a­lek­si­a

Regina, joka alussa oli istunut tyynenä ja ainoastaan katsellut totisilla silmillä Aleksia, liikahti levottomasti, kun tämä mainitsi, että hän hänestä piti.

Minuutti minuutilta tuli hämärämpi, mutta nopea kävely tuntui Aleksia virkistävän, ja nopein askelin hän hoippui eteenpäin.

Hän prosessoi asiaa maalaamisen kautta ja aikoo nöyryyttää Hannaa ja Aleksia julkisesti järjestämällä taidenäyttelyn.