ai­kuis­tut­tu

substantiivi/ˈɑi̯kui̯sˌtutːu/
Jaa

Johdettu sanasta: aikuistua

Merkitys

  1. tuttu, joka on aikuinen

Esimerkkilauseet

Vanhemmat menettelisivät hienosti, jos he ajoissa huomaisivat, että he lasten aikuistuttua ainoastaan varovasti ja viisaasti neuvojansa ja kehoituksiansa lausuisivat.
Harriet Beecher-Stowe, Pikku kettuja
Anastasie oli lapsena terveydeltään heikohko, ja aikuistuttuaan hän tunsi vetoa erakoitumiseen.
Wikipedia: Anastasie Mannerheim

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaikuistuttu
Genetiiviaikuistutun
Partitiiviaikuistuttua
Essiiviaikuistuttuna
Translatiiviaikuistutuksi
Inessiiviaikuistutussa
Elatiiviaikuistutusta
Illatiiviaikuistuttuun
Adessiiviaikuistutulla
Ablatiiviaikuistutulta
Allatiiviaikuistutulle
Abessiiviaikuistututta

Lähteet