Ihanne-aviomies

IHANNE-AVIOMIES

Neliosainen näytelmä

Kirj.

OSCAR WILDE

Suomennos.

Tampereella 1923,
Tampereen Työväen Sanomalehti Oy.

Tampereen Työväen Kirjapaino.

    Tekijä omistaa teoksensa Frans Harris'ille
    vaatimattomaksi tunnustukseksi tämän kyvykkyydestä
    ja merkityksestä taiteilijana, ritarillisuudesta
    ja ylevyydestä ystävänä.

NÄYTELMÄN HENKILÖT.

KREIVI K.G. CAVERSHAM.

 VARAKREIVI GORING, hänen poikansa.
 SIR ROBERT CHILTERN BARONET, ulkoasiain alisihteeri.
 VARAKREIVI DE NANJAC, Ranskan lähetystön jäsen Lontoossa.
 HERRA MONTPORD.
 MASON, sir Robert Chilternin hovimestari.
 PHIPPS, lordi Goringin palvelija.
 JAMES  | Lakeijoita.
 HARALD |
 LADY CHILTERN.
 LADY MARKBY.
 KREIVITÄR BASILDON.
 ROUVA MARCHMONT.
 NEITI MABEL CHILTERN, sir Robert Chilternin sisar.
 ROUVA CHEVELEY.

NÄYTELMÄN TAPAHTUMAPAIKAT.

1:nen näytös: Kulmahuone sir Robert Chilternin talossa,
Grosvenor-aukeaman luona.

2:nen näytös: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.

3:s näytös: Kirjastohuone lordi Goringin talossa, Curzon-kadun
varrella.

4:s näytös: Sama kuin toisessa näytöksessä.

Aika: Nykyinen.

Tapahtumapaikka: Lontoo.

Näytelmän kulku kehittyy kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Näyttämö: Kulmahuone sir Robert Chilternin talossa Grosvenor
aukeaman luona.

Huone on loisteliaasti valaistu ja täynnä vieraita. Portaiden päässä
seisoo lady Chiltern, täysin kreikkalaismainen kaunotar, noin
kaksikymmentäseitsemän-vuotias. Hän vastaanottaa saapuvia vieraita.
Porrassyvennyksen yllä riippuu suuri kattokruunu vahakynttilöineen,
valaisten porraskäytävän seinällä riippuvaa, kahdeksannentoista
vuosisadan kuosista ranskalaista seinäverhoa, joka esittää rakkauden
voittokulkua Boucherin luonnoksen mukaan. Oikealta on sisäänkäynti
musiikkihuoneeseen. Kuuluu hiljaista jouhineljikön soittoa. Ovi
vasemmalla johtaa toisiin vastaanottohuoneisiin. Rouva Marchmont
ja lady Basildon, kaksi hyvin kaunista naista, istuvat Ludvig
Kuudennentoista aikuisessa sohvassa. He ovat hennon muotinuken
perikuvia ja tekevät erikoisen lumoavan vaikutuksen, Watteau olisi
mielellään halunnut heidät maalata.

ROUVA MARCHMONT

Menettekö Hartlockille tänä iltana, Olivia?

LADY BASILDON

Luultavasti. Entä Te?

ROUVA MARCHMONT

Kyllä. Kauhean ikävystyttäviä kutsuja toimeenpanevat, eikö niin?

LADY BASILDON

Hirveän ikäviä! Ei koskaan tiedä, minne mennä. En koskaan
tiedä, miksi menen jonnekin.

ROUVA MARCHMONT

Tulen tänne kehittyäkseni.

LADY BASILDON

Ah! Vihaan joutua kehitettäväksi.

ROUVA MARCHMONT

Niin minäkin. Se vie meitä kauppasäädyn tasolle, eikö niin?
Mutta rakas Gertrud Chiltern puhuu alati, että minulla tulisi olla
jokin vakava elämäntarkoitus. Niinpä tulen tänne koettaakseni
sellaista löytää.

LADY BASILDON

(Tähyillen ympärilleen lorgnettien läpi.) En näe täällä tänä
iltana ketään, josta voisi sanoa, että hänessä kuvastuu vakava
elämäntarkoitus. Mies, joka otti minut kanssaan päivällispöytään,
puheli koko ajan vaimostaan.

ROUVA MARCHMONT

Kuinka kovin tahdittomasti hän teki.

LADY BASILDON.

Julman nolosti! Mitä teidän seuralaisenne puheli?

ROUVA MARCHMONT.

Hän puhui minusta itsestäni.

LADY BASILDON

(Laimeasti.) Ja olitteko te huvitettu?

ROUVA MARCHMONT

(Ravistaen päätänsä.) En vähimmässäkään määrässä.

LADY BASILDON

Millaisia marttyyrejä me olemmekaan, rakas Margaret!

ROUVA MARCHMONT

(Nousten.) Ja kuinka hyvin se sopii meille, Olivia.

    (Nousevat mennen musiikkihuonetta kohti. Varakreivi de
    Nanjac, nuori lähettiläs, tunnettu kaulusnauhoistaan ja
    englantilaiskiihkostaan, lähestyy syvään kumartaen ja
    yhtyy keskusteluun.)

MASON

(Ilmoittaen vieraita portaiden yläpäässä.) Herra ja lady Jane
Barford. Lordi Caversham.

LORDI CAVERSHAM

(Lähestyy. Hän on noin seitsemänkymmenen vuoden ikäinen
herrasmies, kantaa puvussaan Sukkanauharitarikunnan nauhaa ja
tähteä. Hieno Whig-perikuva. Aivan kuin joku Lawrencen valokuva.)
Hyvää iltaa lady Chiltern! Onko kelvoton nuori poikani ollut täällä?

LADY CHILTERN

(Hymyillen.) Luullakseni ei lordi Goring ole vielä saapunut.

MABEL CHILTERN

(Tullen lordi Cavershamin luo.) Miksi kutsutte lordi Goringia
kelvottomaksi?

(Mabel Chiltern on todellinen englantilaisen somuuden esikuva,
omenankukan kuosia. Hän on kuin tuoksuva, vapaa kukka. Hänen
hiuksissaan on auringonvalon väreilyä ja pieni suu avautuvine huulineen
on toivovan näköinen, kuin lapsen suu. Hänessä on nuoruuden lumoa
ja ihmettelevän viatonta rohkeutta. Terveen ihmisen mielestä hän ei
muistuta erikoista taideteosta. Mutta itse asiassa hän on Tanagran
veistokuvan näköinen, joskin hän loukkaantuisi, kun se hänelle
sanottaisiin.)

LORDI CAVERSHAM

Koska hän viettää sellaista joutilasta elämää.

MABEL CHILTERN

Kuinka niin voitte sanoa? Siksikö, että hän on ratsastamassa kello
kymmenen aamulla, käy oopperassa kolme kertaa viikossa, vaihtaa
pukuaan vähintään viisi kertaa päivässä ja on päivälliskutsuilla
joka ilta huvikauden aikana. Ettehän kutsune tuota joutilaaksi ajan
viettämiseksi, vai kuinka?

LORDI CAVERSHAM

(Katsahtaen häntä ystävällinen välähdys silmissään.) Te olette
ihastuttava nuori lady!

MABEL CHILTERN

Kuinka mairittelevasti sanottu, lordi Caversham! Tulkaa useammin
meille. Te tiedätte, että me olemme aina kotona keskiviikkoisin ja te
olette niin soman näköinen tähtinenne.

LORDI CAVERSHAM

En käy missään nykyään. Olen väsynyt Lontoon seuraelämään.
Enpä pahottelisi, vaikka joutuisinkin tuttavuuteen oman räätälini
kanssa; hänhän aina äänestää oikeistoa. Mutta vastustan ankarasti
jos minun pitäisi syödä päivällistä vaimoni muotikauppiaan keralla.
En milloinkaan yleensä ole voinut pitää lady Cavershamin hatuista.

MABEL CHILTERN

Oi! Minä rakastan Lontoon seurapiiriä. Minun mielestäni se on
suunnattomasti kehittynyt. Sen muodostavat nyt kokonaan koreat
hölmöt ja loistavat hupsut. Juuri kuten seurapiirin tuleekin olla.

LORDI CAVERSHAM

Hm! Kumpaa on Goring? Kaunis hölmö vai tuo toinen?

MABEL CHILTERN

(Vakavasti.) Minulla on nykyään ollut kunnia lukea lordi Goring
kuuluvaksi omaan erikoiseen luokkaansa. Mutta hän on suuremmoisesti
kehittymässä!

LORDI CAVERSHAM

Millaiseksi?

MABEL CHILTERN

(Hieman kumartaen.) Toivon, että saatte sen nähdä aivan
pian, lordi Caversham!

MASON

(Ilmoittaen vieraita.) Lady Markby. Rouva Cheveley.

(Lady Markby ja rouva Cheveley saapuvat. Lady Markby on
miellyttävä, ystävällinen, suosittu nainen harmaine somine
hiuslaitteineen ja pitseineen. Rouva Cheveley, joka häntä seuraa, on
pitkä ja solakka. Huulet hyvin ohuet ja tuntuvasti maalatut; kalpeilla
kasvoilla ohut helakka puna. Venetsialainen punanen tukka, kyömy
nenä ja pitkä kaula. Ihomaali korostaa hänen hipiänsä luonnollista
kalpeutta. Harmaan viheriäin silmäin katse on rauhaton. Hänen yllään on
heliotroopin värinen puku, koristettu jalokivillä. Häntä voi parhaiten
verrata orkidea-kukkaan ja herättää hän suuresti uteliaisuutta.
Liikkeet ovat erittäin sulavat. Hän on taidetuote, mutta kuvastaa liian
monta koulukuntaa.)

LADY MARKBY

Hyvää iltaa, rakas Gertrud! Kuinka kaunista, että sallitte minun tuoda
mukanani ystäväni rouva Cheveleyn. Kahden niin viehättävän naisen tulee
tutustua toisiinsa.

LADY CHILTERN

(Kääntyy rouva Cheveleytä kohti miellyttävästi hymyillen. Sitten
yht'äkkiä pysähtyy ja kumartaa miltei kylmästi.) Luulen, että
rouva Cheveley ja minä olemme tavanneet aikaisemmin. En tiennyt,
että olette mennyt naimisiin toisen kerran.

LADY MARKBY

(Vilkkaasti.) Ah, nykyajan ihmiset menevät naimisiin niin usein kuin
voivat, eivätkö menekin? Se on varsin tavanmukaista. (Maryboroughin
herttuattarelle.) Rakas herttuatar, kuinka herttua voi? Aivot yhä
heikot, luulen? Niin kyllä. Sitä saattoikin odottaa, eikö niin? Hänen
kelpo isänsä laita oli juuri samoin. Se on suvussa, eikö olekin?

ROUVA CHEVELEY

(Leikkien viuhkallaan.) Mutta olemmeko tosiaan tavanneet
ennemmin, lady Chiltern? En voi muistaa missä? Olen ollut poissa
Englannista niin kauvan.

LADY CHILTERN

Olimme koulussa yhdessä, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY

(Ylimielisesti.) Todellako? Olen unohtanut kaiken kouluajaltani.
Minulla on epäselvä vaikutelma, että se on ollut sietämätön.

LADY CHILTERN

(Kylmästi.) En kummastele tuota.

ROUVA CHEVELEY

(Mielistelevin elein.) Tiedättekö, lady Chiltern, minä katselen
ympärilleni kohdatakseni teidän viisaan miehenne. Senjälkeen
kun hän on tullut ulkoasiain virastoon, on hänestä Wienissä puhuttu
paljon. He onnistuvat oikein kirjoittamaan hänen nimensä
sanomalehdissä. Se on sinänsä mainetta mantereella.

LADY CHILTERN

Minä tuskin luulen, että teillä ja miehelläni tulee olemaan paljo
yhteistä, rouva Cheveley. (Siirtyy pois.)

VARAKREIVI DE NANJAC

Ah, hyvä rouva, miten hauska yllätys! En ole nähnyt teitä
sittenkuin Berlinissä!

ROUVA CHEVELEY

Ei senjälkeen kuin Berlinissä, varakreivi. Viisi vuotta sitten.

VARAKREIVI DE NANJAC

Ja te olette nuorempi ja kauniimpi kuin koskaan. Kuinka se
teille onnistuukin.

ROUVA CHEVELEY

Pitämällä sääntönä, että keskustelen yksinomaan todellisesti
viehättäväin ihmisten kanssa, kuten te.

VARAKREIVI DE NANJAC

Ah, te liehittelette minulle. Te mielistelette minua, kuten täällä on
tapana sanoa.

ROUVA CHEVELEY

Onko täällä tapana niin sanoa? Kuinka kauheita he ovat!

VARAKREIVI DE NANJAC

Kyllä niin, heillä on ihmeellinen kielenkäyttö. Sen sietäisi olla
laajemmalti tunnettu.

(Sir Robert Chiltern tulee. Hän on neljäkymmentä-vuotias, mutta
näyttää jonkun verran nuoremmalta. Puhtaaksi ajellut, hienopiirteiset
kasvot, tumma tukka ja tummat silmät. Merkkihenkilö. Ei kansanomainen,
kuten jotkut ovat. Mutta muutamat ihailevat häntä kiihkeästi ja
monet häntä syvästi kunnioittavat. Hänen käytöstapansa tekee todella
arvokkaan, ylpeältä vivahtavan vaikutuksen. Näkyy, että hän on
tietoinen elämässään saavuttamasta menestyksestä. Luonnonlaatunsa on
hermostunut, katse väsynyt. Suun ja leuan hiotut piirteet ovat jyrkästi
vastakohtaiset romanttisennäköisille, syväkatseisille silmille. Tuo
ristiriita kuvastaa intohimojen ja älyn täydellistä erillisyyttä,
ikäänkuin ajatus ja mielenliikutukset olisivat eristetyt omaan
piiriinsä tahdon voimakkuudella. Jotakin hermostunutta sieraimissa ja
kalpeissa, hienoissa, ilmehikkäissä käsissä. Olisi väärin kutsua häntä
kauniiksi. Kauneus ei säily Alahuoneessa (House of Commonissa). Mutta
Vandyck olisi kyllä halulla hänen päänsä maalannut.)

SIR ROBERT CHILTERN

Hyvää iltaa, lady Markby! Toivon, että olette tuonut sir Johnin
mukananne.

LADY MARKBY

Oi! Olen tuonut mukanani paljon ihastuttavamman henkilön
kuin sir John. Senjälkeen kun sir John on ottanut vakavasti osaa
politiikkaan, on hän muuttunut sietämättömäksi. Tosiaan, nyt
kun Alahuone on alkanut tulla käytäntöön, seuraa siitä paljon pahaa.

SIR ROBERT CHILTERN

Toivottavasti ei, lady Markby. Joka tapauksessa teemme parastamme
saadaksemme istuntoajan kulumaan, eikö niin? Mutta kuka on tuo
viehättävä henkilö, jonka olette ystävällisesti tuonut seurassanne?

LADY MARKBY

Hänen nimensä on rouva Cheveley. Eräs Dorsetshiren Cheveleystä,
luulen. Mutta en tiedä varmaan. Perheet ovat nykyään niin sekoittuneet.
Tosiaankin on sääntönä, että jokainen yrittää olla jotakin.

SIR ROBERT CHILTERN

Rouva Cheveley! Tuo nimi kuulostaa tutulta!

LADY MARKBY

Hän on juuri saapunut Wienistä.

SIR ROBERT CHILTERN

Ah, niin! Luulen tuntevani, ketä tarkoitatte.

LADY MARKBY

Oi! Hän seurustelee siellä kaikkialla ja hänellä on sellaisia hupaisia
häväistysjuttuja kaikista ystävistään. Minun täytyy todella mennä
Wieniin ensi talvena. Toivon, että siellä on lähetystössä hyvä
päällikkö.

SIR ROBERT CHILTERN

Ellei ole, niin tullaan lähettiläs varmasti kutsumaan pois. Olkaa
hyvä ja esittäkää rouva Cheveley minulle. Haluaisin nähdä häntä.

LADY MARKBY

Sallikaa esittelen teidät. (Rouva Cheveleylle.) Rakkaani, sir
Robert Chiltern on henkimenossa halusta tutustua teihin!

SIR ROBERT CHILTERN

(Kumartaen.) Jokainen menehtyy halusta tutustua loistavaan
rouva Cheveleyhin. Lähettiläämme Wienissä ei kirjoitakaan mistään
muusta.

ROUVA CHEVELEY

Kiitän teitä, sir Robert. Tuttavuus, joka alkaa kohteliaisuuksilla,
kehittyy varmasti tosiystävyydeksi. Se lähtee vauhtiin oikealla
tavalla. Huomaan tuntevani jo lady Chilternin.

SIR ROBERT CHILTERN

Tosiaankin?

ROUVA CHEVELEY

Kyllä. Hän juuri muistutti minulle, että kävimme koulua yhdessä.
Nytpä sen täydelleen muistankin. Hän sai aina kiitosta hyvästä
käytöksestä. Muistan selvästi, että lady Chiltern aina sai palkintoja
hyvästä käytöksestä.

SIR ROBERT CHILTERN

(Hymyillen.) Ja mitä palkintoja te saitte, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Minun palkintoni tulivat vähän myöhemmin, elämässä. Tietääkseni ei
mikään niistä ole hyvästä käytöksestä. Olen unohtanut.

SIR ROBERT CHILTERN

Olen varma, että ne ovat tulleet jostakin hurmaavasta!

ROUVA CHEVELEY

Tietääkseni eivät naiset aina saa palkintoja hurmaavaisuudestaan.
Tietääkseni heitä siitä tavallisimmin rangaistaan. Varmasti
useimmat naiset nykyään vanhenevat enemmän ihailijainsa
tungettelevaisuuden tähden kuin minkään muun syyn vuoksi! Ainakin
on se ainoa tapa, millä voin selittää kauniiden lontoolaistenne
hirveästi riutuneen ulkonäön.

SIR ROBERT CHILTERN

Miten kauhistuttavalta tuo filosofia kuulostaa! Yritys määritellä
teitä, rouva Cheveley, olisi ehkä tunkeilevaa. Mutta saanen
luvan kysyä, oletteko te sydämeltänne ja sielultanne optimisti
vai pessimisti? Nehän näyttävät olevan ainoat nykyajalle säilyneet
tavanmukaiset uskonnot.

ROUVA CHEVELEY

Oi, en ole kumpaakaan. Optimismi alkaa rohkealla virnistyksellä
ja pessimismi päättyy surkeaan ilveilyyn. Sitäpaitsi ne molemmat
ovat vain olotiloja.

SIR ROBERT CHILTERN

Pidätte parempana olla luonnollinen.

ROUVA CHEVELEY

Toisinaan, mutta sitä tilaa on niin vaikea säilyttää.

SIR ROBERT CHILTERN

Mitähän nuo nykyaikaiset sielutieteellisten kuvausten kirjoittajat
joista kuulemme niin paljon, mahtaisivat sanoa tällaisesta opista.

ROUVA CHEVELEY

Ah! Naisten voima johtuu siitä tosiasiasta, että sielutiede ei voi
meitä selittää. Miehiä voidaan eritellä, – naisia ... vain jumaloida.

SIR ROBERT CHILTERN

Ajattelette siis, että tiede ei voi syventyä naisen ongelmaan?

ROUVA CHEVELEY

Tiede ei milloinkaan voi syventyä järjettömyyteen. Senvuoksi
sillä ei ole mitään tulevaisuutta tässä maailmassa.

SIR ROBERT CHILTERN

Ja nainen edustaa järjettömyyttä!

ROUVA CHEVELEY

Hyvin puetut naiset sitä tekevät.

SIR ROBERT CHILTERN

(Kohteliaasti kumartaen.) Pelkään, että tuskin voinen olla yhtä
mieltä kanssanne. Mutta istuutukaa! Ja kertokaa nyt minulle,
miksi luovuitte loistavasta Wienistänne tullaksenne sumuiseen
Lontooseemme – tahi onko kysymys liiaksi epähieno?

ROUVA CHEVELEY

Kysymykset eivät ole koskaan epähienoja. Vastaukset sitä
joskus ovat.

SIR ROBERT CHILTERN

Hyvä, joka tapauksessa saanen tietää, onko syynä politiikka
vai huvi?

ROUVA CHEVELEY

Politiikka on ainoa huvini. Tehän tiedätte, ettei nykyään ole tapana
kiemailla ennen neljänkymmenen eikä muuttua romanttiseksi ennen
neljänkymmenenviiden vuoden ikää. Ja niin ollen meillä poloisilla
naisilla, jotka olemme alle kolmenkymmenen tai sanomme sitä
olevamme, ei ole muita aloja kuin politiikka ja hyväntekeväisyys.
Ja hyväntekeväisyys näyttää minusta tulleen pakopaikaksi yksinomaan
sellaisille ihmisille, jotka haluavat kiusata lähimäisiään. Valitsen
mieluummin politiikan. Ajattelen, se on – mukavampi.

SIR ROBERT CHILTERN

Valtiollinen elämä on ylevä ura!

ROUVA CHEVELEY

Toisinaan. Ja toisinaan se on viisasta peliä, sir Robert. Ja toisinaan
on se suuri kiusa.

SIR ROBERT CHILTERN

Miltä se teistä tuntuu?

ROUVA CHEVELEY

Minustako? Kaikkein kolmen yhdistelmältä. (Pudottaa viuhkansa.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Ottaa ylös viuhkan.) Saanko luvan?

ROUVA CHEVELEY

Kiitos!

SIR ROBERT CHILTERN

Mutta ette ole minulle sanonut vielä, miten teette niin
odottamattomasti kunniaa Lontoolle? Meidän huvikautemme on jo melkein
ohi.

ROUVA CHEVELEY

Oi! En välitä Lontoon huvikaudesta! Se on liian aviosäädyllinen.
Ihmiset joko metsästävät aviomiehiä tai piilottautuvat näiltä.
Toivoin tapaavani teidät. Se on aivan totta. Te tiedätte, millainen
naisen uteliaisuus on. Melkein yhtä suuri kuin miehen! Toivoin
kovasti, että saisin tavata teidät – pyytääkseni teitä tekemään
jotakin hyväkseni.

SIR ROBERT CHILTERN

Toivon ettei se olisi mikään pikku asia, rouva Cheveley. Minusta
pienet tehtävät ovat niin perin vaikeita suorittaa.

ROUVA CHEVELEY

(Hetken mietittyään.) Ei! Tietääkseni ei kysymyksessä ole
mikään aivan pieni asia.

SIR ROBERT CHILTERN

Olen niin iloinen. Kertokaa, mikä se on?

ROUVA CHEVELEY

Myöhemmin. (Nousee.) Ja nyt saanen katsastaa teidän kaunista
huoneistoanne? Olen kuullut teillä olevan suuremmoisia maalauksia.
Onneton parooni Arnheim – te muistatte paroonin – tapasi kertoa
minulle, että teillä on useita ihmeteltäviä Corot'in maalauksia.

SIR ROBERT CHILTERN

(Tuskin huomattavasti hätkähtäen.) Tunsitteko parooni Arnheimin hyvin?

ROUVA CHEVELEY

(Hymyillen.) Läheisesti. Entä te?

SIR ROBERT CHILTERN

Yhteen aikaan.

ROUVA CHEVELEY

Ihmeellinen mies! – Eikö ollutkin?

SIR ROBERT CHILTERN

(Hetkisen vaitiolon jälkeen.) Hän oli monessa suhteessa hyvin
huomattava.

ROUVA CHEVELEY

Ajattelen usein, että on vahinko, kun ei hän koskaan
tullut kirjoittaneeksi muistelmiaan. Ne olisivat olleet mitä
mielenkiintoisimmat.

SIR ROBERT CHILTERN

Kyllä; hän tunsi ihmiset ja kaupungit hyvin, aivankuin vanha
kreikkalainen.

ROUVA CHEVELEY

Ilman sitä kauheata haittaa, että hänen kotonaan olisi ollut
Penelope häntä odottamassa.

    [Penelope on Homeron runojen sankarin Odysseuksen puoliso,
    jonka tämä harharetkiltään palattuaan tapaa kotona röyhkeiden
    kosijain ahdistamana. Suomentajan muistutus.]

MASON

Lordi Goring.

(Lordi Goring saapuu. Hän on kolmekymmentäneljä-vuotias, mutta aina
sanotaan häntä nuoremmaksi. Hyvin muodostuneet, uurteettomat kasvot.
Hän on älykäs, mutta ei haluaisi, että sitä hänestä ajateltaisiin. On
moitteeton keikari, loukkaantuisi, jos häntä pidettäisiin romanttisena.
Hän leikkii elämällä ja on todella hyvässä suhteessa maailmaan. Häntä
huvittaa tulla väärin ymmärretyksi. Se tuottaa hänelle erikoisaseman.)

SIR ROBERT CHILTERN

Hyvää iltaa, rakas Arthur! Rouva Cheveley, sallikaa esittelen
teidät lordi Goringille, Lontoon suurimmalle tyhjäntoimittajalle.

ROUVA CHEVELEY

Olen tavannut lordi Goringin ennemmin.

LORDI GORING

(Kumartaen.) En luullut teidän enään minua muistavan, rouva
Cheveley.

ROUVA CHEVELEY

Muistini on erinomaisessa kunnossa. Ja oletteko te yhä poikamies?

LORDI GORING

Niin ... otaksun.

ROUVA CHEVELEY

Kuinka kovin romanttista!

LORDI GORING

Oi! En ole hituistakaan romanttinen. En ole vielä tarpeeksi
vanha. Luovutan romantiikan itseäni vanhemmille.

SIR ROBERT CHILTERN

Lordi Goring on Boodle-klubin tuote, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY

Hänessä heijastuvat kaikki tuon laitoksen saavutukset.

LORDI GORING

Saanen kysyä, viivyttekö Lontoossa kauvan?

ROUVA CHEVELEY

Se riippuu osittain ilmasta, osittain ruuasta ja osaksi sir Robertista.

SIR ROBERT CHILTERN

Ettehän syösne meitä eurooppalaiseen sotaan, toivon mä?

ROUVA CHEVELEY

Ei ole mitään vaaraa nykyään. (Nyökkää lordi Goringille
ihastuneesti ja menee sir Robert Chilternin kanssa. Lordi
Goring astelee Mabel Chilternin luokse.)

MABEL CHILTERN

Olette kovin myöhästynyt!

LORDI GORING

Oletteko kaivannut minua?

MABEL CHILTERN

Kauheasti.

LORDI GORING

Olenpa pahoillani, etten viipynyt poissa kauvemmin. Pidän siitä,
että minua kaivataan.

MABEL CHILTERN

Kuinka kovin itsekäs olette!

LORDI GORING

Olen kovin itsekäs.

MABEL CHILTERN

Te aina puhutte minulle huonoista ominaisuuksistanne, lordi
Goring.

LORDI GORING

Olen vasta puolet niistä teille kertonut, neiti Mabel!

MABEL CHILTERN

Ovatko ne toiset hyvin huonoja?

LORDI GORING

Aivan hirveitä! Kun ajattelen niitä yöllä, menen heti nukkumaan.

MABEL CHILTERN

Hyvä! Pahat ominaisuutenne tuottavat minulle mielihyvää.
En tahtoisi, että luopuisitte yhdestäkään niistä.

LORDI GORING

Siinä teette kauniisti. Mutta te olettekin aina hieno. Ohimennen
haluaisin tehdä teille erään kysymyksen, neiti Mabel. Kuka toi
rouva Cheveleyn tänne? Tuon heliotroopin väreihin puetun naisen,
joka juuri poistui huoneesta veljenne kanssa.

MABEL CHILTERN

Oi! Luulen lady Markbyn tuoneen hänet. Miksi sitä kysytte?

LORDI GORING

En ole häntä vuosiin nähnyt, siinä kaikki.

MABEL CHILTERN

Miten mieletön peruste.

LORDI GORING

Kaikki perusteet ovat mielettömiä.

MABEL CHILTERN

Minkälainen nainen hän on?

LORDI GORING

Oi! Nero päivällä, kaunotar yöllä!

MABEL CHILTERN

En pidä hänestä alun pitäin.

LORDI GORING

Se osoittaa teidän erinomaisen hyvää vaistoanne.

VARAKREIVI DE NANJAC

(Lähestyen.) Ah, englantilainen nuori nainen on lohikäärme
hyvän vaistonsa puolesta, eikö olekin? – Aivan lohikäärme, mitä
hyvään vaistoon tulee.

LORDI GORING

Niin sanomalehdet meille aina kuvaavat.

VARAKREIVI DE NANJAC

Luen kaikki englantilaiset sanomalehdet. Minusta ne ovat huvittavia.

LORDI GORING

Sitten, rakas Nanjac, luette ne varmaan rivien välistä.

VARAKREIVI DE NANJAC

Kyllä haluaisin sitä, mutta opettajani vastustaa. (Mabel Chilternille.)
Saanko luvan saattaa teidät musiikkisaliin, neiti.

MABEL CHILTERN

(Näyttäen hyvin pettyneeltä.) Mielihyvällä, varakreivi. (Kääntyen
lordi Goringiin.) Ettekö te tule musiikkisaliin?

LORDI GORING

En jos siellä on musiikkia, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN

(Erikseen.) Musiikki on saksalaista. Ette sitä ymmärtäisi.
(Poistuu varakreivi Nanjacin seurassa. Lordi Caversham tulee
poikansa luo.)

LORDI CAVERSHAM

Hyvä! Sir, mitä teet täällä? Tuhlaat elämääsi kuten tavallista.
Olisit vuoteessa, sir. Valvot liian myöhäiseen. Kuulin, että olit
toissa yönä lady Ruffordin tanssiaisissa kello neljään aamulla.

LORDI GORING

Ainoastaan neljännestä yli kolmen, isä.

LORDI CAVERSHAM

En käsitä, miten kestät lontoolaista seurapiiriä. Asiat ovat
menneet hiiteen. Suuri määrä joutavasta lörpöttelystä on tuulen
pieksämistä.

LORDI GORING

Rakastan tyhjää suunsoittoa, isä. Se on ainoa asia, josta jotain
tajuan.

LORDI CAVERSHAM

Sinä näytät ottavan elämän yksinomaan huvin kannalta.

LORDI GORING

Mitäpä muutakaan on, jonka vuoksi eläisi, isä? Mikään ei niin
vanhenna kuin onni.

LORDI CAVERSHAM

Olet sydämetön, sir, hyvin sydämetön.

LORDI GORING

Toivoakseni en, isä. Hyvää iltaa, lady Basildon!

LADY BASILDON

(Rypistäen sieviä kulmakarvojaan.) Oletteko täällä? Minulla ei
ollut aavistusta, että te milloinkaan tulisitte valtiolliseen seuraan.

LORDI GORING

Ihailen valtiollista seuraa. Se on ainoa paikka, missä saamme
olla kuulematta ihmisten puhuvan politiikasta.

LADY BASILDON

Puhun halulla politiikasta. Puhun siitä päivät pitkään, mutta
en siedä kuulla siitä. En käsitä, kuinka miespoloiset Alahuoneessa
kestävät pitkiä väittelyjä.

LORDI GORING

Siten etteivät koskaan kuuntele.

LADY BASILDON

Todellakin?

LORDI GORING

(Totisimmalla ilmeellään.) Kuinka muutoin! Näettekö, on
hyvin vaarallinen asia kuunnella. Jos kuuntelisi, voisi tulla
vakuutetuksi, ja mies, joka sallii tosiasiain muuttaa vakaumustaan,
on läpeensä mieletön henkilö.

LADY BASILDON

Ah! Tuo selittää niin paljon sellaista, mitä miehissä en ole koskaan
ymmärtänyt ja naisissa niin paljon, mille heidän puolisonsa eivät
ensinkään anna arvoa.

ROUVA MARCHMONT

(Huokaisten.) Meidän puolisomme eivät koskaan anna millekään
ominaisuudellemme arvoa. Meidän on mentävä toisten luo sitä
saadaksemme.

LADY BASILDON

(Korostaen.) Niin. Aina toisten, eikö pidäkin?

LORDI GORING

(Hymyillen.) Ja noin ajattelee kaksi ladyä, joilla tiedetään
olevan Lontoon eniten ihailtavat aviomiehet.

ROUVA MARCHMONT

Tuota juuri emme voi kestää. Minun Reginaldini on aivan tavattomasti
moitteeton. Hän on todella sietämätön siitä syystä ajottain. Ei luulisi
hänen milloinkaan kadottavan tasapainoaan.

LORDI GORING

Miten julmaa! Toden totta, tuo asia sietäisi tulla laajemmalti
tunnetuksi.

LADY BASILDON

Basildon on aivan yhtä kehno. Hän on yhtä palvelevainen aivankuin olisi
poikamies.

ROUVA MARCHMONT

(Pusertaen lady Basildonin kättä.) Olivia parkani! Olemme
menneet naimisiin täydellisten aviomiesten kanssa ja olemme
saaneet siitä hyvän rangaistuksen.

LORDI GORING

Luulisinpa, että ne ovat aviomiehenne, jotka ovat saaneet
rangaistuksen.

ROUVA MARCHMONT

(Kohoten seisaalleen.) Oi rakkaani, ei! He ovat mahdollisimman
onnellisia! Ja mitä luottamukseemme tulee, on surullista, kuinka
he luottavat meihin.

LADY BASILDON

Todellakin surullista!

LORDI GORING

Tahi naurettavaa, lady Basildon?

LADY BASILDON

Ei varmastikaan naurettavaa, lordi Goring. Kuinka epäystävällistä, että
mieleenne johtuu sellaista!

ROUVA MARCHMONT

Pelkään, että lordi Goring on vihollisen piirittämä, kuten tavallista.
Näin hänen puhelevan rouva Cheveleyn kanssa sisääntulossaan.

LORDI GORING

Soma nainen, rouva Cheveley!

LADY BASILDON

(Terävästi.) Olkaa hyvä ja elkää kiitelkö muita naisia meidän
läsnäollessamme. Suvaitkaa odottaa, että me sen teemme.

LORDI GORING

Minä odotin.

ROUVA MARCHMONT

Hyvä, me emme rupea häntä ylistämään. Olen kuullut, kuinka
hän oli mennyt operaan maanantai-iltana ja puhunut Tommy
Ruffordille illallisella, että mikäli hän voi nähdä, on Lontoon
seurapiiri muodostunut pelkästään hulttioista ja keikareista.

LORDI GORING

Hän on aivan oikeassa, myös. Miehet kaikki ovat hulttioita ja
naiset kaikki keikareita, eivätkö olekin?

ROUVA MARCHMONT

(Hetken vaitiolon perästä.) Oi. Te todella arvelette rva Cheveleyn
sitä tarkoittaneen.

LORDI GORING

Tietysti! Ja sitäpaitsi on rouva Cheveleyn tekemä huomautus
hyvin järkevä.

MABEL CHILTERN

Miksi keskustelette rouva Cheveleystä? Jokainen juttelee rouva
Cheveleystä. Lordi Goring, sanokaahan – mitä te sanoitte rouva
Cheveleystä? Oi, muistan, että hän on nero päivällä ja kaunotar
yöllä.

LADY BASILDON

Mikä hirmuinen yhdistelmä! Niin kovin luonnoton!

ROUVA MARCHMONT

(Mitä uinailevimmalla ilmeellään.) Katselen mielelläni neroa
ja kuuntelen kauniita ihmisiä.

LORDI GORING

Ah! Tuo on sairaalloista, rouva Marchmont.

ROUVA MARCHMONT

(Kirkastuen mielihyväisen näköiseksi.) Olen niin iloinen, kun
kuulen teidän noin lausuvan. Marchmont ja minä olemme olleet
naimisissa seitsemän vuotta, eikä hän ole kertaakaan sanonut,
että olisin sairaalloinen. Miehet ovat niin kiusallisen huomaamattomia.

LADY BASILDON

(Kääntyen häneen.) Olen aina sanonut teille, rakas Margaret,
että olette sairaalloisin henkilö Lontoossa.

ROUVA MARCHMONT

Ah. Mutta te olette aina osaaottavainen, Olivia!

MABEL CHILTERN

Onko sairaalloista haluta syötävää? Minulla on suuri halu saada
ruokaa. Lordi Goring, tahdotteko tarjota minulle hieman illallista?

LORDI GORING

Mielihyvällä, neiti Mabel. (Menee hänen kanssaan.)

MABEL CHILTERN

Kuinka julma olette ollut! Ette ole puhutellut minua koko iltana.

LORDI GORING

Kuinka olisin voinut. Tehän poistuitte lapsidiplomaatin seurassa.

MABEL CHILTERN

Olisitte seurannut meitä. Takaa-ajaminen olisi ollut pelkkä
kohteliaisuus. Epäilen, pidänkö teistä lainkaan tänä iltana.

LORDI GORING

Minä pidän teistä äärettömästi.

MABEL CHILTERN

Hyvä, toivon, että osotatte sitä jollakin huomattavammalla
tavalla. (Menevät portaita alas.)

ROUVA MARCHMONT

Olivia, minulla on omituinen, äärettömän raukeuden tunne.
Luullakseni haluaisin kovin jotain illalliseksi. Tunnen haluavani
saada hieman illallista.

LADY BASILDON

Minä ihan suorastaan menehdyn nälästä, Margaret!

ROUVA MARCHMONT

Miehet ovat hirveän itsekkäitä, he eivät koskaan ajattele näitä
asioita.

LADY BASILDON

Miehet ovat kovin aineellisia, kovin aineellisia! (Varakreivi
de Nanjac saapuu musiikkisalista eräiden muitten vieraitten
seurassa. Tarkasteltuaan huolellisesti kaikkia läsnäolevia hän lähestyy
lady Basildonia.)

VARAKREIVI DE NANJAC

Onko minulla kunnia pyytää teitä illalliselle, kreivitär?

LADY BASILDON

(Kylmästi.) En koskaan syö illallista, kiitän teitä, varakreivi.
(Varakreivi on peräytymäisillään. Lady Basildon tämän
huomatessaan nousee heti ja tarttuu varakreivin käsivarteen.) Mutta
tahdon tulla teidän kanssanne mielihyvällä.

VARAKREIVI DE NANJAC

Pidän niin syömisestä! Olen hyvin englantilainen kaikissa makuasioissa.

LADY BASILDON

Näytätte aivan englantilaiselta, varakreivi, aivan englantilaiselta.
(Poistuvat. Herra Montford täysin huoliteltu, nuori keikari,
lähestyy rouva Marchmontia.)

HERRA MONTFORD

Haluatteko hieman illallista, rouva Marchmont?

ROUVA MARCHMONT

(Veltosti.) Kiitos, herra Montford, en ajatellut ollenkaan illallista.
(Nousee nopeaan ja tarttuu tämän käsivarteen.) Mutta tahdon
istua vierellänne ja vartioida teitä.

HERRA MONTFORD

Tietääkseni en halua olla vartioitu syödessä.

ROUVA MARCHMONT

Sitten tahdon vartioida jotakin toista.

HERRA MONTFORD

Tietääkseni en halua sitäkään.

ROUVA MARCHMONT

(Erikseen.) Pyydän, herra Montford, elkää toimeenpanko tätä
piinallista mustasukkaisuuden näytelmää yleisön nähden. (Menevät
alas portaita muiden vieraitten seurassa sivuuttaen sir Robert
Chilternin ja rouva Cheveleyn, jotka nyt tulevat.)

SIR ROBERT CHILTERN

Käyttekö joissakin maanmiestemme kodeissa ennenkun lähdette
Englannista, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Oi en! En voi sietää englantilaisia perhekutsuja. Englannissa
ihmiset todella kokevat esiintyä loistavasti aamiaisella. Siinä he
ovat kauhistuttavia. Vain tolvanat ovat loisteliaita aamiaisella.
Ja sitten perheenpää aina pitää hartaushetken. Viipymiseni Englannissa
todella riippuu teistä, sir Robert. (Istuu sohvalle.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Ottaen tuolin hänen lähellään.) Todellako?

ROUVA CHEVELEY

Aivan totta. Toivon saada puhua teille suuresta valtiollisesta
ja taloudellisesta kysymyksestä, Argentinan kanavayhtiöstä, tosiaan.

SIR ROBERT CHILTERN

Miten kuiva, käytännöllinen tuo teidän keskustelun aiheenne,
rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY

Oi! Minä rakastan kuivia, käytännöllisiä puheenaiheita. Mutta
kuivia, käytännöllisiä ihmisiä en rakasta. Siinä on suuri ero.
Sitäpaitsi te olette huvitettu, minä tiedän, kansainvälisestä
kanavasuunnitelmasta. Te olitte lordi Radleyn sihteeri, ettekö
ollutkin, kun hallitus osti Suetsin kanavan osakkeita.

SIR ROBERT CHILTERN

Kyllä! Mutta Suetsin kanava oli suuri ja valtava yritys. Sen avulla
saimme välittömän meritien Intiaan. Sillä oli yleisvaltakunnallinen
arvo. Oli tarpeellista, että valvonta oli meillä. Tämä Argentinan
suunnitelma on tavallinen pääomanvaihtohuijaus.

ROUVA CHEVELEY

Keinottelua, sir Robert. Loistavaa, rohkeaa keinottelua.

SIR ROBERT CHILTERN

Uskokaa minua, rouva Cheveley, se on huijausta. Kutsukaamme asioita
niitten oikealla nimellä. Se tekee kysymykset yksinkertaisemmiksi.
Meillä on kaikki tiedot siitä ulkoasiain virastossa. Todellakin olen
lähettänyt erityisen toimikunnan ottamaan selvää yksityiskohdista ja
se tiedottaa, että työt ovat tuskin alkaneet eikä kukaan näy tietävän,
mihin rahat, jotka jo ovat merkityt, lienevät joutuneet. Koko homma on
toinen Panama, eikä sillä ole neljänneksiosaksikaan niitä menestymisen
mahdollisuuksia, jotka tuolla onnettomalla yrityksellä oli. Toivon,
että ette ole tehnyt siihen sijoituksia. Olen varma, että te olette
liian viisas sellaista tehdäksenne.

ROUVA CHEVELEY

Olen sijoittanut siihen hyvin paljon.

SIR ROBERT CHILTERN

Kuka saattoi neuvoa teitä tekemään niin hullusti?

ROUVA CHEVELEY

Teidän vanha ystävänne – – – ja minun.

SIR ROBERT CHILTERN

Kuka?

ROUVA CHEVELEY

Parooni Arnheim.

SIR ROBERT CHILTERN

(Rypistäen otsaansa.) Ah niin! Muistan niihin aikoihin kun hän
kuoli, kuulleeni, että hän oli tullut sekaantuneeksi tuohon
liikeyritykseen kokonaisuudessaan.

ROUVA CHEVELEY

Se oli hänen viimeinen tarinansa. Viimeinen, mutta ainoa, joka
teki hänelle oikeutta.

SIR ROBERT CHILTERN

(Nousten.) Mutta te ette ole nähnyt vielä Corot'in taulujani.
Ne ovat musiikkisalissa. Corot näyttää sopivan musiikin yhteyteen,
eikö niin? Saanen näyttää niitä teille.

ROUVA CHEVELEY

En ole tänä iltana sillä tuulella, että hopean hohde ja punertava
sarastus huvittaisivat. Tulin puhumaan kauppa-asiasta. (Viittaa
viuhkallaan sir Robertille, että tämä istuisi hänen viereensä.)

SIR ROBERT CHILTERN

Pelkään, etten voi antaa teille mitään neuvoa, rouva Cheveley,
paitsi että kohdistaisitte mielenkiintonne johonkin vähemmän
vaaralliseen. Kanavan menestys riippuu tietenkin Englannin
suhtautumisesta ja tulen juuri huomeniltana esittämään toimikunnan
tiedonannot Alahuoneelle.

ROUVA CHEVELEY

Sitä teidän ei pidä tehdä. Omien etujenne vuoksi, sir Robert,
puhumattakaan minun, elkää tehkö sitä!

SIR ROBERT CHILTERN

(Katsellen häntä ihmeissään.) Omien etujeni? Rakas rouva
Cheveley, mitä tarkoitatte? (Istuu hänen viereensä.)

ROUVA CHEVELEY

Sir Robert, tahdon olla aivan vilpitön teitä kohtaan. Minä toivon,
että te luovutte selonteosta, jonka olitte aikonut antaa Alahuoneelle
sillä perusteella, että teillä on syytä uskoa toimikunnan joutuneen
harhaan väärien tiedonantojen tai ennakkoluulojen tai muun
sellaisen vuoksi. Niinpä toivon teidän lausuvan muutamia sanoja
painostaaksenne hallitusta ottamaan asian uudelleen käsiteltäväksi
ja että teillä on syytä uskoa kanavalla valmistuttuaan olevan
suuren kansainvälisen arvon. Te tiedätte millaisia seikkoja ministerit
tämänlaatuisissa tapauksissa sanovat. Jotkin tavalliset mauttomuudet
riittävät. Nykyaikaisessa elämässä ei millään ole niin suurta
tehoa kuin hyvillä mauttomuuksilla. Ne tekevät koko maailman
niin läheiseksi. Tahdotteko tehdä tämän minun tähteni?

SIR ROBERT CHILTERN

Rouva Cheveley, ettehän voi vakavasti tehdä minulle tuollaista
ehdotusta.

ROUVA CHEVELEY

Olen aivan vakava.

SIR ROBERT CHILTERN

(Kylmästi.) Pyydän, sallikaa minun uskoa, että ette sitä ole.

ROUVA CHEVELEY

(Puhuen suurella ponnella ja harkiten.) Ah, mutta minä olen!
Ja jos teette, mitä pyydän, niin – – minä tulen maksamaan hyvin
runsaasti.

SIR ROBERT CHILTERN

Maksamaan minulle!

ROUVA CHEVELEY

Niin!

SIR ROBERT CHILTERN

Pelkään, etten oikein ymmärrä, mitä tarkoitatte.

ROUVA CHEVELEY

(Nojautuen taaksepäin sohvaan ja katsoen häneen.) Kuinka kova
pettymys! Ja olen tullut koko tuon matkan Wienistä vakuutettuna,
että te täysin ymmärrätte minua.

SIR ROBERT CHILTERN

Pelkään, että en ymmärrä.

ROUVA CHEVELEY

(Mitä välinpitämättömimmällä tavalla.) Rakas sir Robert, te
olette maailmanmies ja teillä on oma hintanne, otaksun. Niin on
jokaisen laita nykyään. Haitta on siinä, että ihmiset ovat niin hirveän
kalliita. Tunnen, että minäkin olen. Toivon, että te olette
kohtuullisempi maksuehtoihin nähden.

SIR ROBERT CHILTERN

(Nousten loukkaantuneena.) Jos sallitte minun lausua, niin teidän
uranne olkoon omanne. Olette elänyt niin kauvan ulkomailla,
rouva Cheveley, että ette näy voivan käsittää, että puhuttelette
englantilaista kunnian miestä.

ROUVA CHEVELEY

(Pidättää häntä koskettaen viuhkallaan hänen käsivarteensa ja
tarttuu siihen puhellessaan.) Käsitän, että puhun miehelle, joka
laski perustuksen menestykselleen myymällä virastosalaisuuden
liikekeinottelijalle.

SIR ROBERT CHILTERN

(Purren huultaan.) Mitä tarkoitatte?

ROUVA CHEVELEY

(Nousten ja tähystäen häntä.) Tarkoitan, että tunnen todellisen
rikkautenne ja uranne lähtökohdan ja olen saanut sitäpaitsi kirjeenne.

SIR ROBERT CHILTERN

Minkä kirjeen?

ROUVA CHEVELEY

(Ivallisesti.) Kirjeen, jonka kirjotitte parooni Arnheimille,
kun olitte lordi Radleyn sihteeri, kehottaen paroonia ostamaan
Suetsin kanavan osakkeita – kirjeen, joka oli kirjoitettu kolme
päivää ennemmin kuin hallitus ilmoitti oman ostonsa.

SIR ROBERT CHILTERN

(Käheästi.) Se ei ole totta.

ROUVA CHEVELEY

Te luulitte, että kirje oli tullut hävitetyksi. Kuinka olittekin
mieletön. Se on minun hallussani.

SIR ROBERT CHILTERN

Kauppa, johon viittaatte, ei ollut muuta kuin liikeyritys. Alahuone ei
ollut vielä ratkaissut ehdotusta. Se olisi voinut tulla hyljätyksi.

ROUVA CHEVELEY

Se oli huijausta, sir Robert. Kutsukaamme asioita niitten oikealla
nimellä. Se tekee kaiken yksinkertaisemmaksi. Ja nyt myyn teille
tuon kirjeen ja hinta, minkä siitä vaadin on julkinen Argentinan
suunnitelman kannatuksenne. Te loitte onnenne yhden kanavapuuhan
turvissa. Teidän on autettava minua ja ystäviäni luomaan
omamme toisen avulla.

SIR ROBERT CHILTERN

On häpeällistä, mitä ehdotatte – – häpeällistä.

ROUVA CHEVELEY

Oh ei! Se on elämän leikkiä, jossa meillä kaikilla on osamme,
sir Robert, ennemmin tahi myöhemmin.

SIR ROBERT CHILTERN

En voi tehdä, mitä pyydätte minulta.

ROUVA CHEVELEY

Te tarkoitatte, ettette voi auttaa tekemällä sitä. Te tiedätte
seisovanne jyrkänteen reunalla. Eikä teidän asianne ole lausua
maksuehtoja. Teidän on ne hyväksyttävä. Otaksutaan, että
kieltäytyisitte.

SIR ROBERT CHILTERN

Mitä sitten?

ROUVA CHEVELEY

Hyvä sir Robert, mitä sitten? Te olette perikadon oma, siinä kaikki.
Muistakaa, mihin huippuun puritaanisuutenne Englannissa on saattanut
teidät. Vanhaan aikaan ei kukaan uskotellut olevansa hituistakaan
parempi naapuriaan. Tosiaan, tekeytymistä lähimmäistään rahtusen
paremmaksi pidettiin äärimmäisen alhaisena ja keskiluokalle ominaisena.
Nykypäivinä ajanmukaisen siveysintoilumme vuoksi jokaisen on
teeskenneltävä puhtauden ja turmeltumattomuuden esikuvaa ja kaikkia
muita seitsemää kuolettavaa hyvettä – – – ja mikä on tulos? Te
kaikki kaadutte kuin nappulat – yksi toisenne jälkeen. Ei niin vuotta
kulu Englannissa ilman että joku suistuu. Häväistysjutut tapasivat
valaa loistoa tahi vähintäin mielenkiintoa mieheen – nyt ne hänet
murskaavat. Ja teidän juttunne on hyvin roskainen. Ette voi kestää
sitä. Jos tunnettaisiin, että te nuorena miehenä, suuren ja tärkeän
ministerin sihteerinä myitte virastosalaisuuden suuresta rahasummasta,
ja että se oli teidän varallisuutenne ja menestyksenne lähde, niin
teidät haukuttaisiin pois julkisesta elämästä ja teidän olisi
väistyttävä kokonaan. Ja vihdoinkin, sir Robert, miksi teidän pitäisi
uhrata koko tulevaisuutenne mieluummin kuin toimia valtioviisaasti
vihollistenne kanssa? Tällä hetkellä olen vihollisenne. Minä myönnän
sen. Ja minä olen paljon väkevämpi kuin te. Suuri pataljoona on
minun puolellani. Teillä on loistava asema, mutta juuri loistava
asemanne tekeekin teidät niin araksi. Te ette voi puolustaa sitä.
Ja minä uhkaan hyökkäyksellä. Tietenkään en puhu teille moraalia.
Teidän täytyy kohtuudella myöntää, että olen säästänyt teidät siitä.
Vuosia sitten teitte älykkään häikäilemättömän teon; se tuotti suurta
menestystä. Te saatte siitä kiittää onneanne ja asemaanne. Ja nyt
teidän on siitä maksaminen. Aikaisemmin tai myöhemmin meidän kaikkien
tulee maksaa siitä, mitä teemme. Nyt on teidän maksettava. Ennenkun
eroan seurastanne tänä iltana, on teidän luvattava, että vaikenette
tiedotuksenne suhteen ja puhutte Alahuoneessa suunnitelman puolesta.

SIR ROBERT CHILTERN

Teidän pyyntönne on mahdoton.

ROUVA CHEVELEY

Teidän on tehtävä se mahdolliseksi. Te ryhdytte tekemään
sen mahdolliseksi. Sir Robert, te tunnette, millaisia englantilaiset
sanomalehtenne ovat. Otaksutaan, että jätettyäni tämän talon
ajan johonkin sanomalehden toimitukseen ja annan sille tämän
häväistysjutun ja todisteet siihen. Ajatelkaa heidän ilkeää iloaan
siitä huvista, että saavat laahata teidät alas ja syöstä lokaan ja
liejuun. Ajatelkaa tekopyhyyttä, millä heidän tahmean äitelä
pääkirjoituksensa on kirjoitettu ja sitä, että hairahdus paljastetaan
julkisessa lehdessä.

SIR ROBERT CHILTERN

Pysähtykää! Te tahdotte minun peruuttamaan tiedonannon
ja pitämään lyhyen puheen vakuuttaen, että uskon suunnitelmalla
olevan mahdollisuuksia?

ROUVA CHEVELEY

(Istuutuen sohvalle.) Se on minun vaatimukseni.

SIR ROBERT CHILTERN

(Hiljaisella äänellä.) Tahdon antaa jonkun rahasumman,
minkä haluatte.

ROUVA CHEVELEY

Myöskään ette ole kyllin rikas, sir Robert, että voisitte ostaa
takaisin menneisyytenne. Kukaan ihminen ei ole niin rikas.

SIR ROBERT CHILTERN

En tee mitä pyydätte. En tahdo.

ROUVA CHEVELEY

Teidän täytyy. – – Ellette – – (Nousee sohvalta.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Hämmästyneenä ja hermostuneena.) Odottakaa hetkinen!
Mitä te ehdotitte? Te sanoitte, että antaisitte minulle takaisin
kirjeeni, sanoitteko?

ROUVA CHEVELEY

Kyllä! Se on sovittu. Tahdon olla huomeniltana kello puoli
kaksitoista naisten parvekkeella. Jos siihen mennessä – ja teillähän
on ollut siihen kosolti tilaisuutta – olette tehnyt Alahuoneessa
toivomukseni mukaisen ilmoituksen, niin ojennan teille takaisin
kirjeenne kauneimmin kiittäen ja lausuen teille parhaan ja kaikin
tavoin sopivimman kohteliaisuuden, minkä osaan. Minä aijon
pelata suoraa peliä kanssanne. Tulee aina pelata selvästi – – kun
omistaa voittokortit. Parooni opetti sen minulle – – – monen
muun asian ohella.

SIR ROBERT CHILTERN

Teidän on annettava minulle aikaa harkitakseni ehdotustanne.

ROUVA CHEVELEY

Ei! Teidän tulee ratkaista nyt.

SIR ROBERT CHILTERN

Antakaa minulle viikko – - kolme päivää!

ROUVA CHEVELEY

Mahdotonta! Minun on sähkötettävä Wieniin tänä iltana.

SIR ROBERT CHILTERN

Jumalani! Mikä toi teidät minun elämääni?

ROUVA CHEVELEY

Olosuhteet! (Liikkuu ovea kohti. )

SIR ROBERT CHILTERN

Elkää menkö! Minä suostun. Tiedonanto peruutetaan. Tahdon
järjestää, että asiasta tehdään minulle kysely.

ROUVA CHEVELEY

Kiitos! Tiesin, että pääsisimme ystävälliseen sopimukseen.
Ymmärsin luonnettanne alun pitäin. Minä erittelin teidät, vaikka
te ette ihaillut minua. Ja nyt voitte kutsua minulle vaunut, sir
Robert. Näen ihmisten tulevan illalliselta, ja englantilaiset muuttuvat
aina romantillisiksi aterian jälkeen ja minua se julmasti
kiusaa.

(Sir Robert Chiltern poistuu.)

(Vieraita saapuu. Lady Chiltern, Lady Markby, Lordi Caversham,
Lady Basildon, rouva Marchmont, varakreivi de Nanjac, herra Montford.)

LADY MARKBY

Hyvä! Rouva Cheveley, toivon, että olette pitänyt hauskaa.
Sir Robert on hyvin huvittava, eikö olekin?

ROUVA CHEVELEY

Mitä huvittavin! Olen ollut äärettömästi huvitettu keskustelusta hänen
kanssaan.

LADY MARKBY

Hänellä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja loistava ura. Ja hän
on nainut mitä ihailtavimman vaimon. Lady Chiltern on nainen,
jolla on hyvin ylevät periaatteet, voin ilokseni sanoa. Olen itse
hieman liian vanha vaivautuakseni antamaan hyvää esimerkkiä,
mutta ihailen aina ihmisiä, jotka sen tekevät. Ja lady Chilternillä on
hyvin jalostava vaikutus elämään, joskin hänen päivälliskutsunsa
ovat, melkolailla ikäviä toisinaan. Mutta eihän yhdellä voi olla
kaikkia, eihän voi? Ja nyt minun täytyy lähteä. Saanko kutsua
teidät huomiseksi?

ROUVA CHEVELEY

Kiitos!

LADY MARKBY

Menkäämme ajelulle puistoon kello viiden aikana. Kaikki on
niin raikasta nykyään puistossa.

ROUVA CHEVELEY

Paitsi ihmiset!

LADY MARKBY

Kenties ihmiset ovat vähäisen väsyneitä. Olen usein huomannut,
että huvikausi loppuessaan tuottaa eräänlaista aivojen pehmenemistä.
Kuinka lieneekin, on luullakseni mikä tahansa parempi kuin liian
suuri älyllinen paine. Se on sopimattomin seikka, mitä olla voi.
Se tekee nuoret tytöt niin erinomaisen nenäkkäiksi. Eikä mikään
ole niin vaikeaa kuin naida nenäkäs tyttö; miehet eivät sellaisesta
pidä. Hyvää yötä, rakas! (Lady Chilternille.) Hyvää yötä, Gertrud!
(Menee ulos lordi Cavershamin käsipuolessa.)

ROUVA CHEVELEY

Mikä loistava talo teillä on, lady Chiltern! Olen viettänyt hauskan
illan. On ollut niin mielenkiintoista oppia tuntemaan teidän miehenne.

LADY CHILTERN

Minkätähden halusitte tavata miestäni, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Oi, tahdon kertoa teille. Halusin herättää hänen mielenkiintoaan
Argentinan kanavan suunnitelmaan, josta te uskoakseni olette
kuullut. Ja huomaan, että hän on mitä alttiin, mitä vastaanottavin
– – kun on järkisyitä – tarkoitan. Arvokas ominaisuus ihmisessä.
Käänsin hänet kymmenessä minuutissa. Hän käy pitämään puheen
Alahuoneessa huomeniltana tarkoituksen puolesta. Meidän on
mentävä naisten parvekkeelle häntä kuuntelemaan. Siitä tulee
suuri tilaisuus.

LADY CHILTERN

Siinä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Tuo hanke ei koskaan
voisi saada mieheni kannatusta.

ROUVA CHEVELEY

Oi! Vakuutan, se on kaikki päätetty. En kadu nyt ikävää matkaani
Wienistä. Sillä on ollut suuri menestys. Mutta, tietenkin
lähimpänä kahtenakymmenenäneljänä tuntina painuu koko asia
kuolleeksi salaisuudeksi.

LADY CHILTERN

(Sävyisästi.) Salaisuus? Keiden välillä.

ROUVA CHEVELEY

(Hilpeä vivahdus silmissään.) Teidän miehenne ja minun välilläni.

SIR ROBERT CHILTERN

(Lähestyen.) Vaununne ovat täällä, rouva Cheveley!

ROUVA CHEVELEY

Kiitos! Hyvästi, lady Chiltern! Hyvää yötä, lordi Goring. Minä
olen Claridgessa. Ettekö luulisi voivanne tulla tervehtimään.

LORDI GORING

Jos niin haluatte, rouva Cheveley!

ROUVA CHEVELEY

Oi! Elkää käsittäkö sitä noin vakavasti, tahi minun on pakko
tulla teidän luoksenne. Englannissa sitä tuskin pidettäisiin
sopivaisuuden mukaisena. Ulkomailla olemme sivistyneempiä. Tahdotteko
saattaa minut alas, sir Robert. Nyt kun meillä molemmilla
on samat harrastukset sydämellä, tulemme hyviksi ystäviksi, niin
toivon. (Purjehtii ulos sir Robert Chilternin käsivarresta
pitäen. Lady Chiltern menee porraskäytävän yläpäähän ja katselee
heitä, kun he laskeutuvat. Hänen ilmeensä on hämmentynyt. Vähän
ajan perästä yhtyy hän joihinkin vieraisiin ja poistuu näiden seurassa
toiseen vastaanottohuoneeseen.)

MABEL CHILTERN

Miten kamala nainen!

LORDI GORING

Menisitte nukkumaan, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN

Lordi Goring!

LORDI GORING

Isäni käski minua tunti sitten levolle. En käsitä, miksi en antaisi
Teille samaa neuvoa. Minä aina annan hyvän neuvon kulkea.
Se on ainoa tapa, miten sitä on käytettävä. Siitä ei ole milloinkaan
itselle hyötyä.

MABEL CHILTERN

Lordi Goring. Te toimitatte aina minua pois huoneesta. Katson
että teitte siinä hyvin rohkeasti. Erittäinkin, kun en mene vielä
pitkään aikaan nukkumaan. (Menee sohvalle.) Voitte, jos teitä
miellyttää, tulla istumaan ja puhelemaan jostakin maailman asiasta,
esim. kuninkaallisesta akatemiasta, rouva Cheveleystä tahi
kertomuksista skotlantilaisella murteella. Sellaiset aiheet eivät ole
ylentäviä. (Kiinnittää katseensa johonkin, joka on sohvalla puoleksi
piiloutuneena pielustan vieressä.) Mikä tämä on? Joku on pudottanut
timanttisen rintaneulan. Aivan kaunis, eikö olekin? (Näyttää
sitä hänelle.) Toivoisin, että se olisi minun, mutta Gertrud ei anna
minun käyttää muuta kuin helmiä ja olen todellakin kyllästynyt
helmiin. Ne tekevät niin tasaisen, kiltin ja henkevän näköiseksi.
Ihmettelen kenen oma rintaneula mahtaa olla.

LORDI GORING

Ihmettelen, kuka sen on pudottanut?

MABEL CHILTERN

Se on kaunis rintaneula.

LORDI GORING

Se on soma rannerengas.

MABEL CHILTERN

Se ei ole rannerengas. Se on rintaneula.

LORDI GORING

Sitä voidaan käyttää rannerenkaana. (Ottaa sen häneltä ja avaten
viheriän kirjekotelon, pistää koristeen siihen huolellisesti mitä
täydellisimmällä kylmäverisyydellä.)

MABEL CHILTERN

Mitä teette?

LORDI GORING

Neiti Mabel. Teen par'aikaa teille oudon pyynnön.

MABEL CHILTERN

(Innokkaasti:) Oi! Pyydän, tehkää! Olen sitä odottanut koko
illan.

LORDI GORING

(Hiukan hämmästyksissään, mutta selviytyy siitä pian.) Elkää
ilmoittako kenellekään, että olen korjannut talteen tuon rintaneulan.
Jos joku kirjottaisi ja sitä vaatisi, niin antakaa minulle siitä heti
tieto.

MABEL CHILTERN

Sepä on kummallinen pyyntö.

LORDI GORING

Niin kyllä. Nähkääs, minä annoin tuon rintaneulan eräälle
vuosia sitten.

MABEL CHILTERN

Te annoitte?

LORDI GORING

Kyllä. (Lady Chiltern lähestyy yksinään. Toiset vieraat
ovat menneet.)

MABEL CHILTERN

Sitten minun on varmaankin sanottava teille hyvää yötä. Hyvää
yötä Gertrud. (Poistuu.)

LADY CHILTERN

Hyvää yötä, rakas! (Lordi Goringille.) Te näitte, kenet lady
Markby toi tänne tänä iltana?

LORDI GORING

Kyllä. Epämiellyttävä yllätys. Mitähän varten hän mahtoi tulla?

LADY CHILTERN

Ilmeisesti yrittääkseen houkutella Robertia kannattamaan jotakin
petollista suunnitelmaa, josta hänellä on etuja. Itse asiassa
Argentinan kanavaa.

LORDI GORING

Hän on erehtynyt mieheen nähden, eikö olekin?

LADY CHILTERN

Hän ei pysty ymmärtämään rehellistä luonnetta, kuten miehelläni on.

LORDI GORING

Niinpä niin. Voin kuvitella, miten hän hävisi yrittäessään saada
Robertia ansaansa. On erinomaista, miten hämmästyttävästi
älykkäät naiset erehtyvät.

LADY CHILTERN

En kutsu tuollaisia naisia älykkäiksi. Kutsun heitä tyhmiksi.

LORDI GORING

Sama asia usein. Hyvää yötä, lady Chiltern.

LADY CHILTERN

Hyvää yötä!

SIR ROBERT CHILTERN

(Tulee.) Rakas Arthur, oletko lähdössä. Viivy vielä hieman.

LORDI GORING

Pelkään, etten voi. Kiitos. Olen luvannut mennä katsomaan
Hartlockiin. Luulen, että ovat saaneet kehnon unkarilaisen seurueen,
joka soittaa kehnoa unkarilaista musiikkia. Tapaan teidät
pian. Hyvästi! (Poistuu.)

SIR ROBERT CHILTERN

Kuinka kauniilta näytät tänä iltana, Gertrud.

LADY CHILTERN

Se ei ole totta, eihän ole! Ethän anna kannatustasi tuolle Argentinan
keinottelulle. Ethän saattaisi?

SIR ROBERT CHILTERN

(Säpsähtäen.) Kuka kertoi sinulle, että minä aikoisin sen tehdä?

LADY CHILTERN

Tuo nainen, joka juuri on mennyt ulos, rouva Cheveley, kuten
hän nyt itseään nimittää. Hän näytti ilkkuvan minulle sitä. Robert,
tunnen tuon naisen. Sinä et. Kävimme koulua yhdessä. Hän oli
valheellinen, kavala, ja vaikutti vahingollisesti jokaiseen, kenen
luottamuksen ja ystävyyden hän saattoi voittaa. Minä vihasin,
minä halveksin häntä. Hän varasti esineitä, hän oli varas. Hänet
erotettiin, kun oli varas. Miksi annat hänen itseesi vaikuttaa?

SIR ROBERT CHILTERN

Gertrud, tuo mitä kerrot minulle, saattaa olla totta, mutta se
tapahtui monta vuotta sitten. Se on parahiksi unohtunut. Rouva
Cheveley on voinut siitä lähtien muuttua. Ketään ei pitäisi täysin
tuomita hänen entisyytensä mukaan.

LADY CHILTERN

(Surullisesti.) Ihmisen entisyys on se, mitä hän itse on. Se on
ainoa tapa, jonka mukaan ihmisiä tulisi tuomita.

SIR ROBERT CHILTERN

Se on ankaraa puhetta Gertrud.

LADY CHILTERN

Se on toden puhumista, Robert. Ja mitä hän tarkoitti kerskuessaan,
että hän oli saanut sinut lupaamaan kannatuksesi ja nimesi
asialle, jonka sinä olet kuulteni kuvannut epärehellisimmäksi
ja kavalimmaksi yritykseksi, mitä koskaan valtiollisessa elämässä
on ollut.

SIR ROBERT CHILTERN

(Purren huultaan.) Olin erehtynyt ottamassani katsantokannassa.
Me kaikki voimme tehdä erehdyksiä.

LADY CHILTERN

Mutta kerroithan minulle eilen, että olit saanut tiedot toimikunnalta
ja että niissä täydelleen koko hanke tuomitaan.

SIR ROBERT CHILTERN

(Kävellen edestakaisin.) Minulla on nyt syytä uskoa, että toimikunta
on päättänyt ennakkoluulojen mukaan tai jollain tavoin tullut harhaan
johdetuksi. Sitäpaitsi Gertrud, julkinen ja yksityinen elämä ovat kaksi
eri asiaa. Niillä on eri lait ja ne liikkuvat eri suuntiin.

LADY CHILTERN

Niiden molempien tulisi kuvastaa ihmistä hänen parhaimmassa
olemuksessaan. En näe mitään eroitusta niiden välillä.

SIR ROBERT CHILTERN

Asian nykyisellään ollessa, käytännöllisen politiikan tähden
olen muuttanut mieltäni. Siinä kaikki.

LADY CHILTERN

Kaikki!

SIR ROBERT CHILTERN

(Tuimasti.) Kyllä.

LADY CHILTERN

Robert. Oi! On kauheaa, että minun täytyy kysyä tällaista
sinulta – Robert, puhutko minulle koko totuuden?

SIR ROBERT CHILTERN

Miksi teet minulle sellaisen kysymyksen?

LADY CHILTERN

(Hetken vaitiolon jälkeen.) Miksi et sinä siihen vastaa?

SIR ROBERT CHILTERN

(Istuutuen.) Gertrud, totuus on hyvin sekava asia, ja politiikka
on hyvin pulmallinen tehtävä. Siinä on ratas rattaassa. Saattaa
olla ihmisille erikoisessa kiitollisuudenvelassa, joka on maksettava.
Varemmin tahi myöhemmin täytyy poliittisessa elämässä tinkiä.
Jokaisen täytyy.

LADY CHILTERN

Tinkiä, Robert. Kuinka puhut tänä iltana niin eri tavalla, kuin
olen sinun kuullut aina puhuvan? Minkätähden sinä olet muuttunut?

SIR ROBERT CHILTERN

En minä ole muuttunut. Mutta olosuhteet muuttavat asioita.

LADY CHILTERN

Olosuhteiden ei koskaan pitäisi muuttaa periaatteita.

SIR ROBERT CHILTERN

Mutta jos kertoisin sinulle. – –

LADY CHILTERN

Mitä?

SIR ROBERT CHILTERN

Että se oli tarpeellista, välttämättä tarpeellista.

LADY CHILTERN

Ei voi koskaan olla tarpeellista tehdä sitä, mikä ei ole kunniallista.
Tai jos se tulee tarpeelliseksi, niin mitä olenkaan rakastanut.
Mutta eihän ole niin, Robert, sano minulle, ettei ole. Miksi olisi?
Mitä voittoa tulisit saamaan? Rahaako? Meillä ei ole siitä puutetta.
Ja raha, joka tulee saastaisesta lähteestä, on alentavaa. Valtaako?
Mutta valta ei ole mitään sellaisenaan. Kun on valtaa tehdä hyvää,
niin se on hienoa, ja sitä vain. Mitä se sitten on, Robert? Puhu
minulle, miksi ryhdyt tekemään tuon kunniattoman teon?

SIR ROBERT CHILTERN

Gertrud, sinulla ei ole mitään oikeutta käyttää tuota sanaa.
Sanoin sinulle, että on kysymys järkiperäisestä sovittelusta. Se
ei ole mitään sen enempää.

LADY CHILTERN

Tuo kaikki on kylläkin sopivaa toisille miehille, miehille, jotka
yksinkertaisesti pitävät elämää halpamaisena keinotteluna, mutta ei
sinulle Robert, ei sinulle. Sinä olet toista maata. Kaiken ikäsi olet
ollut erilainen kuin muut. Sinä et ole koskaan antanut maailman tahrata
itseäsi. Ihmisille, kuten minulle itselleni, olet ollut ihanne. Oi,
pysy yhä tuona ihanteena. Tätä suurta perintöä elä työnnä luotasi –
tuota norsunluutornia elä hajoita. Robert, miehet voivat rakastaa sitä,
mikä on heidän alapuolellaan – arvottomia, likaisia ja kunniattomia
asioita. Me naiset palvomme rakastaessamme ja kun me kadotamme
kunnioituksemme, katoaa meiltä kaikki. Oi, elä surmaa rakkauttani
sinuun, elä sitä surinaa.

SIR ROBERT CHILTERN

Gertrud.

LADY CHILTERN

Tiedän, että on miehiä, joiden elämässä on kauheita salaisuuksia,
miehiä, jotka ovat tehneet jonkin häpeällisen teon ja joiden jonakin
kohtalokkaana hetkenä täytyy siitä maksaa tekemällä joku muu
häpeällisyys – oi, elä sano minulle, että olet sellainen kuin he ovat.
Robert, onko sinun elämässäsi joku salainen kunniattomuus tai
häpeätahra? Kerro minulle, kerro minulle heti, – että – –

SIR ROBERT CHILTERN

Että mitä?

LADY CHILTERN

(Puhuen hyvin harvaan.) Että elomme tie eroaisi.

SIR ROBERT CHILTERN

Eroaisi?

LADY CHILTERN

Että se kokonaan eroaisi. Se olisi parempi meille molemmille.

SIR ROBERT CHILTERN

Gertrud, ei ole menneessä elämässäni mitään, jota sinä et tietäisi.

LADY CHILTERN

Olin varma siitä Robert, olin varma siitä. Mutta miksi puhuit niin
kamalia asioita, asioita, jotka ovat niin päinvastaisia todelliselle
itsellesi? Elkäämme milloinkaan enää puhuko tuosta asiasta. Sinä
kirjotat, teethän sen, rouva Cheveleylle ja sanot hänelle, että et voi
tuota hänen häpeällistä suunnitelmaansa kannattaa. Jos olet antanut
hänelle jonkin lupauksen, on sinun se peruutettava, siinä kaikki.

SIR ROBERT CHILTERN

Täytyykö minun kirjoittaa ja sanoa hänelle tämä?

LADY CHILTERN

Varmasti, Robert. Mitä muuta on tässä tehtävä!

SIR ROBERT CHILTERN

Voisin tavata häntä henkilökohtaisesti. Se saattaisi olla parempi.

LADY CHILTERN

Sinun ei tule enään koskaan häntä tavata, Robert. Tuon naisen
kanssa ei sinun pitäisi milloinkaan puhella. Hän ei ansaitse, että
sinunlaisesi mies puhelisi hänen kanssaan. Ei! Sinun täytyy kirjoittaa
hänelle heti, nyt tässä hetkessä, ja näyttäköön kirjeesi
hänelle, että sinun päättäväisyytesi on aivan peruuttamaton.

SIR ROBERT CHILTERN

Kirjoittaa tällä hetkellä.

LADY CHILTERN

Niin.

SIR ROBERT CHILTERN

Mutta on niin myöhä. Posti on suljettu kello kaksitoista.

LADY CHILTERN

Se ei vaikuta asiaan. Hänen täytyy heti tietää, että hän on sinun
suhteesi erehtynyt ja että et ole mies, joka tekee mitään matalaa tai
ala-arvoista tai epäkunniallista. Kirjoita hänelle, Robert. Kirjoita,
että sinä kieltäydyt puolustamasta hänen suunnitelmaansa, koska pidät
sitä epärehellisenä yrityksenä. Niin, kirjoita sana: epärehellinen.
Hän tietää, mitä tuo sana tarkoittaa. (Robert Chiltern istuutuu ja
kirjoittaa kirjeen. Hänen vaimonsa ottaa ja lukee sen.) Niin, tämä
riittää. (Soittaa kelloa.) Ja nyt kirjekuori. (Sir Robert Chiltern
kirjoittaa hitaasti kirjekuoreen. Mason lähestyy.) Toimittakaa,
että tämä kirje lähetetään heti Claridgen ravintolaan. Ei tarvitse
vastausta. (Mason poistuu. Lady Chiltern polvistuu miehensä viereen
ja kietoo käsivartensa hänen ympärilleen.) Robert, rakkaus synnyttää
vaiston asioihin nähden. Tunnen tänä iltana, että olen pelastanut sinut
sellaisesta, mikä olisi tullut sinulle vaaraksi, jostakin, joka olisi
vähentänyt ihmisten kunnioitusta sinua kohtaan. En usko sinun täysin
ymmärtävän, Robert, että sinä olet tuonut aikamme valtiolliseen elämään
ylevämpää ilmapiiriä, hienomman suhtautumisen elämään sekä puhtaamman
päämäärän ja korkeampien ihanteiden raikasta ilmaa. – Minä tiedän sen
ja siksi sinua rakastan, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

Oi, rakasta minua aina, Gertrud, rakasta minua aina.

LADY CHILTERN

Tahdon sinua aina rakastaa, koska sinä olet oleva aina rakkauteni
arvoinen. Sitä enemmän tarvitsemme rakkautta, mitä korkeammalle sen
asetamme. (Suutelee häntä, nousee ja poistuu. Sir Robert Chiltern
kävelee hetkisen edestakaisin, sitten istuutuu ja peittää kasvonsa
käsiinsä. Palvelija lähestyy ja alkaa sammuttaa tulia.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Katsahtaa ylös.) Sammuta tulet, Mason, sammuta tulet! (Palvelija
sammuttaa tulet. Huone melkein pimenee. Ainoa valo tulee
suuresta kynttiläkruunusta, joka riippuu porraskäytävän yllä ja
valaisee seinäkoristetta "Rakkauden voittokulku".)

VÄLIVERHO.

TOINEN NÄYTÖS.

Näyttämö: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.

(Lordi Goring pukeutuneena hienoimman kuosin mukaan
loikoo nojatuolissa. Sir Robert Chiltern seisoo tulisijaa
vastapäätä. Hän on ilmeisesti äärimmäisen sielullisen kiihtymyksen
ja tuskan vallassa. Näytännön alkaessa hän astelee hermostuneesti
edestakaisin huoneessa.)

LORDI GORING

Rakas Robert, se on hyvin tukala juttu, hyvin tukala todellakin.
Olisit puhunut vaimollesi koko asian. Salaaminen toisten miesten
vaimoilta on nykyaikaisessa elämässä välttämätön koriste. Niin
ainakin minulle ovat lausuneet klubilla henkilöt, jotka ovat kyllin
elähtäneitä paremmin ymmärtääkseen. Mutta ei kenenkään pitäisi
salata mitään omalta vaimoltaan. Hän aina sen keksii. Naiset
vaistoavat asioita ihmeellisesti. He voivat paljastaa kaiken paitsi
sen, mikä on selvää.

SIR ROBERT CHILTERN

Arthur, en voinut kertoa vaimolleni. Kuinka olisin voinut puhua
hänelle? En eilen iltana. Se olisi eroittanut meidät elinijäksi ja
olisin menettänyt ainoan koko maailmassa kunnioittamani naisen
rakkauden, ainoan naisen, joka on milloinkaan herättänyt minussa
rakkautta. Eilen illalla se olisi ollut aivan mahdotonta. Hän olisi
luopunut minusta kammolla – kammolla ja inholla.

LORDI GORING

Onko lady Chiltern täydelleen sellainen?

SIR ROBERT CHILTERN

Kyllä, minun vaimoni on täydelleen sellainen.

LORDI GORING

(Riisuen vasemman käden hansikkaansa.) Mikä vahinko! Pyydän
sinulta anteeksi, rakas veikko, en sitä aivan tarkoittanut. Mutta
jos se, mitä minulle kerrot, on totta, niin haluaisin kahden kesken
puhella elämästä lady Chilternin kanssa.

SIR ROBERT CHILTERN

Se ei hyödyttäisi mitään.

LORDI GORING

Saanhan yrittää?

SIR ROBERT CHILTERN

Kyllä. Mutta mikään ei saisi häntä muuttamaan katsantokantaansa.

LORDI GORING

Olkoonpa niin, pahimmassa tapauksessa se olisi yksinkertaisesti
sielutieteellinen kokeilu.

SIR ROBERT CHILTERN

Kaikki sellaiset kokeilut ovat hirveän vaarallisia.

LORDI GORING

Kaikki on vaarallista, rakas veikko. Jos ei sellaista olisi, ei elämä
olisi elämisen arvoinen. Niinpä niin. Minun täytyy sanoa, että
sinun olisi mielestäni pitänyt kertoa hänelle vuosia sitten.

SIR ROBERT CHILTERN

Milloin? Kun olimme kihloissa? Luuletko, että hän olisi ottanut
minut puolisokseen, jos hän olisi tietänyt, että menestykseni alkulähde
on sellainen, kuin se on, urani perustus sellainen kuin se on,
ja että olin tehnyt teon, jota oletan enimpäin ihmisten nimittävän
häpeälliseksi ja kunniattomaksi.

LORDI GORING

(Hitaasti.) Niin kyllä – useimmat ihmiset kutsuisivat sitä
inhoittavilla nimityksillä. Sitä ei tarvitse yhtään epäillä.

SIR ROBERT CHILTERN

(Katkerasti.) Ihmiset, jotka itse joka päivä tekevät jotakin
samanlaatuista. Ihmiset, joista jokaisella on pahempia salaisuuksia
omassa elämässään.

LORDI GORING

Siinä syy, miksi he ovat niin hyvillään keksiessään muitten
ihmisten salaisuuksia. Se siirtää yleisen huomion pois heidän omistaan.

SIR ROBERT CHILTERN

Ja kaiken lopuksi, kenelle tuotin vääryyttä tekoni kautta. En
kenellekään.

LORDI GORING

(Katsoen häneen tiukkaan.) Paitsi itsellesi, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

(Hetken vaitiolon jälkeen.) Luonnollisesti minulla oli yksityistieto
niinä päivinä tarkastamastani erinäisestä sopimuksesta ja minä
toimin sen mukaan. Yksityistiedot ovat käytännöllisessä elämässä
jokaisen nykyaikaisen menestymisen alkulähde.

LORDI GORING

(Naputtaen kenkäänsä kävelykepillään.) Ja julkiset häväistysjutut ovat
pysyväisenä seurauksena.

SIR ROBERT CHILTERN

(Astellen edestakaisin huoneen lattialla.) Ajatteletko, että
mitä tein lähes yksitoista vuotta sitten, se nousisi nyt minua
vastaan? Pidätkö kohtuullisena, että miehen koko ura raunioituisi
virheestä, joka on melkein poika-ijällä tehty? Olin siihen aikaan
kaksikymmentäkaksi-vuotias, ja minulla oli se kaksinkertainen
onnettomuus, että olin ylhäissyntyinen ja köyhä, kaksi kovaa seikkaa
nykyaikana. Onko oikein, että hulluus, nuoruuden synti, jos ihmiset
sitä suvaitsevat synniksi nimittää, murtaisi sellaisen elämän kuin
minun, naulitsisi minut häpeäpaaluun, särkisi kaiken, minkä hyväksi
olen tehnyt työtä, kaiken, mitä olen rakentanut. Onko se oikein, Arthur?

LORDI GORING

Elämä ei ole koskaan oikeudenmukaista, Robert. Ja kenties
on hyvä asia useimmille meistä, että se sitä ei ole.

SIR ROBERT CHILTERN

Jokaisen kunnianhimoisen miehen tulee taistella vuosisadan
omilla aseilla. Tämä vuosisata kunnioittaa rikkautta. Tämän
vuosisadan jumala on rikkaus. Menestymiseen tarvitaan rikkautta.
Kaiken maksamiseen täytyy omata varoja.

LORDI GORING

Sinä arvostat liian vähäiseksi itsesi, Robert. Usko minua, ilman
rikkautta olisit voinut onnistua yhtä hyvin.

SIR ROBERT CHILTERN

Vanhana, kenties. Kadotettuani intohimoni saada valtaa, tai
kun sitä en olisi voinut käyttää. Väsyneenä, kuluneena, pettyneenä.
Minä halusin menestymistäni, kun olin nuori. Nuoruus on onnistumisen
aikaa. En voinut odottaa.

LORDI GORING

Totta kyllä, sinä olet menestynyt, vaikka olet vielä nuori. Ei
kenelläkään nykyään ole ollut sellaista loistavaa menestystä.
Ulkoasiain alisihteeri neljänkymmenen ijällä, se olisi jo kyllin hyvä
vaikka kenen osana – uskon ma.

SIR ROBERT CHILTERN

Ja jos se kaikki joutuu minulta nyt pois? Jos menetän kaiken
tuon hirvittävän häväistysjutun vuoksi? Jos minut potkitaan
pois julkisesta elämästä?

LORDI GORING

Robert, kuinka saatoit myydä itsesi rahasta?

SIR ROBERT CHILTERN

(Ärtyisästi.) En myynyt itseäni rahasta. Ostin menestyksen
suurella hinnalla. Siinä kaikki.

LORDI GORING

(Vakavana.) Niin, sinä tosiaan maksoit suuren hinnan siitä.
Mutta mikä ensin sai sinut ajattelemaan sellaista asiaa?

SIR ROBERT CHILTERN

Parooni Arnheim.

LORDI GORING

Kirottu roisto!

SIR ROBERT CHILTERN

Ei! Hän oli mies, jolla oli mitä terävin, hienostunein äly. Mies,
jolla oli sivistystä, loistoa ja asemaa. Hän oli älykkäin mies, mitä
koskaan olen tavannut.

LORDI GORING

Ah, minä arvostan aina enemmän yksinpä rehellistä hölmöä.
Olla tyhmyriksi mainittuna merkitsee paljon enemmän kuin ihmiset
kuvittelevat. Puolestani ihailen suuresti tyhmyyttä. Siinä luullakseni
on eräänlaista toveruustuntoa. – Mutta kuinka hän sen teki?
Kerro minulle koko asia.

SIR ROBERT CHILTERN

(Vetäytyy tuolille kirjoituspöydän luokse.) Eräänä iltana päivällisen
jälkeen lordi Radleyn luona parooni alkoi puhua menestymisestä
nykyaikaisessa elämässä, kuvaten sen joksikin, jota voitiin selittää
varman ja paikkansapitävän tieteen kannalta. Hillityn äänensä
ihmeellisellä lumousvoimalla hän esitti meille mitä hirvittävintä
filosofiaa, mahdin filosofiaa, saarnaten meille kaikkein omituisinta
evankeliumia, kullan evankeliumia. Uskon hänen huomanneen, minkä
vaikutuksen hän oli minuun tehnyt, sillä joitakin päiviä myöhemmin hän
kirjoitti kutsuen minua luokseen. Hän asui silloin Lane-puistossa,
talossa, joka nyt on lordi Woolcombilla. Muistan niin hyvin, kuinka
hän outo hymy kalpeilla, puristetuilla huulillaan saattoi minut läpi
ihmeellisen taulukokoelmansa, näyttäen minulle kirjailtuja verhojaan,
emaljiteoksiaan, jalokivikoristeitaan, norsunluuleikkauksiaan, saattaen
minut ihmettelemään ympäröimänsä loiston tavatonta viehättäväisyyttä.
Sitten hän puhui minulle, kuinka loisto on vain pelkkä tausta,
koristemaalaus näytelmäkappaleessa, ja miten valta, valta toisten yli
on ainoa arvokas, ainoa korkein, tuntemisen arvoinen nautinto, ainoa
ilo, johon ei koskaan väsy ja että meidän vuosisadallamme se on vain
rikkailla.

LORDI GORING

(Syvästi harkiten.) Kauttaaltaan pintapuolinen uskontunnustus.

SIR ROBERT CHILTERN

(Nousten.) En ajatellut silloin niin. En ajattele nytkään niin.
Rikkaus on tuottanut minulle suunnattomasti valtaa. Se antoi
minulle jo elämäni alussa riippumattomuutta, ja riippumattomuus
sisältää kaiken. Et ole koskaan ollut köyhä, etkä koskaan tuntenut,
mitä kunnianhimo on. Et voi ymmärtää, minkä ihmeellisen käänteen
parooni tuotti minulle. Sellaista mahdollisuutta tapahtuu vain
harvoille ihmisille.

LORDI GORING

Onneksi heille, jos tuomitaan tulosten mukaan. Mutta kerro
minulle tarkoin, kuinka parooni lopulta suostutti sinut – no niin –
tekemään tekosi.

SIR ROBERT CHILTERN

Kun olin poistumaisillani, hän sanoi minulle, että jos jolloinkin
voisin toimittaa hänelle yksityisiä todenmukaisia tietoja, hän
tekisi minusta hyvin rikkaan miehen. Minua häikäisi se näköala,
minkä hän loi eteeni, ja kunnianhimoni sekä vallanhaluni oli siihen
aikaan rajaton. Kuusi viikkoa myöhemmin kulki eräitä yksityisiä
asiakirjoja kätteni kautta.

LORDI GORING

(Tähystäen tiukkaan mattoa.) Valtion asiapapereita?

SIR ROBERT CHILTERN

Niin! (Lordi Goring huokaa, sitten painaa kädellä otsaansa ja
katsoo ylös.)

LORDI GORING

Minulla ei ollut mitään aavistusta, että kaikista maailman ihmisistä
sinä Robert saattaisit olla niin heikko, että tarttuisit sellaiseen
ansaan, minkä parooni Arnheim sinulle viritti.

SIR ROBERT CHILTERN

Heikko? Oi, minua etoo kuulla tuota lausepartta. Etoo kuulla
käytettävän sitä ja muita. Heikko? Sinä todellakin siis ajattelet
Arthur, että heikkous saattaa suostumaan kiusaukseen? Sanon
sinulle, että on hirveitä houkutuksia, joihin suostuminen vaatii
voimaa ja lujuutta. Panna peliin yhtenä hetkenä koko elämänsä,
uskaltaa kaikki yhden heiton varaan, – pelottakoon joko vallasta
tai nautinnosta, vakuutan, siinä ei ole heikkoutta, siinä. Siihen
tarvitaan hirveä, ankara rohkeus. Minulla oli tätä rohkeutta.
Istuuduin samana iltana ja kirjoitin parooni Arnheimille sen kirjeen,
joka nyt on tuon naisen hallussa. Hän ansaitsi liikeyrityksessä
kolmeneljäsosaa miljoonaa.

LORDI GORING

Entä sinä?

SIR ROBERT CHILTERN

Minä sain paroonilta 110,000 puntaa.

LORDI GORING

Sinä olisit ollut enemmän arvoinen, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

Ei, tuo raha tuotti minulle juuri sen, mitä toivoin: valtaa toisten
yli. Pääsin heti Alahuoneeseen. Parooni antoi minulle raha-asioissa
ohjausta yhtenään. Ennen viittä vuotta olin lähes kolminkertaistuttanut
varallisuuteni. Siitä pitäen kaikki, mitä olen koskettanut,
on tuottanut menestystä. Kaikissa raha-asioissa on minulla ollut
niin erinomainen onni, että usein se on minua melkein peloittanut.
Muistan lukeneeni joskus jossakin vieraassa kirjassa, että kun jumalat
tahtovat rangaista meitä, niin he kuulevat meidän rukouksemme.

LORDI GORING

Mutta kerro minulle Robert, eikö sinua koskaan tekosi kaduttanut.

SIR ROBERT CHILTERN

Ei! Tunsin, että olin taistellut vuosisadan omilla aseilla ja
voittanut.

LORDI GORING

(Alakuloisena.) Sinä luulit voittaneesi?

SIR ROBERT CHILTERN

Niin luulin. (Pitkän vaitiolon perästä.) Arthur, halveksitko
minua sen jälkeen, mitä olen kertonut?

LORDI GORING

(Syvästi liikutetulla äänellä.) Suren tähtesi Robert, olen todella
hyvin suruissani.

SIR ROBERT CHILTERN

En saata sanoa, että minulla olisi ollut varsinaista tunnontuskaa.
Ei ollut. Ei tunnontuskaa tavallisessa sanan yksinkertaisessa
merkityksessä. Mutta olen maksanut omalletunnolleni rahassa
monta kertaa. Minulla oli hurja toivo, että voisin riisua aseet
kohtalolta. Summan, jonka parooni Arnheim antoi minulle, olen siitä
pitäen kaksinkerroin jaellut julkiseen hyväntekeväisyyteen.

LORDI GORING

(Silmäten ylös.) Julkiseen hyväntekeväisyyteen? Rakkaani!
Miten, paljon pahaa oletkaan mahtanut tehdä, Robert?

SIR ROBERT CHILTERN

Oi, elä sano sellaista, Arthur, elä puhu sillä tapaa.

LORDI GORING

Suo anteeksi, mitä sanoin Robert. Aina puhun sellaista, mitä
ei pitäisi. Itse asiassa aina sanon, mitä todella ajattelen. Se on
suuri virhe nykyään. Siitä joutuu niin väärin ymmärretyksi. Katsoen
tähän kamalaan asiaan, tahdon sinua auttaa, missä vain voin.
Tottahan sinä sen tiedät.

SIR ROBERT CHILTERN

Kiitän sinua Arthur, kiitän sinua. Mutta mitä on tehtävä? Mitä
voi tehdä?

LORDI GORING

(Nojaten taaksepäin kädet taskuissa.) Niinpä niin! Englantilaiset eivät
voi sietää miestä, joka aina sanoo olevansa oikeassa, mutta he pitävät
paljon miehestä, joka myöntää erehtyneensä. Se on heidän hyvä puolensa.
Kuitenkin sinun asiassasi, Robert, ei tunnustaminen auttaisi. Raha, jos
saan luvan niin sanoa, on inhoittavaa. Sitäpaitsi, jos paljastaisit
koko asian, et enään koskaan voisi puhua moraalia. Ja Englannissa mies,
joka ei voi puhua moraalia kaksi kertaa viikossa suurelle, julkiselle
ja moraalittomalle yleisölle, on aivan mennyttä julkisena politiikkona.
Hänelle ei jäisi muuta alaa kuin kasvitiede tai kirkko. Tunnustaminen
ei hyödyttäisi mitään. Se saattaisi sinut perikatoon.

SIR ROBERT CHILTERN

Se tuhoaisi minut, Arthur. Ainoa, minkä voin tehdä, on taistella
asiaa vastaan.

LORDI GORING

(Kohoten tuoliltaan.) Odotin sinun tuota sanovan, Robert.
Se on ainoa, mitä nyt voi tehdä. Ja sinun on alettava kertomalla
vaimollesi koko tapahtuma.

SIR ROBERT CHILTERN

Sitä en tee!

LORDI GORING

Robert, usko minua, olet väärässä.

SIR ROBERT CHILTERN

En voisi sitä tehdä. En voisi surmata hänen rakkauttaan minuun.
Ja nyt, mitä tulee tuohon naiseen, rouva Cheveleyhin! Kuinka voin
puolustautua häntä vastaan? Sinähän tunnet hänet, Arthur, nähtävästi.

LORDI GORING

Kyllä.

SIR ROBERT CHILTERN

Tunnetko hänet tarkoin?

LORDI GORING

(Korjaten kaulahuiviaan.) Sen verran, että kerran kihlauduin
mennäkseni naimisiin hänen kanssaan, kun asuin Tenbyssä. Tuo
puuha kesti kolme päivää ... likipitäin.

SIR ROBERT CHILTERN

Miksi se katkesi?

LORDI GORING

(Kevyesti.) Oh, olen unohtanut. Vähintään, se ei vaikuta mitään
asiaan. Sivumennen, oletko yrittänyt suostuttaa häntä rahalla?
Hän oli hemmetin ahne rahalle.

SIR ROBERT CHILTERN

Lupasin hänelle minkä summan vaan tahtoisi. Hän kieltäytyi.

LORDI GORING

Niin ollen tuo tavaton rahan evankeliumi joskus pettää. Joka
tapauksessa rikkaus ei voi tehdä kaikkea.

SIR ROBERT CHILTERN

Ei kaikkea. Otaksun, että olet oikeassa, Arthur. Tiedän, että
julkinen paheksuminen on edessäni. Minulla on siitä erikoinen
tunne. En koskaan aikaisemmin tiennyt, mitä on kauhu. Nyt sen
tunnen. On kuin laskeutuisi jäinen käsi sydämelle. On kuin sydän
pakahtuisi kuoliaaksi jonkinlaisessa tyhjässä onkalossa.

LORDI GORING

(Tarttuen pöytään.) Sinun täytyy taistella häntä vastaan, sinun
täytyy taistella häntä vastaan.

SIR ROBERT CHILTERN

Mutta millä tavoin?

LORDI GORING

En osaa sitä tällä hetkellä sanoa. Ei minulla ole pienintäkään
käsitystä. Mutta jokaisella on heikko kohtansa. Meissä jokaisessa
on joku virhe. (Harhailee tulisijan eteen ja katselee itseään
kuvastimesta.) Isäni sanoo, että myös minulla on virheeni. Kenties on.
En tiedä.

SIR ROBERT CHILTERN

Puolustaessani itseäni rouva Cheveleytä vastaan on minulla
oikeus käyttää mitä aseita keksin – eikö olekin?

LORDI GORING

(Yhä katsellen kuvastimeen.) Sinun asemassasi luullakseni ei
minulla olisi vähintäkään epäilystä niin tehdessäni. Hän pystyy
tosiaan pitämään puolensa.

SIR ROBERT CHILTERN

(Istuu pöydän luo ja ottaa kynän käteensä.) Hyvä on! Lähetän
numerosähkösanoman Wienin lähetystöön tiedustellen, onko siellä
tiedossa mitään häntä vastaan. Ehkä siellä on jokin salainen
häväistysjuttu, jota hän pelkäisi.

LORDI GORING

(Hypistellen kukkaa napinlävessä.) Kuvittelen, että rouva
Cheveley on noita hyvin nykyaikaisia naisia, joille uusi häväistysjuttu
on yhtä sopivaa kuin uusi hattu ja joita molempia hän leyhyttelee
puistossa joka iltapäivä kello puoli kuuden ajoissa. Olen
varma, että hän jumaloi häväistysjuttuja, ja että nykyään hänen
elämänsä huolena on onnistua niitä kyllin paljon aikaansaamaan.

SIR ROBERT CHILTERN

(Kirjoittaen.) Miksi sanot tuota?

LORDI GORING

(Kääntyen ympäri.) No niin, hänellä oli viime yönä liiaksi
punamaalia ja vaatteita aivan niukasti. Sellainen naisessa viittaa
aina siihen, että hänen suhteensa ei ole paljon toivomisen varaa.

SIR ROBERT CHILTERN

(Painaen kelloa.) Kuitenkin kannattaa minun sähköttää Wieniin
– vai kuinka?

LORDI GORING

Aina on vaivan arvoista tehdä kysymys, mutta aina ei siihen
kannata vastata.

    (Mason lähestyy.)

SIR ROBERT CHILTERN

Onko herra Trafford huoneessaan?

MASON

Kyllä, sir Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

(Pistää kirjoittamansa paperin kirjekuoreen, jonka sitten huolellisesti
sulkee.) Sano hänelle, että toimittaa tämän numeron lähetetyksi heti.
Ei saa olla hetkenkään viivytystä.

MASON

Kyllä, sir Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

Oi. Anna se pian minulle takaisin. (Kirjoittaa jotakin kuoreen.
Mason poistuu kirje mukanaan.) Hänellä on mahtanut olla
merkillinen vaikutus parooni Arnheimiin. Ihmettelen, mitä se oli.

LORDI GORING

(Hymyillen.) Minä ihmettelen.

SIR ROBERT CHILTERN

Taistelen häntä vastaan hengen edestä niinkauan kuin vaimoni
ei tiedä mitään.

LORDI GORING

(Ankarasti.) Oi, taistele kaikin tavoin – kaikin tavoin!

SIR ROBERT CHILTERN

(Epätoivon ilmeellä.) Jos vaimoni saa tietää, niin on jälellä
vähän, minkä puolesta taistelisin. No niin! Heti kun saan sanomia
Wienistä, annan sinun tietää tuloksen. Se on mahdollisuus, juuri
mahdollisuus, mutta uskon siihen. Ja kuten taistelin aikaa vastaan
sen omilla aseilla, tahdon kukistaa hänet omilla aseillaan. Se on
vain oikein, ja hän on sen näköinen nainen, jolla on entisyyttä,
eikö olekin?

LORDI GORING

Useimpien hienojen naisten laita on niin. Mutta entisyydellä
on kuosinsa kuten puvuillakin. Kenties rouva Cheveleyn entisyys
on pelkkää ohutta paljaskaulaisuutta, ja sellainen on äärettömästi
suosittua nykyään. Sitäpaitsi, rakas Robert, minä en rakentaisi
aivan suuria toiveita taisteluun rouva Cheveleytä vastaan. Enpä
luulisi rouva Cheveleytä naiseksi, jota on helppo voittaa. Hän
on masentanut kaikki velkojansa ja hänellä on ihmeellinen mielenmaltti.

SIR ROBERT CHILTERN

Oi! Nyt elän toivossa. Tartun jokaiseen sattumaan. Tunnen
Samaa kuin tuntee mies, joka on hukkuvassa laivassa. Vesi vierii
jalkojeni ympäri ja rajuilma myrskyää. Hm! Minä kuulen vaimoni
äänen.

LADY CHILTERN

(Lähestyy kävelypuvussa.) Hyvää iltaa, lordi Goring!

LORDI GORING

Hyvää iltaa, lady Chiltern. Oletteko ollut puistossa?

LADY CHILTERN

Ei! Tulen juuri Naisten vapaamielisestä yhdistyksestä,
jossa muunmuassa, Robert, sinun nimeäsi mainittiin äänekkäin
kättentaputuksin, ja nyt olen tullut juomaan teetä. (Lordi Goringille.)
Viivyttehän ja otatte hieman teetä, haluatteko?

LORDI GORING

Viivyn kotvasen, kiitos.

LADY CHILTERN

Palaan hetken perästä. Menen vain riisumaan hattuni.

LORDI GORING

(Mitä vakavimmalla ilmeellään.) Oi, älkää toki. Se on soma.
Hienoimpia hattuja, mitä koskaan olen nähnyt. Toivon, että
Naisten vapaamielinen yhdistys otti sen vastaan äänekkäin
kättentaputuksin.

LADY CHILTERN

(Hymyillen.) Meillä on paljon tärkeämpää tehtävää kuin tähystellä
toistemme hattuja, lordi Goring.

LORDI GORING

Todellako? Mitä lajia tehtävää?

LADY CHILTERN

Oi, raskaita, tarpeellisia, huvittavia asioita, tehdaslait, naiset
tarkastajina, kahdeksantunnin laki, valtiollinen äänioikeus. –
Kaikenlaisia, todella sellaisia, joita te pitäisitte kokonaan ikävinä.

LORDI GORING

Eikä puhuta koskaan hatuista.

LADY CHILTERN

(Ivallisesti ja harmistuen.) Ei koskaan hatuista, ei koskaan!
(Menee ovesta, joka johtaa hänen naiskammioonsa.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Ottaa lordi Goringia kädestä.) Olet ollut hyvä ystäväni, Arthur,
läpeensä hyvä ystävä.

LORDI GORING

En tiedä, että olisin pystynyt tekemään paljoakaan hyväksesi,
Robert, tähän saakka. Itse asiassa en ole kyennyt tekemään mitään
puolestasi, sikäli kuin voin nähdä. Olen kokonaan pettynyt itseni
suhteen.

SIR ROBERT CHILTERN

Olet saanut minut kykeneväksi puhumaan totta sinulle. Se on
jotakin. Totuus on aina tukahtunut sisimpääni.

LORDI GORING

Ah. Totuus on sellainen asia, josta olen pyrkinyt selvenemään
niin pian kuin suinkin. Paha tapa, tavallaan. Synnyttää klubissa
etenkin vanhempain jäsenten epäsuosiota. He kutsuvat sitä
omahyväisyydeksi. Kenties se sitä onkin.

SIR ROBERT CHILTERN

Kiittäisin Jumalaa, jos olisin syntynyt puhumaan totta ja elämään
totuudessa. Ah, suuri asia elämässä on – elää totuudessa. (Huokaa
ja käy ovea kohti.) Tulen luoksesi pian jälleen, Arthur, täytyyhän
minun?

LORDI GORING

Tietenkin. Milloin vain haluat. Menen katsomaan Bacheloriin
pallopeliä tänä iltana, ellen satu keksimään jotain parempaa tehtävää.
Mutta tulen takaisin huomenaamuksi. Jos jonkin sattuman vuoksi
haluat tavata minua yöllä, niin lähetä tieto suoraan Curzon-kadulle.

SIR ROBERT CHILTERN

Kiitän sinua. (Kun hän menee ovea kohti, tulee lady Chiltern
naiskammiostaan.)

LADY CHILTERN

Ethän mene, Robert?

SIR ROBERT CHILTERN

Minulla on eräitä kirjeitä kirjoitettavana, rakas.

LADY CHILTERN

(Mennen hänen luokseen.) Teet liiaksi työtä, Robert. Et näytä
koskaan ajattelevan itseäsi, ja näytät niin väsyneeltä.

SIR ROBERT CHILTERN

Ei se mitään, rakas, ei mitään. (Suutelee häntä ja poistuu.)

LADY CHILTERN

(Lordi Goringille.) Istukaa. Olen niin iloinen vierailustanne.
Haluan puhella kanssanne – niinpä niin, en hatuista, en liioin naisten
vapaamielisestä yhdistyksestä. Teitä huvittaa liiaksi edellinen
puheenaihe ja jälkimäinen ei läheskään riittävästi.

LORDI GORING

Te haluatte keskustella kanssani rouva Cheveleystä?

LADY CHILTERN

Niin kyllä. Olette arvannut oikein. Lähdettyänne eilen illalla,
pääsin selville, että hän oli puhunut täyttä totta. Tietysti minä
sain Robertin heti hänelle kirjoittamaan kirjeen ja peruuttamaan
lupauksensa.

LORDI GORING

Niin hän on kertonut tehneensä.

LADY CHILTERN

Jos hän olisi sen pitänyt, olisi se ollut ensimäinen kari hänen
aina niin selvällä urallaan. Robertin tulee olla moitteen yläpuolella.
Hän ei ole kuten muut miehet. Hän ei saata tehdä kuten muut
miehet. (Katsoo lordi Goringia, joka pysyy vaiti.) Ettekö ole kanssani
yhtä mieltä? Te olette Robertin paras ystävä. Te olette meidän
parhain ystävämme, lordi Goring. Ei kukaan, paitsi minua, tunne
Robertia paremmin kuin te. Hän ei salaa minulta mitään, enkä
luule hänen teiltäkään mitään salaavan.

LORDI GORING

Totta kyllä, hän ei salaa minulta mitään. Ainakin niin uskon.

LADY CHILTERN

Enkö ole oikeassa häntä kunnioittaessani? Tiedän olevani. Mutta
puhukaa minulle vapaasti.

LORDI GORING

(Katsoen vilpittömästi häneen.) Aivan vapaastiko?

LADY CHILTERN

Varmasti! Teillä ei ole mitään salattavaa – onko teillä?

LORDI GORING

Ei mitään. Mutta rakas lady Chiltern, ajattelen, jos minun sallitte
niin sanoa, että käytännöllisessä elämässä – – –

LADY CHILTERN

(Hymyillen.) Jota te tunnette niin vähän, lordi Goring.

LORDI GORING

Josta en tunne mitään kokemuksen perusteella, vaan kuitenkin
jotakin havaintojen pohjalla. Ajattelen, että käytännöllisessä
elämässä on menestymisessä jotakin, todellisessa menestyksessä
eräänlaista pientä häikäilemättömyyttä; kunnianhimossa on aina
jotakin häikäilemätöntä. Kun kerran mies on päättänyt sydämessään ja
sielussaan tavoittaa erikoisen päämäärän, niin jos hänen
on kiipeäminen jyrkkää kalliota, hän kiipeää jyrkkää kalliota;
jos hänen on käytävä liejussa – –

LADY CHILTERN

Niin mitä?

LORDI GORING

Hän kävelee liejussa. Tietenkin puhelen yleensä elämästä.

LADY CHILTERN

(Vakavasti.) Toivon niin. Minkätähden katsotte minuun niin
oudosti, lordi Goring?

LORDI GORING

Lady Chiltern. Olen tosiaan ajatellut, että kenties teillä on
eräissä kohdin liian ankara elämänkatsomus. Ajattelen, että – – – te
usein ette osoita riittävästi armahtavaisuutta. Joka luonteessa
on heikkoja kohtia, tahi pahempaa kuin heikkous. Otaksukaamme
esimerkiksi, että joku julkisuuden mies, isäni tai lordi Merton tai
Robert – sanokaamme – olisi vuosia sitten kirjoittanut mielettömän
kirjeen jollekin – – –

LADY CHILTERN

Mitä tarkoitatte mielettömällä kirjeellä?

LORDI GORING

Kirje, joka vakavasti saattaa huonoon valoon jonkun aseman.
Esitän vain kuvitellun tapauksen.

LADY CHILTERN

Robert ei voi tehdä mieletöntä tekoa yhtä vähän kuin väärää
tekoa.

LORDI GORING

(Pitkän vaitiolon jälkeen.) Kuka tahansa saattaa tehdä mielettömän
teon. Kuka tahansa voi tehdä väärän teon.

LADY CHILTERN

Oletteko pessimisti? Mitä sanovat toiset keikarit? Ne varmaan
kaikki käyvät surupuvussa.

LORDI GORING

(Nousten.) Ei, lady Chiltern, en ole pessimisti. Itse asiassa
en ole varma, että täysin tiedän, mitä pessimismi todella tarkoittaa.
Ainoa, minkä tiedän on se, että elämää ei voida ymmärtää ilman
suurta armahtavaisuutta, ei voida elää ilman paljoa armahtavaisuutta.
Rakkaus, eikä saksalainen filosofia, on tuon sanan todellinen
ilmaisu, olkoonkin sen läheisin tulkinta mikä hyvänsä. Ja jos teillä,
lady Chiltern, milloinkaan on murhe, kääntykää luottamuksella
puoleeni heti ja tahdon auttaa teitä kaikin tavoin kykyni mukaan.
Jos milloin haluatte kohdata minua, niin hakekaa apuani, ja te
saatte sen. Tulkaa heti luokseni.

LADY CHILTERN

(Katsoen häntä ihmetyksellä.) Lordi Goring, te puhutte kovin
vakavasti. En käsittääkseni milloinkaan ennen ole kuullut teidän
puhelevan vakavasti.

LORDI GORING

(Hymähtäen.) Teidän tulee suoda anteeksi minulle, lady Chiltern.
Sitä ei tapahdu uudelleen, jos voin auttaa.

LADY CHILTERN

Mutta pidän teistä, kun olette vakava. (Mabel Chiltern lähestyy,
mitä hurmaavin puku yllään.)

MABEL CHILTERN

Rakas Gertrud, elä sano niin hirveitä asioita lordi Goringille.
Vakavuus ei sovi hänelle laisinkaan. Hyvää iltaa, lordi Goring.
Suvaitkaa olla niin tavallinen kuin voitte.

LORDI GORING

Olisin halukas, neiti Mabel, mutta pelkään olevani jonkun verran
pois tolaltani tänä aamuna. Ja sitäpaitsi nyt on minun mentävä.

MABEL CHILTERN

Juuri kun olen tullut sisään. Mikä hirmuinen tapa teillä on?
Olen varma, että olette kovin huonosti kasvatettu.

LORDI GORING

Olen kylläkin.

MABEL CHILTERN

Toivon, että minä olisin saanut teidät kasvattaa.

LORDI GORING

Olen pahoillani, ettette sitä tehnyt.

MABEL CHILTERN

Se on liian myöhäistä nyt, luulen mä.

LORDI GORING

(Hymyillen.) En ole niin varma.

MABEL CHILTERN

Tuletteko huomenaamulla ratsastamaan?

LORDI GORING

Kyllä, kello kymmenen.

MABEL CHILTERN

Elkää unohtako!

LORDI GORING

Tietenkään en! Sivumennen, lady Chiltern, ei ole mitään vierastenne
luetteloa tämänpäiväisessä Morning Post'issa. Se on varmaan tullut
täyteen piirineuvoston tahi jonkun muun kokouksen selostuksista tai
muusta sellaisesta. Saisinko minä luettelon? Minulla on erikoinen syy
kysyä sitä.

LADY CHILTERN

Olen varma, että herra Trafford voi antaa sen.

LORDI GORING

Paljon kiitoksia!

MABEL CHILTERN

Tommy on Lontoon hyödyllisin henkilö.

LORDI GORING

(Kääntyen häneen.) Ja kuka on koristeellisin?

MABEL CHILTERN

(Riemuiten.) Minä.

LORDI GORING

Kuinka viisasta, että sen arvasitte. (Ottaa hattunsa ja keppinsä.)
Hyvästi, neiti Chiltern. Muistattehan, mitä sanoin teille, tottakai
muistatte?

LADY CHILTERN

Kyllä, mutta en tiedä, miksi sitä sanoitte minulle.

LORDI GORING

Tuskin tiedän itsekään. Hyvästi, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN

(Näyttäen hieman pettyneeltä.) Olisin toivonut, ettette olisi
mennyt. Minulla on ollut neljä omituista seikkailua tänä aamuna;
neljä ja puolikin itse asiassa. Te voisitte viipyä ja kuulla jotain
niistä.

LORDI GORING

Kuinka itsekästä, että teillä on neljä ja puoli. Minulle ei jää
mitään.

MABEL CHILTERN

En soisi teillä olevan yhtään. Ne eivät olisi teille hyväksi.

LORDI GORING

Se on ensimäinen epäystävällisyys, minkä milloinkaan olette
minulle sanonut. Kuinka loistavasti sen sanoittekaan! – Kello
kymmenen huomenaamuna.

MABEL CHILTERN

Täsmälleen.

LORDI GORING

Aivan täsmälleen. Mutta elkää tuoko herra Traffordia.

MABEL CHILTERN

(Hieman keikauttaen päätään.) Tietenkään en tuo Tommy
Traffordia. Tommy Trafford on suuressa epäsuosiossa.

LORDI GORING

Olen hyvilläni kuullessani sen. (Kumartaa ja menee ulos.)

MABEL CHILTERN

Gertrud, sinä puhuisit Tommy Traffordin kanssa!

LADY CHILTERN

Mitä on poloinen herra Trafford nykyään tehnyt? Robert sanoo,
että hän on parhain sihteeri, mitä hänellä on koskaan ollut.

MABEL CHILTERN

No niin, Tommy on taasen minua kosinut. Tommy ei todella tee mitään
muuta kuin kosii minua. Hän kosi minua eilen illalla musiikkihuoneessa,
ollessani aivan suojaton, kun siellä soitti hyvin harjoitettu kolmikko.
En uskaltanut lausua vähintäkään purevaa vastausta, tuota tuskin
tarvitsee kertoa sinulle. Jos olisin sen tehnyt, olisi se keskeyttänyt
heti soitannon. Soitannolliset ihmiset ovat niin mahdottoman
kohtuuttomia. He aina haluavat, että ihminen tulisi mykäksi samassa
hetkessä, kun tämä ikävöi tulla täysin kuuroksi. – Sitten hän kosi
minua selkeällä päivällä tänä aamuna vastapäätä tuota kamalaa Achilleyn
veistokuvaa. Todellakin, tapahtumat, jotka suoritetaan vastapäätä
tuota taideteosta, ovat aivan kauhistavia. Poliisin pitäisi kajota
niihin. Välipalaa syötäessä näin hänen silmiensä hohteesta, että hän
aikoi taasen kosia, ja minä onnistuin estämään hänet juuri ajoissa
vakuuttamalla hänelle, että olen bimetallisti. Onneksi en tiedä, mitä
bimetallismi tarkoittaa. Enkä luule, että kukaan muukaan tietää. Mutta
tuo huomautus musersi kymmeneksi minuutiksi Tommyn. Hän näytti aivan
järkytetyltä. Ja sitten Tommyllä on niin kiusallinen tapa kosia. Jos
hän kosisi käyttäen äänensä yläsointua, niin en niin paljon välittäisi.
Se tekisi jonkinmoisen vaikutuksen kuulijaan. Mutta hän tekee sen niin
hirveän tutunomaisella tavalla. Kun Tommy alkaa olla romanttinen, niin
hän puhuttelee toista aivan kuin lääkäri. Pidän paljon Tommystä, mutta
hänen tapansa kosia on aivan vanhanaikainen. Toivon, Gertrud, että
puhuisit hänen kanssaan ja sanoisit, että on riittävän usein, jos kosii
kerta viikossa jotakuta, ja että tulee tehdä se aina tavalla, joka
tekee jonkun vaikutuksen toisen huomaavaisuuteen.

LADY CHILTERN

Rakas Mabel! Elä puhele tuolla tapaa. Sitäpaitsi Robertilla
on herra Traffordista hyvin korkeat ajatukset. Hän uskoo tällä
olevan loistavan tulevaisuuden edessään.

MABEL CHILTERN

Oi. En mistään hinnasta auringon alla mene naimisiin miehen
kanssa, jolla on tulevaisuus edessään.

LADY CHILTERN

Mabel!

MABEL CHILTERN

Tiedän, rakas. Sinä menit naimisiin miehelle, jolla oli tulevaisuus,
etkö mennytkin? Mutta Robert oli nero ja sinulla on ylevä, itseuhraava
luonne. Sinä siedät neroa. Minulla ei ole luonnetta lainkaan, ja
Robert on ainoa nero, jota voisin koskaan suvaita. Uskon, että he
säännöllisesti ovat aivan mahdottomia. Nerot puhuvat niin paljon,
eikö niin? Sellainen huono tottumus! Ja aina ne ajattelevat
itseään, kun tahtoisin, että ne ajattelisivat minua. Minun täytyy
mennä harjoituksiin lady Basildonin luo. Sinähän muistat, että me
toimeenpanemme kuvaelman, muistathan? Eräänlaisen riemukulun, en tiedä
minkä. Toivon sen olevan minun riemukulkuni. Ainoa voittokulku, joka
minua nykyään huvittaa. (Suutelee lady Chilterniä ja poistuu; tulee
sitten juosten takaisin.) Oi! Gertrud, tiedätkö, kuka tulee sinua
katsomaan? Tuo kamala rouva Cheveley rakastettavimmassa asussaan.
Oletko kutsunut hänet?

LADY CHILTERN

(Nousten.) Rouva Cheveley! Tulee minua tapaamaan! Mahdotonta!

MABEL CHILTERN

Vakuutan sinulle, hän tulee porraskäytävässä täydessä koossaan
ja elävänä, mutta ei läheskään niin luonnollisena.

LADY CHILTERN

Ei sinun tarvitse odottaa, Mabel. Muista, lady Basildon odottaa
sinua.

MABEL CHILTERN

Oi! Minun täytyy tervehtiä lady Markbya. Hän on ihastuttava.
Olen mielelläni hänen käytettävänään.

MASON

(Tulee sisään.) Lady Markby ja rouva Cheveley.

LADY CHILTERN

(Astuen näitä kohti.) Rakas rouva Markby. Kuinka kauniisti,
että poikkesitte luokseni. (Puristaa tämän kättä ja kumartaa hieman
kylmästi rouva Cheveleylle.) Ettekö istuudu, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Kiitos! Onko tämä neiti Chiltern? Tutustuisin niin mielelläni
häneen.

LADY CHILTERN

Mabel, rouva Cheveley haluaa tutustua sinuun, (Mabel Chiltern
nyökkää jonkun verran.)

ROUVA CHEVELEY

(Istuutuen.) Pukunne oli niin viehättävä eilen illalla, neiti
Chiltern. Niin yksinkertainen ja sopiva.

MABEL CHILTERN

Todellako? Minun täytyy kertoa ompelijalleni. Se on häntä
ilahduttava. Hyvästi, lady Markby!

LADY MARKBY

Joko menette?

MABEL CHILTERN

Olen pahoillani, mutta minun on mentävä. Olen menossa harjoituksiin.
Minun on seistävä päälläni eräässä kuvaelmassa.

LADY MARKBY

Päällänne, lapsukainen? Oi, toivon, ettei toki. Uskon, että se
on perin epäterveellistä. (Istuu sohvaan lady Chilternin viereen.)

MABEL CHILTERN

Mutta se onkin oivallista hyväntekeväisyystarkoitusta varten:
nälkäpalkalla työskenteleväin auttamiseksi, ne ovat ainoat ihmiset,
jotka todella herättävät mielenkiintoani. Minä olen sihteeri ja
Tommy Trafford on rahastonhoitaja.

ROUVA CHEVELEY

Ja mitä on lordi Goring?

MABEL CHILTERN

Oi! Lordi Goring on esimies.

ROUVA CHEVELEY

Tuo toimi sopii hänelle suuremmoisesti, ellei hän ole huonontunut
siitä, kun hänet aikaisemmin tunsin.

LADY MARKBY

(Moittien.) Te olette huomattavan nykyaikainen, Mabel. Kenties hiukan
liian nykyaikainen. Ei mikään ole niin vaarallista kuin olla liian
nykyaikainen. Saattaa muuttua vanhanaikaiseksi aivan äkkiä. Tunnen
monta esimerkkiä siitä.

MABEL CHILTERN

Sehän on kamala mahdollisuus.

LADY MARKBY

Ah, rakkaani, elkää huoliko hermostua. Te tulette aina pysymään
mahdollisimman somana. Se onkin parhain kuosi ja ainoa kuosi,
jonka Englanti on onnistunut soveltamaan käytäntöön.

MABEL CHILTERN

(Kumartaen.) Kiitän teitä paljon, lady Markby sekä Englannin
että itseni puolesta. (Poistuu.)

LADY MARKBY

(Kääntyen lady Chilterniin.) Rakas Gertrud, me juuri saavuimme
tiedustamaan, onko rouva Cheveleyn timanttista rintaneulaa löydetty?

LADY CHILTERN

Täälläkö?

ROUVA CHEVELEY

Niin. Olin sen kadottanut palatessani Claridgeen ja ajattelin,
että olisin mahdollisesti pudottanut sen tänne.

LADY CHILTERN

En ole siitä kuullut mitään, mutta lähetän kutsumaan hovimestarin ja
kysyn. (Koskettaa kelloa.)

ROUVA CHEVELEY

Oi, pyydän, elkää vaivautuko lady Chiltern. Luulen, että kadotin
sen operassa ennen tänne tuloamme.

LADY MARKBY

Ah niin! Otaksun, että se tapahtui operassa. Asianlaita on, että
me kaikki hyörimme ja pyörimme nykypäivinä niin paljon, että
kummastelen, miten meillä on mitään kelpaavaa yllämme jonkun
illanvieton perästä. Itse tiedän tuon, kun tulen takaisin salongista,
tunnen aina, ikäänkuin ei minulla olisi tilkkua ylläni paitsi vähäistä
säädyllisen maineen riekaletta, joka juuri riittää estämään alempia
luokkia tekemästä kiusallisia huomautuksiaan vaunujen ikkunain
läpi. Itse asiassa on seurapiirissämme julmasti liikaväestöä. Tosiaan,
jonkun tulisi järjestää varsinainen suunnitelma siirtolaisuuden
auttamiseksi. Se saisi aikaan melko paljon hyvää.

ROUVA CHEVELEY

Olen täysin samaa mieltä kanssanne, lady Markby. Siitä on
lähes kuusi vuotta, kun olen ollut huvikauden ajalla Lontoossa,
ja minun täytyy sanoa, että seurapiiri on tullut hirveän kirjavaksi.
Näkyy mitä omituisimpia ihmisiä kaikkialla.

LADY MARKBY

Se on aivan totta. Mutta niitä ei ole tarvis tuntea. Olen varma,
että en tunne puolia ihmisiä, jotka tulevat kotiini. Tosin kuulemastani
päättäen en haluaisikaan.

    (Mason lähestyy.)

LADY CHILTERN

Millaisen rintaneulan kadotitte, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Timanttisen käärmeneulan, jossa oli rubiini, melko suuri rubiini.

LADY MARKBY

Ajattelin, että sanoitte siinä olevan safiirin päässä, rakas.

ROUVA CHEVELEY

(Hymyillen.) Ei, lady Markby, – rubiini.

LADY MARKBY

(Nyökäten päätään.) Ja hyvin somistava, olen aivan varma.

LADY CHILTERN

Onko rubiinin kaunistamaa, timanttista rintaneulaa löydetty
jostakin huoneista tänä aamuna, Mason?

MASON

Ei, lady.

ROUVA CHEVELEY

Ei se ole todellakaan niin tärkeää, lady Chiltern. Olen pahoillani,
että olen tuottanut teille hankaluutta.

LADY CHILTERN

(Kylmästi.) Oi, ei siitä ole mitään hankaluutta. Riittää, Mason.
Voitte tuoda teetä. (Mason poistuu.)

LADY MARKBY

Tosiaan, minun täytyy sanoa, on mitä kiusallisinta kadottaa jotain.
Muistan kuinka kerran eräässä kylpylässä vuosia sitten hukkasin
kaivohuoneessa erinomaisen sievän kohokuvalla kaunistetun rannerenkaan,
jonka sir John oli minulle antanut. Tietääkseni hän ei ole senjälkeen
antanut minulle niin mitään, ikävä kertoa. Hän on valitettavasti
mennyt pilalle. Todellakin tuo hirveä Alahuone aivan tuhoaa meiltä
meidän aviomiehemme. Minä pidän Alahuonetta kaikkein suurimpana
iskuna onnelliselle avioelämälle senjälkeen kun tuo kauhea asia, jota
kutsutaan naisen korkeammaksi sivistykseksi, keksittiin.

LADY CHILTERN

Ah, on harhaoppista sanoa sellaista tässä huoneessa, lady Markby.
Robert on suuri naisten ylemmän sivistyksen esitaistelija ja niin
myös minä pelkään olevani.

ROUVA CHEVELEY

Miesten korkeampaa sivistystä näkisin mielelläni. Miehet sitä
niin surkeasti tarvitsisivat.

LADY MARKBY

He tarvitsisivat, rakkaani. Mutta epäilen, että sellainen suunnitelma
tulisi hyvin epäkäytännölliseksi. Luullakseni miehillä ei
ole paljoakaan kehittymiskykyä. Mies on päässyt niin pitkälle
kuin voi, ja se ei ole kaukana, eihän. Verraten naiseen, no niin,
te rakas Gertrud kuulutte nuorempaan sukupolveen, ja olen varma,
että myönnätte sen empimättä. Minun aikanani, kylläkään, ei
meitä opetettu mitään ymmärtämään. Se oli vanha järjestelmä,
ja ihmeen mielenkiintoinen se oli. Vakuutan teille, että se asiain
paljous, jota minä ja poloinen siskoni opetettiin olemaan ymmärtämättä,
oli aivan erinomainen. Mutta nykyajan naiset ymmärtävät
kaiken, niin sanotaan.

ROUVA CHEVELEY

Paitsi aviopuolisoaan. Se on ainoa asia, jota nykyaikainen nainen
ei koskaan ymmärrä.

LADY MARKBY

Ja se onkin hyvä asia, rakas, rohkenen sanoa. Moni hyvä koti
särkyisi, jos he sen tekisivät. Ei teidän, Gertrud, tarvitsee minun
tuskin sanoa. Te olette ottanut malliaviomiehen. Toivoisin, että
voisin sanoa samaa itsestäni. Mutta siitä lähtien kun sir John on
ottanut tavaksi seurata parlamentin keskusteluja säännöllisesti,
mitä hänellä ei koskaan ollut tapana tehdä hyvinä entisaikoina,
on hänen puhetapansa tullut aivan sietämättömäksi. Hän näyttää
aina ajattelevan puhuvansa Alahuoneelle, ja lopputulos on, että
milloin hän puhuneekin maanviljelystyöväestä tai Walesin kirkosta
tai muusta yhtä sopimattomasta aiheesta, on minun pakko lähettää
kaikki palvelijat pois huoneesta. Ei ole miellyttävää nähdä oman
hovimestarinsa, joka on ollut talossa kaksikymmentäkolme vuotta,
todella punastuvan tarjoilupöydän luona ja lakeijan nurkassa
vääristelevän kasvojaan kuin sirkusnäyttelijän. Vakuutan teille,
että elämäni menee aivan rappiolle, ellei Johnia pian lähetetä
Ylähuoneeseen. Hän ei harrastaisi silloin mitään politiikkaa eihän?
Lordien huone on niin viisas. Se on herrasmiesten yhtymä.
Mutta nykyisessä tilassaan sir John on tosiaan suuri koettelemus.
Niinpä tänä aamuna kesken aamiaista hän nousi lieden eteen matolle,
pisti kädet taskuihinsa ja piti kimakalla äänellä puheen maakunnalle.
Tarvitsee tuskin sanoa, että läksin pöydästä niin pian kuin olin juonut
toisen kupin teetä. Mutta hänen voimakas puheensa kuului yli koko
talon. Uskon, Gertrud, ettei Robert ole sellainen.

LADY CHILTERN

Mutta minulla on hyvin paljon mielenkiintoa politiikkaan, lady
Markby. Kuulen mielelläni Robertin siitä puhuvan.

LADY MARKBY

Niinpä niin, toivon, että hän ei ole niin uskollinen ikivanhoille
sinisille kirjoille kuin sir John on. En luule, että ne ovat
kenellekään aivan mieltäylentävää luettavaa.

ROUVA CHEVELEY

(Hitaasti.) En ole koskaan lukenut sinistä kirjaa. Pidän enemmän
keltakantisista kirjoista.

LADY MARKBY

(Tekeytyen tietämättömäksi.) Keltainen on iloisempi väri, eikö
olekin? Minulla oli tapana aikaisempina päivinä pitää enimmäkseen
keltaisia pukuja ja tekisin niin nytkin, ellei sir John olisi niin
kiusallisen omalaatuinen huomioissaan, ja mies on aina pukukysymyksessä
naurettava, eikö olekin?

ROUVA CHEVELEY

Oi, ei! Tietääkseni miehet ovat ainoat asiantuntijat pukujen
alalla.

LADY MARKBY

Todellakin? Eipä sitä saata sanoa sen perusteella, millaisia
hattuja he käyttävät, vai voiko?

    (Hovimestari lakeijan seuraamana tulee. Tee on katettu pienelle
    pöydälle lady Chilternin luo.)

LADY CHILTERN

Saanko luvan tarjota hieman teetä, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Kiitos! (Hovimestari ojentaa rouva Cheveleylle kupin teetä
tarjottimella.)

LADY CHILTERN

Hieman teetä, lady Markby?

LADY MARKBY

Ei, kiitos, rakas. (Palvelijat poistuvat.) Itse asiassa olen luvannut
poiketa kymmeneksi minuutiksi tapaamaan poloista lady Brancasteria,
jolla on hyvin suuri suru. Hänen tyttärensä, aivan hyvin
kasvatettu neitonen kylläkin, on täydellä todella kihlautunut
aikeessa mennä naimisiin erään Shropshiren kappalaisen kanssa.
Se on kovin surullista, tosiaankin kovin surullista. En käsitä tuota
nykyaikaista pappiskiihkoa. Minun aikanani me tytöt tietenkin
näimme heidän juoksentelevan seudulla kuin kaniinien. Mutta
tarvitsee tuskin mainita, ettemme koskaan välittäneet heistä niin
mitään. Mutta olen kuullut, että nykyään maan hienosto on aivan
mieltynyt heihin. Käsittääkseni tuo on mitä jumalattominta.
Ja sitten vanhin poika on riitaantunut isänsä kanssa, ja kerrotaan,
että kun he tapaavat klubilla, niin lordi Brancaster aina vetäytyy
The Timesin raha-asiain kirjotusten suojaan. Kuinka lieneekin,
niin uskon, että tuo on aivan tavallinen ilmiö nykyään ja että on
otettava erikoinen ylipainos The Timesistä kaikkia St. Jamesin
kadun klubeja varten. On niin paljon poikia, jotka välttävät joutua
minkäänlaiseen kosketukseen isiensä kanssa, ja paljon isiä, jotka
eivät halua puhutella poikiaan. Mielestäni täytyy tuota suuresti
valittaa.

ROUVA CHEVELEY

Niin minustakin. Isillä on nykyään niin paljon pojiltaan opittavaa.

LADY MARKBY

Todellakin, rakas? Mitä?

ROUVA CHEVELEY

Elämän taitoa. Ainoa todella hieno taide, jota nykyaikana
harjoitamme.

LADY MARKBY

(Ravistaen päätään.) Ah. Pelkäänpä, että lordi Brancaster
tuntee sitä melko paljon. Enemmän kuin hänen vaimoparkansa
milloinkaan tunsi. (Kääntyen lady Chilterniin.) Tunnetteko lady
Brancasterin, vai ettekö, rakas?

LADY CHILTERN

Jonkun verran ulkonäöltä. Hän asuskeli Langtonissa viime
syksynä, kun olimme siellä.

LADY MARKBY

Niinpä niin. Kuten kaikki voimakkaat naiset, on hän kuin itse
onnellisuus, jossa ei huomaa mitään varjoa. Kuitenkin hänen
perheessään on paljon murhenäytelmiä, lukuunottamatta tätä
pastorin juttua. Sisarensa, rouva Jekyllin elämä oli hyvin onneton
ilman hänen omaa syytään, täytyy ikäväkseni kertoa. Hän oli
kerrassaan niin murtunut, että hän meni erääseen luostariin tahi
jonnekin operanäyttämölle, olen unohtanut minne. Ei! Luullakseni
hän perusti koristeompeluliikkeen. Tiedän vain, että hän kadotti
kaiken halun elämän iloihin. (Nousten.) Ja nyt Gertrud, jos sallitte,
jätän rouva Cheveleyn huostaanne ja tulen hakemaan hänet
neljännestunnin perästä. Tai kenties, rakas rouva Cheveley, te
haluatte odottaa vaunuissa sillä aikaa, kun pistäydyn lady
Brancasterilla. Kun vierailuni tarkotus on vain osanoton ilmaisu, niin
en viivy kauvan.

ROUVA CHEVELEY

(Nousten.) Enpä halua odottaa vaunuissa ensinkään, on mahdollista, että
joutuu jonkun katseltavaksi.

LADY MARKBY

Niinpä kyllä! Olen kuullut, että tuo pastori hiiviskelee aina
talon ympärillä.

ROUVA CHEVELEY

Pelkäänpä, että en ole huvitettu tytön ystävistä.

LADY CHILTERN

(Nousten.) Oi! Toivon, että rouva Cheveley viipyy täällä vähän.
Haluaisin jonkun minuutin puhella kanssanne.

ROUVA CHEVELEY

Kuinka ystävällistä, lady Chiltern! Uskokaahan, ei mikään
tuottaisi minulle suurempaa iloa.

LADY MARKBY

Ah! Epäilemättä teillä molemmilla on paljon hupaisia kouluaikain
muistoja, joista voitte keskenänne jutella. Hyvästi Gertrud!
Saanko tavata teitä Bonarin luona tänä iltana? Hän on keksinyt
uuden ihmeellisen neron. Hän toimii – eipä niin mitään, luulen
ma. Se on suuri elvytys, eikö olekin?

LADY CHILTERN

Robert ja minä aterioimme kotona tänä iltana, ja enpä luule
lähteväni minnekään sen jälkeen. Robertin tietysti on oltava
Alahuoneessa. Mutta siellä ei ole mitään mielenkiintoista.

LADY MARKBY

Syötte päivällistä kotona? Onko tuo nyt viisasta? Ah, unohdin,
teidän miehenne on poikkeus. Minun on tavallinen sääntö, ja
mikään ei vanhenna naista niin nopeaan kuin naimisissa olo tavallisen
säännön kanssa. (Poistuu.)

ROUVA CHEVELEY

Ihmeellinen nainen tuo lady Markby, eikö olekin! Puhuu enemmän ja sanoo
vähemmän kuin kukaan, jonka milloinkaan olen tavannut. Hän on luotu
julkiseksi puhujaksi paljon enemmän kuin miehensä, vaikka tämä on
perikuvallinen englantilainen, aina hölmö ja tavallisesti voimakas.

LADY CHILTERN

(Ei vastaa, vaan jää seisomaan. Hetken vaitiolo. Sitten molempain
naisten katseet kohtaavat toisensa. Lady Chiltern on tuiman
ja kalpean näköinen. Rouva Cheveley näyttää päinvastoin
huvitetulta.) Rouva Cheveley, käsittääkseni on oikein sanoa teille
aivan avoimesti, että jos tiesin, kuka te todella olitte, en olisi
kutsunut teitä kotiini eilen illalla.

ROUVA CHEVELEY

(Nenäkkäästi hymyillen.) Todellako?

LADY CHILTERN

En olisi voinut sitä tehdä.

ROUVA CHEVELEY

Näen, että kaikkien näitten vuosien jälkeen ette ole niin hiventäkään
muuttunut, Gertrud.

LADY CHILTERN

En koskaan muutu.

ROUVA CHEVELEY

(Kohottaen kulmakarvojaan.) Sillä elämä ei ole teille mitään
opettanut.

LADY CHILTERN

Se on opettanut, että henkilö, joka kerran on ollut vikapää
epärehelliseen ja kunniattomaan tekoon, saattaa sitä olla toistekin,
ja tulee häntä karttaa.

ROUVA CHEVELEY

Tulisitteko sovittamaan tuon säännön jokaiseen?

LADY CHILTERN

Kyllä jokaiseen, ilman poikkeusta.

ROUVA CHEVELEY

Sitten olen pahoillani puolestanne, Gertrud, hyvin pahoillani
puolestanne.

LADY CHILTERN

Varmaankin huomaatte nyt, että monesta syystä enempi tuttavuus meidän
välillämme sinä aikana kun Lontoossa viivytte, on mahdoton.

ROUVA CHEVELEY

(Nojaten tuoliinsa.) Tehän tiedätte Gertrud, että en halua teidän
puhuvan moraalia hituistakaan. Moraali on aivan yksinkertaisesti tapa,
miten suhtaudumme ihmisiin, joista emme henkilökohtaisesti pidä. Te
ette pidä minusta. Olen täysin tietoinen siitä. Ja minä olen aina
teitä inhonnut. Ja kuitenkin olen tullut tänne tekemään teille erään
palveluksen.

LADY CHILTERN

(Halveksien.) Samanlaisen palveluksen kuin se, minkä halusitte
tehdä miehelleni eilen illalla, otaksun. Taivaan kiitos, pelastin
hänet siitä.

ROUVA CHEVELEY

(Kavahtaen pystyyn.) Tekö saitte hänet kirjottamaan tuon
julkean kirjeen minulle? Tekö saitte hänet purkamaan lupauksensa.

LADY CHILTERN

Niin.

ROUVA CHEVELEY

Sitten on teidän saatava hänet se pitämään. Annan teille aikaa
huomenaamuun, en enempää. Jos ei miehenne sen ajan kuluttua
vakavasti sitoudu auttamaan minua tuossa suuressa suunnitelmassa, josta
minulla on etuja...

LADY CHILTERN

Tuossa kavalassa keinottelussa...

ROUVA CHEVELEY

Kutsukaa sitä kuinka haluatte. Teidän miehenne kohtalo on
minun käsissäni, ja jos te olette viisas, niin saatatte hänet tekemään,
mitä vaadin.

LADY CHILTERN

(Nousten ja kävellen häntä kohti.) Te olette sietämätön. Mitä
miehelläni on teidän kanssanne tekemistä? Teidänlaisenne naisen?

ROUVA CHEVELEY

(Katkerasti naurahtaen.) Tässä maailmassa vertaiset tapaavat toisensa.
Sentähden, että miehenne itse on petollinen ja epärehellinen, sovimme
niin hyvin yhteen. Teidän ja hänen välillään on ammottava kuilu. Hän
ja minä olemme läheisemmät kuin ystävät. Olemme viholliset, jotka ovat
yhteenkietoutuneet. Sama rikos solmii meidät.

LADY CHILTERN

Kuinka rinnastatte miestäni itsenne kanssa? Kuinka rohkenette
uhitella häntä ja minua. Menkää talostani. Te olette sopimaton
täällä.

(Sir Robert Chiltern tulee takaapäin. Hän kuulee vaimonsa viime sanat
ja näkee, keneen ne ovat kohdistetut. Hän muuttuu kuolon kalpeaksi.)

ROUVA CHEVELEY

Teidän talonne! Talo, joka on ostettu kunniattomuuden hinnalla.
Talo, missä kaikki on maksettu petoksella. (Kääntyy ja katsoo
Robert Chilterniin.) Kysykää häneltä, mikä on hänen menestyksensä
alkulähde. Antakaa hänen kertoa, kuinka hän myi virastosalaisuuden
pörssihuijarille. Kuulostakaa häneltä, mistä saatte kiittää asemaanne.

LADY CHILTERN

Se ei ole totta! Robert! Se ei ole totta!

ROUVA CHEVELEY

(Osottaen Robert Chilterniä ojennetulla sormellaan.) Katsokaa
häntä! Voiko hän sen kieltää? Uskaltaako hän sen?

SIR ROBERT CHILTERN

Menkää! Menkää heti kohta! Nyt olette tehnyt pahimman
tekonne.

ROUVA CHEVELEY

Pahimmanko? En ole kuitenkaan lopettanut teidän kanssanne, teidän
kummankaan kanssa. Annan teille molemmille aikaa huomiseen keskipäivään
saakka. Jos ette siihen mennessä suostu tekemään, mitä teiltä pyydän,
niin tulee koko maailma tietämään, millainen on Robert Chilternin
alkuperä.

(Sir Robert Chiltern soittaa kelloa. Mason tulee.)

SIR ROBERT CHILTERN

Osoittakaa rouva Cheveley ulos. (Rouva Cheveley nousee,
kumartaa eräänlaisella liioitetulla kohteliaisuudella lady
Chilternille, joka ei tee mitään liikettä vastaukseksi. Kun hän
sivuuttaa Robert Chilternin, joka seisoo oven likellä, pysähtyy hän
hetkiseksi ja katsoo häntä suoraan kasvoihin. Sitten hän menee ulos;
palvelija seuraa ja sulkee oven hänen perässään. Aviomies ja vaimo
jäävät yksikseen. Lady Chiltern seisoo ikäänkuin kamalan
unen vallassa. Sitten hän kääntyy ja katsoo miestään. Hän katsoo
Robertia oudoin katsein, aivan kuin näkisi hänet ensi kertaa.)

LADY CHILTERN

Sinä myit virastosalaisuuden rahasta! Aloit elämäsi petoksella.
Rakensit urasi häpeälle. Oi, sano, että se ei ole totta. Valehtele
minulle! Valehtele minulle! Sano, ettei se ole totta.

SlR ROBERT CHILTERN
Mitä tuo nainen sanoi, on aivan totta. Mutta Gertrud, kuuntele
minua. Sinä et käsitä, kuinka minua houkuteltiin. Anna kerron
sinulle koko asian. (Menee häntä kohti.)

LADY CHILTERN

Elä lähesty minua. Elä koske minuun. Minusta tuntuu, että
sinä olet tahrannut minut ainiaaksi. Oi. Millaista naamiota olet
käyttänyt kaikki nämä vuodet. Möit itsesi rahalla. Oi, tavallinen
varas olisi parempi. Sinä asetit itsesi kaupaksi korkeinta tarjousta
vastaan. Myit itsesi markkinoilla. Valehtelit koko maailmalle.
Ja kuitenkaan et tahdo valehdella minulle.

SIR ROBERT CHILTERN

(Syöksyen häntä kohti.) Gertrud, Gertrud!

LADY CHILTERN

(Torjuen hänet takaisin ojennetuin käsin.) Elä puhu! Elä sano
mitään! Äänesi herättää kauheita muistoja – muistoja asioista,
jotka saivat minun sinua rakastamaan, muistoja sanoista, jotka
saivat minut sinua rakastamaan, – muistoja, jotka nyt ovat minulle
hirveitä. Ja kuinka minä arvostin sinua! Sinä olit mielestäni
jotakin erikoisempaa kuin tavallinen elämä, puhdas, ylevä, rehellinen,
ilman tahraa. Maailma näytti minusta hienommalta, koska
sinä olit siinä, ja hyvyys oli todellisempaa senvuoksi, että sinä elit.
Ja nyt – oi, – kun ajattelen, että tein sinunlaisesta miehestä
ihanteen – elämäni ihanteen!

SIR ROBERT CHILTERN

Siinä oli erehdyksesi. Siinä oli virheesi. Sen virheen kaikki naiset
tekevät. Miksi te naiset ette voi meitä rakastaa virheinemme,
kaikkinemme? Miksi asetatte meidät luonnottomalle jalustalle? Meidän
kaikkein jalat ovat tomussa, niin hyvin naisten kuin miesten; mutta
kun me miehet rakastamme naisia, me rakastamme tuntien heidän
heikkoutensa, heidän hulluutensa, heidän vajavaisuutensa, sitä
enemmän rakastamme ehkäpä juuri tästä syystä. Ei täydellisyys,
vaan puutteellisuus tarvitsee rakkautta. Silloin kun olemme omain
käsiemme tai toisten käsien haavoittamat, olisi rakkauden tultava
parantamaan meitä, – mitä merkitystä rakkaudella muuten ollenkaan
on? Kaikki synnit, paitsi synnin itseämme kohtaan tulisi rakkauden
antaa anteeksi. Kaiken elämässä paitsi rakkaudettoman elämän antaisi
uskollinen rakkaus anteeksi. Tällainen on miehen rakkaus. Se on
avarampi, suurempi, enemmän ihmisystävällinen kuin naisen. Naiset
ajattelevat tekevänsä miehestä ihanteen. Minkä he tekevät, on vain
pelkkä pettävä epäjumala. Sinä teit väärän epäjumalasi minusta, ja
minulla ei ollut rohkeutta laskeutua alas, näyttää sinulle haavojani,
kertoa sinulle heikkouksistani. Pelkäsin, että menetän rakkautesi,
kuten sen nyt olen kadottanut. Ja niinpä eilen illalla sinä murskasit
minun elämäni, – niin sinä murskasit sen! Se mitä tuo nainen vaati
minulta, ei ollut mitään siihen verraten, mitä hän minulle tarjosi.
Hän tarjosi huolettomuuden, rauhan, varmuuden. Nuoruuteni synti, jonka
olin luullut haudatuksi, nousi vastaani hirveänä, kamalana, pitäen
kättään kurkullani. Olisin voinut sen ainiaaksi surmata, karkoittaa sen
hautaansa, hävittää sen luettelon, polttaa ainoan todistuskappaleen
vastaani. Sinä minut estit. Ei kukaan, paitsi sinä, sinä sen tiedät. Ja
nyt, mitä on edessäni muuta kuin julkinen epäsuosio, rauniot, kauhea
häväistys, maailman pilkka, syrjään syösty kunniaton elämä, syrjään
syösty kunniaton kuolema mahdollisesti jonakin päivänä. Älkööt naiset
tehkö enään ihanteita miehistä, älkööt nostako heitä enään alttareille,
joiden edessä he kumartavat, tahi he saattavat raunioiksi toisten
elämät yhtä perinpohjin kuin sinä – sinä, jota olen niin paljon
rakastanut – olet tuhonnut minun elämäni. (Hän menee huoneesta. Lady
Chiltern syöksyy häntä kohti, mutta ovi on suljettu, kun hän tavottaa
sitä. Kalpeana tuskasta, hämmentyneenä, avuttomana, hän huojuu kuin
kasvi vedessä. Hänen ojennetut kätensä näyttävät vapisevan ilmassa kuin
kukat tuulessa. Sitten hän heittäytyy maahan sohvan viereen ja peittää
kasvonsa käsillään. Hänen nyyhkytyksensä on kuin lapsen nyyhkytys.)

VÄLIVERHO

KOLMAS NÄYTÖS.

Kirjasto lordi Goringin talossa, huone Adamsin tyyliä. Oikealta
johtaa ovi saliin. Vasemmalla tupakkahuoneen ovi. Pari taiteovea
taustalla, avautuen salonkiin päin. Tuli palaa. Phipps, hovimestari,
järjestelee sanomalehtiä kirjoituspöydällä. Phippsistä katsojan
saama päävaikutus on tunteettomuus. Intoilijat ovat määritelleet
häntä ihanne-hovimestariksi. Sfinksi ei ole niin ilmeetön. Hän
on naamio, jolla on käytöstapaa. Hänen henkisestä ja tunne-elämästään
ei tiedetä mitään kertoa. Hänessä kuvastuu muodollisuuden valta-asema.

Lordi Goring tulee, yllään seurustelupuku, jossa on kukka
napinlävessä. Hänellä on silkkihattu ja viitta, jossa on riippuva
päähinesuojus. Käsissään valkeat käsineet ja Ludvig kuudennentoista
ajan kuosinmukainen kävelykeppi. Hän on täydellisesti muodinmukainen
keikari. Näkyy, että hän on välittömässä suhteessa nykyaikaiseen
elämään, hän elää sitä, edustaa sitä. Hän on ensimmäinen hyvin puettu
filosoofi ajattelun historiassa.

LORDI GORING

Tuotteko minulle toisen kukan napinläpeen, Phipps!

PHIPPS

Kyllä, lordi. (Ottaa hänen hattunsa, keppinsä ja viittansa sekä
ojentaa uuden kukan tarjottimella.)

LORDI GORING

Hyvin omalaatuinen esine, Phipps. Minä olen Lontoossa ainoa
vähimmän tärkeä henkilö, joka käyttää kukkaa napinlävessä.

PHIPPS

Niin, lordi. Olen sen huomannut.

LORDI GORING

(Ottaen pois vanhan kukan napinlävestä.) Nähkääs, Phipps.
Se on muodinmukaisesti, mitä itse käytämme. Muotia vastaan on
se, mitä toiset käyttävät.

PHIPPS

Niin, lordi.

LORDI GORING

Yhtä selvästi on myös toisten ihmisten käytös kömpelöä.

PHIPPS

Niin, lordi.

LORDI GORING

(Pannen paikalleen toisen kukan.) Ja valhetta, mitä toiset pitävät
totena.

PHIPPS

Niin, lordi.

LORDI GORING

Toiset ihmiset ovat ihan kauhistuttavia. Ainoa sopiva seura
on oma itsemme.

PHIPPS

Niin, lordi.

LORDI GORING

Itsensä rakastaminen on alku elämän pituiseen tarinaan, Phipps.

PHIPPS

Niin, lordi.

LORDI GORING

(Katsoo itseään kuvastimessa.) Luullakseni en oikein pidä tästä
kukasta, Phipps. Se tekee minut vähän liian vanhan näköiseksi.
Näytänkö, niinkuin olisin jokseenkin parhaassa ijässä, katsohan
Phipps.

PHIPPS

En huomaa mitään muutosta teidän ylhäisyytenne ulkonäössä.

LORDI GORING

Ettekö, Phipps?

PHIPPS

En, herra lordi.

LORDI GORING

Olen aivan varma. Varustakaa vastaisuudessa yksinkertaisempi
kukka napinläpeen Phipps – torstai-illaksi.

PHIPPS

Tahdon puhua kukkaiskauppiaalle, herra lordi. Hänen perheessään on
ollut äskettäin kuolemantapaus, mikä on ehkä syynä siihen
kukan yksinkertaisuuden puutteeseen, jota teidän ylhäisyytenne
valittaa.

LORDI GORING

Erikoinen ilmiö Englannin alaluokkalaisissa on, että sukulaisia
aina kuolee.

PHIPPS

Niin, herra lordi! He ovat erittäin onnellisia tässä suhteessa.

LORDI GORING

(Käännähtää ja katsoo häneen. Phipps jää tunteettomaksi.)
Hm! – Onko kirjeitä, Phipps?

PHIPPS

Kolme, herra lordi. (Ojentaa kirjeet tarjottimella.)

LORDI GORING

(Ottaa kirjeet.) Toimittakaa ajopelini kuntoon kahdenkymmenen
minuutin kuluttua.

PHIPPS

Kyllä, herra lordi. (Menee ovelle.)

LORDI GORING

(Pitelee vaaleanpunaisessa kirjekuoressa olevaa kirjeitä.) Hm!
Phipps, milloin tämä kirje tuli?

PHIPPS

Se tuotiin juuri kun teidän ylhäisyytenne oli mennyt klubiin.

LORDI GORING

Riittää. (Phipps poistuu.) Lady Chilternin käsialaa, kirjotettu
lady Chilternin vaaleanpunaiseen kirjekuoreen. Tämähän on suorastaan
kummallista. Luulin Robertin kirjoittavan. Ihme, mitähän
lady Chilternillä on minulle sanottavaa. (Istuu kirjoituspöydän
luo, avaa kirjeen ja lukee sen.) "Kaipaan teitä. Luotan teihin.
Tulen luoksenne. – Gertrud." (Pudottaa kirjeen, tullen ymmälleen.
Sitten ottaa sen ja lukee jälleen hitaasti.) "Kaipaan teitä. Luotan
teihin. Tulen luoksenne." Niinpä siis hän on päässyt kaiken perille.
Poloinen vaimo. Poloinen vaimo! (Ottaa kellon ja katsoo sitä.)
Mutta millaiseen aikaan hän saapuu! Kello on kymmenen! Minun
täytyy luopua menosta Berkshireen. Samapa se, onhan aina mukavaa
olla odotettu, eikä saapua. Minua ei odoteta Bachelorilla, siispä
menenkin sinne. Niinpä niin, minä pidätän hänet pysymään miehensä
luona. Se on ainoa, mitä hänen on tehtävä. Se on ainoa,
mitä jokaisen vaimon on tehtävä. Naisten siveellisten tunteitten
laatu juuri tekee avioliiton niin toivottomaksi, yksipuoliseksi
laitokseksi. Kello on kymmenen. Hänen pitäisi piakkoin olla täällä.
Minun täytyy virkkaa Phipps'ille, etten ole kotona, tulipa kuka
tahansa. (Lähestyy soitinkelloa.)

PHIPPS

(Tulee.) Lordi Caversham.

LORDI GORING

Oi, miksi vanhemmat aina ilmestyvät väärällä ajalla? Se on
vallan erikoinen erehdys luonnossa, luulen mä. (Lordi Caversham
tulee.) Hauskaa nähdä sinua, rakas isä. (Astuu häntä tervehtimään. )

LORDI CAVERSHAM

Ota pois vaippani.

LORDI GORING

Maksaako se vaivaa tuokion vuoksi, isä?

LORDI CAVERSHAM

Totta kai se maksaa vaivan, sir. Mikä on mukavin tuoli?

LORDI GORING

Tämä tässä, isä. Sitä tuolia käytän itse, kun minulla on vieraita.

LORDI CAVERSHAM

Kiitos! Eihän ole vetoa, toivon mä, tässä huoneessa?

LORDI GORING

Ei, isä!

LORDI CAVERSHAM

(Istuutuen.) Hauskaa kuulla. En siedä vetoa, – en mitään
vetoa kotona.

LORDI GORING

Vaan joitakin pieniä myrskyjä, isä.

LORDI CAVERSHAM

Ohoh! En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tahtoisin vakavasti puhella
kanssasi, sir.

LORDI GORING

Rakas isä! Tälläkö hetkellä?

LORDI CAVERSHAM

Niin juuri, sir! Kello on vasta kymmenen. Mitä sinulla on tätä
aikaa vastaan. Minusta on aika erittäin sopiva.

LORDI GORING

Kyllä niin, mutta asia on niin, isä, että tänä päivänä en keskustele
vakavasti. Pyydän anteeksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä.

LORDI CAVERSHAM

Mitä tarkoitat, sir?

LORDI GORING

Huvikauden aikana, isä, puhun vakavasti ainoastaan joka kuukauden
ensimäisenä tiistaina kello neljästä seitsemään.

LORDI CAVERSHAM

Hyvä! Tee se tiistaina, sir, tee se tiistaina.

LORDI GORING

Mutta isä, tämähän on seitsemän jälkeen, ja lääkärini sanoo,
että minä en saa keskustella mitään vakavaa kello seitsemän jälkeen.
Siitä seuraa, että puhun unissani.

LORDI CAVERSHAM

Puhut unissasi, sir? Mistä se johtuu? Sinä et ole naimisissa.

LORDI GORING

En, isä, en ole naimisissa.

LORDI CAVERSHAM

Hm! Juuri siitä tulin keskustelemaan kanssasi, sir. Hyvänen
aika, kun minä olin sinun ikäisesi, sir, olin ollut kolme kuukautta
sureva leskimies ja aloin jo kosia sinun ihastuttavaa äitiäsi. Tuhat
tulimaista, sir, sinun velvollisuutesi on mennä naimisiin. Ethän
aina voi elää huvitusta varten. Jokainen vakavarainen mies on
nykyään naimisissa. Vanhatpojat eivät enään ole muodissa. He
ovat joutavaa joukkoa. Heistä tiedetään liian paljon. Sinun tulee
ottaa vaimo, sir. Katsohan ystävääsi Robert Chilterniä, hän on
tarttunut rehellisesti kovaan työhön, sekä on järkevissä naimisissa
hyvän naisen kanssa. Miksi et seuraa häntä, sir. Miksi et ota häntä
esikuvaksesi?

LORDI GORING

Luullakseni tulen sen tekemään, isä.

LORDI CAVERSHAM

Toivon, että sen tekisit, sir. Silloin voisin olla onnellinen. Nykyään
teen äitisi elämän viheliäiseksi sinun tähtesi. Olet sydämetön, sir,
aivan sydämetön.

LORDI GORING

Toivon, että en olisi, isä.

LORDI CAVERSHAM

Ja onhan sinulla jo aika mennä naimisiin. Olet kolmenkymmenenneljän
vuotias, sir.

LORDI GORING

Aivan niin, isä, mutta minä myönnän olevani vain kolmenkymmenenkahden
– kolmenkymmenenyhden ja puolen, kun minulla on täysin hyvä ruusu
napinlävessä. Tämä ruusu napinlävessä ei ole – kyllin yksinkertainen.

LORDI CAVERSHAM

Sanon sinulle, että olet kolmenkymmenenneljän, sir. Ja huoneessasi on
sitäpaitsi vetoa. Se tekee käytöksesi pahemmaksi. Miksi sanoit minulle,
ettei täällä ole vetoa, sir? Tunnen vetoa, sir, tunnen sitä selvästi.

LORDI GORING

Niin minäkin tunnen, isä. On hirveä veto. Tulen huomenna
sinua tapaamaan, isä. Voimme puhella, mistä vain haluat. Anna
autan yllesi viitan, isä.

LORDI CAVERSHAM

Ei, sir. Olen poikennut tänä iltana määrätyssä tarkoituksessa
ja tahdon nähdä sen toteutuvan, vaikka se maksaisi minun henkeni
tai sinun. Pane pois viittani, sir.

LORDI GORING

Tietenkin, isä. Mutta menkäämme toiseen huoneeseen. (Soittaa
kelloa.) Täällä on kamala veto. (Phipps tulee.) Phipps, onko
tupakkahuoneessa hyvä tuli?

PHIPPS

Kyllä, herra lordi.

LORDI GORING

Tule sinne, isä. Sinä aivastat aivan sydäntäsärkevästi.

LORDI CAVERSHAM

Niinpä niin, sir, otaksun, että minulla on oikeus aivastaa, milloin
haluan.

LORDI GORING

(Puolustaen.) Aivan niin, isä. Minä vain ilmaisin osanottoa.

LORDI CAVERSHAM

Oh, kirottu osanotto. Tuota lajia tavaraa käytetään nykyään
suureksi osaksi liian paljon.

LORDI GORING

Olen yhtä mieltä kanssanne, isä. Jos maailmassa olisi vähemmän
osanottoa, niin olisi maailmassa vähemmän murhetta.

LORDI CAVERSHAM

(Mennen tupakkahuoneeseen päin.) Tuo on otaksuma, sir.
Minä vihaan otaksumia.

LORDI GORING

Jokainen jonka toinen kohtaa, on otaksuma. Se on sangen
kiusallista. Se tekee seuran niin silmäänpistäväksi.

LORDI CAVERSHAM

(Käännähtäen ja katsoen poikaansa tuuheitten kulmakarvojen alta.)
Ymmärrätkö sinä todella aina, mitä sanot, sir?

LORDI GORING

(Hetken aprikoituaan.) Kyllä, isä, jos kuuntelen tarkkaavasti.

LORDI CAVERSHAM

(Loukkaantuneesti.) Jos kuuntelet tarkkaavaisesti!... Oikullinen
nuori penikka! (Menee ryminällä tupakkahuoneeseen. Phipps tulee.)

LORDI GORING

Phipps, eräs lady tulee tapaamaan minua tänä iltana erityisen
asian vuoksi. Saata hänet saliin, kun hän saapuu. Ymmärrätkö?

PHIPPS

Kyllä, herra lordi.

LORDI GORING

Se on mitä tärkein asia, Phipps.

PHIPPS

Ymmärrän, herra lordi.

LORDI GORING

Ei niin ketään saa päästää sisään, ei millään muotoa.

PHIPPS

Ymmärrän, herra lordi. (Ovikello soi.)

LORDI GORING

Ah! Arvattavasti on se tuo lady. Menen itse häntä katsomaan.
(Juuri kun hän on menossa ovelle, tulee lordi Caversham
tupakkahuoneesta. )

LORDI CAVERSHAM

No, sir! Onko minun odotettava läsnäoloasi?

LORDI GORING

(Huomattavasti hämmentyneenä.) Hetken päästä, – isä. Suokaa
anteeksi! (Lordi Caversham menee takaisin.) Hyvä on. Muista
ohjaustani, Phipps, tuohon huoneeseen.

PHIPPS

Kyllä, herra lordi.

(Lordi Goring menee tupakkahuoneeseen. Harald, lakeija
saattaa rouva Cheveleyn sisään. Hän on viheriässä, hopealla
koristetussa puvussa. Lamia-kukan näköinen. Hänellä on tumma
satiiniviitta, juovitettu ruusunkukkaisella silkillä.)

HARALD

Mikä nimi, rouva?

ROUVA CHEVELEY

(Phippsille, joka lähestyy häntä.) Eikö lordi Goring ole täällä?
Minulle ilmoitettiin, että hän on kotona.

PHIPPS

Hänen ylhäisyytensä on parast'aikaa lordi Cavershamin puheilla,
madam. (Silmää kylmästi ja jäykästi Haraldiin, joka heti poistuu.)

ROUVA CHEVELEY

(Itsekseen.) Kuinka kovin lapsenomaista.

PHIPPS

Hänen ylhäisyytensä käski minun pyytää teitä, rouva, olemaan
ystävällinen ja vartomaan häntä salissa. Hänen ylhäisyytensä
tulee luoksenne sinne.

ROUVA CHEVELEY

(Ihmettelevästi katsoen.) Odottaako lordi Goring minua?

PHIPPS

Kyllä, rouva.

ROUVA CHEVELEY

Oletteko aivan varma?

PHIPPS

Hänen ylhäisyytensä sanoi minulle, että jos eräs lady saapuu,
tulee minun pyytää häntä vartomaan salissa. (Menee salin oven
luo ja avaa sen.)

ROUVA CHEVELEY

(Itsekseen.) Kuinka harkitsevaisesti hän tekikään. Odottaa
odottamatonta osoittaa läpeensä nykyaikaista älyä. (Menee saliin
päin ja katsoo sinne.) Uh! Kuinka kauhealta näyttää aina poikamiehen
sali. Minä olen saava tämän kaiken muuttumaan. (Phipps tuo lampun
kirjoituspöydältä.) En välitä tuosta lampusta. Se on liian kirkas.
Sytyttäkää joitakin kynttilöitä.

PHIPPS

(Panee lampun takaisin.) Kyllä, rouva.

ROUVA CHEVELEY

Toivoakseni kynttilöillä on varsin sopivat varjostimet.

PHIPPS

Meillä ei ole vielä ollut mitään valittamista niitten suhteen.
(Menee saliin ja alkaa sytyttää kynttilöitä.)

ROUVA CHEVELEY

(Itsekseen.) Ihmettelen, ketä naista hän tänä iltana odottaa.
On hauska yllättää hänet. Miehet ovat aina niin hölmön näköisiä,
kun heidät yllätetään, ja aina he tulevat yllätetyiksi. (Katselee
huonetta ja lähestyy kirjoituspöytää.) Miten mielenkiintoinen huone!
Miten mielenkiintoinen kuva! On kummaa, millainen mahtanee
hänen kirjevaihtonsa olla. (Nostelee kirjeitä.) Oi! miten kovin
mielenkiinnoton kirjevaihto! Laskuja ja kortteja, velkoja ja
leskirouvia. Kuka maailmassa kirjoittaa hänelle käyttäen
vaaleanpunaista paperia. Kuinka typerää kirjoittaa vaaleanpunaiselle
paperille. Se muistuttaa keskiaikaisen lemmentarinan alkamista.
Lemmentarinan ei pitäisi milloinkaan alkaa tunteellisuudella.
Sen pitäisi alkaa järkiperäisyydellä ja päättyä avioehtoon. (Pistää
kirjeen pois, sitten ottaa sen jälleen.) Tunnen tämän käsialan. Se
on Gertrud Chilternin. Muistan sen selvästi. Kymmenen käskyä
joka kynänvedossa ja moraalin sääntöjä yli koko sivun. Ihmettä,
mitähän Gertrud hänelle kirjoittaa? Jotakin pöyristyttävää minusta,
luulen mä. Kuinka inhoankaan tuota naista. (Lukee.) "Luotan
teihin, kaipaan teitä. Tulen luoksenne. Gertrud." "Luotan teihin.
Kaipaan teitä. Tulen luoksenne." (Riemun ilme läikähtää hänen
kasvoilleen. Hän on juuri varastamaisillaan kirjeen, kun Phipps
tulee sisään.)

PHIPPS

Salin kynttilät ovat sytytetyt, rouva, kuten määräsitte.

ROUVA CHEVELEY

Kiitos! (Nousee nopeaan ja luiskahduttaa kirjeen pöydällä olevan
suuren hopeakantisen imupaperisäiliön alle.)

PHIPPS

Toivon, että varjostimet ovat mieleisenne, rouva. Ne ovat sopivimmat,
mitä meillä on. Samoja käyttää hänen ylhäisyytensä itse pukeutuessaan
päivällisille.

ROUVA CHEVELEY

(Hymyillen.) Sitten olen varma, että ne ovat täysin hyvät.

PHIPPS

(Vakavana.) Kiitos rouva.

(Rouva Cheveley menee saliin. Phipps sulkee oven ja
poistuu. Sitten ovi avautuu hiljalleen ja rouva Cheveley tulee
ja hiipii vainuten kirjoituspöydän luo. Äkkiä kuuluu ääniä
tupakkahuoneesta. Rouva Cheveley kalpenee ja pysähtyy. Äänet tulevat
kovemmiksi ja hän pyörtää takaisin saliin, purren huultaan. Lordi
Goring ja lordi Caversham tulevat.)

LORDI GORING

(Vakavasti huomauttaen.) Rakas isä, jos menen naimisiin, varmasti
teidän tulee sallia minun valita aika, paikka ja henkilö. Erittäinkin
henkilö.

LORDI CAVERSHAM

(Itsepäisesti.) Se on minun asiani, sir. Sinä todennäköisesti
tekisit hyvin kurjan valinnan. Minun neuvojani siihen tarvitaan,
ei sinun. Siinä on varallisuus kyseessä. Se ei ole tunteen asia. Tunne
tulee myöhemmin avioliitossa.

LORDI GORING

Aivan niin. Avioelämässä tunne syntyy, kun ihmiset ovat perinpohjin
sietämättömiä toisilleen, isä eikö niin? (Nostaa lordi Cavershamin
ylle viitan.)

LORDI CAVERSHAM

Tietystikin, sir. Tarkoitan, tietysti ei, sir. Sinähän puhut perin
hassuja tänä iltana. Sanon, että avioliitto on terveen järjen asia.

LORDI GORING

Mutta tervejärkiset naiset ovat niin merkillisen jokapäiväisiä,
isä, eivätkö olekin? Luonnollisesti juttelen vain kuulopuheen mukaan.

LORDI CAVERSHAM

Ei kenelläkään naisella, olkoonpa jokapäiväinen tai hieno, ole
tervettä järkeä vähääkään, sir. Järkevyys on meidän sukupuolemme
erikoisoikeus.

LORDI GORING

Aivan niin. Ja me miehet olemme niin itseuhrautuvia, ettemme
koskaan käytä sitä, emmekö olekin, isä?

LORDI CAVERSHAM

Minä käytän sitä. En muuta käytäkään.

LORDI GORING

Niin sanoo äitinikin.

LORDI CAVERSHAM

Se on äitisi onnen salaisuus. Sinä olet kovin sydämetön, sir,
kovin sydämetön.

LORDI GORING

Toivottavasti en, isä. (Menevät ulos. Sitten palaa lordi Goring
näyttäen hämmästyneeltä lordi Chilternin seurassa.)

SIR ROBERT CHILTERN

Rakas Arthur, miten mainio onni, että tapasin sinut kynnyksellä!
Palvelijasi kertoi juuri minulle, että et ole kotona. Kuinka
erinomaista!

LORDI GORING

Asia on siten, että minulla on hirveän paljon tehtävää tänä iltana,
Robert, ja annoin määräyksen, etten olisi kotona, tulkoonpa kuka
tahansa. Myös isälläni oli samanlainen kylmä vastaanotto. Hän
valitti vetoa koko ajan.

SIR ROBERT CHILTERN

Sinun täytyy ottaa minut vastaan, Arthur. Olet parhain ystäväni.
Ehkä sinä huomispäivänä olet minun ainoa ystäväni. Vaimoni
on keksinyt kaiken.

LORDI GORING

Ah! Minä arvasin sen.

SIR ROBERT CHILTERN

(Katsoen häneen.) Todellako? Miten?

LORDI GORING

(Hetken aprikoituaan.) Oi! Yksistään kasvojesi ilmeestä, kun
tulit sisään. Kuka kertoi hänelle?

SIR ROBERT CHILTERN

Rouva Cheveley itse. Ja nainen, jota rakastan, tietää, että aloin
urani matalalla, epärehellisellä teolla, että rakensin elämäni häpeän
hiekalle – että möin, kuten tavallinen kaupustelija salaisuuden,
joka oli uskottu minulle kunnian miehenä. Kiitän taivasta, että
poloinen lordi Radley kuoli, saamatta tietää, kuinka petin häntä.
Kiittäisin jumalaa, jos olisin kuollut ennenkuin jouduin noin kauheasti
vietellyksi tahi luisuin niin alas. (Peittää kasvonsa käsillään.)

LORDI GORING

(Hetken vaitiolon perästä.) Oletko kuullut vielä mitään Wienistä,
saanut vastausta sähkösanomaasi?

SIR ROBERT CHILTERN

(Katsoen ylös.) Kyllä, sain sähkösanoman ensimäiseltä sihteeriltä
tänä iltana kello 8.

LORDI GORING

Mitä niin?

SIR ROBERT CHILTERN

Ei tiedetä häntä vastaan mitään. Päinvastoin. Hänellä on melko
korkea arvoasema seurapiirissä. On eräänlainen julkinen salaisuus,
että parooni Arnheim jätti hänelle myötäjäisiksi suurimman osan
suunnattomista varoistaan. Paitsi tätä en voi tietää mitään.

LORDI GORING

Eihän hän sitten vain mahtane olla urkkija?

SIR ROBERT CHILTERN

Oi! Urkkijoita ei nykyään tarvita. Niiden ammatti on ohi.
Sanomalehdet sen sijaan tekevät niiden tehtäviä.

LORDI GORING

Ja pauhaavan hyvin ne sen tekevät.

SIR ROBERT CHILTERN

Arthur! Minä läkähdyn janoon. Saanko soittaa jotain juotavaa?
– Viiniä tai seltterivettä.

LORDI GORING

Kernaasti. Anna minä soitan. (Soittaa kelloa.)

SIR ROBERT CHILTERN

Kiitos! En tiedä, mitä tehdä, Arthur, en tiedä, mitä tehdä, ja
sinä olet ainoa ystäväni. Mutta sinä oletkin ystävä ainoa, johon
voin luottaa. Voin luottaa sinuun täydelleen, enkö voikin?

    (Phipps tulee.)

LORDI GORING

Rakas Robert, tietysti. Oi! (Phippsille.) Tuokaa viiniä tai
seltterivettä.

PHIPPS

Kyllä, herra lordi.

LORDI GORING

Tahdotko suoda minulle anteeksi, Robert? Tarvitsen hetken
antaakseni hiukan määräyksiä palvelijalleni.

SIR ROBERT CHILTERN

Mielelläni.

LORDI GORING

Kun tuo lady saapuu, sanokaa hänelle, minä en ole odotettavissa
kotiin tänä iltana. Kertokaa hänelle, että minut on äkkiä kutsuttu
pois kaupungista. Ymmärrättekö?

PHIPPS

Lady on tuossa huoneessa, herra lordi. Te käskitte minut saattamaan
hänet sinne, herra lordi.

LORDI GORING

Teitte aivan oikein. (Phipps poistuu.) Mihin sekasotkuun olen
joutunut! Ei! – Käsittääkseni olen selviytyvä siitä. Annan hänelle
jotain luettavaa ovesta. Vaikea asia hoitaa, kuitenkin!

SIR ROBERT CHILTERN

Arthur, sano minulle, mitä minun olisi tehtävä. Elämäni näyttää
tuhoutuvan. Olen laiva vailla peräsintä tähdettömässä yössä.

LORDI GORING

Robert, sinä rakastat vaimoasi, eikö niin?

SIR ROBERT CHILTERN

Rakastan häntä enemmän kuin mitään maailmassa. Pidin kunnianhimoa
suurena asiana. Se ei ole mitään. Rakkaus on suuri asia maailmassa. Ei
ole muuta kuin rakkaus, ja minä rakastan häntä. Mutta olen häpäisty
hänen silmissään. Olen alhainen hänen silmissään. Välillämme on nyt
avara kuilu. Hän on saanut minusta selvän.

LORDI GORING

Eikö hän milloinkaan elämässään ole tehnyt jotakin hulluutta
– jotakin varomatonta – että hän antaisi sinulle anteeksi syntisi?

SIR ROBERT CHILTERN

Minun vaimoni! Ei koskaan! Hän ei tiedä, mitä heikkous tahi kiusaus on.
Minä olen tomua, kuten muutkin miehet. Hän on aivan toista, ja kuten
hyvät naiset ovat, säälimätön täydellisyydessään – kylmä ja ankara
ja armoton. Mutta minä rakastan häntä, Arthur. Olemme lapsettomat,
ja minulla ei ole ketään muuta, jota voisin rakastaa, ketään, joka
minua rakastaisi. Kenties, jos Jumala olisi antanut meille lapsia, hän
olisi voinut olla lauhkeampi minulle. Mutta Jumala on antanut meille
yksinäisen kodin. Ja hän on lävistänyt sydämeni. Elkäämme puhuko siitä.
Olin raaka häntä kohtaan tänä iltana. Mutta luulen, että kun syntiset
puhelevat pyhille, ovat he aina raakoja. Sanoin hänelle asioita, jotka
olivat hirveän tosia, minun puoleltani, minun näkökannaltani, miesten
näkökannalta. Mutta elkäämme siitä puhuko.

LORDI GORING

Vaimosi on antava sinulle anteeksi. Kenties tällä hetkellä hän
antaa sinulle anteeksi. Hän rakastaa sinua Robert. Miksikä hän
ei antaisi anteeksi.

SIR ROBERT CHILTERN

Jumala suokoon sen! Jumala suokoon sen! (Peittää kasvonsa
käsillään.) Mutta minulla on enemmänkin sinulle sanottavaa, Arthur.

    (Phipps lähestyy, tuoden juomaa.)

PHIPPS

(Tarjoaa viiniä ja seltterivettä sir Robert Chilternille.)
Viiniä ja seltteriä, sir.

SIR ROBERT CHILTERN

Kiitos.

LORDI GORING

Ovatko ajopelisi täällä, Robert?

SIR ROBERT CHILTERN

Ei, tulin jalkaisin klubilta.

LORDI GORING

Sir Robert ottaa minun rattaani, Phipps.

PHIPPS

Hyvä, herra lordi. (Poistuu.)

LORDI GORING

Robert! Ethän välitä vaikka lähetän sinut pois?

SIR ROBERT CHILTERN

Arthur! Sinun täytyy sallia minun viipyä viisi minuuttia. Minä
olen päättänyt mitä tulen tänä iltana tekemään Alahuoneessa.
Keskustelu Argentinan kanavasta alkaa tänään yhdeltätoista.
(Tuoli kaatuu salissa.) Mitä se on?

LORDI GORING

Ei mitään.

SIR ROBERT CHILTERN

Kuulin tuolin kaatuvan viereisessä huoneessa. Joku on kuunnellut.

LORDI GORING

Ei, ei! Siellä ei ole niin ketään.

SIR ROBERT CHILTERN

Siellä on joku. Siellä on valoa huoneessa ja ovi on raollaan. Joku
on kuunnellut elämäni kaiken salaisuuden. Arthur, mitä tämä
tarkoittaa?

LORDI GORING

Robert! Sinä olet ärtynyt, hermostunut. Sanon sinulle, siellä
huoneessa ei ole ketään. Istu, Robert!

SIR ROBERT CHILTERN

Vakuutatko sanallasi, että siellä ei ole niin ketään?

LORDI GORING

Kyllä.

SIR ROBERT CHILTERN

Kunniasanallasi? (Istuutuu.)

LORDI GORING

Kyllä.

SIR ROBERT CHILTERN

(Nousee.) Arthur, anna itse katson.

LORDI GORING

Ei! Ei!

SIR ROBERT CHILTERN

Jos siellä ei ole ketään, niin miksi en katsoisi tuohon huoneeseen?
Arthur, sinun täytyy antaa minun mennä tuohon huoneeseen
rauhoittaakseni itseni. Salli minun tietää, ettei kukaan salakuuntelija
ole kuullut elämäni salaisuutta. Arthur, sinä et käsitä,
mitä minun on kestettävä.

LORDI GORING

Robert, tämän täytyy päättyä. Olen sanonut, että siinä huoneessa ei ole
niin ketään – se riittää.

SIR ROBERT CHILTERN

(Ryntää huoneen ovelle.) Se ei riitä. Minä vaadin päästä siihen
huoneeseen. Sanoit, ettei siellä ole ketään, siis mitä syytä sinulla
on minua kieltää.

LORDI GORING

Jumalan tähden, elä mene! Siellä on joku. Joku, jota sinä et
saa nähdä.

SIR ROBERT CHILTERN

Ah, minä aavistin sitä!

LORDI GORING

Kiellän sinua menemästä siihen huoneeseen.

SIR ROBERT CHILTERN

Väisty! Elämäni on pelissä. Ja minä en takaa, kuka siellä on.
Tahdon tietää, kuka se on, jolle olen puhunut elämäni salaisuuden
ja häpeäni. (Lähestyy huonetta.)

LORDI GORING

Taivas sentään! Hänen oma vaimonsa! (Sir Robert Chiltern
peräytyy ylenkatseen ja vihan ilme kasvoillaan.)

SIR ROBERT CHILTERN

Minkä selityksen voit antaa minulle tuon naisen läsnäolosta täällä?

LORDI GORING

Robert. Vannon sinulle kunniani kautta, että tuolla naisella
ei ole mitään vihaa sinua vastaan, siitä on hän puhdas ja syytön.

SIR ROBERT CHILTERN

Hän on halpamainen, hävytön olento!

LORDI GORING

Elä sano niin, Robert. Sinun asiassasi hän tuli tänne. Puhdistaakseen
ja pelastaakseen sinut hän tänne tuli. Hän rakastaa sinua
eikä ketään muuta.

SIR ROBERT CHILTERN

Olet mieletön. Mitä minulla on tekemistä siihen, mitä hän kanssasi
juonittelee? Pysyköön hän valtiattarenasi! Sovitte kovin
toisillenne. Hän turmeltunut ja hävytön – sinä viekas ystäväksi,
petollinen yksin vihamieheksi – –

LORDI GORING

Se ei ole totta, Robert. Taivaan tähden, se ei ole totta! Hänen
ja sinun läsnäollessasi tahdon selittää kaiken.

SIR ROBERT CHILTERN

Anna minun mennä, sir. Olet valehdellut kyllin kunniasanaasi
vastaan. (Menee ulos.)

    (Lordi Goring törmää salin ovelle,
    kun rouva Cheveley tulee sieltä katsellen säteilevänä ja hyvin
    huvitettuna.)

ROUVA CHEVELEY

(Ivallisesti kumartaen.) Hyvää iltaa, lordi Goring!

LORDI GORING

Rouva Cheveley! Pyhä taivas! – Saanko kysyä, mitä te teitte
salissani?

ROUVA CHEVELEY

Ainoastaan kuuntelin. Minulla on oikein intohimo kuunnella
avaimenlävistä. Niitten läpi kuulee aina niin ihmeellisiä asioita.

LORDI GORING

Tuohan kuulostaa melkein sallimuksen kiusaamiselta.

ROUVA CHEVELEY

Oi! Varmaankin sallimus nykyään voi vastustaa kiusausta.
(Viittaa lordi Goringia riisumaan hänen vaippansa, minkä tämä
tekee.)

LORDI GORING

Olen iloinen, että tulitte. Olen antava teille joitakin hyviä ohjeita.

ROUVA CHEVELEY

Oi! Pyydän, elkää antako. Naiselle ei tule koskaan antaa mitään
muuta kuin mitä hän iltasin voi käyttää puvussaan.

LORDI GORING

Huomaan, että olette edelleen yhtä siekailematon kuin tapanne
oli aikaisemminkin.

ROUVA CHEVELEY

Paljon enemmän! Olen suuresti kehittynyt. Minulla on ollut
enemmän kokemusta.

LORDI GORING

Liian paljon kokemusta vaarallisessa asiassa. Suvaitkaa savuke.
Puolet Lontoon miellyttävistä naisista tupakoi. Henkilökohtaisesti
minä pidän enemmän noista toiseen puoleen kuuluvista.

ROUVA CHEVELEY

Kiitos. En ensinkään polta. Ompelijattareni ei pitäisi siitä,
ja naisella on ensimäinen velvollisuus elämässä ompelijatarta kohtaan,
eikö olekin? Toista velvollisuutta ei kukaan vielä ole keksinyt.

LORDI GORING

Olette saapunut tänne myydäksenne minulle Robert Chilternin
kirjeen, ettekö olekin?

ROUVA CHEVELEY

Luovuttamaan sen ehtoja vastaan. Kuinka sen arvasitte?

LORDI GORING

Koska ette maininnut asiaa. Onko se mukananne?

ROUVA CHEVELEY

(Istuutuen.) Oi, ei! Hyvin valmistetussa puvussa ei ole taskuja.

LORDI GORING

Mikä on hintanne siitä?

ROUVA CHEVELEY

Kuinka tavattoman englantilainen olettekaan. Englantilaiset
luulevat, että shekkikirja voi ratkaista jokaisen pulmallisen
kysymyksen elämässä. Kuitenkin, rakas Arthur, minulla on paljon
enemmän rahaa kuin teillä on ja aivan yhtä paljon kuin mitä Robert
Chiltern omistaa. En minä tahdo rahaa.

LORDI GORING

Mitä te sitten tahdotte, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY

Miksi ette kutsu minua Lauraksi?

LORDI GORING

En pidä siitä nimestä.

ROUVA CHEVELEY

Teillä oli tapana ihailla sitä.

LORDI GORING

Kyllä, niinpä niinkin! (Rouva Cheveley viittaa häntä istumaan
viereensä. Hän hymyilee ja istuu.)

ROUVA CHEVELEY

Arthur, te rakastitte minua kerran.

LORDI GORING

Kyllä.

ROUVA CHEVELEY

Ja pyysitte minua tulemaan vaimoksenne.

LORDI GORING

Se oli luonnollinen tulos siitä, että teitä rakastin.

ROUVA CHEVELEY

Ja te hylkäsitte minut, koska näitte tai sanoitte nähneenne, että
poloinen vanha lordi Mortlake yritti kovin liehitellä minua Tenbyn
kasvihuoneella.

LORDI GORING

Minulla on se käsitys, että lakimieheni sopi tuon asian kanssanne
erikoisista maksuehdoista, jotka te itse määräsitte.

ROUVA CHEVELEY

Siihen aikaan olin köyhä; te olitte rikas.

LORDI GORING

Aivan niin. Senvuoksipa teeskentelittekin rakastavanne minua.

ROUVA CHEVELEY

(Kohauttaen olkapäitään.) Poloinen, vanha lordi Mortlake, jolla oli
vain kaksi keskustelun aihetta, hänen leininsä ja vaimonsa. En koskaan
ollut tarkoin selvillä, kummasta hän puhui. Hän käytti mitä hirveintä
kieltä niistä molemmista. Niinpä niin, te olitte hyvin yksinkertainen,
Arthur. Eihän lordi Mortlake ollutkaan koskaan minulle enempää
kuin huvin aihe. Eräs noita äärimmäisen ikäviä huvituksia, joita
tapaa ainoastaan englantilaisissa maaseututaloissa englantilaisena
maaseudun sunnuntaina. En käsittääkseni voi pitää ketään siveellisesti
vastuunalaisena siitä, mitä hän tekee englantilaisessa maalaistalossa.

LORDI GORING

Niin, niin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ajattelevat noin.

ROUVA CHEVELEY

Rakastan teitä, Arthur.

LORDI GORING

Rakas rouva Cheveley, olette aina ollut aivan liian ovela,
ymmärtääksenne mitään rakkaudesta.

ROUVA CHEVELEY

Rakastan teitä. Ja te rakastitte minua. Tiedätte, että rakastitte
minua, ja rakkaus on ihmeellinen asia. Oletan, että kun mies on
kerran rakastanut naista, hän tekee kaiken hänen hyväkseen,
paitsi sitä, että jatkaisi hänen rakastamistaan. (Panee kätensä
lordi Goringin kädelle.)

LORDI GORING

(Ottaen pois kätensä, rauhallisesti.) Niinpä kyllä – paitsi tuota.

ROUVA CHEVELEY

(Hetken vaitiolon perästä.) Olen väsynyt elämään ulkomailla. Haluan
tulla takaisin Lontooseen. Haluan saada loistavan kodin täällä. Tahdon
saada salongin. Jos vain joku voisi opettaa englantilaisille, miten on
puhuttava ja irlantilaisille, kuinka on kuunneltava, niin seurapiiri
täällä tulisi aivan sivistyneeksi, Sitäpaitsi, olen saavuttanut
romanttisen ikäasteen. Kun näin teidät viime yönä Chilternien luona,
tunsin, että olitte ainoa henkilö, josta koskaan olen välittänyt,
jos kenestäkään koskaan olen pitänyt, Arthur. Niinpä siis sen päivän
aamuna, kun te menette kanssani naimisiin, olen antava teille Robert
Chilternin kirjeen. Se on minun tarjontani. Annan teille sen nyt, jos
lupaatte mennä kanssani naimisiin.

LORDI GORING

Nyt?

ROUVA CHEVELEY

(Hymyillen.) Huomiseen mennessä.

LORDI GORING

Minä olen teille hyvin paha aviomies.

ROUVA CHEVELEY

En usko pahoja aviomiehiä olevan. Minulla on ollut kaksi. Ne
ovat huvittaneet minua suunnattomasti.

LORDI GORING

Tarkotatte, että te huvititte itseänne suunnattomasti, niinhän?

ROUVA CHEVELEY

Mitä te tiedätte avioelämästä?

LORDI GORING

En mitään, mutta voin lukea sitä kuin kirjaa.

ROUVA CHEVELEY

Mitä kirjaa?

LORDI GORING

(Nousten.) Numerojen kirjaa.

ROUVA CHEVELEY

Onko mielestänne aivan kaunista, että olette karkea naista kohtaan
omassa kodissanne.

LORDI GORING

Kun on kysymys hyvin viehättävistä naisista, niin sukupuoli
ärsyttää sellaiseen, eikä ole suojana.

ROUVA CHEVELEY

Otaksun, että tuo on tarkotettu kohteliaisuudeksi. Rakas Arthur,
naiset eivät koskaan joudu onnettomiksi kohteliaisuuksilla. Miehet
sensijaan aina. Sellainen on kahden sukupuolen erilaisuus.

LORDI GORING

Naisia ei voi koskaan millään tehdä onnettomiksi, mikäli minä
heitä tunnen.

ROUVA CHEVELEY

(Hetken vaitiolon jälkeen.) Te siis sallitte parhaan ystävänne,
Robert Chilternin tuhoutua ennemmin kuin menette naimisiin
sellaisen kanssa, jolla tosiaan on jälellä melkoinen vetovoima.
Luulin teidän kohonneen korkealle itseuhrautuvaisuuden tasolle,
Arthur. Mielestäni teidän tulisi siellä olla. Ja lopun elämäänne
voisitte kuluttaa tarkastelemalla omaa täydellisyyttänne.

LORDI GORING

Oi! Minä teen sitä näinkin. Ja itseuhrautuvaisuus on ominaisuus,
mikä olisi lailla kiellettävä. Se turmelee ihmiset, joille joku itsensä
uhraa. He aina antautuvat pahuuteen.

ROUVA CHEVELEY

Ikäänkuin mikään voisi turmella Robert Chilternin! Näytätte
unohtavan, että minä tunnen hänen todellisen luonteensa.

LORDI GORING

Minkä häntä tunnette, ei ole hänen todellinen luonteensa. Se oli
mieletön teko, tehty hänen nuoruudessaan, kunniaton, minä myönnän,
häpeällinen, minä myönnän, hänen tekemäkseen, minä myönnän, ja
sentähden – - se ei ollut hänen todellista luonnettaan.

ROUVA CHEVELEY

Kuinka te miehet puolustatte toinen toisianne.

LORDI GORING

Kuinka te naiset soditte toinen toistanne vastaan.

ROUVA CHEVELEY

(Katkerasti.) Sodin vain yhtä naista vastaan, Gertrud Chilterniä
vastaan. Vihaan häntä nyt enemmän kuin koskaan.

LORDI GORING

Siitä syystä olette aiheuttanut hänen elämäänsä todellisen
murhenäytelmän, arvelen.

ROUVA CHEVELEY

(Nyrpistyksellä.) Ah. On olemassa ainoastaan yksi todellinen
murhenäytelmä naisen elämässä. Se tosiasia, että hänen entisyytensä on
aina hänen rakastajansa ja tulevaisuutensa pysyväisesti
hänen aviomiehensä.

LORDI GORING

Lady Chiltern ei tiedä mitään sellaisesta elämästä, mihin te
viittaatte.

ROUVA CHEVELEY

Nainen, jonka hansikkaan numero on seitsemän ja kolmeneljännestä, ei
milloinkaan tiedä juuri mitään. Tiedättehän, että Gertrud
on aina pitänyt seitsemän ja kolmeneljänneksen kokoisia. Siinä
on eräs syy, miksi meidän kesken ei koskaan ole ollut mitään
siveellistä myötätuntoa. Niinpä niin, Arthur, otaksun, että tämä
romanttinen välikohtaus voidaan katsoa päättyneeksi. Myönnätte
kai, että se oli romanttinen, ettekö myönnä? Etuoikeudesta olla
teidän vaimonne, olin valmis luovuttamaan suuren hinnan, valtiollisen
urani huippukohdan. Te kieltäydytte. Hyvä on! Jos sir Robert Chiltern
ei kannata minun Argentiinan kanavasuunnitelmaani, paljastan hänet.
Siinä kaikki.

LORDI GORING

Te ette saa sitä tehdä. Se olisi halpamaista, julmaa, häpeällistä.

ROUVA CHEVELEY

(Kohauttaen olkapäitään.) Oi! Elkää käyttäkö suuria sanoja.
Ne merkitsevät niin vähän. Tämä on kauppaneuvottelu. Siinä
kaikki. Ei hyödytä sekoittaa tunteellisuutta siihen. Minä tarjouduin
myymään Robert Chilternille erikoisen esineen. Jollei hän minulle
maksa asettamaani hintaa, tulee hän maksamaan maailmalle
suuremman hinnan. Tässä ei ole mitään enempää puhelemista. Minun
täytyy mennä. Hyvästi. Ettekö anna kättä?

LORDI GORING

Teille? En! Teidän neuvottelunne Robert Chilternin kanssa saattaa
olla inhoittavaa kauppaneuvottelua inhoittavana kaupan aikana;
mutta näytätte unohtaneen, että tulitte tänne tänä iltana puhumaan
rakkaudesta, te, jonka huulet saastuttavat sanan "rakkaus", te, jolle
se on lujasti sinetöity kirja; menitte tänä iltana erään maailman mitä
jaloimman ja hienoimman naisen kotiin alentamaan hänen miestään hänen
silmissään, yrittäen tappaa hänen rakkautensa tätä kohtaan, valaaksenne
myrkkyä hänen sydämeensä ja katkeruutta hänen elämäänsä, murtaaksenne
hänen epäjumalansa ja kenties tuhoten hänen sielunsa. Sitä en voi
teille antaa anteeksi. Se oli kauheata. Sellaiselle ei ole olemassa
anteeksiantamusta.

ROUVA CHEVELEY

Teette väärin minua kohtaan. Uskokaa minua, olette aivan
kohtuuton minulle. En mennyt ensinkään herjaamaan Gertrudia.
En aikonut tehdä mitään sellaista, kun menin. Läksin lady Markbyn
kanssa aivan yksinkertaisesti kysymään, oliko eräs koriste, jalokivi,
jonka kadotin jossakin eilenillalla, löytynyt Chilternien luona.
Ellette usko minua, voitte kysyä lady Markbyltä. Hän on sanova
teille, että se on totta. Kohtauksen, joka tapahtui lady Markbyn
mentyä, aiheutti todellakin Gertrud raakuudellaan ja pilkallaan.
Minä menin, oi, – jos niin haluatte, hieman ilkeydestä – mutta
todella kysyäkseni, oliko timanttista rintaneulaani löydetty. Sellainen
oli koko asian alku.

LORDI GORING

Timanttinen simpukkarintaneula, jossa on jalokivikoriste?

ROUVA CHEVELEY

Niin. Kuinka te tiedätte?

LORDI GORING

Koska se on löytynyt. Totta puhuen, minä itse sen löysin ja
tyhmästi unhotin sanoa hovimestarille mitään sen johdosta lähtiessäni.
(Menee kirjoituspöydän luo ja avaa laatikon.) Se on tässä
laatikossa. Ei, kas tämä! Se on rintaneula, eikö olekin? (Pitää
rintaneulaa korkealla.)

ROUVA CHEVELEY

On. Olen iloinen saadessani sen takaisin. Se oli – lahja.

LORDI GORING

Tahdotteko pitää sitä?

ROUVA CHEVELEY

Tietysti, jos panette sen kiinni. (Lordi Goring pistää äkkiä
sen hänen ranteensa ympäri.) Mitenkä te sen panette niinkuin
rannerenkaan? En ensinkään tiennyt, että sitä saattaisi käyttää
rannerenkaana.

LORDI GORING

Todellako?

ROUVA CHEVELEY

(Pitäen sievää käsivarttaan ylhäällä.) En. Mutta se näyttää
minulla varsin hyvältä rannerenkaana, eikö näytäkin?

LORDI GORING

Kyllä; paljon paremmalta kuin viimein nähdessäni.

ROUVA CHEVELEY

Milloin näitte sen viimein?

LORDI GORING

(Kylmästi.) Oh, kymmenen vuotta sitten lady Berkshirellä,
jolta te sen varastitte.

ROUVA CHEVELEY

(Säikähtäen.) Mitä tarkoitatte?

LORDI GORING

Tarkoitan, että te varastitte koristeen serkultani, Mary Berkshireltä,
jolle minä sen annoin, kun hän meni naimisiin. Epäluulo
kohdistui erääseen palvelijaparkaan, joka pantiin pois häpeällä.
Tunsin sen eilen illalla. Päätin, etten sanoisi sen johdosta mitään,
ennenkuin löydän varkaan. Nyt olen löytänyt varkaan ja olen
kuullut hänen oman tunnustuksensa.

ROUVA CHEVELEY

(Ravistaen päätään.) Se ei ole totta.

LORDI GORING

Tiedätte sen olevan totta. Sillä varas on tällä hetkellä kirjoitettu
kasvoihinne.

ROUVA CHEVELEY

Kiellän koko asian alusta loppuun. Sanon, etten ole ikinä nähnyt
tuota kurjaa esinettä, eikä se ole ollut koskaan hallussani. (Rouva
Cheveley yrittää ottaa rannerenkaan kädestään, mutta epäonnistuu.
Lordi Goring näyttää huvitetulta. Rouva Cheveleyn ohuet sormet
kiskovat koristetta irti ilman tulosta. Hän päästää kirouksen.)

LORDI GORING

Esineen varastamisesta on se haitta, rouva Cheveley, että varas
ei milloinkaan tunne, kuinka ihmeellinen varastamansa esine on.
Ette saa tuota rannerengasta auki, ellette tiedä, missä nasta on.
Ja huomaan, ettette tiedä, missä nasta on. Se on perin vaikea keksiä.

ROUVA CHEVELEY

Te raakalainen! Te pelkuri! (Yrittää jälleen avata säpistä
rannerengasta, mutta epäonnistuu.)

LORDI GORING

Oi! Elkää käyttäkö suuria sanoja. Ne merkitsevät niin vähän.

ROUVA CHEVELEY

(Tarttuen jälleen äkillisen raivon vallassa rannerenkaaseen
tolkuttomasti äännähdellen. Sitten pysähtyy ja katsoo lordi Goringiin.)
Mitä aiotte tehdä?

LORDI GORING

Käyn soittamaan palvelijaani. Hän on erinomainen palvelija.
Saapuu aina hetkelleen soitettaessa. Kun hän tulee, käsken hänen
hakea poliisin.

ROUVA CHEVELEY

(Vavisten.) Poliisin. Mitä varten?

LORDI GORING

Huomenna Berkshiret panevat teidät syytteeseen. Sitä varten
tulee poliisi.

ROUVA CHEVELEY

(On nyt ruumiillisen kauhun vallassa. Hänen kasvonsa ovat vääntyneet.
Suunsa on vinossa. Naamio on pudonnut hänen kasvoiltaan.
Sillä hetkellä häntä on kamala katsella.) Elkää sitä tehkö. Olen
tekevä mitä ikinä tahdotte. Mitä ikinä maailmassa te haluatte.

LORDI GORING

Antakaa minulle Robert Chilternin kirje.

ROUVA CHEVELEY

Seis! Seis! Antakaa minulle ajattelun aikaa.

LORDI GORING

Antakaa minulle Robert Chilternin kirje!

ROUVA CHEVELEY

Minulla ei ole sitä mukanani. Annan sen teille huomenna.

LORDI GORING

Tiedätte, että valehtelette. Antakaa se heti. (Rouva Cheveley ottaa
kirjeen esiin ja ojentaa sen hänelle. On hirveän kalpea.)
Tämäkö se on?

ROUVA CHEVELEY

(Käheällä äänellä.) Niin.

LORDI GORING

(Ottaa kirjeen, tutkii sitä, huokaa ja polttaa sen lampulla.) Niin
hyvin puetuksi naiseksi, rouva Cheveley, on teillä hetkittäin
ihastuttavan terve järki. Minä onnittelen teitä.

ROUVA CHEVELEY

(Huomaa lady Chilternin kirjeen, jonka kuori juuri pistää esiin
imupaperisalkun alta.) Olkaa hyvä, antakaa minulle vettä.

LORDI GORING

Mielelläni. (Menee huoneen nurkkaan ja kaataa lasin vettä. Hänen
ollessaan selin rouva Cheveleyhin, ottaa tämä salaa lady Chilternin
kirjeen. Kun lordi Goring palaa lasin kanssa, niin hän kieltäytyy
siitä eleellä.)

ROUVA CHEVELEY

Kiitän! Tahdotteko auttaa vaipan ylleni?

LORDI GORING

Mielelläni. (Panee vaipan hänen ylleen.)

ROUVA CHEVELEY

Kiitos! En koskaan enään yritä tehdä kiusaa Robert Chilternille.

LORDI GORING

Onneksi teillä ei ole tilaisuutta siihen, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY

Niinpä kyllä, mutta vaikka minulla olisi tilaisuutta, en sitä
tekisi. Päinvastoin tulen tekemään hänelle suuren palveluksen.

LORDI GORING

Se on suuremmoista kuulla. Se on parannus.

ROUVA CHEVELEY

Niin on. En voi olla osoittamatta kunnian miehelle, niin arvokkaalle
englantilaiselle kunnianmiehelle, että häntä häpeällisesti
petetään ja niin – – –

LORDI GORING

Mitä nyt?

ROUVA CHEVELEY

Paljastan, että jollakin tavoin Gertrud Chilternin sanat ja tunnustus
ovat osuneet minun taskuuni.

LORDI GORING

Mitä tarkoitatte?

ROUVA CHEVELEY

(Katkeran ivallisella äänellä.) Tarkoitan, että lähetän Robert
Chilternille sen rakkauskirjeen, jonka hänen vaimonsa kirjoitti
tänä iltana.

LORDI GORING

Rakkauskirjeen?

ROUVA CHEVELEY

(Nauraen.) "Kaipaan teitä, luotan teihin, tulen luoksenne.
Gertrud."

LORDI GORING

(Hypähtää kirjoituspöydän luo ja ottaa kirjekuoren huomaten sen
tyhjäksi sekä pyörähtää ympäri.) Te kurja nainen, täytyykö teidän
aina varastaa? Antakaa kirje minulle takaisin. Otan sen väkisten.
Te ette poistu huoneestani, ennenkuin olen sen saanut. (Syöksee
rouva Cheveleytä kohti, mutta tämä heti painaa sähkökelloa,
joka on pöydällä. Kello pärisee räikeästi ja Phipps saapuu.)

ROUVA CHEVELEY

(Hetken vaitiolon jälkeen.) Lordi Goring vain soitti, että saattaisitte
minut ulos. Hyvää yötä, lordi Goring. (Menee ulos Phippsin
saattamana. Kasvoillaan loistaa ivariemu. Silmänsä ovat iloiset.
Hän näyttää nuortuneelta. Hänen viimeinen silmänluontinsa on
kuin nopea nuoli. Lordi Goring puree huuliaan ja sytyttää
savukkeen.)

VÄLIVERHO.

NELJÄS NÄYTÖS.

Näyttämö: Sama kuin toisessa näytöksessä.
(Lordi Goring seisoo lieden edessä kädet taskuissa. Hän
näyttää hyvin tuskaiselta.)

LORDI GORING

(ottaen esiin taskukellonsa, silmää sitä ja painaa sähkökelloa.)
On kovin kiusallista. En voi löytää tässä huoneessa ketään, jota
voisi puhutella. Ja minulla on mielenkiintoisia tietoja kukkuramäärä.
Olen kuin viimeinen painos "Niitä näitä". (Palvelija lähestyy.)

JAMES

Sir Robert on ulkoasiain virastossa, herra lordi.

LORDI GORING

Eikö lady Chiltern ole vielä alhaalla?

JAMES

Hänen armonsa ei ole vielä lähtenyt huoneestaan. Neiti Chiltern
on juuri tullut ratsastamasta.

LORDI GORING

(Itsekseen.) Ah. Se on jotakin.

JAMES

Lordi Caversham on odottanut jonkun aikaa kirjastossa sir
Robertia. Sanoin hänelle, että teidän ylhäisyytenne on täällä.

LORDI GORING

Kiitos. Tahdotteko ystävällisesti sanoa hänelle, että olen mennyt.

JAMES

(Kumartaen.) Kyllä sanon, herra lordi. (Poistuu.)

LORDI GORING

Todellakaan en halua tavata isääni kolmeen päivään. Se on liikaa
jännitystä mille pojalle tahansa. Toivon herran tähden, että hän ei
tulisi. Isien ei pitäisi olla nähtävissä eikä kuuluvissa. Se on ainoa
oikea perhe-elämän edellytys. Äitien laita on toisin. Äidit ovat
kultaisia. (Heittäytyy tuolille, ottaa esiin paperin alkaen sitä
lukea.)

LORDI CAVERSHAM

(Tulee.) Hyvä! Sir, mitä teet täällä? Tuhlaat aikaasi kuten
tavallista, luulen?

LORDI GORING

(Heittää pois paperin ja nousee.) Rakas isä, kun joku vastaa
vierailuun, tapahtuu se siinä tarkoituksessa, että hän hukkaa toisten
ihmisten aikaa, eikä omaansa.

LORDI CAVERSHAM

Oletko miettinyt, mitä puhuin sinulle eilen illalla.

LORDI GORING

En ole ajatellut mitään.

LORDI CAVERSHAM

Anna sanasi, että menet naimisiin.

LORDI GORING

(Miellyttävästi.) En vielä, mutta toivoakseni ennen puolipäivällistä.

LORDI CAVERSHAM

(Terävästi.) Voit saada lykkäystä päivälliseen asti, jos se on
sinulle mukavampaa.

LORDI GORING

Kiitän kauheasti, mutta mieluummin kihlaudun ennen puolipäivällistä.

LORDI CAVERSHAM

Hm! En koskaan tiedä, milloin sinä olet vakavissasi ja milloin et.

LORDI GORING

En minäkään tiedä, isä.

    (Hetken vaitiolo.)

LORDI CAVERSHAM

Otaksun, että olet lukenut "The Times'ia" tänä aamuna.

LORDI GORING

(Vilkkaasti.) "The Times'ia"? Tosiaankaan en. Luen vain "The
Morning Post'ia". Ainoa, mitä tarvitsee tietää nykyaikaisesta
elämästä, on se, missä herttuattaret ovat; kaikki muu on perin
turmiollista.

LORDI CAVERSHAM

Sinä tarkoitat, ettet ole lukenut "The Timesin" johtavaa artikkelia
Robert Chilternin urasta?

LORDI GORING

Taivas varjelkoon! En. Mitä siinä sanotaan?

LORDI CAVERSHAM

Mitäpä siinä pitäisi sanoa, sir? Tietenkin kaikenlaista suosittelevaa.
Chilternin puhe viime yönä Argentiinan kanavan suunnitelmasta oli
hienoimpia kaunopuheisuuden näytteitä, mitä koskaan on pidetty
Alahuoneessa sitten Canningin esiintymistä.

LORDI GORING

– Ah! En ole koskaan kuullut Canningista. En ole liioin halunnutkaan.
Ja – ja puolsiko Chiltern suunnitelmaa?

LORDI CAVERSHAM

Puolsiko sitä, sir? Kuinka vähän häntä tunnet! Johan nyt, hän paljasti
sen perusteellisesti sekä koko nykyaikaisen finanssipolitiikan
järjestelmän. Tämä puhe on käännekohta hänen urallaan, kuten "The
Times" painostaa. Sinun pitäisi lukea tuo artikkeli, sir. (Avaa
"The Timesin".) "Sir Robert Chiltern ... huomattavin nuorista
valtiomiehistämme... Loistava kaunopuhuja... Tahraton ura... Hyvin
tunnettu luonteen rehellisyydestä... Edustaa parhainta englantilaisessa
julkisessa elämässä... Ylevä vastakohta ulkomaiden politikoitsijain
niin yleiselle höllälle moraalille." Sellaista ei koskaan sinusta tulla
sanomaan, sir.

LORDI GORING

Vilpittömästi toivon, että ei, isä. Kuitenkin olen hyvilläni siitä,
mitä te kerroitte Robertista, täydellisesti hyvilläni. Näkyy, että
hänellä on rohkeutta.

LORDI CAVERSHAM

Hänellä on enemmän kuin rohkeutta, sir, hänellä on neroa.

LORDI GORING

Ah! Minä pidän rohkeuden parempana. Se ei ole niin yleistä
nykyään, kuin nerokkuus on.

LORDI CAVERSHAM

Toivon että menisit Parlamenttiin.

LORDI GORING

Rakas isä, vain ihmiset, jotka ovat hyvin hölmön näköisiä, menevät aina
Alahuoneeseen ja ainoastaan ihmiset, jotka ovat hölmöjä
niinikään menestyvät siellä.

LORDI CAVERSHAM

Miksi et yritä tehdä jotakin hyödyllistä elämässä?

LORDI GORING

Olen aivan liian nuori.

LORDI CAVERSHAM

(Itsepäisesti.) Vihaan tuota nuoruudella teeskentelyä, sir. Se
on suureksi osaksi liian yleistä nykyään.

LORDI GORING

Nuoruus ei ole teeskentelyä. Nuoruus on taidetta.

LORDI CAVERSHAM

Miksi et kosi tuota somaa neiti Chilterniä?

LORDI GORING

Olen hyvin hermostuneessa mielentilassa, etenkin tänä aamuna.

LORDI CAVERSHAM

En otaksu olevan vähintäkään mahdollisuutta, että hän hyväksyisi
sinut.

LORDI GORING

En tiedä, kuinka on vedonlyönnin laita nykyään.

LORDI CAVERSHAM

Jos hän ottaisi sinut, olisi hän hienoin hupsu Englannissa.

LORDI GORING

Sellaisen juuri haluaisin naida. Läpeensä järkevä vaimo alentaisi
minut täydelliseen idiotismin tilaan vähemmässä kuin kuudessa
kuukaudessa.

LORDI CAVERSHAM

Sinä et ansaitse häntä, sir.

LORDI GORING

Rakas isä, jos me miehet naisimme sellaisia naisia, joita ansaitsemme,
niin olisi elämämme kovin kurjaa.

MABEL CHILTERN

(Tulee.) Oi! Kuinka voitte, lordi Caversham! Toivon, että
lady Caversham voi aivan hyvin.

LORDI CAVERSHAM

Lady Caversham voi kuten tavallisesti, kuten tavallisesti.

LORDI GORING

Hyvää päivää, neiti Mabel.

MABEL CHILTERN

(Ei ole huomaavinaan lordi Goringia, ja kääntyy erikoisesti lordi
Cavershamiin. ) Ja lady Cavershamin hatut ... ovatko ne vihdoin
hyvässä voinnissa?

LORDI CAVERSHAM

Ne ovat vakavasti jälleen sairastuneet, ikävä sanoakseni.

LORDI GORING

Hyvää päivää, neiti Mabel!

MABEL CHILTERN

(Lordi Cavershamille.) Toivon ettei tarvittaisi leikkausta.

LORDI CAVERSHAM

(Hymyillen hänen nenäkkyydelleen.) Jos niin olisi, täytyy meidän
antaa lady Cavershamille nukutusainetta. Muussa tapauksessa
hän ei koskaan suostuisi sallimaan, että höyheneenkään koskettaisiin.

LORDI GORING

(Lisääntyvällä korostuksella.) Hyvää päivää, neiti Mabel!

MABEL CHILTERN

(Kääntyen ympäri, teeskennellen ihmettelyä.) Oi! Oletteko te
täällä? Tietenkin ymmärrätte, että rikottuanne sopimuksen, en
koskaan enää puhu kanssanne.

LORDI GORING

Oi! Pyydän, elkää sanoko sellaista. Te olette Lontoossa ainoa
henkilö, jonka todella haluan kuuntelevan puhettani.

MABEL CHILTERN

Lordi Goring, en koskaan usko ainoaakaan sanaa, minkä te tai
minä sanomme toisillemme.

LORDI CAVERSHAM

Te olette aivan oikeassa, rakkaani, aivan oikeassa ... ainakin
mikäli se koskee häntä, minä tarkoitan.

MABEL CHILTERN

Luuletteko, että te mahdollisesti voisitte saada poikanne käyttäytymään
vähän enemmän sopivaisuuden mukaan? Aivan kun vaihteeksi.

LORDI CAVERSHAM

Minun täytyy valittaa, neiti Chiltern, että minulla ei ole mitään
vaikutusta poikaani. Toivon, että minulla olisi. Jos minulla sitä
olisi, tiedän mitä panisin hänet tekemään.

MABEL CHILTERN

Pelkään, että hän on noita kauhean heikkoja luonteita, jotka
eivät ole vaikutuksille alttiita.

LORDI CAVERSHAM

Hän on hyvin sydämetön, hyvin sydämetön.

LORDI GORING

Minusta näyttää, että olen hieman haittana täällä.

MABEL CHILTERN

Teidän sopii hyvin olla haittana ja tietää, mitä ihmiset teistä
sanovat takanapäin.

LORDI GORING

En vähääkään halua tietää, mitä ihmiset sanovat minusta selän
takana. Se tekee minut aivan liian itserakkaaksi.

LORDI CAVERSHAM

Tämän jälkeen, rakkaani, minun todella täytyy sanoa teille
hyvästit.

MABEL CHILTERN

Oi! Toivon, ettette jätä minua yksinäni lordi Goringin kanssa.
Varsinkaan tällaisena varhaisena aamuhetkenä.

LORDI CAVERSHAM

Pelkään etten voi ottaa häntä mukaani Downing-kadulle. Nyt
ei ole pääministerin päivä, jolloin on yksityisten vastaanotto.
(Pudistaa Mabel Chilternin kättä, ottaa hattunsa ja sauvansa sekä
menee ulos; poistuessaan silmää vihaisesti lordi Goringiin.)

MABEL CHILTERN

(Ottaa ruusuja ja alkaa järjestämään niitä maljaan pöydällä.)
Ihmiset, jotka eivät pidä kiinni sopimuksestaan puistossa, ovat
kamalia.

LORDI GORING

Inhoittavia.

MABEL CHILTERN

Olen iloinen, että myönnätte sen. Mutta soisin, ettette näyttäisi
olevanne niin hyvillänne siitä.

LORDI GORING

En voi auttaa sitä. Näytän aina iloiselta, kun olen teidän seurassanne.

MABEL CHILTERN

(Surullisesti.) Sitten luulen, että minun velvollisuuteni on jäädä
seuraanne.

LORDI GORING

Tietenkin on.

MABEL CHILTERN

No hyvä, minun velvollisuuteni on sellainen asia, jota en koskaan
tee – periaatteen vuoksi. Se aina painaa minua. Niinpä pelkään,
minun täytyy jättää teidät.

LORDI GORING

Pyydän, elkää, neiti Mabel. Minulla on jotakin hyvin tärkeää
sanottavaa teille.

MABEL CHILTERN

(Ihastuneesti.) Oi! Onko se kosinta?

LORDI GORING

(Jonkin verran nolostuen.) Niinpä niin, kyllä, se on – minun
täytyy sanoa, se on.

MABEL CHILTERN

(Näyttäen iloiselta.) Olen niin iloinen. Se on toinen tänään.

LORDI GORING

(Loukkaantuneesti.) Toinen tänään? Kuka itserakas aasi on
ollut kyllin tunkeileva uskaltaakseen kosia teitä ennenkuin minä
olin tehnyt kosintani.

MABEL CHILTERN

Tommy Trafford tietysti. Tänään on yksi Tommyn kosimispäiviä.
Hän aina kosii tiistaina ja torstaina huvikauden aikana.

LORDI GORING

Ettehän vastannut myöntävästi, toivon?

MABEL CHILTERN

Minä pidän sääntönä, etten koskaan vastaa myöntävästi Tommylle.
Siitä syystä hän jatkaakin kosintaansa. Kuitenkin, kun te ette
poikennut tänään aamupäivällä, olin vähällä suostua. Siitä olisi
tullut oivallinen läksy sekä hänelle että teille, jos sen olisin
tehnyt. Se olisi opettanut teille molemmille parempia tapoja.

LORDI GORING

Oi, kiusallinen Tommy Trafford! Tommy on yksinkertainen,
pikku aasi. Rakastan teitä.

MABEL CHILTERN

Tiedän sen. Ja mielestäni teidän olisi tullut ilmoittaa se aikaisemmin.
Olen varma, että olen antanut teille kosolta tilaisuuksia.

LORDI GORING

Mabel, olkaa vakava. Pyydän olkaa vakava.

MABEL CHILTERN

Ah, se on asia, jonka mies aina sanoo tytölle ennenkuin hän on
mennyt hänen kanssaan naimisiin. Hän ei sano sitä koskaan perästä
päin.

LORDI GORING

(Ottaen häntä kädestä.) Mabel, olen sanonut teille, että rakastan
teitä. Ettekö voi hieman osoittaa minulle vastarakkautta?

MABEL CHILTERN

Arthur, sinä yksinkertainen. Jos sinä tiedät mitään ... jostakin
mitä et ... niin sinä tietäisit, että jumaloin sinua. Jokainen
Lontoossa tietää sen paitsi sinä. Sehän on julkinen skandaali, millä
tavoin sinua rakastan. Olen viimeisenä kuutena kuukautena käynyt
ja kertonut koko seurapiirille, että jumaloin sinua. Ihmettelen,
että keksitte jotakin minulle sanottavaa. Minulla ei ole mitään
tahtoa. Ainakin olen niin onnellinen, että aivan varmasti en tunne
itseäni.

LORDI GORING

(Tempaa hänet syleilyynsä ja suutelee häntä. Seuraa lyhyt autuas
hetki.) Rakas! Tiedätkös, pelkäsin kauheasti saavani rukkaset.

MABEL CHILTERN

(Katsoen häneen.) Mutta ethän ole vielä koskaan saanut rukkasia, ethän
Arthur? En voi kuvitella, että kukaan vastustaisi sinua.

LORDI GORING

(Suudeltuaan häntä jälleen.) Tietenkään en ole tarpeeksi hyvä
sinulle, Mabel.

MABEL CHILTERN

(Painautuen likelle häntä.) Olen niin iloinen, kultani. Pelkäsin,
että sinä olisit...

LORDI GORING

(Hiukan mietittyään.) Minä olen... olen vähän yli kolmekymmentä.

MABEL CHILTERN

Rakas! Sinä näytät viikkoja nuoremmalta.

LORDI GORING

(Innostuneesti.) Kuinka herttaista, että niin sanot!... Ja
vilpittömästi kerron sinulle, että olen kauhean ylimielinen.

MABEL CHILTERN

Mutta niinhän minäkin olen, Arthur. Niinpä sovimme varmasti
yhteen. Ja nyt minun on mentävä katsomaan Gertrudia.

LORDI GORING

Täytyykö sinun tosiaan? (Suutelee häntä.)

MABEL CHILTERN

Kyllä.

LORDI GORING

Sitten sano hänelle, että tahtoisin erikseen puhua hänen kanssaan.
Olen kaiken aamua odottanut täällä nähdäkseni joko häntä tai Robertia.

MABEL CHILTERN

Tarkoitatko sanoa, ettet tullutkaan tänne erikoisesti minua
tavaksesi?

LORDI GORING

(Riemuiten.) Ei, se oli neronleimaus.

MABEL CHILTERN

Ensimmäinen sinulla.

LORDI GORING

(Päättäväisesti.) Minun viimeiseni.

MABEL CHILTERN

Se on hauskaa kuulla. Nyt elä hievahda. Olen takaisin viiden
minuutin perästä. Eläkä lankea mihinkään kiusaukseen poissa
ollessani.

LORDI GORING

Rakas Mabel, kun sinä olet poissa, ei minulla ole ketään. Tulen
hirveän riippuvaiseksi sinusta.

LADY CHILTERN

(Tulee.) Hyvää huomenta, rakas! Kuinka sievän näköinen olet!

MABEL CHILTERN

Kuinka kalpealta sinä näytätkään, Gertrud! Se pukee sinua.

LADY CHILTERN

Hyvää huomenta, lordi Goring.

LORDI GORING

(Kumartaen.) Hyvää huomenta, lady Chiltern.

MABEL CHILTERN

(Erikseen lordi Goringille.) Olen kasvihuoneella toisen palmupuun
alla vasemmalta.

LORDI GORING

Toisen vasemmalta?

MABEL CHILTERN

(Näyttäen veitikkamaisen kummastuneelta.) Niin, tavanmukainen palmupuu.
(Heittää hänelle lady Chilternin huomaamatta lentosuukkosen ja menee
ulos.)

LORDI GORING

Lady Chiltern, minulla on erittäin paljon hyviä uutisia teille
kerrottavana. Rouva Cheveley luovutti minulle eilen illalla
Robertin kirjeen ja minä poltin sen. Robert on turvassa.

LADY CHILTERN

(Vaipuen sohvalle.) Turvassa! Olen siitä niin iloinen. Miten
hyvä ystävä olette hänelle ... meille.

LORDI GORING

Nyt on vain yksi henkilö, jonka voi sanoa olevan vaarassa.

LADY CHILTERN

Kuka se on?

LORDI GORING

(Istuen hänen viereensä.) Te itse.

LADY CHILTERN

Minä! Vaarassa? Mitä tarkoitatte?

LORDI GORING

Vaarassa on liian suuri sana. Sitä sanaa ei minun olisi pitänyt
käyttää. Mutta myönnän, että minulla on kerrottavana teille
jotakin, joka tuottaa teille mielipahaa ja joka minua kauheasti
surettaa. Eilen illalla kirjoititte minulle hyvin kauniin, naisellisen
kirjeen, kysyen apuani. Te kirjoititte minulle kuten vanhalle
ystävälle, eräälle miehenne vanhimmista ystävistä. Rouva Cheveley
varasti tuon kirjeen huoneestani.

LADY CHILTERN

Jospa niinkin, mitä se häntä hyödyttää? Miksi hän ei voisi sitä
pitää.

LORDI GORING

(Nousten.) Lady Chiltern, tahdon olla aivan avomielinen teille.
Rouva Cheveley on keksinyt erikoisen tulkinnan tuon kirjeen
suhteen ja aikoo lähettää sen miehellenne.

LADY CHILTERN

Mutta minkä selityksen hän sen johdosta voisi sepittää?...
Oi, ei sellaista, ei sellaista! Jos minä surussa ja toivoen apuanne,
luottaen teihin ilmoitin tulevani luoksenne – että neuvoisitte
minua ... tukisitte minua. Oi, onko niinkin katalia naisia kuin tuo...?
Ja hän aikoo lähettää sen miehelleni? Kertokaa minulle, mitä
tapahtui. Kertokaa miten tuo kaikki tapahtui.

LORDI GORING

Rouva Cheveley oli pujahtanut kirjastoni viereiseen huoneeseen
tietämättäni. Luulin että henkilö, joka odotti tuossa huoneessa
minun tapaamistani, olitte te itse. Robert tuli odottamatta. Tuoli
tai jokin muu kaatui siinä huoneessa. Hän ryntäsi sisään ja kohtasi
rouva Cheveleyn. Oli hirveä kohtaus välillämme. Minä yhä luulin,
että siellä olitte te. Robert läksi vihoissaan. Ja loppu kaikesta oli,
että rouva Cheveley sai haltuunsa kirjeenne – – hän sen varasti,
milloin ja miten, en tiedä.

LADY CHILTERN

Mitä oli kello, kun tuo tapahtui?

LORDI GORING

Kello puoli yksitoista. Ja nyt ehdotan, että me kerromme heti
koko asian Robertille.

LADY CHILTERN

(Katsoen häneen pelästyksellä, joka kuvastaa kauhua.) Te haluatte minun
kertovan Robertille, että rouva, jota te odotitte, ei ollut rouva
Cheveley, vaan minä itse. Ja että luulitte minun olevan piiloutuneena
kotinne huoneeseen kello puoli yksitoista yöllä. Tahdotteko, että
kertoisin hänelle sellaista?

LORDI GORING

Ajattelen, että olisi parempi, jos hän saisi tietää täyden toden.

LADY CHILTERN

(Nousten.) Oi, en saata, en saata!

LORDI GORING

Saanko minä sen tehdä.

LADY CHILTERN

Ei.

LORDI GORING

(Surullisesti.) Olette väärässä, lady Chiltern.

LADY CHILTERN

Ei. Tuo kirje on siepattava pois. Siinä kaikki. Mutta kuinka
voin sen tehdä. Kirjeitä tulee hänelle joka hetki päivässä. Hänen
sihteerinsä avaavat ne ja antavat hänelle. En uskalla pyytää
palvelijoita tuomaan minulle hänen kirjeitään. Se olisi sopimatonta.
Oi! Miksi ette sano minulle, mitä tehdä.

LORDI GORING

Pyydän, olkaa levollinen, lady Chiltern ja vastatkaa kysymyksiin, jotka
teen teille. Sanoitte, että hänen sihteerinsä avaavat hänen kirjeensä.

LADY CHILTERN

Niin kyllä.

LORDI GORING

Kuka on hänen luonaan tänään? Onko herra Trafford?

LADY CHILTERN

Ei. Herra Montford, luulen mä.

LORDI GORING

Voitteko luottaa häneen?

LADY CHILTERN

(Epätoivon ilmeellä.) Oi! Kuinka voin tietää?

LORDI GORING

Tekisikö hän, mitä pyydätte, tekisikö?

LADY CHILTERN

Luulen niin.

LORDI GORING

Kirjeenne oli kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille. Hän saattaisi
tuntea sen lukematta, saattaisiko? Väristä ehkä?

LADY CHILTERN

Otaksun niin.

LORDI GORING

Onko hän talossa nyt?

LADY CHILTERN

On.

LORDI GORING

Sitten tahdon itse mennä häntä tapaamaan ja kertoa, että erityinen
kirje, kirjoitettu vaaleanpunaiselle paperille on tulossa
Robertille tänään ja ettei hänen tule sitä millään muotoa saada.
(Menee ovelle ja avaa sen.) Oi! Robert on rapuissa tulossa, tuo
kirje kädessään. Hän on jo sen saanut.

LADY CHILTERN

(Tuskan huudolla.) Oi! Olette pelastanut hänen henkensä,
mitä olette minulle tehnyt?

ROBERT CHILTERN

(Lähestyy. Hänellä on kädessään kirje, jota lukee. Hän tulee
vaimoaan vastaan huomaamatta lordi Goringin läsnäoloa.) "Kaipaan
teitä. Luotan teihin. Tulen luoksenne. Gertrud." Oi! Rakkaani!
Onko tämä totta? Sinä todellakin luotat minuun ja kaipaat minua.
Jos on sillälailla, niin on minun asiani tulla sinun luoksesi eikä
sinun asiasi kirjoittaa tulostasi minun luokseni. Tämä sinun kirjeesi,
Gertrud, saattaa minut tuntemaan, että ei mikään, mitä maailma
mahtaneekin tehdä, voi vahingoittaa minua nyt. Kaipaatko minua,
Gertrud? (Lordi Goring, jota Robert Chiltern ei huomaa, tekee
anovan merkin lady Chilternille, että tämä sopeutuisi tilanteeseen
ja hyväksyisi sir Robertin erehdyksen.)

LADY CHILTERN

Kaipaan.

SIR ROBERT CHILTERN

Luotatko sinä minuun?

LADY CHILTERN

Luotan.

SIR ROBERT CHILTERN

Ah. Miksi et sinä lisännyt, että sinä rakastat minua?

LADY CHILTERN

(Ottaen häntä kädestä.) Koska rakastin sinua. (Lordi Goring
menee kasvihuoneeseen.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Suutelee häntä.) Gertrud, sinä et tiedä, mitä tunnen. Kun
Montford ojensi minulle kirjeen pöydän yli – hän oli sen avannut
erehdyksessä luullakseni, silmäämättä kirjekuoren käsialaa – ja
minä luin sen, oi! En välittänyt, mikä häpeä tai rangaistus odottaisi
minua, ajattelin vain, että sinä vielä rakastat minua.

LADY CHILTERN

Sinua ei odota mikään onnettomuus, mikään julkinen häpeä.
Rouva Cheveley on luovuttanut lordi Goringille hallussaan olleen
asiapaperin, ja tämä on sen hävittänyt.

SIR ROBERT CHILTERN

Oletko siitä varma, Gertrud?

LADY CHILTERN

Kyllä, lordi Goring kertoi sen juuri minulle.

SIR ROBERT CHILTERN

Sitten olen turvassa! Oi! Miten ihmeellinen asia on olla turvassa.
Kaksi päivää olen ollut kauhun vallassa. Nyt olen suojattu.
Kuinka Arthur hävitti kirjeeni? Kerro minulle!

LADY CHILTERN

Hän poltti sen.

SIR ROBERT CHILTERN

Toivon, että olisin nähnyt tuon nuoruuden syntini palavan poroksi.
Kuinka moni mies nykyajan elämässä soisi näkevänsä menneisyytensä
palavan valkoiseksi poroksi silmäinsä edessä. Onko Arthur yhä täällä?

LADY CHILTERN

Kyllä, hän on kasvihuoneessa.

SIR ROBERT CHILTERN

Olen nyt niin iloinen, että pidin tuon puheen viime yönä Alahuoneessa,
niin iloinen. Tein sen ajatellen, että julkinen häväistys
voisi olla tuloksena. Mutta niin ei käynytkään.

LADY CHILTERN

Julkinen kunnioitus on ollut seurauksena.

SIR ROBERT CHILTERN

Niin luulen. Pelkään sitä melkein. Vaikka olenkin turvattu
ilmitulolta, vaikka kaikki yritykset minua vastaan ovat tuhoutuneet,
niin luulen Gertrud, luulen että minun pitäisi vetäytyä pois julkisesta
elämästä. (Katsoo tuskaisesti vaimoaan.)

LADY CHILTERN

(Innolla.) Oi, kyllä, Robert, sinun tulisi tehdä se. Sinun
velvollisuutesi on tehdä se.

SIR ROBERT CHILTERN

Se on suuri luovutus.

LADY CHILTERN

Ei, se on suuri voitto.

SIR ROBERT CHILTERN

(Kävelee edestakaisin huolestuneen näköisenä. Tulee sitten vaimonsa luo
ja kietoo käsivartensa tämän hartioiden ympäri.) Ja sinä
tulisit onnelliseksi eläen jossakin yksinäsi kanssani, ulkomailla
kenties, eli maalla kaukana Lontoosta, syrjässä julkisesta elämästä?
Etkö tuntisi mitään kaipausta?

LADY CHILTERN

Oi, en mitään Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

(Surullisesti.) Entä kunnianhimosi minun puolestani? Sinulla
oli tapana olla kunnianhimoinen vuokseni.

LADY CHILTERN

Oi! Kunnianhimoni! Minulla ei ole nyt mitään muuta kuin toivo,
että me kaksi rakastaisimme toisiamme. Juuri kunnianhimosi
johti sinut harhaan. Elkäämme puhuko kunnianhimosta. (Lordi
Goring palaa kasvihuoneesta näyttäen itsekseen hyvin iloiselta ja on
puvussaan kokonaan uusia buttonhole, jonka joku on tehnyt hänelle.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Mennen häntä vastaan.) Arthur, minun tulee kiittää sinua siitä,
mitä olet tehnyt puolestani. En tiedä, miten voin sen palkita.
(Pudistaa hänen kättään.)

LORDI GORING

Rakas veikko, tahdon sen heti sanoa. Tällä hetkellä ... tavallisen
palmupuun alla ... tarkoitan kasvihuoneessa.

MASON

(Tulee.) Lordi Caversham.

LORDI GORING

Tuo ihailtava isäni tosiaan pitää tapana tulla saapuville vääränä
hetkenä. Hän on siinä hyvin sydämetön, hyvin sydämetön kerrassaan.
(Lordi Caversham tulee. Mason poistuu.)

LORDI CAVERSHAM

Hyvää päivää, lady Chiltern! Onnittelen teitä mitä lämpimimmin,
Chiltern, loistavasta puheestanne eilen illalla. Erosin juuri
pääministeristä ja te saatte vapaana olevan paikan ministeristössä.

SIR ROBERT CHILTERN

(Ilon ja riemun ilme katseessaan.) Paikan ministeristössä?

LORDI CAVERSHAM

Niin, tässä on pääministerin kirje. (Ojentaa kirjeen.)

SIR ROBERT CHILTERN

(Ottaa kirjeen ja lukee sitä.) Paikka ministeristössä!

LORDI CAVERSHAM

Varmasti, ja te hyvin sen myös ansaitsette. Te olette tuonut nykyiseen
valtiolliseen elämään sitä, mitä me niin paljon tarvitsemme – ylevän
luonteen, korkean moraalisen sävyn, yleviä periaatteita. (Lordi
Goringille.) Tuota kaikkea ei ole sinulla, sir, eikä tule koskaan
olemaan.

LORDI GORING

En pidä periaatteista, isä. Minusta ovat ennakkoluulot parempia.
(Sir Robert Chiltern on suostumaisillaan pääministerin tarjoukseen,
kun huomaa vaimonsa katsovan häneen kirkkain, vilpittömin
silmin. Silloin hän käsittää, että suostuminen on mahdotonta.)

SIR ROBERT CHILTERN

En voi suostua tähän tarjoukseen, lordi Caversham. Olen päättänyt evätä
sen.

LORDI CAVERSHAM

Evätä sen, sir!

SIR ROBERT CHILTERN

Aikomukseni on heti erota julkisesta elämästä.

LORDI CAVERSHAM

(Tuskitellen.) Evätä paikka ministeristössä ja väistyä pois julkisesta
elämästä? En ole kuullut sellaista kirottua moskaa koko
elämäni aikana. Pyydän teiltä anteeksi, lady Chiltern. Chiltern,
pyydän anteeksi. (Lordi Goringille.) Elä virnistä tuolla tavoin, sir.

LORDI GORING

En, isä.

LORDI CAVERSHAM

Lady Chiltern, olette järkevä nainen, Lontoon järkevin nainen,
järkevin nainen, mitä tunnen. Tahdotteko olla ystävällinen ja
estää miehenne tekemästä sellaista ... puhumasta sellaista...
Tahdotteko olla ystävällinen ja tehdä sen, lady Chiltern?

LADY CHILTERN

Mielestäni mieheni päätös on oikea, lordi Caversham. Hyväksyn
sen.

LORDI CAVERSHAM

Te hyväksytte sen? Voi taivas!

LADY CHILTERN

(Ottaen miestään kädestä.) Minä ihailen häntä siitä. Ihailen
häntä suunnattomasti siitä. En ole koskaan ennen ihaillut häntä
niin paljon. Hän on hienompi kuin mitä koskaan hänestä ajattelin.
(Sir Robert Chilternille.) Menethän kirjoittamaan kirjeesi
pääministerille, menethän? Elä epäröi sen suhteen, Robert.

SIR ROBERT CHILTERN

(Katkeralla sävyllä.) Luulen, että on parasta kirjoittaa se heti.
Sellaista uhria ei voi uudistaa. Pyydän anteeksi lordi Caversham,
että poistun hetkiseksi.

LADY CHILTERN

Tulenhan kanssasi, Robert, vai kuinka?

SIR ROBERT CHILTERN

Tule vain, Gertrud.

    (Lady Chiltern menee hänen kerallaan.)

LORDI CAVERSHAM

Mitä on tapahtunut tässä perheessä? Jotain on täällä hullusti,
äsh. (Tarttuen otsaansa.) Heikkopäisyyttä! Perinnöllisyyttä,
luulen. Ja vielä molemmat. Vaimo niinkuin mieskin. Hyvin surullista.
Hyvin surullista todellakin! Eikä ole mikään vanha perhe.
En voi sitä ymmärtää.

LORDI GORING

Ei se ole heikkopäisyyttä, isä, vakuutan teille.

LORDI CAVERSHAM

Mitä se sitten on, sir?

LORDI GORING

(Hetken arveltuaan.) Niinpä niin, se on sitä, mitä meidän päivinämme
kutsutaan korkeaksi moraalin asteeksi, isä. Siinä kaikki.

LORDI CAVERSHAM

Vihaan noita uusia äsken keksittyjä nimityksiä. Samanlaista
tapasimme me viisikymmentä vuotta sitten kutsua heikkopäisyydeksi. En
viivy tässä talossa kauvemmin.

LORDI GORING

(Ottaen häntä käsivarresta.) Oi! Tulkaahan juuri tänne hetkeksi,
isä. Kolmas palmupuu vasemmalla, tavallinen palmupuu.

LORDI CAVERSHAM

Mitä, sir?

LORDI GORING

Suokaa anteeksi, isä. Minä unohdin. Kasvihuoneessa isä –
kasvihuoneessa on joku, joka haluaa puhella kanssanne.

LORDI CAVERSHAM

Mistä, sir?

LORDI GORING

Minusta, isä.

LORDI CAVERSHAM

(Virnistäen.) Siitä aiheesta ei paljoakaan kaunopuheisuutta synny.

LORDI GORING

Ei, isä, mutta tuo lady on minun kaltaiseni. Hän ei muutoinkaan
suuresti välitä kaunopuheisuudesta. Se on hänen mielestään liikanaista
melua. (Lordi Caversham menee kasvihuoneeseen. Lady Chiltern tulee.)

LORDI GORING

Lady Chiltern miksi pelaatte rouva Cheveleyn korteilla?

LADY CHILTERN

(Hämmästyen.) En teitä ymmärrä.

LORDI GORING

Rouva Cheveley teki yrityksen tuhotakseen miehenne joko poistamalla
hänet julkisuudesta tahi pakoittamalla hänet valitsemaan
häpeällisen kannan. Viimemainitusta murhenäytelmästä te hänet
pelastitte. Edellämainittuun häntä nyt johdatte. Miksi tekisitte
hänelle sen vääryyden, jota rouva Cheveleyn ei onnistunut, vaikka
yritti?

LADY CHILTERN

Lordi Goring.

LORDI GORING

(Kooten voimansa suureen ponnistukseen näytellen keikarin takana
piilevää filosoofia.) Lady Chiltern, sallikaa minun. Kirjoititte
minulle eilen illalla kirjeen, jossa sanoitte luottavanne minuun
ja toivovanne apuani. Nyt on hetki, jolloin todella tarvitsette
apuani, nyt on aika, jolloin teidän tulee luottaa minuun, luottaa
minun neuvooni ja arvosteluuni. Te rakastatte Robertia. Ette
halua surmata hänen rakkauttaan teihin. Millainen asema tulee
hänellä olemaan, jos te riistätte häneltä hänen kunnianhimonsa
hedelmät, jos te otatte hänet suuren valtiollisen uran loistosta, jos
te suljette julkisen elämän ovet hänen edestään, jos te tuomitsette
hänet karille ajautuneen hedelmättömyyteen, hänet, joka oli luotu
voittokulkuun ja menestykseen. Naiset eivät ole tarkoitetut
tuomitsemaan meitä, vaan antamaan anteeksi silloin kun tarvitsemme
anteeksiantamusta. Anteeksianto, eikä rangaistus, on heidän
tehtävänsä. Minkätähden kurittaisitte häntä vitsalla rikoksen
vuoksi, joka on tehty nuoruudessa ennenkuin hän tunsi teitä, ennenkuin
hän tunsi itseään? Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen.
Sillä on laajemmat saavutukset, avarampi liikunta-ala ja suuremmat
kiihottimet. Naisen elämä pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä
liikkuu älyn piirissä. Elkää tehkö sellaista hirveätä erehdystä, lady
Chiltern. Nainen, joka kykenee pysyttämään miehen rakkauden ja osoittaa
hänelle vastarakkautta, on tehnyt kaiken, mitä maailma naiselta toivoo
tai mitä sen pitäisi toivoa.

LADY CHILTERN

(Hämmentyneenä ja epäröiden.) Mutta miehenihän itse tahtoo
vetäytyä pois julkisuudesta. Hän tuntee, että se on hänen
velvollisuutensa. Hän juuri ensimäiseksi niin sanoi.

LORDI GORING

Ennenkuin Robert menettäisi teidän rakkautenne, tekisi hän
mitä tahansa, katkaisisi koko uransa, kuten hän nyt on tekemäisillään.
Hän on tekemäisillään teidän vuoksenne kauhean uhrauksen.
Noudattakaa neuvoani, lady Chiltern ja elkää hyväksykö niin suurta
uhrausta. Jos niin teette, saatte elämässänne sen katkerasti katua.
Me miehet ja naiset emme ole luodut hyväksymään sellaisia uhrauksia
toinen toiseltamme. Me emme ole niiden arvoiset. Sitäpaitsi Robertia on
kyllin rangaistu.

LADY CHILTERN

Meitä molempia on rangaistu. Asetin hänet liian korkealle.

LORDI GORING

(Syvä tunne äänessään.) Elkää siitä syystä asettako häntä liian
matalalle. Jos hän on pudonnut alttariltaan, elkää sysätkö häntä
liejuun. Uraltaan suistuminen olisi Robertille samaa kuin häpeän
lieju. Valta on hänen intohimonsa. Hän menettäisi kaiken, myös
kyvyn rakastaa teitä. Miehenne elämä on tällä hetkellä käsissänne,
miehenne rakkaus on käsissänne. Elkää turmelko häneltä molempia.

SIR ROBERT CHILTERN

(Tulee.) Gertrud, tässä on kirjeeni luonnos. Luenko sen sinulle?

LADY CHILTERN

Anna katson sitä. (Sir Robert Chiltern ojentaa hänelle kirjeen.
Hän lukee sen ja sitten intohimoisin ilmein repii sen.)

SIR ROBERT CHILTERN

Mitä teet?

LADY CHILTERN

Miehen elämällä on suurempi merkitys kuin naisen. Sillä on laajemmat
saavutukset, avarampi liikunta-ala, suuremmat kiihottimet. Meidän
elämämme pyörii tunteiden kehässä. Miehen elämä liikkuu älyn alueella.
Olen juuri tämän oppinut ja paljon muuta sen ohella lordi Goringilta.
Ja minä en tahdo turmella sinulta elämääsi enkä nähdä, että sinä sen
turmelisit uhraten minun vuokseni – tarpeettomasti uhraten.

SIR ROBERT CHILTERN

Gertrud! Gertrud!

LADY CHILTERN

Te voitte hairahtua. Miehet helposti hairahtuvat. Ja minä
annan anteeksi. Tällä tavoin nainen auttaa maailman menoa.
Näen sen nyt.

SIR ROBERT CHILTERN

(Suuren liikutuksen valtaamana syleilee häntä.) Vaimoni! Vaimoni!
(Lordi Goringille.) Arthur, näyttää siltä, että minä aina joudun
sinulle kiitollisuuden velkaan.

LORDI GORING

Oi, ei rakas Robert. Olet kiitollisuuden velassa lady Chilternille,
et minulle!

SIR ROBERT CHILTERN

Olen sinulle paljosta kiitollisuuden velassa. Ja nyt kerro, mitä
olit minulta kysymäisilläsi juuri kun lordi Caversham tuli sisään.

LORDI GORING

Robert, olet siskosi holhooja, ja toivon suostumustasi siihen,
että menen hänen kanssaan avioliittoon. Siinä kaikki.

LADY CHILTERN

Oi, olen niin iloinen! Olen niin iloinen! (Pudistaa lordi Goringin
kättä.)

LORDI GORING

Kiitän teitä lady Chiltern.

SIR ROBERT CHILTERN

(Hämmästyneen näköisenä.) Sisareni sinun vaimoksesi?

LORDI GORING

Aivan niin.

SIR ROBERT CHILTERN

(Puhuen vakuuttavan lujasti.) Arthur, olen hyvin pahoillani,
mutta se ei voi tulla kysymykseen. Minun on ajateltava Mabelin
tulevaista onnea. Enkä usko, että hänen onnensa olisi turvattu
sinun käsissäsi. En voi suostua hänen uhraamiseensa.

LORDI GORING

Uhraamiseen?

SIR ROBERT CHILTERN

Niin, täydelliseen uhraamiseen. Rakkaudeton avioliitto on hirveä.
Mutta eräs seikka on pahempi kuin kokonaan rakkaudeton avioliitto.
Avioliitto, jossa on rakkautta mutta vain toisen puolelta,
uskollisuutta, mutta vain toisen puolelta, antautumusta mutta
vain toisen puolelta ja jossa toinen noista kahdesta sydämestä
varmasti tulee murtumaan.

LORDI GORING

Mutta minä rakastan Mabelia. Ei kenelläkään toisella naisella
ole sijaa minun elämässäni.

LADY CHILTERN

Robert, jos he rakastavat toinen toistaan, miksi he eivät menisi
naimisiin.

SIR ROBERT CHILTERN

Arthur ei voi hankkia Mabelille sitä rakkautta, minkä tämä
ansaitsee.

LORDI GORING

Mikä syy sinulla on noin sanoa?

SIR ROBERT CHILTERN

(Hetken vaitiolon perästä.) Vaaditko sinä todella, että minä sen
sanon sinulle.

LORDI GORING

Tietysti vaadin.

SIR ROBERT CHILTERN

Kuten haluat. Kun olin luonasi eilen illalla, tapasin rouva Cheveleyn
piilottautuneena huoneissasi. Oli kello kymmenen ja yhdentoista
välillä yöllä. En tahdo sanoa mitään enempää. Sinun suhteesi rouva
Cheveleyhin – kuten eilen illalla sanoin – ei vähääkään liikuta
minua. Hänen harjoittamansa lumous sinuun näkyy uusiintuneen. Puhuit
minulle eilen illalla hänestä kuten puhtaasta ja tahrattomasta
naisesta, jota arvostat ja kunnioitat. Olkoon niin. Mutta minä en voi
luovuttaa sisareni elämää sinun käsiisi. Tekisin siinä väärin. Se olisi
oikeudetonta, kunniattoman oikeudetonta häntä kohtaan.

LORDI GORING

Minulla ei ole mitään enempää sanottavaa.

LADY CHILTERN

Robert, ei se ollut rouva Cheveley, jota lordi Goring odotti eilen
illalla.

SIR ROBERT CHILTERN

Ei rouva Cheveley! Kuka se sitten oli?

LORDI GORING

Lady Chiltern.

LADY CHILTERN

Se oli oma vaimosi. Robert, eilen iltapäivällä sanoi lordi Goring
minulle, että jos milloin tahansa minulla olisi murhe, niin voisin
tulla hänen luokseen apua saamaan, koska hän on meidän vanhin
ja parhain ystävämme. Myöhemmin, tuon kamalan kohtauksen
jälkeen tässä huoneessa kirjoitin hänelle, sanoen, että luotan häneen,
että tarvitsen häntä ja että olin tulossa hänen luokseen apua ja
neuvoa saamaan. (Sir Robert Chiltern ottaa kirjeen taskustaan.)
Aivan niin, tuon kirjeen. Kuitenkaan en mennyt lordi Goringin
luo. Tunsin, että apu voi vain lähteä meistä itsestämme. Ylpeys
sai minut näin ajattelemaan. Rouva Cheveley meni. Hän varasti
kirjeeni ja lähetti sen nimettömänä sinulle tänä aamuna, että
luulisit... Oi, Robert, en voi sanoa, mitä hän toivoi sinun luulevan...

SIR ROBERT CHILTERN

Mitä! Olenko pudonnut niin alas sinun silmissäsi, että arvelit
minun hetkeäkään voivan epäillä sinun hyvyyttäsi. Gertrud,
Gertrud, sinä olet minulle kaikkien hyväin asiain mielikuva, eikä
koskaan voi synti sinua koskettaa. Arthur, voit mennä Mabelin
luokse ja toivon teille parhainta onnea. Oi, pysähdy hetkeksi.
Tämän kirjeen alussa ei ole mitään nimeä. Tuo loistava rouva
Cheveley ei näytä sitä hoksanneen. Siinä tulisi olla nimi.

LADY CHILTERN

Anna kirjoitan sinun nimesi. Sinuun luotan ja sinua tarvitsen.
Sinua enkä ketään muuta.

LORDI GORING

Niin, tosiaankin lady Chiltern, luulen, että saisin takaisin oman
kirjeeni!

LADY CHILTERN

(Hymyillen.) Ei, te saatte Mabelin. (Ottaa kirjeen ja kirjoittaa
siihen miehensä nimen.)

LORDI GORING

Hyvä on, toivon että Mabel ei ole muuttanut mieltään. On lähes
kaksikymmentä minuuttia siitä kun hänet viimeksi näin. (Mabel
Chiltern ja lordi Caversham lähestyvät.)

MABEL CHILTERN

Lordi Goring, mielestäni isäsi seura on elähdyttävämpää kuin
sinun. Tulevaisuudessa puhun ainoastaan lordi Cavershamille ja
aina tuon tunnetun palmupuun alla.

LORDI GORING

Rakkaani. (Suutelee häntä.)

LORDI CAVERSHAM

(Aikalailla nolostuneena.) Mitä tuo tarkoittaa, sir? Ethän
tarkoittane sanoa, että tämä viehättävä, viisas nuori lady on ollut
niin hupsu ja suostunut sinuun.

LORDI GORING

Tietenkin, isä! Ja Chiltern on ollut viisas kylläkin myöntyäkseen
ottamaan paikan ministeristössä.

LORDI CAVERSHAM

Olen hyvin iloinen kuullessani tätä Chiltern ... onnittelen teitä,
sir. Jollei maa joudu radikaalien tai veijarien haltuun, saamme
teistä kerta vielä pääministerin... (Mason tulee.)

MASON

Aamiainen on katettu, arvoisa lady. (Poistuu.)

MABEL CHILTERN

Jäättehän aamiaiselle, lordi Caversham, ettekö jääkin?

LORDI CAVERSHAM

Mielihyvin, ja sen perästä saatan Chilternin Downing-kadulle.
Teillä on edessänne suuri tulevaisuus. Toivoisin, että voisin sanoa
samaa sinusta, sir! (Lordi Goringiin päin.) Mutta sinun urasi
tulee olemaan kokonaan kotoinen.

LORDI GORING

Niin, isä, minä pidän kotielämää parempana.

LORDI CAVERSHAM

Ja jos et ole tälle nuorelle ladylle ihanneaviomies, niin myyn
sinut shillingin hinnasta.

MABEL CHILTERN

Ihanneaviomies! Oi! Enpä luule, että minä siitä pitäisin. Se
kuulostaa joltakin, mitä tavataan tulevassa maailmassa.

LORDI CAVERSHAM

Minkälaiseksi toivotte hänen sitten tulevan?

MABEL CHILTERN

Hän saa tulla millaiseksi haluaa. Ainoa, mitä toivon, on, että
minä tulisin hänelle – – tulisin – oi, kelpo vaimoksi hänelle.

LORDI CAVERSHAM

Annan sanani, että tuossa on melko paljon tervettä järkeä, lady
Chiltern. (Kaikki poistuvat paitsi Robert Chiltern. Hän vaipuu tuolille
ajatuksiinsa syventyneenä. Hetken ajan kuluttua lady Chiltern
palaa häntä hakemaan.)

LADY CHILTERN

(Kallistuneena tuolin selkänojaa vastaan.) Tuletko Robert?

SIR ROBERT CHILTERN

(Ottaen häntä kädestä.) Gertrud, rakastatko minua tai onko
se pelkkää sääliä?

LADY CHILTERN

(Suutelee häntä.) Rakastan, Robert. Rakastan ja ainoastaan
rakastan. Meille molemmille alkaa uusi elämä.

VÄLIVERHO.