ai­neel­lis­tu­ma

substantiivi/ˈɑi̯neːlːistumɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: aine

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ilmentymä tai tiivistymä, johon jonkin toisen asian ominaisuudet keskittyvät

Esimerkkilauseet

Yleensä otaksutaan, että eetterealisteista muutamat ovat pysyviä aineellistumia.
— Edgar Rice Burroughs, Thuvia Marsin neito
Lyhyesti sanoen eräs ihmisessä esiintyvä — tavallisesti synnynnäinen — ominaisuus vaipua syvään uni- eli transsitilaan, johon liittyy joukko sivuilmiöitä, kuten unissasaarnaaminen, automaattinen kirjoittaminen vierailla käsialoilla transsitilassa olevalle tuntemattomista aiheista, vierailla kielillä puhuminen ja voipa sattua myös aineellistumia, henki-ilmestyksiä, jotka useimmiten ilmoittavat olevansa aikoinaan kuolleita vainajia.
— Willie Angervo, Elämän salaisuus
Marx kirjoitti, että "Lisäarvossa ei ole ainoatakaan arvohiukkasta, joka ei johtuisi vieraasta, maksamatta jätetystä työstä" ja "Kaikki lisäarvo - - on substanssiltaan maksamattoman työajan aineellistumaa".
— Wikipedia: Riisto

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviaineellistuma
Genetiiviaineellistuman
Partitiiviaineellistumaa
Essiiviaineellistumana
Translatiiviaineellistumaksi
Inessiiviaineellistumassa
Elatiiviaineellistumasta
Illatiiviaineellistumaan
Adessiiviaineellistumalla
Ablatiiviaineellistumalta
Allatiiviaineellistumalle
Abessiiviaineellistumatta

Riimit

-istumɑ

Kaikki riimit

Lähteet