 523)
       Ei kylä sikehen moannun (1518, A. 470)
       Ei kylä sigeh magoa (A. 507)
       Ei kylä sikehen maata (1489)
       Ei kylä sigehki moattu (1490)
       Ei kylä sikein maattu (1532)
       Ei kylä sigehe nuku (A. 469)
       Eip on moannut linnakunta (1510)

   44. Linnakunta liijatenki (1490)
       Linnakunta uinaeltu (1532)
       Linnakunta uinuoise (1515)
       Linnakunta riotellun (1506)

   45. Neion pirran pirkeheltä (1532)
       Neien pirran pirkeheltä (A. 472)
       Neien pirran pirgeheltä (1489, A. 507)
       Neijem pirram piukkehelta (1510)
       Neijen pirran pirskeheltä (1518)
       Immen pirran pärkehiltä (1515)
       Neijom pirram pärgeheldä (1490)
       Neijon pirran roigehelta (A. 469-70, 478, 523)
       Neijen pirran räikeheltä (1502, 2225)
       Neien pirran räikkeheltä (1506)
       Kuulin pirran pirskavane (1528)

   46. Sukkulan surinehelta (1489, 1502, 32, A. 478, 523)
       Sukkalan tsurinehelta (A. 507)
       Sukkulan tsulinehelda (1490)
       Sukkulaisen suikkehelta (1510)
       Sukkulaisen suihkehelta (1518)
       Sukkulaisen suigehelta (A. 469-70)
       Sukkulaisen tsuikehelta (A. 472)
       Sukkulaisen tsuilehelta (1506)
       Kun neito kangasta kutou (1528)

   47. Suihki sukkula käessä (1489, A. 517)
       Suihki sukkula käsissä (A. 473, 507)
       Suiki sukkula käsissä (A. 513)
       Tsuihki tsukkula käzissä (1490)
       Suihkau sukkula kiässä (A. 515)
       Surgi sukkula käessä (A. 469)
       Suigai sukkula käjessä (A. 470)
       Suiski sukkula käessä (A. 478)
       Suisk on sukkula käessä (A. 523)
       Niinpä suihki sukkulaini (1528)
       Sukkulaini kiässä tsuili (1506)
       Sukkulaine keässä suikki (1515, 2225)
       Sukkulaini keässä suihki (1518)
       Sukkulaini suihki käissä (1502)
       Niin sukkulainen käessä (1532)

   48. Kuin on portimo pinossa (1489-90, 1502, A. 46970, 73)
       Niinkuin portimo pinossa (1506, 2225, A. 478, 507, 515,
          517, 523)
       Kun on portimo pinossa (1532)
       Kui portimo pinossa (A. 513)
       Niinkuin orava puissa puitti (1518)

   49. Käperöitti käämi käessä (1489, A. 523)
       Käberöitti kiämi keässä (1490)
       Käperöitti kiämi käissä (A. 513)
       Käberöitti keämi keässä (A. 473, 478, 507)
       Käberöittäy kiämi kiässä (A. 515)
       Käppeleliti keämi keässä (1518)
       Kiämi kiässä kiäntelihe (1506)
       Keämi keässä keäntelekse (2225)
       Keämi keässä keätserteli (A. 469)
       Keämi keässä keäberöittäy (A. 470)
       Käämi käpäsi käsissä (1510)
       Niin on käämi sukkulassa (1502, 32)

   50. Kuin käpy oravan suussa (1489-90, 1502, 06, 10, 28,
          A. 469-70, 473, 507, 515, 517)
       Niinkuin käpy oravan suussa (1518, A. 478, 523)
       Kun (Kui) käpy oravan suussa (1532, A. 513)
       Niink on käp oravan suussa (2225)
       Käpy on oravan suussa (A. 515)

   51. Eli kärppä lautasessa (1510)

   52. Eli portimo pesässä (1510)

   53. Siitä tiesin...

   54. Pihlajikko pirtin iessä (1657)
       Pihlajikko pirtin peällä (1536, 1648, 53)

   55. Katajikko kaivotiellä (1648, 53, 57)
       Katajikko on kaivotiellä (1536)

   56. Tuomikko tuvan perässä (1536)
       Tuomikko tuvan ejessä (1653)
       Tuomikko tuvan esillä (1648)

   57. Kuusikko kujojen suissa (1653)

   58. Jo sanoin tämän sykysyn (1492-7, 1502, 05-7, 10, 13, 15,
          23, 25, 27, 33^t, 2225)
       Jopa sanoin tämän sykysyn (1524)
       Vet mie sanon tämän syksyn (1650)
       Jopa mie sanoin tämän talven (1652)
       Käskin kaiken tämän talven (1489)
       Jo sanoin tämängi vuuen (A. 519)
       Jo sanoin tämän keväjän (-veän) (A. 516, 1517)

   59. Keikutin tämän kevä(ä)n (1492, 97, 1513, 2225)
       Keikutin tämän keveän (1494-5, 1506, 23, 27)
       Keikutin tämän keveä (1502)
       Keikutin tämän kevejän (-vövän) (1505, 25)
       Keikutin tämän keväisen (1507)
       Keikutin tämän kevövän (1525)
       Keikutin tämän kevättä (1524)
       Keikuttelin toan keveän (1534)
       Kellytin tämän kevään (1514)
       Kierytin tämän kevähän (1493)
       Tämän keikutin keveän (1515)
       Tämän keveän keikuttelin (1652)
       Koko kevään keikuttelin (1496)
       Tämän kesän kellittelin (1510)
       Tämän kesän keikuttelin (1650)
       Syyvätin koko sykysyn (1518)
       Tuikutin tämän (tuon) sykysyn (1489, A. 516, 519)
       Tuikutin tänä talvena (1597)

   60. Laatikame piilopirtti (1532)
       Loatikkama piilopirtti (1495, 1517, 25, 2225)
       Laatikkaama piilopirtti (A. 512)
       Laatikammas piilopirtti (1508)
       Loatikkamas piilopirtti (1523)
       Loadikkamas piilopertti (A. 519)
       Loatikaa (-kkoa, -kko, -ka) myö piilopirtti (1524, 39, 1650, 52)
       Loadikkama pikku pertti (A. 516)
       Laatikame (Loatikamas) pieni pirtti (1497, 1518)
       Laatikaatte piilopirtti (1503, 21)
       Luatikkoates piilopirtti (1506)
       Loajikkoates piilopirtti (1527)
       Laatios työ piilopirtti (1507)
       Loatiete tytöt piilopirtti (1493)
       Loatiet (-tites) piilopertti (1494, 1534)
       Loatikkoa peällä pirtin (1502)
       Loaji, ukko, uusi pertti (1496)
       Loai, veikko, pikku pirtti (1526)
       Salvakkama(s) piilopirtti (1510, 2239)
       Salvakkaates (-koate) piilopertti (1492, 1505)
       Salvoates piilopirtti(n) (1504, 13, 16)
       Salvakotes piilopirtti (1515)
       Soakoa työ piilopirtti (1512)
       Salvakkate pieni pirtti (1489)

   61. Piilopirtti pikkarainen (-ni) (1493-94, 1506-07, 14, 17)
       Pikku pirtti (pertti), piilopirtti (1526, A. 516)
       Piilopertti, piilosintso (A. 519)

   62. Pienet piiloikkunaiset (1489, 1508, 18, 23-4, 26-7, 34, 2225)
       Pikku piiloikkunaiset (1497, 1510)
       Pikko piiloikkunaizet (2239, A. 519)
       Piilo pikku ikkunainen (1503)
       Pikku piiluikkunaini (1505)
       Pissiit piiloikkunaiset (1515)
       Piilopienet ikkunaizet (A. 516)
       Pikkaraiset ikkunaiset (1502)
       Pielet piiloikkunaisen (1513)

   63. Niemellä nimettömällä (1492, 94, 1504)
       Niemelle nenättömälle (1532)
       Niemellä nenättömällä (1502, 16, 25)

   64. Saarelle sanattomalle (1532)
       Saarella sanattomalla (1492, 94,1502, 25)
       Sanattoman soaren peähä (1516)
       Piilohuuhan pientarelle (1650)
       Pahalla pajupurolla (1506-7, 10, 17)

   65. Vesikolla tuomikolla (1510)

   66. Missä neittä piiletellä (1492-6, 1506-7, 10, 14-5, 17,
          23-5, 27, 37, 39, 2239)
       Missä neittä piilotella (1650)
       Miss on neittä piiletellä (1512-3, 17)
       Jossa neittä piiletellä (1518)
       Missä neittä piiletellää(n) (1505, 26, 2225)
       Miss on neittä piilotellaa (1652)
       Missä neittä piilettää (1532)
       Missä neittä piiletähän (1534)
       Kussa neittä piiletetäh (A. 516)
       Kuss on neittä piiletellä (A. 519)
       Jossa neittä piiletteli (1497)
       Meiän kanoa kasvattaa (1489)

   67. Kassapäätä kasvatella (1492-4, 1507, 10, 14-5, 17)
       Päätä kassa kasvatella (1513)
       Kassapäätä kasvatetaan (1534)
       Kassapeä katvoalla (1524)
       Kassapäätä kasvatteli (1497)
       Kanavartta kasvatella (1495, 1503, 06, 23, 25, 37, 39)
       Kanavart on kasvatella (1512)
       Kanavartta kasvatelkaa(n) (1505, 26, 1652, 2225)
       Kanavartta kaipotella (1650)
       Kanan lasta kasvatella (1518)
       Kananmarjaa kasvattaa (1532)
       Kanaista kazvatetaha (A. 516)
       Meiän impeä ylentää (1489)

   68. Tukkapäätä turvatella (1504)
       Tukkapäätä tuuvitteli (1497)
       Helmispäätä hemmutelia (1537)

   69. Sormuskättä suoritella (1492)
       Sormuskättä suojoalla (1524)

   70. Jottei ei käysi kuuet kosjot (A. 512)
       Jott ei käydäis kuuvet koizat (A. 516)
       Jott ei kossat kohti kulkis (1515)

   71. Kukloa kuluttamassa (A. 512)
       Kuglaista kuluttamalla (A. 516)
       Rahvas reikkuis on ovissa (1515)

   72. Kanoa kaottamassa (A. 512)
       Kanaista kavottamaha (A. 516)

   73. Jotta kankahah kutoise (1515)

   74. Jotta rihmah kehreäise (1515)

   75. Saon sarkoa kutoa (1514)

   76. Kymmeniä kyynäriä (1514)

   77. Käkesi meiän käkönen (1498)

   78. Saoin sarkoja kutoa (1498)

   79. Saan salpojen takana (1498)

   80. Ysin yksin niityisiä (1498)

   81. Yheksän lukun takana (1498)

   82. Käkei meiän käköinen (1492)

   83. 100:n sarkoja kutoa (1492)

   84. 1000 toimia hukuttaa (1492)

   85. 1000 lukun takana (1492)

   86. 4 niisin niukuttaa (1492)

   87. 4 on lukuin takana (1492)

   88. Neito on paha salata (2239)
       Neiti on paha salata (1527, 34)
       Neitonen on paha salata (1497, 1503, 05)
       Vaan neito on paha salata (1506)
       Neitonen (-ni) paha salata (1508, 21)
       Neijon on paha salata (1502)
       Neiton on paha salata (1512, 15-17, 23, 2225)
       Pah on neitoni salata (1506, A. 519)
       Paha on neiti piiletellä (1496, 1525)
       Ei neiti hyvä salata (1510, 1524)

   89. Hivus pitkä piiletellä (1502, 05-8, 10, 12-3, 17, 21, 23-4,
          27, 34, 2225, 2239)
       Hius on pitkä piiletellä (A. 519)
       Tukka pitkä piiletellä (1515)
       Pitkätukka piiletellä (1516)
       Pitkätukka piillätellä (1503)
       Kassa pitkä piiletellä (1518)
       Pitkä kassa kasvatella (1525)
       Kassapeä on kasvatella (1496)

   90. Hepo on hyvä salata (1513, 27)
       Hepon on hyvä salata (1506, 10, 12, 15-7, 1523)
       Hevon on hyvä salata (1502)
       Hevonen on hyvä salata (1503, 18, 21)
       Heponen on hyvä salata (1479, 1521)
       Heponi on hyvä salata (1505, 24)
       Hepo ois hyvä salata (1532)
       Hevoin ois hyvä salata (2225)
       Hyv on hepo salata (1496)
       Hepoin on paha pitävä (1525)
       Orih on hyvä salata (2239)
       Ori ois hyvä salata (1507)

   91. Sorajouhi suojaella (1503, 07, 34)
       Sorajouhi suojovella (1502)
       Sorajouhi suojoalla (1496, 1506, 10, 12, 15, 17, 27)
       Sorajouhi suojovalla (1523-5, 2225, 39)
       Sorajouhi suojovailla (1505)
       Sorajouhi suojailla (1521)
       Sorajouhi suojualla (1513)
       Häntä pitkä piiletellä (1510)

   92. Ei pysy pirtti piiloksissa (1650)

   93. Kana ei kasva kaipoksissa (1650)

Kysymys (1-5), minkä morsiamen äiti eri toisintojen mukaan asettaa
sulhasen vastattavaksi, esiintyy häärunoissa Suomenkin puolella. Onpa
sanamuotokin kummallakin taholla jotenkin samanlainen. Sitä osoittavat
seuraavat Ilomantsissa muistiinpannut häävirren säkeet (Ahlqv., 77;
Rel., 78).

    A.
    Mistäs tiesit, terheläinen,
    Hyvä osmo, tien osasit
    Tämän neien syntyväksi,
    Impyen yleneväksi.

    B.
    Mistäs tiesit, terheläinen,
    Outo mykrä, tien osasit
    Tämän neien teällä olevan,
    Kasvavan tämän kanasen.

Sulhasen vastausta emme sitävastoin tapaa täällä samassa muodossa kuin
rajan takana (ks. Kantele 1, 30-1; Relander, 78, 122; Ahlqvist, 77).
Tavallisesti se täällä on vain lyhyt:

    A.
    Siitä tiesin terheläinen...
    Isosi hyvältä kuulu,
    Emosi hyvältä kuulu (Rel. 78)

    B.
    Isäntä on hyväntapainen,
    Emäntä on vie parempi (Rel. 122).

Rajantakaisessa kihlontavirressä sulhanen sitävastoin usein laajasti
selittää, mistä hän saattoi tietää, "tämän neien syntyneeksi,
syntyneeksi, kasvaneeksi".' Että alunperin sulhanen itse, kuten joku
runonkerääjäkin on huomauttanut (1507), on esiintynyt vastaajana,
osoittaa useimpien toisintojen "minä" vastauksen antajana. Tosin on
esimerkkejä siitäkin, että laulaja on sulhasen puolesta esittänyt myös
vastaukset. Monin paikoin sama kysymys toistetaan samoin sanoin useat
kerrat, jolloin vastauksessa aina mainitaan eri syy.[4] Näitä syitä
vertailevasti tarkastaessa huomaa, etteivät ne runomme toisinnoissa ole
yhtä yleisiä. Verraten harvinainen on m.m. säeryhmä 54-57, missä
puhutaan neidon kodin ympärillä kasvavista puista ja mikä tavataan
ainoastaan neljästä muistiinpanosta. Ilmeisesti nämä säkeet ovat
tulleet runoomme eräästä toisesta, nim. "Myödyn neidon runosta", missä
ne ovat aivan yleisiä (SKVR I 2, 1144-53, 55-57) ja mihin ne myös
paremmin soveltuvat, tässä runossa kun nimenomaan kysytään:

    Mi on merkki miun koissa?[5]

Hyvin useissa toisinnoissa (8-12) mainitaan aamuvarhainen savun nousu
neidon kodin ilmaisijana. Yhtä yleisiä ovat säkeet, joissa kerrotaan
kotieläinten äännähtelemisistä, lehmän (suovon) ammumisesta (13-15),
karitsan määkymisestä (16-18) ja koiran haukkumisesta (22, 28, 32).
Hevosen hirnuminen esiintyy vain parissa muistiinpanossa (19-20).

Eräiden toisintojen mukaan lehmä ammuu "aika vihkon antajoa", karitsa
"palasen parentajata" ja hevonen "hienon heinän heittäjätä". Näin on
joskus kunkin kotieläimen kohdalla eri sanoin esitetty syy, minkä
vuoksi eläin äännähtelee. Tässä suhteessa ovat poikkeukset kuitenkin
ehkä yleisempiä. Niin esim. runossa 1511 sanotaan:

    Aivoin ammu aika suopo,
    Mäkätti kevätkaritsa
    Aika vihkon antajoa,
    Palasen parentajoa,
    Hienon heinän heittäjeä.

Eräässä muistiinpanossa (34) kerrotaan koiran haukkuvan:

    Uutta koiran ruokkijaista.

Tämä säe viittaa toiseen häärunoon, mikä on esitetty morsiamen
saapuessa sulhasen kotiin ja jossa samoin säkein kerrotaan samojen
kotieläinten ikävöineen uutta emäntää.

Eräissä runomme toisinnoissa (23-25) sanotaan neidon kodissa haukkuvaa
koiraa "hallikoiraksi" ja "linnan hipaksi", joista viimeksimainittu
nimitys esiintyy vain kerran, kuten myös säkeet 26-27. On
todennäköistä, että puheena olevat säkeet ovat siirtyneet runoomme
Kilpakosintarunosta. Verrattakoon niihin esim. seuraavia Kilpakosinnan
säkeitä (SKVR I 1, 469, 454):

    A.
    Silloin haukku suuri koira,
    Linnan luppa luskutteli?
    Saaren vartio valitti
    Perän peltoon sysäten,
    Hännin maahan torjutellen.

    B.
    Mitä haukkuu hallikoira,
    Linnan lukki luiskuttauve
    Perin peltohon syväten,
    Hännin moaha torkutellen?

Ainoastaan kerran esiintyvät toisinnoissamme vielä säkeet 29-31 sekä
tuo variksen vaakkumista koskeva säe (36). Perin harvinaisia ovat
lisäksi säkeet 39-40:

    Kivi helmenä helasi,
    Kivenpuu käkenä kukkui.

Sisältönsä puolesta ne soveltuvat runoomme erittäin hyvin, käsikivien
synnyttämä melu kun juuri on omiansa julistamaan niiden ääressä
toimivan neidon uutteruutta. Vaikka ne esiintyvätkin vain neljässä
toisinnossa, on mahdollista, että näissä säkeissä on säilynyt vanha
häärunon katkelma. Yleisempiä ovat neidon kudontaa esittävät säkeet
(43-52), joista kuitenkin kaksi viimeistä ovat ainoastaan yhdessä
muistiinpanossa. Tälle runonkohdalle tapaamme vastineita Suomenkin
puolelta (Kantele II, 14-15; Kanteletar, I, 131):

    Kääntyykö käärilauta,
    Kuin orava oksapuussa?
    Suihkaako sukkulainen,
    Kuin kärppä kiven raossa?
    Niin sen suikki sukkulainen
    Kun kärppä kiven raossa,
    Niin sen käämy käännätteli
    Kun orava oksasella.

Nämä Itä-Suomesta saadut säkeet kuuluvat myös häävirteen, mutta eivät
esiinny täällä, kuten rajan takana, sulhasen vastauksessa
ennenmainittuun kysymykseen, vaan tavallisesti kosiomiehen ja kaason
välisessä keskustelussa, edellisen tiedustellessa morsiamen kätevyyttä.
Tällainen laulun muodossa esitetty sulhasen ja morsiamen ansioita
koskeva keskustelu sulhasen ja morsiamen väen välillä on kuulunut
häätapoihin myös Inkerissä, vieläpä Virossakin (vrt. Salminen, LH,
367-73). Sitä muistuttaa seuraava Kauko-Karjalassa muistiinpantu
sulhasen varallisuuden tiedustelu:

    Onko meijän sulhasella
    Ojavieret osramaina j.n.e. (1609)

On todennäköistä, että säkeet 39-40 ja 43-52 ovat liittyneet runoomme
tuonlaatuisesta morsiamen ylistysvirrestä. Kun lisäksi 54-57 ovat muuta
runoa ja kun säkeet, missä puhutaan kotieläinten äännähtelemisestä,
tavataan toisesta häävirrestä siihen paremmin soveltuvina, jää sulhasen
vastausta koskevaan runonkohtaan vain säkeet 8-12, mitkä asiaan
kuulumattomina tavataan kerran (1733) tuosta toisestakin häävirrestä.
Mahdollisesti on runoomme alunperin kuulunut myös jokin koiran
haukkumista koskeva säe.

Runon loppusäkeet, mitkä seuraavat sulhasen vastausta ja joissa
morsiamen äiti huomauttaa jo kauan hokeneensa, että neidon
suojelemiseksi olisi pitänyt rakentaa piilopirtti, ovat osaksi (58-62
ja 66-67) aivan yleisiä, joten ne epäilemättä jo alunperin ovat
kuuluneet runoomme. Morsiamen kätkeytyminen piilopirttiin ennen häitä
on sitäpaitsi useiden kansojen häämenoissa ollut yleisesti noudatettu
tapa. Harvinaisempia ovat piilopirtin paikkaa koskevat säkeet (6365).
"Nenätön (< nimetön) niemi" ja "sanaton saari" mainitaan muissakin
runoissa, kuten joskus Kilpakosinnassa (SKVR I, 1, 449, 449 a). Neidon
piilottamisesta puhuvat ilomantsilaisetkin häävirret (A. Ahlqv., 32; B.
Rel., 60, vrt. myös inkeriläistä vastinetta, Salminen, LH, 32):

    A.
    Jo sanoin tämän kesää,
    Tämän syksyn syyrettelin,
    Tekeemme piilopirtti,
    Salasauna salvakaamme,
    Jossa piilen piikojani,
    Kanojani kasvattelen

    B.
    Jo sanoin tämän keseä,
    Jo toisen tuokoajan,
    Etpä neito piilopertti,
    Salvakka sälöinen sauna
    Piikojamme piilotella,
    Kanojamme kasvatella.

Perin harvinaisia ovat vielä säkeet 70-76, joissa ilmaistaan syyt,
minkä vuoksi neito olisi ollut piilossa pidettävä. Kolmessa
muistiinpanossa mainitaan tällaisena syynä kosijain kulkeminen (70-72).
"Kuuvet koizat" esiintyvät myös Kojosen pojan runossa:

    Siidäh käyäh kuuvet koizat (A. 136, vrt. 136 a)

Yhdessä toisinnossa (73-74) sanotaan, että neito olisi ollut saatava
piiloon, jotta hän olisi voinut rauhassa kehrätä rihmaa ja kutoa
kangasta. Samoin yhdessä (75-76), jotta hän siellä olisi voinut "saon
sarkoa kutoa, kymmeniä kyynäriä". Sanoilla "saon sarkoa kutoa" on
vastine vielä seuraavissa säeryhmissä (77-81 ja 82-87), mitkä alkavat
sanoilla: "Käkesi (Käkei) meiänkäkö(i)nen" ja mitkä esiintyvät vain
kahdesti. Toisessa muistiinpanossa ne sitäpaitsi ovat jo runon alussa
ja toisessakin ikäänkuin irrallisena, runoon liittyneenä osana.
Mahdollisesti niissä kuitenkin on säilynyt vanhan häärunon katkelma.

Virren päättävät yleisesti säkeet 88-91, joissa huomautetaan ikäänkuin
sananlaskun muodossa:

    Neito on paha salata,
    Hivus pitkä piiletellä,
    Hepo on hyvä salata,
    Sorajouhi suojaella.

Sananlaskua muistuttavat myös seuraavat yhdessä toisinnossa tavattavat
säkeet (92-93):

    Ei pysy pirtti piiloksissa,
    Kana ei kasva kaipoksissa.

KUTSUJENVIRSI

Kauko-Karjalan häärunosto omistaa virren sillekin tai niille, joiden
toimena on häävieraiden kutsuminen. Tämä virsi, jota nimitetään
Kutsu- tai Kutsujenvirreksi (1546, 48, 53) esitetään toisin paikoin
kutsujen lähtiessä, toisin paikoin taas näiden palatessa. Joskus on
kutsujille laulettu näiden sekä mennen että tullen. Runon sanamuoto
riippuu luonnollisesti siitä, milloin se kulloinkin on ollut tapana
esittää. Sitä osoittavat myös seuraavaan säeluetteloon poimitut
säetoisinnot:

1. Kutsuseni (-tsoseni), kuuloseni (kuuluseni, -roseni)

          (1540-4, 46-53)

    2. Armas airojalkaseni (1540-41, 43-44, 46-53)
       Armas airo sulhaseni (1553)

    3. Käy sie tiesi tervehenä (1552)

    4. Kävitkö tiesi (-hös) tervehenä (-veheks) (1540, 50-52)
       Kävijäkö tienä tervehenä (1547)
       Kävit tiesi tervehenä (1553)

    5. Matkasi ani (ali) hyvänä (1551-53)
       Matkasi alinomana (1550)
       Matkasi imanteheks (1540)
       Matkana imantrehena (1547)

    6. Kutsu rujot (ruhot), kutsu rammat (1541, 44, 46, 48, 52)
       Kutsu kurjat, kutsu köyhät (1543, 51, 1735)
       Kutsu kupsat, kutsu köyhät (1553)

    7. Kutsutko kurjat, kutsutko köyhät (1551)
       Kutsuitko kuptsat, kutsuitko köyhät (1553)
       Kutsuit kurjat, keräsit köyhät (1540)

    8. Sokietki, vaivaisetki (pohatatki) (1551, 53)

    9. Rammatki, rekirujotki (1551)

   10. Kutsu sie kuninkahatki (1552)
       Kutsuot työ kuninkahia (1549)

   11. Kutsuot kultarintasia (1549)

   12. Saa sie Saksan kauppiatki (1552)

   13. Saksan salmilta syviltä (s. t.)

   14. Vienan väljiltä vesiltä (s. t.)

   15. Sokiet venosin (-neliin) soua (-toa) (1541, 44, 46, 48,
          51-53, 1735)

   16. Sokiat venehin (-nosin) souvit (1540, 51)

   17. Rammat ratsahin ajele (-llos, ajoate) (1541, 44, 46, 48,
          51-53, 1735)

   18. Rammat ratsahin ajelit (1540)

   19. Rujot rein reutuole (1551)

   20. Rujot rein reutuolit (1551)

   21. Kuptsat kolassun kuleta. (1553)

   22. Kärrylöillä keännättele (s. t.)

   23. Vainoruunin ruossittele (s. t.)

   24. Elä tammoilla taluta (s. t.)

   25. Näihe Pohjolan pitoih (1546)

   26. Hyvän joukon juominkin (s. t.)

   27. Syötä kyllin, juota kyllin (1735)

   28. Kyllitä kysyjät lapset (s. t.)

   29. Täytä vatsat vaivaisilta (s. t.)

   30. Oli(ko) kukkarot kujoilla (kulilla) (1540, 43-44, 47-48, 52)

   31. Rahataskut tanterilla (-rella) (1540, 43-44, 48, 52)

   32. Oliko rauniot rahoina (1543-44)

   33. Kivet pienet penninkeinä (-kina) (1543-44)

   34. Oliko huokehet hopiet (1548)

   35. Tenkoin teillä, markoin mailla (1548)

   36. Polttinoin kylän pojilla (s. t.)

   37. Alttinoin kylän akoilla (s. t.)

   38. Nellin riunoin neitosilla (s. t.)

   39. Noilla kutsuvierahilla (1544)

   40. Oliko viikon viinat pantu (1547-48, 52)
       Jo oli viikon viinat pantu (1540)

   41. Kauan (-von, Kavon) otraset (osraset, ohraset) oluet (oluot,
          olunna) (1540, 47-48, 52)

   42. Juoksiko olut orren päästä (-ssä) (1544, 48, 52)
       Oliko olut (-tta) orren päässä (1540, 50)
       Juoksiko oluot ojana (1547)

   43. Simat voarnojen sijoista (-jassa) (1547, 52)
       Simat haaroin sisästä (1548)
       Sima noaklojen sisässä (1540)
       Viinat voarnojen sijoissa (1550)
       Viinat virtana vilisi (1547)

   44. Noilla kutsuvierahilla (1544, 47-48)

   45. Kutsuloille (-lla) kunnioiks (-vokse) (1540, 48)

   46. Oliko leivät leivottuna (1552)

   47. Piettihkö hyvänä tuola (1547)

   48. Noita kutsuvierahie (s. t.)

   49. Olko voita luotasella (1544)

   50. Olko kuujoa luotasella (1544)

   51. Noilla kutsuvierahilla (1544)

   52. Olko (Olijako) suin sulassa voissa (1544, 47)

   53. Koprin kuorekakkaroissa (1544)

   54. Käsin keärykakkaroissa (1547)

   55. Noilla kutsuvierahilla (1544, 47)

   56. Oliko lohta luotasella (1547)

   57. Lahnakaloa lautasella (s. t.)

   58. Noilla kutsuvierahilla (s. t.)

   59. Oliko pyssyt paukkamassa (1552)

   60. Jalot jouset joukamassa (s. t.)

   61. Oliko siellä penkit pesty (1552)

   62. Oliko lattiat lakaistu (s. t.)

   63. Penkit kirjon kirjotettu (s. t.)

   64. Lattiat paperin pantu (s. t.)

   65. Oliko patsas patvipuista (1552)

   66. Otsiseinä osmon luusta (s. t.)

   67. Periseinä petran luusta (s. t.)

   68. Sivuseinät sirkun luusta (s. t.)

   69. Kamoa kapehen luusta (s. t.)

   70. Late lahnan suomuksista (s. t.)

   71. Laki lammin lumpehista (s. t.)

Tätä säeluetteloa lähemmin tarkastaessa huomaa, että siinä on lukuisia
muista runoista lainattuja säkeitä. Niinpä säkeet 4-5 tavataan myös
siitä virrestä, minkä sulhasen omaiset laulavat tälle tiedustellessaan
sulhasen matkan onnistumista. Kun sulhanen kansanuskon mukaan on
häämatkallaan monille vaaroille alttiina, soveltuu tämä säepari paljoa
paremmin viimeksimainittuun runoon. Yhdestä toisinnosta tavattu säe
3 on ilmeisesti muodostettu tuosta kysyvässä muodossa esiintyvästä
säkeestä. Erikoista huomiota herättävät säkeet 6, 8-9 sekä 15-20,
joissa puhutaan köyhien ja raajarikkojen häihin kutsumisesta ja
noutamisesta. Nämä säkeet ovatkin lainatut Päivölän pitoja kuvailevasta
runosta, missä aivan samat säkeet esiintyvät. Että tämä runonkohta
on tuosta virrestä lainattu, osoittavat lisäksi säkeet 25-26, missä
suorastaan mainitaan Pohjolan (< Päivölän) pidot. Paremmin kuin
tavallisiin kesteihin soveltuvat Päivölän pitoihin myös säkeet 27-29.
Parissa toisinnossa (7) kysyvään muotoon asetettu säe: "Kutsu(i)tko
kurjat (kuptsat), kutsu(i)tko köyhät" on jo runomitallisistakin syistä
myöhempää perua. Köyhien vastakohtana kutsutaan pitoihin rikkaitakin,
kuptsoja ja kuninkaita, vieläpä Saksan kauppiaitakin. Säkeillä 12-14
on kuitenkin vastine virressä, mikä lauletaan sulhasen saapuessa
morsiantaan noutamaan. Kun kerran rikkaitakin on häihin saatettava, on
ymmärrettävää, että niitä on kuljetettava heidän arvoaan vastaavilla
ajopeleillä "kolassun" (< ven. koljaska 'vaunut') ja kärrylöillä
(21-22). Päivölän pitoja koskevasta runosta ovat edellämainittujen
lisäksi virtemme alkusäkeet.

Omituisen osan muodostavat virressämme kutsuvieraiden varallisuutta
koskevat kysymykset. Epäilemättä ne ovatkin kaikki muista runoista
lainattuja. Säkeet 32-33 soveltuvat ilmeisesti paremmin sulhasen kodin
varallisuutta ylistävään häävirteen (ks. 251). Säkeet 35-38 ovat
yleisiä m.m. häälaulajan palkkaa koskevissa runoissa. Mistä runosta
taas säkeet 30-31 ovat peräisin, on tämän kirjoittajalle tuntematonta.
Mahdollisesti ne ovat sisältyneet johonkin häärunoon, häissä kun on
ollut tapana jakaa rahaa kurjilla.

Huomiota herättävät lisäksi virtemme kysymykset, miten kutsujia on
taloissa kestitty. Useat näistä säkeistä (42-43, 47, 52-54 sekä 56-57)
kohtaamme myöhemmin niistä runotoisinnoista, joita on laulettu sulhasen
häämatkalta palatessa. Tällaiseen virteen ne hyvin soveltuvatkin,
kuten myös sellaiset kysymykset kuin: "Oliko viikon viinat pantu,
kauan otraset oluet?" tai: "Oliko siellä penkit pesty?" tahi: "Oliko
pyssyt paukkamassa?". Säkeessä 63 esiintyvä penkki-sana viittaa
Suomen puolelle. Säkeillä 42:3 ja 43:5 on vastine Inkeristä saadussa
pitorunossa (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien, II, 125). Säkeet 66-71
tulemme myöhemmin tapamaan toisessa yhteydessä.

Kutsujen virsi häviää siis sitä tarkastellessa alkutekijöihinsä.
Epäilemättä tämän virren on aiheuttanut tuo Päivölän pitoja koskeva
runonkohta Lemminkäisen virressä. Se onkin ilmeisesti ollut runomme
kantana, jonka lisäksi on muista häärunoista kerätty erinäisiä
aineksia. Mitään uutta ei runon kokoonpanija tai kokoonpanijat ole
voineet esittää. Siitä päättäen, että Lönnrot jo v. 1833 ja Cajan v.
1836 ovat tämän runon Vienanläänistä häävirtenä tavanneet, osoittaa,
että sitä on siellä sellaisena laulettu ainakin jo vuosisata sitten.
Aunuksesta ei puheena olevaa virttä ole tietääkseni tavattu.

KYLYVIRSI

Kun sulhanen valmistautuu häämatkalle, on hänellä Kauko-Karjalassa
ollut tapana kylpeytyä, jolloin hänelle saunan oven takana lauletaan
erikoinen kylyvirsi (1556, A. 461, 62, 66). Joskus tämä virsi on
laulettu myös sulhasen saunaan lähtiessä (A. 467) tai pihalla häntä
häämatkalle saatettaessa (1558). Kiimasjärvellä, Akonlahdessa ja
Vuokkiniemellä puheena oleva virsi alkaa kysymyksellä:

1. Kunne sulho suoriaa (-rioo, -riuve, -riatse) (1555, 57-59)

2. Maan vali(v)o valmistaksen (-ssakse, -stautu) (1555, 58-59)

       Veljes vanhin, valmista tse (1557).

Eräässä toisinnossa vielä huomautetaan:

3. Tunnen sulhon lähtöväkse (1558)

Sulhasen matkahankkeista kertovat säkeet:

4. Yöt on korjia (-jie) kohenti (-nnit, nteloo) (1555, 57-58)

5. Päivät laati (-tii) laitioa (-tioita, -pivoita) (1555, 57-58)

6. Sulhasiksi suoritessa (1555)[6]

Tämän johdannon jälkeen runo kuvailee tavanmukaisen sulhassaunan
lämmittämistä, sulhasen kylpeytymistä sekä hänen pukeutumistaan
häämatkalle. Saunapuiden pilkkoojana mainitaan sulhasen veli:

7. N. N. viljo(n) veljyeni (1554, 56, A. 463, 66)

8. Pilko (Pilkko, Pilkos) halot (halko) pikkusiksi (-seksi)

(1554, 56, A. 463)

       A. Pirassuta pienet halot (A. 466)
       Pirassas (-ssansa) on pienet halot (A. 461, 62)
       Pinossas on pienet hallot (A. 460)

    B. Pilko puikot puhtahaiset (A. 460-62)

    9. Pieniksi pirastehiksi (1556, A. 466)

   10. Paljahalla kalli(v)olla (1554, A. 463)
       Tasasella kallivolla (1556)
       Pilkos puuta kallivolla (1558)

   11. Tapparan tasottamalla (1556)

   12. Kasan kalkkahuttamatta (1558)
       Kasa hietran kalkkamatta (1554)
       Kasahiebran kallivoh koskematta (A. 463)

   13. Kirveen käymättä kivehen (1554)
       Kirvehen kiveen (-veh) koskematta (-koskomatta)
          (1556, 58, A. 463)

Saunan lämmittäminen on milloin äidin milloin sisaren huolena:

14. Emo nainen kantajani (1555)

       Oi on maammo kantajani (1557)
       Oi emoni kantajani (1559-60)
       Iroseni sikkoseni (1554)
       Oi jo Lukki, tsikkozeni (1556)
       Irovuoni, tsikkovuoni (A. 463)

   15. Lämmitä kytyinen (kynäinen, kyinen, utunen) kyly (1554-57, 59)
       Lämmitä(s) on (o) kyynelkyly (A. 460-62)
       Lämmitä kylästä kyly (A. 463)
       Lämmittelin kyizen kylyn (A. 466)
       Lämmitäs kyly utuni (1558)
       Lämmitä saloa sauna (1560)

   16. Saus(s)uta (Laustuta) savuinen (simainen) saun; (1554-57,
          A. 460-62)
       Savussa simani sauna (1559)
       Saussuta samassa sauna (A. 463)
       Saustin simasen saunan (A. 466)
       Pian pirtti riuvahuta (1560)

   17. Hienosilla halkosilla (1560)
       Utusilla halkosilla (-koloilla) (1558-59)
       Simasilla halgoloilla (A. 461, 66)

   18. Pikkusilla puuhusilla (1560)
       Pienillä pirastehilla (1558-59)

   19. Laai piimäistä poroa (1560)
       Loai(n) siimaista (simasta) porua (-ruu, -roista) (1556,
          A. 460, 62, 65-66)
       Loai on siima poroista (A. 461)
       Loaji tiimaista porua (1558)
       Laaji (Laati) saunassa (samassa) poroa (-ruo), (1554, A.462)

   20. Hyyhelmöistä (Ytelmöistä) saippuata (1558, 60)

   21. Kuikkuraista, vaikkuraista (A. 461, 66)

   22. Näpin täysi (täyven) näyheröistä (nähäröistä, näiheräistä,
          neäveröistä, näyveröistä, näygeröistä)(1554, 56, A. 461-62,
          65-66)

   23. Pikkusehe kattilaahe (1556)

   24. Sormen peä sovittamaah (s. t.)

   25. Peukalon peän mainittavaan (s. t.)

   26. Päähyttäni pestäkseni (1557)
       Millä sulhon päätä pestä (1560)
       Millä sulhon peän pesöve (1558)
       Millä päätäni pesisin (1555)
       Sulhon pään pesettimiksi (pesetsimeks) (1554, A. 465)
       Simasen (Simosen, Simote) poijan päätä (peädä) pessä (A. 460-62)

   27. Varrutta valellakseni (1557)
       Maan valivon valkoakse (1558)
       Sulhon varren valgaukseks (A. 465)
       Silmiä hyvän sigivön (A. 461)

   28. Oi jo Lukki, tsikkoseni (1556)
       Irovuoni, tsikkovuoni (A. 463)

   29. Kanna vettä läiköttele (-kättele, leikyttele) (1554, 56, A. 463)

   30. Hyissä (Hyyssä) helmoin, jäissä (jäässä) polvin (1554, 56)
       Hyissä polvin, jäissä helmoin (A. 463)

   31. Kolmin koivusin korennoin (1554, A. 463, 66)

   32. Tinasella rengyellä (1556)

   33. Vaskisella vakkasella (1556)

   34. Herasista heittimistä (1554, A. 463)

   35. Läikkyvistä lähtimistä (-htemistä) (1554, A. 463)
       Lähisestä lähtehestä (1556)

   36. Sulasta sulantehesta (1556)

   37. Ku talvet sulana seiso (1554, A. 463)
       Ku suven sulana seisoo (1556)

   38. Herasena herrotteli (-ttauve) (1554, 56, A. 463)

   39. Mätky (Mätji) vaarat männessä(si) (1554, A. 463)

   40. Notku(i) vaarat noustessa(si) (1554, A. 463)

Tämän jälkeen runo kehoittaa sulhasta kylpeytymään:

41. Sulho viljon veljyeni (1554)

       N. N. sulho veljyeni (1556)
       N. N. viljo veljyeni (A. 461, 66)

   42. Kylve (-vö) kyly (-lyä) kyllältäsi (-tes, -deze) (1554, 56,
          A. 461, 63)

   43. Vastan (Vassan) löyly (-liiä) vallaltasi (-llallas, -llolles,
          -llaze)(1554, 56, A. 461, 66)

   44. Pesettele, laastattele (1554)

   45. Pese peäs on (peäzi, peä se) puhtahaksi (A. 461-62, 66)
       Pääsi pellavaspivoksi (1554)
       Pese peäsi pellavaks pivoksi (A. 463)

   46. Silmäs siivoa hyväksi (A. 461)

   47. Kagla voahen valkeaksi (valgehuoksi) (A. 461, 62)

   48. Hibiäs on hiettömäksi (A. 461)

   49. Sulhasiksi suoritessa (A. 463)

   50. Täm on kyly ensimmäine(n) (A. 461, 63)

   51. Ensimmäine, jälgimäine (A. 461)
       Tämä on kyly jälgimäinnen (A. 463)

   52. Piennä piehtaroiakseze (A. 461)

   53. Lassa langotellakseze (A.461)

   54. Heitä lapsuus lautsasille (1554)
       Heitämmä lapsuus lautsan päähän (1560)
       Lapsesukses (-psessus) lautojen (-toin) päihin (perille)
          (1556, A. 462)
       Lapsus laudojen perillä (A. 461)

   55. Vakaus vastan tyvehen (1554)
       Vagahaizush (-haissus) vassan tyveh (A. 461-62)
       Vagahus vassan varpoih (A. 467)

   56. Huimuus hurstin hulpiloihin (1554)
       Huimuus hurstin helman alle (1560)
       Heitä huimus (huimaussus) hurssin hulbiloho (-belohon)
          (A. 461-62)
       Heitä huimus hurssien hulpivohe (A. 467)
       Hullansukses hussin kokkaan (1556)

   57. Pennusaika penkin päähän (1560)

   58. Naiessa jalua naista (A. 461)

   59. Muuvokasta morzienda (A. 461)

Sulhasen pukeutumisesta puhuessaan runo joko kääntyy kehoituksella
suorastaan tämän puoleen tai kuvailee sulhasen sanoja tämän pyytäessä
pukimia äidiltään. Jälkimmäisessä tapauksesa runonkohta alkaa sanoilla:

    A. Emoni kantajani (1559-60)
    B. Oi on emo kantajasse (1556)

Muut säkeet yhdistämme seuraavaan luetteloon:

59. Tuoos (Tuo on, Kutsu) paita palttinainen (-ni) (1554, 56,

59-60, A. 461, 63, 66)

       Tuokoates paita palttinaine (1558)
       Tuo paita pellavainen (1555)

   60. Hipielle (-hiellä) hiettömälle (-llä) (1560, A. 461)
       Nahkalle hiettömälle (1558)

   61. Varrelle li'attomalle (1560)
       Valgialla vardalolla (A. 461)

   62. Emon (-mos) neinnä kesreämä (kezreäldy) (1559, A. 461)
       Emon einä kezraeldy (A. 466)
       Moammos neinnä houlittama (1554)

   63. Morzienna huoliteltu (A. 461, 66)
       Moamon morsimen huolittama (A. 463)

   64. Ison (-sos) sulhona pitämä (pielty, pietty) (1554, 59,
          A. 463, 66)
       Ennen isoni sulhona pietty (1556)

   65. Ku on Kuuttaren kutoma (1560)

   66. Päivättären ketreämä (1560)

   67. Kutsu sukat suorijaiset (suorieset) (1554, A. 463)
       Tuoos pikku sukkaseni (1560)

   68. Kut on lapsien latomat.(1560)

   69. Kirjokunnan kirjuttamat (s. t.)

   70. Ison sulhona pidämä (A. 643)

   71. Moamon morsimen huolittama (A. 463)

   72. Nahkalle hiettömälle (1554)

   73. Säärille sasuttomille (1554)

   74. Kutsu koatijat (-diat) kabuset (A. 461, 63, 66)
       Tuokoate koatijat (A. 460)

   75. Nahkalla hiettömällä (A. 463)

   76. Säärillä sasuttomilla (A. 463)

   77. Emos neillä ketreätyt (A. 460)
       Emos neinnä (einä) kezreäldy (A. 461, 66)

   78. Morsienna huolitetut (-litettu) (A. 460-61, 66)

   79. Isän sulhona pielty (A. 466)

   80. Kutsu (Tuokaa) vyö kullin ku(v)ottu (1554, A. 461-63, 66)

   81. Hobiaizin huolitettu (-ltu) (A. 461-62)

   82. Lapin lapsien (laglojen) latoma (1554, A. 461, 63)

   83. Joutavien tsobrottama (A. 461, 63)

   84. Izos tuodu tuolda moalda (A. 461)

   85. Taluttu tagamerildä (A. 461)

   86. Izän soavuilla eloilla (A. 466)

   87. Päälle paian palttinaisen (1554)
       Paijan palttinaisen peällä (A. 463)
       Palttinaizen paian peällä (A. 461)

   88. Kutsu kauhtana utuinen (kobune) (1554, A. 463)
       Tuokaa hailakka sinini (1558)

   89. Ku on kaita kainalo(i)sta (1554, A. 463)

   90. Soma suolien kohalta (-sta) (1554, A. 463)

   91. Paijan palttinaisen peälle (A. 463)
       Peällä paijan palttinaisen (1558)

   92. Ussakka utuni vyöllä (1558)

   93. Päällä hailakan sinisen (1558)

   94. Kutsu (-pa) turkki tuhatnyplä (-nyblä) (1554, A. 461, 63)

   95. Tuhatnyblä, sadakanda (A. 461)

   96. Moada myöte maksankarva (A. 461)

   97. Kaijan kauhtanaisen peälle (A. 463)
       Paian päälle palttinaisen (1554)

   98. Izos tuodu tuolda moalda (A. 461)

   99. Taluttu tagamerildä (A. 461)

  100. Savoin markoin maksettu (A. 461)

  101. Tuhanzin lunassettuja (A. 461)

  102. Isoz sulhona pitämä (1554)

  103. Moamos neinnä huolittama (1554)

  104. Kutsu soapka safjattainen (samsattaine) (1554, 461, 63)

  105. Puhki pilvien puhuja (A. 461)

  106. Läbi metsän läiköttäjä (A. 461)

  107. Kultajalle kudrillaze (A. 461)

  108. Isos (-son) sulhona pitämä (1554, A. 463)

  109. Moamon morsimen huolittama (A. 463)

  110. Päähän pistynen kypärä (1555)

  111. Päälle kultakudriloien (1555)

  112. Tuo (Tuos on) kirjokintahaiset (-hani) (1555, 57, 59)
       Kutsu kindahat kirjasuute (A. 461)

  113. Lapin lapsien kutomat (latomat) (1555, A. 461)

  114. Kirjokynnen kirjuttama(t) (1555, 57)
       Joudavien tsobrottamat (A. 461)

  115. Emon neinnä kezrätyt (1559)

  116. Ison sulhona pietyt (1559)

Säkeet 4-6, 30, 94 ja 112 osoittavat, että häät, joihin sulhanen
valmistautuu, vietetään talvella. Säkeet 10-13, missä saunapuita
kerrotaan pilkottavan kalliolla "kirveen käymättä kivehen" herättävät
huomiota erikoisuudellaan. Tämä runonkohta, mikä tavataan myös
Kilpakosinnasta (SKVR I, 1, 439, 459, vrt. 442, 464), viittaa
Veneenveistorunoon, jossa venettä veistetään kalliolla kirveen
kilkahtamatta kiveen (KRH, 422-23). Saunan lämmittämistä koskevassa
kohdassa on Uhtualta saadussa muistiinpanossa (1560) saunan kertona
pirtti, jota sanaa vain Varsinais-uomessa käytetään saunasta
puhuttaessa:

    Lämmitä saloa sauna,
    Pian pirtti riuvahuta,
    usilla puuhusilla,
    osilla halkosilla,
    Laai piimäistä poroa,
    Ytelmöistä saippuata,
    Millä sulhon päätä pestä.

Saunan kertona on pirtti varsin yleinen vastaavassa Ilmarisen
sulhaskylpyä esittävässä Kilpakosintarunon kohdassa (SKVR I, 1, 449
a, 457, 467, 469, 473 a, b, c, 478, 487, 491-92). Samoin tavataan
siitä uhtualaisen säkeistön piimäinen poro, jota runomme toisinnoissa
sanotaan tiimaiseksi, siimaiseksi ja simaiseksi. Kilpakosintarunonkin
toisinnoissa kehoitetaan laatimaan milloin piimä(i)stä (482, 487, 489,
491-92, 496, 498) milloin piimoista (435), piimäistä (436), siimaista
(457), simaista (455), tiimaista (449 a, 480), tiikkuista (438) tai
tiukkuista (443) poroa. Alkuperäinen on todennäköisesti piimäinen poro,
minkä kertona esiintyy ytelmöinen (-mainen) tai hyyhelmöinen saippua
(toisin Kaarle Krohn, Kalevalastudien, III, 30-31) Säkeillä 26:6 ja
27:4, mitkä tuskin soveltuvat sulhasen sanoiksi, on vastine muussa
runossa: "Päätä pessä Päivän pojan, Silmiä hyvän sikiön" (A. 108).
Säkeet 23-25 (myös Kilpakosinnassa 473, a, b, 494, 513) ovat peräisin
voiteenluvusta.

Säkeet 32-33, mitkä tavataan vain yhdestä toisinnosta, tuskin myöskään
ovat runossamme alkuperäisiä, "vakalla" kun tavallisesti ei kanneta
vettä. Nämä ja etenkin 30 muistuttavat loitsua, missä Neitsyt Maariaa
pyydetään avuksi (vrt. esim. A. 64). Säkeen 37 toisinto lienee
luettava: "Ku suvisulana seisoo". Parista toisinnosta tavatut säkeet
39-40 eivät sovellu runon kehoituksen muodossa olevaan sisällykseen.
Säkeistöllä 41-56 on vastine Suomenkin puolella ilomantsilaisessa
häävirressä (A-B, Ahlqv., 210 ja 83):

    A. Sulho viljon veljyeni,
       Pese pääsi pellavaspivoksi,
       Kaula kananmunaksi,
       Silmät simpsukan jyviksi,
       Sulhasiksi suoritessa,
       Vanhemmiksi vaatetessa.
       Heitä lapsuus lauan päähän,
       Huimuus hurstin hulpiolle.
    B. Heitä huimuus hurstin alle,
       Vakaus tyville vastan.

Kun Kilpakosintaruno ja kylpyvirtemme sisältävät lukuisia kummallekin
yhteisiä säkeitä, on selvää, että ne ovat varsin läheisessä
suhteessa toisiinsa. Kosintaretkelle lähtevälle seppo Ilmariselle
on puhdistautuminen "sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista"
erikoisesti tarpeen. Voisi siis olettaa, että kylpyvirtemme olisi
saanut alkunsa tuosta kertovaisesta runosta. Kuitenkin on huomattava,
että sulhasen kylpetytyminen on ollut yleinen tapa ja että siihen
sellaisena, kuten Inkerissä (ks. Salminen, LH, 50-70), on saattanut
liittyä myös erikoinen häävirsi. Tällaista itsenäistä perua runossamme
ovat ilmeisesti ainakin ne säkeet, joissa sulhasta kehoitetaan
heittämään lapsuus, nämä sanat kun, huolimatta siitä, että ne joskus
tavataan myös Kilpakosinnasta (459), tuskin alunperin ovat voineet
kohdistua sankari Ilmariseen.

Sulhasen pukimia esittävässä runon kohdassa saattavat samat maininnat
liittyä useampaan eri pukuosaan. Niin esim. paita, "koatijat" eli
housut, kintaat y.m. ovat eräiden toisintojen mukaan emon morsiamena
valmistamia ja isän sulhasena pitämiä. Todennäköisesti tämä maininta
on alunperin liittynyt vain sulhon pellavaiseen tai palttinaiseen
paitaan. Kuten Kaarle Krohn (Kalevalastudien II, 90-91) on osoittanut,
tavataan vastaavat säkeet jo Suomen puolella paristakin eepillisestä
runosta. Mihin runoon nämä säkeet, jotka viittaavat vanhaan
kansantapaan, ovat alunperin sisältyneet, voinee vasta
yksityiskohtainen vertaileva tutkimus selittää. Säkeellä 60, minkä
mukaan paita puetaan "hipiälle hiettömälle", on vastine Inkerinkin
runoissa (Salminen, LH, 219). Lisäksi sillä on vastine patvaskan
ylistysvirressä. Paremmin se kuitenkin soveltuu puheena olevaan
kylpyrunoon. Yhdessä muistiinpanossa esiintyvä säepari 65-66
on paljoa yleisempi patvaskan ylistysvirren toisinnoissa.

Eräissä toisinnoissa puhutaan milloin sulhasen "kapeista" housuista,
milloin tämän sukista. Kumpaankin kohtaan soveltuu säe: "Säärille
sasuttomille". Kilpakosintarunossa (480, 488, 499) tämä maininta
liittyy housuja koskevaan kuvaukseen. Säkeiden 70-71 yksilöllinen muoto
osoittaa, etteivät ne ole tässä oikealla paikalla.

Eräät toisinnot kiinnittävät erikoista huomiota myös sulhasen vyöhön,
josta sanotaan, että se on "Lapin lapsien latoma" (82), kerran myös,
että se on tuotu merentakaisista maista (84-85). Tämän vyön runomme
sijoittaa "päälle paian palttinaisen". Yhdessä toisinnossa puhutaan
vielä "sinisen hailakan päällä" olevasta vyöstä eli ussakasta (< ven.
husak). Paljoa yleisemmin "ussakka utuinen" esiintyy patvaskan
pukua kuvailevissa toisinnoissa. Runomme mukaan on sulhasen kauhtana
"kaita kainaloista, soma suolien kohalta" (89-80). Vain kerran
puhutaan sulhasen "sinisestä hailakasta". Turkin mainesanana taas on
"tuhatnyplä", mikä tavataan Inkerinkin häärunoista (Salminen, LH, 219).
Samoin kuin sulhasen vyö on tämän turkkikin, josta on maksettu satoja,
jopa tuhansiakin markkoja, tuotu meren takaa.

Päähänsä sulhanen asettaa joko samettisen (safjattaisen,
samsattaisen) soapkan (ven. sapka 'lakki') tai kypärän. Kypärän
sulhasen päässä mainitsevat jotkut Inkerinkin häärunot (Salminen, LH,
218). Säkeitä 105-6 käytetään paitsi sulhasen myös patvaskan ja
saajannaisen päähineestä puhuttaessa. Paitsi turkkia viittaavat kintaat
talvipukimiin. Samoin kuin sulhasen vyö ja joskus sukat ovat kintaatkin
Lapin lapsien tekemät. Runon syntymäseudulla on siis käytetty
lappalaisten valmistamia ja kirjailemia pukimia. Se taas edellyttää
lappalaisten kanssa käytyä kauppaa.

Useimmilla sulhasen pukeutumista kuvailevilla säkeillä on vastine
Kilpakosintarunon toisinnoissa. Puhutaanpa täällä joskus myös
rautapaidoista ja tinavöistä (473, 473 a, 494, 513), kuten seuraavassa
Vuokkiniemestä saadussa Kylyvirressä (1559):

    Mihin sulho suorioo,
    Moan valio valmissakse,
    Rautapaitoih paneikse,
    Tinavöihi tilkiseikse.

Omituinen loitsua muistuttava säepari liittyy taas erään Repolan
seuduilta tavatun Kylyvirren säkeistöön (461):

    Suga pilvestä pirahti
    Sulhon peän suvittsimiksi.

Kylyvirren jatkona esiintyy toisinaan vielä runo, jossa sulhasta
neuvotaan vaaranalaiselle matkalle lähtiessään turvautumaan erinäisten
eläinten apuun. Tavallisimpia niistä ovat ruskea repo ja valkoinen
jänis. Millä tavalla nämä eläimet saattavat suojella sulhasta, kuten
sanotaan, noidannuolilta, ei kansa nykyään osaa selittää (vrt. kolttain
kadzeläimiä, Holmberg-Harva, Skoltelapparnas "följeslagare", Festskrift
till Rektor J. Qvigstad, 65-67). Kiimasjärveltä saatu runo puhuu
kolmesta eri eläimestä (1556):

    Ota ruskie rebone,
    Iellä tietä koalomahan,
    Jälelläs on juoksomaaha,
    Oikielle olallasse,
    Vasamelle puolellasse!
    Ota valkie jänöne,
    Iellä tietä j.n.e.
    Ota valkie joutsen,
    Iellä tietä j.n.e.

Repolan alueella (Suulaansaari, 461) on revon tilalle joskus tullut
orava:

    Ota ruskia orava,
    Iellä tietä juoksomaha,
    Ota valgia jänöne,
    Jälelläs on juoksomaha,
    Jottei tarttuis noijan nuolet,
    Eigä tiedäjän teräkset.

Seuraava toisinto on Suopassalmelta (1554):

    Kutsu ruskie reponen,
    Tahi valkea jänönen,
    Hietä tietä noutamahan,
    Itses eellä juoksemahan (vrt. A. 463).

Vienan läänin karjalaisilta keräämissäni kokoelmissa mainitaan, että
noita lähettää revon juoksemaan sulhasen edellä sekä jäniksen
jälessä. Hääloitsuissa turvaudutaan vielä useampiinkin eläimiin,
jopa henkiolentojenkin apuun. Kuten Krohn (KT, I, 135-36) ja Niemi
(Kalevalaseuran vuosik., 3, 113-16) ovat huomauttaneet, on eräässä
Piispa Henrikin surmanrunon toisinnossa säilynyt kohta, joka suuresti
muistuttaa tässä häävirressä esiintyviä säkeitä. Siinä kerrotaan
piispan Suomen saloilla matkatessaan virittäneen "virman peuroja"

    Jälissänsä juoksemahan

sekä hypittäneen valkoisen jänön "edessänsä fildin päällä". On
todennäköistä, kuten myös Niemi olettaa, että kummankin runon kuvaukset
perustuvat kansanomaisiin uskomuksiin.

VÄVYNVIRSI

Virttä, mikä lauletaan "antilaan" kodissa sulhasen saapuessa
"ottokerralla", s.o. hänen tullessaan morsiantaan noutamaan, on
Kauko-Karjalassa yleisesti sanottu "Vävynvirreksi". Epätietoista on,
onko tämä virsi alunperin esitetty yhteenmenoon, kuten myöhemmin,
vaiko jaksoittain. Laulaja, joka nimittää sulhasta "vävyksi", on erään
tiedonannon mukaan (1575) ollut morsiamen äiti. Siihen viittaa myös
moni runomme kohta arvovaltaisine määräyksineen.

Muutamissa runomme toisinnoissa esiintyvät alkusanat ovat perin
harvinaisia. Sellainen on m.m. seuraava Suurjärveltä saatu Vävynvirren
johdanto (1562):

    Pissin pihlajat vedehe,
    Katsoin pitin pihlajoa,
    Kenen tuo vägi tulouve.

Pihlajan tiedusteluvälineenä (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien III,
42-43) esittää myös Rukajärven toisinto (A. 1112):

    Pissän pihlajan djokeh,
    Katsoin pitin pihlajua,
    Tuolda tulou miun vävüni...
    Ajau miun vävüzeni
    Sulua merüttä müöten
    Ihlan kabien kastamatta,
    Vuohuen lijottamatta.

Tähän tulleet lisäsäkeet ovat runosta, missä ajetaan merta myöten

    Ilman kavion kastamatta
    Vuohisen vajottamatta (KRH, 303-4).

Yhtä harvinaisia ovat seuraavat Uhtualta (A) ja Haikolasta (B) kerran
muistiinmerkityt säkeet:

    A. Olin ulkona olija,
       Veräjillä vieppoaja,
       Jo tulee väki tukulla (1588).

    B. Katselimma keäntelimmä
       Suurien kirjojen suissa,
       Pitkien pihojen päissä,
       Jo tulou väki tukulla (1596).

Edellisen kaksi ensimäistä säettä on Uhtualla joskus esitetty myös sen
virren alussa, mikä on laulettu morsiamen tullessa sulhasen kotiin
(1708, vrt. 1712). Parissa aunukselaisessa muistiinpanossa Vävynvirsi
alkaa vielä samoilla sanoilla kuin sikäläinen Kihlontavirsi: "Nousin
aigo huomenessa", mutta jatkuu säkeillä:

1. Kenenbä brilluset brilahti (A. 481)

       Kenen helyzed helähti (A. 486)
    2. Kenen tsuruset sulahti (A. 481)
       Kenen euluzed eulahti (A. 486)
    3. Vävön brilluset brilahti (A. 481)
       Vävön helyzed helähti (A. 486)
    4. Vävön tsuruset sulahti (A. 481)
       Vävön euluzed culahti (A. 486)

Vienanläänissä esiintyvät vastaavat säkeet toisenlaisessa runossa (ks.
1769, 71), mikä on ollut tunnettu Repolankin alueella (A. 562). Täältä
saatu toisinto on varustettu otsakkeella: "Joi'untaa".

Latvajärvellä (A) ja Tollonjärvellä (B) on taas runomme alussa toisin
paikoin puhuttu tulen palamisesta (1576; 2232):

    A. Mi tuo tuli palauve
       Saksan salmilla syvillä,
       Ulavilla aukeilla?
       Pieni ois sovan savukse,
       Suur ois paimosen tulekse.
       Mi tuolla väki tulouve...

    B. Savu soarella palaa,
       Tuli niemen tutkamassa,
       Pieni on sovan savuks,
       Suuri on paimenen tuleks,
       Vävyni väki tuloo
       Saksan salmilta syviltä.

Nämä säkeet, joilla Vävynvirsi alkaa joskus Suomenkin puolella (Ilom.
Ahlqv., 76), ovat runoomme siirtyneet Lemminkäisen virrestä. Vrt. esim.
SKVR I 2, 744:

    Savu soarella palavi,
    Tuli niemen tutkamessa.
    Mi tuola savu palavi,
    Mi tuolta tuli näkyvi?
    Pienehk ois sovan savukse,
    Suuri paimenen tuleksi.
    Päivölä pitoja hankki...

Useimmat toisinnot alkavat joko vain kysymällä: "Mi tuolta (tuolla)
väki tulevi?" tai siihen johtavalla: "Luulin (Toivoin) tuulen
tuulevaksi" j.n.e. Näiden säkeiden toisinnot esitämme seuraavassa
luettelossa:

1. Luulin tuulen tuulevaksi (tulleheksi) (1583, 90, 94)

       Toivoin tuulen tuulevaksi (-kse, tuulovaksi, -kse, tuulleheksi,
          tulleheksi) (1563, 73 a-5, 77, 79, 85-7, 89, 91, 2232,
          A. 485, 87, 90, 94, 501)
       Kuulin tuulen tuulovakse (1582)
       Tuulen toivoin tuulovakse (1581 a)
       Toivoin tulen tulovakse (tulleheksi) (1573, A. 488)

    2. Meren rannan roikavaksi (-kse, -kkavakse, roigavaksi,
          roikovaksi, roikuvakse, roiguvaksi, raikavaksi, -se,
          raukevakse, ruikavaksi, roigavan) (1563, 67, 71, 73 a-75,
          79, 85-7, 901, 2232, A. 485, 87, 90, 94, 501)
       Metsän rannan roigavaksi (A. 488)

    3. Pinon pystyn (pistyn, pissyn, pissun, pyssyn) viereväksi
          (-kse, vieröväkse) (1577, 79, 81 a, 85-7, 91, 94)
       Pitkän (Pitän) pinon viereväksi (vierovaksi, viereheksi)
          (A. 485, 88, 90, 94)
       Pinon pissyn koatuvakse (2232)

    4. Someron (Someren, Sumerin, Soverin, Simerin) karehtivaksi
          (-kse) (1567, 77, 79, 81 a-82, 85, 89, 91)
       Syövärin (-en) karehtivaksi (1594, A. 488, 490)
       Syögärin karehtivan (A. 485)
       Syövären sirottavakse (571)

    5. Eipä tuuli tuullutkana (tuullutkaan, tuulluntkana, tuullunkana,
          tuullunkan) (1563, 71, 73 a, 75, 81 a, 82, 85, 87, 91, 2232,
          A. 501)
       Eip on tuuli tuullunkana (tuulluntkana) (1574, 79)
       Ei tuo tuuli tuullukkana (1583)
       Eib ole tuuli tuulengoana (A. 488)
       Eipä tuuli tullutkaan (tullukkaan, tullunkana) (1577, 86, 89)
       Eipä tuli tullunkana (1573)

    6. Meren ranta roikantkana (-kantkaan, -katkana, -kunkana,
          -kannunna) (1563, 74, 79, 85, 87, A. 501)
       Meren rant ei roik(k)an(t)kana (roikkatkana, rai kankana,
          raikutkana) (1572, 73 a, 75, 79, 86, 91)
       Meren ranta ei roiskahtanna (1583)
       Metsän randa roijengoana (A. 488)

    7. Pino pysty (pisty) vierrytkänä (vierrynkänä -ryntkänä)
          (1577, 79, 85, 87)
       Pin ei pisty(h) vier(r)ynkänä (1572, 73, 73 a)
       Pino pyssy viernytkänä (1591)
       Pino ei pisty vierrynkänä (1581 a)
       Pino pisty ei vierenkänä (1586)
       Pino pissy koatunkana (2232)
       Pitkä pino vierovana (A. 488)

    8. Somer(o) ei karehtinkana (1581 a, 85)
       Somere karehtinkana (1582)
       Someret karehtinakaan (1577)
       Sumeri karehtintkana (1579)
       Soveri karehtinutkaan (1589)
       Syöväre karehtivana (A. 488)

    9. Mi tuolla väki tulevi (1561, 64, A. 501)
       Mi tuolta väki tulevi (tulouve) (1564, 66)
       Mi tämä väki tulovi (tulove) (1570, 74)
       Mi tuo väki tulevi (tuloo, -lou) (1594, A. 484, 89)
       Mi tuo vägi tuloo (-pi, tulouppi) (A. 485, 87-8, 490,
          93, 93 a, 96)
       Mibä tuo vägi tuloo (A. 497 a)
       Mikäs tuo vägi tulou (A. 497)
       Kenen tuo väki tuloo (tulove) (1563, 65)
       Kenenpä väki tulee (tulouve) (1568, 68 a, 81 a)
       Mitä tuo vägi tuloopi (A. 494) N
       Mit tuo väki tuloo (A. 489)
       Mistä tuo vägi tuloopi (A. 494)
       Mistä tämä väki tulove (-ne) (1570, 2232)
       Mistä vävyni tulevi (1592)
       Mistä tuloo suuri tupa (1593)
       Mi tuo veno tulevi (A. 500)

   10. Saksan salmilta syviltä (1561, 63, 66, 70, 72, 77, 81 a,
          92, 2232, A. 484, 489, 497)
       Saksan salmilda syvildä (A. 496-7 a)
       Saksan salmilla syvillä (1576, 94, A. 487-8, 94)
       Sakson salmilda syvildä (A. 493)
       Sapson salmilta syviltä (A. 493 a)
       Saksan salmelta syvältä (1565)

   11. Vienan väljiltä vesiltä (1563-4, 66, 70, 74, 81 a, 2232, A. 484)
       Vienan väljillä vesillä (1594, A. 485, 494)
       Vienon väljiltä (vallilta) vesiltä (-ldä) (A. 489, 493, 493 a)
       Vienon väljillä vezillä (A. 488)
       Lieksan väljiltä (vallilta) vesiltä (1581, 93)
       Lieksan liio(i)lta vesiltä (1577, 81, 92)

   12. Ulavilta auke(j)ilta (1566, 81, 81 a)
       Ulovilta auke(h)ilta (-jilta) (1564, 70, 74)
       Ulavalta aukealta (1565)
       Ulavilla aukeilla (1576)
       Abaroilda augeilda (A. 496)

   13. Pime(h)iltä pyörte(h)iltä (1561, A. 497, 500)
       Pimeildä pyördeildä (A. 496)
       Pimeiltä pyörtimiltä (572)
       Pimeildä pyördäveildä (A. 497 a)
       Pime(h)illä pyördehillä (A. 488)
       Pimeillä (pimiellä) pyörte(h)illä (A. 485, 487)
       Pimeiltä piirteiltä (1563)

   14. Vävyn(i) väki tulevi (-loo, -louo, -lepi, -lovi, -loovi, -love,
          -louve) (1564-6, 68, 68 a, 70,74-8, 81-2, 85, 90, 2232,
          A. 492, 501)
       Vävöni veno tulevi (A. 500)
       Vävyn tuo väki (vägi) tuloo (lou) (1563, A. 484, 87, 89-90)
       Vävön tuo vägi tulouppi (A. 488)
       Tuo tulee (-loo) väki vävyni (1583, 91)
       Jo vävy tulou, nägy (A. 498)
       Tuo tuli vävyni väki (1589)
       Tuo tuli väki vävyni (1579)
       Tunnen mie vävyn tulevan (1561)
       Tuntuupi (-tuo) vävy tulevan (1583, 88)
       Se(p) on vägi vävyn (vävöin) vägi (A. 485, 93, 93 a, 94)
       Väki on vävyn väkeä (1594)
       Nyt tuo väki tuloovi (1578)
       Tuloovi väki tukulla (577)
       Jo tulee (-lou) väki tukulla (1588, 96)
       Tulovi (-vo, -leva) väki tuhansin (1573, 73 a, 83, 91)
       Tuo tulee väki tuhansin (1583)
       Kuin tuli väki tuhansin (1585)

   15. Saoin kaksin kääntelekse (1577)
       Saapi Saksan kauppiahat (1591)
       Soan Saksan kauppihija (kauppiehia) (1573, 73 a)

   16. Saksan salmilta syviltä (1566, 70-73 a, 75, 77, 79, 81-3,
          88, 91, 96, 2232, A. 490 98, 500)
       Saksan salmilla syvillä (1567, 76, A. 488)
       Saksan salmia syviä (1565)

   17. Vienan väljiltä (väl(l)iltä) vesiltä (1570, 79, 81 a, 83, 90-1,
          93, 2232, A. 490, 500)
       Vienan päälliltä vesiltä (1588)
       Vienon vallilla vezillä (A. 488)
       Lieksan lii(j)oilta vesiltä (1571, 73, 73 a, 75, 77, 96)
       Lieksan väljiltä vesiltä (15881)

   18. Ulavilta (-voilta, Ulovilta) auke(j)ilta (1566, 70, 79, 81-3)
       Ulavilla aukeilla (1576)
       Ulavia aukeita (1565)

   19. Pimehiltä pyörtehiltä (A. 500)
       Pimehillä pyördehillä (A. 488)

Kuten tästä säeluettelosta ilmenee, puhutaan virtemme alussa yleensä
vain vävyn "väen" tulosta kulkuvälineitä mainitsematta. "Veno" esiintyy
ainoastaan yhdessä aunukselaisessa toisinnossa (500):

    Mi tuo veno tulevi?
    Vävöni veno tulevi.

On ilmeistä, että "veno" on tässä tilapäisesti tullut "väen" sijalle.
Aivan samoinkuin Kauko-Karjalassa on Vävynvirsi alkanut Suomenkin
puolella, kuten seuraavat esimerkit osoittavat (A. Ilom., Ahlqv., 81;
B. Horn., Rel., 60; C. Suistamo, Rel., 10):

    A.
    Luulin tuulen tuulevaksi,
    Meren rannan raikavaksi,
    Halkopinon vierreheksi.
    Minä kaalan katsomahan,
    Vaan ei tuuli tullutkana.
    Mi väki väjyvi täällä?

    B.
    Toivotko tuulen tulevaksi,
    Meren rannan raikuvaksi,
    Pinon pitkän viereväksi.
    Mi väki tuolta tulevi...

    C.
    Toivoisin vävyn tulevan,
    Meren rannan raukutuksen.

Myös Pohjois-Inkerissä lauletaan (Europaeus I, 257)

    Luulin tuulen tulevaks,
    Maan jyrin järiseväks,
    Pinon pitkän viereväks,
    Eipä tuuli tullutkaan,
    Maa ei jyrin järissytkään,
    Pino ei pitkä vierrytkään.

Vieläpä Länsi-Inkerissäkin on runomme alkanut vastaavalla tavalla
(Salminen, LH, 172-3):

    Luulin tuulen tuulovaisen,
    Ahhaavan ajelovaisen,
    Pinon pitkän vieröväisen j.n.e.

Sama johdanto on siis yleinen koko karjalaisalueella. Vaikka
Kauko-Karjalan toisinnoissa tavallisesti puhutaan tuulen, merenrannan,
someron ja vierivän pinon synnyttämistä äänistä, eivät ne kaikki
kuitenkaan aina esiinny samalla kertaa, useimmiten mainitaan vain
kolmenlainen kohina. Yhtä yleistä kuin meren rannan raikuminen on
runoissamme vävyn väen saapuminen mereltä käsin:

    Saksan salmilta syviltä (10),
    Vienan väljiltä vesiltä (11),

toisinaan myös

    Lieksan väljiltä (liioilta) vesiltä.

Saksa ja Lieksa mainitaan rinnan joskus itäsuomalaisissakin
toisinnoissa (Ilom. Rel., 60):

    Mi väki tuolta tulevi,
    Saksat salmelta sataa,
    Lieksat salmen liepeheltä.
    Onko suuri sotajoukko,
    Vainko suuri sulhaskansa?

Tutkimuksessaan "Väinämöinen und Joukahainen" (SUST, XXXV, 13) on
Setälä osoittanut, että Viena runossamme todennäköisesti on tullut
aikaisemman väinä-sanan sijalle, mihin selitykseen Kaarle Krohn (Über
ortsnamen in den Gesängen des archangelschen Karelien, FUF XVI, 2-4)
on yhtynyt. Vienan sijalle on taas myöhemmin tullut Lieksa, joiden
kummankin "väljistä vesistä" puhutaan. Kolmantena polvena säeryhmässä
tai joko vain "Saksan salmiin" tahi "Vienan (Lieksan) vesiin"
liittyvänä kertona esiintyy:

    Tilavilta aukeilta (12),

jota taas usein seuraa:

    Pimeiltä pyörteiltä (13).

Samat säkeet toistuvat runossamme myöhemmin (16-19). Saksan salmilta
tulevia vieraita sanotaan kolmessa muistiinpanossa "Saksan kauppiaiksi"
(15).

Näitä alkusanoja seuraa toisinaan, etenkin Aunuksessa, ikäänkuin toisen
esittämänä kysymys, mistä laulaja tuntee tulijat vävyn väeksi:

    Mistä(s) tunnet vävyn (-vön) väeks(i, veäksi, väiksi)
       (A. 483-4, 88-89, 93 a, 94)
    Mistäs tunned vävöiz veäksi (A. 493)
    Mistä tunsit vävyn väeksi (V. 1594)
    Mistäpä tunnet vävykses (A. 485)
    Mistä tunnen vävyn (-vön) väeks (veäksi) (. 490, 92).

Vastaus on tavallisesti kuitenkin varsin hämärä:

    Tunnus puista, tunnus maista (A. 483-5, 88-94, 97, 97 a),
    Tunnus virpi(-bi) vierahista (A. 483-4, 88-94, 97, 97 a).

Aunukselaiseen tapaan vastataan joskus Vienanläänissäkin (1594):

    Tunnen puusta, tunnen maasta,
    Tunnen virpi vierahasta.

Näiden säkeiden alkumuoto lienee seuraava sanalaskuntapainen säepari:

    Tuntuu tuomi (Tunnen tuomen) muista puista,
    Vävy (-vyn) muista vierahista (1585, 95, 1654, 57, 2234),

mikä tavataan ilomatsilaisestakin häävirrestä (Rel. 10). Vuokkiniemessä
ne ovat muuntuneet muotoon:

    Tuntuu vävy muista puista,
    Muista puista vierahista (1579).

Sananlaskun tapainen on myös seuraava Vävynvirressä joskus esiintyvä
säepari:

    A. Tulennasta jo vävyn tunnen (1595)
       Tunnen vävyn tulennasta (1657)

    B. Arvoan vävyn astunnasta (1595)
       Arvaan vävyn assunnasta (1657)

mikä jonkun verran muistuttaa Elinan surmarunon säkeitä:

    Tulennosta tunnen tuiman,
    Jalon jalan heitännästä.

Parissa toisinnossa sanotaan vain:

    Tuntuvi (-pa) vävyn tulenta (1567, 96).

Muut vävyä ja hänen tuloaan kuvailevat säkeet sisältyvät
seuraavaan luetteloon:

1. Vuota(ba), katson vävöistä(ni) (A. 481, 86)

       Vuotas, katson vävöni (A. 487)

    2. Onko iellä vai(n) jälellä (A. 481, 86)
       Iellägö vai jälellä (A. 487)

    3. Ei ole vävy (-vö) ensim(m)äine(n) (-ni, 1562, 65, 77, 87, 2232)
       Ei ole vävyni ensimäini (1570)
       Ei(gä) ole (oo) vävy (-vö) ensimäisnä (-ssä) (1578, A. 490,
          93-94, 96-98, 500-1)
       Ei ole vävy eellimmäinen (eillimmäinen, iellimämi), (1568,
          68 a, 73-6, 94)
       Ei ole (oo) vävy eellimmäissä (iellimäissä) (1563, 66, 88, 91)
       Ei ole vävy iellimpänä (1585)
       Ei oo vävy ielliveässä (1581-82)
       Ei iellä eigä jälellä (A. 487)

    4. Eik ole vävy jälkimäine(n, -ni) (1570, 73 a-75, 77, 94, 2232)
       Eikä vävy jälkimmäine(n) (1565, 68, 68 a, 72, 76, 85, 87)
       Eig ole vävö jälgimmäine (1562)
       Eik(ä) ole vävy jälkimäisnä (-ssä) (1563, 78, 88, 91)
       Ei(gä) ole (oo) vävy(ö) jälgim(m)äissä (A. 490, 93, 93 a,
          98, 500-1)
       Eig ole (o) aivan jälgimmäissä (A. 496-97 a)
       Eikä vävy jälkimmäisnä (1578)
       Eikä vävy keskimäissä (1566)
       Eik oo vävy jälkiveässä (1581-2)

    5. Vävy on keskellä väkeä (1568, 68 a, 75)
       Väv(y, -vö, -vöi) on keskellä (kessellä, kesellä) väkeä
          (-kie, -kije, -giä, -gie) (1562, 65-6, 70, 73-4, 76-7,
          79, 81-3, 85, 87, 90-1, 2232, A. 481, 85-6, 88, 90, 93-4,
          96-8, 500)
       Vävy keskellä väkeä (1563)
       Vävö kessellä vägeä (A. 487)
       Vävy on keskellä venettä (1588)
       Vävy on väen välissä (1586)

    6. Hyvän rahvahan rajassa (1579, 81, 81 a, 86, 88, 91)
       Hyvän rahvahan raossa (1583)

    7. Vävy on päätänsä (-tään, -peätähä) pitempi (1565, 67, 68 a, 81)
       Väv(ö) on peädähä pidempi (A. 487-8)
       Vävöi on piätänsä pitembi (A. 486)
       Väv on peätä(h) (om) pitempi (1573, 73 a, 76)
       Hiän on piätähe pitempi (1574)

    8. Korvallista korkeampi (-kiampi, -giampi, -kiempi, giempi)
          (1568 a, 73 a, 74, 76, 81, A. 486-8)
       Korviahan korkiampi (1567)
       Korvan lehtä korkeampi (1565)

    9. Vävyllä(ni) on suuri saapka (soapka, suapka) (1561,
          A. 493 a, 497 a, 501)
       Vävölläne soapka suuri (1562)
       Vävöllä on suuri soakka (A. 500)
       Korgie suapka korottau (A. 1112)
       Vävyn (-vön) (on) soapka sam(p)sattaine(n) (A. 487-9)
       Vävyn (-vön) soapka (suapka) sam(b)sattain (-ttaja) (A. 481, 86)

   10. Puhki pilvien puhuu (-hupi, -hup) (1572, A. 481, 86, 93 a,
          97, 500)
       Puhki pilvien puhuja (1562, A. 487, 89-90, 501)
       Putkui pilvien puhuja (A. 488)
       Puhki metsän puhuvi (1561)

   11. Läpi (-bi) metsän (-zän) läiköttää (-täy) (1572, A. 481, 86,
          93 a, 97 a, 500)
       Läbi metsän läikähtäy (A. 1112)
       Läpi (-bi) metsän läiköttäjä (-göttäjä) (1562, A. 487-90,
          94, 501)
       Läpi metsän läässöttävi (1561)

   12. Väv(y) (-vö) (on) mustalla (mussalla) orolla (1563, 65-6,
          68, 68 a, 73-5, 77-8, 81, 81 a, 85, 91, 94-5, 2232,
          A. 488, 90, 94, 96, 98, 500-1)
       Tuli vävy mussalla orolla (1586)
       Ajau mussalla orolla (1562, 82)
       Vävy on syövällä orolla (1587)
       Tuolla mussalla orolla (A. 497, 97 a)

   13. Upehella uljahalla (1575)

   14. Niinku(i)n syövällä (-jällä) su(v)ella (1574-5, 81-2,
          85-6, 91, 2232)
       Niinku syövällä suvella (1577)
       Niinkuin suovalla suvella (1570)
       Kuin on syövällä (-jällä) suvella (1573, 73 a)
       Tuolla syöjällä suvella (A. 496)

   15. Lentävällä (-jällä) lievehellä (1573, 73 a, 79, 91, 95)
       Lentävällä liepeliellä (1577, 82, 85-7)
       Lendävällä liebehellä (A. 488)
       Lendävällä liebyhellä (A. 494)
       Lentävällä liebiellä (A. 490)
       Lentävällä liepyellä (1594)
       Lendävällä liebozella (A. 493)
       Lentävällä hebosella (A. 493 a)
       Liehuvalla liebehellä (A. 496-97 a)
       Lehevöllä liebevüöllä (1562)

   16. Kantavalla kaarnehella (1563, 75, 77, 83, 90)
       Kantavalla (-jalla) koarnehella (1579, 81-2, 85-7, 91, 96, 2232)
       Kantavalla (-jalla) kaprehella (kabrehella) (1562, 73-4, 78, 93,
          93 a, A. 488, 90, 93-4, 96-8, 500-1)
       Tantovalla korehella (1577)

   17. Vävy sulkkuohjaksissa (1563)

   18. Kuus on kullaista käköä (1576)
       Kuus(i) on kullaista kakoista (1582, 86, 88, 94, 96)
       Kuus(i) on kultaista käkeä (-kie, -giä) ( 1565-66, 85,
          A. 485, 88)
       Kuusi kullaista käkiä (käöistä) (1563, A. 495)
       Kuus on kullaista kutsoista (A. 493, 93 a)
       Kolm on kullaista käköistä (1581 a)

   19. Vempelellä (-lillä) kukkumassa (1563, 65-6, 68, 81 a, 82,
          85, 88, 94, 96, A. 485, 88, 93, 93 a, 95)
       Vempelillä keikkumassa (1586)

   20. Seitsemän siso otusta (1563)
       Seitsemän sini otusta (1588, 96)
       Seitsemen sesiotusta (1588)
       Seitsemän sieveä otusta (1566)
       Seissemän muuta otusta (1586)
       Seitsemen metsänotusta (1582)
       Seittsemen sisoista linduo (A. 488)
       Seitsemän simaista lintua (A. 495)
       Kaksi on rantarastahaista (1594)
       Kaksi rauvaista ratsuista (-soista) (A. 493, 93 a)
       Kaks oravaista (A. 494)
       Yheksän isoa otusta (1565)

   21. Rahkehilla (-hella) laulamassa (1563, 65, 81 a, 82, 85-6,
          88, 96, A. 485, 88, 95)
       Rahkehilla rauk(k)umassa (-gumassa) (1594, A. 488, 93, 95)
       Ratsahilla laulamassa (1566)

   22. Seitsemän sebälinnuista (A. 500)
       Seitsemän sebälindu (A. 494)
       Seitsemän sini otusta (1594)

   23. Sepäsillä seisomassa (1594)
       Sebäsillä särkymässä (A. 500)
       Sebäsillä laulamassa (A. 494)

   24. Niin on kansa haljakassa (A. 485)
       Niin on väki hailakassa (1585)
       Kaikk(i) on kansa hailakassa (-koissa) (A. 488, 98)

   25. Ku(i)n on metsä huutehessa (-dehessa, -tehissa)
          (1585, A. 485, 88, 98)

   26. Jo vävy (-vö) pihalle (-lla) saa(pi) (soapi, suabi)
          (1561, 83, 91, A. 497 a, 501)
       Jo vävö pihaha soapi (soauppi) (488, 90)
       Jo vävy pihoille (-lla) saapi (soapi, soauppi)
          (1576, A. 496-7)
       Jo vävy (-vö) pihalla tul(l)oo (A. 485, 87)
       Jo vävö pihoilla tulou (1562)
       Jo vävy pihah(i) tulou (A. 493, 98, 500)
       Jo tulou vävy pihahe (1581, 81 a)
       Jo vävy (-vö) pihah (-hahan, -hahgi) tuli (A. 481, 89, 91)

   27. Vävyn kansa kartanolla (1583)
       Vävy on kansa kartanolla (1591)

   28. Apen saamilla (soamilla) pihoilla (1561, 94, A. 487-8,
          90, 93-4, 96)
       Apen soavuilla pihoilla (A. 500)
       Ajau soamilla pihoilla (1562)

   29. Anopin (-pen) asettamilla(1561-2, 94, A. 487-8, 90, 93-4, 96)

Säkeet 1-2 esiintyvät vain Aunuksessa, sitävaston 3-5 ovat kaikkialla,
myös Suomen puolella (Ilom., Ahlqv., 82, 35; Suistamo, Rel. 10),
yleisiä:

    Ei ole vävy ensimmäinen,
    Eik ole vävy jälkimmäinen,
    Vävy on keskellä väkeä.

Jälkimmäisen säkeen kertona tavataan toisinaan vielä (6):

    Hyvän rahvahan rajassa.

Aivan tilapäinen on säe:

    Vävy on keskellä venettä.

Puheena oleva runonkohta kuvastaa ilmeisesti häissä noudatettua tapaa.
Alunperin näyttävät runoomme kuuluneen myös säkeet 7-8:

    Vävy on päätänsä pitempi,
    Korvallista korkeampi.

Sitävastoin on kysymyksenalaista, ovatko säkeet 10-11 tässä virressä
alkuperäisiä, ne kun esiintyvät muissakin runoissa, myös patvaskan ja
saajannaisen ylistysvirressä näiden päähineestä puhuttaessa. Aivan
oleellisia ovat taas runomme säkeet 12-16:

    Vävy on mustalla orolla,
    Niinkuin syövällä su(v)ella,
    Lentävällä lievehellä,
    Kantavalla kaarnehella.

Säe: "lentävällä lievehellä", jonka kertona seuraa: "kantavalla
kaarnehella", sisältää vanhan, jo käytännöstä hävinneen, lintua
merkitsevän sanan, mikä on esiintynyt myös Sampo-runossa, tavallisesti
kuitenkin "leivoksi" muuttuneena:

    Nousi lievon lentimille (SKVR I 1, 58, 494).

Tälle harvinaiselle sanalle on Kaarle Krohn osoittanut lapinkielisen
vastineen (Kalevalastudien IV, 47). Säe (13): "upehella uljahalla"
on ainoastaan yhdessä muistiinpanossa. Yhtä harvinainen on seuraava
sulhasen hevosta koskeva säepari:

    Sula on lambi landehilla,
    Lähe längien sijoissa (A. 488)

jolla on vastineita muissa runoissa. Valjaisiin ja ajopeleihin
kiinnitettyjä kulkusia tarkoittavat säkeet 18-23. Kuuden kultaisen
käen kertona esiintyy kerran "seitsemän sisootusta", eräässä
toisinnassa myös "seittsemen sisoista linduo". Kuten jo Kaarle Krohn
(Kalevalastudien, III, 35) on huomauttanut, on näillä nimityksillä
tarkoitettu satakieltä, jota Inkerin runot nimittävät sisovaksi
(viron sisa, sisak). Sisova tavataankin toisesta häärunosta, missä
vastaavat säkeet esiintyvät (ks. 169-70). Tavallisesti siso ja sisova
ovat muuntuneet muiksi sanoiksi kuten sesi, sini, isoa, sieveä,
simaista y.m. Tuon toisen häärunon useimmissa toisinnoissa satakielet
ovat

    Länkilöillä laulamassa.

Säkeet: "Kuusin kultaisin käkösin, seitsemin sinilintusin" tavataan
jo Suomenkin puolelta (KRH, 304). Ilmeisesti on sulhasen valjaiden
kuvaus alunperin kuulunut Vävynvirteen eikä tuohon toiseen runoon.
Kolmessa muistiinpanossa (22-23) puhutaan "sepäsistäkin", mikä siis
osoittaa sulhasen saapuneen reellä morsiantaan noutamaan. Reki onkin
Kauko-Karjalassa, kuten aikaisemmin muuallakin maassamme, ollut ainoa
häämatkalla mahdollinen kulkuväline, milloin hevosta on käytetty.
"Kesällä ei koskaan", sanoo Marttini (Naima- ja häätapoja II, 56)
"mennä hevosella, sillä maantietä ei ole ollut ja ratsain ei ole
koskaan matkoja tehty". Ilomantsilaisessakin toisinnossa (Ahlqv., 82)
sanotaan sulhasen tulevan:

    Murmur mustalla orolla,
    Kirkir kirjakorjasella...
    Kaks on kullaista käkeä
    Rahkehella laulamassa.

Runomme edellyttää siis, että häitä, joissa puheena oleva Vävynvirsi
alunperin on esitetty, on vietetty talvella. Talvisaikaan viittaavat
myös säkeet 24-25:

    Niin on kansa haljakassa,
    Kuin on metsä huutehessa.

Nämä harvoissa toisinnoissa esiintyvät säkeet ovat kuitenkin yleisempiä
ja epäilemättä myös kotoperäisiä Hääkansan ylistysvirressä, mikä
lauletaan morsiamen tullessa sulhasen kotiin. Säkeet 28-29 liittyvät
yleensä häissä laulettujen runojen eri kohtiin.

Sulhasen saavuttua morsiustalon pihaan on laulaja useimpien toisintojen
mukaan ensiksi kehoittanut huolehtimaan "vävyn" hevosesta. Kuudessa
toisinnossa tämä kohta alkaa sanoilla:

1. Pois pojat, ulos urohot (1563, 65, 83, 88, 91, 96)

2. Pihalle (-lla) pitimmät (-temmät) miehet (1663, 65, 83,

          88, 91, 96)
    3. Laskemaan vävyn oroa (1583)
       Lasettamah vävyn oritta (1591)
    4. Rinnuksia riistämähän (-mähe) (1588, 96)
       Rinnuksia riipimähän (-pomahan) (1563, 65, 83)
    5. Rahkehia raastamahan (1563, 65, 88)
       Rahkehia raastomahan (roastamahe) (1583, 96)

Yhdessä muistiinpanossa, minkä Lönnrot on tehnyt Vuokkiniemessä (1577),
alkaa puheena oleva kehoitus sanoilla:

    Kylän pojat, kyyhkyläiset,

mikä säe esiintyy myös inkerikkojen häärunoissa (Salminen, LH, 174) ja
niin ollen saattaa olla vanhaa perua. Usein, etenkin Aunuksessa, ei
nimenomaan mainita, keitä puhutellaan, kehoitussanat ovat kuitenkin
monikollisessa muodossa, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:

1. Tulkaapas vävylle vastaan (1570)

       Vassakkoate väivöistäne (1562)

    2. Piätelkää vävyn oro (A.492)
       Piätelgöä pistykabja (A. 486)
       Pieti pystykabie (A. 482)

    3. Lasetelkaa vävyn oro(i) (A 481-2, 485)
       Lasetelgo (-ga, -guo) vävyn (i, -vön, vöni) oro (ori, oroista)
          (A 486, 487, 90, 93 a, 94)
       Lazettelgua vävöin oroista (A. 493)
       Lasettaate (-ttoote) vävyn oro(i)nen (1561, 63, 90)
       Lasettoate vävön orone (A. 488)
       Lazettoade vävyn oro (A. 497 a)
       Lasettoat vävyn oroni (1565, 82)
       Lasettoa vävyni oro (A. 484)
       Lasetuat vävyn oroni (1570)
       Lassetaate vävyni oro (A. 489)
       Lasettakk(o)a vävön (-vyn) oro (1562, A. 501)
       Lasettakkas vävön oro (A. 496)
       Lasettago vävyn oro (A. 497-9)
       Asettoote vävyn oronen (1577)
       Lasetelkaa laukkiotsa (A. 492)
       Lasetelgoa laukkiotsha (A. 486)

    4. Apen suavulla pinolla (A. 486)
       Apen soaduloill pihoilla (A.481)
       Toaton puhtahill pihoilla (A. 482)

    5. Anopin (-pen) asettamilla (A. 481, 86)

Vienanläänin toisinnoissa laulaja taas useimmiten kääntyy
palvelijattarensa puoleen:

1. Piikaseni peino(i)seni (1576, 79, 81, 81 a, 85-7)

Piikaseni pienueni (1568, 68 a)

1. Piikaseni kaunoseni (1573-74)

       Oi sie pissin piikojani (1575)
       Oi sie pissyin piioistan (2232)

    2. Orjani alinomine (n, -ni) (1568, 68 a, 73, 73 a, 76,
          81, 81 a, 85)
       Raataja rahanalainen (2232)

    3. Kylän pantu palkkalaini (-ne) (1576, 79, 81, 81 a, 85)
       Paras palkkalaisistan(i) (1574-5)
       Paras palkkalaisuvoni (1573, 73 a)

    4. Rahoin suatu, rahoin tuotu (1574)

    5. Savoin markoin maksettuni (1574)

    6. Tuhansin lunassettuni (1574)

    7. Piettele vävyn oroni (1585)

    8. Näillä pissyillä pihoilla (1585)

    9. Tasasilla tanterilla (1585)

   10. Laseppas vävyn oronen (1594)
       Laseta(s) vävyn orone(n, oroni) (1568, 68 a, 73-5, 79,
          81 a, 86-7)
       Laseta(s) vävyn oro(i)sta (1585, 2232)
       Lasettoa vävyn oroni (1593)
       Lasetoas vävyn oroni (1581)

Näistä ovat säkeet 4-6 muistiinpantu vain kerran. Sekä monikossa että
yksikössä esitetty kehoitus laskemaan vävyn oro, jatkuu seuraavasti:

1. Sulkkusista suitsiloista (1562, 68, 68 a, 73, 73 a, 75, 79,

          81 a, 82, 87, 91, 94, 2232, A. 490)
       Sulkkusista suitsuloista (1577, 90)
       Sulkkusista (-kkisista) suitsimista (A. 493-4)
       Suitsiloista sulkkusista (1581)

    2. Hopeesista päitsilöistä (1575)
       Hopiesta päitsilöistä (2232)

    3. Vaskisista valja(h)ista (1563, 68, 68 a, 73-5, 77, 91, 94,
          A. 481, 86, 89, 93-4, 97, 97 a, 501)
       Vaskisista vallahista (1573 a, 62, 2232, A. 488, 96 97 a)
       Vaskihista valjahista (1581)
       Kultasista valjahista (A. 482)

    4. Rauta(i)sista rahke(h)ista (1561-3, 77, 79, 81-2, 87,
          91, 94, A. 481, 486)
       Rahasista rahkehista (A. 488, 492)
       Rasvasista rahkehista (1586)
       Raitasista rahkehista (1585)
       Hopeosista rahkehista (1593)

    5. Tinasista rinnuksista (1561-3, 73-5, 90, 2232)
       Sulkkusista rinnuksista (A. 487-8, 496-497 a, 501)
       Sulkkasista rinnuksista (A. 485)
       Rautasista rinnuksista (A. 489)

    6. Vesa(i)sista vempelistä (1561, 77, 79, 85-7, 90-1. A. 490)
       Visasista vempelistä (1581-2)
       Vaskisista vempelistä (1593)
       Tuomisista vempelistä (1574)

    7. Vesi tippu vempelistä (1585-6)

    8. Rasva rahkehiin nenistä (1586)
       Rasva rahkehien nenistä (1585)

    9. Ilman luokin lensumatta (1591)

   10. Rahkehen rasahtamatta (1591)

   11. Käellä kintahattomalla (A. 485, 87, 90, 94, 97, 501)
       Käillä kintahattomalla (1594)
       Keällä kintahattomalla (kindah-) (1562, 70, A. 488,
          93, 96, 97 a, 98-9)
       Kiällä kintahattomalla (1574)

   12. Sormella nimettömällä (1562, 70, 74, 94, A. 485, 87-8,
          90, 93-4, 96-9, 501)

   13. Polvea vasenta vasten (-ssen) (A. 487, 90, 94, 97, 501)
       Polvia (-vie) vasenta (-nda) vasse(n) (A. 481, 86, 88,
          93, 93 a, 97 a)
       Polvea vasten vasenta (1594)
       Vasenta polvea vassen (A. 485)

Yleisimmin ovat siis hevosen valjaat "vaskiset", suitset "sulkkuset"
(silkkiset), päitset "hopeiset", vemmel "vesainen" rahkeet "rautaiset"
ja rinnukset "tinaiset". Kaikki nämä valjaiden eri osia kuvailevat
säkeet eivät tietenkään ole esiintyneet virtemme kantamuodossa.

Säkeet 7-8 ovat Vävynvirteen sekaantuneet Kilpalaulantarunosta, missä
ne ovat yleisiä. Vain yhdessä muistiinpanossa esiintyy säepari 9-10.

Tälläkin runonkohdalla on vastine Suomen puolella (Ilom., A. Ahlqv.,
82; B. Ahlqv., 35; C. Rel., 122):

    A.
    Lasetkaate vävyn heponen
    Rautasista rahkehista,
    Vaskisista valjahista.

    B.
    Riisukaa väivöni orshoi
    Tinasis rinnuksis,
    Rautasis on rahkehis.

    C.
    Riisuute vävyn heponen
    Rautasesta rahkehesta,
    Vaskisista valjahista.

Kun hevonen on valjaista laskettu, on se runomme mukaan
piehtaroitettava. Kehoitus esitetään taaskin milloin monikossa milloin
yksikössä. Vain kerran ovat kehoituksen kohteena:

    Kylän naiset, kyyhkyläiset (1577).

Yleensä samoissa muistiinpanoissa kuin aikaisemminkin esiintyvät
säkeet:

    Piikaiseni, pienoiseni j.n.e.

Vävyn hevosen piehtaroittamista koskevat säkeet tavataan seuraavista
toisinnoista:

1. Piehtaroikaa vävyn oro (A. 492)

       Piehtaroikoo (-koa, -goa, -goas, -guo) vävyn(i) oro
          (1562, A. 484-5, 487-9, 496-97 a, 499)
       Piehtaroigoa vävöni orot (A. 486)
       Piehtaroigua vavoin oroista (A.493)
       Piehtaroittak(o)as vävyn oroni (-nen) (1588, 96)
       Piehtaroikate vävyn oronen (1590)
       Piehtaroittoate vävyn oroni (1582)
       Piehtaroitates vävyn oronen (1577)
       Piehtaroittakaa vävyn oröinen (1563)
       Piehtaroita(s) vävyn oronen (-ne, -ni) (1564, 68-68 a, 70,
          73-76, 79, 81 a, 87, 91, 94, 2232)
       Piehtaroi taas vävön oroni (1581)
       Piehtaroita sie vävyn oroni (1586)
       Piehtaroitteles vävyn oroista (1585)
       Piehtaroi vävyn oroni (1593)
       Piehtaroitse vävyn oro (A. 498)

    2. Apen saamilla pihoilla (A. 484)
       Apen saavuilla pihoilla (A. 489)
       Ennen suavuilla pihoilla (A. 486)

    3. Anopin (-pen) asettamilla (A. 484, 89)

    4. Piehtaroiduilla pihoilla (A. 487-8, 93, 96, 97 a)
       Piehtaroijulla pihalla (1594)

    5. Tallatuilla tanterilla (-derilla) (A. 486-7, 93, 06-97 a)
       Tallatuille tanterille (A. 492)

    6. Tasa(i)sella tanterella (1570, 77, 79, 93, 96)
       Tasaisilla tanterilla (A. 498)
       Sileillä tanterilla (A. 499)

    7. Kulta(i)sessa kuominossa (1563, 65, 75)
       Kultasella kuominalla (-menolla) (1571, 93)
       Kultasella (-silla) kuomikolla (-koilla) (1577, 83, 90)

    8. Pitimmällä pientarella (1575, 2232)

    9. Pitimmällä, loajimmalla (2232)

   10. Pyhäisellä pientarella (1596)

   11. Nurmella mesinukalla (1573, 73 a, 75, 81 a, 83, 87-88, 91)
       Nurmella nuk(k)aperällä (1582, 85-6)
       Nurmella mesinuralla (1582)
       Nurmella nukattomalla (1581, 2232)

   12. Heinikolla kukkapeällä (1585)

   13. Yellatuilla vehnämailla (A. 486)

   14. Maalla (Moalla) maksankarvasella (1576, 82, 87-8)
       Moalla marjankarvasella (1581 a)
       Moalla marja(n) vartisella (1585-6, 91)
       Moalla mättähittömällä (1581)

   15. Vienolla viti lumella (1574)
       Hienolla vitilumella (1576)
       Vereksellä vitilumella (1570-1, 81)
       Viriellä vitilumella (1579)
       Uuella vitilumella (1563)
       Vereksellä vidizellä (1562)
       Vereksillä vidilöillä (A. 499)
       Lumella vi'ittömällä (1568, 68 a)

   16. Hiiren hüppüä(-pöä-)mättömällä (1562, A. 1112)

   17. Jottei karva katkeaisi (-kiaisi) (1562, 64, 75,
          78, 90, A. 489, 497)
       Jottei karva katki(j)e(i)si (1570, 73-4, 81, 2232)
       Jotta ei karva katkeais(i) (1568, 68 a)
       Jottei karvasi katkieis (1593)
       Jottei karva(na) katoisi (-se) (1576, 81 a, 82, 87, 91, 98)
       Kuss ei karva katkieisi (-aisse, -eize) (1562, 88, 96, A. 493)
       Joss ei karva katkieiskana (1579)
       Karvan kanta katkahtais (A. 485)
       Kuin ei karva katkiaisi (A. 492, 96)
       Ilman karvan katkiematta (1562)

   18. Sorajouhi sorkahtaisi (-se) (1563, 69, 78, 88, 96)
       Sorajouhi sorvailtaisi (1564, 75)
       Sorajouh ei sorkahtaise (1579)
       Sorajouhes sorvahtais (1593)

   19. Lihan kanta liikahtaisi (A. 489, 492)
       Lihan kanda liikahtaisi (-taise, -tazi) (1562, A. 493, 96-8)
       Lihakanta liikahtaisi (A. 492)
       Jottei lihan kanta liikahtaisi (A. 485)
       Jottei liha liihottaisi (A. 497)
       Lihagi liihottaisi (A. 500)
       Lihan piät liikahtaizi (A. 1112)
       Lihakynsi (ei) liikahtaisi (1570, 90)
       Lihan karvan liikkumatta (1562)

   20. Puolikana pois mänisi (-se) (1573, 73 a, 91)
       Puolikaan ei pois menisi (1577)
       Puolina ei pois mänisi (1574)
       Eikä puoli pois mänisi (1581)
       Puolikana pois tulisi (1581 a)
       Jottei puoli pois menisi (1563)
       Puolika(a)n ei poikes saisi (-se) (1575-6)
       Puolikaan ei poikki saisi (2232)
       Eikä puoli pois sais (1568, 68 a)
       Puolina pois saise (1587)
       Puolin ei tuhoh tulise (1579)
       Puolikana tuhoh tulise (1582)

   21. Yksinä ylen mänisi (1587)
       Yksinä yli ei menisi (1570)
       Yksinä ylin tulisi (1591)
       Oksine üles mänise (1576)

   22. Kusta karva katennoo (-nou) (A. 486, 88)
       Kusta karva katkennehe (A. 483)

   23. Sihi kaksi kazvakkaha (A. 488)
       Siili kaksi kasvatkoh (A. 483)
       Sih kaks kasvakka (A. 486)

   24. Kusta liha liikkunehe (A. 483)
       Kusta liha liikkunou (A. 488)

   25. Sihi kaksi liittykähä (A. 488)
       Siih kaksi liittykäh (A. 483)

Paikka, missä hevosta piehtaroitetaan, on kahden toisinnon mukaan "apen
saama, anopin asettama" piha (2-3). Yhdessä muistiinpanossa esiintyvä
säe: "ennen suavulla piholla" lienee muodostunut säkeestä: "apen
suavuilla pihoilla". Ainoastaan kerran tavataan säkeet:

    Pyhäisellä pientarella (10)
    Heinikolla kukkapäällä (12)
    Teilatuilla vehnämailla (13),

joista ensimmäinen äänteellisesti jonkun verran muistuttaa parista
toisinnosta tavattavaa:

    Pitimmällä pientarella (8),

millä kerran vielä on jatkona:

    Pitimmällä, loajimmalla (9).

Verraten yleisiä Aunuksen toisinnoissa ovat säkeet:

    Piehtaroijuilla pihoilla (4),
    Tallatuilla tanterilla (5),

joista jälkimmäinen johdattaa mieleen eri tahoilla Vienanläänissä
muistiinpannun:

    Tasaisella tanterella (6).

Vienanläänin toisinnoissa mainitaan piehtaroimispaikkana usein vielä
kultainen kuomino (kuomina, kuomikko, ven. gumnó).

Odottamatta tapaamme vienalaisesta Vävynvirrestä verraten yleisinä
säetoisinnot (11):

    Nurmella mesinukalla
    Nurmella mesinuralla
    Nurmella nuk(k)aperällä
    Nurmella nukattomalla,

joilla toisinaan on kertosäkeinä (14):

    Moalla marja(n)vartlsella
    Moalla marjankarvasella
    Maalla maksankarvasella.

Kun sulhanen, jonka hevonen runon mukaan on riisuttava "käellä
kintahattomalla" siis saapuu reellä, herättää hämmästystä hevosen
piehtaroittaminen nurmella. Lukuisissa toisinnoissa puhutaankin sen
sijaan lumesta (15). Mistä siis on tullut runoomme tuo "mesinukkainen
nurmi"! Jos se on siihen kuulunut alunperin, olisi se omiansa
osoittamaan, että runomme on tiettömille taipaleille saapunut muualta,
missä hevosta kesäiseenkin aikaan on voitu käyttää häämatkalla.
On kuitenkin olemassa toinen luotettavampi selitys, nim. se, että nämä
kesäiset säkeet ovat siirtyneet tähän virteen muusta runosta. Paitsi
Karjanluvuissa esiintyvät ne, ja juuri hevosen yhteydessä, n.s.
Kuoharin sanoissa, joiden mukaan ori kaadetaan (SKML, 151):

    A.
    Nurmelle mesinukalle,
    Maalle maksankarvaiselle.

    B.
    Nurmelle mesinukalle,
    Maalle marjanvartiselle.

Sulhasen hevosta piehtaroitettaessa on varottava, etteivät karvat
katkeaisi, lihakset nyrjähtäisi (17-21). Samoja säkeitä tavataan
Karjanluvuista, esim.:

    Niin sie hoija honkikolla,
    Jott ei karvana katoisi,
    Puolikana pois putoisi,
    Yksikänä ei ylen mänisi (SKVR I 4, 1415 a).

Aunuksessa lausutaan vielä seuraava toivomus (22-25):

    Kusta karva katkennehe,
    Siih kaksi kasvatkoh,
    Kusta liha liikkunehe,
    Siih kaksi liittykäh.

Kahta viimeistä säettä muistuttavat seuraavat Niukahdussanojen säkeet
(SKVR I 4, 1700, vrt. 1702):

    Jost on liikkunut lihoa,
    Siihen liittele lihoa.

Sulhasen hevosen piehtaroittamisesta on Vävynvirressä puhuttu Suomenkin
puolella (Ilom., A. Ahlqv., 35, B. Ahlqv., 82, C. Suistamo, Rel., 10):

    A.
    Piehtaroite vävyn hepo,
    Jott ei karva katkiasi,
    Sorojouhi sorkahtaisi.

    B.
    Piehtaroitses nyt vävyn heponen
    Kuminalla kultaisella,
    Jott ei karva katkiasi,
    Liha liika liikahtasi.

    C.
    Piehtaroi vävyn orsha
    Kuldasilla kuomisilla,
    Hobioilla taderilla.

Tämän jälkeen virtemme kehoittaa samoja tai samaa henkilöä kuin
aikaisemmin juottamaan sulhasen hevosta. Eräässä vienalaisessa
toisinnossa runonkohta alkaa sanoilla (1594):

    Astuttele vävyn oro
    Kultaista kujoa myöten,
    Hopeaista tietä myöten.

Kaksi viimeistä säettä liitetään usein Aunuksessakin (48688, 90, 94)
hevosen juottamista koskevaan kohtaan. Muut runomme toisinnoissa
esiintyvät säkeet tapaamme seuraavasta luettelosta:

1. Juotelkaate vävyni oro (A. 489)

       Juotelkoa (-goa, -guo, -gos) vävyn(i, vävöni) oro (ori)
          (A. 481, 84, 86-7, 90, 94, 98-500)
       Juotelguode vävöin oro (A. 488)
       Juottoote vävyn oro(i)nen (1563, 92)
       Juottoade vävyn oritta (A. 497 a)
       Juottoate(s) vävyn oroni (1570, 82)
       Juotottes vävyn oronen (1577)
       Juottak(k)oate vävyn (-von) oro (1562, A. 501)
       Juottakkoas vävyn oroni (1596)
       Juottaos (-tapas) vävyn oroista (1594, 2232)
       Juottaha (-taspa) vävyn oroni (1581, 81 a)
       Juota sie vävyn oroni(nen) (1573-74, 79, 83)
       Juottele(s) vävyn orone(n, -ni, orosta) (1576, 85, 87, 91)
       Pitäis juottoa oroa (1578)

    2. Herasesta hettehestä (-tiestä) (1563, 71-2, 74, 77, 79,
          86, 88, 91, 96, A. 484, 86, 88)
       Herasista hettehistä (-jistä) (1585, 92, 2232)
       Herasista hettihestä (-mistä) (1570, A. 494)
       Herasesta hiehtiestä (A. 489)
       Herasesta heittiestä (1582)
       Herasesta heittiestä (A. 481)
       Hehkuvista hettehistä (A. 497 a)
       Heikkujasta hettehestä (1594)

    3. Läikkyvästä lähtehestä (-tiestä) (1586, 90, 94, 2232)
       Läikkyvistä lähtehistä (1579)
       Lähtehestä läikkyvästä (1577)
       Läikkymistä lähtemistä (A. 494)
       Lähtövistä läikkyvistä (1585)
       Lähisestä lähtehestä (-tiestä) (1562, A. 501, 86-88)
       Lähim(m)ä(i)sest(ä) lähtehest(ä) (A. 481, 84, 89, 500)
       Lähimmillä lähtiellä (A. 482)
       Lähizildä lähtehildä (A. 497 a)
       Läikkyvästä lainnehesta (1579, 82)
       Läikkyvästä laintehesta (1591)
       Lätäköstä läikkyjästä (1574)
       Rasvan rannoin läikkyvästä (1571)

    4. Pyhäsestä pyörtiestä (1583, 88, 96)
       Pyhäsestä pyöhtimestä (1572)
       Pyöriästä pyörtehestä (1563)

    5. Suuresta sulandehesta (1562)
       Tulovasta, täyttyvästä (1577)

    6. Alta kuusen kukkalatvan (1573-4, 79, 82-3, 85-6, 2232)
       Alta kuusen kultalatvan (1583)
       Alta kuusen kukkalehvän (1587)
       Alta kullan kuusen juuren (1592)

    7. Kukkalatvan, kultalehvän (1586)

    8. Alta hempehen petäjän (1573, 79, 82, 2232)
       Alta helpeän (-pien, -pehen) petäjän (1574, 83, 85-66, 92)
       Alta helpeisen petäjän (1587)

    9. Alta marjavarrellisen (1573)
       Alta marjojan katajan (1579)

   10. Ku talvet sulana seisoo (1594)
       Kudama talvet sulana seisoo (A. 498-9)
       Joka talvet (-ven) sulana pysyy (A. 497 a, 500)
       Kuin suvet sulana seiso (A. 488)
       Ku suvisulana seisoo (A. 501)

   11. Herasena herhottavi (-hottaa) (1594, A. 499-501)
       Herasena herhottauppi (A. 488)
       Herasina herhotteloo (A. 498)

   12. Mist (Kust) ei puol(l)u polvena (-nahe, -nana) (1591, 73, 79)

   13. Vähene sinä ikänä (1573, 79, 91)

   14. Kussa kala kultani kutove (1596)
       Kala kultanen kutoopi (1588)

   15. Maimat maalla pilkelehtää (1588)
       Maimat moalla pilkelöve (1596)

   16. Kust on noijat vettä juotu (1587)

   17. Tulikulkut tuijoteltu (1587)

Kahdessa toisinnossa, joista toinen on Latvajärveltä (1576), toinen
Vuokkiniemestä (1578), mainitaan lisäksi "kultainen kaivo":

    A. Kultasesta kaivosesta
       Kultasella kauhasella.

    B. Kultasesta kaivosta,
       Vaskisesta kaasesta.

"Kultanen kaivo" mainitaan Suojärvelläkin Iro neidon runon loppuun
takertuneissa häävirren säkeissä (Basilier, 73):

    Otetah Väsöini hevoni,
    Juotetah kultasiss kaivosiss,
    Kultasill on kyötärill.

"Kultanen kauha", mikä hevosta juotettaessa tuntuu oudolta, tavataan
samoinkuin "kultainen kaivokin" vielä seuraavista Venehjärvellä
muistiinpannuista säkeistä (1581 a):

    Tamm on keskilattiella,
    Heteh tammen juuren alla,
    Kultasista kaivosista,
    Kultakansi kattiena,
    Kultakauha kannen päällä.

Nämä säkeet, keskimäistä lukuunottamatta, ovat virteemme eksyneet
Myödyn neidon runosta, missä ne yleisesti esiintyvät. Vrt. esim. 1144
ja 1149:

    A.
    Tammi keskellä pihoa,
    Hetet tammen juuren alla,
    Kultakansi kattiena,
    Kultakauha kannen päällä.

    B.
    Tammi keski tanhualla,
    Hetet tammen juuren alla,
    Siellä siikaset kutee,
    Särkäset särettelöö.

Kalan kutemisesta puhutaan myös parissa runomme toisinnossa (14-15).
Säkeellä 14 on vastine m.m. eräässä Repolasta saadussa runossa (A. 349,
vrt. 309 a):

    Kala kultan kutoo,
    Miähnä vaskinen valoo.

Runoomme kuulumattomia ovat lisäksi säkeet 16-17, mitkä tavataan vain
kerran ja mitkä siihen ovat siirtyneet loitsuista (ks. SKML, 21 c).
Säkeillä 2-3, 6 ja 8 sekä 12-13 on vastineita m.m. Karjanluvuissa,
esim. (SKVR I 4, 1400 ja 1424):

    Herutteles Hermikkini...
    Herasista hetteistä,
    Läikkyvistä lähtehistä,
    Kuist ei puutu polvenahe,
    Ei lopu sinä ikänä.
    Herasista hettehistä,
    Lätäköistä läikkyvistä,
    Alta kuusen kukkalatvan,
    Alta pehkosen petäjän.

Samantapaisten säkeiden olemme ennenkin nähneet sekaantuvan toisiinsa.
Säeparin (10-11):

    Ku talvet sulana seisoo,
    Herasena herhottavi

olemme tavanneet myös Kylyvirrestä.

    Läikkyvistä lähtehistä,
    Heiluvista hettehistä

on sulhasen hevosta juotettu Itä-Suomessakin (Ilom., Ahlqv.,
35, 82).

Tämän jälkeen seuraa runonkohta, jossa puhutaan hevosen saattamisesta
suojaan:

1. Ottoat vävyn oroni (1566)

       Ottoates vävyn oroista (A. 497)
       Ottoadez vävyn orihta (A. 497 a)
       Viekääte vävyn oroinen (1563)
       Viekeät(e) vävyn oroni (1565-6, 82)
       Vieköä(s) vävyn oroni (-nen) (1594, 96)
       Viekää vävyn oroinen (oroa) (1578, 90)
       Viegää (-gä, -geä) vävyn (-vön) oro (A. 485, 87, 90, 93 a, 500)
       Viegüö vävöin oroni (A. 493)
       Viekä vävyn orih (A. 481)
       Viegä vävyni oroista (A. 494)
       Viegöäde vävön oro (1562)
       Viekäättes vävyn oronen (1577)
       Viegöätte vävöni oro (A. 486)
       Tuogoa vävyn oro (A. 498)
       Tuokuote vävyn oro (A. 501)
       Soatelkoa te vävön oro (A. 484)
       Pankoa vävyn oro (A. 489)
       Pangoa se vävyn oro (A. 499)
       Vie (Tuo) sie vävyn oroni (-ne, -nen ) (1573, 76, 79, 83, 91)
       Talutas vävyn oroni (1581 a)

    2. Tanhuoon (-an) takim(m)aise(h)en (-seh) (1563, 77, 83, 90)
       Tanhuvoh takimaisehe (1573)
       Takim(m)aiseen tanhuo(on) (1570, 78)
       Takimmaiseh(e) tanhuohe (1562, 81)
       Takimmaiseh on tanhuoh (1574)
       Takasehe tanhuohe (1582)
       Takasih tanhusih (1588)
       Vie tanhuoh takimmaiselle (1573 a)
       Tanhuolla takimmaisella (1579)
       Taiksihi tanhusihi (1596)
       Tammisehen tanhuohon (1565)
       Tallihi(n) tagimaiseh(e) (A. 486-90, 93 a, 94, 97)
       Tallihih tagimmaiseh (A. 481)
       Tallih tagimmaiseh (A. 484)
       Tallihi(n) takimma(i)sehe(n) (1594, A. 485, 93, 97 a, 500-1)

    3. Kultasehe(n) kuominoho(n) (1565-6)

    4. Perimmäisen soimen peähä (1581, 81 ä)
       Soimella ylim(m)öisellä (1579, 83, A. 486-8, 90, 93-94)
       Soimell(a) ylimmäsell (A. 481, 500)
       Vie soimell(a) ylimmäisellä (1585-6)
       Ylimäisen soimen päähän (1578)
       Soimasille ylimmille (A. 499)
       Soimelle sopivammalle (1594)
       Soimella somimmaisella (A. 484, 89)
       Soimehe sopimaiseh (A. 482)
       Sopimmaizih soimiloihe (1562)
       Soimella sotkimolla (A. 498)
       Kultapohjan soimen peähä (1582)
       Stoilalla ylimmäizellä (A. 497 a)
       Stoilal ylimäisel (A. 497)
       Stoajalla ylimmäisille (A. 496)

    5. Sitokkoa vävyn oronen (1594)
       Sidotkoa vävyn oro (A. 498)
       Sitoote(s) vävyn oroni (-nen) (1570, 77, 90)
       Situot vävyn oroni (1566)
       Sitoat vävyn oroni (1565)
       Sitoute vävyn oroni (1582)
       Siduote(s) vävön (-vöine^) oro (ne) (A. 487-8, 93, 96, 500)
       Sitokoate vävyn oro (A. 501)
       Sidokkoade vävön oro (1562)
       Sidogoa vävön oro (A. 490)
       Pankaate vävyn oronen (1563)
       Sivo sie vävyn oroni (1573-5)
       Siivo sie vävyn oronen (1583)
       Sivalla vävyn oroini (2232)

    6. Patvisehe(n) patsahase(n) (63, 65, 70, 75, 81 a, 94, 2232,
          A. 490, 93, 501)
       Patviseh patshahasen (A. 489)
       Patviseh(e) patshahah(e) (1582, A. 484)
       Padviseh(e) patsaha(se) (A. 487-8, 493 a, 496, 98)
       Patvisehen patsahahan (1591)
       Patviseh on patsahase (1573, 73 a, 81)
       Patviseh(e) patsahe (-ha) (A. 494, 99, 500)
       Pangoa padvipatsahase (-hah) (A. 497, 97 a)
       Pane patvipatsahase (1574)
       Pane patvipattsahah on (1585)
       Sivo patvipatsahase (1576, 79)
       Paksuh padvipattsahahe (1562)
       Tammisehen patsahasen (1583)
       Tammiseen patsaseen (1577)
       Vaskisehen patsasehen (1590)
       Kultasehe patsahase (1566)
       Pane kiinni patsahaseh (1586)

    7. Rautasehen renkahasen (1563)
       Rautaseen renkaaseen (1577)
       Rautasehen renkaha'an (1571)'
       Rautaseh renkahah (A. 484)
       Rautasih on renkasihe (1581)
       Rautasehen renkahas (A. 489)
       Rauda(i)sehe rengahase (A. 487-8, 90)
       Vaskisehe rengahazen (2232)
       Vaskiseh rengaha (A. 498)
       Kultasihi renkahihi (1581 a)
       Suureen suitsirengahasen (A. 485, 501)
       Suureh suittsirengahahe (-hase) (1562, A. 496 497 a)
       Rinnoin risti renkahasen (1594)
       Rinnoin risti rengahase (A. 494)
       Rinnoin risti rengaha (A. 500)
       Ristihise rengaha (A. 493 a)
       Ristizehe ringahaze (A. 493)
       Pane kultakolttsahase (1579)
       Sijo kultakoltsasehen (1586)
       Sivo kultakolttsaseh on (1585)
       Kultasehen koltsasehen (1575)
       Kiinni kultakoltsasihin (1591)
       Kultasih(i) kolttsasih(-hihi) (1588, 96)
       Kultasen on koltsasehe (1573, 73 a)
       Koltsasehen vaskiseh (1590)

   8. Hopeaisihin vitjasihin (1591)

   9. Sulkkusista suitsimista (A. 494)
      Sulkkusista suitsiloista (1576)

Hevonen viedään Vienanläänissä tavallisesti "takimmaiseen tanhuoon",
kerran "tammisehen tanhuohon" ja pari kertaa "kultasehen kuominohon",
Aunuksessa "tallihin takimmaisehen". Mainitaanpa lähemmin sen
paikkakin, jommoisena useimmiten esiintyy "ylimmäinen soimi".
Aunuksessa on soimi-sana joskus vaihtunut venäläisperäiseen samaa
merkitsevään stoila-sanaan. Täällä on hevonen sidottava "patviseen",
joskus tammiseen, kultaseen tai vaskiseen patsaaseen. Rengas, josta
myös puhutaan on alunperin ilmeisesti ollut "rautainen", mikä
alkusoinnun puolesta soveltuu runoon paremmin kuin "vaskinen".
Epäilemättä myöhempi on "kultainen koltsa", missä "renkaan" sijalle
on tullut vastaava venäläinen sana. Sitävastoin vanha saattaa runomme
toisinnoissa olla myös säe:

    Suureen suitsirenkahasen.

Säe:

    Rinnoin risti renkahasen,

josta on voinut vääntyä säe:

    Ristisehen renkahasen

lienee syntynyt sulhasen istuttamista koskevan kohdan vaikutuksesta:

    Rinnoin ristirahvahasen.

Säe 8 tavataan vain kerran ja 9 kahdesti.

Tälläkin Vävyn virren kohdalla on vastine Suomen puolella (Horn. Ahlqv.
82):

    Pankoos vävyn hevonen
    Tallihin takimmaisehen,
    Soimehen sopimmaisehen,
    Tammisehen patsahasen.

"Sopimmainen soimi" on rajan takana muuntunut joskus "somimmaiseksi"
tai "sopivammaksi soimeksi". Myös Inkerin Soikkolassa (Salminen, LH,
212-13) kehoitetaan viemään sulhasen hevonen:

    Tallii takimaisee,
    Seimelle etimäiselle.

Vaikka ruotsalainen lainasana talli siis esiintyy Vävyn virressä näin
laajalla karjalais-alueella, lienee tanhuo, johon sana "takimmainen"
paremmin soveltuu, siinä kuitenkin alkuperäisempi. Se tavataan myös
Länsi-Inkerin runoista (L-IR, 1762).

Vävyn hevosen syöttämistä koskevaan kohtaan, jolla runomme jatkuu,
liittyvät yhdessä vienalaisessa toisinnossa (1585) säkeet:

    Syöttele vävyn oroista,
    Syöttele metisin syömin,
    Juottele metisin juomin,
    Mesiheinin herkuttele,

mitkä epäilemättä ovat virteemme eksyneet Karjanluvuista, missä ne ovat
aivan yleisiä (SKVR I 4, 1360, 1439, 1507, 34, 1612, 98). Harvinaisia
ovat myös ne virtemme säkeet, joissa hevosen ruokkimista koskeva
kehoitus on esitetty seuraavassa muodossa:

1. Viekeät vävyn orolla (1565)

2. Lessyt otrat, lessyt kagrat (1565)

       Lestyt otrat, pestyt kagrat (1567)
    3. Survotut suvirukehet (1565)
    4. Vävyn oron appehiksi (1567)

Muut eri toisinnoista kerätyt säkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:

1. Apattoote(s) vävyn oro(i)nen (1563, 88, 90)

       Apattoot (-toat) vävyn oroni (1560, 70, 82)
       Apatattes vävyn oronen (1577)
       Apatoates (-dez) vävyn oro(ni, oroista) (1596. A. 496, 97 a)
       Apattoo vävyn oroa (1578)
       Apattakkoa vävön oro (1562)
       Apattago(a) vävyn oro (A. 498-9)
       Apatelkaas vävyn oro (A. 485)
       Apatelkoa vävyn oroa (1594)
       Apatelgoa (-go, guo, -gua, -gos) vävö(i)n oro (orih, oroista)
          (A. 487-8, 90, 93, 93 a, 94, 500)
       Apattakoate vävyn oro (501)

Apata(s) vävyn oroni (-ne)

          (1573-6, 79, 81, 81 a, 83, 85, 87, 91)
       Apeta vävyn oronen (1568, 68 a)
       Apatas vävyn oroista (2232)
       Syötelkää vävyn orih (A. 481)
       Syötelkääte vävyni oro (A. 489)
       Syötelköä te vävyni oro (A. 484)
       Syötelgeä vävöni oro (A. 486)
       Syöttele vävyn oroni (1586)
       Lessyin osrin, pessyin kakroin (1570, 73 a, 74, 79, 81 a,
          82, 87, 91, 2232)
       Lessyn osrin, pessyn kakroin (1573, 81)
       Lestyin otrin, pestyin kakroin (1590)
       Lessyin osrin, lessyin kakroin (1566)
       Lessyin otrin (otrain), lessyin kakroin (kakrain)
          (1568 a, 78, 85)
       Lesyin otrain, lesyin kaurain (1568)
       Pessyin osrin (otrin, oztrin), lessyin kakroin
          (1576, 86, 88, 96)
       Pessy(i)n otrin, lessyin kagroin (kakroin) (1563, 77)
       Lessyin leivin, pessyin kagroin (1562, A. 485, 87-88, 90,
          93-4, 96, 97 a, 99, 500)
       Lestyin leivin, pestyin kauroin (1575, 78, 94, A. 501)
       Lessyin leivin, pessyin kauroin (A. 489)
       Pessin leivin, pessin kagroin (A. 498)
       Lessyin lehvin, pessyin kakroin (1583)
       Lessyil leivil, pessyil kagroil (A. 484)

    3. Survotuin suvirukehin (1563, 66, 68, 68 a, 70, 73-9, 81-3,
          85-8, 91, 94, 96, 2232, A. 501)
       Survotuin suvirugehin (1562, A. 481, 485-90, 93-4, 96,
          97 a, 99, 500)
       Survetuin suvirugehin (A. 498)
       Survotuil suvirugehil (A. 484)

    4. Hau(v)otuin kagrasin (A. 481, 86)

    5. Viekeä heineä vävyn orolla (1582)
       Vie heinie vävyn orolla (1573, 73 a, 87, 2232)
       Vie heiniä vävyn orolle (1591)
       Tuo heiniä vävyn orolla (1575)
       Vie heiniä helukaispäitä (1591)

    6. Heinie herukaispäitä (1587)
       Heini on helivöispäistä (1573 a)
       Heini on helyöspäitä (1573)
       Heiniä hedelmäpäitä (1575)
       Heiniä kesätekoja (2232)
       Heinillä helukaspäillä (1586)

    7. Mesinukka nurmikasta (1573, 73 a)
       Mesinukka nurmiloita (1587)
       Mesinukka nurmikkahia (1591)
       Tahikka helyperiä (2232)

    8. Vaskisella vakkasella (1573, 73 a, 75, 82-3, 91)

    9. Punasella purtilolla (1575)
       Koropalla kultasella (1573, 73 a)
       Koropalla kullitulla (1583)
       Tinasella tuoppisella (1591)
       Tinasilla listoilla (1582)

Tässäkin runon kohdassa käännytään milloin yhden milloin useamman
henkilön puoleen. Kehoitus alkaa joko karjalaisella "apattaa" tai
yleissuomalaisella "syöttää" sanalla. Viimeksimainittu esiintyy
kuitenkin etupäässä Aunuksessa. Lukuisissa muistiinpanoissa hevosta
ruokitaan:

    Lessyin osrin, pessyin kakroin.

"Lessyin leivin (lehvin)" on epäilemättä vain alkusoinnun
aiheuttama. Mitä "pestyillä" kauroilla (ohrilla) tarkoitetaan, selittää
ehkä säe (4):

    Hau(v)otuin kagrasin.

Mahdollista on kuitenkin, että "lesty" sana on alunperin, kuten se
eräissä toisinnoissa esiintyykin, liittynyt kumpaankin viljalajiin.
Yhtä yleinen kuin ohrat ja kaurat on runossamme "survotut suvirukihit".
Lisäksi kehoitetaan viemään sulhasen hevoselle heiniä. Säe "vaskisella
vakkasella" kertoineen:

    Punasella purtilolla
    Koropalla kultasella (kullitulla)
    Tinasella tuoppisella

tai:

    Tinasilla listeillä,

on tuskin kuulunut runoomme alunperin.

Tämäkin sulhasen hevosen ruokkimista koskeva kohta
tavataan jälleen itäsuomalaisistakin häärunoista. (Ilom.,
A. Rel., 122; B. Ahlqv., 35; C. Ahlqv., 82):

    A.
    Syötelgeä väivöni orshoi
    Pestyin leivin, pestyin kagroin,
    Survotuin suvirugehin.

    B.
    Kanna kauroja etehen,
    Toinen heinän helpehiä,
    Kolmas ruumenen rumuja.

    C.
    Pankoos vävyn hevolle
    Kappa kauroja etehen,
    Vaan ei syö vävyn hevonen,
    Pannaan otria etehen.

Vieläpä inkerikkojenkin vastaavassa virressä esiintyy säe (Salminen,
LH, 213-15):

    Pessyin kagroin, lessyin odrin.

Eräissä etupäässä Aunuksesta saaduissa toisinnoissa
esiintyy vielä kehoitus:

1. Sukikaatte vävyn oro (A. 491-2)

       Sugiede vävön oro (A. 488)
       Sukikoa vävyn oroista (1594)
       Sugigo vävyn oroista (A. 494)
    2. Sirkanluisella suvalla (A. 494)
       Sirkunluisella suvalla (1594)
       Mursunluisella su(v)alla (A. 491)
       Ozmonluisella suvalla (A. 488)

Mutta suurimman huomion kohteena on luonnollisesti sulhanen itse. Hänen
tupaan tuomistaan käsittelee seuraava runonkohta:

    Tuokoote vävy tupahan (1563)
    Tuokotes vävy tupahe (1570)
    Tuokoa vävy tupaha(n) (1565-6)
    Tuogoa vävy tubah(a) (A. 490, 96)
    Tuokoo vävy tupah (1590)
    Tuokovate vävy tupahe (1570)
    Ottoate vävy tubah (A. 497)
    Kutsukoate vävy tupahan (A. 501)
    Jo tuo vävy tupahe (1581 a)
    Tuoppa sie vävy tupahan (1575)
    Pane tuo vävy tupah (2232)

Sulhoa suurennellen laulaja toisin paikoin kysyy:

    Mahtuuko vävy tupahan (1577-8)
    Sopiiko(s) vävy tupahe (-paan) (1581, 81 a, 84)
    Sopineeko vävy tupahe (1587)
    Soipiuko vävy tupah(a, -he) (1585-6, 74, 95)
    Sopinooko vävyni pirttih (2234)
    Tulloukos vävy tupahe (1579)

Kerran tämä kysymys alkaa säkeellä:

    Annap on itse kyselen (1585)

Useimmiten asia esitetään suoranaisena epäilynä:

1. Ei mahu vävy tupa(h)a(n) (1576, 78, 82, 88, 90, 96)

       Ei mahu vävy tubahi (A. 496)
       Ei vävy tupahan mahu (A. 501)
       Ei vävö tubahki mahu (1562)
       Ei sovi vävy tupahe (-han) (1570, 73, 73 a, 63, 66, 68, 68 a)
       Ei vävy (-vö) tubah(a, tupahan) sovi (-vie, sobi) (A. 481,
          86-9, 97-500)
       Ei vävy tupahan tule (A. 485)
       Ei vävö tubah(ki) tule (A. 490, 93, 93 a)
       Ei tule vävy tupahan (1565, 91)
       Ei vävy tule (-lou) tupahan (1594, 76)

    2. Ilman orren ottamatta (1562, 66, 68, 68 a, 70, 73-4, 76,
          78-9, 81-2, 85-7, 93, A. 485-90, 93-4, 96-501)
       Ilmai orren ottamatta (A. 497 a)
       Oviorren ottamatta (1572)
       Oviorren nostamatta (1591)
       Oviseinän ottamatta (1563, 65, 75, 77, 88, 96, 2232, A. 481)
       Oviseinien ottamatta (2234)
       Ilman uksen ottamatta (1594)

    3. Kamanan korottamatta (1563, 68, 68 a)
       Kamo(v)an korottamatta (1562, 73-4, 79, 82, 86, 94,
          A. 485, 87-90, 93-4, 96-501)
       Kamo(v)an kohottamatta (1566, 75-6, 81, 81 a, 85, 87-8,
          91, 93, 96, 2232)
       Kamunan kohottamatta (1577)
       Kamuon korottamatta (1570)
       Kamaijen kohottamatta (2234)

    4. Sivuseinän siirtämättä (-dämättä) (1562-3, 74, 76-9, 81 a, 84-5,
          87, 90-1, 93-4, 2232, A. 481, 85-9, 91, 93, 93 a, 96-500)
       Sivulautsan laskomatta (1573, 73 a)

    5. Otsaseinän ottamatta (1574, 94, A. 488, 90, 93 a, 94, 96-9)
       Ot(t)siseinän ottamatta (1562, 65, 76, 78, A. 493)
       Otsaseinän ollottamatta (A. 485)

    6. Soppiseinän sortamatta (-damatta) (1562-3, 94, A. 485,
          88, 90, 93-4, 96-8, 500)
       Soppiseinän sortumatta (A. 491)
       Soppiseinän siirtämättä (1571)

    7. Perä- (Peri-) seinän purkamatta (1575, A. 486-8, 91,
          97, 97 a, 99)
       Perä- (Peri-) seinän päästämättä (1577, A. 484)
       Peräseinän peävistämättä (A. 489)
       Perilautsan laskematta (1591)

Muutamat toisinnot pyrkivät esittämään syynkin, miksi vävy
ei muka mahdu tupaan:

1. Vävy on päätänsä (peätänsä) pitempi (1575, 82)

       Vävy on päätään (peätähä) pitempi (1566, 68, 68 a, 78)
       Väv on peätä pitempi (1573)
       Vävy on peädähä pitembi (A. 488)

    2. Korvalista(an) korkeampi (1568, 68 a, 75, 78)
       Korvallista korki(j)empi (1566, 75, 82)
       Kirvehellistä korgiempi (A. 488)

Nämä kahdeksasta muistiinpanosta tavatut säkeet soveltuvat kuitenkin
paremmin tuohon aikaisempaan runonkohtaan, johon jo olemme tutustuneet.
Kolmannessa aunukselaisessa toisinnossa esiintyvät tässä kohdin vielä
seuraavat säkeet:

1. Notkahuta nuoret niskat (A. 491)

       Notkahuttele nuoret nissat (A. 488)
       Notkahutteli nuoret nissat (A. 487)

    2. Kuin on tuores tuomen latva (A. 491)
       Kuin on nuori tuomenladva (A. 488)
       Kuin on nuoren tuomenladvan (A. 487)

    3. Kaunehen katajan lehvä(n) (A. 487-8)
       Kasvava katajan lehvä (A. 491)

Kun samat säkeet morsiameen kohdistuen ovat paljoa yleisempiä toisessa
häävirressä, on todennäköistä, että ne ovat tuosta runoomme siirtyneet.

Yleisemmin todetaan vain lyhyesti, että vävy mahtuu tupaan "ilman orren
ottamatta", jolloin runomme kertaa nuo ennenmainitut säkeet. Muudan
toisinto (1585) aloittaa tämän kohdan säkeillä:

    Jopa neän kyselömätä,
    Arvoan anelomata,
    Sopiu vävy tupaha.

Yleisemmin tämä seikka todetaan vain lyhyesti:

    Jo mahtuu vävy tupahan (1590-1)
    Mahtuu vävy tupaan (1577)
    Jo sopii (-piu) vävy tupah(e) (1563, 70, 74)
    Sopivo vävy tupah (-baha) (1593, A. 4^6)
    Jo vävy tubah sopii(bi) (A. 497, 99)
    Jo tuloo (-lou, -luo, -li) vävy tupaha (-he) (1565, 76, 79,
       81, 81 a, 82)
    Jo vävy tuli tupahan (1594)
    Jo vävö tubah tuloo (A. 481, 85, 87, 90, 93 a, 94)
    Jo vävy tupaha(n) tuli (1586, A. 488, 97 a)
    Jo vävy tubahki tuli (1562)
    Jopa toin vävyn tupahan (1575)
    Ilmanorren ottamatta j.n.e.

Säkeet

    Ilman orren ottamatta
    Oviseinän ottamatta
    Otsaseinän ottamatta

ovat todennäköisesti alunperin saman säkeen muunnoksia huolimatta
siitä, että ne kaikki esiintyvät useissa muistiinpanoissa ja viimeinen
joskus vielä ensimmäisen kertona. Yleisimpiä ovat:

    Ilman orren ottamatta,
    Kamanan korottamatta,
    Sivuseinän siirtämättä,
    Soppiseinän sortamatta,
    Peräseinän purkamatta.

Samat seinät mainitaan itäsuomalaisessakin häävirressä, kuten seuraavat
ilomantsilaiset esimerkit osoittavat (A. Ahlqv., 35; B. Ahlqv., 82):

    A.
    Ei sovi vävy tupahan
    Ilman orren ottamatta,
    Kamanan korottamatta,
    Sivuseinän siirtämättä,
    Soppiseinän sortamatta
    Multihirren muuttamatta,
    Periseinän perkamatta.

    B.
    Vaan ei sovi vävy sisälle
    Ilman orren ottamatta,
    Kamanan korottamatta,
    Sivuseinän siirtämättä,
    Periseinän perkamatta,
    Sortamatta soppiseinän.

Verrattakoon näihin vielä seuraavia inkerikkojen vastaavia säkeitä
(ks. Salminen, LH, 177-80):

    Mahtuuko vävy tupahan
    Ilman orren ottamatta,
    Peräseinän siirtämättä,
    Kamanan korottamatta.

Teoksessaan "Länsi-Inkerin häärunot" (s. 180) on Väinö Salminen
viitannut karhun peijaisissa esitetyn virren sakeisiin: "Sopiiko
tupahan turpa, nenä nelisnurkkasehen" ja tämän johdosta huomauttanut:
"Tuntuu siltä kuin kysymys, sopiiko suuri mesikämmen tupaan, olisi
alkuperäisempi ja että tässä kohden häämenoissa jäljitellään
karhunpeijaisia." Tämä olettamus on kuitenkin tarpeeton, tiedetäänhän,
että useilla kansoilla on ollut tapana sulhasta suurennella häämenojen
aikana.

Aivan odottamatta alkaa Kauko-Karjalan hääruno tässä kohden kuvailla,
mistä aineksista häätupa on rakennettu:

1. Ovisein(ä) (on) osmonluine(n, -ni) (1563, 79, 81-2, 96)

       Ovisein(ä) (on) osmanluine(n, -ni) (1577, 86, 90)
       Ovi se on osmonluini (1570)
       Ovisein on osmonluusta (1575, 2232, A. 488)
       Ovisein(ä) on osmonluista (1565, 74, 2234)
       Otsaseinä (on) osmonluinen (1594, A. 484, 89, 93 a, 98)
       Otsizeinä osmonluine (1562)
       Otsasein(ä) (on) osmanluine(n) (A. 490, 93, 94, 501)
       Otsisein on osmonluusta (1566)
       Otsisein(ä) on osmonluista (1565, 76)
       Otsaseinä odmanluinen (A. 497 a, 99)
       Kamana kalevanluinen (A. 501)
       Kamoa on kalovanluine (1562, A. 493, 97 a)
       Kamano (-moa) kalevanluuta (A. 483, 94)
       Kamana (-no, -moa) (on) kalovanluuta (A. 490, 83, 88)
       Kamo on kalovanluista (A. 482)
       Kamana (-mona, -mova) kaprehenluinen (1563, 79, 90)
       Kamova on kapehenluine (-ni) (1576, 86)
       Kamoa on kapitsanluini (1596)
       Kamoa on karitsanluine (1577)
       Kamoa (-mua) (on) karitsanluusta (luista) (1575, 84, 2232)
       Karsina kalevanluista (2234)
       Karsina kapehen (-pihen) luusta (luista) (1581, 1 a, 84)

    3. Sivusein(ä) (on) sirkunluine(n, ni) (1562-3, 70, 76-7, 79,
          81-2, 86, 94, A. 481-4, 94, 501)
       Sivusein(ä) (on) sirkanluine(n) (A. 489-90, 93 a, 97-9)
       Sivusein(ä) (on) sirkun luusta (luista) (1566, 73 a, 74,
          96, A. 488)
       Sivusein on sirkanluusta (2232)

    4. Soppisein(ä) (on) sorsanluine(n) (1562-3, 90, 94,
          A. 482, 90, 93-4, 97-8, 501)
       Soppisein(ä) (on) sorsanluusta (1566, A. 488)
       Tsuppuseinä on tsurkanluini (1581, 81 a)

    5. Perä(-ri)seinä on petranluine(n, ni) (1563, 70, 76-7, 79,
          81-2, 86, 94, A. 481, 84, 89, 93, 97, 97 a, 99)
       Peräseinä on petran (peuran) luusta (luista) (1566, 73 a,
          75, 96, 2234, A 488)
       Peräseinä parasta luuta (A. 490)

    6. Laki (-gi) (on) lahnan suomuksinen (1562, 70, 94, A. 484,
          86, 88-90, 93-4, 98)
       Laki (-gi) lahnan suomuksista (1575, A. 481-2)
       Lak(i) (on) lahnan suomuloista (1573 a, 74, 79, 81, 81 a,
          84, 2232, 34, A 501)
       Laki lahnan suomuloittu (1577)
       Laki on kullin kirjutettu (-teltu, -joteltu) (1596, 73, 73 a)
       Lagi on meren laganen (A. 499)

    7. Lattia meren latanen (-dane) (A. 501, 494)
       Latti(e) (on) meren ladanen (A. 488, 90, 93, 93 a)
       Latet on meren latanen (1594)
       Lattia on meren laganen (A. 484, 89)
       Late on meren lagaini (A. 498)
       Late kuin meren lagane (1562)
       Late on vasin (-sen) valettu (-ltu) (1573, 73 a, 96)
       Lattia on vesin valettu (1577)
       Lattia (Late) lammin lumpehesta (-hista) (1579, 84)
       Latja lahnan suomuksinen (A. 499)
       Late on kullin kirjaeltu (-jutettu) (1575, 74)
       Laut on kullin kirjutettu (1577)

    8. Kiuko (a, -kaa, -kuo, -kuv) on meren kivistä (1573 -5, 81-2, 96)

    9. Patsas meren poateroista (1596)
       Patsas meren patviloista (1573 a, 74)
       Patsas meren poattiloista (1573)
       Patsas meren paltassuista (1581, 81 a)
       Patsas saaren paasiloista (1584)
       Patsas on parasta puuta (1594, A. 483, 88-9)
       Partsas on parasta puuta (A. 484)
       Patsas parasta luuta (A. 481, 86)

Huolimatta siitä, että nämä säkeet tavataan lukuisista toisinnoista,
liittyvät ne runoomme aina aivan irrallisena osana. Se seikka, että ne
esiintyvät juuri siinä runonkohdassa, missä tuvan eri seinät mainitaan,
osoittaa, mikä ne on johtanut runoomme. Huomaahan kansamme vanhoja
runoja tutkiessa useinkin, miten pelkästään samalla sanalla alkavat
säkeet helposti saattavat sekaantua toisiinsa. Niinpä tässäkin kohdin,
esim. runossa 1579 (vrt. A. 481) säe: "sivuseinän siirtämättä" voi
suorastaan jatkua säkeellä: "sivusein on sirkunluinen". Samaten (A.
490) säe: "otsaseinän ottamatta" säkeellä: "otsaseinä osmonluinen".

Yhtä irrallinen on tuvan kuvaus itäsuomalaisessa häävirressä (Ilom., A.
Ahlqv., 35., B. Rel., 112):

    A.
    Periseinän perkamatta.
    Sivuseinä sirkanluista
    Soppiseinä sorsan luista,
    Karsina kalevan luista
    Periseinä petran luista.

    B.
    Ilman oven ottamatta,
    Kamajasen korottamatta.
    Otsaseinä osmonluinen,
    Peräseinä petran luinen
    Laki lahnan suomuksinen,
    Lattii meren mujuinen.

Tutkimuksessaan "Pohjolan häätupa" (SUSA XXIII, 2) on Kaarle Krohn
huomauttanut, etteivät puheena olevat säkeet, mitkä Itä-Suomessa ja
Inkerissä esiintyvät etenkin Pakenevan runon liitteenä, ole siihenkään
alunperin kuuluneet. Hänen käsityksensä mukaan ne ovat kotoisin
länsisuomalaisesta kehtolaulusta, missä Tuonen tupaa kuvaillaan
vastaavin säkein. Kun tämä runonkatkelma on häävirressämme
liitännäinen, syrjäytämme sen lähemmän käsittelyn. Huomautettakoon
kuitenkin, että sanat latanen, laganen y.m. säkeessä 7 ovat ilmeisesti
vääntyneet täällä tuntemattomasta länsisuomalaisesta sanasta vahanen
(vrt. Kaarle Krohn, m.t.s. 17).

Kun on todettu, että sulhanen mahtuu tupaan, on hän saatettava
istumaan. Tätä esittävät seuraavat säkeet:

1. Issuttakkoa (-kkua) vaivoistani (-ne, väivyistäni)

(1562, A. 498, 1112)

       Issuttoates me(i)än vävyö (-vynä, -nen, -ni)
          (1574, 79, 76, 88, 96)
       Istuttoade vävyistäni (A. 497 a)
       Issuttaos vävyistäni (A. 497)
       Istuttakoate vävyseni (A. 501)
       Istutelkoa vävyä (1594)
       Istutelkaa vavoistani (A. 485)
       Issutelgoa (-gua) vävöäni (vavoistani) (A. 487, 88, 90, 94)
       Istuttos meiän vävyä (1577)
       Issuttagoa se vävy seinäh (A. 499)
       Istuttaate (-toote) vävy stolah(an) (1563, 90)
       Issutahe vävy stolahe (1570)
       Issuttoat vävy tupaah (1580)
       Issuta(s) vävy tupahan (-he) (73 a, 75, 2232)
       Issutat vävy tupahe (1573)
       Itse istutan (-tah) vävyni (1587, 91)
       Minne istutan vävyni (1586)
       Istuhu, vävy, lautsalla (1593)

    2. Kahen lautsan katkauksella (A. 1112)

    3. Suuren leibästolan taaksi (1562)

    4. Selin seinähä(n) sinisee(n) (1575, 80, 83, 2232, A. 485, 97)
       Selin seinähe (-hä) siniseh (1574, 87, 96, A. 490, 94, 97 a)
       Selin seinäh (on) siniseh (1573 a, 70, 76, 79, A. 499)
       Selin seineä sinistä (1563, 88, 94)
       Selin seinän sinisen (1577)
       Selin seinäh sinisehen (1591)
       Sellin on sinizen seinän (1562)
       Selin sinisen seinähän (1586)
       Sinisen seinäh seline (A. 498)
       Seljin seinällä simaseh (A. 487-8)
       Selin sivuseinähäsen (A. 501)

    5. Otsin olutmaljahase(n) (1567, 87, 90, A. 490)
       Otsin olutmallazehe (A. 488)
       Otsin olomaljahasen (A. 501)
       Ozin olutmaljaseh (A. 491)
       Ozin olostautsasehen (1563)
       Otsin oveh punazeh (A. 497 a)
       Punaseh oveh otsine (A. 498)
       Kohdih oveh punaseh (A. 499)
       Kohin kultaseh stolahe (1579)
       Kohin kultasen stolan (1577)
       Kohin kultapaartilan (1577)

    6. Kohi(n) hyvä(h) rahvaha(s)se(h) (1573 a, 76,79, 86, 91, 2232)
       Kohin hyvään rahvaaseen (1583)
       Kohin hyvään (-väli) rahvahahan (-he) (1575, 74, 87)
       Kohin hyveä rahvahase (1573)
       Kohti rissirahvahese (1570)
       Rinnoin ristirahvahase(en) (1588, 94, A. 485, 94, 97, 501)
       Rinnon ristirahvaisehen (1590)
       Rinnoin ristirahvahah(e) (1562, 93, 96)
       Rinnoin ristirahvahaah (1580)
       Rinnor ristirahvahah (A. 497 a)
       Rinnoin ristirahvah (A. 491)
       Ristirinnoin rahvahaze (-vase) (A. 488, 90)
       Rissin rinnoin rahvahase (A. 487)
       Otsin hyvän rahvaan (1577)

Eräät säkeet, jotka luettelossamme esiintyvät vain kerran
muistiinpantuina, kuten "suuren leibästolan taaksi" ovat
tilapäisiä ja paikallisia. Vanhaa perua on sitävastoin tuo
hyvin yleinen:

    Selin seinähän siniseen,

mikä esiintyy Itä-Suomen (Suojärvi, Rel., 132) ja vieläpä Inkerinkin
häärunoissa (Salminen, LH, 78-81, 208-9).

Säettä: "Kohin hyvään rahvahasen" vastaa Inkerissä m.m. "Suin sullaan
rahvahaan". Verraten yleinen on Kauko-Karjalan Vävynvirressä lisäksi
säe:

    Rinnoin ristirahvahasen.

Tämä kristinuskon vaikutusta todistava säe ei kuitenkaan yksin riitä
todistamaan, että myös runo, missä se esiintyy, olisi syntynyt vasta
kristillisenä aikana. Tosin inkerikkojenkin keskuudessa sulhanen
istutetaan "päin ristirahvahassa", mutta kumpikin säe on voinut
myöhemmin syntyä erikseen kummallakin taholla.

Kun sulhanen on istutettu, aletaan runon mukaan tarkastella hänen
silmiään. Siitä kertovat seuraavat lukuisat toisinnot:

1. Tuokaa (s, -koa, -koas, -koo) tulta tuohisella (1563, 65-6,

          70, 77, 79-80, 82, 85, 88, 90, 94, 96)
       Tuopa(s) tulta tuohisella (1578, 81, 81 a, 87)
       Tuo sie tulta tuohisella (1568, 68 a, 73-5, 86, 2232)
       Tuo tulta tuohisella (1591)
       Tuogoa (-gua) tulta tuohisessa (A. 493-4)
       Tuogos tuli tuohisessa (A. 493 a)
       Tuogoa tuli tuohuksissa (1562, A. 498)
       Tuogoa tuli tuohuksinen (A. 487-8)
       Tuokoate tulta tuohuksella (A. 501)
       Tuoga (-gua, goas) tulta tuohuksissa (A. 496-7, 1112)
       Tuogaa tulta tuohuksista (A. 485)

    2. Temmatkates tervaksella (1563)
       Temmakkate tervaksilla (1577)
       Temmatkoa tervaksella (1565, 94)
       Temmelkeä tervaksilla (1580)
       Tempoalkoa tervaksella (1596)
       Temmakkoate(s) tervaksella (1574, 76, 82)
       Tempoates tervaksella (1588)
       Tempaopas (-paapas) tervasella (1568, 68 a)
       Tempoa (-poos) tervaksella (1586, 75, 91)
       Tempoa tulta tervaksella (1578)
       Terva(k)sella tempovale (1579, 2232)
       Temmaltele tervaksessa (A. 494)
       Temmelgöä(des) (työ) tervaksissa (1562, A. 493 a, 96, 98)
       Temelkoate tervaksissa (A. 501)
       Temmelguades tervaksessa (A. 493)
       Temmelgäte tervaksissa (A. 497)
       Temeldäkkiiä tervaksissa (A. 1112)
       Temmelgääpäs tervaksista (A. 485)
       Temmelgöö (-göä) se tervaksine(n) (A. 487-8)
       Tempoa tervastikkusella (1573, 73 a, 81 a, 85-6)
       Tempaas tervatikkusella (1581, 83)
       Temmakkoas tervalastusella (1566)
       Eli tervastikkusella (1587)

    3. Jotta neän (näen, nään) vävyni silmät (1565, 68, 68 a, 81 a, 85)
       Millä neän (näen, nään) vävyni silmät (1573, 73 a, 76, 83,
          88, 96)
       Näkisin vävyni silmät (1574-5, 77, 86-8, 91, 2232)
       Jotta näkisin vävyni silmät (1580)
       Nähä on vävyni silmät (1582)
       Katsuo vävyni (-vöini) silmät (1566, A. 493)
       Katsoa silmiä vävysen (1595)
       Katsoisin vävyni silmän (-mät) (1590, 63)
       Katso sie vävyni silmät (1579)
       Katso vävyni silmie (A. 494)
       Katson mie vävyni silmiin (1570)
       Vuota, katselemma vävyn silmiä (A. 498)
       Vuotas, katson vävöjäni (A. 487)

    4. Sinisetkö vai(n) puna(i)set (1563, 65, 68, 68 a, 70, 73, 73 a,
          76-7, 79-80, 82, 85-6, 88, 91, 95-6, A. 493, 498)
       Sinisetk(ö) on vai(n) punaset (1566, 74-5, 81 a, 87, 1651-53,
          1736, A. 494)
       Valgie vai punane (A. 487)

    5. Vaiko voahen valkeaiset (1586)
       Vain(ko) (on) vaahtivalkeaiset (1563, 96)
       Vaiko vaahtovalkeuiset (1588)
       Vain on voahen välkevuote (1579)
       Vaingo voahen valgehuotte (A. 493)
       Vai on vaahen valkeuvet (1591)
       Vaink(o) (on) vaahen valkeu(d)et (-kevuuet) (1568 a, 75, 68)
       Vai on vaahe valkeuton (1577)
       Vai meren voahen valkevut (1580)
       Meren voahen valkevuotko (1581 a)
       Vaiko vaatevalkeaiset (1588)
       Vain on aivan valkieset (1570)
       Vaiko aivin valkiaiset (1590)
       Vainko on varsin valkiet (1566)
       Vai(n)ko (Vain on) kellan karvalliset (1595, 1651-53, 1736)
       Eli kullan keskoset (1657)

    6. Vai meren ruuvon ruskevuotko (1581 a)
       Meren ruuvon ruskeudet (1575)
       Meren ruovon ruskevut (1580)
       Meren ruohon ruskeuvet (1591)

    7. Meren kaislan kaunevut (1580)

    8. Elä tuo tulta tuohisella (1587, 95, 2232)

    9. Tervasella tempovale (2232)
       Elä tuo tulta tervaksella (1595)
       Elgä tuoko tervaksista (A. 485)
       Eläkä tervastikkusella (1587)

   10. Tuli (on) tuoliini (-nen) rämäkkä (1565, 79, 81-2, A. 493-4)
       Tuli on tuohinen ramakka (1568, 68 a)
       Tuli on tuohinen räpäkkä (-kkö) (1563, 1651)
       Tuohin(i) (-nen) (on) tuli rämäkkä (1566, 73-6, 85, 87-8,
          91, 96)
       Tuoh on tuli rämäkkä (2232)
       Tuohen on tuli hämäkkä (1570)
       Kun on tuohinen rämäkkä (1586)
       Tuohessa tuli räpäkkä (1595)
       Tuohi on tuli räpäkkä (1652)

   11. Savu (on) musta tervaksine(n, -ni) (1563, 65-6, 68, 68 a,
          74-6, 79, 81-2, 85-8, 91, 94, 96, A. 493-4)
       Sav on musta tervaksini (-ne) (1573, 73 a)
       Sav on musta tervaksen (1570)
       Savu musta tervaksessa (1594)
       Tuli musta tervaksinen (1567)
       Musta tul on tervaksinen (A. 497)
       Must on tuli tervaksine (A. 496)

   12. Savustuu vävyni silmät (1575, 79, 81, 81 a, 86-7, 2232)
       Saussuttaa (-tau) vävyni (-vöini) silmät (A. 493, 93 a)
       Vävyn silmät saussuttaa (A. 497)
       Mussentaa (-tau) vävyni silmät (1588, 96, A. 494)
       Mussuttaa vävyni silmät (1577)
       Mustuvi vävyltä silmät (1591)
       Vävyn silmät mussendauppi (A. 496)

   13. Tuokaa (s, -koa, -koas) tulta tuohuksella (1563, 65-6, 76-7,
       79-80, 82, 85, 88, 94, 96)
       Tuogua tulta tuohuksessa (A. 493)
       Tuoppas (Tuopa) tulta tuohuksella (1595, 81, 81 a)
       Tuo sie tulta tuohuksella (1568 a, 70, 73-5, 83, 86-7)
       Tuo sie tulta tuoheksella (2232)
       Tuo tulta tuohuksella (1578, 91)
       Tuo tulta tuohuksessa (1593 a)
       Tuo tuli tuohuksessa (A. 494)
       Tuogos tuli tuohuksen (A. 499)

   14. Vähäsellä valkieta (-kiata, -keata) (1565, 68, 68 a, 70,
          73 a-6, 78-9, 81 a, 82, 85-6, 88, 95, 2232)
       Vähäsellä valkiaista (-keaista) (1563, 91, 94, 96)
       Vähäsellä valkijeta (1573, 87)
       Valkieta vahan nenässä (1581)
       Vähäsellä valkiessa (1577)
       Vahazessa valgiassa (-geassa) (A. 487-8)
       Valkiaista (-joista) vähäsellä (1651, 53)
       Valkiaista vakkasella (1651)

   15. Valkea tuli vahanen (1567)
       Valgie tuli on vahani (A. 1112)
       Valgi on tuli vahane (A. 496)
       Valgie on vahanen tuli (A. 487-8)
       Valgein on vahane tuli (1562)
       Vahanen (-haini) on tuli vakava (1485, 91)

   16. Ei mustu vävyltä silmät (1591)

Jonkun verran erilaatuisia ovat ne tulen tuomista koskeovat säkeet,
mitkä tavataan etupäässä Aunuksen toisinnoista.

    A. Tuogua tulta ruottimesta (A. 485, 88)

    B. Roiguo tuli ruohtiminen (A. 487)
       Roigoa tuli ruohtine (A. 488)
       Ruskia (-kie) tuli ruohtimeni (-mini) (A. 501, 1112)
       Rusgia on tuli ruohtimissa (A. 498)
       Ruskea tuli ruohtimeh (A. 499)
       Ruskein tuli ruohtimini (V. 1562)

    C. Paras tuli paishsheksinen[7] (A. 487)
       Paras tuli paitseksine (V. 1562)
       Paras tul on paitsheksine(n, ni) (A. 496-7, 1112)
       Paras tuli paitekseni (A. 501)
       Paras tuli paitseksesta (-seksistä) (A. 485, 88)
       Paras tuli on paisheksissa (A. 498)
       Paras tuli paisseksih (A. 499)

    D. Vävyn silmät valottavi (A. 501)
       Vävyn (-vön) silmät vallottaa (-tauppi, -dauppi) (A. 487-8, 96)
       Vävyn silmät valgasoo (A. 497)
       Vävyn rozan vallottauve (V. 1562)

Joskus runomme tämän jälkeen jatkuu säkeillä:

    Toipa tulta tuohuksella,
    Vähäsellä valkieta (1581 a)

tahi:

    Katsottihin vävyn kasvot,
    Vävyn silmät sirkittihin (1594).

Yleisimmin tulen tuomista seuraavat säkeet:

17. Jopa näin (nään, neän) vävyni (vävyltä) silmät (1565, 81,

          86-8, 91, 2232)
       Jop on näin (neän) vävyni (-ne) silmät (1581 a-2)
       Jo nyt näin (nään) vävyni silmät (1583, 96)
       Jo näin vävyni silmät (1575)

   18. Ei siniset, ei punaset (1573-4, 76-7, 81, 81 a, 85-8,
          91, 94, 96, A. 494)
       Ei ole siniset, ei puna(i)set (1575, 2232)
       Ei siniset eikä punaset (1570)
       Eikä kellan karvalliset (1651-52, 1736)

   19. Vaan (Vain) on (oli) vaalien (voahen) valkeuiset
          (1594, 96, 2232)
       Voan (Vain) on voahen valkevuote (1573, 73 a)
       Vaan on voahen valgehuotte (A. 494)
       Vain on voahtivalkiaiset (1596)
       Meren vaahen valkeuet (1577)
       Meren vaahen valkeuuvet (1575)
       Meren voahen valkevuote (1576, 81-2)
       Meren voahen valkevuot on (1585)
       Meren vuahen valkeuot (1574)
       Aivan vahon valgoset (A. 498)
       Vain vaatevalkeaiset (1588)
       Ne on aivin valkiet (1570)

   20. Meren ruovon ruskeuset (1577)
       Meren (on) ruuvon ruskevuote (1573, 73 a, 76, 82)
       Meren ruuvon ruskevuot on (1585)
       Vaan ovat ruuvon ruskeuuvet (1575)
       Meren ruohon ruskeuot (1574)
       Meren ruohon ruskehuote (1581)

   21. Meren kaislan kaunehuset (2232)
       Meren kaislan kauneuet (1577)
       Meren kaislan kaunehuot (1574)
       Meren kaislan kaunehuote (1573, 73 a, 76, 81-2)
       Meren kaislan kaunehuot on (1585)

   22. Meren heinän helpevyöte (1581)

Aivan paikallisia ja tilapäisiä ovat sellaiset säkeet kuin:

    Ei siniset, ei punaset,
    Eikä vaahen valkeuvet,
    Meren ruohon ruskuvet,
    On kuin kultakoltsahiset,
    Hopiaiset renkahiset (1591).

"Kultakoltsaisehet" tavataan toisestakin muistiinpanosta (1583).
Yhdessä toisinnossa sanotaan:

    Ei meren ruuvon ruskevuot,
    Vaan meren voahen valkevuot (1581 a).

Yhdessä vielä:

    Aivan voahen valkeaiset,
    Puolanmarjan pyörehyiset,
    Kangasmarjan kaunehuiset (1586).

Samaten yhdessä:

    Hyvät on silmät sulhasella,
    Välttävät silmät vävyllä (1595).

Kerran myös:

    Vuotas, katson vävyistäni,
    Vävyllän on silmät suuret (A. 497 a).

Yksinäinen on lisäksi seuraava aunukselainen toisinto:

    Vuotas, katson vävöistäni,
    Punanego vai sinine.
    Ei o punane, ei sinine,
    Väv on voahten valgevushshe,
    Rumenttshazen ruskevushshe,
    Vielinäizen valgehushshe (A. 488)

Vävyn silmien tarkastamisesta puhutaan ilomantsilaisessakin
Vävynvirressä (A. Ahlqv., 82; B. Ahlqv., 35; C. Rel., 122):

    A.
    Tuokoos tuli tervaksinen
    Vävyn silmät katsoani,
    Sinisetkö, vaan punaset.
    Tuokoos tuli tuohuksinen
    Vävyn silmät katsoani.
    Ei oo vävyn silmät,
    Ei siniset, ei punaset,
    Silmät vävyllä valkeat.

    B.
    Kun katson vävyltä silmät,
    Sinisetkö vai punaset,
    Vaiko vaahtivalkiaiset,
    Vaiko kellan karvalliset.

    C.
    Hyv on tuli tuohustuli,
    Paras on tuli paitsois.

Vaikka ne säkeet, joissa sulhasen silmistä puhuttaessa mainitaan meren
vaahti, meren ruoko ja meren kaisla, tavataan useista toisinnoista
viitaten meren rannalle, on kuitenkin epävarmaa, ovatko ne alkuperäisiä
runossamme. Ne esiintyvät näet myös laulajan virressä, missä
runonlaulaja sanoo m.m. (vrt. 1651, 54, 57, 1736, 38-39, 54, 70):

    Ken minun virren kiittänevi,
    Sille poika syntyköhön,
    Meren ruoon ruskevuinen,
    Meren kaislan kaunevuinen,
    Meren vaahen valkevuinen,
    Meren hyypehen hyvynen (1732)

Lönnrotin Vuokkiniemessä 1833 muistiinpanemassa Vävynvirressä (1577)
seuraa sulhasen silmäin katsomista kysymys:

    Sopiko siikaset sivulle,
    Kanamarja kainaloihin?

Tämä turmeltunut säepari lienee luettava:

    Sopiiko siikasen sivulle,
    Kanamarjan kainalohon!

Että Vävynvirressä ennen vanhaan on esitetty tämänlaatuinen kysymys,
osoittavat seuraavat aunukselaiset toisinnot, joissa laulaja nimittää
sulhasta vävykseen, mutta morsianta sisarekseen.

1. Vuota(s) katson vävystäni (vöistäni) (A. 483, 90)

       Lazes, katson vävöistäni (A. 496)
    2. Sopiiko sisoni sirehen (A. 483)
       Soobiigo (-biugo) sisoni siirreh (A. 490, 96)
    3. Lakluoni laipioh (A. 483)
       Lagluoni lappieh(e) (A. 490, 96)

Yhdessä muistiinpanossa taas, kun sulhasen silmät on katsottu,
sanotaan:

    Sobiuba sizoni sireh,
    Lagluoni lappioho (A. 488).

Useimmissa toisinnoissa Vävynvirsi päättyy sulhasen silmien
tarkasteluun. Vain ani harvoissa muistiinpanoissa puhutaan lisäksi
sulhasen kestitsemisestä:

1. Tuokaa tuopilla olutta (1570, 80)

       Tuo sie tuopilla olutta (1573, 73 a)
       Tuopa tuopilla olutta (1590)

    2. Kantoote kaksivartisella (1570)
       Kanna kaksivartisella (1590)
       Kanna kaksikorvasella (1573, 73 a)

    3. Uuven vävyn juotavakse (1573, 73 a)

    4. Tuokaa lohta luottisella (1570)
       Tuo sie lohta luotasella (1575)

    5. Lahnankaloa loatkasella (1570)

    6. Uuven vävyn syömiseksi (1575)

Säkeillä 1-2, missä puhutaan kaksikorvaisesta tai -vartisesta tuopista,
on vastine länsisuomalaisessa Tapanin virressä (Kant. tutk., II, 30):

    Tuoppas oltta tuopisella,
    Kanna kaksikorvasella.

Kaksikorvasella tai -vartisella tuopilla kannetaan olutta myös Päivölän
pidoissa (ks. Lemminkäisen virsi). Säkeet 4-5 taas lienevät
muodostuneet esikuvanaan virsi, mikä lauletaan, kun sulhanen on palanut
häämatkalta.

Parissa aunukselaisessa toisinnossa kehoitetaan tuomaan sulholle
voitakin:

    Tuogua voida luodazelta,
    Puhtahalda purdalolda (A. 493)

    Pangoa suu sulahan voihin,
    Käsin keärin kakkaroihin (A. 494)

Näissäkin sulhasen kestitsemistä koskevissa säkeissä huomaa tuon toisen
virren vaikutusta. Viimeksimainitusta on Vävynvirteen siirtynyt myös
seuraava säeryhmä:

1. Olut juoksi orren päästä (peästä, päistä) (1573, 73 a, 75, 2232)

2. Mesi vaarnahan (voarnohen) nenistä (1575, 2232)

       Mesi voarnojen sijasta (1573 a)
       Mesi noaklojen sijoista (1573)
    3. Uu(v)en vävyn juomiseksi (-se) (1575, 2232)

Omituinen liitännäinen on vielä seuraava, kerran muistiinpantu
säkeistö:

    Venähällä vehnät kasvo,
    Saksan salmilla rukehet,
    Viel on lohta luotasella
    Uuven vävyn syömisekse (2232)

Europaeuksen Kiimasjärveltä 1845 saama toisinto päättää Vävynvirren
sanoilla:

    Late rautainen ramasi,
    Sulhon rautakannan alla,
    Laki vaskinen ramasi
    Sulhon kultakudrin päällä (1563)

MORSIAMEN PÄÄNPANENTA- JA SAATTOVIRRET

Samoinkuin monien muiden kansojen on muinaissuomalaistenkin häämenojen
huomattavimpia kohtia ollut morsiamen varustaminen naidun naisen
ulkonaisilla tuntomerkeillä. Kauko-Karjalassa tämä toimitus, johon
valmistaudutaan erinäisiä itkuvirsiä esittämällä, suoritetaan morsiamen
kodissa. "Antilas" kääntyy tällöin omaistensa puoleen kyselemällä
kampaa ja kehoittamalla näitä "sukimaan" hänen päätään. "Päätä
pantaessa" morsian tavallisesti istuu uuninpatsaan läheisyyteen
asetetulla "pölkyllä". Siihen hänet istuttaa patvaska kuljetettuaan
häntä kahdesti myötä- ja kerran vastapäivään pölkyn ympäri. Tätä
morsiamen varustamista sulhasen matkaan, minkä tavallisesti neidon
sisar ja veljen vaimo toimittavat, kuvailee Marttini (Naima- ja
häätapoja II, 155-6) seuraavin sanoin: "Niitä huonoja vaatteita, joita
antilas itkeissään on koko päivän pitänyt, ei ensinkään riisuta, vaan
niiden päälle puetaan rätsinä (naisen paita), kosto (hame), peretnikka
(esiliina) ja kaklapaikka (kaulahuivi), kaikki parasta, mitä
morsiamella on. Sitten alkavat piätä panna, hiukset laitetaan
palmikolla, kahdelle letille, jotka pään ympäri kääritään. Sitten
asetetaan sorokka (naidun naisen päähine) päähän, huilupaikka
(verhohuivi) hunnun tavoin sorokan yli ja villalapaset käteen."

Marttini huomauttaa lisäksi, että yleisö seuraa uteliaana "tätä
häämenojen ratkaisevinta ja tärkeintä hetkeä", minkä tunnelmaa
kohottavat tällöin pöydän ääreen kokoontuneet "häävirsien laulajat".
"Päänpanentavirttä" lauletaan "koko ajan kun päätä pannaan" (Afanasjew,
Häätavat Uhtualla, 13). Allaoleva luettelo kuvastaa tämän virren eri
toisinnoissa esiintyviä säkeitä:

1. Mit(ä) istut (issut) isännän poika (1525, 35-36, 99, 1600, 06,

          09-11, 15-16, 22, 27, 34, 36-37, 43, 45, 48, 59, 2229, 37,
          39-40, 43-44, 49)
       Mit istut (issut) isosen (-si) poika (1601, 19, 31, 39, 42, 58)
       Mitä istut (issut) isän (isäs) poika (1597, 1650-06)
       Midäs (-täpä) issut izos (iso) poiga (A. 505, 07)
       Mit(äs) istut (issut) isoni poika (1598, 1629, A. 502)
       Mit istut isosukuinen (1612)
       Mitä issuit isän poika (1649)
       Mitä issyit issäin poika (1657)
       Miss issut isännän poika (1641)
       Nyt issut isännän poika (1620)

    2. Veljes (Velies) vanhin valvattelet (1525, 35-36, 98, 1610,
          15-16, 20, 22, 27, 31, 36-37, 39, 42, 45, 48, 54, 56,
          58-59, 2229, 37, 39-40, 44, 49)
       Veljes vanhin vartoelet (1611)
       Veljes (Velies) vanhin valvottelet (vaikuttelet, valvastelet,
          valvatate, valvateltu) (1599, 1600 01, 06, 09, 19, 34)
       Valvatat veljes vanhin (1655)
       Veljes vanhin valvatat (2243)
       Valvattelet maan valio (1597)
       Valvattelet (Valvatat) maan valio (1597, A. 505)
       Maan valio valvattelet (1612)
       Moanpa valittu valitat (A. 507)
       Veni vanen valvattelet (1641)
       Istutko (Issutko) isännän hyvy(y)ttä (1650-52)
       Vai issut isännän hyvyyttä (1655)

    4. Vai(n, -ko) emännän arma(h)utta (1606, 10-11, 31, 42, 50, 2237)
       Vai emännän rakka(h)utta (1651, 55)
       Vai issut emännän kaunehuutta (1652)

    5. Vai(n, -ko) pirtin puhta(h)utta (1606, 10, 31, 42, 2237, A. 502)
       Taikka pirtin puhtautta (1611)
       Vainko pirtin valkevutt (1651)
       El on pirtin valkevuutta (1652)

    6. Vain(ko) sintsin siivoutta (1610-11, 31, 51, 2237)
       Vaiko sintson siivovuutta (1606)
       Vain issut sintsin siivovuutta (1652)

    7. Vajan pääjen valkevuutta (1606)
       Vajon päi(d)en valkeutta (1610-11)

    8. Issutko ikkunan hyvyyttä (A. 502)

    9. Vainkos stolan valkehutta (A. 502)

   10. Et istu (issu) ison (isän) hyvy(y)ttä (1535, 98-99, 1606,
          09-11, 15-16, 19, 22, 27, 29, 34, 36-37, 39, 42, 45,
          56, 58-59, 2229, 37, 39, 43-44, A. 507)
       Et istu isäs hyvyyttä (1597)
       Et issu ison (isän) hyvyyte(e)n (1525, 1600-01, 20, 41)
       Et istu (issu) isännän hüvüttä (1536, 1648-50, 52-54)
       Et iss isännän hüvüttä (hyvyyttä) (1649, 51)
       Ed issu izäs hyvyten (A. 505)
       Etkä ison armahuutta (1645)

   11. Et (Etkä) emännän arma(h)u(u)tta (1535, 1606, 09-11, 15, 19,
          22, 27, 36-37, 42, 50, 58, 2237)
       Etk(ä, Eikä) emon (emän) arma(h)u(u)tta (1598, 1616, 39, 45, 56)
       Et(kä) emon (emännän) armauteen (-huuteen, -huten) (1525, 1600,
          01, 20, 41)
       Et issu emon hyvyyttä (1645)
       Etkä emon kaunehutta (1659)
       Et(kä) emännän kaunehut (-hutta, -huutta) (1634, 52, 2229,
          39, 43-44)
       Et(kä) emännän rakka(h)utta (-vutta) (1536, 1646, 48-49,
          51, 53-54, 2249)
       Et emännän rikkaute (1599)

   12. Etkä(i) pirtin puhta(h)utta (-huutta, -vutta) (1609-10,
          15, 2229, 36, 40, 42, 48, 53, 2239)
       Etkä(i) pirtin (pertin) välke(v)utta (-vuutta) (1536, 97-98,
          1616, 34, 45-46, 49-52, 54, 59, 2243-44)
       Etkä pirtin valkehut (2229)
       Etkä pirtin (pertin) valkeuteen (-vuuteen) (1601, 20)
       Edgäs pertin valgehuten (A. 505)

   13. Etkä sopen someutta (1598)

   14. Etkä sintsin siivoutta (-hutta, -vutta, -vuutta) (1536, 97,
          1609-11, 22, 40, 48-54, 56, 2239)
       Etkä sintson siivovuuteen (1601)
       Etkä sintsin sievevyyttä (1645)
       Etkä sintsin kaunehutta (1616)

   15. Etkä(s) pöyvän puhtautta (-tehuute) (1597, A. 507)

   16. Edgäs päivän puhtahuten (A. 505)

   17. Et lautsan valkevutta (1636)

   18. Istut (Issut) impyen (-pyön, -vön, -ven, impivyn) hyvy(y)ttä
          (1535, 97-98, 1606, 08-11, 15, 22, 31, 34, 36-37, 39, 42,
          45, 48, 51, 53, 56, 58, 2229, 37, 39, 44, 49)
       Istut (Issut) impien hyvy(y)ttä (1619, 29)
       Vaan istut impyen hyvyyttä (1650)
       Issut impyön (-pyen, -pyvön) hyvy(y)te(e)n (1525, 1600-01,
          20, A. 505, 07)
       Issuit impüön (-vön, -pien) hüvüttä (1616, 49, 54, 59)
       Issut impien ilossa (1536=1646)
       Istut lempiö hyvyyteen (1641)

   19. Kanavarren kauneutta (-hutta, -huutta, -vutta, -vuutta)
          (1606, 09-10, 15-16, 19, 22, 31, 34, 36-37, 39, 42,
          45, 48-49, 51, 53-59, 2229, 37, 39, 43-44, 49)
       Kanavarren kaunehuten (1525)
       Kanavarsien kaunevussa (1536=1646)
       Kanavarren valkeutta (1598)
       Kana(n)marjan kaune(h)utta (1597-98, A. 502)
       Kansan(!)marjan kaunehutta (1535)
       Kana(n)marjan kaunehute (-huten, -huteen, -neuteen)
          (1599, 1600-01, 20, 41, A. 505-07)

   20. Kassapäisen (-pääsi) kauneutta (1608, 11, 50)

   21. Tukkapäijen (-pääsi) turpe(h)utta (1608, 37)
       Tukkapäijen turpevuten (1525)

   22. Lettipäisen lempeyttä (1611)

   23. Sinisorsan soreutta (suorevutta) (1650, 52-54)

   24. Somevutta sotkavarren (1615)

   25. Neijen nuoren rakkautta (1651)

   26. Sormuskäien somevutta (1655)
       Sormuskäsien suorevuussa (1536=1646)

   27. Puolamarjan puhtahuuteen (1601)

   28. Vain issut iki hyvyyttä (1652)

Näitä runotoisintoja tarkastaessa huomaa ensinnäkin, että laulajat ovat
morsiamen omaisia. Vain erehdyksestä on eräisiin toisintoihin tullut
"isoni poika" sulhasen puhuttelusanoina. Säkeet 3-9, missä sulhaselta
tiedustellaan minkävuoksi hän tuvassa istuu, ovat muistiinpanoissa
harvinaisempia kuin säkeet, joissa laulajat mitään kysymättä heti
selittävät asian. Kolmen vienalaisen toisinnon sanamuodosta voi
päättää, että joskus sulhanen itse tai joku sulhasen nimessä on
vastannut tälle esitettyyn kysymykseen:

    En issu (Enkä issy) isännän hyvyyttä (1655, 57),
    Enkä emännän rakka(h)utta (1655, 57),
    Enkä sintsin siivoutta (1657),
    Enkä pirtin valkehutta (1657),
    Issun impivön (-pyen) hyvyyttä (-vyyte) (1655, 57, 1599),
    Kanavarren (Kanamarjan) kaunehutta (-hute) (1655, 57, 1599),
    Sorsavarren somevutta (1657).

Onpa Aunuksestakin muistiinpantu säkeet:

    Istun itseni(!) hyvyttä,
    Kanamarjan kaunehutta (A. 502).

Säeluettelomme osoittaa lisäksi, että laulajat yleisemmin ovat puhuneet
"ison eli isän hyvyydestä", "emännän tai emon armaudesta" ja "pirtin
puhtaudesta" tai "valkeudesta" sekä verraten usein myös "sintsin
(porstuan) siivoudesta". Aivan harvinaisia ovat "vajanpäät"
(ulkoporstua), pöytä eli stola, lautsa ja ikkuna. Kerran puhutaan
"sopenkin someudesta" ja "päivän puhtaudesta". Selitys, minkä
vuoksi sulhanen tuvassa istuu, ilmaistaan useimmiten säkeillä:

    Istut impyen hyvyyttä,
    Kanavarren kauneutta.

Ilomantsista tämä runonkohta on muistiinpantu seuraavassa muodossa
(Rel., 110):

    Mitä istut, isosen poika,
    Veljes vanhin, valvattelet?
    Istutko ison hyvyyttä,
    Vain istut emos hyvyyttä,
    Vain on pertin puhtavuutta,
    Vain on pöyän valkevuutta?
    Istun impyen hyvyyttä,
    Kanan marjan kauneutta.

Perin harvinaisia ovat luettelomme säkeet 20-28.

Tämän jälkeen laulu jatkuu seuraavasti:

1. Sulho, viljo(i)n (viljo) veljyeni (-jyöni, -jyvöni, velluöni)

(1525, 98, 1610-11, 20, 27, 34, 3637, 43-44, 46, 49, A. 505)

2. Vielä veljeä parempi (1611)

3. Istuit (Issuit) viikon, istu (issu)(i) vielä (1536, 97, 1627,

          48-49, 51-56, 2240, 49)
       Issyit viikon, issy vielä (1657)
       Issut viikon, issu vielä (1631)
       Issut viigon, ka issu vielä (A. 507)

    4. Vuotit viikon, vuota(s)(i) vielä (1525, 35-36, 98 1601, 06,
          09-11, 15-16, 22, 26-27, 31, 34, 36-37, 39, 41-42, 45,
          48-50, 52-59, 2236-37, 4344, 46, 49, A. 505)
       Uotit viikon, uota vielä (1603)
       Viikon vuotit, vuota vielä (1619)
       Vuota vielä, vuotit viikon (1620)

    5. Ei ole (oo) valmis valvattisi (1525, 1619, 22, 26-27, 37,
          50-51, 2240)
       Ei ole valmis valvattimes (1651-2, 54-5, 57)
       Ei ole valmis valvattani (1631)
       Kun ei ole valmis valvattis (2237)
       Ei ole valmis varrottusi (1611)

    6. Valmis valvateltavasi (-se) (1619, 22, 27, 2237, 40)
       Ei valmis valvateltavas(i) (1650, 54)
       Valmis valvateltavassa (1631)
       Eikä valvateltavasi (1525, 37)
       Eikä valvatettavas (1657)
       Valmis varroteltavasi (1611)

    7. Suorinut ikisopusi (1619)

    8. Vuosin kolmin kossottuse (1622)

    9. Savoin markoin maksettuse (1622)

   10. Tuhansin lunassettuse (1622)

   11. Anna peipponen peseikse (1597)
       Anna meijän peippone peseikse (A. 507)
       Meän on peiboni pezekse (A. 505)

   12. Anna sotka suoriaikse (1597)
       Anna meijän sotka suoriabi (A. 507)
       Ana meän sotka suoriauppi (A. 505)

   13. Jo (Vast) on jalka sukitettu (1645, 51)

   14. Toini on sukitettavana (1651)
       Toista sukitettaneki (1645)

   15. Jo on jalka kengitetty (Jätetty) (1535, 97-98, 1600, 09,
          20, 36, 39, 41-42, 52, 58, 2236, 4344, 46)
       Jopa on jalka kenkitetty (1601, 34)
       Jo on jalka kenkittünä (1616)
       Vast(a) on jalka kengitetty (-kitetty) (1525, 1610-11,
          15, 19, 22, 31, 37, 48, 49, 51, 53-57, 2237, 40)
       Vast on jalka kenkittünä (1654)
       Yks(i) (on) jalka kengitetty (1599, 1627, A. 505)

   16. Toin(en, Toini) (on) kengitettävänä (-kitettävänä) (1535,
          97-1600, 06, 15, 19, 31, 34, 36, 41-2, 51, 56, 2236, 40, 43)
       Toin(en, Toini) (on) kengiteltävänä (-kiteltävänä) (1525, 1601,
          03, 09-11, 16, 22, 37, 39, 58, 2237, 44, 46)
       Toista vasta kenkitetäh (-tetään) (1648-9, 52-3, 55, 57)
       Toini on kengitettävässe (A. 505)
       Toista vasta kenkitähe (1654)

   17. Puol on vartta voate peällä (1636)
       Puol on vartta voate vyöllä (1637)

   18. Toista puolta voatetetah (1636)

   19. Jo(p) on käsi hiemotettu (1535, 98, 1601, 03, 09, 16, 20, 29,
          34, 39, 41-42, 45, 58-59)
       Vast on käsi hiemotettu (1525, 1608, 10-11, 19, 22, 49, 51,
          53, 2237)
       Nyt on käsi hiemotettu (1631)
       Yks on käsi (-zi) hiemoteltu (-tettu) (2246, A. 505)
       Yksi käsi (on) hiemotettu (1597, 1627)
       Käsi toini on hiemoteltu (1636)
       Vasta käsi hiimotettu (1606)
       Vast on hiema hiemotettu (1599, 1648)
       Jo on hiema hiemoteltu (1656)
       Yks(i) on hiema hiemotettu (1650, 2249)

   20. Toin(en, Toini) on hiemoteltavana (-vina) (1525, 35, 1601, 03,
          09, 11, 16, 19, 20, 22, 27, 31, 36, 39, 42, 50, 56, 58-59,
          2237, 46)
       Toinen (Toini, Toin on) hiemotettavana (1597-99, 1610, 15,
          34, 39, 2249)
       Toini on hiimoteltavana (1606)
       Toista kättä hiemotetaan (1645)
       Toista vasta hiemotetah (1649, 53)
       Toista vasta hiemotamma (1648)
       Toini on hiernotettavassa (A. 505)

   21. Puol(i) on päätä (peätä, piätä) palmikoitu (-ttu) (1535,
          98-1601, 06, 11, 19-20, 27, 31, 34, 36, 39, 45, 48-49,
          53, 56, 58-59, 2240, 43-44, 46, 49, A. 505)
       Puoli päät on palmikoitta (1641)
       Puol(i) on päätä (peätä, piätä) palmikolla (1597, 1609-10,
          15-16, 22, 29, 42, 50-51)
       Puoli on päätä palmikoilla (1603)
       Puol(i) on peätä (piätä) palmikoissa (-kossa) (1525, 1637)
       Puoli peätä on palmikossa (A. 510)
       Vast (Jo) on palmikko palmikoitu (1536, 1652, 54-55, 57)
       Vast on puoli piätä pantu (1536)

   22. Toinen (Toini, Toin on) palmikoit(t)avana (1525, 97-1601, 06,
          10-12, 16, 22, 27, 31, 34, 39, 41-42, 51, 56, 58, 2240,
          43-44, 46, 49, A. 510)
       Toista vasta palmikoijah (-jaan) (1648-49, 5255, 57)
       Toista puolta palmikoiaan (-koijah) (1636, 45)
       Puol(i) on palmikoit(t)avana (1609, 20, 50)
       Toinen (-ni) palmikoitsemat(t)a (1535, 1603)
       Toin on palmikoittematta (1619)
       Toini on palmikoidavassa (A. 505)
       Toin on palmikoitavina (2243)
       Toini on puoli pantavana (1536)

   23. Panes peätä (piätä) palmikoll(a) (1606,-10, 2237)
       Pankaa päätä palmikolla (1611)
       Pankoas peätä palmikolla (1615)

   24. Sivo silkillä nivusta (1606, 10, 2237)
       Situot silkillä hi(v)usta (1611, 15)

   25. Jo(p) on käsi kinnastettu (-nassettu) (1535, 98, 1600-01, 20,
          41, 52-3, 2243-4)
       Vast on käsi kinnastettu (-nassettu) (1610, 48, 51, 54-5,
          57,  2240)
       Jo on käsi kinnasseltu (2246)
       Jopa käsi kinnastettu (1634)
       Yks(i) on käsi kinnassettu (1627, 50, 2249)
       Yks on käsi kintahassa (2237)

   26. Toinen kinnastettavana (1598, 1641)
       Toin(i) on kinnassettana (1535, 1600, 10, 27, 34, 51, 2240, 43)
       Toine(n) on kinnasteltavana (-seltavana) (1601, 50, 2244,
          46, 49)
       Toista vasta kinnassetah (-taan) (1648, 52-55)
       Toista vasta kinnastelen (1657)
       Toin on kintahattomana (2237)

   27. Vuotit viikon, et väsynyt (2237)

   28. Jo(pa) on valmis valvattisi (-tise, -times) (1525, 35-36,
          1609-11, 19-20, 22, 34, 36-37, 45-46, 48-49, 51-52, 54-56,
          58, 2241, 46-47, 49)
       Nyt (Jo nyt, Jok) on valmis valvattisi (-se, -times) (1603,
          15, 27, 31, 39, 42, 2237, 44)
       Jo on valmis varrottusi (1611)
       Jo on valmis valvattuna (valkutettus) (1600-01)

   29. Valmis valvateltavasi (-se) (1525, 35-36, 98-1600, 06, 09-10,
          15-16, 19-20, 22, 27, 31, 34, 3637, 39, 45, 48-49, 51, 54,
          56, 58, 2237, 41, 44, 47, 49)
       Jo valmis valvatettavas (1655)
       Valmis valvatettavana (1601)
       Valmis varroteltavasi (1611)

   30. Ikipäivin issuttuse (1636)

   31. Vuosin kolmin kosjottusi (1629, 31, 42)
       Vuosin kolmin kossottuse (1636)

   32. Sa(v)oin (Sajoin) markoin maksettusi (-se) (11629, 31, 36, 42)

   33. Tuhansin lunassettusi (-se) (1629, 31, 36, 42)

   34. Lak on piähä laitettu (1655)
       Lakki peähä on laitettu (1653)
       Lakki pieh laitettih (1657)

   35. Huolta piähä hoivattu (1655)
       Huolta pieh hoivattih (1657)
       Huolta peähä hoivatahe (1653)

   36. Ajatusta annettu (1655)
       Ajatusta annettih (1657)
       Ajatusta annetahe (1653)

Morsiamen pukemisesta puhuessaan eivät runotoisinnot aina esitä asioita
samassa järjestyksessä. Toisinaan mainitaan ensiksi pää, toisinaan
taas jalka tai käsi. Säeluettelomme järjestys pyrkii seuraamaan
karjalaisissa häissä yleisimmin noudatettua tapaa, mikä ilmenee myös
Marttinin edellämainitusta kuvauksesta. Asiasta toiseen siirryttäessä
toistuvat tavallisesti säkeet:

    Sulho, viljo(i)n veljyeni,
    Vuotit viikon, vuota vielä!
    Ei ole valmis valvattisi,
    Valmis valvateltavasi.

Näistä viimeinen on yhdessä toisinnossa saanut jatkoksi säkeen 7.
Tilapäisiä virressämme ovat myös säkeet 8-10, mitkä myöhemmin (31-33)
uudistuvat. Nämä esiintyvät Kiestingistä saadussa Päänpanentavirressä
seuraavassa yhteydessä (1653):

    Saitko sie sen, kuin käkesit
    Sulhasena käyvessäsi,
    Kolmin vuosin kossottus,
    Kaksin vuosin kaupattus,
    Tuhansin lunassettus,
    Savoin markoin maksettus?

Tarkoituksenmukaisempi se on siinä häävirressä, mikä lauletaan vasta
sulhasen saapuessa kotiinsa morsiamen kera.

Harvinaisia ovat lisäksi säkeet 11-12, joissa neitoa verrataan
peipposeen ja sotkaan ja joista edellisellä on vastine
Kilpakosintarunossa (esim. 468, 473, 491-93).

Morsiamen puvunosia tarkastaessa huomaa, että jalan sukittaminen
(13-14) tavataan vain kahdesta muistiinpanosta. Ainoastaan parissa
toisinnossa, joista kumpikin on Jyvöälahdelta, esiintyvät myös säkeet
17-18:

    Puol on vartta voate peällä (vyöllä),
    Toista puolta voatetetah.

Muut morsiamen pukemista koskevat säkeet, paitsi 23-24, jotka kuuluvat
toiseen runoon, ovat virtemme toisinnoissa aivan yleisiä. Ainakin
kahdella säeparilla on vastine Inkerissakin (A. Salminen, LH, 323;
B K-I:n runot, 2439):

    A. Yksi on jalka kengitetty,
       Toinen jalka kengättä.

    B. Jo on käsi kintahassa,
       Toinen kinnastettavana.

Kun morsian vihdoin on valmiiksi varustettu, laulajat huomauttavat
siitä säeparilla (28-29):

    Jo on valmis valvattisi,
    Valmis valvateltavasi!

Samaa tarkoittanevat seuraavat Repolan seuduilta Aunuksessa
muistiinmerkityt säkeet (A. 510):

    Jo on neido neijoissa,
    Talon tyttö taijoissa!

Kiestingissä, Oulangassa ja Soukelojärvellä laulajat liittävät
Päänpanentavirren loppuun vielä säkeet 34-36, missä puhutaan naidun
naisen päähineen tuottamasta huolesta. Käpälistä ne on kerran tavattu
morsiamen neuvokkivirren osana (1651):

    Morsioitani opetan:
    Lakki piähän laitettihe,
    Ajatusta annettihe.
    Morsioitani opetan:
    Huilu piähän hoivattihe,
    Huolta piällä annettihe.

Vastaavia säkeitä tapaamme Inkeristäkin. Niinpä Liissilässä on
morsiamelle tämän kotona laulettu (K-I:n runot, 3616):

    Mänet toisehen talloon,
    Siint huolta hoivassaan,
    Ajatusta annetaan.
    – – – – –
    Siulle huntu huisataan,
    Lakki piähän laitetaan.

Sulhaskansaa, joka tuvassa on odottanut morsiamen valmistumista,
kehoitetaan, nyt kun "lakki on päähän laitettu", siirtymään pihalle.
Tätä esittävä runonkohta on Vienanläänissä, kuten seuraava säeluttelo
osoittaa, aivan yleinen:

1. Pois pojat, ulos urhot (1525, 36, 98-1601, 06, 09-11, 13,

          15-16, 22, 25, 27, 31, 34-37, 44-45, 55, 59, 2238, 43-44,
          49, A. 510)
       Ulos pois urohot (1657)
       Pois ulos urohot mänköä (1652)

    2. Pihalle (-lla), pitimmät miehet (1525, 36, 98-1601, 09-11, 13,
          15-16, 22, 25, 27, 31, 34-37, 44-45, 59, 2238, 44, 49,
          A. 510)
       Pihalla, pisimmät (pitemmät, pikimmät) miehet (1606, 2235-6,
          2247)
       Pihall on pitimmät miehet (1652)
       Miehet pitemmät pirtistä (1657)

    3. Kansa kaikki kartanolla (1631)
       Naimakansa (Naimokansa, Naimukansa) kartanolla (-lta)
          (1536, 1634, 55, 2243-4, 47, 49)

Luusalmella on vielä lisätty:

    Ei tässä pivot parene,
    Kuin ei vierahat vähene (1645).

Heti kun tämä "jännityksellä odotettu" kehoitus on kajahtanut, lähtee
sulhaskansa "viipymättä" ulos "noudattaen entistä järjestystään:
patvaska edellä, saajannainen viimeisenä" (ks. Marttini, Naima- ja
häätapoja I, 201, II, 157). Erään tiedonannon mukaan on tällöin joskus
vielä laulettu (Häme, 1647):

    Ulos käyvät nyt urohot,
    Pihalle pisimmät miehet,
    Käyvät siltoa sinistä,
    Kananluista kaaputtavat.
    Kun tämä kana katove,
    Punakukka pois tulove,
    Sivu tästä tiet tehähe,
    Kautta rannan raivattahe,
    Aitojen takaisen puolen,
    Veräjien ulkopuolen.

Kuusi viimeistä säettä ovat Tyttöjen kerskumisia (SKVR I, 3, 1453,
1366), alku mahdollisesti karhunpeijasrunoa.

Kun sulhaskansa on siirtynyt pihalle, missä saajannainen asettuu
sulhasen oikealle ja patvaska vasemalle puolelle, alkaa pirtistä
jälleen kuulua laulua samalla kun morsiamen veli, setä tai jotkut muut
miespuoliset sukulaiset saattavat tätä pihalle. Tätä vakavaa
toimitusta, jolloin morsian kasvot verhottuna jättää vanhempainsa
kodin, kuvastavat tällöin lauletun virren sanat:

1. Mene (-nes, Mänes, Mänepä) myötä(h), myöty neiti (1598, 1620,

29, A. 506-07)

       Mänes myödä, myödy neidi (A. 476-77, 505)
       Mäne (nyt) myötä(h), myöty neiti (1597, 1642, 52)
       Niin mene myötä, myöty neiti (1650)
       Menes myötä myötyristä (1641)
       Männös myöti, möyty neiti (1601)
       Mänkös (Mene, Mäne) myöten, myöty neiti (-to) (1599, 1635,
          43, 56, 2245)
       Mäne (Mene, -nes) myö(v)en, myöty neiti (-ty) (1619, 28, 34, 39)
       Mäne(s, Männös) myy(v)en, myöty neiti (-to) (1525, 35-36,1600,
          09-10, 15-16, 20, 24, 27, 32, 36-38, 48, 51, 55, 58-59,
          2236, 38, 41, 44, 49)
       Mene nyt myyven, myöty neiti (1611)
       Viekyä myyven myöty neiti (2242)

    2. Kanssa (-nsa), kaupattu (-pittu) kananen (-ni) (1525, 98-9,
          1603, 19-20, 28, 34, 36-7, 39, 41-2, 50-1, 56, 58, A. 506-7)
       Kanssa, kaupattu kanoni (1652)
       Kansah, kaupattu (-pittu) kanane(n, -ni) (1597, 1600-01, 09-10,
          15, 2236, A. 476, 505)
       Kans on, kaupattu kanane (1655)
       Kanssa, kammattu kanani (1606)
       Kansa(n) kaupattu kanane(n, -ni) (1536, 93, 1632, 59, 2244-5,
          49, A. 477)
       Kansoin kaupattu kananen (-ni) (1535, 1611, 16, 22, 24, 27,
          36, 48, 2238, 41)

    3. Ijäkse isäsi koista (1634)

    4. Kun (Kuin) olit rakas rahoihin (-he, rahoih) (1525, 1601, 06,
       09-11, 15-6, 22, 27, 37, 50, 58-9; 2238, 41)
       Kun olit rakas rahahan (rahaan) (1535, 1599, 1628)
       Kun olit rakas rahalle (1619)
       Kun olit rakas rahoille (-lla) (1632, 2236)
       Rakas kuin olit rahoihin (1597)
       Olit rakas rahan ottoon (1536, A. 506)
       Rakas oit (olit) rahan otantaan (-ntah) (1598, 1603, 20,
          41, A. 477)
       Rakas rahan otantah(a, -he) (1654-5, 2249, A. 507)
       Rakas rahan otandaha (A. 476, 505)
       Rakas olit rahan ottoon (-ttoh) (1651, 53)
       Rakas rahan ottoho (1652)
       Mit olit rakas rahoihin (1656)
       Rakas rahoih, kiivas kihloih (1552, 1537)
       Rakas rahoill, kiivas kihloill (1634)

    5. Kiivas kihlojen oto(i)lla (1606, 09-10, 15, 2238, 41)
       Kiivas kihlan otantahan (-he) (1619, 48)
       Kiivas kihlojen otantah (-taan) (1622, 35, 2244-5)
       Kiivas kihloj(a) ottamahe (-han) (1658, 2236)
       Kiivas kihlojen otossa (1627)
       Kiivas kihlan ottelohon (-loihin) (1650, 56)
       Kiivas kihlojen otolta (1601)
       Kiivas olit kihlan ottoh (1653)
       Kun olit kiivas kihlan ottoon (otantah) (1651, 2249)
       Kun olit kiivas kihloihe (1659)
       Kun olit kiivas kihlojen ottoh (1600)
       Kuin olit kiivas kihloiltase (1654)
       Kiivas (olit) kihlan lyöntään (-tili) (1603, 55)
       Kiires kihlojen otantaan (1629)
       Kiire kihlan ottelohon (1617)
       Kievas kihlan otantaan (1628)
       Kielas kihlojen otolla (1611, 32)

    6. Kärkäs kättä antamahan (1635)
       Kärkäs kätes(i) annantah (-tahe, -ntoon) (1536, 1649,
          54-5, 2249)
       Kun (Kuin) olit kärkäs kätes antih (annantahe) (1648, 53)
       Käpäs kättä(s) antamahan (-ha, -he, -maan) (1525, 35, 1600,
          10-11, 15-6, 19-20, 22, 27-8, 37, 58, 2236, 38)
       Käpäs käen (keän) (on) annantahan (-daha) (1597, 99, 1641,
          50, 56, A 476)
       Käpäs käen annannalta (1601, 05)
       Käpäs kätes (kädes) annantahe (-ha) (1651, A. 507)
       Käpäs käen (kädes) issentäh (issendähä) (A. 477, 505-6)
       Käpäs käen käpsäntäh (1598)
       Kun olit käpäs kättä lyömä(h) (2244-5)
       Käpeä kään annantaan (1603)
       Olit keäpäs antihi (1652)
       Keäpäs kättäs (-ttes) antamalle (annantahe) (1609, 34, 59)
       Käyppäs kättäs antamahan (1606)
       Käyvös kättä antamahan (1632)

    7. Sormias sovittamahan (1632)
       Solmies sovittamah (1615)

    8. Etp on äijän, nuori neito (1632)
       Etpä äijän, nuori neiti (-to) (1609, 28, 36)
       Etp(ä) on äijeä (äijöä, äijiiä), nuori neiti (1525, 1627, 58)
       Et sie vielä, nuori neiti (2236)

    9. Yli pääsi ymmärrellyt (1608)
       Yli peäsi ymmärrellyn (1636)
       Yli peätäs ymmärrellyn (1609)
       Yli päästäs ymmärtänyt (1628)
       Yli peästäs ymmärtän (1627)
       Olipiästäs ümmärtäne (1525)
       Yli peästäs ymmärrelly(n) (1632, 58, 2238)

   10. Ku(i)n loajit (luajit) kavutun (-votun, kauvotun) kaupan
          (1525, 1609, 27, 32, 36)
       Kuin laait (lait) kautun kaupan (1608, 28)

   11. Ijän kaiken itkemisen (-kömisen) (1525, 1608-09, 35-36)
       Ik on kaikki itkeminen (1628)

   12. Vuosin voikaroittamisen (1636)
       Vuuven voikeroittamisen (voikaroihtamisen) (1525, 1609)
       Vuosi voikerehtaminen (1628)

   13. Kun läksit ison elolta (1628)

   14. Eli emosi koista (1628)

   15. Toivoit kuuksi (-kse) lähteväsi (-töväsi, -se) (1525, 1619,
          22, 36-37)
       Olit kuuksi lähtemässä (1628)
       Luulit kuuksi laativasi (1611)
       Toivoit kuuksi luativasi (1610)
       Toivot kuukse loatiase (2238)
       Toivoit kuuksi kossovasi (1659)
       Toivoit kuukse nousijakse (1634)

   16. Päiväksi käkieväsi (-köäväsi) (1525, 1610, 36-37)
       Päiväkse käkeölöväse (2238)
       Päiväksi käkiämässä (1628)
       Päiväksi päteäväsi (1611)
       Päiväkse lupautuvasse (1622)
       Päiväksi pürittäväne (1659)
       Päiväkse ylenijäkse (1634)

   17. Puoleksi on pois meneväs (1619)

   18. Etpä kuuksi loatinkana (1632)

   19. Päiväks et käjennynkänä (1632)

   20. Läksit ijäksi isän koista (1636)
       Ijäksi (-kse) isosi (-se) koista (1619, 22, 43)
       Ah ijäksi isän koista (1628)
       Ijäksesi isosi luota (1635)

   21. Elinajakse emosi (1619, 22)
       Polveksi emon elolta (eloista) (1628, 43)
       Polveksesi emosi luota (1635)
       Elinajaks emosestas (1636)

   22. Sait ijäksi (-jakseli) itkemistä (-komista) (1611, 15, 48)
       Sait ijäkse itkemisen (1634)
       Ijäkses (-seh) on itkemistä (-komista) (1610, 32, 2238)

   23. Vuu(v)eks voikerehtamista (1610, 15, 32)
       Vuu(v)en (Vuojen) voikerehtamista (1611, 22, 2238)
       Polveksi (-kse) posorimista (-rimisen) (1634, 48)

   24. Morsien, sisaruoni (1639)

   25. Kapulehti, lakluoni (1639)

   26. Ite koprin kyynälesi (1658-59)
       Luo (on) kynsin kyyneles (2244-45)

   27. Kamahloin (-hluin, kainaloin) haluvetesi (1639, 58-59)
       Kamahloin kanuvetes (2244-45)

   28. Ite pessyillä pihoilla (1639)

   29. Pisaret (-rat) ison (isot) pihalla (1639, 58)
       Isäs soamilla pihoilla (1659)

   30. Vanhempasi lastuloilla (1659)

   31. Lammit taaton (toaton) lattiella (-tteilla) (1639, 58)

Säkeet 1-2:

    Mene myötä, myöty neiti,
    Kanssa, kaupattu kananen

ovat kerran toisinnoissamme seuraavassakin perin turmeltuneessa
muodossa:

    Myötin neiti perähänse,
    Kana kaupattu kansoihens,
    Kaksin vuosin kaupattu,
    Kolmin vuosin kosjottuina (1657).

Säkeet 4-6 ovat taas (Vuokkiniemessä) synnyttäneet seuraavan
harvinaisen säkeistön:

    Kuin olit rakas rahoine,
    Niin ole rakas rekehen,
    Kiivas kihlojen otolla,
    Kiivas kirjakorjasehen,
    Käpäs kättäs antaman,
    Käpäs käymähän kylässä (2238, vrt. Kanteletar, I, 149).

Tilapäinen, mahdollisesti toisen runon aiheuttama on säe 7. Toisen
säkeistön kanssa, jota paikkakunnan murteessa vastaa kera, on useissa
toisinnoissa muuntunut sanoiksi kansan, kansoin y.m. Samoin on
ensimäisen säkeistön myötä ja yhdeksännen säkeistön ylipäätäs
pukeutuneet monenlaisiin muotoihin, mitkä osoittavat, ettei niitä ole
kaikkialla ymmärretty. Säkeet 11-12, mitkä tavataan muistakin runoista,
esiintyvät useimmissa toisinnoissa myöhemmin (22-23). Vastaava
runonkohta on Suomen puolella myös Miniänvirressä (Kantele II, 48-49):

    Olispa minun pitännä...
    Kahen puolini katella,
    Yli pääni ymmärrellä,
    Kuin tehä katuva kauppa,
    Ikuinen itkettävä.

Säkeet 15-21 esiintyvät Suomen puolella (Ilomantsi, Ahlqv., 77, vrt,
Rel., 60, Jaakkima, Rel., 331) seuraavassa muodossa:

    Niinkös luulit neity nuori,
    Toivotko yöksi lähteväsi,
    Päiväksi käkeäväsi?
    Sinne viivyt viikommaksi,
    Kaot kaikeksi ijäksi.

"Yö" itäsuomalaisissa toisinnoissa on epäilemättä "päivän" kertona ja
muutenkin runoon soveltuvampana alkuperäisempi kuin "kuu" vienalaisissa
runoissa. Kysymyksen muodossa nämä säkeet on toisin paikoin esitetty
myös rajan takana:

1. Toivotko, jotta (jott on) päiväks(e) lienöy (1648-49)

       Toivoitko, jotta päiväksi toiseks (1655)
       Toivoit, jotta päiväkse lienöü (1654)
       Toivoitko, jotta kuuksi lienöy (1653)

    2. Elikö, jott on kuuluiseksi (1648)
       Elikö noin päiväsekse (1653)

    3. Eikä päiväks(i) eikä puoleks(e) (1654-55)

    4. Tät (Siit) on ilmo ijäksese (-sesi) (1648-49)
       Sitä lienöy ilmo ijäksese (1653)
       Asno ilmo ijäksese (1654)
       Ilmo ikä päiväks (1655)

    5. Kauppoa(s, -ppuas, -ppas) kaikekse ijäkse(s) (1648-49, 53-54)

Säeparia 26-27:

    Ite koprin kyynälesi,
    Kamahloin haluvetesi

vastaa Inkerin Narvusista (R 500) muistiinpantu säe (Salminen, LH, 53):

    Itke piho kyyneliä,
    Kahmalo haluvesiä,

missä virolainen piho näyttää tulleen samaa merkitsevän pivo-sanan
sijalle.

Morsiamelle tämän lähtiessä osoitettu laulu jatkuu vielä seuraavasti:

1. Morsien, sisaruvoni (1609)

       On morsien sisaruvoni (1627)
       Kapolehti, lakluvoni (1609, 27)

    2. Kun sie tulet toisen kerran (1611)
       Kump on tulet toisen kerran (1627)
       Tänne toittsi tullessasi (1535)
       Jo on toisti tullessasi (1642)
       Toit(t)si (Toits) (on) tänne tullessasi (-se) (1622, 32,
          34, 36, 2241)
       Nyt on toitsi (toite) tullessas (2244-5)
       Toitse kerran tullessahe (1609)
       Toisen kerran tullessasi (1627)
       Kerran (Kerron) toisen (toisin) kertuos(s)a (1610, 19, 32)
       Kerroin toisin kertuessa (1559)
       Toisen kerran kertoessa (1628)
       Toittsi kerrotellaksesi (1610)
       Toittsi korotellaksesi (1601)
       Toist on kertoa kertuossasi (1648)
       Toitsi kerro kerrotellakses (2238)

    3. Ihalan ison kotihin (1611)

    4. Piha on asselta pitempi (1609, 27)
       Piha on pitemp asselta (1601)
       Asselt(a) (on) piha pitempi (1619, 27)
       Pih(a) on voaksoa (vuaksuva) pitempi (1525, 1637)
       On piha pivoa pitempi (1636)
       Pih(a) on piennarta pitemp(i) (1610-11, 32, 48, 2238)
       Pih(a) (on) piennarta levempi (leviempi, leveämpi)
          (1634, 42, 2244)
       Piha piennertä leviempi (1622, 2245)

    5. Kynnys (on) hirttä korkeampi (korkiempi, -jempi) (1525, 1601,
          11, 19, 22, 27, 32, 34, 36-7, 48, 2238, 41, 44-5)
       Kynnys hirtt on korkiampi (1609)
       Korkie (on) kotoni kynnys (1601, 10, 32)
       Korkio on kotini kynnys (1559)
       Korkiet on kotoset kynnykset (1648)

    6. Late lautoa leviämpi (levempi) (1627, 42)
       Late lososta leviempi (2245)
       Silta lautoa leveempi (1628)

    7. Sintsi (on) siltoa leveämpi (-viempi) (1632, 34)

    8. Vaja (-jo) voaksoa leviempi (1622, 36, 2244)
       Vajat voaksoo leveämmät (1634)
       Vajat lautoa korkiampi (1642)

    9. Vierastau isäsi koira (1622)
       Velies koira vierastauve (1601)
       Vihaset on velien koirat (1627)

   10. Purou siun isosi koira (1601)

Säkeitä 4-8 tarkastaessa huomaa, että alkuperäisimmät ovat ilmeisesti
säkeet:

    Piha on askelta pitempi,
    Kynnys hirttä korkeampi,

joiden jatkoksi on myöhemmin tullut lattian, sintsin tai vajan
(ulkoporstuan) kuvaus. Puhe vajan, sintsin tai lattian "leveydestä" ei
sovellukaan runoomme yhtä hyvin kuin pihan "piteneminen" ja kynnyksen
"korkeneminen", nämä seikat kun kuvannollisesti selittävät, miksi
miehelään mennyt tästä puolin niin harvoin käy vanhempainsa kodissa.

Ennenkuin morsian annetaan sulhasen omaksi, pitää jompikumpi
saattajista, sanoo Marttini (Naima- ja häätapoja II, 158 a), puheen
sulhaselle, missä tätä neuvotaan ja kehoitetaan pitämään huolta
vaimostaan. Tällaisia neuvoja on sulhaselle annettu myös virren
muodossa, minkä morsiamen omaiset esittävät. Useimmiten ja varmaankin
alunperin ovat laulajat tällöin kohdistaneet sanansa koko sulhasen
väkeen, kuten käy ilmi seuraavasta säeluettelosta:

1. Elkäät te (Elkäätes) meiän kanoa (kanasta) (1620, 29, 42)

       Elkeätes (-köätes, -kövätes) meän (miän) kanoa (kanaista)
          (1525, 1610, 15, 27, 36, 58)
       Elkäätes työ mein kanaista (1606)
       Elkääpäs meän kanaista (1659)
       Eikö te meiän kanoa (1619, 41)
       Elkyö(pä työ) meijän (mein) kanaista (1597, 1634)
       Elköäs te meän kanasta (1632)
       Elkeä viijä (vieköä) meän kanaista (1622, 2242)
       Elgeä viekeä meän kanoja (A. 516)
       Elkeäte meän naista (1635)
       Ellös viekö meijän neittä (1611)
       Elköä viekö neitoistane (1652)
       Elkeä vieköä (-keä) meän neitoa (-tua) (1653, 57)
       Elkiiä viekää meijän neituo (1654)
       Elköä vieköä meän neioista (1655)

    2. Meijän niemen neitokaista (1597)
       Meän on niemen neidozia (A. 516)

    3. Meän on kaupunnin kanoja (A. 516)

    4. Viekö (Viiö, Viie, Viijä, Viion) vehkahuhmarelle (-lla)
          (1597, 1606, 22, 27, 29, 36, 41-2, 58-9)
       Elkeä vehkahuhmarelle (2236)
       Viekää vehkahuuhmarella (2242)
       Viijä vehkahuhmaroilla (1615)
       Viekä vehmahuhmarille (1620)
       Viekä (Vieköö) vehkataikinalla (-lta) (1634, 19)
       Ellös viekö vehkasoille (1611)
       Elköäs te suolla viekö (1632)
       Vieköä vehkamättähällä (2242)
       Älkeä vieky vehkan paissantahan (1599)

    5. Panko (Panno, Panna) parkin survojaksi (-se, jikse)
          (1606, 10, 15, 22, 27, 29, 36, 42, 58)
       Elköä parkin survojaksi (1650)
       Elköä (-kiiä) panko (-kua) paksun parkin survojakse (1648-9)
       Paksun parkin survojaks(e, -jiks) (1652-5, 57)
       Pannos (Panno, Panna, Panka) parkin survontaan (-tahan, -tahe,)
          (1525, 1619, 34-5, 41, 59)
       Pangoa parkin survondaha (A. 516)
       Elkeä parkin survontahan (2236)
       Elkyä panko paksun parkin (1651)
       Survojaksi, sotkijaksi (1651)
       Panko parkkihuhmarille (1611)

    6. Kouvoksien rouhijakse (1606)

    7. Eikä lepän leipojaksi (1651)

    8. Suuren kiven jauhajaksi (-se, -jiks) (1648, 50, 52-55, 57)
       Suuren kiven jauhojakse (1649)

    9. Viekä(ä)tes (-keätes, -köätes, -kuvätes) me(i)än (miän)
          kananen (-ne, -ni, kanaista) (1609 10, 15, 22, 27,
          37, 42, 58-9)
       Viekätes työ mein kanani (1606)
       Vieköäs te meän kanani (1632)
       Viekööte(s) meiän kanoa (1619, 29)
       Viekä te meiän kanoa (1620, 41)
       Vieköä meijän kanaista (1597)
       Vieköä (nyt) me(ij)än kanane(n) (1650, 2242)
       Viekeäpä meän kanoa (1599)
       Viekövät meän kananen (2238)
       Viekeä meän kaunista (2236)
       Pankate(s) meän kananen (-ni) (1635-6)

   10. Meijän niemen neitokaista (1597)

   11. Viekää (-keä, -geä, köä, -kiiä) viljamättähälle (-llä)
          (1525, 1611, 32, 37, 50-1, 53, 58, A. 516)
       Viekeä (-köä, -kiiä) viljomättähällä (1606, 09, 22, 49, 54-5)
       Vieköö (-köä) villomättähällä (1629, 2238)
       Vieköä viljomättähäse (1648)
       Viekeä (-köä) vehnämättähällä (1615, 59, 2242)
       Viekä vehnätaikinalla (1634)

   12. Vilja (Viljo) viplo(i)n viiliäksi (-jaksi, -se) (1606, 09,
          19-20, 22, 29, 42)
       Vilja viiplon viilijäksi (1611)
       Villoviplon viiliäksi (1641)
       Vilja viibloin viilendähä (A. 516)
       Vehnä viploin viilijäks (1615)
       Vehnäviplon viilijäkse (1610)
       Viiplon suuren viilijiksi (1525)

   13. Paksun leivän paistajaksi (-se, -jiksi) (1525, 160911, 15,
          19-20, 34, 41, 52-3, 2238, 42)
       Leivän paksun paistajaksi (-se, -jikse) (1606, 22, 27, 36-7, 54)
       Paksun möykyn paistajaksi (1630)
       Paksun leivän paistantahan (paissandah, -tah, -daha) (1957,
          A. 506-7, 516)
       Viekeä vehnän paissantahan (1599)
       Viekeä vihnen paissantahan (1599)

   14. Suuren leivän leipojaksi (-se, -jiksi, -se) (1629, 32,
          48-49, 51-4, 57-8, 59, 2242)
       Leivän suuren leipojaksi (-jiksi) (1525, 1637)
       Paksun leivän leipojiksi (2236)
       Pankoa leivän leipojaksi (1650-1)

   15. Taikinan taputtajaksi (-se, -jiksi, -se) (1525, 1606, 09-11,
          15, 19, 22, 27, 29, 32, 34, 36-7, 48-9, 51-5, 59, 2236,
          38, 42)
       Tahtajan taputtajaksi (1650)

   16. Kauvon kiukoan (-kuan) katsojakse (1653-4)

   17. Viljapurnun purkajakse (1632)
       Jyväpurnun purkajaksi (1611)
       Suuren purnun purkajikse (1627)

   18. Ruispurnon purkajaksi (1642)
       Ruis on purnun purkajaks (1615)
       Ruispuurnun puhastajakse (1622)

   19. Osrapurnun ottajaks (1615)
       Osrapuurnun ottajakse (1622)
       Otrapurnun purkajaksi (-se) (1629, 36)
       Ohran puuron purkajakse (1635)

   20. Kakrapu(u)rnun kantajakse (1622, 36)
       Kakrapurnun kaivajaks (1615)

   21. Eloaitan avaajaksi (1642)

   22. Isännäksi (-se, -niksi, -se), emännäksi (-se, niksi, -se)
       (1653-5, 57)

   23. Avainmiehiks, aittamiehiks (1657)

   24. Suutijakse (-jiksi, -se), reätijäkse (-jiksi, -se) (1653-5)

   25. Tulen kokkah istujakse (1653)

Ainoastaan parissa toisinnossa laulajat puhuttelevat sulhasta itseään.
Suopassalmella alkaa tämä virrenkohta sanoilla:

    Sulho, viljon veljyeni,
    Isäs kanta kaunokainen,
    Elkyö meijän kanaista... (1597).

Kivijärvellä taas:

    Ellös viekö, veijoseni,
    Ellös viekö meijän neittä,
    Ellös viekö vehkasoille,
    Panko parkkihuhmarille.
    Viekää viljamättähälle... (1611).

Kuten näiden säkeistöjen viimeinen säe selvästi osoittaa, on tämä
kehoitus vielä tällöinkin säilyttänyt alkuperäisen ja toisinnoissa
yleisesti esiintyvän monikollisen muotonsa.

Säeluettelomme säkeet 2 ja 3 ovat ilmeisesti siirtyneet virteemme
muista runoista. Säkeillä 4-5 on vastine Inkerissäkin, esim.
seuraavassa Liissilästä saadussa runossa:

    Em myö vierineet vehkasuolla,
    Panneet parkkikankahalle,
    Veimme rikkahan rikoille,
    Varakkahan vainiolle (K-I, 3227).

Noiden Kauko-Karjalassa ja Inkerissä toisiaan muistuttavien säkeiden
syntyä pohdittaessa on huomioon otettava kummassakin esiintyvä
ruotsalaisperäinen parkki-sana. Säkeet 6-7 esiintyvät kumpikin vain
yhdessä toisinnossa. Paljoa yleisempi on säe 8. Säkeitä: "Älkää viekö"
seuraa runossamme: "Viekää". Viimeksi mainituista yleisimmät ovat:

    Viekää viljamättähälle
    Paksun leivän paistajaksi (Suuren leivän leipojaksi),
    Taikinan taputtajaksi.

Sangen yleinen on vielä:

    Vilja viploin viilijäksi.

Sitävastoin säkeet 16-25 ovat sellaisinaan verraten harvinaisia.
"Purnun purkaminen" saattaa virressämme kuitenkin olla vanhaa perua.
Eräissä toisinnoissa, joista yksi on jo Lönnrotin muistiinpanema,
puhutaan "purnusta" myös viljamättään asemesta:

1. Vieköä (-käte) mei(j)än kanaista (kanoa) (1597, 1620)

2. Paksun purnun partahalle (1597)

       Viegeä pasun purnun pardaha (A. 506-7)
       Paksun puuron partaille (1620)

Puheena olevassa Kauko-Karjalan häävirressä ei yleensä puhuta läävästä
eikä karjasta, ainoastaan yhdessä Vuonnisesta saadussa toisinnossa
esiintyvät säkeet:

    Paksun möykyn paistajaksi,
    Leävän suuren leänijäksi,
    Suuren karjan katsojaksi (1630).

Mahdollisesti on keskimäinen säe muuntunut säkeestä: "Leivän suuren
leipojaksi" saaden sitten kerrokseen viimeisen säkeen. Tollonjärvellä
on tähän runonkohtaan vielä liitetty seuraava sananlaskuntapainen
jatko:

    Osapa orjana pitäy,
    Osa orjan käskijänä (2242).

Virteemme kuulumattomia ovat lisäksi eräät liitännäiset, kuten (1620,
vrt. 1603, 41):

    Elkäät te meiän kanoa...
    Vielä meiän kanoista
    Äyrit äyhtien tulee,
    Pienet rahat piehtaroien,
    Penningit kipoa lyöen.

Tämän jo ennen puheena olleen säkeistön on todennäköisesti virteemme
siirtänyt kummallekin yhteinen ensimmäinen säe. Samoin on epäilemättä
laulu morsiamen viemisestä viljaiseen taloon johtanut virteemme
toisessa häävirressä yleisen ja siihen paremmin soveltuvan säkeistön:

    Omp on meän sulhollana
    Vitsikköiset viljamaina,
    Katajikot kauramaina,
    Ojavieret osramaina,
    Puurnut on joka purolla,
    Aittaset joka aholla (1622, vrt. 1606).

Yhdessä muistiinpanossa (1609) tämä säkeistö on morsiamen kodissa
laulettuna esitetty kysyvässä muodossa:

    Onko meijän sulhasella
    Ojavieret osramaina,
    Kankasvieret kakramaina?
    Onko meijän sulhasella
    Purnuset joka purolla,
    Aittaset joka aholla?

Sulhasta ja tämän joukkoa kehoitetaan samalla kohtelemaan antilasta
hyvin uudessa kodissa:

1. Elkää te meiän kanoa (1620)

       Elkäte (Elkäätes, Elkö te) meiän kanoa (1607-8, 41)
       Elköätes meän kanaista (1637)
       Elkääte (Elkyö) meiän kana(i)sta (1642, 1597)
       Elköäs te (Elkiivätes) meän (miän) kana(i)sta (1525, 1632)

    2. Meiän niemen neitokaista (1597)

    3. Sillan päissä seisotelko (1597)
       Sillan peässä seisotello (1630)
       Sillan peässä seisattago (A. 507)
       Seisatelko sillan päässä (1607)

    4. Itetelkö ikkunassa (1632)
       Itetelkö (-tellö) ikkunoissa (1607, 42)
       Elkiiäte ikkunoissa itetellö (1638)

    5. Vajan päissä vankutelko (1632)
       Vajan (Vajon) päässä (peässä) vangutello (1630, 42)
       Peässä vajan vankutelko (1636)
       Vaijon peässä valguttago (A. 507)
       Valjon päässä vanguttoos (1629)
       Vajojen päissä valvotelko (1597)

    6. Vitsoin viisin vingutello (1642)
       Vitsoin viisin vinguttoos (1629)
       Viisin vitso(i)n vinguttao (1620, 41)
       Vitsoin (Vizoin) viisin virvotelko (-lla) (1525, 1608, 37)
       Viisin vitsoin elgeä vonguttago (A. 506)

    7. Nahkaruoskin nauutelko (1608)
       Nahkaruosin nauvutelko (1637)
       Nahkaruoskin naukuttao (1620)
       Nahkaruoskin njaukuttaho (1641)
       Nahkaruoskin napsutello (1630)
       Nahkaruossan roimuttago (A. 507)
       Nahkaruossin elgeä roimuttago (A. 506)

    8. Opastellos orjan ruoskin (1629)

Näistä yleisimpiä ovat säkeet:

    Elkää te meiän kanoa
    Vitsoin viisin vingutelko
    Nahkaruoskin nauutelko.

Verraten yleisiä ovat myös säkeet:

    Sillan päässä seisotelko,
    Vajan päässä vangutelko,
    Itetelkö ikkunoissa.

Parissa viime vuosisadan alkupuoliskolla muistiinpannussa toisinnossa
yllämainitut säkeet jatkuvat vielä seuraavasti:

    A. Ottaatte meiän kanoa,
       Opastatte orpolasta,
       Ruoska ruokoinen käteen (1620).

    B. Ruokonen ruoska käessä,
       Sillä työ opastuohos (1641).

Perin kiintoisa piirre tässä, kuten edellisessäkin runonkohdassa, on
se, että morsiamen omaiset kääntyvät, vieläpä vaimon kurittamistakin
koskevassa asiassa, sulhasen väen eikä sulhasen puoleen. Siinä
kohtaamme varsin vanhaa kantaa edustavan kansantavan ajoilta, jolloin
aviokauppa solmittiin morsiamen suvun ja sulhasen suvun kesken.
Myöhemmän kauden ajatustapaa taas kuvastavat seuraavat yksinomaan
sulhaseen kohdistetut sanat parissa muistiinpanossa:

    A. Sulho, viljon veljyöni,
       Tiessi neittä, tiessi nuorta,
       Tiesi neien nuorta mieltä.
       Ota vitsa viitasesta,
       Oksa koivun onkelvosta,
       Hot etpä sitä sivalla (1639).

    B. Sulho, viljo vellüöni,
       Tiessi neittä, tiessi nuorta,
       Tiessi neijen nuorta mieltä,
       Ota vitsa viitosesta,
       Oksa koivun onkelvoista,
       Hot hepöät, elä sivalla (1658).

Näissä säkeistöissä, joista edellinen on Uhtualta, Lönnrotin
muistiinpanema, jälkimäinen Boreniuksen Haikolasta, on oikeastaan kaksi
eri osaa. Ensimmäisessä osassa puhutaan neidon huvittamisesta,
jälkimmäisessä tämän rankaisemisesta. Siitä päättäen, että tuo
huvittamista merkitsevä tiessi-sana on myöhäinen venäläinen laina
(< tjesit), on säkeistömme alkupuoli todennäköisesti syntynyt verraten
myöhään. Viimeisessä säkeessä on myös hot ('vaikka') venäläinen
lainasana. Ylläolevat säkeet esiintyvät Luusalmella virressä (1723),
mikä lauletaan sulhasen kodissa.

Samoja asioita silmällä pitäen puhutellaan ainoastaan sulhasta myös
eräässä Akonlahdelta saadussa runossa. Laulajan sanotaan oppineen
"taikansa ja sanansa eräältä Lapista karanneelta mieheltä ja eräältä
Latvajärvestä kotoisin olevalta naiselta". Tämän virren, jonka
seuraavassa esitämme, laulaa sulhaselle morsiamen kodissa "joku
morsiamen miespuolinen sukulainen" (1604):

    Kuules, sulho, kun sanelen:
    Neuvo neittä vuotellessa,
    Opeta oven takana,
    Vuosi neuvo suusanalla,
    Toini on jalan polulla?
    Kolmas silmän iskennällä!
    Jos heän ei totelle tuota
    Eikä veäjänne väheä,
    Tuopa vitsa viijakosta,
    Vesa nuorilta noroilta,
    Tuo turkin helman alla!
    Sillä hauvo hartioita,
    Pehmitä perälihoja,
    Vain elä silmiä sivalla,
    Sitä kylä kysyve,
    Sitä appi arvelou.
    Elä piekse pientarella.
    Elä nurmella nuherra,
    Neuvo nelisnurkkasessa,
    Sano sammalhuonehessa!

Tämä virsi, jossa viides ja kuudes säe ovat sisältönsä puolesta
vaihtaneet paikkaa, on Itä-Suomessa laulettu sulhasen kodissa (Kantele
II, 22-23). Samoin on asianlaita ollut Inkerissäkin, missä runomme
useimmilla säkeillä on vastine (ks. K-IR, 3085, Salminen, LH, 391).
Akonlahden toisinnon säkeitä:

    Sitä kylä kysyve,
    Sitä appi arvelou

vastaa Kanteleeseen (II, 22-23) painettu, Itä-Karjalasta saatu säepari:

    Tuostapa kyty kysyypi,
    Tuosta appi arveleepi,

minkä jatkona on vielä:

    Onko tuo suen repimä,
    Vai on karhun kaivelema.

Jälkimmäisen toisinnon kyty "apen" kertona on epäilemättä
alkuperäisempi kuin edellisen kylä.

Tällaiset yksinomaan sulhaseen kohdistetut säkeet edustavatkin
ilmeisesti n.s. neuvokkivirsiä, joita häissä on ollut tapana laulaa
sekä morsiamelle että sulhaselle. Sellaiseksi katsottava on vielä
seuraava Vuokkiniemestä muistiinpantu runo (2238):

    Sulhokaini, nuorukaini,
    Miehen kanta kaunokain,
    Ellös meijän neitoistana,
    Ellös sie pahon pitähö.
    Elä anna anopin lyyä,
    Eläkäi apen torua,
    Seiso seinänä ejessä,
    Pisy pihtipuolisena!
    Ellös raatsi raukkoas,
    Ellös henno herttaistas,
    Iso(!) rahon maksettuse,
    Kallehi lunassettuse.

"Siinä kohden kuin morsianta sulhasen eteen tuodaan", sanoo Marttini
(m.t., 204-5), "on Akonlahdella semmoinen tapa että tuoja kysyy
sulhaiskansalta: 'Mitä työ vuotatte?' johon patvaska vastaa: 'Myö
vuotamma ihmistä'. Tuoja sanoo: 'A myö annamma teilä ihmisen, vaan
piätä elkiä kavottuat!'" Tämä morsiamen omaisten huomautus sisältyy
toisin paikoin myös tällöin esitettyyn virteen. Niinpä esim. Haikolassa
lauletaan (1658):

    Tästä alli annetahe,
    Kanavarsi kaimatahe,
    Elköäs tuhota peätä!

Kaksi ensimmäistä säettä on Lönnrot muistiinpannut myös Uhtualla (1639)
ja kolmas on Vuonnisesta saadussa muistiinpanossa seuraavassa muodossa:

    Elköäs peätä kavottako (1632)

Tähän aikoinaan sangen vakavaan huomautukseen liittyy vielä muudan
vanhaan verikostoon viittaava uhkaus:

    A. Is' on autuvo elossa,
       Em' on autuvo kojilla,
       Viis on veljeä hyvöä,
       Sisart on sitä enämpi,
       Ne on peätä etsimässä,
       Ne vartta valitsomassa (Haikola, 1658)

    B. Viel on viisi veijuoni,
       Seitsemän emoni lasta
       Neijen immet itkemähä,
       Neijen jäljet noutamaha,
       Neijen polut polkemaha.
       On meillä orot mokomat,
       Suvikunnat sunkunvarsat.
       Neijen on immet itkeminen,
       Neijen jälet noutaminen,
       Neijen polut polkominen (Vuonninen, 1632)

    C. Viel on viisi veljeäni,
       Seitsemän emosi lasta
       Jänön jälen polkiata (Vuonninen, 1629).

    D. On meillä orot mokomat
       Jälet neien polkomahan.
       On meillä viisi veljeä,
       Seitsemän emosen lasta
       Jälet neien etsimähän (Uhut, 1642).

    E. Onpa viisi veljiäni,
       Seitsemän emoni lasta
       Jälet neien etsimähe (Kivijärvi, 1609).

    F. Viel on viisi veljeänsä (veioansa)
       Neien (Neion) pään perillisiksi (-seksi) (Kostamus, 1607;
          Akonlaksi, 1672)

Säkeistössä B täytymystä ilmaisevat infinitiivinmuodot "itkeminen",
"noutaminen" ja "polkominen" ovat Kauko-Karjalan puhekielelle vieraita
(Kaarle Kkohn, Kalevalan kysymyksiä I, 112). Yleensä nämä säkeistöt
ovat seuduilta, minne väestöä on siirtynyt Suomen puolelta.

Kolmessa muistiinpanossa (1559 1634, 52) on morsianta saatettaessa
tälle lopuksi laulettu:

    Astu hanhen askelilla,
    Taputa tavin jaloilla j.n.e.

mitkä säkeet lauletaan kuitenkin paljoa yleisemmin vasta nuoren parin
saavuttua sulhasen kotiin. Samoin on morsiameen kohdistettujen
neuvokkivirsien laita, joita joskus on esitetty jo morsiamen kodissa ja
joita on käsiteltävä erikseen.

MORSIUSPARIN TULOVIRSI

Samoinkuin sulhasen tullessa morsiantaan noutamaan on Kauko-Karjalassa
myös nuoren parin saapuessa sulhasen kotiin esitetty erikoinen
"tulovirsi", mikä tavallisesti alkaa seuraavin säkein:

1. Kylä vuotti (uotti) uutta kuuta[8]

       Miero vuotti uutta kuuta (-da)

    2. Miero päivän nousentoa (-sentua, -tuva)
       Kylä päivän nousentoa (-zendoa, -sennaista, -soomista)
       Kylä päivän nousijaista (1738)
       Miero nuorta (uutta) morsienta (1682-84, 87, 91, 1717, 24, 42)
       Kylä vuotti (nuorta) morsianta (-sientä, -siaista, -siait)
          (1716, 20, 30, 39-40)
       Talo nuorta (uutta) morsije(n)ta (-jaista) (1738, 41, 1686)

    3. Tela(t) tervaista venettä (1662, 91, 1700, 12)
       Vezi tervaista venehtä (A. 548, 52)

    4. Lumi vuotti tervarekie (1739)
       Lumi tervaista regiä (A. 552)
       Reki vuotti tervajalasta (A. 557)

Aunuksessa säe: "Miero vuotti uutta kuuta" jatkuu usein seuraavasti:

    A. Uutta kuuta nuosi(j)aista (A. 541-42, 47)
       Uutta kuuta nousijoa (A. 539-44)
       Uutta kuuta nousevoista (A. 532)

    B. Päivä(i)stä yleni(j)ä(i)stä (-nijeä, -nijöä, -nöjä) (A. 535,
          37, 39, 41-42, 44, 47)
       Päivytä ylenevöistä (A. 532)

Kuin nousevaa kuuta ja ylenevää päivää laulaja taas odottaa nuorta
paria eräissä seuraavaan säeluetteloon sisältyvissä toisinnoissa:

5. Mie(pä) (on) vuotin (-tan) vei(j)oani (-jojane, -juooni,

          -jojaini, veioistani, veikkostani, veikostani)
       Miep on yksi(n) veijo(j)ani (-ne) (1732 a, 34, 36)

    6. Veijo(j)ani (-ne, -juoni, -jaini, -joistani, veikkostani,
          veikostani), minjo (j)ani (-ne, -juoni, -juani, -jyäni,
          -jovani, -joistani)
       Minnojan(a), veijojan(a) (1739-40)
       Minjöväni, veijojaini (1741)
       Minä uutta miniätä (1730)
       Mie vuotin minjojani (A. 532)
       Miepä vuotan minjöväin (1741)
       Myö vuottima (uotimma) minnojana (minjojan) (1739-40)

    7. Lankoni, emoni lasta (1697)

    8. Niinkuin kuuta nousijoa (-sevata) (1682, 85, 89)
       Kun on kuuda nousiaa (A. 551 b)

    9. Päivyttä (Päiveä) ylenijeä (ylenevätä) (1682, 85, 89)
       Päivöistä ylenijöä (A. 551 b)
       Niinkuin päivyä nousiaista (1741)

   10. Empä (En on) kuuta puolinkana (1677, 82, 85, 93, 1702, 10)

   11. Päivyt(tä) en (ei) mokominkana (1677, 82, 85, 93, 1702, 10)

   12. Yhä yhtä vei(j)oani (veijuvoni) (1677, 93, 1710)

   13. Veiju(v)oni, minju(v)oni (1693, 1702)

Neljänteen numeroon sisältyvillä, on vastineita Suomen puolella, missä
puheena oleva virsi alkaa seuraavasti (A Suistamo, Härkönen, 641, B ja
C Ilomantsi, Ahlqv., 119 ja 210):

    A. Miero vuotti uutta kuuta,
       Lumi tervaista rekeä,
       Mie vuotin minjuttani.

    B. Kylä vuotti uutta kuuta,
       Vesi tervasta venettä,
       Lumi tervasta rekeä,
       Minä vuotin veikkoani.

    C. Minä vuotin minjoani,
       Minjoani, poikoani.

Puhuessaan "pojasta" viimeksi esitetty säepari osoittaa, että niiden
laulaja tällöin on ollut sulhasen äiti. Sulhasen äiti soveltuu muuten
hyvin tämän "tulovirren" esittäjäksi, hänellä kun ei ole ollut tapana
ottaa osaa morsiamen kodissa vietettyyn juhlaan. "Veijo" Kauko-Karjalan
runoissa, kuten joskus ilomantsilaisissakin toisinnoissa, taas
osoittanee, että nuoren parin laululla tervehtijänä on ollut sulhasen
sisar. Verratessamme Suomen puolelta saatuja "tulovirren" johdantoja
noihin rajantakaisiin toisintoihin, näyttää siltä kuin edelliset
edustaisivat varhempaa kantaa. Nämä alkusäkeet jatkuvat rajantakaisessa
runossa usein sanoilla:

14. Vei(j)o (Veikko) tuli, vesi läikky(i)

        Veijo tuli, vesi liiku (A. 525, 31-32, 34, 36-37, 39, 41-44,
           48, 48 a, 1111)
        Velli tuli, vezi liikku (A. 552)
        Veijo tuli, minja läikky (A. 533)
        Veio liikku, vesi läikky (A. 525)
        Vesi roikku, veikko tuli (1706)

   15. Minja (-jä, -jo) tuli, miero liikku(i, läikky)
       Minjä (-jo) tuli, mäki notku (A. 531-34)

   16. Ratsu juoksi, maa (moa, mua) järisi (järäsi, järähti, jämäsi)
          (1662, 65, 72, 78, 81, 86 b, 1706)
       Minjä tuli, moa järäsi (1735)
       Ratsu juoksi, rannat (ranta) roikui (-kki) (1684, 1700-01)

Tämän jälkeen laulaja huomauttaa:

1. Ken(pä) tämän (tuon) to(v)en valehti (valehteli, vahelti)[9]

       Kempä (on) toi tämän valehen (1683, 1706-07, 26, 35)
       Ken lienou valehin sanot (A. 544)

    2. Vei(j)on (Veikon, Veljen, Vävyn, Neion) tyh(j)in tulleheksi
          (tullahaksi)
       Jott(a) (on) veijo(n) tyhjin tuli (tullu, -llun) (1679, 1716,
          20, 26, 32, 32 a, 34-36, 38, 40)

    3. Ratsun joute(n) juosseheksi (juossahakse)
       Jotta (Ett on) ratsu jouten juoksi (juossut) (1679, 1732)
       Oron (Orih on) jouten juosseheksi (1682, A. 532)
       Jalon (Jalan, Jaloin) jouten juosseheksi (A. 525, 39, 41-2, 44)
       Ratin jousset juokseheks (A. 535)

    4. Eipä (Eip on, Eigo) veijo (veikko, veli) tyhjin tullut (-llun)

    5. Eikä (Eigo, Eik on) ratsu(t) jouten (tyhjin) juossut (juostu)
       Eik on oro jouten juossunt (1682)

    6. Ompa (Omp on) tukku tuotavana (-vaissa, -vaista)
       Tosi(p) täll (täällä, täss, siell) on (Oli tosi) tuotavana
          (-vina)
       Tosi veijolla tuotavana (1660-61)

    7. Kana kannateltavana (-tettavana, kannotettavana, kaalateltavana)
       Tosi torjuteltavana (-kuteltavana, -vaissa, -vaista)

    8. Ajo (Ahjo) akki(-e-)loitavana (assuteltavana) (1728, 36,
          38, 40-41)
       Mytty myötä kulkemassa (1732)
       Hyv on alli assutettavana (1735)

    9. On (Omp, Oli), mitä oron veteä (-töä, vedellä, vejellä)
       On (Omp, Oli), mitä oron otella (ottoa, ottua) (1726, 28,
          35, 39-41, A. 550)

   10. Liinaharjan liikutella (limputella) Liinahännän liikutella (1728)

   11. Kuloharjan kuletella (2259)

   12. Sorajouhen juoksutella (juovutella, sorkutella) (1720, 28, 39)

   13. Pystykavion (-kapion) pi(d)ellä (1679, 1720, 28, 35, 41)
       Pistukapiessa piellä (1726, 34, 38)
       Pistukapjan piessäs piellä (1740)
       Pystykapion kaaputella (1732)

   14. Jo(p) on kana kainalossa (1667, 1743, A. 550, 52)
       Kana on veijon kainalossa (1664)
       Täll on kana kainalossa (A. 544)
       Ompa sotka suojassansa (1662)

   15. Si(r)kkulainen siiven alla (1743, A. 536, 39, 43-45, 47, 50)
       Somasulga siiven alla (A. 1111)

   16. Puolella (-lell, -less on) punakerä(i)ne(n, -ni, -keronen)
       Puolella on punaiset heinät (1669)
       Puoli on punaista korjoa (1682)
       Puolell on punareponi (1697)
       Puoless on kesärebonen (A. 542)
       Laitall on sinikeränen (1708)

   17. Vierellä vihanta virpi (1660-01)
       Vierellä (-ssä) vihanta (heliä) heinä (1664, 2250)
       Reunassa kesäreponen (A. 525, 36, 39, 41, 44-45, 47)
       Reunassa ruskia reponen (1667)
       Reunassa heliä heinä (1683)
       Toisella kesäreponi (1Ö77, 79, 81, 86, 89, 1710)
       Toisella (-sell on) sinikeräni (-nen) (1690, 97, 1700, 02)
       Toisella sinervö suuri (1669)
       Toisella helie heinä (1738)
       Toisessa kihlakananen (A. 542)
       Toini on hoahen hallakkaista (1682)

   18. Kesellä (-sell on) kesäreponi (-nen) (1700-02, 08, 24-25)
       Ristirepo rinnan iessä (1677, 1710)
       Tinorintsu rinnan iessä (1689)
       Tinaripsu rinnoillansa (1683)

Tälläkin runonkohdalla on Suomen puolella vastine (A Ilomantsi, Ahlqv.,
119; B Liperi, Rel., 273; Suistamo, Härkönen, 641):

    A. Ken tämän toen valehti
       Veikon tyhjin tulleheksi,
       Oron jouten juosseheksi,
       Täll on tukku tuotavana,
       Vereväinen veittävänä,
       Täll on korjassa koria,
       Rehiäinen reen perässä.
       Rehetyinen reen perässä.

    B. Tuon toi toven valehen
       Sulhon tyhjin tulleheksi,
       Oron jouten juosseheksi,
       Vaan ei sulho tyhjin tullut,
       Eikä oro juossut jouten,
       Vaan on tukku tuotavana,
       Veretyinen veittävänä.

    C. Arvelin mie ajan kaiken,
       Sulhon tyhjin tullehen,
       Ei oro jouten juossutkana,
       Sulho tyhjin tullutkana,
       Täll on tukku tuotavana,
       Vereväinen veittävänä.

Luettelomme säkeillä 9-10 on vastine Inkerissäkin (Salminen, LH,
295-96):

    On mitä oroisen viijä,
    Liinaharjan liikutella.

Säkeitä 16-18 tarkastaessamme huomaa, että virtemme maininnat sellaiset
kuin "puna-" tai "sinikerä", "kesärepo", "ristirepo", "heinä" tai
"virpi" y.m. tarkoittavat kaikki morsianta. Sen vuoksi "puolella" sanan
kertona tavattavat "vierellä" ja "reunassa", soveltuvat runoon paremmin
kuin sana "toisella", mikä jo on omiansa herättämään väärinkäsitystä.
Säetoisinnot 18 lienevät myöhempää perua.

Muudan Käpälistä saatu toisinto (1732), mikä alkaa, kuten
edellämainitut, sanoilla: "Miero vuotti uutta kuuta", liittää tämän
tulovirren johdantoon vielä seuraavat säkeet:

    A. Äsken tänä huammenessa,
    B. Päivän kuulun koittaessa
    C. Käänin pääni päivän alle,
    D. Luonnin pääni luotehelle:
    E. Kuului suolta ruoskan roiske,
    F. Rannalta reen ratina,
    G. Reki vieri, tie leveni,
    H. Vinku vitsa saverkot,
    I. Paukki patviset jalakset,
    J. Tutisi tuominen vemmel,
    K. Raskai rautaiset rahkehet,
    L. Vesi tippui vempeleistä,
    M. Rasva rahkeijen nenistä.

Perin harvinaisilla säkeillä A-D on vastineet vain toisinnoissa 1736 ja
1738. Säkeillä E-F, joista jo aikaisemmin (ss. 27-28) on puhuttu, taas
toisinnoissa 1732-33 ja 1736. Yleisempiä ovat virtemme eräissä
toisinnoissa G-K:n vastineet, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:

1. Reki vieri, tie mureni (leveni) (1732-33, 35-36, 40, 2252, 52 a)

2. Kulisi kultainen korja (1737)

3. Vinku vitsa(i)set saverkot (-kat) (1732-33, 42, 2252, 52 a)

4. Paukki (-kui, Pahki) patviset (-nen) jalakset (jalas)

          (1732-33, 35-37, 40-42, 2252, 52 a)
       Jalas patvinen (-ni) pat(s)asi (1678-79)

    5. Tutisi (-tasi, tutju) tuominen (-ni) vemmel
          (1732, 32 a, 35-36, 40-41)
       Vemmel tuominen tutasi (1678)
       Luokka tuominen tutasi (1679)
       Tutai (Turtai) tuomivempelyt (-lyöt, lettä) (1742, 2252, 52 a)

    6. Rasku (-ki, -kai) rautaiset rahkehet (1732-33, 35)
       Ratki rautaset rakkineet (1741)

    7. Vapai vaskirenkahaiset (1735)
       Heläsi vaskinen rengas (1740)

Nämä säkeet ovat virteemme siirtynet Kojosen pojan runosta, missä ne
ovat aivan yleisiä. Toisesta runosta, nim. Kilpalaulannasta, ovat
virteemme tulleet säkeet L-M, mitkä tavataan myös seuraavista
toisinnoista:

    A. Vesi tippu(i) vempele(e)stä (-leistä, -Iistä) (1679, 1726,
          32-38, 41-42, 2252, 52 a, 54)
       Vezi vempelin nenästä (1740)

    B. Rasva rahkeheen (-hien, -keijen, -keitten) nenästä (-nistä)
          (1679, 1726, 32-34, 36, 38, 42, 2252, 52 a, 54)
       Rasva tippu rahkehista (-hesta) (1735, 40)
       Razva lankei rahkehista (1741)

    C. Hopie tippu hommutoista (1740)

Samoin liitännäisenä tavataan eräistä toisinnoista valjaisiin
kiinnitettyjä kulkusia kuvailevat säkeet, mitkä ovat yleisiä ja
alkuperäisiä aikaisemmin puheena olleessa morsiammen kotona lauletussa
häävirressä:

1. Kuus(i) on (oli) kullaista (-taista) käköistä (käkeä)

         (1679, 1732 a, 34-38, 40, 42)
       Kuus on rauvaista ratsasta (1686 b)

    2. Vempelillä kukkumassa (1686 b, 1732 a, 34-38, 40, 42)
       Veti virttä vempelillä (1679)

    3. Seitsemän sini otusta (1732 a, 37, 42)
       Seitsemän (-men) siso otusta (1734-36)
       Seitsemän emä otusta (1679)
       Seitsemän metsän otusta (1686 b)
       Seitsemän kevätotusta (1740)
       Seitsemän sisova lintuo (1738)

    4. Länkilöillä laulamassa (1732 a, 34, 36-38, 40)
       Rahnkehilla laulamassa (1735, 42)
       Rallatteli rahkehilla (1679)[10]

Tilapäinen, ainoastaan yhdestä toisinnosta (1735) tavattava, on
seuraava säkeistö:

    Ompa tällä meijen orolla
    Aisat ahokoivuloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Vemmel vesatuomiloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Suitset sären suomuloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Päitset peäskyn suoniloista,
    Ompa tällä meijen orolla
    Kuusi kullaista käköistä j.n.e.
    Ompa tällä meijen orolla
    Korjani on korijaini,
    Monin kroaskoin kroasituini,
    Monin kirjoin kirjuteltu,
    Omp on tällä mein orilla
    Korjass on vielä koriempi
    Hyvä lahja laipivoissa.

Tämän säkeistön kaksi viimeistä säettä tavataan vielä seuraavista
toisinnoista:

1. Kovin on koriet korjat (1740)

       Vainpa näill on korjat koriet (1741)

    2. Korjass(a) on viel(ä) koriemp(i) (1740-41)

Niiden toisintojen lisäksi, mitkä soveltuvat vain talvella vietettyihin
häihin, on olemassa sellaisiakin, missä reen asemesta puhutaan
veneestä. Paulaharju (1695, vrt. 2257) huomauttaa, että näin lauletaan
"sulhasen rannassa veneestä noustaessa, jos on vesimatkaa kulettavana".
Kun virsi talvella ja kesällä muuten on samanlainen, esitettäköön
seuraavassa vain edellisestä eroavat säkeet:

    A. Venon jouten juosseheksi (-kse, -hene) (1670, 89, 93, 99, 1704,
          10, A. 548 b)

    B. Eipä (Eikä) veno jouten (tyhjin) juossu (-sut, sun) (1670, 89,
          93, 99, 1703-04, 10)
       Eipä veno tyhjin tullu(t) (1689, 1703)
       Eikä veno jouten souvettu (1664)

    C. Veno juoksi, ranta roikki (1689)

    D. On(pa), mitä venon veteä (-tövä, -tiivä, ve(j)ellä)
          (1670, 90, 93, 98-99, 1700-04, 2250, 52 a)
       On, mitä venosen tuua (1710)

    E. Kaksilaijan (Kahen laijan) kannatella (1670, 93, 99,
          1700-01, 04, 10, 2250, 52 a)

    F. Kuusikaaren (-koaren, -laijan) kuplatella (kannatella)
          (1699, 1703-04, 11)

    G. Tervarinnan riuvotelia (1703)

    H. Puoli on punaista purtta (1693, 1710)

    I. Toinen hoahen haljakoissa (-kkaista) (s. t.)

    J. Onpa sorsa soutimilla (1681)

    K. Alli airoilla asettu (1681)

Säkeitä A-D tarkastaessa huomaa, että "veno" on niihin sovitettu
"ratsun" tai "oron" tilalle. Toisinnossa 1690 esiintyy sekä hevonen
että vene samassa säkeessä:

    Ratsun (venon) jouten juossehekse...
    Eikä ratsu (veno) jouten juossun...

Samassa muistiinpanossa runo jatkuu "hevosella tuodessa":

    On, mitä oron vejellä,
    Liinaharjan liikutella.

"Veneellä tuotaessa" taas:

    On, mitä venon vejellä,
    Kaksihangan harhatella.

Viimeksi esitetyissä säepareissa on siis ensimmäinen säe kumpaisessakin
tapauksessa muodostettu samalla tavalla. Pohdittaessa kysymystä, kumpi,
hevonenko vaiko vene, on tässä alkuperäisempi, on etusija ilmeisesti
annettava hevoselle, sillä "vetäminen" samoin kuin "juokseminenkin"
soveltuu paremmin hevosesta kuin veneestä puhuttaessa. Kun "veno" taas
on siirtynyt virteemme, on sen mukana helposti voinut siirtyä myös
muutamia venettä ja vesimatkaa kuvailevia säkeitä. Sellaisia ovat m.m.:

    A. Nuoret (-ri) souti, airot notku (1703, 11)

    B. Teljot (Tellot) tetrenä kukerti (1703, 2252 a, 56, 58)

    C. Hangat hanhena hatsatti (1703, 2252 a, 56-58)

    D. Pyyrimet pyinä (pyhä, puna) vihelti (2252 a, 56-57)

    E. Nenä joiku joutsenena (1703, 2252 a, 53, 56-58)

    F. Perä kruakku (kroatsku, kuori) kaarnehena (-liina)
          (1703, 2253, 56-58)

Nämä säkeet ovat kaikki tulleet Laivaretkirunosta ja samoin seuraavat
säkeet toisinnossa 1708:

    Lato täysi, laiva täysi,
    Tinapäitä neitosia,
    Lato täysi, laiva täysi
    Sukapäitä sulhasia (vrt. esim. SKVR I 1, 575).

Runosta "Veion tuomiset" ovat taas erääseen aunukselaiseen toisintoon
(A. 543) siirtyneet säkeet:

    Alla linnan airot liikkui,
    Piällä linnan piä näkyi.

Alunperin on puheena olevan virren johdantona tuskin myöskään saattanut
olla seuraava Suvannosta saatu säejakso (1730):

    Aivoin tänä huomenessa
    Käännin pääni päivän alle,
    Luonnin pääni luotehelle:
    Tuolla puolen tumman salmen,
    Sivulla meren sinisen
    Savu paksuna pakeni,
    Pilvenä pitojen tuohku.
    Katsoin laajalle lahelle,
    Meren sintävän selälle:
    Vene on meren selällä,
    Uusi pursi purjehtivi
    Saksan salmilta sulilta,
    Uilovilta aaltosilta,
    Ukon saamilta teloilta,
    Vanhemman varustamilta.

Eräät säkeet siinä viittaavat Päivölän pitoihin samoinkuin muudan
toiseenkin virtemme toisintoon eksynyt säkeistö (1721):

    Tuli niemen tutkamella.
    Kakolainen arvelevi
    Suurex soan savux.

Erikoista huomiota ansaitsee Lönnrotin Uhtualta kirjaan panema
tulovirren johdanto (1708):

    Olin ulkona olija,
    Veräjillä vieppoava,
    Keksin mie venon vesillä,
    Sata laivan lainehilla,
    Loitos kuulu airon loiske.
    Viikon vitsasen hamina.
    Sulho, viljon veljyeni,
    Lase kohti näitä maita,
    Kohti näitä valkamoita,
    Isän saamilla teloilla,
    Vanhemman varustamilla,
    Veljen veitsin vuolomilla.

Tämän johdannon säkeitä tapaamme myös seuraavasta säeluettelosta
edustaen kuitenkin eräitä Vienanläänistä saatuja aniharvoja toisintoja.

1. Olin ulkona olija (1712)

2. Aina käyjä asioillani (1712)

3. Kazoin: ka veno tulevi (-loo) (1712-13)

    A. Katon (Kazo): on veneh vesillä (1724-25)
    4. Saxan salmilta syviltä (1712)
    B. Satalaita lainehilla (1724-25)
    5. Mies puhas perässä puren (1712, 24)
       Mies puhas perässä purtta (1725)
    6. Mies puhas nenässä purren (purtta) (1724-25)
    7. Tuop on nuori veijovoni (1725)
    8. Tule(pa) kohti näitä maita (1724-25, 2252 a)
    9. Kohti näitä valkamoita (1724-25)
   10. Isäs soamilla teloilla (1724-25, 2252 a)
   11. Vanhempas (-hempien) varustamilla (-Ile) (1724 25, 2252 a, 56)
   12. Velies veitsin vuolemilla (2252 a)
   13. Teloillas (Tule teloille, Hevoilla) teräksisillä (-lie)
          (1724-25, 2256)
   14. Vanutuilla vaskisilla (1724-25)

Säkeillä 13-14 on vastine vielä seuraavissa toisinnoissa.

    A. Veettihin veno teloille (1711)
       Vetäte veno vesiltä (1693)
       Temmelgoa (-gua) veneh teloilla (A. 548, 48 a)
       Jo veno (-net) teloilla joutu (soapi) (1695, 1702, 10)

    B. Teloille (-lla) teräksisille (-llä) (1693, 95, 1711,
          A. 548, 48 a)

    C. Vaskisilla valkamilla (1693, 95)
       Valumille vaskisille (1711)
       Pursi puini (Puinen pursi) portahilla (-hassa) (1702, 10)

Kun nämä kesäiset säkeet tavataan aniharvoista toisinnoista ja kun
niillä sitäpaitsi vielä on vastineita muissa runoissa (vrt. esim.
Kilpakosinta-, Vedenkantaja Annin ynnä Laivaretkirunoja), on syytä
olettaa että ne häävirressämme ovat verraten myöhäisiä tulokkaita. Tätä
olettamusta tukee ensinnäkin se seikka, että useissa toisinnoissa,
milloin häitä on vietetty kesällä, on tyydytty sijoittamaan vain "vene"
ratsun tai oron sijalle. Lisäksi on huomattava, että siinä häävirressä,
mikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiantaan noutamaan, puhutaan
säännöllisesti tämän "hevosesta", kuten Suomen puolelta saaduissa
tulovirsissäkin (ks. edell.). Näinollen nämä karjalaiset häärunot
edellyttävät, että häitä alunperin on vietetty talvella. Talvisista
häistä kertovat myös historialliset lähteet. Niinpä sanomalehdessä
"Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo" (1772, s. 15) sanotaan
Pohjois-Savon asukkaista: "Nuori kansa ei vietä häitä koskaan muuna
aikana (kuin talvella) paitsi hätätilassa, väen puutteen tai liian
aikaisen lemmenharjoituksen johdosta." Samaa kertoo Knorring
karjalaisista teoksessaan "Gamla Finland" (s. 45). Vastaava tapa,
mihin todennäköisesti elinkeinot ovat vaikuttaneet, on ollut
m.m. kolttalappalaisilla.

Kun nuori pari on saapunut pihaan, on muutamien toisintojen mukaan
käännytty sulhasen puoleen sanoilla:

1. Sulho, viljon veljyeni

2. Nosta (-ssa) korjasta korie (-ria) (1743, A. 526, 41)

       Nosta korja korjan perästä (A. 526)

    3. Hyvä lahja (lagia) laipivosta (-biosta) (1743, A 526, 41, 44)
       Nossa lahja laibivoista (1660)

    4. Tallalta hyvä tavara (1660)

Paljoa yleisemmin kehoitetaan morsianta nousemaan omin voimin reestä:

1. Morsian, sisarueni

2. Kapo- (Kapu-, Luku-) lehti, lakluoni (-lueni)

       Emon lapsi, lagluone (1660-01)

    3. Nouse(s) nyt korjasta, koria
       Nouse (Nous on), koria, korjasta (h, -si) (1735-36, 40-41)
       Nouses pois, korie, korjast (1726)

    4. Hyvä lahja, laitiosta (-piosta, -pivosta, -peistä, laitehista,
          laitariestä)

    5. Povoskasta, puolamarja (1678, 2250)

    6. Liinaharja, liikkehestä (1696)

    7. Tallalta, hyvä tavara (1742)

    8. Nouse ilman (itse) nostamatta (-jitta)
       Nouse, nuori, nostamatta (-jatta, -jitta)

    9. Ylene ylentämättä (-täjittä, ylenemättä, ylenijättä)
       Vihanta, ylentämättä (1690, 1738)
       Kohoa kohottamatta (1701-02)

   10. Nouse nostajas hyvyyttä (-vyten) (1660-01, 64, A. 534)
       Nossattajasi hyvyyteen (1662)

   11. Akkiloitsijas (-kilojas) armahutta (-huten) (1660 01,
          64, A. 534)
       Astuttajan armauteen (1662)

   12. Kun (Kuin, Viel, Jos, Hot, Vet) on nuori nostajas(i)
       Omp on (On siula, Nuori siun on) nuori nostajas
       Nuori on meän nostaja (A. 533)

   13. Vihanta ylentäjäs(i)
       Ihanta (Ihana) ylentäjäsi (1701, 04)
       Verevä ylentäjäsi (1732)
       Vihanta(ini) virottajas(i) (1739, 41)

   14. Pole (Pane, Lase, Astu, Tallaa) jalka jalakselle (-lla)

   15. Toinen (-ni) (Tahi) poikkipuoliselle (-lla)
       Pole (Jalka) poikkipuolisella
       Tuolla poikkipuolisella (1726)
       Polves poikkipuolisella (1741)
       Toinen pole portahalle (1743)
       Toinen tabaa tanterelle (A. 527)
       Toinen moalla puhtahalla (A. 542, 51 b)
       Toinen maalle mairehelle (A. 552-53)

   16. Elä riko ristilöitä (ritilöitä) (1732, 33)

   17. Elä katko (kato) kaplahia (1732, 33)

   18. Murra poikki puolisia (1732)

   19. Eläkä laitoja lamota (1732)

   20. Lase käsi sulhon vyöhön (1679)
       Käsi nuoren sulhon vyöhön (1701-02)

   21. Sulho viljo(n) veljyöni (-lliivöni) (1699, 1704)

   22. Assuttele hanhuttasi (-hiesi) (1699, 1704)

Milloin nuori pari saapuu veneellä sulhasen kotirantaan, lauletaan
taas:

1. Nouse(s), sotka (sorsa), soutimilta (-mesta, -tamasta)

2. Alli (Alju), airoilta ylene

       Alli, haapa-airoloilta (1713)
       Hanhi, haapatehtahilta (1710)
       Hanhi, hoapapensahasta (1693)
       Kana, haapakaarisista (1744)
       Kana, hoapa-koarimesta (-koalimesta) (A. 548, a, b)

    3. Nouse ilman nostamatta

    4. Ylene ylentämättä

    5. Kun (Jos) on nuori nostajasi

    6. Vihanta ylentäjäsi

    7. Pole jalka(s) portahalle (-lla, -hilla)
       Porras poikki polven alle (-lta) (A. 533, 34)
       Pole jalka tehtahalla (A. 532, 40, 46)

    8. Toinen (-ni) sillalle (-lla) si(j)o(i)ta (sipova)
       Toinen siirrä (Siirrä jalka) sillan päihe (päälle)
          (A. 533-34, 48, 48 a-b, 50, 57)
       Toinen toiselle aseta (2255)
       Toini koarella kavaha (2250)
       Toini rannalla rapo(v)a (rapaja) (1677, 1708, 24)
       Toinen rantaruohikolle (1744)
       Toista tuppoa tanterel (A. 531)
       Tahi talloa tanterilla (1704).
       Tervasella tehtahalla (A. 532, 46)

Vain aniharvoissa toisinnoissa kohdistetaan sulhaseen kehoitus:

    Nossa(s) sotka(s) soutimilta (-tumilta, soitimilta)
       (1691, 99, 1704)
    Hanhi haapatehtailta (1691)
    Alli(s) airoilta ylennä (1691, 99, 1704).

Joskus näihin kehoitussanoihin liitetään vielä eräästä loitsusta
lainatut säkeet:

    A. Nouse nuorin nostamatta (1732, 43-44)
       Nouses nuorien nostajitta (1726)
       Ilman nuorien nostamatta (1740)

    B. Tervaköysi (e)n tempomatta (-mitta) (1726, 28, 32)
       Terva(s)käsi(e)n (-käven) tempomatta (1735-36, 41)
       Tervakoprien tempomatta (1740)

    C. Rautaköysin raastamatta (1728)
       Rautakäsien roastamatta (1741)

    D. Ilman orhen ottamatta (1740)

    E. Hihnohin hiloamatta (1743-44)

Vielä kehoitetaan morsianta:

1. Astu (Assu) hanhen askelilla

       Harppoa (-ppuas) hanhen askelilla (1739, 41)

    2. Taputa (-tas, -tteles, Talloas) tavin (-ven) jaloilla

    3. Apen (Ukon, Tson, Ky'yn) saamie (-millä) pihoja (-hoilla)
          (1677, 79, 81, 86, 93, 1701, 10)
       Näitä (Näillä) pistyjä (pissyillä) pihoja (-hoilla)
          (1691, 1711, 28, 34-35, 38)

    4. Anopin asettamie (-lla) (1686, 93, 1710)

    5. Vanhemman varustamie (1678-79, 81)

    6. Tasasia (-silla, Tallattuja) tanteria (-rilla) (1711, 34-35,
          38-39, 41)
       Näitä tammen tanteria (1728)

    7. Veljen (Velien, Veion) ve(i)stotanteria (-portahia, pientarilla)
          (1677-78, 81)
       Vellon (Veion, Kyvyn) veitsen (-tsin) vuolomia (-lemia)
          (1686, 93, 1701, 13)

    8. Sisaren silittämiä (1686)

    9. Navon vassoin varpomie (1686)[11]

Yleisimpiä ovat säkeet:

    Astu hanhen askelilla,
    Taputa tavin jaloilla,

mitkä toisinaan jatkuvat säkeillä:

    A. Astu (Assu) tietä temminkäistä (tellinkäistä) (1682, 99,
          1703-04, 08, 16, 20, 24, 32-33, 42, 2252, 52 a, 55)

    B. Maata (Moata) maksankarvallista (s. t.)

    C. Lampahan (-hien) latsottamoa (-tamaista, -millä) (1652, 1703,
          08, 16, 28, 42, 2252, 52 a, 55)
       Lapsien latsottamia (1711, 16)

    D. Sikojen (-kajen, -kasen) silittämeä (-mäistä, -millä) (1652,
          1703, 08, 11, 16, 24, 32-33, 42, 2252, 52 a, 55-56)

    E. Porsahien (-haisen) polkkemoa (-komoa, -komaista, -kemia)
          (s. t.)

    F. Hevon harjan hieromaista (-millä, hiertämistä)
          (1708, 28, 42, 2256)

    G. Pentujen pehertämillä (1652)

Verraten yleisiä ovat A-B ja samoin C-E, joista varsinkin edelliset
esiintyvät muissakin runoissa. Häävirteen saattavat alunperin sisältyä
kuitenkin ainakin jälkimmäiset. Jos tämä olettamus on oikea, on se,
kuten ja Boebnius Suomen Kuvalehdessä (1873) on huomauttanut, todistus
siitä, että asianomainen virsi on Kauko-Karjalaan, missä siat yleensä
ovat harvinaisia ja myöhäisiä tulokkaita, saapunut muualta. Suomen
puolelta saaduissa häävirsissä emme tosin ole tavanneet näiden säkeiden
vastineita, mutta muuten tämä runon kohta on täällä tunnettu, kuten
seuraavat esimerkit osoittavat (A Liperi, Rel., 273, B Ilomantsi,
Ahlqv., 35, vrt. 83):

    A. Astu apen pihoille,
       Anopin asettamille,
       Kyvyn kyllä polkemille,
       Astu ilman astumatta,
       Ylene ylentämättä.
       Pole jalka jalakselle,
       Toinen poikkipuoliselle,
       Kun on nuori nostajasi,
       Ihana ylentäjäsi.

    B. Nouse ilman nostamatta,
       Ylene ylentämättä,
       Jos on nuori nostajasi,
       Ympiä ylentäjäsi.
       Pole jalka jalakselle,
       Toinen poikkipuoliselle,
       Astu hanhen askelilla,
       Taputa tavin jaloilla,
       Apen saamille pihoille,
       Anopin asettamille,
       Ky'yn kyllä polkemille.

Jalan polkeminen "jalakselle" osoittaa, että morsian on saapunut
reellä. Eräissä toisinnoissa puhutaankin suorastaan reestä (A
Korpiselkä, Rel., 320, B Ilomantsi, Ahlqv., 83):

    A. Nouse korjasta koriena,
       Rehiästi rein perästä.

    B. Nouse korjasta koria,
       Rehiläinen reen perästä.

Näitä muistuttavat eräät Keski-Inkeristä saadut säkeet, joista
Törneroos sanoo, että ne ovat "savakkoin" laulamia (Salminen, LH, 329):

    Nouse riipiä re'estä,
    Riipiä re'en perästä.

Muutamissa aunukselaisissa toisinnoissa kehoitetaan sulhasta
pidättämään ja päästämään hevonen kintaattomin käsin:

    Stoppi, villo vellyeni (A. 526, 33, 41, 44)
    Piätäs on pisty kabie (-bio) (A. 526, 33, 36, 41, 44)
    Lazetas on laukkiotsa (A. 525, 36, 41, 44)
    Keällä kindahattomalla (A. 526)
    Sormella nimettömällä (A. 526)

Nämä säkeet johdattavat mieleen sulhasen hevosen pidättämisen ja
päästämisen morsiamen kodin pihalla.

Verraten harvinainen on virressämme runonkohta, missä sulhasta
kehoitetaan näyttämään morsiantaan:

    Suho villo vellyöni,
    Osuta(s, Osottules, Osuttakoa) ossettuos (-ttuona, -ttavase)
       (1661, 74, 1735, 38)
    Savoin markoin maksettuos (-ttuona, -ttavas) (1661, 1735, 38)
    Tuhansin lunassettu(o)s (-ttuona) (1661, 1735, 38)
    Kaksin vuosin katsottuos (kaupattuona, -ttuse) (1661, 1735, 38)
    Kolmin vuosin kossottuos (-ttuse, -ttuona, -sjottus) (1661,
       74, 1735, 38)
    Nellin vuosin neuvottuos (s. t.)
    Viisin vuosin vihjattuos (s. t.)

Tällä säkeistöllä on vastine ilomantsilaisessakin häävirressä (A
Ahlqv., 119, vrt. Rel., 144), mutta aivan oleellisia ovat eräät sen
säkeet myös Kilpakosintarunossa (esim. B SKVR I, 1, 584):

    A. Osotteles ostettuasi,
       Saoin markoin maksettuasi,
       Tuhansin lunastettuasi.

    B. Otettihin ostettusi,
       Sadoin markoin maksettusi,
       Tuhansin lunastettusi,
       Kolmin vuosin kosjottusi.

Päästyään reestä morsian tervehtii pihaa ja tanhuoa sekä sisään
mennessään samoin "vajaa", sintsiä ja tupaa tai pirttiä.

1. Terve(h) piha täysinesi

       Terveh piha vierahaine (1683, 1717)

    2. Ulkoni urohinesi
       Ulkonen imantehinesi (1665)
       Piha vierahaisenesi (-sias)
       Lastupiha lapsinesi

    3. Terve tanhuo täysinese (1735)

    4. Lososkatto kansoinese (1735)

    5. Terve vaja (-jo, -jot) täysinesi (1624, 1716, 35)
       Vaja vierahaisinesi (1717)

    6. Moni porras polkinese (1735)

    7. Terve(h) sintsi täysinesi (-se)
       Sintsi vierahaisinese (1686, 91)

    8. Tuohikatto kansoinesi (1678, 1708, 1717, 32)
       Satakatto kansoinesi (1735)

    9. Terve pirtti (tupa) täysinesi (-nehe)
       Terveh tuba tullakseni (a) (1660, 61)

   10. Lautakatto kanso(i)nesi (-nehe, kansoas)
       Lautakatto lapsinesi (1703, 08, 23, 32, 32 a, 34)
       Lautakatto lahjoinehe (1733)
       Lautakatto kansallista (1660-61)

   11. Tupa (Pirtti) vierahaisinesi (-nehe)
       Pirttinen perehinesi (1732 a, 34-35, 38)

   12. Terveh pirtti, terve sintsi

   13. Terve tupa, terve tuojat (1677)

   14. Terve tervehyttäjille (1677)

   15. Terve kaikki ristikansa (1686, 89, 90)

Aunuksessa on toisin paikoin morsianta, joskus sulhastakin, kehoitettu
tervehtimään hääkansaa:

    Loa(j)i meillä tervehys (-hyset, -hysse) (A. 526, 41, 44)
    Loa(j)i meillä, loa(j)i muilla (s. t.)
    Loa(j)i kaikella kylällä (s. t.)

Kodin tervehtimisen, mistä esimerkkejä tarjoavat muidenkin kansojen
häämenot, tuntee myös ilomantsilainen häävirsi (Ahlqv., 83), mutta
paljoa lyhyempänä:

    Terve pirtti täysinesi,
    Tupakunta tultuani,
    Lautakatto kansoinesi,
    Pirtti vierahuisinesi.

Säkeet:

    Joba morsien tupah tuli,
    Ilman orren ottamatta,
    Kamoan korottamatta,

mitkä tavataan eräästä aunukselaisesta toisinnosta (552), ovat
virteemme siirtyneet ennen puheena olleesta morsiamen kodissa
lauletusta virrestä, missä ne kohdistetaan sulhaseen.

Morsiamen tupaan tultua tälle tavallisesti samalla kerrotaan, miten
talon väki, vanhat ja nuoret, ovat häntä odotelleet. Marttinin (1679)
tiedonannon mukaan tämän virren esittää sulhasen äiti:

1. Jo(pa) täällä (teällä, tässä, täss on) tänä(ki, -kin) pänä

          (päänä, piänä, peänä ,päinä)

    2. Vanhoilta (-hoilt on) silmät valuvi (-ve, -lui, -luit, -luvat,
          -ttii, -ttu, -tauppi, valottu)
       Valu(t) silmät vanhoiltaki (1678-79, 2250)
       Moamolla silmät valuvat (A. 543)

    3. Ikkunassa (-noissa) istuessa (-tuvossa, -tuossa, -tuoissa)
          (1665, 68-70, 75, 78, A. 536)
       Ikkunasta (-noista, -ssa) katsoessa (-soissa, -suossa, suoissa,
          vartiessa, valkuttoissa) (1664, 73, 73 a, 81, A. 531, 33)
       Vajon peässä valkuttoassa (A. 548 a)
       Sillan päitä istuossa (A. 535)

    4. Morsianta (Neittä nuorta, Tätä nuorta) vuottaessa (-taissa,
          -toessa, -tovassa, -toaissa)

    5. Nuorilta jalat kuluvi (-ve, väsyy, -syyppi, kipeyty, vaipui,
          puuttui, notkuuppi) (1775, 81, A. 532, 35-36, 44^5, 50,
          52, 55)
       Jalat notku nuoriltaki (1678-79)
       Notku jalat nuoriltaki (2250)
       Nuorilta (-lla) kengät kulutti (-tii, -ttih) (1664,
          A. 527, 531, 33)
       Lapsilta jalat kuluvi (-vat, -ttu) (1665, 68-70, 73 a)
       Siskolla jalad väsyvät (A. 543)
       Kaikki jalgani väsy (A. 551 b)

    6. Banta- (Rannan) tietä (teitä) raittoessa (-taessa, -toaissa,
          -tovossa, rapsuttais)
       Veräjillä seisoessa (vardejessa) (A. 531, 33, 36, 44)
       Kynnyksillä käytellessä (A. 531)
       Sillan päissä (päässä) seisuoassa (A. 532, 48 a, 52)

    7. Morsianta (Neittä nuorta, Tätä nuorta) vuottaessa.

Tällä säkeistöllä on Suomen puolella (A Suistamo, Härkönen, 641) ja
Inkerissä (B Salminen, LH, 321, vrt. 142) vastineet:

    A. Vanhoilta silmät valuivat,
       Nuorilta kengät kuluivat,
       Kyimi jalat laposilta
       Vierahia vuottaessa.

    B. Nuoren kengät katkiaat,
       Veräjillä seissessää,
       Vanhan silmät valluut
       Ikkunasta katsoessa.

Nuorta emäntää on odottanut koko talo:

1. Jo teällä (tässä) tänä(ki) pänä (päänä, peänä, huomenessa,

          suvena, sulana, kesänä, kevänä)

    2. Piha(t) pilvoin (-moin, muin, -min, -vuin, pelmuo, pitkin,
          pilvin, pissyin) kääntelihe (keäntelekse, kiäntelekse,
          -nnellyksi, pyörähteli)
       Pihane pitserdelekse (A. 532)
       Katajikko kaapsahteli (1732)

    3. Pit(k)än lastun (puikon, pilvan) poimijata (jaista, -joita,
          -mendoa, polttajaista)
       Pihallista poimioa (1670)
       Pihallista (-hasien) pyyhkijätä (-kijeä, -jövä) (1681, 1700, 03)
       Uutta pihan pyyhkijäistä (1742)
       Pihallista peipoistani (peippoa) (1693, 97, 1701)
       Pihallisia kanoja (1682)
       Pilvokasta morsienta (A. 540)
       Siivohista (-haista) morsienta (1660, 1743, A. 550)
       Hienon helman heilahusta (A. 536)

    4. Pirtti perin (Perin pirtti) pyörähteli (-telöy)
       Pirtti pilmuin (pilmun, pelmuin, pilvin, pelvon) kääntelihe
          (keändelekse)
       Perttini pöpeltelee (A. 557)
       Pertit bebrun keäntelihe (A. 553)

    5. Uutta pirtin (Pirtillistä) pyyhkijäistä (-jöä)
       Pirtillistä peipoiskana (1710)
       Pelmukasta (-hta) morsienda (A. 526, 22, 40, 44)
       Hienon bebrun pyyhkijäistä (A. 557)
       Pertillistä bebruajaista (A. 553)

    6. Sintsi (-so, -sot, -siset) sivuin (siivo, siivoin, siivua,
          silmuin, siimoin, silloin, selin, siitä) siirtelih (-lekse,
          -leiksi, siottelihen, -lekse, kääntelekse, -ksi, -lihe,
          pöyrähteli, kysyvi, -seli)
       Sinttsiset on siirtelekse (1706)
       Sintsin sillat siirtelekse (2253)

    7. Uutta sintsin siivoojoa (-vuojaista, -vuojova) (1716,
          20, 26, 33)
       Sintsillistä (-söllistä) siivoojoa (-jova, -vuojaista, -vuota,
          -vojota, -voojaansa)
       Siivokasta morsienta (1660, 64, 1743, A. 526, 32, 41, 44, 50)

    8. Tanhuo(i)set (-voiset, -vaiset, Tanhuo se) toantelihe
          (toantelehti, taantelekse, toan-, tuantelekse, tasottelekse
          y.m.)
       Tanhuoni takasin käytih (1739)

    9. Tanhuollista tavie (-via, -vista, -tane)
       Tanhullista (Uutta tanhuon) tallojaista (-jova, tallunjaista)
          (1696, 1726, 39, 41)
       Uutta tanhuon lakaisijoa (1716)

   10. Lääväset (Leä-, Liäväset, Leävästä) lähentelihen (-lekse, -ksi,
          läkertelekse)
       Liävä liänin kiäntelihe (1739)

   11. Läävällistä (Leä-, Liävällistä) läänijeä (-jäistä)
       Uutta leävän leänijäistä (1732 a, 34, 36, 8-39)

   12. Aittaset alentelihen (alentelekse, -ksi, asettelekse)

   13. Aitallista (Uutta aitan) astujoa (-jata, -jaista)
       Alallaista astujaista (1742)
       Aitallista allistani (-ne, -taha, allijaistah) (1660, 69,
          76-78, 93, A. 552, 57)

   14. Vajoset (-jaset) vajehtelekse (-lihe, vajertelihe, -lekse,
          vatsertelihe, vajeltelihe, -leks, vaeltelekse, vajostelekse,
          alentelekse y.m.)
       Vajot valin kääntelihen (1711)

   15. Vajollista (-jallista) vastakättä
       Vajosilla (Vajollista, Uutta vajon) vuappujaista (astujaista)
          (1679, 1711, 26, 32 a, 34, 36, 38)
       Vajollista valko(a)joista (pvyhkijeä) (1675, 82, 90, 1735)
       Sukanvartta valkijeta (1690)

   16. Kynnys kylin (kyllin, kyynä, kyinä, pyynä, kyyrin, keärin)
          kääntelihe (-lekse, leiksi, kyyntelekse, kalteleikse,
          pyörähtelöy y.m.)
       Kynnykset kytsertelihe (-teleksi, kytseltelekse) (1660, 99,
          1700, 23)
       Kynnykset kylin keänteleikse (1704)

   17. Hienoin helman (Hienoin helmoin, Helman hienon) hersujoa
          (-jata, jaista, hempujaista, hemmujaista, hiedrojaista,
          heittäjeä, heilahusta, -luntoa y.m.)
       Hienoll helmall hersujoo (1701)
       Hienohelmoa, hieprahelmoa (A. 532)
       Kaunihelman kantajoa (1682)
       Lenningin levittäjäistä (A. 544)

   18. Kääkäset (-känen, Skääkäset, Skäkäset) kätserteleksi (-kse,
          -lihe, käsertelekse, katserteleksi, käherteleksi,
          käpertelihe, käkerlihen y.m.)

   19. Sormuskättä sulkijoa (-jova, -joita, -jaista, surkijaista,
          sulkemaan, solujaista, suorieda, suolieta, käyttäjätä y.m.)
       Sormuksellista sulkijoa (1668)
       Suoriota sormuskättä (1669)

   20. Renkaskättä riehtojoa (-jova, reusujoa, riehkijeä, riipojaista,
          riikkujaista, riekkajaista, reiskujaista y.m.)
       Uutta skeäkän kättäjäistä (1741)

Harvinaisempia ovat säkeet:

21. Sillat siivoi(n) keänteleksi (-kse) (1660-61, 64)

       Sillan pää siivoin siirtyy (A. 532)
       Sillanpeät keäntelekse (A. 541, 44)

   22. Sillallista siivokaista (-vuojaista) (1660-61, 64)
       Siivoka(i)sta morsienta (-sioista) (1660-61, A. 532, 41)

   23. Veräjäinen (-jäni) veikerrehti (1728, 35)

   24. Sormuskättä sulkijaista (s. t.)

   25. Saloskaini stalkahteli (1735)

   26. Saloskaisen stalkahuttajaista (s. t.)

   27. Rappuset rakendeleksi (A. 544)

   28. Morzienda siivokasta (s. t.)

   29. Soppuot somendelihi (A. 552)

   30. Sopellista sotkaistaha (s. t.)

   31. Lautsaset lakuolihe (1689)

   32. Lautsallista laulajoa (1689)

   33. Vaarnaset metenä (mesin) valu(u) (vuotaa) (A. 538, 40, 44, 46)

   34. Morsiamen paikkazia (-sii, sie) (s. t.)

   35. Orret notku, parret painu (A. 536, 44)

   36. Morsiamen vaattehia (s. t.)

   37. Denatoida tuluppoida (A. 544)

   38. Morziemen tuluppoida (A. 544)

   39. Sängy seändy, sängy keändy (A. 544, vrt. A. 536, 41)

   40. Vezilinnun heyhteniä (s. t.)

   41. Puuhhazia postelia (s. t.)

   42. Ziittsazia zaviessoja (s. t.)

Joka kerta kun laulaja näitä kaipauksia esittäessään siirtyy asiasta
toiseen, hän tavallisesti kertaa sanat: "Jo täällä tänäkin pänä".
Sitäpaitsi hän usein puhuttelee morsianta vielä sellaisilla
nimityksillä kuin: "Morsien, sisarueni, kapulehti, lakluoni". Eräät
esineet, kuten ylläolevasta säeluettelosta käy ilmi, mainitaan perin
harvoissa toisinnoissa. Sellaisia ovat: veräjä, saloskainen, rappuset,
sopet, lautsaset, vaarnaset, orret ja sänky. Se seikka että jotkut
näistä esineistä mainitaan harvoin, ei kuitenkaan aina todista, että
ne senvuoksi välttämättä olisivat virressämme myöhäisiä liitännäisiä.
Niin esim. "orret", mitkä tavataan vain parista aunukselaisesta
toisinnosta, tuntee myös liperiläinen hääruno (Rel., 273), kertoessaan
miten "jo tiällä tämän netalin"

    Aijan orret notkistellut
    Morsiamen voattehille.

Eri toisintoja keskenään vertaillessa saattaa lisäksi panna merkille,
että eri asioita esittävät säkeet usein ovat sekaantuneet keskenään.
Niin esim. piha, pirtti, sintsi, silta ja kynnys saattavat kaikki
"kääntelehtiä". Samoin pirtti ja piha saattavat kumpikin odottaa
"pyyhkijätä" sekä sintsi ja silta "siivoojata". Näin ei ole alunperin
voinut olla asian laita. Epäselvää on myös, mikä määrättyyn esineeseen
liittyvistä sanoista edustaa alkuperäisintä kantaa. Lukuisissa
toisinnoissa sanotaan esim.: "Kynnys kyynä kääntelihe", missä "kyy"
tuskin voi olla alkuperäinen puhuttaessa, mitenkä kynnys on odottanut
morsiamen hameen heilahdusta. Alkuperäinen sana on ilmeisesti ollut
"kylin", mikä Aunuksessa usein on muuttunut muotoon "kyllin". Samoin
kuin kynnys "kylin" on pirtti pyörähtänyt "perin" ja sintsi "sivuin".
Esitämme seuraavassa ne säemuodot, mitkä mielestämme sananmuodoltaan
ovat lähinnä alkuperäistä kantaa:

    Piha pilvoin kääntelihe
    Pitkän pilvan (lastun) poimijata,
    Pirtti perin pyörähteli
    Uutta pirtin (Pirtillistä) pyyhkijätä,
    Sintsi sivuin siirtelihe
    Uutta sintsin (Sintsillistä) siivoojoa,
    Vajoset vajehtelihe
    Vajollista vastakättä,
    Kynnys kylin kääntelihe
    Hieno(i)n helmo(i)n hersujoa,
    Kääkäset käsertelihe
    Sormuskättä sulkijoa,
    Rengaskättä riehtojoa,
    Tanhuoiset taantelihe
    Tanhuollista tavia (Tanhullista tallojaista),
    Lääväset lähentelihe
    Uutta läävän (Läävällistä) läänijeä (-nijäistä),
    Aittaset alentelihe
    Uutta aitan (Aitallista) astujoa (-jaista).

Nämä säkeet eivät luonnollisesti kaikki aina esiinny samassa
toisinnossa, eikä niiden järjestys myöskään aina ole sama. Kun sillasta
ja sintsistä käytetään samoja sanoja, ei voi varmasti päättää, kumpiko,
"silta" vai "sintsi", on runossamme varhempi. Eräillä näistä säkeistä
on vastineita Suomenkin puolella. Niin esim. Suistamolla A (Härkönen,
641) ja Ilomantsissa B (Ahlqv., 119) lauletaan:

    A. Hoi mutshoi, sisäryeni,
       Jo täällä tämän nedälin,
       Oven kiägät kiäntelivät,
       Kamajat karahtelivat.

    B. Jo täällä tämän netelin,
       Oven kääköt käänteleksen,
       Sormuskättä sulkomahan,
       Hienohelman hempumahan.

"Sormuskättä sulkemahan" on ovenripa odottanut morsianta kaukana
Liperissäkin (Kel., 273).

Myöhemmin muodosteltu on seuraava yhdessä toisinnossa (1732) esiintyvä
säkeistö:

    Kuusikko kujosten suussa
    Kutsui uutta kupsajaista,
    Pilvoi pihlajat pihalla,
    Pilvoi uutta pilvojaista,
    Tuomikko tuvan takana
    Tuhki uutta tuntijaista.

Mutta ovatpa kotieläimetkin, lehmä, karitsa, hevonen ja koira
ikävöineet nuorta emäntää:

1. Aivoin ammo(i) (ammu) aika suopo (lehmä)

       Aivo(i)n (Aivuin) mängy (mönky, mengö) aiga, rusko (suobo)
          (A. 526, 38, 46, 53)
       Jo täällä (Jopa on, Minpä on, Niinpähän) tänä suvena (1708,
          16, 20, 42, 2252, 52 a, 55)

    2. (D)Jorautti (Jorjotteli) sormijuotto (A. 526, 36, 41,
          44, 46, 52)
       Sorahutti jorun juotto (A. 538)

    3. Kaikatti (mäkätti, päkätti, kakatti) kevätkaritsa (kesäkaritsa,
          1708, emokaritsa, 1723)
       Karitsaiset (-nen) kaikerrehti (1711, 28, 35)

    4. Aika vihkon (ruuvan, palan, heinän) antajaista
       Kainalovihkon (-puolen, -puoluon) kantajaista

    5. Palalla (-lasen) parentajaista (-jova, panettamista)
          (1693, 1723, 43, A. 526, 36, 38, 41, 44, 46)
       Heinävihkon heittäjäistä (Heinän hienon heittäjeä)
          (1711, 43, A. 536)
       Saravihkon saattajaista (1743, A. 550)
       Olkikuvon antajaista (A. 553)
       Vihkon viejöväh etehe (1693)
       Joka päivin juottajia (A. 552)

    6. Hepo hirnu hirveästi (1720, 26, 32, 32 a-34, 36, 38)
       Hepo hieno hirnakoitsi (1728, 35)
       Aivoin hirnu hirviä hepo (1739)

    7. Hienon heinän (Heinävihkon) heittäjäistä (antajaista)
       Uutta heinän antajaista (1739)

    8. Koira haukku(i) korkiasti
       Vielä haukahti hallikoira (1735)

    9. Korkien (-join, -keijen) vajojen päistä (-ssä, päällä)

   10. Uutta koiran syöttäjäistä (ruokkijaista) (1726, 32, 34,
          38-39, 41)
       Iltapalan antajaista (1736)
       Kuokkijaista, syöttäjäistä (1732 a)

Samat säkeet olemme aikaisemmin tavanneet Kihlontavirrestä. Kun tuskin
voidaan olettaa, että ne jo alkujaan olisivat esiintyneet kahdessa
häärunossa, herää kysymys, kumpaan virteen nuo kotieläimet ovat
alunperin kuuluneet. Kummassakin ne ovat hyvin yleisiä, kuitenkin on
hevosta koskeva säe yleisempi nyt puheena olevassa virressä. Sisältönsä
puolesta nämä säkeet soveltuvat paremmin sulhasen kodissa laulettuun
virteen, täällähän eläinten äännähtelemisen voi selittää uuden emännän
ikävöimiseksi, morsiamen kodissa taas se pikemmin todistaisi karjan
nälissään olemista. Miten alkujaan on ollut asian laita, ilmenee Suomen
puolelta saaduista toisinnoista (A Ilomantsi, Ahlqv., 119, B Liperi,
Rel., 273, C Ilomantsi, Rel., 78):

    A. Jo täällä tämän netelin,
       Aivan ammui aika suopa
       Aamuvihkon antajoa,
       Hienon heinän heittäjeä.

    B. Jo tiällä tämän netalin...
       Ammunut emännän lehmät,
       Morsianta juottamahan,
       Juottamahan, syöttämähän.

    C. Ammu aivan aika suopa,
       Kakatti kevätkaritsa,
       Aika vihkon antajata.

Kuten toisinnoista A ja B, missä lehmän tai lehmien sanotaan ammuneen
jo viikon (netelin, netalin), käy ilmi, on nämä säkeet Suomen puolella
laulettu sulhasen kodissa.

Tulovirteen liittyy myös runonkohta, missä sulhaselta (joskus
patvaskalta) tiedustellaan matkan onnistumista. Sitä koskeva säejakso
alkaa tavallisesti sanoilla: "Annas vielä kun kyselen" tai "Annapa
(Uotappa) itse kyselen". Milloin laulaja puhuttelee sulhasta sanoilla:
"Sulho, viljon veljyeni" tai kun hän sanoo: "Annas vielä kun kyselen
tulevalta veioltani" on ilmeistä, että puheena olevan virren on
esittänyt sulhasen sisar. Vain erehdyksestä on "vävy" eräissä
toisinnoissa (1662) tullut "veion" tilalle.

1. Kävitkö (Käytkö) tiesi (ties on) tervehenä

       Tervehinkö ties kävite (1733)

    2. Matkasi ani (aina )hyvänä
       Asies ani (aina) hyvänä (1660-61, 86 a)
       Matkasi imantehena (1684)
       Mänikö matkasi myötyrinä (1726)
       Matkas kulit myötyrinä (1730)
       Matkustitko mairehena (1732)
       Onnises myöteh matkasit (1733)
       Matkasi(t) onnis hyvänä (1736, 38)

    3. Oliko ruskea (-kia) reponen (-ni) (1720, 26, 32, 34)
       Oliko ruskijo heponi (1736)

    4. Eessä tietä (s) noutamassa (1720, 26, 33-34, 36)
       Eillä tietä kaalamassa (1732)
       Eissä tietä neuvomassa (1732 a)

    5. Oliko (Elikkä) valkoni jänöne (-ni) (1720, 26)
       Jälessä valkie jänönen (1732)
       Vaiko (Vain oli) valkea (-koni) jänönen (-ni) (1732 a-34, 36)

    6. Jälessä(si, Jälellänä) (on) juoksemassa (1720, 26, 32 a-34, 36)
       Jälkijäsi kattamassa (1732)

    7. Jott ei pystyis (pystyn) noian nuolet (1720, 26, 32 a-34)
       Jott ei noijen nuolet pistyis (1736)

    8. Eikä tietäjän teräkset (1720, 26)
       Tietäjien teräksisete (1736)

    9. Mäne, noia, nuolihiins (1720)
       Männös noijat nuolihinsa (1732 a)
       Mänkä noije nuolihinsa (1736)
       Mänis noita nuolihinsa (1726)

   10. Tietäjä(t) teräksisihiinsä (1720, 26, 32 a, 36)

   11. Velho(t) (Vilho) veitsirautoihinsa (-tohoinse, -toinesi)
          (1720, 26, 32 a, 36)

   12. Miss(ä) olit (Mindäh) viikon viivyksissä (viihyksissä)

   13. Kauvan aikaa (aigoa) ka(v)oksissa
       Ajan kaiken kaoksissa (1743, A. 531, 34, 48, 48 a, 50)
       Kauvan kanojen etsossa (1734, 38)

   14. Kägesit välimmin käyä (A. 544)

   15. Tulla jälkes tuntoess (tunduossa) (A. 536, 44)

   16. Ennen jälkes jäähtymist (jeähtymistä) (s. t.)

   17. Pienikö oli (siula) tuotavasi (-vana)

   18. Sitäkö(s) siellä kasvattelit (kasvatit, -titte)
       Tokko pientä kasvattelit (A. 534)
       Nuordago sie kasvatit (A. 527, 31 33)

   19. Lihavieko lalhuttelit (1734, 38)

   20. Vai oli (Vainko) laiha tuotavasi (1743, A. 552, 44, 47, 50, 53)

   21. Sitäkö sie(llä) lihottelit (-hotit, hotitte) (1743,
          A. 532, 44, 47, 50, 53)
       Vai laihoa lihottelit (-tit) (1734, 38, A. 527, 31, 33)
       Vaiko laihoa himotat (A. 534)

   22. Vai(n) oli (Vaingo) musta (Mustako oli) tuotavasi
          (1660, 64, 1743, A. 548 a, 50)

   23. Sitäkö sielä valgaisit (-tte) (1660, 64, A. 548 a, 50)
       Sitäkö sie valkoailit (1743)

Eräissä toisinnoissa esiintyvät säkeet 3-8 muistuttavat virttä, missä
sulhasta tämän häämatkalle lähtiessä kehoitetaan turvautumaan ruskeaan
repoon ja valkoiseen jänikseen, jotteivät noidat ja velhot voisi häntä
vahingoittaa. Säkeet 9-11, kuten niiden sanamuotokin osoittaa, ovat
loitsusta lainattuja. Sitävastoin tähän häärunoon soveltuu hyvin joskus
esitetty kysymys (1730, vrt. 1735):

    Eikö ollut noita nuolinensa,
    Tietäjä teräksinensä?

Seuraavissa toisinnoissa verrataan neidon saamista linnan valtaamiseen:

1. Luajitko niinkuin käkesit (1678)

2. Saitko neijen (-jon), voitko (voitit) linnan (1677, 79, 81, 83,

          89-90, 93, 97, 1708, 10, 42, 2250)
       Saitko neijen, voitko vallan (1701-02)
       Saitko linnan, voitko (otitko) vallan (A. 530-32)
       Kävitkö linnan, voitko vuoren (1690)
       Voitko linnan, saitko nuoren (1526)

    3. Pirotitko (-kko, Piirrotitko) pissyn (-styn) stiinan
          (1683-84, 89, 93, 1702, 33-34, 36)
       Pirotitko pystyn seinän (aijan) (1701, 32 a)
       Piilotit stienan pissyn (1723)
       Piilotitko (Pilotitko, Sirotitko) pyssyn (pissyn, -styn)
          (s)tiinan (1697, 1708, 34, 38, 42, 2255)
       Levititkö pistystiinan (A. 557)

    4. Langetitko lautaloarin (A. 539, 44-45, 47, 50)
       Lanketitko lauta-loajan (1686)
       Laukkasitkos lautaloarin (A. 551)

    5. Sorritko (Vai sorrit) sotiveräjän (-jät)
       Voitit voiman, sorrit sovan (2255)

    6. Politko poikki neijen lemmen
       Levititkö neijen lemmen (1732 a-36, 38, 42)
       Levititkö lehvuslinnan (A. 529)

    7. It(k)etitkö linnan (kylän) immet
       Pitelitkö linnan immen (1684)

    8. Nakratitko linnan (kylän) naiset
       Linnan naiset nakrattelit (1683, 93)

    9. Haukutitko liiman (kylän) hallit (koirat)
       Ulvotitko linnan ussut (1701)

   10. Linnan lukit luskutteli (1697)

   11. Issuitko isännän tsupun (1660-61, A. 539, 44, 47, 52, 57)
       Istuitko ison sijan (A. 534)

   12. Assuitko anopen lauan (lautah) (1660-61, 81, 89, 1743,
          A. 534, 39, 44-45, 50, 52, 57)
       Vain assuit (Astuitko) anopin sillan (1677, 79)
       Tallaitko anopin sillan (2250)
       Assuitko anopin sopeh (A. 547)

Latvajärvellä (1681) liittyvät tähän kyselyyn vielä säkeet:

    Levititkö lehmänaijan,
    Pepelit petran veräjän.

Huomiota tässä rajantakaisessa häärunossa herättää puhe linnasta ja
sen valtaamisesta. Jotenkin samoin sanoin on tämä asia esitetty
vastaavassa ilomantsilaisessa virressä (A ja B Ahlqv., 36, 83, C rel.,
144):

    A. Toitkos hanhen, voitko linnan,
       Sorritko sotiveräjän?

    B. Saitko neion, voitko vallan,
       So'itkos sotiveräjät?

    C. Suoritko sotiveräjän,
       Avasitko lautaloarin?

Sana "lautaloari", mikä mahdollisesti tässä tarkoittaa jotakin
varustusta, esiintyy useissa aunukselaisissa toisinnoissa. Vienan
läänissä taas on "sotiveräjän" kertona tavallisesti "stiina" (ven.
stjena 'muuri, seinä'). Linnan impien itkettäminen ja linnan
naisten naurattaminen ovat saattaneet virteemme siirtyä jostakin
kertomarunosta. Lisäksi laulaja tiedustelee sulhaselta:

1. Piettiinkö vävy vävynä (1743, A. 550, 51 a)

       Piettiinkö vävynä siellä (1662)

    2. Piettiinkö vieras vierahana (1743, A. 550, 51 a)
       Piettiinkö hyvänä tuolla (1681)

    3. Olitko suin (Oliko suu) sulassa voissa
       Levikö voihut leuvollase (1735)

    4. Koprin kuorekakkaroissa (1660, 1701-02, 20, 23, 26,
          32-36, 38, 42, 2255)
      Käsin käärin- (keärin-, keäryin) kakkaroissa (1677, 81,
          83, 90, 97, 1701, 43, A. 539, 44-45, 47, 50, 51 a)

    5. Sekä huulin hunajissa (1733)

    6. Sulhasina käyessäsi.

    7. Apen luona ollessasi (1708, 23-24, 42)
       Ainuon (Amiahan) apen stolassa (1720, 23, 34, 36, 38)
       Armahan apen koissa (1726)

    8. Ainuon (Ainuoss on, Armahan) anopin koissa (luona, stolassa)
          (1720, 23, 26, 34, 36, 38)
       Anopissa käyessäsi (1708, 24, 35, 42)

    9. Murotitko voimuruja (-muruon) (1660, 1706, 08, 24, 42-43,
          A. 529, 32, 44)
       Murenitko voita murun (A. 557)

   10. Sirotitko (Silotitko) sianpäitä (1660, 1706, 08, 42)
       Sirotitko siiran päitä (1742)
       Sirotitko siiroa luovan (1526)
       Sirotitko siirovaizen (A. 544)

   11. Pirotitko piirakaista (1743)
       Pirotitko piiraan (piiras-) muruja (murun, -sen)
          (A. 529, 32, 57)

   12. Söitkö (Saitko, Oliko) lohta luotaselta (-sella)

   13. Lautaselta, luotoselta (luotaselta) (1677, 93)
       Luotaselta (-LLa) luopuselta (-salLa) (1681, 85)
       Luotaselta, luutoselta (loajaselta) (1684, 97, 1701 02, 10)

   14. Puhtahalta (Punaselta) purtilolta (A. 530, 31, 36, 36, 44,
          45, 47, 57)

   15. Lahnakaloa lautasella (1681)

   16. Sivulta sian lihoa (1684-85)
       Toisella sianlihoja (1726, 33-34, 36, 38)

   17. Juoksiko olut orren päästä (ortta myöten) (1708, 23-24, 35, 42)

   18. Sima (-mo) voarnojen sioista (1708, 23-24, 35, 42)

   19. Oliko olut ostamaton (1706, 08, 42)

   20. Mesi markoin maksamaton (1706, 08, 42)

   21. Oliko pikarit pivossa (1735)

   22. Tinalasit liikkehellä (1735)

   23. Oliko siun orohevoises (1735)

   24. Pessyin osrin, lessyin kakroin (1735)

   25. Survotuin suvirukeihin (1735)

Myös Suomen puolella on sulhaselta tiedusteltu, mitenkä häntä on
appelassa kohdeltu (Ilomantsi, A Rel., 60, B Ahlqv., 119):

    A. Piettiinkö vävy vävynä,
       Söitkö lohta luotoselta,
       Punaselta purtilolta?

    B. Joko joit apen olutta,
       Söitkö lohta luotoselta,
       Punaselta purtilolta?

Säe 17 ei alunperin ole voinut olla kysyvässä muodossa. Suomen puolelle
viittaavat virressämme sima, "ostamaton olut" ja sianliha samoinkuin
pikaritkin.

Lopuksi laulaja vielä kysyy sulhaselta:

1. Saitko sen, kuta (kun) käkesit (käkösit)

2. Toitko sen, ketä halusit (1732 a)

3. Sulhasena käyessäsi

4. Käkesit käkö(i)sen tuu(v)a (1686, 1712, 20, 42, A. 552)

5. Hera- (Heinä-) marjan hemmutella (hersutella, helkytellä)

          (1686, 1712, 20, 42)

    6. Kukkulaisen kulletella (A. 552)

    7. Kaksin vuosin kaupattuse (1733)
       Vuosin kaksin katsottavas (1734, 36)

    8. Kolmin vuosin kossottuse (1733)
       Vuosin kolmin kossottavas (-tuse) (1734, 36)

    9. Savoin markoin maksettuse (1733)

   10. Ikäs kasvateltavase (1736)

   11. (Saitko) Kaunihimman kassapäistä (1720, 32 a, 38)

   12. Turpejimman tukkapäistä (1720, 32 a, 38)

   13. Sormuskäsistä somemman (1720)
       Suorejimman sormuskäistä (1738)

Säkeet 7-9 olemme tavanneet häärunojen eri kohdista. Säkeet 11-13 ovat
Kihlontavirren johdantona esiintyvässä Kokkorunossa yleisiä. Säkeillä
1, 4 ja 6 on taas vastine Suistamolla (A Härkönen, 641) ja Ilomantsissa
(B Bel., 60, C Ahlqv., 83):

    A. Sulho, viljon veljyeni,
       Kägesit kägösen tuuva,
       Kukkujaisen kulletella.

    B. Saitko sen, jonka käkesit?
       Käkesit käkösen naia,
       Kuletella kukkulaisen.

    C. Toitko sen, jonka käkesit?
       Käkesit sie käkösen naia,
       Maalta valkian valita,
       Kuletella kukkulinnun.

Tiedusteluunsa laulaja itse vastaa kerraten ennen esittämiään asioita:

1. Jopa (nyt) neän kysymättäni (kyselemättä)

       Jo tunnen kyselömättä (kysymättäni) (1681, 83, 86, 86 a, 89)
       Neän ilman kyzelömättä (A. 544)

    2. Arvoan anelematta (anomattani)
       Arvoan utelomatta (1689)
       Ymmärrän sanelomatta (A. 544)

    3. Soant on (Saanut on) neijen, voint on (voittan) linnan
       Jotta saanut olet (soannun on) neien, voinut (voin on)
          vallan (1701-02)

    4. Pirottan on pissun stiinan (1689)
       Piilotellut pyssyn stiinan (1708)
       Piilottelit stienan pissyn (1723, 42)

    5. Sortan (Sorrit) on sotiveräjän (1702, 08, 10, 23, 42, A. 544)

    6. Langettat on laudaloarin (A. 544)

    7. Polken poikki neijen lemmen (1677, 93, 1702, 10, 23, 42)

    8. Haukuttan on linnan hallit (1689, 1702)
       Haukuttan on kylän koirat (A. 544)
       Linnan ussut ulvotellun (1702)

    9. Itettän on linnan (kylän) immet (1689, 93, 1702, A. 544)

   10. Nakrattan on linnan naiset (1689)
       Linnan naiset nakratellun (1693, 1702)
       Nagratat on kylän naiset (A. 544)

   11. Jop on (Jopa, Jo nyt) neän kyselömättä (1690, 97, 1706,
          10, 23, 42)

   12. Arvoan anelomatta (anomattaki) (1690, 97, 1710, A. 552)
       Ymmärrän sanelematta (A. 536)

   13. Istut on isännän tsupun (A. 544)

   14. Assun on (Assut on, Astunut) anopin sillan (lauvan)
          (1677, 90, A. 544)

   15. Ollut (Olit) suin sulassa voissa (1690, 93, 1706, 23, A. 544)
       Jo on suu (Suugi on) sulassa voissa (1708, 42, A. 536, 44)
       Suu on voissa, parta hyyssä (1710)
       Hyyss on parta, voiss on koprat (1697)
       Kaikk on parda voihe hyydyt (A. 552)
       Kaikk on parta voiherass (A. 536)

   16. Käsin (Koprin) keäry- (-rin-, kuore-) kakkaroissa (1690,
          93, 1706, 23, A. 544)
       Käet (Kopra, -rat) kuorekakkaroissa (-roihe) (1708, 10,
          42, A. 552)

   17. Syönyn (Syönyt on) lohta luotaselta (1690, 93, 97, 1701,
          08, A. 544)

   18. Luotaselta, lautaselta (loittoselta, luotoselta) (1693,
          97, 1701)

   19. Puhtahalta purdelolta (A. 544)

   20. Murotellut voimuruja (1708)

   21. Sirotellut sian päitä (1708)
       Sirottat on siiroainne (A. 544)

   22. Juossut on (Juoksi) olut orren päästä (1708, 23, 42)

   23. Sima vaarnojen sijoista (1708, 23, 42)

   24. On ollut olut ostamaton (1708, 42)

   25. Mesi markoin maksamaton (1708, 42)

   26. Huuhtont on humala parran (1520)

   27. Vaahti parran valkoillut (1520)

   28. Ainuon (Ainuoss on) anopin koissa (1690, 93, 97, 1701, 23)
       Anopissa käyessäsi (1706)

   29. Apen luona ollessasi (1706, 23)

Ei tämäkään runon kohta ole ollut rajan tällä puolen tuntematon. Sitä
osoittavat seuraavat ilomantsilaiset katkelmat (A Ahlqv., 36, B Ahlqv.,
83):

    A. Jopa nään kyselemättä,
       Toip on hanhen, voip on linnan,
       Sortipa sotiveräjän.

    B. Jo nyt nään kyselemättä,
       Jo on juonut apen oluen,
       Jo syönyt anopin putron.

Parissa aunukselaisessa toisinnossa on sulhaselta vielä kysytty:

1. Hiessäkö hyvät hevoset (A. 534)

       Oltihin orihut hiessä (A. 532)

    2. Vaahessako hyvät varsat (A. 534)
       Villo-varsat vaahessa (A. 532)

    3. Uutta minjoa vetäissä (A. 534)
       Nuorta morsioa vetäjessä (A. 532)

Sulhasen kodissa esitettyjä virsiä ovat vielä erikoiset ylistysvirret
ja nuorikon neuvokkivirret, joita toisin paikoin lauletaan jo morsiamen
kodissa, sekä morsiamen lohdutusvirret.

SULHASEN KODISSA ESITETYT YLISTYSVIRRET.

Nuoren parin saavuttua sulhasen kotiin on Kauko-Karjalassa esitetty
erinäisiä ylistysvirsiä paitsi hääväelle sulhasen vanhemmille ynnä
häiden tärkeimmille toimihenkilöille, puhemiehelle eli patvaskalle ja
morsiamen avustajalle, saajannaiselle. Nämä ylistysvirret, joiden
järjestys vaihtelee, laulaa Marttinin tiedonannon (1679) mukaan
morsian. Näin ei kuitenkaan kaikkialla liene ollut asian laita, ei
ainakaan hääkansan ylistysvirttä ole morsian voinut esittää, siinä kun
hän itse saattaa olla ylistelyn kohteena.

HÄÄKANSAN YLISTYS.

Tämä ylistysvirsi liittyy usein välittömästi pirtin tervehtimiseen.
Toisinaan se alkaakin sanoilla:

    Terve, pirtti, terve, sintsi,
    Terve, suuri sulhaskansa (2255).

Yleisempi runon johdantona on seuraavan säeluettelon ensimmäinen säe:

1. Vuota (Vuot on, Vuotappa) kiitän kaiken kansan (sulhaskansan)

2. Ei (-pä, -hän) ole tätä (tässä, tuota, täss ole, tuot ole) ennen

          (vielä) ollut (ollun, olluh)
       Eip ole näitä ennen nähty (1683)

    3. Eikä varsin vasta (vasta varsin) liene (tule)

    4. Tämän kunnahan kukuilla (1688)

    5. Tämän harjun harteilla (s. t.)

    6. Tämän lantuon piäloalla (s. t.)

    7. Tämän kansan kaune(h)utta (-vuutta)
       Naima (-mo-) kansan kaune(h)utta (1691, 1710, 19, 24, 42, 2255)
       Heäjökansan kauneutta (1723)

    8. Tämän tukun turpe(v)utta (1683, 1726)

    9. Nuorison (Rahvahan) imante(h)utta (imarteluitta, imantrehutta)
          (1665, 68, 83-84, 86)
       Tämän veän imantehutta (1688)
       Tämän nuorison somuutta (1684)

   10. Tämän (Näien) sulhasen (-sien) somu(u)tta (1662, 75, 89, 97,
          1701-02, 10, 19-20, 23-24, 42, 2255)
       Tämän sulhon suloutta (tenhoutta) (1691, 84)
    a. Niin on sulhanen suloinen (2255)
    b. Kuin on lemmen kuutamoinen (s.t.)

   11. Tämän immen ihalutta (1678)
       Eikä impivön soreutta (2255)
    a. Niin on morsian ihana (2255)
    b. Kuin on tähti taivahalla (s. t.)

   12. Niin on (Kaikki on) väki hailakassa
       Väk(i) on kaikki hailakassa (1675, 93)
       Kaikk(i) on (Niin on) kansa hailakassa (-ljakassa) (1668,
          1719-20, 26, 36)
       Niin on rahvas haljakoissa (-kassa) (1662, 82, 1710)
       Sulhaiskansa (on) haljakassa (1660, 64)
       Niin on miehet haljakoissa (1706, 08, 23-24, 42, 2252, 52 a)

   13. Kansa kaikki kauniloissa (1710)

   14. Kuin (Niinkuin, Kuni, Kun) on metsä huutehessa

   15. Petäjät hopiesiloissa (1697)

   16. Jo(p) on (Jo nyt) kiitin kaiken kansan (sulhaskansan).

Yleisimpiä ovat 1-3, 7, 10 ja etenkin 12 ja 14. Viimeksimainitut säkeet
ovat, kuten olemme nähneet, joskus sekaantuneet myös siihen virteen,
mikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiamen kotiin. Todennäköisesti
muusta runosta johtuneita ovat yhdestä toisinnosta tavatut säkeet 4-6
(vrt. SKVR I, 3, 1366). Suomen puolella ja ilmeisesti alunperin
tämä virsi on esitetty kotiin palaavalle sulhaskansalle (Ilomantsi,
Ahlqv., 35, vrt. Kantele II, 19):

    Terve kuu, terve kuningas,
    Terve nuori naimakansa,
    Ei oo tätä ennen nähty,
    Eik oo ennen eikä eilen
    Tämän kansan kauneutta,
    Tämän joukon juoneutta.

ISÄNNÄN JA EMÄNNÄN YLISTYS.

1. Ken(pä) on tässä (täss on) pää pätevä (pätövä, pätöjä)

       Ken täss on (Ku on tässä) pätövä päähyt (1662, 69, 75, 78)
       Ken täss on pätövä piältä (1699)

    2. Päivän (Päien) päällinen (-ne, -ni) omena

    3. Ken(pä) (Ku) on tähä(n, täss on) suojat soanut (soanun, soanna)
       Ken on suolta (soilta) suojat saanut (soanut, suanut) (1678-79,
          82, 89, 1701-02, 08)

    4. Suojat saanut (soanna), hirret tuonut (tuomia) (1708, 16-17,
          20, 23)
       Suojat saanut, salvot (salvat, salmot, seinät) salvan (seissvt)
          (1678-79, 81, 86, 1701-02, 04, 21)
       Suojat saanut, seinät tuonut (1711)

    5. Periseinät seisottan (1704)

    6. Mistäpä on tähän hirret soatu (1703)

    7. Hirret hirmu(i)lta mä(j)iltä (meältä, mäeltä, -jeltä)
       Hirret hirmuilta metsiltä (hirmumetsäsistä) (1678-79,
          97, 99, 1703, 2250)
       Hirret hirmun kankahilta (1669)

    8. Sammalet sulilta soilta

    9. Mistä täh on tuohet soatu (1704)

   10. Tuohet tuomivaaran (-räin) peältä (loalta) (1678, 82, 89,
          90, 97, 99, 1704, 08, 17, 20-21)

   11. Lauvat lakkavoarasilta (1669)
       Lauat mailta lamakoilta (1720)

   12. Malot (Matot) marjakankahilta (-halta)

   13. Suolta suojat, moalta malot (1689)

   14. Ken(pä) tähän (täss on) sarjan (sorjan, särjin) soanut (-min)
          (1699-1700, 04, 13)

   15. Sarjan saanun, karjan katson (1699, 1704)
       Salvon salvan, karjan katson (1703)

   16. Poikakarjan kasvattaja (-ttanut) (1686, 93, 1701-02, 10, 13)
       Lapsikarjan kasvattaja (-vatellut) (1689-90, 1700)

   17. Poikajoukon juovuttaja (-vuttanut, -vutellut) (1686, 89, 90,
          93, 1700-04, 13)

   18. Sulhasiksi suorittaja (1693, 1701-02)
       Sulhasen sovittaja (1710)

   19. Isäntä (Ukko täss, N. N.) on pätövä päähyt (pää pätevä,
          pätövä piältä)

   20. Päivän (Päien) päällinen omena

   21. Se (Hän) on suolta (tähän) suojat saanut (soanun) (1662,
          77-78, 81, 84, 89, 91, 93, 1708)
       Isäntä (Ukko täh, N.N.) on (suuret) suojat soanun (-nut)

   22. Suojat soanun (suanut), salvat (salvot, salmot) salvan
          (1677-78, 81, 86, 99 1704)
       Suojat saanut, hirret tuonut (leikan) (1708, 23, 32)
       Suojat (-jan) saanut, seinät salvant (1684, 1700)
       Suojat saanut, selvät saanut (1675)
       Suojat soanut, selvät salvat (1700)

   23. Periseinät seisottan (1704)

   24. Kaikki tarpehet talun (1732)

   25. Tyvin (on) tuonut suuren männyn (1685, 1700)

   26. Latvoin lakkapäät petäjät (lakkapeäpetäjän) (1685, 1700)

   27. Hirret hirmu(i)lta mä(j)iltä (mäeltä, meältä, mäjeltä)
       Hirret hirmumetsäsistä (hemmulta metsältä) (1675, 97)
       Hirret hirvien mäen peältä (1741)

   28. Malot (Malat, Matot) marjakankahilta

   29. Sammalet sulilta soilta

   30. Ruotehet romeikoilta (1732 a)

   31. Tuohet tuomivaaran päältä (lualta)
       Tuohet tammivaaran päältä (1675)

   32. Lauvat lama- (loama-) kuusikoilta (-siloista) (1732,
          32 a, 34-35, 38, 41)
       Lauat mailta lamakoilta (1716)
       Lauvat lakkakankahilta (1723)

   33. Sarjan soanun, karjan katson (1699, 1704)
       Salvon salvan, karjan katson (1703)

   34. Poikakarjan kasvattaja (1686, 93)
       Lapsi on karjan kasvattanun (1689)

   35. Poikajoukon juovuttaja (-ttanun) (1686, 89, 93, 99, 1703-04)

   36. Sulhasiksi suorittaja (1693)

Näistä säkeistä ovat yleisimmät 1-3, 7-8,10, 12, 19-21, 27-29 ja 31.
Aivan tilapäisiä ovat 25-26, missä huomaa toisen runon vaikutusta.
Verraten useissa toisinnoissa kiitetään isäntää paitsi tuvan
rakentamisesta myös poika- tai lapsikarjan kasvattamisesta, karjan
katsomisesta puhutaan vain kolmessa muistiinpanossa. Eräissä
toisinnoissa on isäntää kiitettäessä emäntääkin muistettu:

    A. Ain(a) on akkaki apuna (ollut) (1716, 26, 32, 32 a, 34, 36, 38)
       Akka aina apuna ol (1741)
       On ainai akan apuja (1735)

    B. Akan on soamat sammalete (1735)

Tähän runonkohtaan liittyy joskus irrallisena osana jo toisista
häävirsistä tuntemamme tuvan kuvaus:

    A. Laki on lahnan suomuksista (1716-17)
       Laki kultana kuloista (1735)

    B. Late vasen valuteltu (1735)

    C. Kiukoa (-kaa, -kuva) (on) meren kivistä (kivilöistä,
          kirpitsästä) (1716-17, 32 a, 34, 36-38, 41)

    D. Savet on kosen korvilta (1735)

    E. Patsas meren paateroista (1716-17, 32 a, 34, 36-38, 41)

    F. Ovisein on osmonluista (luinen) (1716, 26, 35, 37-38)
       Otsi- (Otsa-) seinä osmonluinen (-luista) (1717, 41, 2255)

    G. Perisein(ä) (on) petranluusta (-luista) (1716-17, 26, 32 a,
          34, 37-38, 2255)
       Peräsein on pevon luista (1741)

    H. Sivusein(ä) (on) sirkan- (-kon-) luusta (-luinen) (1716-17,
          26, 32 a, 34, 37-38)
       Sivuseinä siijanluista (1741)

    I. Kylkiseinä kysmön luista (2255)

    J. Karsinasein on kapren luinen (1741)

    K. Kamana (Kamoa, -mua) karitsanluinen (-luusta, -luista)
          (1716, 26, 32 a, 34, 37-38, 2255)
       Kuomina on karitsanluinen (1717)

Vain aniharvoin tämä kuvaus liittyy virtemme muuhun kohtaan, kuten
toisinnossa 1732 a säkeeseen: "Uutta pirtin pyyhkijäistä". Kerran tuvan
kuvaus alkaa sanoilla (1737):

    Tuoppas tänne tuotavusi,
    Veäppäs tänne veittäväsi,
    Ei tule tyhjille tulille,
    Kaitasille kartanoille:
    Peri seinä petranluinen j.n.e.

Paljoa harvinaisempia ovat emännälle erikseen omistetut ylistyssanat.
Lienee parasta esittää näiden säkeet siinä yhteydessä, missä ne
kulloinkin tavataan:

    A. Kenpä täss on ehon emäntä?
       Houri on ehon emäntä.
       Kanna leipä kapperasta
       Kapperoilla kantapäillä,
       Kuperilla kämmenillä (1681).

    B. Ken täs on eho emäntä,
       Tuoos leipää leppiesti,
       Tuo olutta oivallista
       Hyvän rahvaan remuun,
       Hyvän joukon juominkiin,
       Ristirahvaan remuhun (1684)

    C. Ken täss on ehon emäntä,
       Ehonpeällini emäntä,
       Poikajoukon juovuttaja,
       Poikakarjan kasvattaja,
       Sulhasiksi suorittaja?
       Anni on ehon emäntä,
       Ehonpeällini emäntä,
       Poikajoukon juovuttaja j.n.e. (1697)

Viimeksi esitetyssä toisinnossa on siis samoja säkeitä kuin isännän
ylistysvirressä. Epävarmaa on, kumpaan runoon "poikakarjan
kasvattaminen" on alunperin kuulunut. Toisinnoissa A-B herättää
huomiota se, että emännältä anotaan leipää ja olutta. Vertailun vuoksi
esitettäköön ne kiitossanat, mitkä ilomantsilainen hääruno omistaa
isännälle ja emännälle (A Ahlqv., 36, B Ahlqv., 81):

    A. Kummanko ensistä kiitän
       Isännänkö vai emännän,
       Isännän ensinnä kiitän,
       Kun on suolta suojan saanut,
       Hirret hirmusta metsästä,
       Sammalet syviltä soilta,
       Lau'at laajakankahilta
       Tätä saaessa salia,
       Kerätessä kellaria,
       Jäänyt on kinnasta kivelle,
       Hattua ha'on selälle
       Jo on sukka suohon jäänyt.
       Emännän jälestä kiitän,
       Imelät sun itusi,
       Makiat on maltaisesi,
       Kissa ei istunut ituja,
       Maannut ei maltahiasi
       Saunatielle käyessäsi.

    B. Isännänkö ensin kiitän,
       Isännänkö vai emännän,
       Isäntätä ensin kiitän,
       Kun se suolt on suojan saanut,
       Hirret hirmukankahalta,
       Lauat laajasta metsästä,
       Sammalet salon sisästä.
       Usein on hyvän isännän
       Mont on tukka tuulta nähnyt,
       Hivus säätä hirviätä,
       Parta päiviä pahoja
       Saahessa tätä salia,
       Kellaria keisatessa.
       Emännän on jälestä kiitän.
       Imelät on sinun itusi,
       Makiat on maltasesi.
       Ei kissa oo ituja istunt,
       Kasi ei maannut maltasia.
       Et sinä oo susia surrut,
       Pelännyt metsän petoja
       Saunatietä käyessäsi.
       Ei näit oo koukulla kohettu,
       Kärryksillä käännytetty,
       Näit on koprilla kohottu,
       Käsivarsin käännytelty.

Kuten aikaisemmin olen huomauttanut (Virittäjä 1924, 25-26) esiintyy
vienalaisessa isännän ylistysvirressä aivan samoja säkeitä kuin
länsisuomalaisessa Tapanin virteen liittyvässä kiitoslaulussa (vrt.
Kant. tutk., II, 30-31). Samoja säkeitä tavataan myös ylläolevista
ilomantsilaisista toisinnoista. Kun on selvää, etteivät nämä yhtäläiset
säkeet ole voineet syntyä Länsi- ja Itä-Suomessa erikseen, on pakko
päättää, että isännän ylistysvirsi karjalaisissa häärunoissa on
länsisuomalainen laina. Tämä tosiasia kehoittaa samalla pitämään
silmällä, onko puheena olevissa runoissa ehkä enemmänkin
länsisuomalaista ainesta. On nimittäin hyvin todennäköistä, että tuo
Tapanin virteen liittyvä kiitosruno on vanhan länsisuomalaisen
pitorunon katkelma. Vaikeata olisi muuten ymmärtää, mitenkä Tapanin
virren esittäjät olisivat vain tätä tilaisuutta varten sepittäneet
kiitoslaulun, missä kuvaillaan m.m. tuvan rakentamista, viipyiväthän he
siinä ainoastaan hetken ajan. Tärkeintä heille oli ylimalkaisten
kiitossanojen lausuminen saamastaan kestityksestä sekä onnen
toivottaminen. Ne ilomantsilaiset säkeet, joita emme tapaa Tapanin
virrestä, ovat todennäköisesti myös vanhan länsisuomalaisen pitorunon
peruja. Muillakin kansoilla on ollut tapana esittää pidoissa, etenkin
häissä, erinäisiä kiitos- ja ylistyspuheita. Vielä yleisempi kuin
isännän ylistys on Kauko-Karjalan häärunoissa patvaskaan ja
aajannaiseen kohdistettu kiitoslaulu.

PATVASKAN YLISTYS.

Tärkein toimihenkilö Kauko-Karjalan häissä on patvaska (ven.
podvoztshik). Hän on kaikkien kosinta- ja häämenojen tuntija ja
ohjaaja. Sitäpaitsi hänen tehtävänään on suojella monenmoisilla
varauskeinoilla sekä sulhasta että morsianta. Tällaisena hän kulkee
sulhaskansan etunenässä kädessään ruoska, mihin taianomaisessa
tarkoituksessa usein on ripustettu siipioravan nahka. Ruoskallaan hän
karkoittaa pahat henget lyömällä ristinmerkkejä oviin, penkkeihin y.m.
Tämä ruoska varjelee, kuten Marttini (Naima- ja häätapoja II, 117)
sanoo, "kaikilta rikkomuksilta". Patvaskan hankkii sulhasen suku joko
omasta kylästä tai muualta. Mitä parempi patvaska sitä paremmat ja
onnellisemmat häät. Ei siis ihme, että tälle häiden johtajalle
häämatkalta palattua – Aunuksessa jo morsiamen kodissa – omistetaan
kauniita ylistyssano ja:

1. Vuota kiitän patvaskani

2. Ken (Ket) on pantu patvaskaksi

       Ken on meillä (tässä) patvaskana (1670, 77, 1701-02, 10, 42)
       Mist on pantu padvaskagi (-kani, -kainen) (1661, 75, A. 478, 96)
       Kenen panen patvaskakse (1682)

    3. Ku (Kuka, Kut, Ket) otettu (otetti) oppahaksi (-kse, -hikse)
          (1681, 97, 1708, 18, 32, 2250)
       Mist otettu (on onni) olallinen (A. 487-88, 96-97, V. 1594)
       Otettu olallisekse (1686 a)
       Mist on otettu ontaniri (1675)

    4. Sulhon puolelta suvattih (2250)

    5. Kylän on paras (on) patvaskana (-kainen, -koina)
       Mieron on paras padvaskana (1594, A. 492)
       Paras on kylän patvaskoista (2252, 52 a, 55)
       Paras mies on padvaskana (1660-61)
       Patvask on kylän parase (1703)
       Peräm paras patvaskana (1736)

    6. Kylän onni (on) oppahana (-hina, olallisna, -lissa, olalline,
          oivallista)
       Kylän Olli oppahina (1689)
       Kylän on paras oppahina (1688, 1726)
       Paras onni oppahista (2252, 52 a, 55)
       Kylän onni ottamassa (1682)
       Kylän ounas oppahana (1679)
       Kylän olla ontarina (1675)
       Kylän on onni (oppi) orlankissa (1716, 36)
       Kylän onnahin opassa (1732)

    7. Ken on vanhin vaate vyöllä (1693)

    8. Kylän vanhin vaate vyöllä (1679, 93, 97, 1706, 08, 20,
          23-24, 42, 2250)
       Kylän (on) vanhin vaate keässä (käissä) (1668-70, 77-78,
          81-82, 84, 86, 86 a, 89, 1710)

    9. Kylän rohkein ruoska keässä

   10. Kylän kaunis kasnatsena (-seinä, kasmatsena) (1708, 18, 35, 42)

   11. Mitä on peällä patvaskalla (1681, 86 a)

   12. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   13. Paita (Pait on) peällä (sill on, Päällä on paita) palttinainen
          (-nasta)
       Paita on päällä patvaskalla (1732 a-34, 36, 38)
       Patvaskall on paita arvon (2255)

   14. Sunkun suuresta solesta (2252, 52 a, 55)

   15. Venähän (Venyähän) tasaverasta (2252, 52 a, 55)

   16. Leviestä lessinkistä (1677, 89)

   17. Aivan liina aivinainen (1732 a)

   18. Peällä koateien kesusien (1675)

   19. Alla hailakan sinisen (1686)

   20. Hipiellä (nahkalla, iholla) hiettömällä
       Piellä puntahan hipienen (1733)

   21. Hien tuntumattomalla (1678)

   22. Se on Kuuttaren (-rin) kutoma (1668, 79, 81-82, 84, 86 a,
          89, 93, 99, 1700-02, 04, 08, 10, 42)

   23. Päivättären (-rin, Päivyttären, Päivänpoian) kesreämä
          (kesröämä, kehreämä, ketreämä) (s. t.)

   24. Luonta Kankahattarene (1686 a)

   25. Osmottaren ompeloma (1682)

   26. Aialla tulettomalla (1708, 20, 23-24, 42, 2255)

   27. Tulen tietämättömällä (s. t.)

   28. Kesäuuhen untuvista (1693)

   29. Talvilampahan takuista (1693)

   30. Ei se kaiva kainaloja (1668)

   31. Kutkuta kuvelihoja (1668)

   32. Jalass on kaatiet kaposet (1685)
       Koadiet kabuzet jalassa (1660-61)
       Koateet kankaset jaloissa (1735)

   33. Ne on Kuuttaren kutomat (1660, 85)

   34. Päivättären kezröämät (1660)

   35. Mitä(p) on peällä patvaskalla (1681-86 a)

   36. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   37. Peäl on hoahen haljakkaine (hallakkane) (1660 61, 78,
          1700, 04, 08, 23, 24, 42)
       Pääll on haahti hallakkainen (1679)
       Peäll on (Siihen) haljakka sininen (hatunen) (1662, 75, 81-85,
          86 a, 91, 1710)
       Haljakka sininen peällä (1664, 68, 77, 86, 89, 93)
       Hoahini (on) hailakka peällä (1669, 1720, 32 a-34, 36, 38)
       Haljakka hanhen hoaliloista (1735)

   38. Alt on (alla) maksankarvallinen (-ni) (1684, 1708)

   39. Peällä paijan palttinaisen

   40. Helma(t) hieto(j)a vetää (-vi, -ve) (1668, 86, 1713)

   41. Moata maksankarvallista (1668, 86)
       Takapuolet tanteria (1713)

   42. Se on Kuutaren kutoma (1677, 82-83, 86 a, 90, 93, 1700,
          23-24, 38)
       Uuven Kuuttarin kutoma (1735)

   43. Päivättären (Päivänneijen) ketreämä (kesröämä) (8. t.)

   44. Luonta Kankahattarene (1686 a)

   45. Painama Sinettärenne (1686 a)

   46. Osmottaren ompeloma (1682)

   47. Kesäuuhen untuvasta (1683)

   48. Talvilampahan takusta (1683)

   49. Verka on Virosta tuotu (1679)

   50. Kaulus saatu Karjalasta (1679)

   51. Mitäp on vyöllä patvaskalla (1681, 86 a)

   52. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   53. Vyöllä ussakka utuinen (-tuni)
       Utuini (Uujus, Uujunen, -nji) ussakka vyöllä (1732 a-34, 36,
          2252, 52 a, 55)
       Siitä ussukka utuinen (1662)
       Ussakka uduine vyöllä (1661)
       Kussakka (-ssakk on) udu(i)ne vyöllä (1660, 64, 79)

   54. Peällä haljakan sinisen
       Piällä huahen (hoahi) hallakkaisen (1699, 1703, 24, 26,
          32 a, 36, 38)

   55. Päällä paian palttinaisen (1697, 99)[12]

   56. Se on Kuuttaren kutoma (1684, 86, 86 a, 90, 97, 99,
          1710, 20, 33)

   57. Päivättären kesröämä (1686, 86 a, 97, 99, 1710, 20,
          23 a, 33, 39)
       Palahvan on kezrüämini (1739)

   58. Luonta Kankahattaren (1686, 86 a)

   59. Painama Sinettären (1686, 86 a)

   60. Syöjättären kutomaiset (1732 a)

   61. Kirjokynnen kirjuttama (1684)

   62. Kesäuuhen lintuvoista (uujusista, -juloista) (1677, 79,
          86 a, 1700, 08,10, 20, 32 a, 33, 35-36, 3839, 42)

   63. Talvilampahan takuista (takoista, lakoista, lakasta) (s. t.)

   64. Onpa tällä patvaskalla

   65. Kultanyply kulkun alla (2252, 52 a, 55)

   66. Kuuen ruplan maksavainen (s. t.)

   67. Mitäp on peässä patvaskalla (1681)

   68. Onpa meiän (tällä) patvaskalla

   69. Pääs on saapka sahmattainen (1662, 81, 83, 86, 86 a,
          89-90, 93)
       Soapka peässä soamattani (puuhkovoini) (1702-03)

   70. Pääss on pystynen kypärä (1684, 91, 1708)
       Pääs on kultanen (-ni) kypärä (-perä, kiperä) (1706, 23-24, 42)
       Kultanje on kyperä peässä (1720)

   71. Päällä kutrin kultalatvan (1683)

   72. Kultalatvan, kultalehvän (s. t.)

   73. Puhki pilvien (taivahan, -vosen) puhuja

   74. Läpi metsän läiköttäjä (-kyttäjä, -kähtäjä, läikkähyjä,
          lääpöttäjä, lääsöttäjä)

   75. Niikuin pysty pilven kokka (1708)

   76. Onpa meiän patvaskalla

   77. Siniset sukat jalassa (1677, 1710)
       Sulkkuset sukat jalassa (-loissa) (1697, 1735)
       Kirjasuut sukat jalassa (1678)

   78. Sulkkuset sukan sitejet (sitiet) (1677-78, 1702, 10, 35)
       Säteriset seäripaklat (1689)
       Säteriset seäririhmat (-sitiet) (1697, 1702, 10, 35)
       Soan riksin seäririhmat (1677)

   79. Ne on soane maksavia (1689)

   80. Somat saappahat (suappahat) jalassa (1678, 89-90, 1710)
       Saappoat somat jalassa (1689-90)
       Soappovat sitä somemmat (1677)
       Saksan soappovat jaloissa (2250)
       Jalassa Saksan saappuaiset (1683)

   81. Se on pantu pahkiloissa (1685)

   82. Ompa meiän (tässä) patvaskalla

   83. Kirjo-(-ja-)kintahat kä(j)essä (1689-90, 93, 97, 1701,
          10, 35, 2252, 52 a, 55)
       Keäss on kirjokintahaiset (1677, 81-82)
       Ouvot kintahat keässä (1702)
       Somat kiässä sormikkahat (1678)

   84. Kirjo-(-ja-)kynnen kirjuttamat (1677, 81, 84, 8990, 97)

   85. Lapin lapsien latomat (1697)

   86. Se (Ne) on Kuuttaren (-rin) kutoma(t) (1678, 90, 93)

   87. Päivättären kesreämä (1678, 93)

   88. Kesäuuhen untuvoista (uujuloista) (1681-82, 89-90, 97)

   89. Talvilampahan takuista (1681, 89-90, 97)

   90. Liiat kirjat kintahissa (1693, 1735, 2252, 52 a, 55)
       Ou(v)ot kirjat kintahissa (1701-02)

   91. Patvaskall on palttoo piällä (1733)

   92. Onpa tällä patvaskalla

   93. Patvaskall(a) on parta suuri (1732, 32 a-33, 38)

   94. Parta suuri ja sukea (1732)

   95. Parta on kullan palmikoissa (-lla, -koitu)

   96. Silmäripset (-sit, -sut, -rimsut) simptsukoissa (-koiset)
       Silmät kullan simtsukoissa (simssukoissa) (1660-61, 64,
          1720, 32-33)
       Silmäkarvat simptsukoissa (1670)
       Simtsukkaiset silmien piällä (1733)

   97. Kulmat kullan solmuloissa (solmuissa) (1708, 20, 42)
       Kulmat kullan kuttseroissa (1739)

   98. Kuutomain (-set) on kulmien piällä (1733-34)

   99. Otavain on otsan piällä (s.t.)

  100. Taivuon tähet piähyön piällä (1733)
       Tähet taivon hartiella (1734)

  101. Peä kullan vipalehissa (vibelihissä, vipulehissa, vepelehissä,
          ripalehissa)

  102. Kutrit kullan tsuortuloissa (suortuvissa) (1686, 86 a,
          91, 97, 1710)
       Kutri kullan helmehistä (1685)
       Hivus kullan hilsehissä (1683)

  103. Sormet kullan sormuksissa
       Sormet kullan solkiloissa (1697)
       Sormet kullan solmuloissa (-sta) (1700, 32-33)

  104. Keät (on) kullan keärilöissä (keärylöissä, keärysissä,
          vibalehissa)
       Keät on kultarenkahissa (1681)
       Käet on keärien vanuttu (1685)

  105. Jopa (Jop on, Jo nyt) kiitin patvaskani.

Runomme alkusäkeet ylistävät siis patvaskaa kylän parhaaksi. Eräissä
toisinoissa on patvaskan kertona outo sana ontari (myös ontaniri,
orlankissa). Venäläisperäinen kasnatsi merkitsee varojen hoitajaa,
jommoisena patvaska toimii hääretkellä. Säe 9: "Kylän rohkein ruoska
keässä" esittää meille patvaskan välttämättömine varustuksineen. Erään
toisen patvaskan tuntomerkin häissä mainitsee säe 8: "Kylän vanhin
vaate vyöllä", johon yhdessä toisinnossa liittyy säe: "Siitä tunnen
patvaskani" (1706). Tämä "vaate" on useimmiten pitkä valkoinen
käsiliina,[13] jommoista tsheremissienkin patvaska pitää häiden
kestäessä vyöllään. Monissa toisinoissa sanotaan, että tämä vaate on
patvaskalla kädessä. "Käsi" lienee tähän siirtynyt 9:nnestä säkeestä.

Suurin osa runoamme kuvailee patvaskan pukua. Yleisimmin mainitut
pukukappaleet ovat paita, haljakka, ussakka eli kussakka (ven. kusak
'vyö'), saapka (ven. sapka 'lakki') tai kypärä, sukat ja sukansiteet
sekä saappaat ja kintaat. Harvinaisempia ovat virtemme toisinnoissa
"kaatiet" eli housut sekä jonkinlainen koriste: "kultanyply kulkun
alla". Kerran mainitaan myös palttoo sekä "pahkilat", eräänlaiset
nahkasta tehdyt jalkineet. Monesta pukukappaleesta sanotaan, että se
on: "Kuuttaren kutoma, Päivättären kesreämä". Useimmissa toisinnoissa
tämä mytolooginen maininta kohdistuu patvaskan paitaan. Toisinaan
tällöin vielä seuraavat säkeet (26-27): "ajalla tulettomalla, tulen
tietämättömällä". Säkeet 14-15, missä puhutaan m.m. verasta tuskin
soveltuvat paidan kuvaukseen. Yhtä huonosti soveltuvat siihen säkeet
28-29. Parissa muistiinpanossa (16) mainittu "lessinki" tarkoittaa
hienoa palttinaa. Säkeet 30-31 esiintyvät yleisemmin runossa "Veion
tuomiset".

Patvaskan pukuosien valmistajina mainitaan Päivättären ja Kuuttaren
ohella joskus vielä kehrääjänä Palahva, kutojana Syöjätär, ompelijana
Osmotar sekä kankaan luojana Kankahatar ja painajana eli värjääjänä
Sinetär. Viimeksimainittujen toimet esittää toinenkin runo (SKVR I,
3, 1327):

    Laulanta runolla työnä,
    Kukunta kesäkäellä,
    Luonta Kankahattarella.
    Painanta Sinettärellä,

Haljakkaa koskevista säkeistä 49-50 ja 47-48 esiintyvät vain yhdessä
muistiinpanossa. Erikoisen huomion saa osakseen patvaskan päällisvyö,
ussakka eli kussakka. Useiden toisintojen mukaan sekin on "Kuuttaren
kutoma, Päivättären kesreämä", sanotaanpa kerran, että sitä
valmistettaessa "Itse oli Synty syrjäpuina, itse Spoassu stoavapuina"
(1738). Vastaavat säkeet: "Its' oli synti syrjäpuina, taiv' on toatto
stoavapuina" tavataan myös toisinnosta 1735 puhuttaessa, mitenkä kuu ja
päivä ovat kutoneet patvaskan haljakkaa. Viimeksimainituissa säkeissä
on Vapahtajaa tarkoittava "Synty" muuttunut "synniksi". Vapahtajaa
merkitsee myös venäläisperäinen "Spoassu". Säe 61 on yleisempi kinnasta
koskevassa säejaksossa. Sitävastoin 62-63, jotka yhtä hyvin soveltuvat
myös viimeksimainittuun runonkohtaan, ovat tällä paikalla yleisemmät.
Eräät toisinnot sijoittavat patvaskan päähän "sahmattaisen" eli
samettisen saapkan, toiset taas "kypärän". Kummankin olemme tavanneet
Kylyvirressä sulhasen päähineenä. Erehdyksestä on erääseen toisintoon
tullut säe 72. Säe 75 esiintyy paljoa yleisemmin saajannaiselle
omistetussa ylistysvirressä. "Säteriset" (satiiniset) ja "soan riksin
sääririhmat" todistaa samoinkuin "kypäräkin" lännestä päin saatua
vaikutusta. Kallisarvoiset sukansiteet edellyttävät polvihousujen
käyttöä. Kintaat ovat "Kirjokynnen kirjuttamat, Lapin lapsien
latomat". Yleisimmät patvaskan korisseita ja ulkomuotoa kuvailevista
säkeistä ovat 95, 96 ja 101. Niillä on vastine Suistamolta saadussa
patvaskan ylistysvirressä (Härkönen, 641):

    Parahis on patvaskaine,
    Piä kullan vibalehissa,
    Parta kullan palmikoissa,
    Silmät semtsukan jyvissä.

Karjalan kannakselta saadun runon mukaan läksi Anterus sotaan "pää
kullan vipalehissa, parta kullan palmikoissa" (ks. Kaarle Krohn,
Kalevalastudien VI, 97).

Parista toisinnosta tavatut säkeet 98-100 ovat yleisempiä Laulajan
virressä (ks. 1651, 1732-34, 36, 38), missä runonlaulaja toivottaa
virren kiittäjälle poikaa, jolla on:

    Otavaiset otsan peällä,
    Kuutamoiset kulmien peällä,
    Simtsukkaiset silmien peällä,
    Taivon tähet hartioilla (1736).

Joskus (1735, vrt. 1739) on patvaskan ylistysvirsi kohdistettu myös
sulhaseen:

    Vuota kiitän sulhovani:
    Omp on tällä sulhovalla
    Paita peällä palttinaini,
    Kirjokintahat käsissä,
    Liiat kirjat kintahissa.
    Omp on tällä sulhovalla
    Keät on kullan keärösissä,
    Sormet sulkkutäppähissä.
    Omp on tällä sulhovalla
    Kulmat kullan nuorasissa,
    Silmiripsit simtsukoissa,
    Peä kullan vipelihissä.

Inkerissä (Salminen, LH, 217-20) on tytöillä ollut tapana
tervehtiessään morsianta noutamaan tullutta sulhasta luetella
laulussaan tämän tärkeimmät pukukappaleet. Tässä virressä esiintyvät
säkeet eroavat kuitenkin edellämainituista. Niitä muistuttavista
mainittakoon: "Päältä paijan palttinaisen" tai: "Hipiältä hiettömältä".
Kumpaisellakin säkeellä on vastine, kuten olemme nähneet, siinä
virressä, mikä lauletaan sulhasen kodissa tämän varustautuessa
häämatkalle.

SAAJANNAISEN YLISTYS.

Toinen tärkeä toimihenkilö häissä on saajannainen, jommoiseksi
tavallisesti, jos mahdollista, valitaan sulhasen sisar ja jonka
tehtävänä on olla morsiamen seuralaisena ja suojelijana. Sitäpaitsi
hänen tulee avustaa patvaskaa erinäisissä toimissa. Patvaskan rinnalla
onkin saajannainen ollut Kauko-Karjalan häissä erikoisen ylistyksen
kohteena:

1. Nyt on kiitän saajannaisen

2. Mist on saatu (soatu) saajannainen (soajannaine, -ni)

3. Mist (Kust, Sekä) tuotu tuojannainen (-ne, -ni)

4. Mist on otettu olallinen (1683, 1594, A. 494)

5. Matkatettu mantsinmarja (1700)

6. Vienan väljiltä (pääliltä) vesiltä (1662, 83-84, 86 a, 90,

          93, 97, 1704, 10, 20)
       Lieksan liijoilta vesiltä (1682)

    7. Saksan salmilta syviltä (1682, 84, 86 a, 90, 93, 97,
          1701, 10, 20)
       Sungun salmilta syviltä, (1683)

    8. Ulapoilta aukeilta (1662, 83-84, 90)

    9. Eipä vielä sieltäkänä (1681-84, 86, 97)

   10. Alta Viipurin vihannan (1681)

   11. Uuenlinnan ulkopuolta (-leh) (1683, 89, 1701, 32)
       Ulkopuolta (-len, -lelta) Uu(v)enlinnan (1686 a, 90, 93,
          97, 1701-02, 10, 32, 33)
       Uuenlinnan ulkopuolta (1683)
       Uuvenlinnan ulkomoalta (1682)
       Uuvenlinnan uulitsalta (1686)
       Ulkolinnan uulitsoilta (1704)

   12. Takoa Tanikan (Tamosnan, Tanilan linnan) (1682-83,
          85-86 a, 89, 90, 93, 97, 1701, 02, 10)
       Tasalta Tanikan linnan (1732)
       Takapuolta Taivan linnan (1732)
       Takapuolen taivollina (1733)

   13. Eipä vielä sieltäkänä

   14. Kasvo (Nousi) maasta (moalla, mailla) mantsi(n) marja
         (maltsinmarja, mantsinkainen, mansikaini)
       Löyzin moalla mantsingaize (A. 496)
       Moald on löyvetty mandsoimarja (A. 488)
       Löyvetty on moalta mansinkainen (A. 497)
       Löyvett on mualda mantsingaine (A. 497 a)
       Maalta (Moalda) marja mantsikkainen (mantsingaine)
          (1594, A. 492)
       Tuolda moalda manttsimarja (1660-61)
       Kasvo mansikka (mantsikka, -tsukka) mäellä (meiällä) (1677,
          82, 84-85, 90-91, 93, 97, 1701-02, 10)
       Kasvo marjanen (-jana) mäellä (1662, 1730)

   15. Pellolla (-lta, sta, -ssa) helli(j)ä (helie, helövä, zelenä,
          hopie) heinä
       Termällä helijä (-je) heinä (1690, 93, 97)

   16. Puolukkainen (-kana) kankahalla (1662, 91, 1730)
       Kannalla korie raita (1682)

   17. Sieltä (Siitä, Siit) on saatu soajannaine (n, -ni)

   18. Sieltä (Siitä, Tuost) on tuotu (tullu) tuojannaine(n, -ni)

   19. Ulvo ukset Uuenlinnan (1693, 1710)

   20. Vinku Viipurin veräjät (1689, 93, 97, 1701-02, 10, 30)

   21. Suju (Notku) suuret Suomen sillat (1689, 93, 97,
          1701-02, 10, 30)

   22. Soajannaista soataessa (-ttoaissa, -ttajessa, soaessaki)
          (s. t.)

   23. Tuojannaista tuot(t)aessa (tuotovoissa, tuuessaki) (s. t.)

   24. Soajannaisen silmät sirkut (sirkot, tsirkut, sirkiet)

   25. Kuin on (Kuni, Niinkuin, Mit on) tähet taivahalla (taivosella)
       Pilkkutähet taivoisella (1735)

   26. Pilkat pilvien lomassa (-missa) (1677, 82, 86, 89, 93,
          97, 1702, 42)

   27. Soajannaisen kuulut kulmat (1662, 83)

   28. Kun on kuu yli merien (1662)
       Kun kuu Jumalan luoma (1683)

   29. Soajannaisen suu somane(n, -ni, suu on soma)

   30. Niinku(i)n Suomen sukkulaine(n, -ni)

   31. Suuhun sultsinat sopie (sopivat, menee) (1677, 83, 92)
       Johon on sultsinat sujuvi (1697)
       Supuin sultsinat (surtsinaini) sopivi (sopiu) (1732-34, 36, 38)

   32. Kaksin kerroin kakkaraiset (-nen) (1732-34, 36, 38)
       Käsin keärinkakkaraiset (1677, 88)
       Kakkarat karittelovi (1697)

   33. Pitkin puolin piirakaiset (-nen)
       Piroani pitin pyörähtäy (1733)
       Pitin piiroani mänöy (1738)

   34. Soajannaisen kagla valgie (valkee) (1660, 64)

   35. Kuin on joutsenot jovella (1660)
       Niinkuin vuohe rannalla (1664)

   36. Soajannaisen sukat valkiet (valgeat, valkiet sukat)
          (1670, 1720, 26, 32-36, 38, 2255, A. 487)
       Soajannaisen sukkaset (-sete) (1669, 75)
       Sukat sillä valkejaiset (1730)

   37. Niinkuin (Kuin on, Mit on) juotsenet (-nuot, joukoset, joutoset,
          jougone) joella (1669, 70, 75, 1732-36, 38, A. 487)
       Niinkuin hanhuvot havolla (2255)
       Lokit lahen rantasella (1732)
       Kuin lokkaset kivellä (A. 501)

   38. Soajannaisen soappo(v)aiset (-puvoiset, saappahat ne, soappoali)
       Soajannaisen soappoat somat (1668, 70, 90, 1723, A. 487)
       Somat on soappahat jalassa (1697)
       Soajannaisen mustat soappaat (1726, 32-36, 38)
       Soappahat on soajannaisen (1730)

   39. Kuin on (Niinkuin, Mit on) hanhu(v)ot (hanhuset, -nen, hanhoni)
          ha(v)olla

   40. Eli (Kuni, Niinkuin, Mit on) joutsenet (joutoset) jo(v)ella
          (1677, 89-90, 93, 97, 1701-02, 10, 20, 30)

   41. Vesilinnut vempele(e)llä (-lillä, -lissä) (1668, 77-79, 81,
          86, 86 a, 89, 97, 1701-02)
       Vesilinnut vierovilla (vierukoilla) (1682-84, 1700, 06, 08,
          23-24, 42)
       Vesitetret (-rit) vempelelellä (1690, 1704)

   42. Soajannaisen suuri soapka (saapka)
       Soajannaisen suapka suuri (2252, 55)
       Soajannaisen treuhka (turkki) suuri (1677, 1710, 24, 38)
       Soajanaisen lakki suuri (loaja) (1678, 2250)

   43. Niinkuin pysty (pisty, pitkä, pissyn) pilven kokka
       Niinkuin pysty (pisty) pilven ranta (1662, 83)
       Niinkuin pilvi taivahalla (-vosella) (1710, 14)

   44. Soajannaisen peä somane (-ni) (1664, 68-69, 75, 83, 99, 1703-04)
       Pää on pysty (pisty) saajannaisen (1670, 83)

   45. Niinkuin (Mi on) pysty (pisty) pilven kokka

   46. Läpi metsän läiköttäjä (-ve, läimähtäjä, laikkahuja, läköttäjä,
          läiköttää, läässöttää)
       Läpi männikön näkyjä (1738)

   47. Puhki pilvien puhuja (-va)
       Puhki metsän puhuu (1684)
       Puhki taivosen puhuja (puhuu) (1723, 2250, 55)

   48. Jopa (Jop on) kiitin soajannaisen.

Säkeet 9-12, 19-21, joissa mainitaan m.m. "Tanikanlinna" (Tallinna) ja
Uusilinna (Novgorod), ovat yleisiä myös runossa "Tanssin synty" (ks.
SKVR I, 2, 1188-91). Vanhaa perua ovat virressämme epäilemättä
saajannaisen silmien, silmäkulmien ja suun maininta. Suomenkin puolella
sanotaan kaason silmistä: "kuin on tähet taivahalla" (Kantele II, 17).
Säkeitä 25-26 verrattakoon myös Etelä-Pohjanmaalta saatuun
Tapaninvirren katkelmaan (Kant. tutk. II, 33):

    Näki tähden taivahasta
    Ja pilkan pilven raosta.

Suistamolla muistiinpannussa häävirressä taas puhutaan saajannaisten
kuuna kumottavista kulmista (Härkönen, 641):

    Vuotas kiitän soajannaiset,
    Soajannaisten kulmat kuuna,
    Piät on päivänä paisteloobi.

Hyvin yleisesti virtemme vertaa saajannaisen suuta "Suomen
sukkulaan". Jos tässä Suomella, kuten luultavaa on, on tarkoitettu
Varsinais-Suomea, osoittanee se, että tämä runon kohta on syntynyt
Varsinais-Suomen ulkopuolella, ei kuitenkaan Kauko-Karjalassa, missä
Suomea on nimitetty Ruotsiksi. Vain parista toisinnosta tavataan säkeet
34-35. Aivan yleisiä taas ovat säkeet:

    Soajannaisen sukat valkiet,
    Kuin on joutsenet joella,
    Soajannaisen soappoaiset,
    Kuin on hahuot haolla,
    Vesilinnut vempelellä.

Säe 40 tarkoittanee alkujaan saajannaisen sukkia, vaikka se hyvin
monissa toisinnoissa esiintyykin saappaita koskevassa säkeistössä.
"Sukat tytöillä", sanoo Marttini (m.t.) "olivat vanhoina aikoina
tietysti valkoiset". Säkeet 45-47 kuvailevat milloin saajannaisen päätä
milloin päähinettä. Todennäköisesti ne ovat alunperin tarkoittaneet
viimeksi mainittua, onhan pään vertaaminen pilvenkokkaan outoa.
Aunuksessa vastaakin säettä (44): "Soajannaisen pää somanen" säe:
"Soajannaisen pääsopaset". "Sopasen" muuntuminen "somaseksi" osoittaa,
ettei edellistä sanaa ole kaikkialla ymmärretty. Toinen paikkakunnalla
outo sana on runomme mainitsema "mansikka", mihin saajannaista
verrataan ja mikä useissa toisinnoissa (14) on muuntunut milloin
mihinkin muotoon. Tämä on omiansa osoittamaan, että puheena oleva runo
on syntynyt Suomen puolella.

Säkeet 46-47, joissa saajannaisen päähineen sanotaan olevan niin
valtavan, että se "läiköttää läpi metsän" ja "puhuu puhki pilvien",
esiintyvät, kuten olemme nähneet, myös patvaskan ja sulhasen
päähineestä puhuttaessa. Kenen ja millaista päähinettä runomme
alunperin tarkoittaa, on epätietoista, mutta todennäköistä on juuri
saajannaisen päähine, jota virtemme vertaa "pystyyn pilvenkokkaan" ja
joka sellaisena on ollut korkea valkoinen huntu, "läiköttänyt" läpi
metsän.

Aunuksesta saatu saajannaisen ylistysvirsi, mikä samoin kuin
patvaskallekin omistettu täällä lauletaan morsiamen kodissa, eroaa
eräissä kohdin säelutteloomme kerätyistä toisinnoista. Esitämme siitä
näytteen silmällä pitäen parhaiten säilynyttä toisintoa (A. 496, vrt.
488, 94, 97, 97 a, 501):

    Keksin pilven taivahalla:
    Soajannaisen peässobazet;
    Keksin jougoset (joutsenet) joella:
    Suojannaisen sukkaset (on);
    Keksin hanhoset (-huot) haolla:
    Soajannaisen soappoaiset (soappoat);
    Keksin tähet taivahalla:
    Soajannaisen sirkut silmät (vrt. V. 1594, 61).

Myös Tsiksassa Vienanläänin puolella on Europaeus (1721) muistiinpannut
säkeet:

    Keksin hanhoset palolla,
    Linnut mustat murrikolla:
    Saajannaisen saappovaiset (1721).

Saajannaisen ylistysvirteen liittyy vielä usein leikillisiä tai
pilkallisia säkeitä. Sellaisia ovat ylläolevassa luettelossa säkeet
31-33, missä saajannaisen suuhun sanotaan mahtuvan "kaksin kerroin
kakkaraiset, pitkin puolin piirakaiset". Monissa toisinnoissa häntä
nimitetään suorastaan "syöjännaiseksi". Toisinaan tätä ivailua
jatketaan vielä seuraavin säkein:

1. Soajannainen, syöjännainen

2. Söi (syö) sian sukahinensa (-hineen -nehe) (169293, 99, 1723,

          32-33, 35-36, 38-39, 2252 a, 55, A. 501)

    3. Mussan koiran karvonensa (-voneen, -nehe) (s. t.)
       Mussan koiran korvineh (1699, 1766)
       Koiran pennun korvinensa (A. 501)

    4. Ruskien koiran ruhoineh (1739)
       Valkien koiran korvinehe (1735)

    5. Kissan kirjakynsinensä (1692)
       Kasin pennun karvoneen (A. 501)
       Mussan kasin karvoneh (1766)

    6. Mustan uuhen villoinensa (A. 501)

    7. Söi sonnit sorkkinehe (1690)

    8. Hevot heinähäkkinehe (1690)

    9. Suuren kokon koprinehen (1732)

   10. Siipilinnun silminehen (1732)
       Harmaan haukan silminehe (1733)

   11. Raiskalinnun rasvoinehen (1732)

Näilläkin säkeillä, mitkä kerran (A. 516) ovat kohdistetut morsiameen,
on vastine Suomen Itä-Karjalassa (Härkönen, 197, 123):

    A. Syöpi koirat korvinehen,
       Mustan uuhen vuoninehen.
       Siat silmikarvoinehen.

    B. Syö siat sukahinehen,
       Koirat korvarenkainehen.

MORSIAMEN NEUVOKKIYIRRET

Tärkeän osan häärunoutta muodostavat virret, joissa morsiamelle
huomautetaan, mitä miehelään siirtyminen hänelle merkitsee sekä mitkä
tehtävät ja velvollisuudet häntä odottavat uudessa kodissa. Tällaisia
neuvokkivirsiä lauletaan joskus (1648, 51-52, 56, 58) morsiamen, mutta
useimmiten vasta sulhasen talossa. Niin on asianlaita ollut myös Suomen
Karjalassa ja Inkerissä. Todennäköistä on, että sellaisia on alunperin
esitetty kumpaisessakin häätalossa. Alkujaan morsiamen kodissa on
epäilemättä laulettu m.m. seuraava runo:

1. Muista kaikki muut elosi (1648, 79)

2. Unikonttisi (-ses) unoha (1648, 51-52, 79, 1726, 38)

3. Kotiuunin korvasella (1648)

       Uuninkorvalla kotihin (1679)
       Toattos, moamos uunin korvaan (-vall) (1651-52)

    4. Kotisilla (Kotosilla) tyttärillä (1648, 51, 1726)

    5. Kartanoisilla kanoilla (1726)

Morsiamen kodissa se on laulettu Jaakkimassakin (Rel., 332):

    Muista, neito, muut halusi,
    Unikontti heitä kotiisi!

Muista neuvokkivirsistä ei yhtä varmasti voi päättää, missä mikin
alkujaan on esitetty, mutta ilmeisesti niiden esittäjänä tavallisesti
on ollut joku morsiamen omainen. Usein runomme puhuttelee nuorikkoa
sanoilla:

    Morsien, sisaru(v)oni, (sisarueni, sisorisene),
    Kapulehti (Lukulehti), lakluoni.

Joskus on edellisen kertona säe:

    Emon lapsi, lagluoni (1660-61).

Muut neuvokkivirsien yleiset johdantosäkeet ovat seuraavanlaiset:

1. Vieläp on neiti neuvomatta,

       Emon tuoma tutkimatta (1681)

    2. Vuot on (Vuota, -tas), neuvon neitoani (-tostani, -toseni,
          -tieni, -tuoni, neiostani)
       Morsientani (Orpolastani) opetan (opassan, -stan, -stelene)
          (1682, 99, 1703-04, 08, 11, 24, 32 a, 42)

   3. Anna (s, -pa, Nyt mä) neuvon neitoani (-tieni, -tyeni, -tostani,
         -toseni),
      Orpolastani (-lasseni, Morsientan, -sivontani) opetan (opassan,
         opastelene) (1677-79, 81, 86 a, 90-91, 93, 97,1701-02,
         20, 23, 26)

    4. Annakka, neuvon morsianta,
       Orpolastani opetan (1710)

    5. Annas tutkin tulijata,
       Morsiantani opetan (1732)

    6. Kuule(s) neittä neuvotahe (-tah, -taah, -taan)
       Morsienta opassetahe (-tah, -taah, opetetaan) (1660-61,
          64, 73, 73 a)

    7. Kuule(s), neiti, neuvotahan (-ha, -he)
       Morsien, opassetahan (-ha, -he) (1669-70, 75, 1743, A. 544)

    8. Kuules, neiti, neuvontoa,
       Emon tuoma, tutkintoa (1681)

    9. Kuules, neiti, neuvotahe,
       Orpana, opetetahe (1700)

   10. Kuules tänne, kun sanelen,
       Viel on aihne neuvomatta,
       Orponi opastamatta (1684)

   11. Kuule(s, Tules) tänne, kun sanelen (sanotah) (1684,
          1726, 34, 38)

   12. Kuules tänne, pesty kakla (1739)

   13. Kuules täällä neuvotahan (-taa) (A. 528, 32)

   14. Kuule kuin mie sanelen (A. 550)

   15. Kuule(s) teällä, kun sanotaa (kui sanellah)
       Kielin toisin kerdoalla(h) (1665, A. 526)

   16. Kuules kuin minä sanelen,
       Kielin toisin kertoalen (A. 557)

   17. Siul täällä neuvotaahe,
       Ja siul täällä sanotah (A. 531)

Milloin morsianta nimitetään sisareksi, osoittaa se, että tämän virren
tällöin on esittänyt morsiamen sisar tai läheinen kasvinkumppani.
Milloin laulaja taas on käyttänyt sanoja: "Orpolastani opetan" on hän
ilmeisesti ollut morsiamen äiti. Castrénin Uhtualla tekemässä
muistiinpanossa (1710) onkin tämän virren otsikkoon merkitty sanat:
"Emo neuvo morsianta". Säkeistö 5, missä morsianta sanotaan
"tulijaksi", osoittaa, että virsi tällöin on laulettu sulhasen
kodissa. Tämän johdannon jälkeen virsi jatkuu seuraavasti:

1. Toisin teillä, toisin meillä (1670, 78-79)

       Toisin täällä, toisin meillä (1675)
       Toisin teällä, ei kuin siellä (1681)
       Talos muutit da i tapaski (1697)
       Toisin toimet, toisin loimet (1731)

    2. Toisin toisessa talossa (toisissa tiloissa)
       Toisin toisessa koissa (A. 532)
       Toisin toisessa kylässä (A. 544)

    3. Toisin moalla vierahalla (-ssa)
       Muiten muissa vierahissa
       Perehessä vierahassa (1648, 73 a, 75, 77-79, 84, 2250)
       Muiten moassa (-lla) vierahassa (-lla) (1697, 1731)

    4. Toisessa emän (emon) alassa (1648, 84, 1708)

    5. Ei kuin emosen (-si, -seski) koissa (kotona)
       Ei kuin ennen emois koissa (1664)
       Ei kuin anopin koissa (1710)

    6. Eikä toattos (Oman toaton) tanterilla (1664, 1704,
          32 a-34, 36, 38)
       Ei(kä) (niin)kuin izos elossa (A. 544, 47)
       Ei kuin ison koissa (A. 528, 31)
       Ei kuin toaton armoloissa (A. 535)
       Kantajasi kainalossa (A. 553)
       Eikä vanhempien varassa (1669)
       Oman vanhemman (-mpas) varassa (-roissa) (1673, 78-79, 81,
          86, 93, 97, 1701-02, 33)
       Koissa valtavanhempasi (1743)
       Eikä valta (-toa) vanhembais (A. 550, 54)

    7. Eikä moammos (Oman moammon) manterilla (1664, 1732 a-34, 36, 38)

    8. Toisin aukeaa ovetkin (1732)

    9. Tapa toinen (uusi) ottaminen (-ni) (1678-79, 86, 86 a,
          89-90, 1701-02, 10)
    a. Tapa toini muutetahe (1682)
    b. Nimi uusi rissitahe (1682)

   10. Entinen (Vanha on) unohtaminen (1678-79, 86, 86 a, 89-90,
          93, 1701-02)

   11. Vanha pois (Pois vanha) vajehtaminen (-ni) (1690, 1701-02, 10)

   12. Toatto armas (hyvä) heittämine(n) (1660, 64, 73, 73 a, 75,
          78, 81, 86 a)
       Oma toatto heittäminen (1666, 72, 1726, 31, 34, 38)
       Tuatto kiäistä heittämini (1739)
       Ison armo heittäminen (1743)
       Toatto vierahoittamine (-haittamine, -huittamine) (A. 541, 44,
          48 a, 50, 52, 54, 57)

(Samaa kuin toatosta eli isosta sanotaan myös moamosta, veljestä eli
veikosta ja sisaresta eli tsikosta)

13. Ukko armoih ottamine (1648)

       Ukko armahoittamine (-huittaminen) (1660, 66, 70, 72,
          81, 86 a, A. 548 a)
       Boatusk (Izänd) armivoittamine (A. 541, 44, 50, 52, 54)
       Izänd ukko ottaminen (1664)
       Ukko armas (armo, armoin) ottammen (-ni) (1673, 73 a,
          75, 78, 1731, 33-34, 36)
       Ukko käsih ottamini (1739)
       Appi armahuttaminen (1743)

(Samoin muodostetuissa säkeissä esiintyvät myöhemmin myös akka, anoppi,
moatuska sekä kyty ja nato.)

14. Armo (-mi) sana antamine(n)

15. Kieli lallin laskemini (1723)

       Kieltä koveruttaminen (koperoittaminen) (A. 529, 32)

   16. Mieltä vesselöittäminen (-lyttäminen) (A. 529, 32)

   17. Alemma (Alaha) kumartamine(n, -tuminen)
       Alla (Anna) poklona antaminen (A. 529, 32)

   18. Alemma sitäki vielä (1648, 66, 1731, 34, 36, 41)
       Vielä siitäki alemma (1733)

   19. Nisät (Nisät, Niska, Selkä) nuoret (nuori) notkumine (-ni,
          notkuttele)
       Notkautas nuoret nissat (1661)
       Notkuttele nuoret nisät (1669)

   20. Kakla (Kaula) pesty kaartuminen (koarruttele) (1681, 84,
          90, 93, 1700, 22, 32)
       Kakla pestin kaartumenji (1720)
       Nuori selkä notkuminen (1732)
       Kaarruttele kaunis (pesty) kakla (1661, 69, 86, 86 a)
       Varsi kaunis koarruttele (1677-78, 82, 89, 95, 1701-02, 04)
       Selkä kaunis koarruttele (1723)

   21. Niinkuin tuores tuomenlatva
       Kuin on nuori tuomenlatva (1661)
       Eli tuores tuomenlatva (1669, 77, 81, 86, 89)

   22. Niinkuin kasvava (-ja, koartuva) kataja (1669, 81-82, 86, 89)
       Eli (Vasta, Tahi) kasvava (-ja) kataja (1677-79, 84, 86 a,
          90, 93, 95, 1700)
       Kasvajan katajan lehvä (1720, 22)
       Vieno varpakoivun latva (2255)

   23. Lahja(t) päälle (täällä) laittaminen (lahjominen, loatimini)
          (1666, 70, 73, 73 a, 75, 1726, 31, 33-34, 36, 38)
       Hyvä(t) lahja(t) lahjomme (loadimine) (1660, A. 526, 41-44,
          47, 52, 54, 57)[14]

Sellaiset säkeet kuin: "Toisin teillä, toisin meillä", johtuvat
luonnollisesti siitä, että virren tällöin on esittänyt joku sulhasen
omainen ja mahdollisesti sulhasen kodissa. Yleisimmät säkeet 2-3:
"Toisin toisessa talossa, toisin maalla vierahalla" tai: "muiten muissa
vierahissa" osoittavat kuitenkin, että virsi on yhtä hyvin, ehkä
paremminkin, voitu esittää morsiamen kodissa (vrt. L-IR, 3301).

Eräässä vienalaisessa toisinnossa (9 b) mainitaan miehelään mentyä
tavan muuttuessa morsiamen nimenkin muuttuvan. Vaikka tätä koskeva säe
on säilynyt vain yhdessä muistiinpanossa, edustaa se virressämme
epäilemättä vanhaa kantaa. Vastaava säe tavataan Inkerinkin runoista
(Salminen, LH, 347):

    A. Kui kassa kaotetaa,
       Nimi töine muutetaa.

    B. Nimi toinen nostetaan,
       Papin pantu heitetään.

Morsiamen nimen muuttaminen on ollut tapana mordvalaistenkin
keskuudessa. Jo Pallas kertoo, miten uuden nimen antaminen toimitettiin
häiden jälkeisenä päivänä (Puteshestvie, I, 111-12; Hämäläinen, Mordv.,
tsherem. ja votj. kosinta- ja häätavoista, 89, 280). Yksinäinen, mutta
silti vanhaa perua on myös säe 8, jolla on vastine m.m. seuraavassa
runomme alkua muutenkin muistuttavassa Suistamolta saadussa säkeistössä
(Härkönen, 641):

    Toisin toisessa talossa,
    Perehessä vierahassa,
    Toisin vierevi veräjät,
    Toisin ukset aukeaapi (vrt. myös Salminen, LH, 355).

Heittäessään isän, äidin, veljen ja sisaren on morsiamen virtemme
mukaan "armoih ottaminen" appi, anoppi, kyty ja nato. Samoin lauletaan
Ilomantsissa (Ahlqv., 83, vrt. 119, Rel., 61):

    Kuules, neiti, kun neuvotahan,
    Appi armioittaminen,
    Hyvä lahja lahjominen,
    Alahaksi kumartaminen.
    Anoppi armioittaminen j.n.e.

Todennäköisesti ovat sellaiset muodot kuin armahoittaminen,
armahuittaminen tai armivoittaminen vääntyneet sanoista
armoihottaminen. Säkeet 19-22, mitkä joskus ovat sovitetut sulhaseenkin
(esim. 1723), tavataan m.m. Liperistä (Rel., 273):

    Notkahuta nuoret niskat
    Kuin on tuores tuomen latva,
    Tahi kasvava kataja!

Rajantakaisessa häävirressä ne saattavat esiintyä useammassa eri
yhteydessä. Usein neuvotaan morsianta kumartamaan apelleen ja
anopilleen, kydylleen ja nadolleen näiden toimistaan tullessa, mutta
toisin paikoin nämä säkeet liittyvät jo tulovirteen, missä morsianta
m.m. kehoitetaan kumartamaan:

    A. Veräjillä vuottajilla (1682 a)

    B. Ikkunoissa istujilla (1690)

    C. Vajonpäissä vuottajilla (vastoajilla) (1682 a, 90, 1710)

    D. Sillan päissä seisojilla (1682 a, 90)

    E. Pihan pitkän pyhkieille (1710)

Miten miniän muuten on osoitettava huomaavaisuutta uusille
sukulaisilleen, tulkitsevat seuraavat säkeet:

1. Kyty kynnöltä tulevi (-lee) (1662, 77-79, 82, 90, 93, 97,

          1701-03, 11, 20, 26)
       Kyty pellon kynnännästä (-ssä) (1736)

    2. Vajon peässä vasto(v)ale (-toamini) (1677-79, 82, 90,
          93, 1702, 11)

    3. Vieminen (-mini) vesiropehut (-roveh) (1662, 90, 93,
          97, 1701, 11)
       Vie, minjo, vesirovehen (1677)
       Viemin on vesipratina (1682)
       Viemini vesi stolalla (1703)
       Vie (Sie), minja, vesi käsillä (1720, 26, 36)
       Pane vettä käsille (1741)

    4. Varussa (sie) valkia paikka (1720, 36)
       Varussa voarnapaikka (1726)
       Valkei paikka voarnan päälle (1741)

    5. Appi (Ukko, Astu) aitojen panosta (1679, 90, 97, 1701-02)
       Ukko ai(j)an panennasta (1690, 1720-21, 36)
       Kuin tulou aijan panennasta (1736)
       Ukko kylvöltä tulove (1678)
       Ukko kynnöltä tulouve (2250)
       Ukko kalan pyyöstä (1662)

    6. Vajon peässä j.n.e.

    7. Vieminen j.n.e.

    8. Akka aitasta tulove (-loo) (1677-^79, 90)
       Akka lehmäläävästään (1662)

    9. Kesannolta kerkijeepi (1677-79, 90)

   10. Vajon peässä j.n.e.

   11. Vieminen j.n.e.

Näillä säkeillä, mitkä osoittavat huomattavaa puhtauden harrastusta,
neuvotaan siis morsianta tuomaan pesuvettä sekä asettamaan esille
käsiliina (paikka), milloin kyty, appi tai anoppi saapuvat toimistaan.
"Kyntämästä" tulee kyty inkeriläisissäkin häävirsissä (Salminen, LH,
381). Eräässä muistiinpanossa mainittu "pratina" on venäjästä lainattu
(protiven) samoin kuin stolakin.

Niiden henkilöiden seurassa, joille miniän on osoitettava
huomaavaisuutta, on hänen samalla aina oltava varuillaan:

1. Noita (Niitä) sie kovin varaja (varatos)

       Niit on sie kove varata (1736)

    2. Ukon luisia leukaluita (1708, 23-24, 35, 41-42)
       Ukon leukaluun neniä (1668)
       Ukon lujia lukuja (1736)
       Ukon on lihaista kieltä (1738)

    3. Anopin (Akan) lihaista kieltä (1708, 23-24, 35, 42)
       Akan lihaista leviätä kieltä (1741)
       Akan luisie leukaluita (1736, 38)

    4. Ky(v)yn kylmiä sanoja (1668, 78-79, 81-82, 93, 1701-03,
          23-24, 35-36, 42)

    5. Na(v)on niskanakkeluita (niskan napsahusta, naskuloita,
          narskuloita) (s. t.)
       Navon naiskuaskelia (1742)

    6. Ukk(o) on susi(na) supussa (tsupussa, sopessa) (1682, 84,
          90, 93, 97, 1708, 20, 23, 35-36, 38-39, 41-42)
       Ukko on susi talossa (2252, 52 a, 55)
       Ukko (on) kontio (t)supussa (1662, 73, 73 a, 78, 1701,
          03, A. 548 b)
       Ukko on karhuna supussa (1691)
       Ukko on karhu kiukajella (1724)

    7. Akka (on) karhu karsinassa (karsinovella) (1673, 73 a,
          78, 82, 91, 93, 97, 1701, 03, 23, 35, 39, A. 548 b)
       Akka on karhu kartanolla (-ssa) (1690, 1720, 36, 38,
          41, 2252, 52 a, 55)
       Akka on karhu kiukoalla (-kajella) (1684-85, 1708, 42)
       Akka on susi tsupussa (1724)

    8. Kyty (Ky'yt on) kyynä (kyinä, kylmä) kynnyksellä (-sillä)
          (1673, 73 a, 78-79, 81, 84, 90, 93, 97, 1701-02, 08,
          20, 23, 35-36, 38-39, 42)
       Kyty kykki kynnyksellä (2252 a)
       Kyty kyinä karsinassa (1722)

    9. Kyvyn lapset (on) kypeninä (1736, 38-39)

   10. Nato (Nat on, Naot) naulana (nuakloina) stupussa (-puissa)
          (1673, 73 a, 78-79, 81, 84, 90, 93, 97, 1701-03, 22)
       Nato (on) noakloina pihalla (1682, 1708, 23, 42)
       Nato (on) noakloina sienissä (-llä) (1735-36, 38)
       Nato matoina pihoilla (1739)

   11. Navon sanat nappiloina (1739)

Kaarle Krohn (Kalevalastudien I, 35) on huomauttanut, että karsina
säkeessä: "Akka on karhu karsinassa" on ilmeisesti alunperin
tarkoittanut kiukaan ja peräseinän välistä naisten osastoa tuvassa eikä
rajantakaista "karsinaa", mitä nimitystä täällä käytetään 2-3 kyynärän
korkuisesta, pimeästä lattian alla olevasta huoneesta. Näin ollen
runo on syntynyt Suomen puolella. Kuitenkin saattaa olla mahdollista,
että useissa toisinnoissa esiintyvä kartano ("Akka on karhu kartanolla,
-ssa") on vasta rajan takana vaihtunut karsinaksi. Suomen Itä-Karjalan
toisinnoissa verrataan näet isäntää karhuun, jota ei tällöin voi
sijoittaa karsinaan (A-B Ilomantsi, Ahlqv., 77 ja 73; C Liperi, Rel.,
273):

    A. Appi on karhu kartanossa,
       Emänt on susi tuvassa,
       Kyty on kyinä kynnyksillä,
       Nato naarana sopessa.

    B. Emäntä on susi tuvassa,
       Appi karhu kartanossa,
       Nato naara lattialla,
       Kyty koira kynnyksellä.

    C. Anoppi susi kotona,
       Appi karhu kartanolla,
       Kyty kykkä kynnyksellä.

Samoin kuin isäntää karhuun, mistä esimerkkejä on säilynyt rajankin
takana, vertaavat suomenpuoliset runot emäntää suteen, mikä tuolla on
perin harvinaista. Ymmärrettävää on, että karhu, mikä Kauko-Karjalan
puhekielessä, samoinkuin susikin on outo sana, on useissa toisinnoissa
muuttunut kontioksi. Huomiota ansaitsee myös se seikka, että
Ilomantsilaisissa muistiinpanoissa natoa sanotaan naaraksi, kun
häntä rajan takana taas verrataan naulaan. Tällöin on hänet
eräissä toisinnoissa pitänyt sijoittaa seinälle. Yhtä omituinen
on säe: "Nato on noakloina pihalla". Liperiläistä säettä: "Kyty kykkä
kynnyksellä" vastaa uhtualainen (2252 a): "Kyty kykki kynnyksellä".

Sulhasen sukulaisten moittiminen herättää kysymyksen, eiköhän runo ole
alkujaan esitetty morsiamen kodissa.

Saman kysymyksen herättää seuraava sulhasta koskeva, Aunuksesta saatu
kohta taaskin outoine susi- ja karhu sanoineen:

1. Elä sulhoho imehy (A. 547)

       El ihassu nuorta sulhoa (A. 550)

    2. Elä sulhon voattehihe (A. 547)

    3. Sulholl on (Sulholla) suven ikenet (A. 540, 47, 50)

    4. Karhun villat (karvat) kainalossa (s. t).

Samoinkuin nuorikon on pyrittävä olemaan mieliksi apelleen ja
anopilleen, kydylleen ja nadolleen on hänen noudatettava
aviomiehensäkin mieltä, vaikka tämä vielä onkin nuori:

1. Hot on sait sie nuoren sulhon (A. 550, 1743)

2. Vereväisen vierellesi (1743)

3. Noutaos sie nuoren mieli (1743)

       Nouvata on nuoren mieli (A. 550)
       Noua mieli nuoren miehen (A. 526, 47)

    4. Ugodi (Ukoti) hyvän urohon (A. 526, 47)[15]

    5. Ei käy käzi korvan peällä (A. 526)
       Ei(gä) käy kämmen korvallas (A. 547, 50)

    6. Sinizemä (-sömä) silmän (-mäs) alla (A. 526, 47, 50)

Tulokkaana sulhasen talossa on nuorikon esiinnyttävä vaatimattomasti
sekä otettava huomioon entiset eläjät ja näiden oikeudet:

1. Surren istu, surren astu (assu) (1628, 1742)

       Survon istu, survon astu (1710)

    2. Surren ruoalle rupia (1628, 1742)
       Survon ruualle rupia (1710)

    3. Istu (Issu) puolella sijoa (-jaa) (1673, 73 a, 77, 1701-02, 10)

    4. Assu puolella aselta (m. t.)

    5. Anna toisen toinen puoli (s. t.)

    6. Paremman parempi puoli (s. t.)
       Anna paremmalle parempi puoli (1673, 73 a)

    7. Ennen ollehen (elänyen) enämpi (enin) (1677, 1701-02)
       Etu ennen ollehella (1673, 73 a)

    8. Elä aittoja anassa (1697)
       Elä äijöä anassa (1710)

    9. Emännyyttä ennätele (1697)
       Olovoa ennättele (1710)

   10. Kun elät enemmän aikaa (1673, 73 a)

   11. Niin etus on entisellään (1673, 73 a)

Milloin nuorikon tekee mieli anopin pieksämää voita tahi apen ja kydyn
pyytämiä pyitä tai metsäkanoja, ei hänen sovi tyydyttää mielihalujaan
omin luvin:

1. Kun sulle himo tulevi (1671)

2. Emon voita pieksämiä (1671)

3. Niin sie anele akalta (1671)

4. Pyyä naiselta pyhältä (1671)

5. El ota omalla käällä (1671)

6. Kun sulle himo tulevi (1672)

       Kuin tulee lihan himosi (1676)
       Roinnehe lihazen (kalazen) halu (A. 544)

    7. Ison pyitä pyytämiä (1672)
       Veljes pyitä pyytäminen (1676)

    8. Veljen saamia kanoja (1672)

    9. Niin sie ano (anele) apelta (1672,?6)

   10. Pyyä pojalta pyhältä (1672)
       Sie kysele ky'yltä (1676)

   11. El ota omin lupini (1676)

   12. Liha on linnun siiven alla (A. 548 h)

   13. Kala kaivossa syvässä (A. 544, 48 b)

   14. Kattila sepän pajassa (A. 544)

Kolme viimeistä säettä (12-14) kuuluu ilmeisesti muuhun runoon. Eräissä
neuvokkivirsien toisinnoissa esiintyy toinenkin nuorikon luvanpyyntiä
koskeva säkeistö:

1. Kysy (Käynöy) luba lukkarista (A. 544, 52-53)

       Kysele kylän akoilta (1735)

    2. Sana sauvan vuolijalda (A. 544)
       Soan on sauvan kantajilta (1735)
       Sana sauvasen nenästä (A. 553)

    3. Valda talon vanhimmalda (vanhimmista) (A. 552, 44)

Luvan kysyminen lukkarista (lukkarilta) osoittaa, että tämä
runonkohta on kreikkalais-katolisille alueille tullut lännestä käsin.
Tarkkaavaisuuteen ja ketteryyteen kehoittaa nuorikkoa seuraava säepari:

1. Piä sie tarkat hiiren korvat (1706, 42)

2. Jänösen jalat kepiet (1742)

       Terävät jänön jalat(e) (1685, 1706).

Muut neuvokkivirsien säkeistöt, joista suurin osa koskee nuorikon
kotoisia toimia ja askareita, lienee parasta esittää aiheittain.

A. Nuorikon tulee esiintyä siistinä ja somana.

Esimerkin siitä, että nuorikkoa on neuvottu huolehtimaan
siisteydestään, tarjoaa seuraava Aunuksesta saatu muistiinpano (544):

    Morzien, sizorizeni,
    Kabulehti, lagluoni,
    Peze silmäs puhtahaksi,
    Itses siivoa hyväksi,
    Assu kyläh kuore keässä,
    Somana somendelete,
    Ässen lembes' liehunouvi,
    Hyvä auvossas tulouppi,
    Elä pahene pahaksi.

Samaa kertovat seuraavat kristinuskon vaikutusta todistavat vienalaiset
säkeet (1743):

    Aivoin aika huomenessa,
    Peseten, kampoaileminen,
    Tuohuskäsin kumartaminen.

Lukuisissa toisinnoissa nuorikkoa varoitetaan kulkemasta pihalla
etenkin avojaloin:

1. Elä(kä) kengättä kehaja (-häjä, -paja, -maja, -pitä, -pota,

          -petä, -vehi, kävele) (1662-63, 76, 84, 93, 97, 1708,
          10, 32 a-34, 38, 43, A. 548, 48 a-b, 50, 51 b)
       Elikkä kengättä käpäjä (1691)

    2. Elä harpi (-ppoa, hamssi) hattaroitta (-ratta) (1663,
          1732 a-34, 38, 42, A. 548, 48 a-b, 50, 51 b)
       Elä kalsutta kahaja (1676)

    3. Elä suihka (-kka, -hku) sussunatta (-noitta) (1648, 62, 91,
          93, 97, 1706, 08, 26, 35)
       Elä suihka sutsunalla (-lta) (1684, 1710)

    4. Elä räihkä(ä, räähkä, räimä, räämä) rätsinättä (-noitta) (1648,
          84-85, 93, 97, 1735)
       Elä räimä rätsinässä (1708)
       Elä räihkää rätsinällä (1710)
       Ellikkä räämä rätsinättä (1691)

    5. Elä korska kottiloitta (1735)

    6. Täällä on pyhät (pyhäiset) pihaset (pihat) (1744,
          A. 548, 48 a, 50)

    7. Pyhät on pihlajat pihalla (-hoilia, -hoissa) (1662-64, 75,
          84, 91, 1706, 10, 35, 42-43)
       Pität (on) pihlajat pihalla (-hoissa, -hoilia, mäjellä) (1676,
          38, A. 526, 31, 40, 43-44)
       Pihlajat kahta pyhemmät (A. 548, 48 a, 50)

    8. Pyhät (on) oksat pihlajoissa (-jissa, -jassa) (1675, 84, 91,
          1701, 10, 42)
       Pität oksat pihlajoissa (-jissa) (1738, A. 540, 44, 47)
       Pität vitsat (varvat) pihlajoissa (-jissa) (A. 526, 31)
       Oksaset sitäi pitemmät (1676)

    9. Marjaset (Marjat on) sitä(i, vielä) pyhemmät (1662-64,
         75, 84, 91, 1706, 42)
       Pyhät marjat pihlajissa (1743)
       Pihlajaiss on marjat karkiet (1735)
       Pyhät marjat oksasissa (1738)
       Marjat kahta kaune(he)mmat (A. 548 a, 50)
       Lehtyöt sitä pyhemmät (1710)

Kuten Kaarle Krohn on huomauttanut tutkielmassaan "Nuorikko ja
pihlajamarjat Kalevalassa" (Virittäjä 1919, 97-100), liittyy useimmissa
toisinnoissa ylläoleviin varoitussanomiin heti pihlajain pyhyyden
kuvaus. Aunuksessa noita varoitussanoja seuraa toisinaan suorastaan
säe: "Täällä on pyhäiset pihat". Tämä selittää, minkä vuoksi nuorikon
ei sovi kulkea pihalla kengättä eikä hattaratta (jalkarievutta) tai
kalsutta (sääryksettä). Nuoren vaimon näyttäytymistä paljain jaloin
ovat tietääkseni kaikki suomensukuiset kansat muutenkin pitäneet
sopimattomana. Tämä käsitys ja tapa on ilmeisesti johtunut
uskomuksellisista syistä. Näin ollen saattaa virtemmekin tämän kiellon
yhteydessä puhua pyhistä puista. Viime aikoihin asti on erikoisesti
pihlaja ollut Itä-Suomessa varsin suosittu uhripuu; siitä ei saanut
katkoa oksia eikä poimia marjoja. Jo yksin tästäkin seikasta on ollut
syytä nuorikkoa muistuttaa.

Paitsi paljain jaloin kulkemisesta on nuorikkoa kielletty liikkumasta
ulkona rätsinättä (paidatta), minkä sanan kertona esiintyy vielä sana
sussunatta eli sutsunatta (päällispaidatta). Kun tuskin voidaan
kuvitella, että nuorikko lähtisi pihalle ilman paitaa, on
todennäköistä, että eräistä toisinnoista tavatut säkeet:

    Elä räimä rätsinässä (1708)
    Elä räihkää rätsinällä (1710)
    Elä suihka sutsunalla (1710, vrt. 1684)

edustavat alkuperäisempää kantaa. Krohn onkin tästä huomauttanut
edellämainitussa tutkielmassaan sekä osoittanut, että Itä-Suomessa
vastaava runo varoittaa nuorikkoa milloin "rätsinässä räiskämisestä"
milloin "liinapaidoin liikkumisesta". Liinapaita mainitaan seuraavassa
Ilomantsista saadussa toisinnossa (Ahlqv., 210):

    Morsian, sisarueni,
    Pyhät on pihlajat pihalla,
    Pyhät oksat pihlajoissa,
    Marjaset sitä pyhemmät.
    Morsian, sisarueni,
    Älä liiku liinapaioin,
    Älä kalsutta kävele.

Epäilemättä on Krohn oikeassa olettaessaan, että "liinapaidan sijalle
on (runoomme) tullut ensin karjalainen rätsinäpaita, jonka yläosa
tehtiin tavallisesta värillisestä pumpulikankaasta, ja sitten tämän
kertosanaksi toinen karjalainen pukine sutsuna eli sussuna,
leveähihainen päällyspaita ". Toisinnossa 1697 on ylläolevaan nuorikon
neuvontaan vielä liittynyt seuraava säepari:

    Elä rinku renkilöillä,
    Kasakoilla karjahtele.

Toisinnossa 1732 a taas seuraa säettä: "Älä harpi hattaroitta"
tilapäinen säkeistö:

    Kesät kupasta kuusikoissa,
    Talvet mäkästä männiköissä,
    Litteröisiä liikuttele,
    Rannan raukuja ajele.

Näillä säkeillä on vastineita eränsä soimauslauluissa (SKVR I, 3,
1762):

    Mitä sulho kesän roato...
    Kesät kuusissa kupasti,
    Mäntylöissä mäkiä laski,
    Rannan raukkoja (raukuja) ajeli,
    Tilleröitä tiuvotteli.

B. Tulen puhuminen.

1. Fuhu(pa) tulta puikkozeh(e, -kkoosehi) (A. 536, 41, 44)

2. Hienozehe (-seh, -nysehe) hiilyöhö (-lyehen) (A. 536, 41, 44)

3. Elä liennosti levitä (A. 536, 44)

4. Ässen (-sken) lembes (-mpi) liehuavi (-hunoo, -nouvi)

(A 536, 41, 44, 46)

5. Hyvä au(v)osi (-ssas, arvossas) tulevi (-loo, -louppi) (s. t.)

C. Veden noutaminen.

1. Ota korvo olallesi (-lallas, -llasse) (A. 536, 44, 54)

2. Kauha käsivarrellesi (-llas, -llasse) (A. 536, 44, 54)

3. Mene (Mäne) veelle (veillä) vesselästi (A. 536, 38, 44, 46)

4. Mäne tuulen viuhkurina (A. 526)

5. Tule tuulen tsiuhkurina (siuhk-, tiuhkurina) (A. 526,

          36, 38, 44, 46)

    6. Elä viivy vesitiellä (A. 526, 31)
       Elägä viikon (-kos) vesitiellä (veillä) (A. 547, 54)

    7. Elä(kä) ka(v)o kaivotiellä (A. 526, 31)
       Kauvan kaivotiellä (A. 547)

    8. Isäntäs on arveloo (A. 554)

    9. Emäntäs ajattelekse (A. 554)

   10. Katsoo kaunonen veteh (A. 544)

   11. Vierettää vihannat vereh (A. 554)

Ilomantsilaisesta toisinnosta tavataan vastaavia säkeitä (Ahlqv., 83,
vrt. myös L-LR, 1662):

    Älä viivy vesitiellä,
    Äläkä kao kaivotielle,
    Tule tuulena tupahan,
    Ahavana saa piha'an,
    Appesi ajattelevi
    Sinun käyväsi kylässä.

Säeluettelomme viimeinen säepari (10-11) kertoo omituisesta uskosta,
jonka mukaan ihminen veden kalvoon katsomalla menettää verevyytensä,
t.s. käy kalpeaksi.

D. Lattian lakaisu ja pölyjen pyyhkiminen.

1. Piä(pä, Pie on) vihkonen (-koses) pi(v)ossa (1664,

81, A. 554, 57)

       Piä vihko vieressäsi (1728)

    2. Kanna vasta kainalossa (1681, 1728, A. 554, 57)
       Vasatyvi kainalossa (1664)

    3. Mi pölv pölähtänevi (-nöö, -nöy, -nöyppi) (1664, 67, 1733-35,
          38, A. 536, 44)

    4. Mi tomu tomahtanevi (-nou, -nouppi) (1667, 1733 35, 38,
          A. 536, 44)

    5. Sep (Sie) on siivellä silitä (1733-34, 38)
       Se sie siivellä sipase (1667)
       Sie se sivele siivoissa (1735)
       Sebä (Ne) siivellä sivalla (A. 536, 44)
       Se siivellä siiboaite (1664)
       Sivahuta siipyvöllä (1681)

    6. Se sie vastalla vetele (1667)
       Kuin vassalla veällät (1681)
       Sep on vihkolla vejällä (1733)
       Vezivihkolla vedäze (A. 544)

    7. Siliemp on siiven jälki (1664, 67, 81, 1733-34, 38)

    8. Ei kuin vassan varvan jälgi (1664)
       Ei kuin lehtivassan jälki (1734, 38)
       Ei kuin kylvetyn vassan jälki (1681)
       Vain on vastan tehtosampi (1667)

Eräitä tämän runon säkeitä on säilynyt myös Suomen puolella (Ilomantsi,
Rel., 61, vrt. Ahlqv., 83):

    Mi pöly pölähtänöö,
    Se siivellä sipase,
    Vesivastalla vetäise.

E. Pirtin, huonekalujen ja astiain pesu.

1. (Kun) Rupiet pirttien pesuilla (1690, 93, 97, 1702)

2. Late pese, kynnys heitä (1660, 70, 82)

       Lattiet pese, lautsat heitä (1704)
       Pese lattiat, sarvet heitä (1676)
       Silta pese, toini heitä (1697)
       Losos pese, toine heitä (1731)

    3. Lautsa(t) pese, laiat (laita) heitä (1670, 82, 90,
          93, 97, 1701-02)
       Lautsat pese, vieret heitä (1677)
       Lautsat pese, rannat heitä (1731)
       Lautsa(t) pese, sarvet (särvi) heitä (jätä) (1660, A. 551 b)

    4. Seinät pese (Pese seinä), juomut heitä (1676, 93, 1701-02)
       Seinät pese, salmot heitä (1682)
       Seinät pese, orret jätä (1660)

    5. Kun rupiet stolan pesuilla (1677, 93)

    6. Stola pese, laiat heitä (1693)
       Stola pese, rannat heitä (1677)
       Pese stolad, jätä kokad (A. 543)

    7. Rupiet asti(j)en (-teijen) pesuilla (1690, 93, 97, 1702)

    8. Korvo pese, korvat jätä (1660)
       Puttsi peze, uurdiet jätä (1660)
       Stauvtsat pese, laiat heitä (1693, 1702)
       Luuvat[16] pese, laijat heitä (1690)

    9. Pese kattilat (Kattila pese), pangat (-nka) heitä (jätä)
          (1676, A. 551 b)

   10. Lusikat (Lusikka) pese, varret (varsi) heitä (1670, 82,
          90, 93, 1701-02)
       Lusikka pese, burtsa jätä (A. 551 b)

F. Vaatteiden pesu.

1. Kuin lähet (rupiet) voatteijen pesuilla (1690, 93, 97, 1702, 31)

2. Ukon voattejet unoha (1682, 90, 93, 97, 1702)

       Unoha sie ukon voattiet (1731)
       Ukon voattiet ulos heitä (1733)

    3. Akan voattiet aittah heitä (1731, 33)
       Akan voattejet anassa (1690, 93, 97, 1702)

    4. Ky(v)yn voattejet (voattiet) kylkeh heitä (jätä) (1682,
          90, 93, 97, 1702, 31, 33)

    5. Navon voattiet noaklah nossa (1690, 93, 97,1733)

Näitä pesuneuvoja tarkastaessa kiintyy huomio siihen, että nuorikkoa
kehoitetaan pirttiä, huonekaluja ja astioita pestessään jättämään jokin
reuna tai osa pesemättä. Samaten kehoitetaan häntä lähtiessään
vaatteiden pesulle unohtamaan ukon vaatteet, jättämään aittaan akan,
syrjään kydyn sekä naulaan nadon vaatteet. Onko siis näiden runojen
tarkoituksena ollut opettaa nuorikkoa säästämään voimiaan, hänellä kun
on ollut niin monenmoiset tehtävät!

G. Pöydän kattaminen.

1. Pane stola tobiesta (1660)

2. Nossa leibä leyhkeästi (-kiestä, -kiästä) (1660, A. 536, 41,

          44, 47, 52-53)
       Kanna leibä leppyvästi (A. 550)

    3. Hyvän vierahan varalla (-lle) (A. 547, 52-53)

    4. Lasse voassa loaskavasti (1660, A. 541, 44, 47, 50, 52)
       Laske kalja laaskavasti (A. 536)

    5. Hyvän vierahan varalla (-lle) (A. 547, 52-53)

Eräässä säkeesä esiintyvä kalja-sana, jota ei Aunuksen puhekielessä
käytetä, ei voi olla huomiota herättämättä. Yleinen paikkakunnalla on
sitävastoin samaa merkitsevä voassa (ven. kvas). Säe 2 tavataan
Suomenkin puolelta (Kantele I, 31).

H. Talousesineiden huolto.

1. Pie(pä, Pidä, Piitkö) on (sie) lusikat (-kkas) luvussa (-lla)

2. Astiasi (-tiesi, -tivosi, -tijases,- set) arvelussa (41 a,

          arviossa, arvossa, arveluksella)
       Astiat aina arvos (A. 531)

    3. Jottei (Kuin ei) kasit (-si) kanneltaisi (-se, kannattaisi)
          (1660, 64, 69, 75, 91, 1701, 04, 20-21, 23-24, 26, 31,
          34, 36, 38, 41-42)
       Jottei kissat kanneltais (2252)
       Jottei (Kuin ei) koirat kanneltais (kanteleisi, kulettais,
          koskettais, kokkoaisi, kollohetais, -heittäis) (1662,
          78-79, 86-87, 90, 1700, 02-03, 33, 35, 41, A. 550)
       Jottei (Ettei) lapset kanneltais(e) (1677, 93, 97)

    4. Pienet pennut (Pennut pienet, Penikkaiset) peiteltäis(e,
          peitteleisi) (1660, 64, 69-70, 75, 78-79, 86-87,
          1700-02, 04, 21, 24, 26, 38)
       Kasin pennut kanneltaisi (1662)
       Pienet (Pikku) linnut peiteltäisi (1690, 93, 97, 1720,
          23, 31, 33-34, 36, 42)
       Linnut liiat peiteltäisi (1691)
       Linnut liioin liikuttaisi (1701)
       Sijan pojat siivuoltaise (siireltäise) (1681, 1735)
       Pienet lapset peiteltäisi (1703)

    5. Paljo (Äijä) on pieniä kytyjä (A. 544, 47, 50, 52, 54, 57)

    6. Paljo (Äijä) on pieniä natoja (s. t)

    7. Asteijes sevottajia (A. 552)

    8. Lukujen kavottajia (A. 552)

Sana "paljo" (5-6) viittaa Suomen puolelle, missä ainakin ensimmäisellä
säeparilla myös on vastine (A Korpiselkä, Rel., 320; B Ilomantsi,
Alilqv., 83):

    A. Pie lusikat luvulla,
       Astiasi arviolla.

    B. Piä lusikat lu'ussa,
       Astiasi arvelussa.

I. Älä huoli huonehia.

1. Luo silmät luobusasti (A. 533)

2. Luobusat on meän huonehet (A. 533)

3. Elä huoli huonehia (huonuksias) (A. 531-2)

4. Huolovat on meiän isännät (urohot) (s. t.)

5. Huolivat on huonuksii (A. 532)

6. Huonehia huolimah (A. 531, 33)

7. Tyvin tuuaan tytkit männyt (A. 532)

       Tuuah tytkin tyvityt männyt pihah (A. 531)

    8. Latvoin latvitut petäjät (A. 531, 32)

    9. Tuuaan salvajat Savosta (A. 532-33)

   10. Sammalet sinisalosta (A. 532)

   11. Sammaltajat Savonlinnasta (A. 532-33).

Savo ja Savonlinna osoittavat runon kulkeutuneen Aunukseen Suomen
puolelta. Ensimmäinen säe esiintyy parissa toisinnossa seuraavassakin
yhteydessä:

1. Luoos silmät luopusasti (A. 534)

       Luo sie luovut silmät (1662)

    2. Miehen (Meiän) lohijärvilöille (1662, A. 534)

    3. Sirahuta sirkut silmät (1662, A. 534)

    4. Miehen (Meiän) siikajärvilöille (1662, A. 534)

J. Älä vie viljojasi tai villojasi kylään.

1. Elä vie viljojas kylähe (1686 a)

       Elä kanna viljojas kylähe (1687)

    2. Taikinas on (Taikinassen) tarvitsove (1686 a, 87)

    3. Elä vie villojas kylähe (1686 a, 87)

    4. Kankahas se (Kankahassen) tarvitsove (-tsouve) (1686 a, 87)

K. Kun kuulet tuulen tuulevan.

1. (Kuin) Kuulet tuulen tuulovan (-lovanne, -leutuvan, tulovan)

          (1726, 31, 32 a-34, 36, 38, 41)
       Kuin on tulou pohjoistuuli (1735)

    2. Meren rannan raukuvan (roivahtavan, raiskavan, räiskyvänne,
          räiskeytyvän, roiskavanne) (s. t.)

    3. Sie(p) on pistäite (-täivy, pistöäte) pihalla (1726,
          31, 32 a, 34, 38)
       Sie, minja, pistyötes pihalla (1735)

    4. Seiso kaikki seinävieret (1726, 31, 32 a, 33-34, 38)

    5. Astu (Assu) ikkunan alussat (alukset) (1726, 31, 32 a, 38)
       Issu ikkunan alussat (1734)
       Issu ikkunakorvat (1741)
       Assu kaikki aitavieret (1733)

    6. Kuin kuulet (tuulen) tyyntyvän (-väksi, -vänne) (1726, 31,
          32 a, 33-34, 38)

    7. Meren rannat räyvähtävän (räivähtävän, räytyväksi, räytyvän)
          (1731, 32 a-34, 38, 41)

    8. Sep on pistäite pirttiin (1726, 34)
       Sie vasta pirttih pistöäte (1731)
       Silloin (Siitä) pistäy (-vy) pirttihih (pirttii) (1733, 41)

    9. Istuuv ikkuna korvaa (1741)

   10. Vaivata vajon peät (1741)

Runomme kahdesti mainitsema "merenranta" osoittaa, ettei tämäkään
Vienanläänistä tavattu neuvokkivirsi ole Kauko-Karjalassa kotoperäinen.

NUORIKON LOHDUTUSVIRRET.

Samalla kun morsianta neuvotaan ja opastetaan, miten hänen on elettävä
ja toimittava appelassa, samalla häntä myös lohdutetaan ylistämällä
sulhasta ja tämän kotia. Todennäköisesti näiden sulhasen kodissa
laulettujen lohdutusvirsien esittäjänä on alunperin ollut sulhasen
omainen. Siihen viittaavat m.m. sanat, joilla morsianta tällöin
puhutellaan:

1. Elä(s, El, Ei) ole, minja (-nna, miniä), millehkänä (-lläskänä,

          -lleskänä, -lläkänä) (1677-78, 86 a, 97, 1701, 10, 2250)
       Elä ole (El oo), neiti, milläskänä (-lläkään) (1684, 1721)
       Elä(s) ole millenkänä (-lläkänä, -llehkänä) (1664, 68, 86,
          1704, 08, 42)
       Ellös ollo millehkänä (1682, 1700)

    2. Veijon (Veljen) tuoma, (tuoni, elä) tuolle(h)kana
          (tuoksekkana) (1677-79, 1701, 2250)
       Pojan tuoma tuolleskana (1697)
       Emon tuoma, tuollehkana (-llakana) (1681, 84, 86, 86 a, 1710)
       Elä ole kullonkana (1664)
       Millehkänä, kullehkana (1682)

Mitään syytä huoleen ei nuorikolla ole, sillä koti, johon hän on tuotu,
ei ole kehnoimpia. Tästä laulaja huomauttaa seuraavin sanoin:

1. Eipä (Eikä) sinua (silma) suolle (-lla) tuotu (1708, 15, 42)

2. Ojavarrelle (Eikä ojalla) otettu (1708, 15, 42)

3. Tuotiin viljamättähälle (1715)

    A. Vietiin villamättähältä (1721)
    B. Vietiin vielä viljemmälle (s. t.)

    4. Onhan meijän (Omp on tällä) sulhasella (1679, 1708, 35)
       Omp on meän (on) sulhollana (1622, 86 a)
       Ompa meiän sulhoillamme (1684)
       Omp on siun miehällese (1700)
    A. Ei(p) ole tällä sulhasella (1708, 42)

    5. Ojavieret (on) osra- (otra-) maina (1622, 86 a, 1721, 35, 2250)
       Ojanvarret ohramaina (1690)
       Orpomoat on osramaina (1681)
       Ojavieret otrakkahat (1715)

    B. Ojaviertä otrato(i)nta (1708, 42)

    6. Kankasvieret kakra- (kaura-, kasvo-) maina (1679, 86 a, 2250)
       Kankasmaat on kakramaina (1681)
       Kankahat on kakramaina (1735)
       Katajikot kakramaina (1622)
       Karivieret kagramaina (1721)
       Kangasvieret kagrakkahat (1715)
    C. Kangasviertä kakrato(i)nta (1708, 42)

    7. Lepikköiset leipämaana (1684)
       Vitsikköiset (-kkäiset) viljamaina (1622, 86 a)
    D. Vesiviertä vehnätö(i)ntä (1708, 42)

    8. Omp on (Ompa) meiän (meän, tällä) sulhasella (-hoillamme)
          (1684, 1708, 20)

    9. Aitta (-nen, -ni, -set, -ttoa) (on) joka aholla (-ssa)
          (1606, 22, 68, 78-79, 81, 84, 86 a, 90, 1700, 04, 08,
          20-21, 33, 2250, 52 a, 55)
       Joka aho aittasina (1735)

   10. Purnu (-nen, -ni, -set, -nua, purno, -nen, puurnut), (on) joka
          purolla (-ssa) (1606, 68, 78-79, 81, 84, 86 a, 90, 1700,
          1704, 08, 20, 42, 2250, 52 a, 55)
       Joka puro purnuloina (1735)

   11. Kuoppanen (-ni) (on) joka kujolla (1708, 20, 42)

   12. Pirtti on joka pihalla (1733)

   13. Sintsi on joka sivulla (1733)

   14. Kaikki rauniot rahona (1691)
       Tääl on raunijot rahoina (1703)
       Rauniot rahoina ollaah (1735)

   15. Kivet pienet penninkinä (1691)
       Pienet kivet pennilöinä (1735)
       Pellot pienet penninkinä (1703)

Tämä laulajan lohdutus johdattaa mieleen morsiamen kodissa esitetyn
pyynnön: "Elkää viekö vehkasuolle, viekää viljamättähälle!" Runomme
mainitsemat ohramaat ja kauramaat samoinkuin jokaisella aholla olevat
aitat sekä purolla purnut viittaavat kaskiviljelykseen. Parissa
toisinnossa, joissa puheena olevan säkeistön sanamuoto eroaa yleisimmin
esiintyvästä, puhutaan vehnästäkin (1708, 42):

    Ei(p) ole tällä sulhasella
    Ojaviertä otrato(i)nta,
    Kangasviertä kakrato(i)nta,
    Vesiviertä vehnätö(i)ntä.

Viimeksi mainittu säe saattaa kuitenkin olla myöhempää perua. Aitan ja
purnun lisäksi tavataan kolmesta toisinnosta (11) myös "kuoppanen",
millä runomme epäilemättä on tarkoittanut nauriskuoppaa. Joka pihalla
oleva pirtti, joka sivulla oleva sintsi (12-13) ovat yhdessä
toisinnossa myöhemmin liitetyt täydentämään sulhasen kodin
varallisuuden kuvausta.

Ilomantsista saatu runonkohta muistuttaa vielä enemmän morsiamen
kodissa lausuttua toivomusta (Ahlqv., 83):

    Morsian sisarueni,
    Älä huolelle rupea,
    Ei sinua suolle tuotu,
    Tuotiin viljamättähälle,
    Viljaleivän viilijäksi,
    Viljakaakun kantajaksi.

Säeluettelomme loppusäkeet 14-15 osoittavat, että laulaja kehuu joskus
sulhasen kodin rahallistakin rikkautta. Sana penninki viittaa Suomen
puolelle. Toisin paikoin runomme vielä huomauttaa:

1. Rahasin (on) talo rajalla (1677-78, 2250)

       Se on rahasiin rajalla (1697)

    2. Kupern(i)oiss(a, -noilla, -noist) on kuulusin(e, -nta)
          (1677-78, 2250)
       Kuulusin on kupernioilla (1697)

Sanat "rajalla" ja kupemia osoittavat, että tämä säkeistö on syntynyt
rajalla, mistä se myös on muistiinpantu.

Paljoa lukuisammat ovat ne toisinnot, joissa sulhasta kehutaan eteväksi
ja uutteraksi eränkävijäksi:

1. Elä ole millenkänä y.m.

2. Elä ole kullonkana y.m.

3. Ei(p) ole lais(s)at (Ei laiskat) miän (meitän) urohot

          (1733-34, 36-37)

    4. Sait(p) (on) (Soat) miehen metsän (-llä) kävijän (käyjän,
          kävelijän) (1664, 69-70, 75, 77, 82, 84, 86, 86 a, 89-90,
          97, 1701, 04, 10, 34, 37, 2250)
       Miehen soat (sait) metsänkävijän (1668, 79)
       Sait sulhon metsän käyjän (A. 538, 44, 47)
       Saitko miehen metsän käyjän (1736)
       Miehe(i)s on metsän kävijä (1690, 93, 1700, 21)

    5. Uron korven kolkuttajan (1664, 69-70, 77, 79, 82, 84, 86 a,
          89, 97, 1701, 04, 10, 37, 2250)
       Uron (Uroon) korven kolkehtijan (kulkujaisen) (1675, 84)
       Uro-kolven kolistajan (kolkuttajan) (1734, 36)
       Urooh koivun kolkuttajan (1668)
       Uro korven kolkuttaja (1693, 1700, 21)

    6. Ei sen koirat koissa moata (moattoa, muata, maattu) (1664,
          68-70, 75, 77, 79, 84, 86 a, 89-90, 93, 97, 1700-01,
          04, 10, 21, 34, 42, 2250)
       Eikä koirat koissa maanne (1737)

    7. Pennut (ei) pehkuissa (-koissa, pehkuss ei, pehkulla) levätä
          (-tty) (1668-70, 75, 77, 84, 86, 86 a, 89-90, 93, 97,
          1700-01, 04, 10, 21, 42, 2250)
       Pennut pehkoissa (-lla) venytä (venyne) (1734-35, 37)
       Ei pennut pehkoilla moata (1736)
       Pennut penkillä levätä (1664)

    8. Kasit kaijoilla sijoilla (1734, 36)

    9. Eikä jouset jouten olla (1686, 1700, 35, 42)
       Eikä jouset jouten ollu (1721)

   10. Viinet voarnoilla venytä (1686)
       Vintit vuarnoill ei venytä (1686 a)

   11. Kolmitsi tänä suvena (kevänä) (1682, 84, 86, 86 a)
       Usein (Niinpä) on tänä suvena (1689, 2255)

   12. Aivo(i)n aika huomenessa (1664, 69, 77-79, 97, 1701, 10, 2250)
    A. Ennen päivän nousomista (1734, 37)
    B. Auringon ylenemistä (1734, 37)

   13. Nousi (-see, Noussu, Noussun, Nousuo) nuoti(v)o tulelta (-lilta)
          (1677, 79, 82, 84, 90, 2250)
       Nousou nuotivotiloilta (1681)
       Jo on noussun nuotivolta (1690)
       Usein (on) noussut nuoti(v)olta (1668, 89)

   14. Havannut havu tilalta (1668)
       Havatsee (-nnut) havu tulilta (-lelta) (1681, 84)
       Havatsi (Havannut) havuko(v)alta (-sta) (1682, 89)

   15. Kasse (Kaste) silmät kastelevi (-loo, -love, loopi) (1667,
          77, 79, 1701, 10, 2250)
       Kassasilmä katselove (1675)
       Kasse silmäset (silmie) pesöö (-söy, -söyppi) (1664, 69,
          A. 538, 41, 44, 47, 50)
       Kasse siltä on silmät pessyt (1668)
       Kaste päänsä (pään on, piähüön) kastelee (-louve, -llunna)
          (1679, 1734, 37)

   16. Havu peän on (peähyen, peänsä, peätä) harjoavi (-joave, -jaa,
          -joo, -jaapi, -jovapi, -joau, -joauve, -juvove, -juvoopi,
          -harjaelee, -jannunna) (1664, 69, 75, 77, 82, 89-90, 97,
          1701, 04, 10, 34, 37)
       Havu on päähyön harjaillut (1684)
       Havu harjone hivusta (2250)

   17. Varpa (Varvat) vartalon (vartuon) sukivi (-kii, -kie, -kiu,
          -kiuve) (1672, 77, 82, 89-90, 97, 1701, 10)
       Varpa on vartalon sukaillut (1684)
       Vasta varpahat sukinut (1668)

   18. Ei ole sitä metsässä (1721)

   19. Kaksin siivin siukovata (s. t.)

   20. Nelin jaloin juoksevata (s. t.)

   21. Kuta sinun ei saaja saane (s. t.)

   22. Ei ole sitä veessä (s. t.)

   23. Evin elvekehtäjäistä (s. t.)

   24. Kuta siun ei saaja saane (s. t)

   25. Kuta siun ei tuoja tuone (s. t.)

   26. Orret notku (-kuu), parret painu (potku, patku, -kuu, paukkuu,
          palku) (1675, 78, 82, 86, 86 a, 93, 97, 1720, 35, 2255)
       Orret notku, parvet painu (1664, 89-90)
       Orret notku (-kui), parmet (paltsat) painu (1669 70)
       Notku orret, painu parret (1672)

   27. Vanhoja (-hoilla, -lta) kapalihoja (-lioilla, -lta) (1664,
          69-70, 72, 78, 82, 86, 86 a, 89-90, 93, 97, 1720, 33)
       Vanhoista kapaveloista (2250)
       Meän sulhon kapalihoilla (1735)
       Liioilla kapalihoilla (1737)
       Hyviltä kapalihoilta (1675)
       Kuivilta kapalihoilta (1682)
       Linnuin liijoilla lihoilla (A. 550)

   28. Ennen soahuilta eloilta (1682)
       Entisillä etsimillä (1737)
       Kesällisiä keittämisiä (1689)
    A. Ukon saamia eloja (1697)
    B. Vanheman varustamia (s. t.)

Tämä erämiehen kaunis ylistysvirsi kuvastaa aikaa ja oloja, jolloin
riistanpyynti vielä oli perin tärkeä elinkeino. Ne kapalihat, joista
runomme puhuu, tarkoittavat ilmeisesti kuivattuja peuranlihoja. Vanhaa
aikaa kuvastavat myös runomme mainitsemat pyyntiaseet, jousi ja viini.
Säe 8, missä "kasi" esiintyy koiran kertona, on luonnollisesti myöhempi
lisäys. Säkeet 18-20 ja 22-23 ovat taas johtuneet Väinämöisen laulun
tenhoa kuvailevasta virrestä, missä niillä on vastine (vrt. esim. SKVR
I, 1, 643):

    Ei ole sitä metsässä,
    Jaloin neljin juoksijoa,
    Siivin kaksin siukavoa...
    Ei ole sitä vejessä,
    Evin kuusin kulkovia...

Säkeet 13-14 ja 15-17 soveltuvat hyvin metsämiehen virteen. Kuitenkin
ne esiintyvät Kantelettaressa (I, 112) myös toisessa yhteydessä:

    Usein hyvä isäntä,
    Se tarkka talon isäntä,
    Nossut on nuotiotulelta,
    Havannut havusialta,
    Havu pään on harjaellut,
    Varpa vartalon sukinut,
    Hirsiä hakattaessa,
    Kartanoa tehtäessä.

Eräät toisinnot liittävät tähän erämiehen ylistysvirteen, jolla samalla
nuorikkoa lohdutetaan, vielä säkeet:

1. Pyhät syötteä (syötät, syötti) pyyn lihoilla (1670,

          75, 1700, 20)

    2. Aret ennen ammutuilla (1670, 75, 1700, 20)

    3. Talvet ennen tapetuilla (1720)

Alueella, mikä ulottuu Akonlahdelta Venehjärvelle ja Jyvöälahteen asti,
on Vienanläänissä lisäksi muistiinpantu runo, missä sulhanen esiintyy
merenkävijänä:

1. Sait miehen merellä käy(v)jän (1677, 79, 89, 2250)

2. Uron käy(v)jän ulkomailla (1677, 79, 1702, 2250)

3. Karaplilla (Karapilla) kaupitsijan (1675, 77-78, 81, 1702)

       Laivasilla lainehtijan (1689)
       Uron laivan laskijan (1690)

    4. Sait miehen satojen soajan (1675, 77-79, 81, 89 90)

    5. Tuhansien (-sin) tukulla tuojan (tukkuojan, tukkuolijan)
          (1675, 77-79, 81, 89-90)

    6. Miehen soajan milvanoijen (miljonien) (1677-79)

Kun merellä purjehtiva, ulkomailla kulkeva kauppias ei kuvasta
paikkakunnan tapoja eikä oloja, on ilmeistä, että tämä säkeistö on
tänne kulkeutunut merta lähempänä olevilta seuduilta. Venäläisperäinen
sana karapli, mikä tavataan viidestä toisinnosta, ei ehdottomasti
todista, että runo on syntynyt vasta siellä, missä laivaa nimitetään
karapliksi. Säe 6 on harvinaisempi ja epäilemättä myös myöhempi kuin
säkeet 4-5. Missä tämä runo onkin syntynyt, näyttää sen pari
ensimmäistä säettä olevan läheisessä suhteessa virteen, missä sulhasta
kehutaan eteväksi erämieheksi. Toisinnossa 1690 ovatkin puheena olevat
runot sekaantuneet toisiinsa.

HÄÄLAULAJAN PALKKA.

Epäilemättä ovat virsiä häissä alunperin esittäneet vain sulhasen ja
morsiamen omaiset muodostaen toisinaan kuorojakin. Myöhemmin on alettu
käyttää apuna erikoisia ammattitaitoisia häälaulajia. Näiden
tuomana lisänä on pidettävä erinäisten virsien loppuun liittyvää
opettajaisrunoa, jossa puhutaan m.m. häälaulajan palkasta.

Pitkänlaisen häävirren lopetettuaan laulaja usein huomauttaa siitä
seuraavin sanoin:

1. Virren (Laulun) lauloin, laulun (virren) taitoin (laitoin)

          (1539, 1719-20, 52, 2252)
       Laulun lauloin, virren taisin (2262)

    2. Oksat (Matan) karsin, tien osotin (ojennin) (1539, 1693,
          1719, 52, 2252, 62)

    3. Paremmilla laulajilla (1586, 1693)

    4. Mahtavammilla runoilla (1586, 1693)

Vielä yleisempiä ovat säkeet:

1. Siin on (Siinä, Tuoss on, Täss on) virsi (laulu) kuulaksenne

          (-llakse, -sena, -sesi, -sese) (1512, 86, 1651, 57, 78,
          90, 93, 1701, 20, 26, 32-36, 38-39, 2232, 38, 50, 52, 62,
          A. 470, 487, 546)

    2. Toini (Toitse, Toittsi) peähä pannaksena (-ksesi) (1586, 1651,
          78, 90, 93, 1701, 22, 38, 2232, 38, 50)
       Toini (-ne) ilman ollakse(na, -llakses) (1657, 1720, 26,
          33-36, 38-39).

Kerran tämä säepari on muistiinpantu seuraavassakin muodossa:

    Tuoss on virsi laulaaksenne,
    Toinen vaiti ollaksenne (1732 a).

Vain yhdestä toisinnosta tavataan vielä lopettajaissäkeinä sanat:

    Laulun laitoin laulajalle,
    Sepä virren laulanevi,
    Kenpä sanat taitanevi (1732).

Samoin yhdestä:

    Nyt jo laulut loppu laulajalta,
    Laulut loppu, kulkku kuivi (1586).

"Kulkun kuivumista" laulaja valittaa seuraavissakin säkeissä:

1. Kulkku kuivi kukkujalta (-jilta) (1595, 1650, 54-55, 57, 1732)

2. Kaulavarsi kaikajilta (1595, 1650)

3. Laki lankei (-kee, kuivi) laulajalta (-jilta) (1595, 1650,

          54-55, 1732, 38)

    4. Vaan ei ilman istujilta (1595, 1650)

    5. Kun ois viinoa pikari (1748, 2232)

    6. Tahi kaksi kaljavettä (1748, 2232)

    7. Juoksis virret virtanansa (1748)

    8. Sanat sattuis paikallansa (1748)

Säkeillä 5-8 on vastine laulajan "laululle lähtemistä" esittävässä
virressä (SKVR I, 3, 1287):

    Vai kuin ois viinoa pikari
    Tahi kaksi kahjavettä,
    Läksispä rikka rinnastani,
    Alta kieleni akana.

Todennäköisesti on kahjavesi (kahja 'uhriolut') runoissamme kaljavettä
varhempi. Kestityksen tarpeellisuutta laulaja vielä perustelee
sanomalla:

1. Ei (-pä, Ei miun) kulkku(n, -ne) kuitta juokse (1661, 64, 1734,

38, 51, A. 488, 536, 550)

       Ei mun kulkkuni kuitta juossut (1732 a)

    2. Rinta rasvatta reketä (A. 550)

    3. Kero(ni, Kieli) keitinpiirasitta (-raitta, -raetta) (1661, 64,
          1732 a, 34, 38, 51, A 488, 536, 550)

    4. Laki laitin kakkaroitta (1664, 1751, A. 488, 536)

    5. Huul' humalavesittä (1664, 1751)
       Huulet hullerovesittä (A. 536).

Paitsi kestitystä vaatii laulanta muunkinlaista palkkiota, sillä, kuten
eräässä toisinnossa (A. 488) sanotaan,

    Suur on vaiva laulajalla,
    Paljo pakko pajattajalla.

Tästä korvauksesta häälaulaja huomauttaakin:

    Ei (ole) kullato(i)nta kukkujaista (-jata) (1655, 1732, 38)
    (Ei) Rahato(i)nta laulajaista (-jata) (roatajaista) (s. t.)

Häälaulajan palkkiosta puhuvat lähemmin seuraavat säkeet:

1. Ei runo (ruunu, laki) rahatta (-hoitta) laula (-lais) (1639,

          1719-20, 52, 2232)
       Eipä voi rahatta lauloo (1678)
       En voi(s) lauloa (-laa) rahatta (1748, 2232)
       Empä mie (En mie) rahatta (-hoitta) laula (1513, 86, 1690 93,
          1701-02, 49)

    2. Suuta (Suut ei, Suut en, Kieltä) kullatta kuluta (-ttaa, -ttoo)
          (1513, 39, 86, 1678, 90, 1701-02, 49, 52, 2232)
       Suotta kulutta kuluta (1693)

    3. Kieltä (Kielt ei, Kielt en, Kieli) pieksä (-ksää, -ksin)
          penningittä (-göittä, pennilöittä) (1513, 39, 86, 1693,
          1701-02, 20, 48-49, 52, 2252, 62)
       Kieli ei kullatta kukahtais (1719)

    4. Kieli kukkujan kuluvi (-ve, -luu) (1539, 1720, 23, 35,
          53, 2252, 62)

    5. Laki laulajan lahovi (-ve, lahoo, väsyvi, -ve, väsyy) (1539,
          1720, 23, 35, 53, 2252, 62)
       Laulajan laki kuluvi (-ve) (1678, 1748)

    6. Runon kulkku kuivahtavi (-ve, -Iitaa) (1678, 1748, 2260)

    7. Sormet soittajan sortuve (1735)

    8. Rahatointa (-tonna) laulaessa (-loassa, -loassani, -lamista)
          (1539, 1654-55, 78, 1719, 23, 33, 48, 50, 53, 2252, 62)
       Lahjatonta laulaessa (1685)

    9. Kullatointa kukkuessa (-kkuvoissa, -kkuossa, -kkuossani,
          -kkumista) (1539, 1654-55, 78, 85, 1719, 23, 33, 35,
          48, 2252)
       Kukkuessa kullatointa (1750)
       Kullatointa kulkuossa (2260)

   10. En mie (Enkä, Emp on) äijeä (äijöä, paljoa) kysyisi (-se, kysy,
          kysynyt) (1513, 39, 77, 1678, 1701-02, 19, 23, 32 a-35,
          38, 48-49)
       En mie (Enkä, Eikä hän, Ei hiän) äijeä (äijöä, paljoa)
          tahtoiskana (tahtois, taho) (1661, 64, 90, 1751, 2252,
          60, 62)
       En aivan äijöägi tahtois (1660)
       Ei äijöä tahottais (1655)
       Eipä äijöltä kysytä (1657)

   11. Enkä (Empä, Vain en, En on) välttäisi (väittäsi, välttäis, -snä,
          vältä) vähättä (1513, 39, 86, 1664, 77-78, 90, 1701, 19,
          23, 48-49, 51)
       Vain mie vähätt en vältä (1661)
       Vain emmä vähättä vältä (1735)
       Enkä vähättä välttäise (1733)
       Eikäpä (Eikä ni) vähättä vältä (2252, 62)
       Vain en vähättägi vältä (1660)

   12. Tahon (Kysyn) miestä miekkonehe (-kkoinehe, -nehen, -kkoineen)
          (1577, 1678, 93, 1701-02, 49)
       Otan miehen miekkonehe (1685)
       Yhtä miestä miekkonehe (1723, 33)
       Taho en miestä miekkonensa (1748)
       En ni miestä miekkoineh (1586)
    A. Yksi mies miekkonen (1655)
    B. Talonpoika taponeh (1655)

   13. Orihta satuloinehe (-nensa) (1678, 1748)
       Hevoista satuloinehe (-nehen, -neen) (1577, 86, 1693,
          1701-02, 23, 49)
       Hepoista sotilainehe (1733)

   14. Kuningasta kansoineen (-neh) (1577, 1749)

   15. Papin kirkkokuntinehe (1685)

Aunuksessa lauletaan tässä kohdin:

    A. Eipä (Ei ois) miun (miun ois) oo palkka suuri (487, 490,
          516, 546, 550)
    B. Pappi (koko) kirkkokuntine (-nehe) (490, 516, 550)
    C. Paimen lehmikarjoine (-nehe) (s. t.)
    D. Keisari koko kundine (450)

Yleisemmin mainitaan kuitenkin vain rahallinen korvaus:

16. Alttina (-noin) kylän akasta(-lla, akoilta) (1657, 1720,

          23, 32 a, 33, 35, 36, 38, A. 550)

   17. Polttina (-noin) kylän pojasta (-lla, -jilta) (s. t.)

   18. Neljä riunaa (Nellin kriunoin, Neliä dengoa) neitosesta
          (-tosilta, neittsysiltä) (s. t.)

   19. Kuusi tenkoa tytöiltä (1732 a)
       Kaksin kriunoin kassapäiltä (1738)

Virren laulaja laskee palkkionsa muullakin tavalla:

20. Kopekka (-pekan, -pekoin) koko sanalta (1539, 86, 1664, 93,

          1701-02, 19, 23, 32 a-35, 38, 48, 51-52, 2232, 52, 60-62)
       Talteri joka sanala (1750)

   21. Puoli puolelta sanoa (-nalta) (1539, 86, 1693, 1701-02, 19,
          23, 33, 35, 48, 52, 2232, 52, 60-62)
       Poluska (n, -kin) puolelta sanoa (1657, 61. 1734, 36)
       Polttinoin puolelta sanoa (1655)
       Äyri puolelta sanalta (1660, A. 487, 490, 546)
       Äyringi puolelda sanoa (1664, 1751)

   22. Kriuna (n, Griuna, Riuna) kielen keäntimeltä (-miltä, -meä,
          kääntymästä) (1513, 39, 86, 1657, 93, 1701, 34-35)
       Grossa (Krossa, Eossan) kielen kääntimeltä (keändämildä, -dämöä)
          (1660-61, 1732 a, 1738)
       Rubla kielen keäntimeltä (1664, 1751)
       Äyri kielen kiäntimeltä (keäntämeä) (1678, 90)

   23. Penni kielen pieksännältä (1720)
    A. Äyri(n) suun avoamasta (avaamisesta) (1513, 1746)
    B. Kaksi kielen kääntämästä (1746)

Laulajan palkkaa koskevaa runonkohtaa tarkastaessa huomaa, että siinä
on eri tahoille viittaavia säkeistöjä. Sitä osoittavat etenkin ne
rahojen nimitykset, mitkä runomme mainitsee. Säkeistö 16-19, jossa
esiintyy yksinomaan venäläisiä rahannimiä, alttina, polttina, riuna ja
tenka, on todennäköisesti syntynyt vasta Kauko-Karjalassa. Useita
venäläisiä rahannimiä tavataan tosin myös säkeistöstä 20-23, missä
edellisten lisäksi, joista jo aikaisemmin on ollut puhe, mainitaan
vielä kopekka, poluska (puolenkopekan raha), grossa (ropo) ja rupla,
mutta samalla mainitaan Ruotsinkin rahoja, äyri, äyringi ja talteri.
Viimeksimainittu esiintyy seuraavassakin erään häävirren toisinnon
loppuun liittyvässä säkeistössä (1747):

    Laulaisimpa, taitaisimpa,
    Kuin tuo palkka pantasih:
    Taaleri joka sanalta,
    Kaksi kielen käännännältä.

Kun laulaja rajantakaisessa runossa pyytää palkkioksi Venäjällä
käyttämätöntä rahaa, on tämä osoituksena siitä, että puheena oleva
runonkohta on Kauko-Karjalaan saapunut Suomen puolelta ja että
venäläiset rahat ovat siihen myöhemmin tulleet Ruotsin rahojen sijalle.
Että näin on asian laita, todistaa myös muudan "laululle lähtemistä"
esittävä runo (SKVR I, 3, 1275), jossa laulaja sanoo virren työlle
ryhtyvänsä:

    Kun palkka pantane,
    Talari joka sanalta,
    Tolppa kielen käännynnältä,
    Lootu kaikelta peliltä.

Penninki eikä tenka mainitaan myös säkeistössä 1-9, missä runo-sana,
kuten kansamme vanhoissa runoissa yleensä, merkitsee runonlaulajaa.
Tämän säkeistön toisinnon on Lönnrot aikoinaan kirjaanpannut Kerimäeltä
(Kantele II, 2):

    Laulaisimpa, taitaisimpa...
    Vaan en mä rahata laula,
    Suuta kullata kuluta,
    Pieksä kieltä penningitä.
    Laulajan laki palaapi,
    Runoin kulkku kuivettuupi,
    Vaan ei korvat kuuntelian.
    Empä äiiä anoisi,
    Enkä paljoo pakkoaisi,
    Yhtä kannua olutta.

Säkeistössä 12-15 herättävät huomiota sanat: "kuningasta kansoineen",
mitkä nekin, samoinkuin sana keisari eräässä Aunuksen toisinnossa,
viittaavat Suomen puolelle.

Vienanläänin häälaulajilla on lisäksi tapana toivottaa virren
kiittäjälle kaunista poikaa, mutta moittijalle rumaa tytärtä. Tätä
koskevat eri toisinnoista poimitut säkeet esitämme seuraavassa
luettelossa:

1. Ken miu(n, tän) virren kiittänevi (-növe, -nöyve, -nöö)

          (1657, 1726, 32, 33-36, 38-39, 54)

    2. Sille (Sillä) poika syntyköhön (-kähe, -kkähe, -kkää) (s. t.)

    3. Meren ruovon (ruuvon) ruskevuinen (-vusse, -vuose, -vuse,
          -vussi, -vuus, -vus) (s. t.)

    4. Meren vaahen (voahon) valkeuinen (-kevusse, -vuose, -vuse,
          -vuus, -vus) (s. t.)

    5. Meren kaislan kaunevuinen (-vuus, -neus, -nehuuse, -huse)
          (s. t.)

    6. Meren korttehen korkevussi (1657)

    7. Meren sorsan somevussi (s. t.)

    8. Meren hy(y)pehen hyvyse (1732-33)

    9. Rumenttsaini rusottakkah (1739)

   10. Kesävesi valottakkah (1739)

   11. Otavaiset otsan peällä (piällä) (1733-34, 36, 38)
       Otavaiset olkapäillä (1732 a)

   12. Kuutomaiset kulmien peällä (piällä) (1734, 36, 38)
       Kuutamoiset kulmaluilla (1732 a)

   13. Tähet taivon hartijoilla (-tijeilla) (1732 a, 34)
       Taivon tähet hartioilla (1736)
       Taivon tähet piähyön piällä (1733)

   14. Päiväni peähyön piällä (1738)

   15. Seitsentähtiset selällä (1732 a)

   16. Simtsukkaiset silmien päällä (piällä) (1733-34, 36, 38)

   17. Kolmen arsinan korkevuose (1735)

   18. Keät olkaa kullan keärösissä (1735)

   19. Sormet sulkkutäppähissä (1735)

   20. Ken miu(n, tämän) virren moittinevi (-nove, -nouve, -nee, -noo)
          (1657, 1726, 32 a, 33-36, 38-39, 54)

   21. Sille (Sillä, Sill on) tytär (tyttö) syntyköhön (-kähe, -kkähe,
          -kkää) (s. t.)

   22. Kiukoan (-kuvan, -kaan) otsan (mustan) mustukainen (mustevusse,
          -vuuse, -vussi, -teuus) (1657, 1732-33, 35-36, 38-39)

   23. Tervatynnyrin pituinen (pivuse, -vuus, jytys, jytyse, jytysse)
          (1726, 32 a-34, 36, 38)
       Nokinuorasen pivussi (1657)
       Pissiin peukalon pivusse (-vuse) (1734, 36)

   24. Tervapa(a)rtsan (-tsun) paksuvusse (-vuse, -vuus, paksuus)
          (1726, 34-36, 38, 54)
       Pajapölkyn paksevusse (-vus) (1657, 1739)
       Patsahaisen paksuvuse (1733)

   25. Konetskaisen korkevusse (1733, 36)
       Tervarenkin korkevusse (1739)
       Yhen kyynärän korkevuuse (1735)

   26. Tervaskannon kauneus (1754)

   27. Tervanahturin näköinen (1732)

   28. Tervasutin suurukainen (s. t.)

Tämäkään säkeistö, jossa on eräitä vain yhdestä muistiinpanosta
tavattuja säkeitä, kuten runoomme alunperin sisältymätön säepari 9-10,
ei ole voinut syntyä virren nykyisillä laulumailla kaukana merestä,
minkä ruoko, kaisla ja vaahti ovat runomme oleellisimpia piirteitä.
Säettä: "Tervatynnyrin pituinen" vastaa Inkerin runojen: "Tervapuolikon
pituinen", millä maininnalla täällä pilkataan morsianta. Useat "poikaa"
kuvailevat säkeet olemme jo tavanneet Vävynvirrestä ja Patvaskan
ylistysvirrestä.

Yhden muistiinpanon mukaan (1749) häälaulaja, kuten runonlaulajat
yleensä, lopettaa virtensä sanoilla: "Kerin virteni kerälle" j.n.e.
Aunuksessa laulaja toisinaan tässä kohdin huomauttaa:

    A. En o (En ois, Ei ole) lapsi laulamassa (-maha) (A. 470, 88, 90)

    B. Engä (Eng ole, Eng ois) runon (ruunun) tyttäriä (s. t.)

    C. Pankoa laulu palmikoille (A. 487)
       Pane laulu poalikalla (A. 470)

    D. Jottei lapset laulettais (-taize) (A. 470, 87)

    E. Hienohiukset (-nivukset) hienonnettais (s. t.)

Ensimmäisessä säeparissa, jossa häälaulaja ilmaisee olevansa nainen,
hän samalla ikäänkuin kainostellen toteaa, ettei hän ole runon eli
runonlaulajan tytär. Kertosäkeestä päättäen on ensimmäinen säe jonkin
verran turmeltunut.

Parin runotoisinnon loppuun on laulaja vielä liittänyt saepann:

    Kullan lehti kuulijalla (1512, 1745)
    Lemmen lehti laulajalla (s. t.)

On selvää, etteivät ylläolevat säkeistöt, joita runonlaulajat voivat
käyttää ja ovatkin käyttäneet minkä hyvänsä virren lopettajaissanoina,
saata luoda valoa varsinaisten häävirsiemme olemukseen. Sen vuoksi
jätämmekin ne huomioonottamatta, kun seuraavassa yritämme luoda
yleissilmäyksen häärunoihimme sekä niiden synty- ja kehityshistoriaan.

YLEISSILMÄYS.

Kauko-Karjalan häävirsiä vertailevasti tarkastaessa huomaa, ettei
niiden laulualue ole rajoittunut vain rajantakaisiin seutuihin. Runojen
vastineita on säilynyt myös Suomen puolella, osaksi Inkerissäkin.
Lisäksi voidaan todeta, että itä-suomalaiset toisinnot yleensä ovat
lyhyempiä ja samalla sanamuodoltaan kantamuotoa lähempänä.
Osoittavathan lukuisat esimerkit, miten runoja rajan takana on
kehitelty. Tämän nojalla voidaankin päättää, että häävirret
ovat kulkeutuneet rajan yli lännestä itään. Sitä osoittavat
myös monet runotoisinnoista tavatut Kauko-Karjalan puhekielessä
käyttämättömät sanat, kuten lakki (ss. 37, 221), sima (ss. 53, 197,
199), piimäinen (s. 58), kypärä (ss. 62, 213), susi (ss. 80, 233, 235),
votkia (merk. 'tuli', s. 120), pöytä (s. 131), kanssa (s. 142), haahti
(ss. 167, 174, 211), mansikka (s. 219), karhu (ss. 234-35) ja kalja (s.
245). Runon tultua toiselle murrealueelle saattavat vieraat nimitykset
tai sanat, joilla täällä on toinen merkitys, vaihtua myös uusiin,
samalla kun toisinnoissa usein vielä säilyy runon alkuperäinenkin sana.
Niin esim. luulla, vaihtuu samaa merkitsevään toivoa-sanaan (ss. 70-71,
144), soppi tsuppuun (ss. 195, 233-34), karhu kontioon (s. 234), paljo
äijä-sanaan (s. 246). Joskus on paikkakunnalle outo sana vääntynyt
monenmoisiin muotoihin, kuten lakaisin muotoihin lagaelin,
labuelin, lataelin y.m. (ss. 20-21).

Runojen kulkeutumista Suomen puolelta Kauko-Karjalaan osoittavat vielä
sellaiset rajantakaiselle puhekielelle oudot sanojen taivutusmuodot
kuin täytymystä esittävä infinitiivinmuoto ottaminen, tavottaminen (ss.
28-29), itkeminen, noutaminen, polkominen (s. 160), vieminen (s.
23233), kampoaileminen, kumartaminen (s. 238), jommoisia eräässä
neuvokkivirressä (ss. 228-30) esiintyy melko runsaasti. Yhtä vieras
täällä, kuten Kaarle Krohn on huomauttanut (Kalevalankysymyksiä I,
112), on teonsanan monikon kolmannen personan pääte -vat, -vät
(valuvat, kuluvat, ss. 184), jonka sijalla käytetään personatonta
muotoa. Lisäksi herättävät huomiota lukuisat rajantakaisten runojen
ruotsalaisperäiset sanat, joista mainittakoon silkki (ss. 21, 136),
äyri (ss. 30-31, 155), penninki (ss. 30-31, 52, 155, 251). pikari (ss.
30, 197), kärryt (s. 52), ruuna (s. 52), tasku (s. 52), pyssy (s. 53),
penkki (s. 53, 60, 253), paperi (s. 53), markka (ss. 62, 86, 137, 182,
197), talli (ss. 99-100), tuoppi (ss. 105, 125), tikku (ss. 118-19),
parkki (s. 151), lenninki (s. 187), sänky (s. 188), rappuset (s. 188),
hunaja (s. 196), lasi (s. 197), lessinki (s. 210), säterinen
(s. 213), riksi (s. 217), kissa (ss. 224, 246), uuni (s. 225),
lukkari (s. 237) ja renki (s. 241). Muualle viittaa toisinaan
jo häävirsien sisältökin, esim. milloin nämä puhuvat merestä (ss. 10,
61-2, 71, 119, 122-23, 173, 247-48, 256).

Häävirsien toisintoja tarkastellessa ei myöskään voi olla
merkillepanematta, että sellaiset juuri Kauko- ja Raja-Karjalan
puhekielelle ominaiset rakennuksia tai niiden osia merkitsevät
nimitykset kuin sintsi (sisäporstua), vaja, vajoset eli vajonpäät
(ulkoporstua), tanhuo (hevossuoja) ja saraja (tanhuon ylinen)
esiintyvät useimmiten säkeistöissä, joiden isältymistä runojen
kantamuotoon voidaan epäillä (ks. ss. 38, 130-31, 157, 182-84, 186-87,
248). Venäläisiä lainasanoja, jommoisia sintsi ja sarajakin ovat, on
runoissamme tietenkin melko runsaasti. Suurin osa niistä näyttää
kuitenkin virsiimme tulleen joko uusien kertosäkeiden mukana tai
aikaisempien suomalaisten sanojen sijalle. Tällaisia useimmiten
aniharvoista toisinnoista tavattuja sanoja ovat selena (ss. 11-12),
gornitsa (s. 38), liesnitsa (s. 38), kukla (s. 43), kuptsa (s. 52),
kolassu (s. 52), tenka, denga eli jenga (ss. 24, 52), polttina (ss. 24,
52), alttina (ss. 24, 52), riuna (s. 53), stoila (s. 100), kolttsa (ss.
101-02, 123), koroppa (s. 105), stola (ss. 115-16, 130, 196, 232,
244-45), stautsa (ss. 116, 244), roza (s. 121), rumenttsanen
(s. 124), veilinäinen (s. 124), loatka (s. 126), posoriminen (s. 145),
suutija (s. 153), reätijä (s. 153), tieshshi (s. 157), kroaska
(s. 170), kroasittu (s. 170), povoska (s. 176), saloskainen
(s. 188), denatoida tuluppoida (s. 188), puuhkazia postelia
(s. 188), zittsazia zaviessoja (s. 188), stiena eli stiina (ss.
194,198), kasnatsi (s. 210), uulitsa (s. 219), treuhka (s. 221),
boatuska ja moatuska (s. 229), vesselöittäminen (s. 229),
poklona (s. 229), pratina (s. 232), ugodi (s. 236), kasakka
(s. 241), vesselä (s. 242), puttsi (s. 244), burtsa (s. 244),
voassa (s. 245), laaskava (s. 245), kupernia (s. 252) ja
karapli (s. 256).

Vanhoja häärunoja on luonnollisesti pidennelty ja paisuteltu kahdella
eri tavalla, joko liittämällä niihin muista runoista lainattuja säkeitä
tai sepittämällä uusia entisten lisäksi. Miten konemaisesti säelainoja
on voitu käyttää, osoittaa m.m. ennenmainittu tuvankuvauksen sokea
kytkeminen Vävynvirteen. Sitä osoittaa myös Kihlontavirren toinen
johdanto, missä rikat viedään ohra-, kaura- ja vehnämaille, vaikka
lakaisija samalla kuulee "suolta suksen äänen, kankahalta reen
kapinan". Eivät uudetkaan aikaisempien täydentämiseksi sepitetyt säkeet
ole aina olleet runoille eduksi. Tarpeettomasti on esim. morsiamen
lohdutusvirren yleisiin ja alkuperäisiin sakeisiin:

    Aitta on joka aholla,
    Purnu on joka purolla

joskus esitystä paisutellen liitetty säkeet:

    Pirtti on joka pihalla,
    Sintsi on joka sivulla.

Suorastaan runon ajatusta häiritsee, kun morsiamelle tämän lähtiessä
vanhempainsa kodista lausuttuun huomautukseen, mitenkä hänen myöhemmin
kotiin tullessaan:

    Piha on askelta pitempi,
    Kynnys hirttä korkeampi

vielä liitetään sellaisia säkeitä kuin:

    Vaja vaaksoa leveämpi
    Sintsi siltoa leveämpi
    Late lautoa leveämpi.

Ne uudet säkeistöt, jotka eivät ole sepitetyt ainoastaan aikaisempien
jatkoksi, vaan joista ilmenee jokin itsenäinen ajatus ja jotka varmasti
ovat syntyneet vasta rajan takana, rajoittuvat perin vähiin. Ilmeisesti
sellainen rajalla tai sen takana sepitetty säepari on seuraava
morsiamelle lauletussa virressä:

    Rahasin on talo rajalla,
    Kupernioissa kuulusin (s. 252)

Samoilla seuduilla lienee sepitetty myös seuraava sulhaselle annettu
neuvo:

    Tiessi neittä, tiessi nuorta,
    Tiessi neijen nuorta mieltä (s. 157)

Epävarmaa on sitävastoin, onko edes morsiamen neuvokkivirsissä yhtään
aito kauko-karjalaista runoa. Tutkimuksemme kohteena olevien häävirsien
syntymäseutua etsiessämme joudumme näin ollen Suomen puolelle.

On itsestään selvää, ettei näin kehittynyt, laajoilla alueilla laulettu
ja vakiintunut häämenoihin liittyvä runous ole voinut syntyä missään
harvaanasutussa erämaassa. Sen välttämättömänä edellytyksenä on vanha
ja vankka kyläkulttuuri. Siihen viittaa myös itse häävirsien sisältö.
Kun runot rajan tälläkin puolen ovat saattaneet vaeltaa, emme ennakolta
saa päättää, että juuri ne seudut, mistä häävirsiä on saatu talteen ja
missä niitä on laulettu viime aikoihin asti, ovat olleet niiden
alkuperäinen kotipaikka. Olemmehan nähneet, että ainakin yksi hyvin
huomattava runo, nim. Isännän ylistysvirsi, on länsi-suomalaista perua.
Samoin olemme tavanneet säkeitä, joilla on aivan tarkkoja vastineita
Inkerissäkin. Kun häävirsissämme sitäpaitsi saattaa olla eri ajoilta
polveutuvia aineksia, on kutakin runoa tarkasteltava erikseen.

Kuten olemme todenneet, on Kihlontavirrellä kaksi eri johdantoa, joista
Kokkovirsi näyttää alunperin olleen aivan itsenäinen runo.
Kihlontavirren johdantona se esiintyy jo Suomen Itä-Karjalassa. Toinen
johdanto taas on kokoonpano, missä tärkeimmän osan muodostaa muudan
omenia poimivan neidon pyydystämistä koskeva runonkohta. Merineen ja
linnoineen on Kokkovirsi, mikäli sen aihe on maassamme keksitty,
saattanut syntyä joko Länsi-Suomessa tai Itä-Suomen eteläosassa.
Edellisen puolesta puhunevat kuitenkin Itä-Karjalan toisinnoissa
esiintyvät omantomuodot miesten ja naisten. Samalle taholle viittaa
myös neidon nimittäminen "helmispääksi" vanhimmissa muistiinpanoissa
(ks. s. 13), sillä Sireliuksen (Suomen kansanpukujen historia, s. 20)
mukaan "helmillä koristettuja päänauhoja käytettiin maassamme, mikäli
tunnetaan, vain mainituilla Lounais-Suomen seuduilla (Mynämäellä ja
Vehmaalla) ja Ahvenanmaalla". Jos taas runomme, jonka aihe on
kansainvälinen, on muusta kielestä mukaeltu, on vielä todennäköisempää,
että se on suomalaiseen runopukuun puettu Länsi-Suomessa. Kumpikaan
johdanto ei kuvasta varsinaisia häämenoja. Toisin on itse
Kihlontovirren laita, jossa sulhaselta tiedustellaan, mitenkä hän tiesi
tulla neitoa kosimaan, ja jossa, kun vastaus on kuultu, valitetaan
ettei neidon suojaamiseksi tälle ole rakennettu piilopirttiä. On
ilmeistä, että tämä alunperin verraten suppea virsi on jo varhain
näytellyt erikoista osaa häämenojen laulunäytelmissä. Samaa emme voi
sanoa Kutsujenvirrestä, mikä tykkänään on muista runoista kokoonpantu
kantana Päivölän pitoja koskeva runonkohta.

Vaikeuksia runon kantamuotoa etsittäessä tuottaa varsinkin Kylyvirsi,
jossa on runsaasti samoja säkeitä kuin eräissä muissa runoissa, etenkin
Kilpakosinnassa. Ei näet ole helppoa ratkaista, mikä runo eri säkeitä
silmällä pitäessä kulloinkin on ollut antajana, mikä vastaanottajana.
Muiden runojen säkeistä rakennettuja näyttävät olevan jo puiden
pilkkomista ja veden kantamista kuvailevat kohdat. Myös saunan
lämmittämistä koskeva kehoitus soveltuu ehkä paremmin sellaiseen
kertovaan runoon kuin Kilpakosinta, jonka sankari, seppo Ilmarinen,
tuntee tarvetta puhdistautua "sykysyisistä sysistä, taonnoista
talvisista". Sitävastoin se runonkohta, missä sulhasta kehoitetaan
kylpeytymään m.m. sanomalla:

    Heitä lapsuus lautsasille,
    Vakaus (= hentous) vastan tyvehen,
    Huimuus hurstin hulpiloihin (s. 60)

on juuri häärunouteen sisältyvälle kylyvirrelle luonteenomaista. Samaa
katoavan lapsuuden tunnelmaa kuvastavat säkeet:

    Täm on kyly ensimmäinen,
    Täm on kyly jälkimmäinen
    Piennä piehtaroiaksese,
    Lasna langotellaksese (ss. 59-60).

Mahdollisesti ovat kylyvirteemme sisältyneet myös säkeet, joissa
sulhanen pyytää emoltaan tämän neitona tai morsiamena valmistamaa, isän
sulhasena pitämää paitaa, vaikka sama runonkohta tavataan kahdestakin
eepillisestä runosta (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien II, 90-91).
Monet Kylyvirren mainitsemat pukukappaleet esiintyvät myös Patvaskan
ylistysvirressä. Kylyvirressä yleisempi on kuitenkin "kullin kuottu,
hopeaisin huoliteltu" vyö, mikä puetaan "palttinaisen paian päälle" ja
josta sanotaan, että se on "Lapin lapsien latoma". Patvaskalla taas on
tavallisesti hailakan päällä ussakka eli kussakka (ven. husak).
Päällimmäisinä pukuina on sulhasella kauhtana sekä, kuten Inkerinkin
häärunoissa, "turkki tuhatnyplä". Edelliseen liittyvä maininta: "Ku on
kaita kainaloista, soma suolien kohalta" tarkoittanee päällispukua,
joka ylhäältä suolivyöhön asti on ruumiin mukainen, mutta avartuu
alaspäin. Juuri sellainen on karjalainen kauhtana ollut. Sekä
patvaskalla että sulhasella on päähineenä joko kypärä tai safjattainen
eli sahmattainen (samettinen) saapka. "Tuo on saapka safjattainen
kultaisille kutriloille", lausuu seppo Ilmarinenkin äidilleen
Kilpakosinnan itä-karjalaisessa toisinnossa (KRH, 303). Kypärän
tuntevat inkeriläisetkin häärunot sulhasen päähineenä. Vielä kerrotaan,
että sulhanen pukee käsiinsä "Lapin lapsien kutomat" kirjokintaat.
Erään aunukselaisen toisinnon mukaan on sulhasen sekä vyö että turkki
"tuotu tuolta maalta, talutta takameriltä". Lisäksi mainitaan sulhasen
sukat ja koatijat eli huosut.

Vävynvirsi alkaa yleisesti johdannolla, jossa puhutaan m.m. meren
rannasta, Saksan salmista, vieläpä Saksan kauppiaistakin. Säkeet:
"Luulin tuulen tuulevaksi, meren rannan roikavaksi" herättävät huomiota
virressä, missä muuten vallitsee talvinen tunnelma. Inkerin
toisinnoissa (ks. Salminen, LH, 172-73) ei tosin puhuta merestä,
joten voitaisiin olettaa, että tätä koskeva säe on tullut runoomme
myöhemmin, mutta siinä tapauksessa jää arvoitukseksi, mitenkä meren
kohina, jollei sitä ole mainittu runon alkumuodossa, on karjalaisessa
virressä tullut näyttelemään niin yleistä ja oleellista osaa. Helpommin
voi ymmärtää, miten Saksan salmet ja Vienan (Väinän) väljät vedet ovat
muista runoista saattaneet tunkeutua häävirteemme, kun kysymys: "Mi
tuolla väki tulevif" joskus esiintyy myös muodossa: "Mistä tuo väki
tulevi?" (ks. s. 72). Onhan saajannaisenkin ylistysvirressä
kysymykseen: "Mist on saatu saajannainen?" vastattu: "Saksan salmilta
syviltä, Vienan väljiltä vesiltä". Edellisessä runossa nämä säkeet
sisältyvät kuitenkin useimmiten jo itse kysymykseen, kuten
ennenmainitussa (s. 76) ilomantsilaisessakin toisinnossa, missä lisäksi
tiedustellaan: "Onko suuri sotajoukko, vaiko suuri sulhaskansa f"

Johdantoa seuraa lähempi kuvaus sulhasen tulosta "mustalla orolla",
jonka vempelillä kukkuvat käet ja jonka lahkeilla, joskus länkilöillä,
laulavat satakielet. Runo jatkuu kehoittamalla laskemaan vävyn ori
"vaskisista valjahista, rautaisista rahkehista" kintaattomin käsin,
piehtaroittamaan sitä m.m. "hienolla vitilumella", juottamaan
sitä sekä viemään se "tanhuoon takimmaisehen", missä sitä on
syötettävä "lestyin osrin, lestyin kakroin". Useimpien toisintojen
mukaan on patsas, johon hevonen sidotaan, "patvinen", mutta
parissa muistiinpanossa (ks. s. 101) myös "tamminen", kuten
ilomantsilaisessakin toisinnossa (ks. s. 103). Vielä virtemme kehoittaa
saattamaan vävy tupaan, jolloin samalla sulhasta suurennellen kysytään:
"Mahtuuko vävy tupahan?" Tuvassa sulhanen on istutettava "selin
seinähän siniseen, otsin olutmaljahasen, kohin hyvään rahvahasen".
Lisäksi laulaja pyytää tuomaan "tulta tuohuksella, vähäsellä valkiata"
nähdäkseen, ovatko vävyn silmät "siniset vai punaiset, vaiko kellan
karvalliset". Epävarmaa on, ovatko ne säkeet, joissa mainitaan "meren
vaahti", "meren ruoko" ja "meren kaisla" runossamme alkuperäisiä, ne
kun ovat yleisiä myös Laulajanvirressä. Harvinaisia, muista runoista
tulleita, ovat eräät sulhasen kestitsemistä koskevat säkeet.

Morsiamen päänpanentavirsi alkaa säkeillä: "Mit istut, isännän poika,
veljes vanhin valvattelet?" ja jatkuu kehoituksella: "Vuotit viikon,
vuota vielä!" Samalla huomautetaan, mitä kaikkea morsiamen
varustuksista vielä puuttuu. Yleisimpiä, Inkeristäkin tavattuja
säkeitä, ovat ne, joissa puhutaan morsiamen kengittämisestä ja
kinnastamisesta. Yhtä oleellista osaa virressämme – siihen viittaa
jo virren nimikin – näyttelee myös neidon tukkalaitteen muuttaminen.
Sitävastoin on kyseellistä, sisältyvätkö morsiamen päänpanenta- ja
pukeutumisvirteen suorastaan myös säkeet, joissa puhutaan naidun naisen
päähineen, lakin, tuottamasta huolesta ja jotka esiintyvät aniharvoissa
toisinnoissa. Todennäköisesti ne ovat osa morsiamen neuvokkivirttä.

Kun morsian on valmis lähtemään sulhasen matkaan, kehoitetaan sulhasen
väkeä siirtymään pihalle, samalla kun morsiamelle tätä saatettaessa
lauletaan: "Mene myötä, myöty neiti!" Samalla häntä erinäisin virsin
neuvotaan ja itketetään. Ennenkuin morsian luovutetaan noutajilleen,
huomautetaan vielä sulhasen väelle: "Elkäät te meiän kanaista viekö
vehkahuhmarelle, panko parkin survojaksi, viekää viljamättähälle,
suuren leivän leipojaksi, taikinan taputtajaksi!" Lisäksi sulhasen
väkeä varoitetaan kohtelemasta nuorikkoa liian kovakouraisesti.
Pahimmassa tapauksessa uhataan verikostolla.

Morsiusparin tulovirren oleellisimpia osia on ensinnäkin johdanto,
jossa laulaja kuvailee, miten hän on odottanut veljeänsä ja talon uutta
miniää. Huhu on jo kertonut "veion tyhjin tulleheksi", mutta kaikki
epäilykset haihtuvat, kun nuorikko nähdään sulhasen kainalossa. Samalla
kun tämä lausutaan laulussa julki, kehoitetaan miniää nousemaan
reestä omin voimin, "jos on nuori nostajasi", sekä astumaan "hanhen
askelilla" "apen saamille pihoille". Huolimatta siitä että sulhasen
hevosta useimmissa toisinnoissa sanotaan "ratsuksi", ei mistään runosta
saa tukea olettamukselle, että sulhanen morisamineen joskus olisi
saapunut ratsain. Ratsu näyttää virressämme, samoinkuin "Jalo"
eräissä Aunuksen toisinnoissa, tarkoittaneen vain komeata hevosta,
Suomen puolella sen vastineena on oro (ks. s. 167).

Hyvin yleisiä "veijon" tuloa kuvailevia säkeitä ovat lisäksi:

    Veijo tuli, vesi läikky,
    Minjä tuli, miero liikku.

Lienee syytä huomauttaa, etteivät sanat "vesi läikky", johon joskus
vielä liittyy säe: "Ratsu juoksi, maa järisi", kuvastane virressämme
vesimatkaa, vaan hevosen hikoilemista eli samaa kuin Inkerin
häärunoissa: "Lähe läikkyi lautasilla".

Reestä noustuaan miniä tervehtii pihaa, tanhuoa, vajaa, sintsiä sekä
pirttiä tai tupaa. Alunperin hän näyttää tervehtineen vain pirttiä tai
tupaa, todennäköisesti myös pihaa. Miniän tultua tupaan tälle
kerrotaan, miten vanhat ja nuoret ja samalla koko talo ovat häntä
odotelleet. Tällöin luetellaan useita eri rakennuksia ja niiden
osia, sellaisiakin kuin sintsi ja tanhuo. Näistä vain Raja- ja
Kauko-Karjalassa käytetyistä nimityksistä huolimatta tämä runonkohta
alkaa 12:ssa toisinnossa säkeellä: "Jo täällä tänä suvena" (1682, 89,
93, 97, 1706, 08, 16, 20, 42, 2252, 52 a, 55). Yhtä monta kertaa
tavataan tämän säkeen toisinnoista sanat "huomenessa" ja "tänäki pänä
(päänä, peänä, piänä)", "kevät" ja "kesä" mainitaan kahdesti. Suomen
puolella on vastaavalla paikalla sana neteli eli nedäli ('viikko'): "Jo
täällä tämän netelin" (ks. s. 190). Miten siis on ymmärrettävä
runotoisintojemme suvi, mikä sana Länsi-Suomen murteessa merkitsee
'kesää', mutta Karjalan puhekielessä tavallisesti talvista suojasäätä?
Todistaisiko suvi-sana ehkä, että tämä runonkohta on syntynyt maamme
länsiosassa, sillä tuskinpa voidaan olettaa, että vain suvea koskeva
säe olisi virteemme muusta runosta lainattu? Tai voisiko puheena oleva
sana virressämme merkitä vain kevättalven leutoa säätä? Sitä
pohdittaessa on huomattava, että viidessä toisinnossa, missä suvi-sana
esiintyy, kerrotaan nuoren parin nimenomaan saapuvan reellä  (1682,
1720, 42, 2252, 55), kuten keväästäkin (1662, 77) puhuttaessa. Yhdessä
toisinnossa (1700) on myös suvena-sanan sijalla sulana. Tosin neljässä
muistiinpanossa mainitaan suvi veneenkin yhteydessä (1689, 93, 1708,
2252), kerran myös nimenomaan kesän kertona (1721): "Jo täällä tänä
kesänä, tänä suurena suvena", mutta, kuten olemme osoittaneet, ovat
virtemme kesäiset säkeet ilmeisesti myöhempää perua. Yksinomaan sen
vuoksi, että tämä arvoituksellinen sana joskus esiintyy kesääkin
kuvastavissa toisinnoissa, emme liene oikeutettuja päättämään, että
tämä runonkohta on syntynyt Länsi-Suomessa.

Lisäksi miniälle huomautetaan, että kotieläimetkin, jommoisina
mainitaan lehmä, lammas, hevonen ja koira, ovat häntä odotelleet.
Kuudessa toisinnossa tässä kohdin vielä kerrataan edellämainittu suvea
koskeva säe. Kaikki nämä runonkohdat, joissa perin kaunopuheisesti
tuodaan ilmi talokunnan tuntema kaipaus ja odotus ja joilla on ollut
vastineet Suomenkin puolella, ovat tulovirressämme aivan oleellisia.
Yhtä oleellisia siinä ovat sulhaselle tehdyt kysymykset: "Kävitkö tiesi
tervehenä?", "Miss olit viikon viivyksissä?", "Saitko neijen, voitko
linnan?", "Piettiinkö vävy vävynä?" sekä "Saitko sen, kuta käkesit?".
Näihin kysymyksiin ei odoteta sulhasen vastausta, vaan laulaja itse
toteaa: "Jopa nään kysymättäni". Sulhaselle tehtyjä kysymyksiä lähemmin
tarkastaessa herättää huomiota vain linnan valtaamista tiedusteleva
runo, mikä johtaa mieleen venäläiset häämenot. Niissä on näet
sulhasella tapana esiintyä "ruhtinaana" ja hänen saattueellaan
"sotajoukkona", jota vielä erikoiset "sotapäälliköt" johtavat.
Tällaisena tämä joukko pyrkii morsiamen taloon, missä siltä aluksi
suljetaan portit ja ovet (vrt. Zelenin, Russische Volkskunde, s. 308).

Erikoisen osan häärunoutta muodostavat myös häissä esitetyt
ylistysvirret. Niitä keskenään vertaillessa kiintyy huomio siihen,
ettei isännän ja emännän ylistysvirressä puhuta mitään näiden
ulkomuodosta eikä pukimista, kuten hääkansan, patvaskan ja saajannaisen
ylistysvirsissä. Tuo Länsi-Suomesta tullut runo kertoo vain isännän ja
emännän toimista. Hääkansan ylistysvirren oleellisimmat säkeet taas
kiittävät hääkansan kauneutta, joka hailakkoihin eli haljakkoihin
puettuna on kuin "metsä huutehessa". Patvaskaa, jonka tuntomerkkejä
ovat "vaate vyöllä" ja "ruoska keässä", kehutaan kylän parhaaksi.
Muuten kuvaillaan vain hänen pukuaan ja ulkomuotoaan. Patvaskan pukua
koskevassa kohdassa on, kuten mainittu, samoja säkeitä kuin
Kylyvirressä. Erikoispiirteenä ansaitsee huomauttamista, että patvaskan
paita useiden toisintojen mukaan on "Kuuttaren kutoma, Päivättären
kesreämä" vieläpä "ajalla tulettomalla, tulen tietämättömällä". Samaa
sanotaan usein hänen haljakastaankin, mikä eräiden toisintojen mukaan
on sininen, sekä hänen vyöstään, ussakasta eli kussakasta.
Mahdollisesti tuo mytolooginen maininta on alunperin kohdistunut vain
patvaskan viittaan eli haljakkaan. Kun runomme joskus vielä mainitsee,
että sitä kudottaessa "its oli Synty syrjäpuina, Taiv on (luettava:
Taivon) taatto stoavapuina" (ks. s. 216), on todennäköistä, että
virtemme tarkoittaa sellaista kosmillista viittaa, jota entisajan
itsevaltiaat "Jumalan armosta" käyttivät (ks. Knut Tallqvist,
Kuningas Jumalan armosta, ss. 104-7).

Tällaisen taivaallisen viitan mainitsevat inkeriläiset häärunot
sulhasen pukineena (A Hevaa, K-IR, 2307, B Tyrö, K-IR, 3518):

    A. Ylähällä on viitta tehty,
       Ylähällä taivoisessa,
       Pitän pilven reunaisessa,
       Pität pilvet pelsimiin,
       Hattarat allaispuina,
       Suuret pilvet sukkulaisna.

    B. Se on kuutamon kutoma,
       Aurinkoisen helskyttämä,
       Sil ol kaari kattehena,
       Päivä niisissä nipaji,
       Tähet suihki sukkulana,
       Pilvet pirtana piraji.

Paitsi Länsi- ja Keski-Inkeristä on tämä ihmeellinen sulhasen paitaan
liittyvänä tavattu Lempaalastakin (A) sekä toiseen aiheeseen
siirtyneenä Parasken laulamasta runosta (B, ks. Salminen, LH, 122):

    A. Kuu vierryt kudekeränä,
       Tähet suihki sukkulaisna,
       Taivaskaaret kangaspuina.

    B. Kuu kulki kuvekerännä,
       Kaaret muina kangaspuina,
       Pilvet pitkät pelsiminä.

Näistä toisinnoista huomaa, että vienalaisten runojen Spoassu ja Taivon
taatto ovat myöhemmin tulleet tähän säkeistöön. Vaikeampaa on päättää,
kummanko pukua, sulhasen vai patvaskan, on runomme keskiaikaisine
kuvitelmineen alunperin tarkoittanut,

Erikoista huomiota ansaitsevat myös patvaskan silkkiset tai säteriset
sukansiteet, mitkä edellyttänevät polvihousujen käyttöä. Juhlallinen on
vielä patvaskan ulkomuotokin: "Parta kullan palmikoissa, pää
kullan vipalehissa". Tämä ulkomuoto soveltuu siis hyvin hänen
majesteetilliseen asuunsa.

Kuten olemme huomauttaneet, on Saajannaisen ylistysvirressä kohtia,
mitkä tavataan runosta "Tanssin synty". Alkuperäisiä ovat virressämme
kuitenkin ainakin ne säkeet, joissa ylistellään saajannaisen
ulkomuotoa, hänen silmiään, kulmiaan ja suutaan. Viimeksimainitun
sanotaan muistuttavan "Suomen sukkulaa", missä Suomi epäilemättä
tarkoittaa Varsinais-Suomea. Aivan oleellisia virressämme ovat lisäksi
säkeet, joissa saajannaisen valkoisia sukkia verrataan joutseniin,
hänen jalkineitaan hanhiin ja hänen päähinettään pilvenkokkaan.
Viimeksimainitusta käytetään milloin nimeä saapka, milloin treuhka,
milloin lakki, milloin pääsopanen tai -sopaset. "Pääsopanen" on
Vienanläänin toisinnoissa ilmeisesti outona nimityksenä vääntynyt
sanoiksi "pää somanen". Kun saajannaisen päähinettä verrataan
"pystyyn pilvenkokkaan" tai sanotaan, että se on "niinkuin pilvi
taivahalla", tarkoitetaan sillä epäilemättä korkeanlaista ja suurehkoa
valkoista päähinettä. Näin ollen ei runomme kuvaa nykyisiä raja- tai
kauko-karjalaisia vaimon päähineitä, vaan vanhaa valkoista huntua,
sellaista, jommoista entisaikaan käytettiin m.m. Käkisalmen ja Jääsken
kihlakunnissa (ks. Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria II, 371
ss.).[17] Oleellisia säkeitä runossamme ovat lisäksi ne, joissa
saajannaista moititaan suursyömäriksi.

Tässä yhteydessä mainittakoon, että kolmesta Repolan alueella
muistiinpannusta toisinnosta tavataan vielä seuraava ylistysvirsiin
luettava, myöhään sepitetty säkeistö (A. 488, vrt. 490, 92):

    Mist on saatu soittajat,
    Laajittu on laulajat?
    Soittajat Sortavalasta,
    Karkojat Kargapolasta,
    Somasesti soitetahan,
    Kaunehesti karratahan.

Morsiamelle laulettuja neuvokkivirsiä tarkastaessa huomaa, että
ne soveltuvat esitettäviksi miltei minkälaisissa kansanomaisissa
oloissa hyvänsä. Paikallisia erikoisuuksia on kuitenkin olemassa,
joista mainittakoon pihapihlajien pyhittäminen sekä morsiamen nimen
muuttaminen. Maantieteellisessä suhteessa erikoinen on virsi "Kun
kuulet tuulen tuulevan", missä taas mainitaan meren ranta.

Häissä on lisäksi ollut tapana lohduttaa appelaan siirtynyttä
nuorikkoa. Nämä nuorikon lohdutusvirret ovat siinä suhteessa
varsin kiintoisia, että ne kuvastavat vanhanaikaisia oloja, missä
kaskiviljelyksellä ja eränkäynnillä vielä oli aivan ratkaiseva
merkitys. Erämiehenrunosta, missä pyydysvälineinä mainitaan jousi ja
viini, tavataan taas joskus myös suvi-sana. Kahdessa toisinnossa se
liittyy nuotiolta nousemisen kuvaukseen (1682, 89), kahdessa säkeeseen:
"Orret notku, parret painu" (1686, 2255), joista jälkimmäisessä
toisinnossa se kuitenkin näyttää tähän kohtaan siirtyneen sitä
seuraavasta säejaksosta. Yhdessä muistiinpanossa (1686 a) ei sen paikka
ole tarkoin määrättävissä. Todennäköisesti on tämä sana alunperin
liittynyt ensiksimainittuun runonkohtaan, missä erämiehen sanotaan
"nousseen nuotiolta, havanneen havuko'asta". Mitä siis merkitsee
runossamme suvi? Kun kesäkausi ei yleensä ole mikään metsästysaika, on
otaksuttavaa, että suvisana tässä tarkoittaa leutoa kevättalvea,
jolloin "oravan pyynti sai väistyä peuran- tai hirvenajon tieltä"
(Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria I, 34-35) tahi jolloin
metsälintuja pyydettiin soitimelta. Lönnrotin Vuokkiniemestä saamassa
toisinnossa mainitaan virressämme tällä paikalla kevät (1684). Missään
tapauksessa ei puheena oleva säejakso näytä syntyneen Länsi-Suomessa,
täällä kun sana havaita merkitsee 'huomaamista' eikä, kuten runossamme
'heräämistä'. Huomattava on muutenkin runon karjalainen kieliasu.

Muudan säkeistö esittää sulhasen myös merentakaisilla mailla kulkevana,
merellä purjehtivana kauppiaana. Säkeet: "Sait miehen merellä käyjän,
uron käyjän ulkomailla" muistuttavat kuitenkin edellämainitun virren
säkeitä: "Sait miehen metsänkävijän, uron korven kolkuttajan".
Näyttää näin ollen siltä kuin jälkimmäiset säkeet olisivat olleet
edellisten esikuvana.

Ne runot ja runonkohdat, joiden voidaan katsoa liittyvän virsiimme
oleellisina osina, antavat siis meille lukuisia viittauksia
ryhtyessämme pohtimaan kysymystä, missä ja milloin häävirtemme ovat
syntyneet. Siitä huolimatta ei tyydyttävän vastauksen löytäminen
ole helppoa. Emme näet ennakolta saa olettaa, että kaikki virsiemme
kantarunotkaan olisivat syntyneet samoihin aikoihin tai samalla
rajoitetulla alueella. Kuitenkin on todennäköistä, että jo silloin
kun häämenot ovat muodostuneet jonkinlaisiksi laulunäytelmiksi,
niihin samalla on sisältynyt useammanlaisia, menojen eri kohtiin
soveltuvia virsiä, mitkä alkujaan luonnollisesti ovat olleet
verraten harvasäkeisiä. Että virtemme kantarunot todella muodostavat
kiinteän yhtenäisyyden, osoittaa mielestämme se tosiasia, että ne
kaikki kuvastavat talvenaikaisia häitä. Talvisista häistä kertovat
lukuunottamatta Vävyn virttä, jonka mukaan morsianta mennään reellä
noutamaan ja jonka säkeistöön veneen sijoittaminen on ollut varsin
vaikeata, sekä Morsiusparin tulovirttä, missä hevonen rekineen,
kuten olemme osoittaneet, myös on venettä yleisempi ja aikaisempi,
vielä monet muutkin runot, joissa mainitaan talviset pukimet, esim.
kintaat, kuten Kylyvirressä, Morsiamen päänpanentavirressä ja Patvaskan
ylistysvirressä. Talvista tunnelmaa tulkitsevat myös seuraavat
Hääkansan ylistysvirren säkeet: "Niin on väki hallakassa, kuin on metsä
huutehessa". Parissakin runossa mainitaan lisäksi "valkoinen" jänis.
Samalla tämä todistaa, että virsiemme kantarunot ovat seuduilta, missä
on ollut tapana viettää häitä ainoastaan talvella. Sellainen tapa on
historiallisten lähteiden mukaan ollut Karjalassa ja Pohjois-Savossa
(ks. ss. 175-6). Tähän tosiasiaan viitatessaan Gunnar Suolahti (Kekri,
Historiallisia tutkimuksia A.H. Virkkusen kunniaksi, 1924, ss. 132-33)
huomauttaa: "On luonnollista, että hääkemut olletikkin vauraissa
taloissa olivat siihen vuoden aikaan, jolloin morsiamet olivat
palanneet keruuretkiltään ja vuodentulon tuotteiden jalostaminen,
teurastaminen, puiminen, pellavanvalmistus j.n.e. oli tapahtunut."
Varhemmin riippui talvinen häiden vietto muistakin syistä. Yksinomaan
talvella ovat häitä viettäneet m.m. Vienanläänin pohjoisosien
venäläiset asukkaat, jotka elinkeinonaan harjoittavat kalastusta ja
eränkäyntiä (Izvestija Arhangelskago Obshtshestva Izutshenija Russkago
Severa, 1910, nr. 20, s. 12).

Erikoinen häävirsiemme laulualueella säilynyt tapa on lisäksi se,
että morsian varustetaan naidun naisen tuntomerkeillä jo kodissaan,
ennenkuin hänet luovutetaan sulhaselle (vrt. Inha, Kalevalan
laulumailta, s. 241, Häyhä, Kuvaelmia Itä-Suomalaisten vanhoista
tavoista. Naimistavat, ss. 139-43). Tällöin hänen hiuksensa laitetaan
palmikoille, joilla alunperin lienee tarkoitettu sykeröjä ja jotka
samalla kätketään vaimon päähineen alle. Sitä kuvailevat seuraavat
Päänpanentavirren säkeet:

    Puol on päätä palmikolla,
    Toinen palmikoitsematta.

Kun nämä säkeet, kuten virren nimi ja siihen liittyvä toimitus
viittaavat, epäilemättä ovat alkuperäisiä runossamme, ei tämä virsi
"Vuotit viikon, vuota vielä!" ole voinut syntyä Länsi-Suomessa jo
siitäkin syystä, että "päänpeittäjäiset" täällä on toimitettu vasta
hääyön jälkeen (Knaapinen, Länsi-Suomi II, s. 51, Astrid Reponen, V.-S.
Maakuntakirja II, s. 54, Varelius, S. 1854, s. 93, Hageors, S. II,
18, s. 212). Jos taas näin ollen "tähän häämenojen ratkaisevimpaan ja
tärkeimpään hetkeen", käyttääksemme Marttinin sanoja, liittyvä virsi
on karjalainen, voidaan kysyä, miksikä eivät muutkin häävirsiemme
kantarunot olisi karjalaisia. Tätä olettamusta eivät vastusta sellaiset
runojemme edellyttämät seikat kuin kaskiviljelys, peuranpyynti, minkä
tuottamia kapalihoja eräaitan orret notkuvat, aviokauppa, morsiamen
luovuttaminen sulhasen väelle ja verikosto. Erikoisesti juuri
Karjalasta tunnettuja tapoja ovat etenkin sulhaskylpy, pihapihlajien
pyhittäminen sekä nuorikon nimen muuttaminen. Karjalainen, vielä
nykyjään rajan takana vallitseva on myös käsitys, että tietäjä voi
sulhasen mukana lähettää, kuten muudan runotoisinto (ss. 192-93)
sanoo, revon "kaalomaan tietä" ja jäniksen "kattamaan jälkiä",
jotteivät noidat tai pahansuovat ihmiset voisi häntä vahingoittaa.
Samaan taianomaiseen uskoon perustunee sekin vanha karjalainen tapa,
jota kuvailevat säkeet:

    Ei ole vävy ensimmäinen,
    Ei ole vävy jälkimmäinen,
    Vävy on keskellä väkeä.

Muista häävirsissämme esiintyvistä uskomuksista mainittakoon eräässä
neuvokkivirressä esiintyvä vanhanaikainen käsitys, että ihminen
menettää veden kalvoon katsomalla verevyytensä. Sama usko tavataan
vatjalaisestakin neuvokkivirrestä (ks. Salminen, LH, s. 411):

    Elä vaata varjoa vetee,
    Syvää kaivoo kauniutta,
    Vesi veeb veryeni,
    Syvä kaivo kauniuu.

Karjalaan kääntää katseemme lisäksi virsiemme mainitsema lintumaailma,
hanhet, joutsenet ja satakielet, joista jälkimmäinen on Länsi-Suomessa
tuntematon ja joista toisetkaan tuskin ovat ainakaan Lounais-Suomessa
pesineet. Varsinkin tuo yleinen kehoitus: "Astu hanhen askelilla"
edellyttää ilmeisesti, että villihanhi on ollut tunnettu muutenkin
kuin keväisin ja syksyisin lentävänä muuttolintuna.

Virsiemme kantarunojen kotipaikkaa emme kuitenkaan voi sijoittaa
Pohjois-Karjalaan, niin huomattavaa osaa näyttelee niissä meren
ranta. Jolleivät merta koskevat säkeet olisi häävirsiin liittyvinä
kulkeutuneet niiden nykyisille laulumaille, olisi mahdotonta ymmärtää,
mitenkä ne vasta täällä olisivat niihin takertuneet. Esiintyyhän meri
aivan oleellisena myös eräässä neuvokkivirressä (s. 247-8). Tämä antaa
aiheen päättää, että puheena olevia häävirsiä on kerta laulettu meren
rannikolla sekä että ne todennäköisesti myös ovat syntyneet
paikkakunnalla, joka ei ole kaukana merestä. Johdumme tällöin
ajattelemaan joko Laatokan tai Suomenlahden rantamaita, joista
edellistäkin rahvas nimittää mereksi. Viittaisivatko jälkimmäiselle
taholle ehkä kuitenkin nuo ennenmainitut säkeet: "Sait miehen merellä
käyjän, uron käyjän ulkomailla"? Tähän kysymykseen luonee lisävaloa
Suomen Karjalan häärunoja koskeva erikoistutkimus. Kun eräät runomme
puhuvat m.m. Lapin lapsien valmistamista vöistä ja kintaista, osoittaa
se, mikäli nämä säkeet, kuten näyttää, ovat runoissamme alkuperäisiä,
ettei lappalaistenkaan kanssa käyty vaihtokauppa ole ollut tuntematonta
häävirsiemme vanhalla kotiseudulla. Samoinkuin virsiemme vanha
kotiseutu on niiden ikäkin vaikeasti määrättävissä. Epäilemättä niihin
sisältyy myös eri ajoilta polveutuvia aineksia. Niin esim. säkeet,
joissa puhutaan sukista, silkkisistä sukansiteistä tai säterisistä
sääripauloista, eivät saata olla yhtä vanhoja runoissamme kuin kalsuja
koskevat säkeet. Samoin vanhempaa kantaa kuin säkeet, joissa puhutaan
"sinisestä" haljakasta, edustaa tuo lukuisista toisinnoista tavattu
säepari: "Niin on väki hailakassa, kuin on metsä huutehessa", missä
päällispukuna käytetty sarkainen hailakka eli haljakka nimensä ja
vanhan tavan mukaisesti vielä on vaaleanharmaa. On ymmärrettävää, että
uusien ja uudenaikaisten pukukappaleiden käytäntööntulo saattaa jättää
jälkiä runouteen, joka siinä määrin kuin häärunous on yhteydessä elävän
elämän kanssa. Miten erinimisiä pukukappaleita voidaan mainita samankin
säkeen toisinnoissa, osoittavat saapka, treukka, lakki ja pääsopanen
Saajannaisen ylistysvirressä. Onpa Vienanläänistä kerran tavattu
niinkin nykyaikainen säe kuin: "Patvaskall on palttoo piällä".
Virsiemme ikää pohdittaessa on luonnollisesti niillä pukimilla, jotka
jo ovat hävinneet käytännöstä, suurempi arvo.

Minkälaista valoa saattavat sitten virsiemme ikään luoda ne sosiaaliset
olot, joita runomme kuvastavat ja joista jo olemme maininneet
esimerkkejä? Yleensä näyttävät samanlaiset olot monin paikoin
Karjalassa jatkuneen viime vuosisatoihin asti. Aikaisemmin lienee
hävinnyt vain verikosto, minkä epäilemättä jo melko varhain
järjestyneemmän yhteiskunnan lait ja oikeusjärjestys ovat lopettaneet.
Tätä oikeusjärjestystä eivät runomme tunne. Eivät ne myöskään tunne
kirkollisia tapoja tai menoja. Parin virren (ss. 116, 183) toisinnoissa
mainitaan tosin "ristirahvas" ja "ristikansa", eräässä neuvokkivirressä
(s. 238), jota kuitenkin on vain yksi muistiinpano, "tuohuskäsin
kumartaminen" ja Patvaskan ylistysvirren parissa toisinnossa
mytoloogisina olentoina Synty, Spoassu ja Taivon toatto (ks. s. 216),
mutta nämä maininnat ovat häävirsissämme ilmeisesti myöhäisiä ja
paikallisia tulokkaita. Eivät edes kummit, risti-isä ja ristiäiti,
jotka kreikkalais-katolisissa häissä ovat tärkeitä tekijöitä, saa
runoissamme mitään huomiota osakseen. Runomme ovat kaikessa pakanuuden
kannalla. Omituista on, ettei kristinuskon aika ole voinut morsiamen
lohdutusvirsiinkään luoda mitään kristillistä piirrettä. Näin ei
saattaisi olla asian laita, jolleivät runot olisi syntyneet ennen
kristinuskon tuloa ja vielä senkin jälkeen jääneet elämään omaa
elämäänsä.

Mutta milloin sitten ovat runomme syntyneet? Paitsi niiden sisältöön,
on tätä kysymystä pohdittaessa kiinnitettävä huomiota myös niiden
kieliasuun, etenkin naapurikansoilta saatuihin lainasanoihin.
Häävirsiemme oleellisissa kohdissa on myöhäisiä ruotsalaisia
lainasanoja kuitenkin hämmästyttävän vähän. Sellaisia ovat tuskin
muut kuin parkki, jollei tämä ole vanhempikin lainasana, ja uuni
sekä markka, mikäli sanat "saoin markoin maksettu" ovat virsissämme
alkuperäisiä. On näet huomattava, että sillä runonkohdalla, missä
puhutaan morsiamen hinnasta ja missä nämä sanat oleellisimmin
esiintyvät, on Suomen Itä-Karjalasta saadun Kilpakosintarunon eräässä
toisinnossa (KRH, s. 304) seuraava vastine:

    Kaksin vuosin katsottava,
    Kolmin vuosin kosjottava,
    Oravilla ostettava,
    Nää'illä lunastettava.

Enemmän on tällaisissa säkeistöissä venäläisiä lainasanoja.
Ymmärrettävää onkin, että sellaisia voidaan tavata varsinkin
rakennuksia ja talousesineitä sekä pukuja koskevista säkeistöistä.
Mutta onpa itse puhemiestäkin eli häämenojen ohjaajaa nimitetty
venäläisperäisellä nimityksellä patvaskaksi. Samalle taholle viittaavat
hänen tuntomerkkinsä "vaate vyöllä" ja "ruoska käessä". Nämä vierasta
vaikutusta osoittavat piirteet eivät kuitenkaan ehdottomasti todista,
että häärunoutemme olisi syntynyt vasta noiden verraten myöhäisten
lainasanojen edellyttämänä aikana. Runojemme muu kieliasu on
luonnollisesti, kun virsiämme on vuosi vuodelta uskollisesti viljelty,
kehittynyt murteen ja sen sanaston mukana, joten sekään ei saata antaa
pohdinnanalaiseen kysymykseen mitään varmaa vastausta.

Olemme tutkimuksessamme viitanneet säkeisiin, joilla on Inkerissäkin
vastineita. Kun Inkerin häärunot muuten suuresti eroavat
kauko-karjalaisista, ei niiden suhde toisiinsa aina ole selvä.
Pohjois-, Keski- ja Itä-Inkerin häärunot ovat sitäpaitsi vielä
tutkimatta. Kuitenkin voitanee jo sanoa, etteivät Kauko-Karjalan
häärunot näytä saaneen vaikutuksia inkeriläisistä, vielä vähemmän
virolaisista, mitkä inkeriläisten välityksellä mahdollisesti ovat
voineet saapua Suomen puolelle. Nuo yhteiset säkeet viittaavat
päinvastoin siihen, että Inkeri on ollut vastaanottajan eikä antajan
asemassa. Tutkimuksessaan "Länsi-Inkerin häärunot" (s. 216) Salminen
tosin väittää, että runo, missä kehoitetaan saattamaan sulhasen hevonen
suojaan, on Inkeristä "levinnyt Karjalaan". Tälle väitteelleen ei hän
kuitenkaan ole esittänyt mitään pätevää tukea, inkeriläisten
toisintojen virolaisille yhteiset säkeet eivät näet esiinny
häävirsissämme. Onkin luonnollista, että uudisasukkaat ovat Suomen
puolelta Inkeriin siirtyessään vieneet täältä häärunoja mukanaan.
Epäilemättä niitä ovat vieneet jo inkerikot, joiden 1100-luvulta alkaen
tiedetään asuneen Inkerissä. Ainakin näin varhaisia ovat häärunomme.

Kaarle Krohn on teoksessaan "Kalevalastudien" (VI, s. 108) ohimennen
kosketellut häävirsiemme ikää arvellen, että ne todennäköisesti ovat
samalta ajalta kuin sankarirunot, mitkä hänen perustelujensa mukaan
tuskin ovat syntyneet 1100-lukua aikaisemmin. Se suhde, mikä vallitsee
karjalaisten ja inkerikkojen häärunojen välillä, pakoittaa kuitenkin
siirtämään tuota oletettua aikamäärää taaksepäin, sillä häärunot eivät
ole voineet syntyä ja vakiintua kädenkäänteessä.

Niemi (STAE 1911, ss. 16-17) taas arvelee, että häävirsissämme olisi
liettualaisiakin "lainoja". Sellaisena hän pitää tuota saajannaiselle
laulettua ivallista säkeistöä: "Saajannainen, syöjännainen söi sian
sukahinensa" j.n.e. Liettualaisissa häissä moititaan näet sulhasen
saattomiestä samantapaisin sanoin eli että tämä syö sian sukineen
sekä joko hanhen höyhenineen tahi lehmän sarvineen ja lampaan
sorkkineen.[18] Kun tätä liettualaista häärunoa ei ole tavattu Virosta,
on se Niemen mukaan todistus siitä, ettei se ole voinut lättiläisten ja
virolaisten välityksellä vasta myöhemmin saapua Suomen Karjalaan, vaan
on peräisin ajoilta, jolloin Itämeren suomalaisheimot vielä elivät
kosketuksissa muinais-liettualaisten kanssa. Niemi huomauttaa lisäksi,
että "aihe on suomalaisella puolella käsitelty hyvin lyhyesti", mikä
hänen mielestään myös "epäilemättä todistaa, että laina on hyvin
aikainen". Jos tämä olettamus, johon Salminen (LH, 418-19) näyttää
suhtautuvan myönteisesti, mutta jota Krohn (Kalevalankysymyksiä
I, 178-79) epäilee, pitäisi paikkansa, merkitsisi se sitä, että
häävirsissämme on säilynyt runo ainakin jo ajanlaskumme alkuajoilta.

Niemen kiintoisa vertailu on kuitenkin liian yksipuolinen näin
laajakantoisen kysymyksen ratkaisemiseksi. Paitsi saajannaiseen on
Kauko-Karjalan häissä, samoinkuin Inkerissäkin, joskus kohdistettu
pilkkasäkeitä myös muihin häiden päähenkilöihin. Esimerkkinä
tällaisista pilkkasäkeistä, joita vain nimeksi on kerätty talteen,
esitettäköön seuraava Uhtualta saatu sulhaselle laulettu säkeistö
(1712):

    Käkesit käkösen tuoa,
    Heramarjan hersutella,
    Koppasit lihakorennon,
    Sait sieltä savilapion.

Kun isovenäläisilläkin on tapana esittää häissä vastaavanlaisia
ivapuheita ja -lauluja, joita Zelenin ennenmainitussa teoksessaan
(s. 317) vertaa liettualaisiin, on mahdollista, että puheena olevat
karjalaiset pilkkarunot ovat syntyneet venäläisen vaikutuksen alaisina.
Venäläistä vaikutusta todistavat myös syrjäänien ivalliset häärunot,
kuten seuraava druzhkaan, täällä patvaskaa vastaavaan henkilöön,
kohdistettu pilkkalaulu (Sorokin, Sovremennye zyrjane, Izvestija
Arhangelskago Obshtshestva Izutshenija Russkago Severa 1911, s. 878):

    Druzhka kulkee, Tadikko-jalka,
    Kiero koira, Harava-käsi,
    Kenkäheinä-parta, Nuotanverkko-vyö.
    Savupiippu-saapka.

Samoinkuin syrjäänit ja venäläiset ovat inkerikotkin ja vatjalaiset
puhemiestä ivatessaan sanoneet tätä koiraksi ("kielikoira",
"pitkäkieli", "koiran kieli", ks. Salminen, LH, ss. 315-18).

Olettamus, että jo kantasuomalaisilla liettualaisen kosketuksen aikoina
olisi ollut sellaista häärunoutta, mikä nyt on tutkimuksemme kohteena,
edellyttää ensinnäkin, että häät jo silloin ovat olleet laulumenolliset
sekä että näissä menoissa esitetyt laulut eivät ole olleet ainoastaan
tilapäisiä tunteenpurkauksia, vaan varsinaisia virsiä, mitkä ovat
noudattaneet kalevalaista runomittaa. Tutkimuksessaan "Länsi-Inkerin
häärunot" (s. 419) Salminen viittaa, "ettei Länsi-Suomessa eikä
sanottavasti Savossakaan ole häärunoja", mutta hän olettaa sen johtuvan
siitä, että kun "asukkaat muuttivat Länsi-Suomeen jokseenkin pienissä
ryhmissä ja asettuivat suvuttain Suomen erämaille" eivät häärunot ole
voineet säilyä, niitä kun "eivät viitsineet viljellä yksinäiset erämaan
perhekunnat, jotka taipaleitten takaa hakivat itselleen puolisoja".
Yhtä yksinkertaisesti emme kuitenkaan voi selittää, miksi myös
lyydiläiset ja vepsäläiset ovat hyljänneet häärunonsa, jos niitä heillä
on ollut perintönä jo kantasuomalaiselta ajalta. Kantasuomalaisten
runoutta koskeva kysymys on siksi laajakantoinen ja ongelmallinen,
ettemme tähän tutkimukseen käyttämämme aineiston perusteella voi
ryhtyä sitä lähemmin pohtimaan. Sen ratkaisemiseksi ovat ennenkaikkea
erikoistutkimukset tarpeen.

Viiteselitykset:

[1] Runo 1536, missä luettelomme säkeet 8-9 esiintyvät, on SKVR:ssa
julkaistu kahdesti (myös 1646).

[2] Onttari eli ontari saattaa piillä myös seuraavissa tämän säkeen
toisinnoissa:

    Kylän oppi orlankissa (1716)
    Kylän on onni orlankissa (1736).

[3] Tässä säeluettelossa on pari Vienanlääninkin rajalta tavatua
toisintoa, joiden lähdenumeron eteen on merkitty V.

[4] Toisinnossa 1497 tällöin esiintyvät säkeet:

    Aina Annikki kysyy,
    Tinarinta riitelöö

ovat Kilpakosintarunosta, missä ne ovat yleisiä.

[5] Samanlaiset säkeet tavataan siitä inkeriläisestä häärunosta, mikä
alkaa sanoilla: "Mistä tunsit meille tulla?" (Salminen, Länsi-Inkerin
häärunot, 227). Vastaus on täällä muuten aivan erilainen kuin
Kauko-Karjalassa.

[6] Vrt. Kojosen pojan runoa, Kaarle Krohn, Kalevalastudien, III, 120.

[7] Muudan runonkerääjä (A. 496) selittää sanan seuraavasti: "Paitsheks
sanotah, se kuin harjatah, siidä tehäh tuohuksen sean (sydän)."

[8] Säkeet, joihin ei ole liitetty toisintonumeroa, ovat perin yleisiä,
esiintyen joskus kymmenissä muistiinpanoissa.

[9] Joskus tähän liittyvät vielä säkeet (1676, vrt. A. 544):

    Suuhun sammaloitelkohon,
    Kielehen maotelkohon.

[10] Tilapäisiä tässä virressä ovat seuraavat muutamissa
muistiinpanoissa esiintyvät säkeet:

    Pois pojat, ulos urohot (1706)
    Rinnuksia riistämähän (1706)
    Rahkehia raastamahan (1706)
    Päästäte vävyn oronen (1715)
    Vesasista vempelistä (1715)
    Juotote vävyn oronen (1715)
    Pyhäsestä pyöhtehestä (1715)
    Herasesta hettehestä (1715)

[11] Tähän runon kohtaan liittyvät useissa toisinnoissa seuraavat
virteemme soveltumattomat säkeet:

    A. Piha (on) askelta pitempi
       Piha on pivuo pitempi (1732-33)
    B. Kynnys (on) hirttä korkiampi
    C. Late (on) lohkua (lasoista, lasusta, lososta) leviempi
          (1734, 39, 41)
       Lase lautoa leviempi (1664)
    D. Vaja vaaksaa korkiempi (1708)
       Voaks on voaja korkiempi (1723)
       Vajonen harpasta harvempi (1732)

[12] Yhdessä toisinnossa (1683) on patvaskallakin, kuten sulhasella,
"vyöhyt päällä paian palttinaisen": "Se on kullalla kuottu, hopiella
huoliteltu".

[13] Inhan teoksessa "Kalevalan laulumailta" (ss. 248-49) on tällainen
patvaskaa esittävä kuva.

[14] Venäläisperäisiä sanoja ovat paitsi boatuska ja moatuska
vesselöittäminen (16) ja poklona (17). Edellinen merkitsee
ilahuttamista, jälkimäinen kumarrusta.

[15] Ugodi (ukoti) johtuu ven. sanasta ugodit (tehdä mieliksi).

[16] Luota 'vati' (< ven. bljudo). Venäläisperäisiä sanoja ovat
virressämme myös stola, puttsi, stauvtsa ja burtsa.

[17] Tällaista päähinettä käyttivät aikoinaan myös vatjalaisvaimot.
Inkerissä syntynyt ylioppilas L.A. Zeträus kuvailee sitä 1700-luvulla
seuraavin sanoin: "Pää peitetään valkoisella liinalla, mikä sovitetaan
noin puolen kyynärän korkuiseksi grenatööri-lakin muotoiseksi. Siitä
lähtee niskassa riippuva käsiliinan tapainen, puolen kyynärän pituinen
valkoinen liina."

[18] Vrt. myös seuraavaa Keski-Inkeristä saatua pilkkarunoa (K-IR,
772);

    Tuo Matti Manusen poika
    Teki häissänsä häpiät,
    Paoissansa pillat suuret:
    Söi tuo härän häntineen,
    Lehmän liekku-sarvineen,
    Söi puuvon (= puudan) pukin lihaa,
    Naulan talvista talia.