- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: ana)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aana yhteydessä
- Slangissa
- 1910 lähtien
Lähtökohta: ← nykyruotsi ana ’aavistaa, luulla, vainuta’, aning ’aavistus, vihi’. — Tähän kuulunee myös aana (Gan 1786; etupäässä Satakunta) ’hitu, rahtu’, (kielt. yhteydessä) ei aanaakaan (Lönnr h-; itämurteet Pohjanmaa Peräpohja) ’ei vähääkään’. Katso myös aarna.