aivastaa
verbi/ˈɑi̯ʋɑstɑːˣ/
Merkitys
- 1.henkäistä ilmaa nopeasti ulos refleksin laukaisemana, ylähengitystien ärsyyntymisen johdosta
Etymologia
Alkuperää ei tunneta, mutta esiintyy muissa suomensukuisissa kielissä, kuten karjalassa, vatjassa ja virossa. Ehdotettu, että perustuu sanalle aivas, joka tarkoittaa ennusmerkkiä suomen itämurteissa. Kansanperinteessä tarkoittaa ennusmerkkiä jostain tulevasta tapahtumasta (ei vain tulevasta flunssasta). Kirjallisuudessa 1640-luvulta lähtien.
Yhdyssanat ja johdokset
Liittyvät sanat
Käännökset
- engl.sternutate, sneeze
- ruotsinysa
- saksaniesen
- ranskaéternuer
- venäjäчихать
- esp.estornudar
- viroaevastama
- italiastarnutire
- puolakichać
Hierarkia
Yläkäsitteet
Esimerkkilauseet
Pois, jauhoinen Juha, Nyt aivasta nuha: Kas, saapuvi vouti jo kartanon Ja tuimana on.
Oliko ihme, ettei hän todellakaan — siveellisestä närkästyksestä — ollut kyennyt muuta kuin aivastamaan ja, niin, ehkäpä punastumaan häpeästä tuon turmeltuneen olennon vuoksi...?
Ne ajelehtivat hetken kaula ja siivet koholla, aivastavat, ravistelevat veden pois ja nousevat sitten ilmaan.
Englanninkieliset vastineet
- sneeze
- sternutate
Esiintymistiheys
2 816 esiintymää, 1.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 53
| Infinitiivi | aivastaa |
| Ind. prees. yks. 1. | aivastan |
| Ind. imperf. yks. 3. | aivasti |
| Kond. prees. yks. 3. | aivastaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | aivastanee |
| Imperat. prees. yks. 3. | aivastakoon |
| Akt. 2. partisiippi | aivastanut |
| Pass. imperf. | aivastettiin |
Riimit
-ɑiʋɑstɑː
Kaikki riimit