- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä saksan Dyslexie ’dysleksia’, oppitekoinen sana (Rudolf Berlin, 1887), jonka pohjana ovat kreikan dys- ’epä-, huono’ + kreikan léksis ’puhe; sana’ (johdos verbistä légein ’puhua; poimia’).
dys-lek-si-a (3 tavua) · 9 kirjainta
Kosolalla on diagnosoitu monimuotoinen oppimiskyvyn häiriö sekä dysleksia, ja hän puhuukin sen puolesta, ettei lukihäiriötä tarvitse hävetä.Hawkella on dysleksia, mikä johti siihen, että hän joutui vaihtamaan koulua useasti ala -asteella.Yleensä ajatellaan, että on olemassa kaksi erillistä syndroomaa: dysleksia ja dyskalkulia.Lähtökohtana lähinnä saksan Dyslexie ’dysleksia’, oppitekoinen sana (Rudolf Berlin, 1887), jonka pohjana ovat kreikan dys- ’epä-, huono’ + kreikan léksis ’puhe; sana’ (johdos verbistä légein ’puhua; poimia’).
403 esiintymää · 0.2 / milj.
Taivutusluokka 12 (kulkija)
Yleisimmät: dysleksia 74 % · dysleksiaa 12 % · dysleksian 12 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-iɑ
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Dysleksia. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/dysleksia