Yksi Laulu Laulettawa...

YKSI LAULU LAULETTAWA

  joka näyttää, Kuinka murheen pitäwäinen Isä opettaa
  Poikaansa oikein naimaan, ja muutoin, sekä talonsa
  että elämänsä sääksimään, ynnä muiden opetusten kanssa
  tyttärille, leskimiehille ja waimoille.


  Joutilaisina hetkinä ja unettomina öinä kirjoitettu
  Wuonna 1743

      GABRIEL PETARIN POJALTA CALAMNIUKSLTA

  Vice Maan-Fiskaalilta Pohjan-maalla.





                     Turussa,
    Präntätty F. C. Frenckellin ja Pojan kirjapainossa,
                      1851.

V. 1.

Taitawainen talon-mies, Kunniallinen kaikes ties, Poikans opettanee. Sano: Olli! usko sen, Ettei tämä talvinen, Meitä elättänee.

2. Nyt mä neuwon sinull' sen, Ole yksiwakainen, Älä Naista petä; Alkä

mielell' huikendel, Lääni pitkin juokseskel', Eri padal' keitä.

3. Katso siis sen piijan pääll', Joka siwiä on tääll', Kirsti eli

Karin; Talon-tytöt molemmat, Kauniiss' puwus pulskeimmat: Eli pieni Malin.

4. Plootui annan seitsemän, Päälle yhden kymmenen, Sinull'

kihla-rahoiks'; Osta niillä kenkäiset, Hanskat kanssa saksaiset. Muita pieni lahjoi.

5. Osta hattu halpanen, Kolmen daalarin hintainen, Sillä pääsi

kaunist', Appes näkis todell' sen, Että mies on julkinen, Joka naipi krannist'.

6. Hän on hywän tahtonen, Sanoo: saat nyt Emännän, Pidä wisu waari,

Pellost', niityst', talostas, Irtanaisest' omastas, Jywil' täytä laari.

7. Pidä waari wirastas, Kansa kaikest' karjastas, Holhoo lammas,

laumaa. Ruoki siat, hewoiset, Kanat, myöskin hanehet, Korjaa ruis-aumaa.

8. Kudo werkot, Rysät kanss'. Vedä nuotaa ajällans, Pyydä kaikki kaloi:

Lohet, sijat, matebet, Muikut, hauwit, ahwenet; Wältä wääri waloi.

9. Pyydä riistaa metsästä, Peuraa, hirwee, ilwestä, Ammu heitä

pyssyll'; Karhut kierrä taitawast', Sangoit kettu wakawast', Sudet kuopill' syksyll'.

10. Lento-linnut ammuskel', Siipi-satoll' pyydeskel' Hiljaiksensa

werkoll', Merenlahdest' sarwikost', Jäneksiä warwikost', Wahwill' waskilangoill'.

11. Terwa-hautas polttamaan, Opi tynnör telloomaan, rteet tihjäks'

sahaa, Ettei wilja wuoda pois, Mutta runsaast' aina tois, Kaupialta rahaa.

12. Opi laiwaa tekemään, Laudat siwuun weistämään, Knädit, kaaret

hakkaa; Että liittää kelpawat, Saumat hywin sopiwat, Mestar' ei pois nakkaa.

13. Esiwallall' osotta Kunnia, käskyns' noudata, Ole alammainen; Wero

maksa Kruunulle, Se kuin tule hänelle, Ja on tawallinen.

14. Niin on leipää syödäkses, Olut, wiina juodakses, Pidät wieraspitoi,

Kuin on makset' kaikki tyyn, Pääset ristin ja muun syyn, Wältät wääri riitoi.

15. Katso aina parastas. Älä keltään warasta, Auta myöskin köyhää,

Sinun wähäst' wiljastas; Elä aina hiljastans, Ole kaikill' nöyrä.

16. Jos on jotan antamist', Kahden käden kantamist', Sielus Paimenelle,

Oikia osans' hälle suo, Runsahalla kadell' tuo Sanan Saarnaajalle.

17. Wierast' opi holhoomaan, Waan ei koskaan juopumaan, Tarpeellisest'

täärä, Kaikis sinun teoissas, Elämäs ja menoissas, Pidä suussas määrä.

18. Pidä waari aitastas, Ettei löydy Hiiren reikää mistään, Korjaa

hywin huoneet myös, Olet oikia talon-mies, Kaikkein edess' kestät.

19. Älä harjot wiekkaut, Eikä myöskän rikkaut, Ylöllistä pyydä; Jonka

ylits kuoltuas Riidellään kans koottuas, Ahnehesti syödään.

20. Josta langot oppiwat, Keräi käymään tottuwat, Wiha waino wiimein

Yltyy, kukin aina sois, Kalus alens saada pois, Niist' on riidan siemen.

21. Ajattele lopun pääll', Et tee koskaan pahaa tääll'; Etees kaikki

tulee. Jos nyt, minun Poikaisen, Neuwon jälkeen oikaiset Itses, ja sen kuullet:

22. Niin ei puutu micäkän, Etkä Pelkää ketäkän, Kruunuu eli Paypii;

Waimos neuwo wiriäst', Elämähän siwiäst', Karttamahan sappii.

23. Juoksemasta kylässä, Pitkiss' walet pidoissa, pysymähän koton,

Tehköön työtä käsilläns, Kehrätköhön sormillans. Miehell' hywää suokon.

24. Ettei hän kuin moni muu, Irwi-hammas, pilkka-suu, Joka paikas myri,

Miestäns aina pureskel', Joka loukkos häriskel', Niinkuin ukko jyris.

25. Josta karttuu kapina, Riita, tora, napina, Käppi kanssa liikkuu;

Silloin jääpi saatanal, Saalihiksi wiekkahal' Sielu wihan kiukus.

26. Tyttärilles neuwo se, Ettei koskaan ota he, Monen miehen kihloi;

Estä heitä huoraamast', Kylis yöllä juoksemast', Tullen kaikkein wihoin.

27. Sitä kaikki pilkkaawat, Kaikkein aljoks' nauraawat, Kuin yö-kengäs

kulkee, Ilo-lintu lammas tai; Eipä häntä kukaan nai, Pojat sylkee, polkee.

28. Näistä sinun, minun kanss', Jumal' warjel' waimoans, Pyydäis hywät

tapans, Piika paras naitawa, Talon Emänt' taitawa, Neuwoo myöskin lastans.

29. Yhteen mieheen tytymään, Pyhän' astians pitämään, Kaikkein

elinaikans; Jost' on ilo wanhemmill', Kylälläisill' ympärill', Tääll' ja joka paikas.

30. Maltaitakin tekemään, Olutt', wiinaa keittämään, Ettei mitään

puutu, Mies kuin wieraat kutsuupi, Ruan siiwon tekeepi, Eikä koskaan suutu.

31. Karsahasti katsomast', Muotoansa muljaamast', Kylkiwiinoll'

käymäst', Puls- kiast' itsens pukemaan, Silmäns wedel' siiwoomaan, Ettei huowit hämmäst'.

32. Sadatuksiin suostumast', Lähimmäistäns parjaamast', Häntä aina

waroit'! Wieran warot pitämään, Köyhää waiwast' kärsimään, Häntä myöskin harjot'.

33, Wiel' ma, Poikan, sanon sull', Mitä mieless' ompi mull', Älä holhoo huorii, Pidä omast' waimostas, Häntä aina rakasta, Sydämestäs juuri.

34. Siitä syty halaamaan, Rakkaudest' palaamaan, Kirsti eli Karin, Eikä

pitkin wiiwyttel', Äitins polkui noudattel', Piskunenkan Malin.

35. Paljo pahaa myötäns tuo, Waimo, joka Wiinaa juo, Häpyäns' ei peitä,

Miehell' raskas risti tai, Älä, Poikan, sitä nai, Kuoltens tapans heittää.

36. Korwill' piijat kuullelkaat, Herran tygö huokatkaat, Saamast'

juoppolallii, Krouwis istuis paiwat, yöt, Unhottapi talon työt, Kaikk' käy mullin mallin.

37. Onni olkon kaikell' heill', Jotka käywät naimateill', Pojill' että

piijoill', Osans että kukin sais, Pojaat piikoi aina nais, Eikä tekis liikoi.

38. Leski-naisist' wähän wiel', Kirjoittaa on minun miel', Jotka itse

friiaa; Muita wäärin luulewat, Muille nauruks' tulewat, Pahoin itsens hiijaa.

39. Onko koskaan kummempat', Wielä kuultu hullumpat', Näiden hulluin

taikoi? Joilla miestä awioksens, Soisit sahrain saadaksens, Aina kaikin aikoin.

40. Wielä wähän puhun sull'. Totisella kysyn suull'. Millä bywäl'

mielell, Mahdat elää miehes kans? Pitää häntä awionas, Saadun wiekaall' kielell'.

41. Itsekukin rukoilkam', Herran armoo anokam', Pääsis pirun ansaast';

Herra anna sullenkin, Niinkuin ikäns muillenkin, Miehen omast' kansast'.

42. Leski-miehet oppikaan, Toimellisest' tottukaan, Naimaan leski

waimoi, Poil' Piijat säästäkät, Jotka heitä päästäkän, Naima-halun waiwast'.

43. Jospa woima puuttunee, Poilt' mieli muuttunee, Naimast' neitoisia,

Leski-miehet warokoon, Taitawasti karttakoon, Naimast' irstaista.

44. Wielä jatkan laulun tain, Sydämestän neuwon ain, Kirstin, Malin,

Annaa; Olkaat aina iloiset, Eikä koskaan wihaiset, Karin ja Susanna.

45. Marget, Maija, Lisanen, Rachel, Elsa, Britanen, Wappu, Lena, Klara,

Esimerkin pitäkäät, Ylistäin myös kiittäkäät, Sitä Pyhää Sara.

46. Isaak, Erik, Gabriel, Anders, Pietar, Michael, Henrik, Johan, Adam,

Esimerkiks' teillen myös. Olkoon Herran oma mies, Uskollinen Abram.

47. Waimon siis nyt oleman Pitää hamaan kuolemaan, Miehel' kuuliaisen;

Miehen waimol' hartahast', Sydämestä rakkahast', Asioist' puhuwaisen.

48. Katso, silloin raketaan, Templi Herran Jumalan, Niin myös Paradisi,

Saatan korwapuustin saa, Hänen waltakuntansa, Kaataan sillä wiisi.

49. Silloin myöskin päätetään, Raamatus kuin käsketään, Täyttäkäät

te maata; Wanhemmist' mies luopukoon, Waimohonsa suostukoon, Hänen kanssans maata.

50. Lapsens pitää lukeman Kristillisest' neuwoman, Jumalansa pelkoon,

Aamu- Ehtoorukoust', Niin myös Ruoka-huokaust', Herra heiltä welkoo.

51. Ne kuin niin nyt eläwat, Herran käskyt pitäwät, Herra heille sanoo:

Saaman pitää taiwahan, Ilon kanssa ihanan, Jotka sitä anoo.

52. Toiwotan heill' menestyst', Herran hywä siunaust', Sydämestän

sangen, Ilon riemun taiwaassa, Herran Pyhäss Majassa, Pyhään Nimeens, Amen.