Uusia Mustalaisia
Ernst Ljungh (1854–1892)
Suomentaja: Pakkala, Teuvo
Kokoelma lapsille suunnattuja lyhyitä riimillisiä runoja, jotka kuvaavat lapsuuden leikkejä, eläimiä ja luonnon kauneutta. Teos on omistettu Sakari Topeliukselle, ja sen säkeet välittävät välitöntä ja opettavaista suhtautumista ympäröivään maailmaan.
Ernst Ljunghin 'Uusia Mustalaisia' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3238. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.
Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.
UUSIA MUSTALAISIA
Kirj.
Ernst Ljungh
Heistä laulanut suomeksi
Savonniemen Kaisu
Porvoossa, Werner Söderström, 1887.
Lasten ystävälle
Z. Topelius’elle.
Rakas ystävämme,
Setä lempimämme,
Sulle tervehdyksen
Hellän lähetäme!
Kerroit meille kultaisimmat
Parahimpasi pakisit;
Isän, äidin lemmen kerroit,
Sisarusten armauden,
Koko luonnon kauneuden.
Kerroit Luojan rakkauden
Armauden Isän hellän.
Kiitos sulle sanoistasi,
Lauluistasi hellin kiitos!
* * *
"Huij nokikolari!"
Niin Elsa huudahti
Ja juoksi siskon luo,
"On julma miesi tuo!" —
"Ei Elsa kulta! Hyvä ihminen
On hänkin. Äiti mulle kertoi sen".
* * *
Joutsen valkosiipi, sorja
Tänne keinuilee.
Äiti, katso kuinka norja
Kaula kaareilee!
Vehnäleipää saanko hälle
Vähän tarjota,
Tahi niinkuin ystävälle
Hiukan jutella?”
* * *
Reippahasti tytöt kiikkuu
Korkealle hei!
Notkeasti polvet liikkuu.
Peloittaako? — "Ei!"
"Keinukaamme korkealle,
Vaikka ylös taivahalle!"
* * *
Kesä-aika hyvin hauska on,
Kukan-poimu, riemu verraton,
Tuoksu hellä, värit suloisat
Valita on usein vaikeat.
Katri, Hilja varhain aamulla,
Kiiruhtivat saamaan kukkia.
Isän pöydän niillä kaunistivat,
Äidin myös — ja sitte riemuitsivat.
* * *
Hanhi poikinensa uida luikuttaa.
Mustikkia syödessänsä janottaa,
Tänne saapuu juomaan lammikosta,
Säikähdyttää hanhen ruohokosta.
Elä pelkää hanhiparvi pienonen,
Mustikki taas palaa syömään kummullen!
* * *
Maija-muori sukkaa kutoo
Iltapuhtehella.
Kissa-mirrin mieli tekis
vähän leikitellä.
Nuolaseepi käpäläänsä,
Päätä pientä puistaa:
"Tokkohan nyt Maija-muori
Mirriänsä muistaa!"
Maija kutoo sukkaa vaan
Ja miettii pannuansa —
Kissa-mirrin unohtaapi
Tuossa puuhassansa.
* * *
Musti ompi Hannan oppilas.
Hanna, opettaja taidokas,
Käskee Mustin päätä kallistaa,
Käpäliä kaartaa, koukistaa.
Hyvä pää on varmaan Mustilla
Koska oppii hyvin tunnilla.
Opettaja pieni äidiltänsä
Sokerin saa suuhun ystävänsä.
* * *
Hei, joudu sisko jo nurmikolle,
Nyt juostaan kiireesti rannikolle,
Siell’ alamaa on niin sopivainen
Ja seutu suloinen, tuoksuvainen!
Me siellä renkaita heittäkäämme
Ja pallonlyöntiä leikkikäämme!
* * *
Vetäkäämme, kiskokaamme,
Rantaan venhe hinatkaamme!
Nuora kestää,
Mikäs estää,
Voimia on kyllä meillä
Pohjan poika-sankareilla!Ori.
"Isäntä jos joutuisi
Heti matkallen!
Nopsa, min’ en malttaisi
Seistä ootellen.
Maa jo liikkuu allani,
Kotiin mieli on,
Nopsa, oiva vahtini,
Olen levoton!"Nopsa.
"Elä toki kiirehdi
Hyvä ystävä!
Seiso hiljaa, kiltisti!
Tulee isäntä.
Häll’ on paljo tehtävää,
Monta asiaa.
Seiso hiljaa, kiirehtää
Isäntää et saa!"
* * *
"Apua!" huutaa Ilma, pakoon juoksee,
"Voi, voi! nyt vasikka mua hätyyttää,
Voi, voi! se syöpi mun, jos pääsee luokse,
Ei ole mulla apua, ei ystävää!"
Ilma läähättäen kotipihaan saa.
Siellä Anna-Maija vastaan kiiruhtaa,
Kysyy: "no, no, mikä hätä täällä?"
"Vasikka mua puri, puski päällä!"
Anna-Maijan suu jo hymyyn saa.
"Vasikka ei pure", sanoo, naurahtaa,
"Nuolla vaan se tahtonut ois emäntäänsä,
Hyväillä ja katsella kuin ystäväänsä".
* * *
"Pekko, lyö nyt sukkelaan!
Voittoon miel’ on sulla.
Minä kovan kyydin saan,
Toivoa ei mulla!"
Helmi seisoo allapäin
Katsoo palloansa —
Pekko veikko iloitsee
Nyt jo voitostansa.
Mutta kuinka kävikään!
Pekko lyödä koitti,
Mutta löikin väärin päin
Ja — niin Helmi voitti.
* * *
Nalle-koira Mirriä
Varoittaapi vakavasti:
"Et saa siellä väijyä
Linnun pesää viekkahasti!
Anna pienten rauhassa
Majassansa pehmoisessa
Suuremmaksi tuutua
Niinkuin untukätkyessä".
* * *
"Kalle, pidä portahia,
Niin mä kiipeen puuhun.
Sieltä saamme omenia
Makosia suuhun.
Ylähälle näin ja näin
Astun reippahasti!
Omenia tuolla päin
Näen runsahasti".
* * *
Halli sorsan näki rannikolla,
Yltyi raivokkaasti juoksemaan;
Metsästäjän riuhtas mukanansa
Alas rantaa kohti kulkemaan.
Rannikolle tultiin. Vielä karkaa
Halli järveen. Metsästäjä parkaa!
* * *
Pikku Hilja koulussa jo käydä tepsuttaapi.
Siell’ on hauskaa, se on tietty! Senhän arvajaapi.
Sisäluku, uskonto ja laskento — ja vielä
Kaikenlaista hauskaa saapi opetella siellä.
Substantiivit vaikeat on pikku Hiljan muistaa.
Juurikuin on muistiin saanut, pois ne sieltä luistaa.
Iso sisko koettaa tässä muistutella vielä
Ettei oppi Hiljan päästä poistuis koulu-tiellä.
* * *
Mirri raukka hädissään,
Hyppää korkealle.
Paavo ampuu pyssyllään,
Haukkuu iso-Nalle.
Silloin pienosella
Hätä suuri on.
Rientää, kiitää täytyy
Pakohon.
* * *
Kevät tuli kukkinensa,
Tuli ilolintuineen;
Toi jo sulo aartehensa,
Ilot, riemut omilleen.
Nuoret, vanhat tanssiin rientää,
Kevät-juhlaan lintusten!
Soiton sävel mielet hurmaa
Sekä ilma keväinen.