Maaherra eli Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi

MAAHERRA ELI ÄLKÄÄ TUOMITKO, ETTEI TEITÄ TUOMITTAISI

Kuvaelma

Kirj.

MARTTI WUORI

Helsingissä, K. F. Poromiehen Kirjapaino Oy, 1931

HENKILÖT:

Maaherra. Hänen tyttärensä. Kivalteri Niskanen. Zimmermann, nimismies. Ratsumestari Bjelski, Kuopion piirin santarmipäällikkö. Snellman, kunnallislautakunnan esimies. Jauhiainen, talollinen. Joukko muita läänin asukkaita lähetystössä.

Tapaus Kuopion maaherran luona kiirastorstaina v. 1905.

Maaherran työhuone hänen yksityisasunnossaan. Keskellä huonetta iso kirjoituspöytä tuolineen. Peräseinässä kaksi ikkunaa, joiden välissä pieni pöytä ja sen molemmilla puolin tuolit. Oikealla kahden oven välissä, jotka molemmat vievät saliin ja sisähuoneisiin, nahkasohva. Vasemmalla iso kirjakaappi ja ovi maaherran toiseen huoneeseen. On aamupäivä. Maaherra istuu pöytänsä ääressä tarkastaen postia.

KIVALTERI (vanha harmaapäinen mies tulee oikealta etuovesta, pysähtyy ja ilmoittaa):

Herra kuvernööri! Karttulan piirin nimismies pyytää päästä kuvernöörin puheille.

MAAHERRA

Niskanen pyytää sisään.

NIMISMIES (tulee, kivalterin poistuessa, tämän suljettua oven jälkeensä).

MAAHERRA (katsellen nimismiestä).

Mikä asia tuo nimismiehen luokseni näin suurien pyhien suurena aattopäivänä?

NIMISMIES

En voinut olla tulematta, herra kuvernööri.

MAAHERRA

No? Mitä on tapahtunut?

    (Pyytää käden liikkeellä nimismiehen istumaan
    tuolille, joka on pöydän päässä).

NIMISMIES

Olen tullut kiireen kautta kenenkään tietämättä. Saanko puhua luottavasti herra kuvernöörille?

MAAHERRA

Varmasti. Täällä ei ole ketään kuuntelemassa.

NIMISMIES

No! Tänne on tänään tulossa joukko läänin asukkaita: lähetystöjä seitsemästätoista kunnasta. Heillä on monen sadan henkilön allekirjoittamia adresseja, kirjoituksia, joissa syytetään herra kuvernööriä muka laittomista teoista, jopa vaaditaan eroamaankin virasta.

MAAHERRA

Entä sitten?

NIMISMIES

Minä pelkään, että he panevat loimeen mielenosoituksen herra kuvernöörille.

MAAHERRA (hetken mietittyään).

Milloin he tulevat tänne?

NIMISMIES

Luultavasti hyvinkin pian. He ovat varmaan jo kaikki kaupungissa.

MAAHERRA (jälleen mietittyään).

Minä otan heidät vastaan. (Päättävämmin.) Niin, minä otan heidät vastaan.

NIMISMIES

Herra kuvernöörillä olisi kuitenkin vielä aikaa poistua kaupungista — vaikka minun hevosellani.

MAAHERRA (hymähtäen).

Minä en pelkää mitään. Omatuntoni on aivan rauhallinen. Minä en ole kellekään mitään pahaa tehnyt.

NIMISMIES

Minä tiedän sen. Mutta tämä on kaikki kiihoitustyötä — kutsunta-asian tähden.

MAAHERRA

Juuri sen tiedän minäkin ja siksi jään tänne. Olen toiminnallani tarkoittanut vain kansani parasta, niinkuin koko vanha suomalainen puolue. Jos kaikki nousevat vastarintaan, niin on koko maamme hukassa. Meitä pidetään kapinoitsijoina ja kaikki hävitetään yhdellä iskulla.

NIMISMIES

Kaikki on mahdollista, herra kuvernööri.

MAAHERRA

Jos sotapäällikkö taistelun' edellä, nähdessään voimansa liian vähäisiksi, on pakoitettu perääntymään hetkeksi, ei hän silti ole maan kavaltaja, petturi.

NIMISMIES

Sitä eivät kaikki ymmärrä.

MAAHERRA

Valitettavasti. Mutta minä en ole valtiollinen uhkapelaaja. Ja lisäksi pysyn vakaumuksestani uskollisuudenvalassani Suomen suuriruhtinaalle. Sen vaatii omatuntoni, sen vaatii arvovaltani. Mitä hallitsija tekee, siitä saa hän vastata Jumalalle. Vihdoin on asevelvollisuuslaki maan hallituksen, kotimaisen hallituksen julkaisema ja sitä olemme pahoitetut noudattamaan siksi kunnes se kumotaan, jonka minä toivon kohdakkoin tapahtuvan, jos vain maltamme mielemme.

NIMISMIES (nousten).

Minä saan siis poistua, herra kuvernööri.

MAAHERRA (nousten myös).

Minä olen jo sanottavani sanonut. Minä kiitän teitä joka tapauksessa käynnistänne.

NIMISMIES

Olen vain tehnyt velvollisuuteni, herra kuvernööri.

MAAHERRA (kätellen).

Kiitos, kiitos!

NIMISMIES (poistuu).

KIVALTERI (tulee samassa ja ilmoittaa):

Santarmiratsumestari.

MAAHERRA (vihaisesti).

Pyytäkää!

KIVALTERI (laskee sisään santarmiratsumestarin, jonka maaherra kättelemättä, käden viittauksella pyytää istumaan samalle paikalle, missä nimismies istui).

MAAHERRA

Mistä kysymys?

RATSUMESTARI (röyhkeästi puhuen).

Olen jo kauan huomannut, ettei minun toimintani täällä ole teidän mieleenne.

MAAHERRA

Luonnollista kyllä.

RATSUMESTARI

Selvänä todisteena siitä on äskettäin täkäläisessä lehdessä ollut kehoituksenne läänin asukkaille kääntymään valituksillaan suoraan teidän puoleenne.

MAAHERRA (naurahtaen).

Siihenhän heillä on täysi oikeus ilman minun kehoitustanikin.

RATSUMESTARI

Mutta siinä heillä on oikeus minunkin puoleeni kääntyä.

MAAHERRA

Hyvin surullista, että on läänin asukkaita, jotka niin tekevät, jos he sen todellakin tekevät ilman kehoitusta.

RATSUMESTARI

Tämä on nyt uusi todistus siitä, että syytätte meitä provokatsionista, kansan kiihoittamisesta. Saman ajatuksen sisältää jo kirjoituksenne, joka oli lehdessä. Vieläpä olette suoraan kenraalikuvernöörille lausunut, että harjoitamme provokatsionia. Olettepa lähettänyt santarmipäällystölle lausunnon antamista varten joukon kirjoituksia, jotka ovat juuri meidän lähettämiä teille lausuntoa ja selon ottamista varten, onko salaisien vehkeilijöiden toimissa perää. Tämä on kaikki syytöstä provokatsionista, eikö niin?

MAAHERRA (hymähtää, mutta on vaiti).

RATSUMESTARI

Te unohdatte, että minä olen myöskin hallitsijan edustaja täällä.

MAAHERRA

Mutta täällä, tässä läänissä, on vain yksi maaherra. Jos te häiritsette minun toimintaani, niin on minun se estettävä. Vai ettekö luule minun tietävän, keitä ja missä teidän salaurkkijanne ovat. Tunnetteko esim. rautatiekirjanpitäjä Ilon, mainitakseni vain yhden?

RATSUMESTARI (vihaisesti).

En tunne.

MAAHERRA

Sen arvasin. Te ette tunne ketään, mutta monet, lääninhallituksesta alkaen, tuntevat teidät. Sillä teillä on kirjeenvaihtajanne monessa paikassa, kirjeenvaihtajanne ...

RATSUMESTARI

... jotka ehkä saavat maksunkin ilmiannoistaan, niinkö?

MAAHERRA

Tepä sen itse sanoitte.

RATSUMESTARI (nousten).

Muuta en tahdokaan enää tietää. Olette kyllin selvästi itse minulle nyt lausunut syytöksenne provokatsionista. Nyt on minun asiani toimia. (Lyhyt kumarrus.)

MAAHERRA (viittaa kädellään ovelle päin).

Sitä kyllä odotin. (Viittaa vielä kerran.) Hyvästi!

    (Jäätyään yksin kävelee muutamia kertoja nopeasti
    edestakaisin huoneessa.)

MAAHERRAN TYTÄR (tulee juosten sisään oikeasta takaovesta).

Isä, isä! Miksi kokoontuu kansaa niin paljon torille?

MAAHERRA

Saadaan nähdä. Kuuluvat tulevan luokseni. Lähetystöjä ovat. Mene, lapseni, takaisin! Mene! (Poistuu itse vasemmalle.)

KIVALTERI (tulee).

Eikös kuvernööri olekaan täällä?

TYTÄR

On. Tuolla huoneessa. (Osoittaa vasemmalle.) Niskanen! Mitä ne ihmiset tänne tulevat?

KIVALTERI

Eivät, heittiöt, pyhänäkään anna kuvernöörille rauhaa. Lähetystöjä sanovat olevansa eri kunnista. Tahtovat päästä kuvernöörin puheille.

TYTÄR (sisähuoneen ovelta).

Isä, isä! Tule tänne, sinua tahdotaan tavata.

MAAHERRA (palaa).

Mene, lapseni, pois teidän puolellenne. Saat kuulla sitten. (Saattaa tyttärensä oikeasta takaovesta pois.)

KIVALTERI (ilmoittaa). Ottaako herra kuvernööri vastaan? Täällä on useita henkilöitä eri kunnista ja tori on täynnä väkeä.

MAAHERRA

Antaa tulla.

KIVALTERI (epäröiden). Mutta jos...?

MAAHERRA

Niskanen pyytää vain tulemaan!

KIVALTERI (poistuu).

SNELLMAN, JAUHIAINEN (sekä iso joukko muita henkilöitä tulee oikeasta peräovesta sisään toisten täyttäessä ovista näkyvän salin).

MAAHERRA (jää seisomaan joukon eteen).

SNELLMAN

Olemme tulleet seitsemäntoista Kuopion läänin kunnan puolesta tuomaan nämä adressit, jotka ovat monen sadan kansalaisen allekirjoittamia. (Antaa paperivihkot maaherralle).

MAAHERRA (ottaa paperit ja panee ne pöydälle).

SNELLMAN

Kuvernööri ei niitä edes luekaan?

    (Hämmästynyttä liikehtimistä joukossa.)

MAAHERRA

Tietysti tulen ne lukemaan, vaikka voisin kieltäytyäkin niitä vastaanottamasta. Tiedättehän hyvin, että kaikenlaiset anomukset ovat jätettävät lääninhallituksen kirjaajalle ja ettei minulla ole oikeutta ottaa vastaan mitään asiakirjoja.

JAUHIAINEN

Mutta nämä ovat syytöskirjoituksia juuri teitä vastaan mieskohtaisesti.

MAAHERRA

Siinä tapauksessa olisi ollut valitettava virallista tietä korkeampaan paikkaan — hallitsijalle, jonka edustaja olen — jos minua jostakin laittomuudesta syytätte.

ÄÄNIÄ

Siitä juuri syytämme ja vaadimme eroamaan.

MAAHERRA

Laittomista kutsunnoista syytätte siis minua etupäässä?

ÄÄNIÄ

Niin juuri. Juuri niistä. Ja sakoista kunnille ja kunnanviranomaisille. Ja paljosta muusta.

MAAHERRA

Vaikka näissä asioissa olen noudattanut vain hallituksen määräyksiä?

ÄÄNIÄ

Laittomia määräyksiä! Laittomia määräyksiä!

MAAHERRA

Joita minä en ole voinut estää?

ÄÄNIÄ

Sitten on parempi erota. Erotkaa! Erotkaa!

MAAHERRA

Hyvä! Minä ilmoitan käynnistänne luonani Helsinkiin. Jos minä olen syypää laittomuuksiin, niin...

ÄÄNIÄ

Olette! Ilmoittakaa! Sitä vain tahdommekin.

    (Osa kansanjoukosta alkaa vetäytyä pois.)

MAAHERRA

Lähetän heti tästä sähkösanoman ruhtinas Obolenskille. (Kumartaa jälelle jääneille, jotka vähitellen katoavat pois äänekkäästi puhellen keskenään. Sitten hän istuutuu kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan.)

    (Ulkoa kuuluu kovia »alas»-huutoja.)

MAAHERRAN TYTÄR (ilmestyy oikealle takaovelle).

Isä! Mitä tämä kaikki merkitsee?

MAAHERRA

Ei mitään, lapseni. Se on vain läänin asukkaiden pääsiäistoivotus minulle.

TYTÄR

Kuinka raakoja ovat!

KIVALTERI (tulee samassa oikeanpuolisesta etuovesta tuoden sähkösanoman).

MAAHERRA (ojentaa kirjoittamansa sähkösanoman kivalterille).

Niskanen on hyvä ja vie tämän sähkösanoman heti lennätinkonttoriin!

KIVALTERI

Hyvä on! (Poistuu.)

MAAHERRA (aukaisee hänelle tuodun sähkösanoman ja naurahtaa pilkallisesti. Itsekseen.)

Kas niin. Santarmin syytös minua vastaan on ehtinyt Helsinkiin jo ennen minun tiedoitustani läänin asukkaiden syytöksestä. Hah-hah-hah-haa! Ja ruhtinas lähettää siviilitoimituskunnan päällikön tutkimaan minun muka tekemiäni laittomuuksia. Ristiinnaulitkaa, ristiinnaulitkaa minut vain omien laittomuuksienne tähden!

    (Vaipuu pää käsien varassa kirjoituspöytänsä eteen.)

MAAHERRAN TYTÄR (tulee sisään kantaen ruukussa kukkivaa ruusua).

Isä! Tämä on sinulle kuopiolaisilta ystäviltäsi. (Asettaa ruukun pöydälle). On kuitenkin niitäkin, jotka ymmärtävät sinua oikein.

MAAHERRA (nousee ja suutelee tytärtään otsalle).

Kiitos, lapseni. Ja kiitos ystävillemme! Olen vakuutettu, että tulee aika, jolloin minua ymmärretään paremmin eikä syyttä tuomita. Minäkin voin sanoa korkeimmalle tuomarille: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät!»

Väliverho.