← E-kirjasto·Projekti Lönnrot nro 3544
Tienhaarassa
Otto Tiuppa
Otto Tiupan 'Tienhaarassa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3544. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.
Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.
TIENHAARASSA
Yksinäytöksinen kuvaus
Kirj.
OTTO TIUPPA
Helsingissä, Työväen Sanomalehti Oy, 1907.
HENKILÖT:
Seppo, työmies ja runoilija. Oikeus, nainen, sosialismin hengetär. Nautinto, nainen, kapitalismin hengetär.
(Näyttämö: Kolkko ja jylhä metsänen seutu, loitommalla kalliota. Maantie haaraantuu kahdelle eri suunnalle. Toinen tie suora ja silkonen, toinen kuopakas ja kivikkoa. Tien vieressä myöskin louhikkoa, paljon risuja, orjantappuroita ja ohdakkeita. Syksynen päivä on juuri mailleen tipahtamassa, näyttämö puolihämärässä. Seppo seisoo tienristeyksessä, huonossa kuluneessa vaatteessa, sauva kädessä, pussi selässä).
SEPPO (pontevasti, vakuutuksella):
Mieroon läksin, olin lapsukainen
Toivehikas, kodin ainokainen,
Isän, äidin, nälkiintynyt poika. —
Taivalta vaan astuin riemumieliä
Vastuksia peljännyt en tiellä. —
Missä surun, puutteiden voima?
Pelotelkoot! Näinpä ajatellen
Huolet heitin, lauloin riemuellen.
Vastuksia, pelkoa, en tunne.
Runoseppä olen syntymästä,
Laulamast' ei kenkään mua estä,
Veisi tieni sitten vaikka kunne!(Käsi otsalla, ajatuksissaan ja alakuloisena. Kuuluu samalla vieno surullinen viulunsoitto »Voi minua poikaraukkaa, kun olen onneton!»)
Ennen suoraraitehinen
Tieni on jo muuttunut,
Usko, luottamus ja toivo
Elämästä untunut!
Paljon nähnyt matkallani
Tuskan, nälän kourissa,
Vaikertelen vaivojani
Miehuusijän voimissa!
Leipähuolet, äitiraukan
Nälkätautiin kuolema,
Isälle se aukas' haudan,
Tappoi turman tunnelma!
Tässä itse työttömänä
Kerjuusauvaan turvaten! —
Vietiin leipä, syöntyvänä
Tehtailija teki sen!
Tämä kaikki puolestani
Riittäisikö niille se?! —
Tuhansia työttömäksi
Hääti häijyt herrat ne!(Kuin näkisi vieläkin ne onnettomat edessään).
Tuossa vanhus, perhe kanssa
Puuttehissa voihkien.
Häädetty on torpastansa.
Hovinherra teki sen!
Tuossa vielä toinen joukko,
Vapaus sen kielletty;
Yhdistystä puuhas joukko,
Sitä ei nyt siedetty!
Vapautta huutaa herrat
Itse sitä sortavat,
Vapauden varjon alla
Sorrontöitä soittavat!
Aatelin on heillä nimi,
Teot kurjan vintiön.
Mistä miesten sukukilpi? —
Teko moinen ryöviön!(Epätoivoisena):
Musta pilvi sielussani —
Aattehissa astun vaan.
Mennyt usko, toiveheni,
Mistä selvityksen saan?
Tienhaarassa näin nyt tässä, —
Kumman niistä valitsen? —
Toiseen olen mieltymässä —
Polku toinen okainen!
Elontieni tarkoitusten
Aattehissa aina vaan —
Oikein onko sorrettujen
Vaatia vapauttaan?(Kuuluu viulun soitto: »Yksin vain täytyy mun pois rientää». Näyttämön läpi käy valon värähdyksiä).
SEPPO:
Mistä moinen valontuike
Siihen lisäks' vielä kuiske?
(Kuuntelee, katsoo):
Sepä vasta näky — mutta, uota —
Neitosia tulee tuolta!(Tienhaaraan tulee hitaasti kaksi naista. Nautinto on komea ja viettelevän viehkeä, sulavaliikkeinen, kaunotar keikaileva, kevyessä puvussa. Loistaa pöyhkeänä silkissä ja sametissa, jalokiviä rinnassa ja puvussa kaikkialla, helmiä kaulassa. Oikeus yksinkertaisesti puettu, vakava ja ryhdikäs. — Kinastelevat keskenään):
NAUTINTO:
Tuo mies, alkujaan reippaanlainen,
Se ansaitsee naisen, hekumaisen!OIKEUS:
Sulleko kuuluisi, olethan nurja
Sorronpuoltaja, hylkiö kurja!NAUTINTO:
Minä vien sen vieraisiin mahtavain,
Elosta ja onnesta nauttivain!OIKEUS:
Näytän hälle sorron ja vääryyden,
Alkujuuren, ponnen ja synnyn sen!SEPPO:
Viehkeä toinen, silkissä sorja,
Toinen voimakas, ryhdikäs, norja!NAUTINTO (tulee äkkiä Sepon rinnalle):
Kanssani lähde, lempeni sulle,
Paikalla annan kun elät mulle!
Vien sinut mainehen kukkulalle —
Esitän miljonapohatalle!
Runoseppä, kanssani lähde vaan
Ja laakereilla sinut kruunataan,
Myös rikkautta! — tahdotko tuota?
Kultia saat ja herroiksi — juoda!
Runoseppä, maineessa kuolematon,
Jos herroille sulla lauluja on. —
Nimen saat, myös aateliskannukset,
Sitä saisiko orjat ne raihnaiset?
SEPPO (käsi otsalla):
Tuo viettelys se on niin hurmaava,
Hivelevä mieltä ja tunteita! —
(Hiljemmin)
Kun se intohimoisin katsehin,
Nauraa, no hei! — kuin alkais' francesin.NAUTINTO (käsipuolesta Seppoa):
Tuo tuossa (Viitaten Oikeuteen) edustaen kurjuutta
Viel' tahtoisi estää sun onnesta,
Mua kun seurannet, kas onnela,
Se paikalla sulle on tarjona!SEPPO (Epäröivänä):
Rikkautta, huoleton elämä. —
NAUTINTO:
Siis eikös jo paikalla lähdetä?
(Vaatii vaan Seppoa lähtemään).
SEPPO:
Mitä tehnenkään, ei liikaa ois,
Jos puutteettomana viel' olla vois!NAUTINTO:
Saat kaikkea, mitä vaan halajat,
Kas, rikkaat kun seuraasi tahtovat!(Loitolta kuuluu iloisen tanssimusiikin säveleitä).
SEPPO (kuuntelee):
Jos lähtisin kanssasi — mitäs teen?
Jospa miellyn elämän viehkeyteen? —NAUTINTO (riemuiten):
Hän mieltyvin vihdoinkin viettelyyn,
Saa palkinnon myöskin siitä! —
Ja sosialismi saa kaiken syyn —
Se työkseni eikö jo riitä.(Lähtevät menemään).
OIKEUS:
No tottavieköön, suostut mokomaan,
Pääoman edustajaan, kurjimpaan
Siinäkö uskosi on?
Ja myöskin niin tunteeton
Vielä olla tahdot sä köyhille!
Kun kutsua heidän et seuranne?
On oma syntys yhtä, kanssansa
Elontiesikin täynnä puutteita.
Siis tehtäväsi nyt on
Vapauden taistoit on, —
Eestä itses, kans' toisten toverein,
Tehtäväsi suorita yksin tein!SEPPO:
Sun äänesi, hellä ja hempeä,
Herättävi pyhiä tunteita. —
Ken olet sä? — Oletko ystävä?NAUTINTO:
Ha, ha, ha! Kas kurjuus itse se on,
Pyyteiltään ilkeä ja tunteeton!SEPPO (Nautinnolle):
Olet viehkeä kaunotar ilmeinen —
Tuo toinen taas köyhä, mut' sydämmellinen(Kuuluu taas, mutta voimakkaampana, iloisia ja intohimoisen viehkeitä soiton säveleitä).
SEPPO (tekee taas lähtöä nautinnon kanssa. Kuuluu taajan kansanjoukon askeleita, tasaista säännöllistä poljentaa, soitetaan »Työväen marssia»).
SEPPO:
Mitä ihmettä, tuota liikettä,
Kas kansaa tuhansin siellä!
Nautinto, nyt vieläkin viivähdä, —
Oikeus, sano, etkö tiedä? . . .NAUTINTO:
Se joukkoa vaan, kurjain räyhääjäin
Myös ilkeyksissään ne tekevät näin!OIKEUS:
Silmäsi aukase, sielusi ääntä
Vihdoin jo kuule, ja miesnä päätä
Joukkohon liittyä
Oikeinpa kiintyä,
Nyt maailman jalompiin aatteisiin,
Mi liittävi kansat ne kansoihin!
Siellä ne astuvat, oikeutta
Vaatien, leipää, ihmisarvoa,
Rikkahat riistivät,
Heikoilta viiltivät,
Työorjan asemaan taivuttaen, —
Sinäkö yksin viel' sallinet sen?
Silmäsi aukase, sielusi ääntä
Nyt kuule, älä voimias säästä,
Sorto jos palkkasi,
Rauhoittuu sielusi,
Palkinto suurin se yksin on vaan. —
Siis riennä paikalla taistelemaan!NAUTINTO:
Nälkään kuolet, kidut puuttehessa
Villijoukkoja nyt seuratessa —
Vien sinut mainehen kukkulalle —
Rahoja annan, kun elät mulle!OIKEUS:
Se palkinto pieni ja mitätön
Suurempi tehtävä tuon järjestön,
Mi onnea sulle.
Myös tahtovi muille,
Köyhien joukoille miljoonille,
Uhraos työsi ja laulusi sille!(Kuuluu astuntaa kovempana, sekä marseljeesin säveleet.)
SEPPO (Puristaa liikutettuna Oikeutta kädestä):
Jo valkeni aatos, henkeni yö.
Köyhille lauluni laulan.
Sosialismi sorron maahan lyö
Sille ain' korteni kannan!
Mitä on elämä itsensä eteen,
Jos veljyt käy puuttehessa?
Ohjaahan miehen vaan pirun rekeen,
Kun raha on raatehessa!
Siis kuule toveri, työläisveli,
Riveihin sinäkin riennä:
Suuri ja jalo sun tehtäväsi
Yhteisen eteen on siellä! . . .(Seppo poistuu Oikeuden kanssa käsi kädessä. Nautinto väistyy toiselle suunnalle, riehuvana, vihoissaan).
(Esirippu alas).