ais­tit­ta­va

Näytelmässä on lyriikkaa, se käyttää palvelijanaan epiikkaa, mutta sen draamallisen tehon saa aikaan jokin kolmas, mikä on puhdasta draamallisuutta; se on se, mikä yhdistää sanan ja teon, sisäisen ja ulkonaisen tapahtuman yhdeksi ainoaksi sekä silmin että korvin aistittavaksi kokonaisuudeksi ja riistää meidät ehdottomasti mukaansa.

Sampo on siis edelleen empiiriselle tutkimukselle tuntematon käsite ja kaikki arvailut sen laadusta — niin luonnollisilta kuin ne näyttävätkin — ovat hypoteettisia olettamuksia, joille ei ole löydetty aistittavia ja täysin hyväksyttäviä todistuskappaleita.

Sokrateen mukaan tämä ongelma häviää, jos tehdään ero toisaalta aistittaviin asioihin, ja toisaalta muotoihin tai ideoihin, joihin aistittavat asiat ovat osallisia.