a­ni­ma

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

a-ni-ma (3 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (jungilainen psykologia)tiedostamattoman kanssa kosketuksissa oleva sisäinen minä

Esimerkkilauseet

"Jospa tietäisitte, miten vähän minä välitän niistä", lausui Anima pilkallisesti; "ei niistä ole edes päähineen paikaksi", lisäsi hän katsellen rikkinäistä päähinettään.
— Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III I
Vieras lähti, ja Anima väitti, että oli hyvin varomatonta uskoutua tuntemattoman henkilön ohjattavaksi.
— Carl Blink, Eerik XIV ja Juhana III I
Monesti käytettyjen asiasisältöjen joukossa on erityisesti analyyttisessä psykologiassa ominaista on ollut anima ja animus, arkkityypit, kollektiivinen tiedostamaton, komleksit, ekstroverttisuus ja introverttisuus, asioiden yksilöiminen, minä, varjo ja sykronisiteetti.
— Wikipedia: Analyyttinen psykologia

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan anima lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Substantiivit
Teoksessaan De anima Tertullianus kirjoittaa, että hengenvaarassa oleva lapsi on kastettava heti.
— Wikipedia: Kaste

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • anima

Esiintymistiheys

514 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
1.1
Wikipedia
0.9
Reddit
0.3
Tekstitykset
0.2
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Anima. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/anima