- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aivoitus yhteydessä
on vanh. kirjakielestä nykykieleen periytynyt sana, joka pohjaa verbin aikoa (katso tätä) murt. heikkoon asteeseen (esimerkiksi prs. aivon, 1. inf. aivoa, huomaa myös Agr aighotuxens, aijkotuxens), johd. vanh. kirjak. muun muassa aivo(i)ttaa (asetus 1666 aiwotettu ’tahallinen’), aivo(i)tella (Flor 1702; Lempäälä) ’aikoa, tarkoittaa, suunnitella’.