minä

pronomini, substantiivi

/ˈminæ/

Merkitykset

1.sana, jolla puhuja viittaa itseensäMinä olen lääkäri! (itseään korostava henkilö rientää näyttävästi apuun)
2.(psykologia)minuus, ihmisen olemuksen subjektiivinen osa, egorakas oma minä

Synonyymit

itse minuus ego itsekeskeisyys egotismi

Etymologia

käännöslaina latinan sanasta ego ’minä’

Yhdyssanat ja johdokset

Yhdyssanat

minäkäsitys minäkuva minämuoto minävaurio

Liittyvät sanat

cogito-argumentti hän he hyö mä mää me meikä meikäläinen mie mnää monadi myö persoonan identiteetti sie sinä te hää työ id eksistentialismi

Käännökset

engl.self, I
ruotsijag
saksaSelbst, ich, Ich
ranskaje, moi
venäjäя
esp.yo
viromina, ma
italiaio
puolaja
norjaeg, jeg

Hierarkia

Yläkäsitteet

↑tajunta ↑taju

Alakäsitteet

↓anima

Esimerkkilauseet

Emmäs, en mä (minä).

Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja

Sitten hän selitti minulle, kuka se henkilö oli, jonka seurassa olin ollut, ja kuinka kaikenlainen yhteys hänen kanssaan saattaisi minut turmioon ja häpeään.

Frederick Marryat, Peter Simple merillä

On hyvä puhua minä -muodossa, se edistää selkeyttä ja rehellistä ilmaisua, toisin sanoen pitää puhua suoraan, mitä ajattelee ja miksi.

Wikipedia: Dialogi

Englanninkieliset vastineet

ego
self
I

Esiintymistiheys

20 164 061 esiintymää, 7682.6 / milj.

Suomi24

6996.2

Sanomalehdet

1725.2

Aikakauslehdet

2280.5

Wikipedia

164.1

3783.6

Tekstitykset

24069.5

Taivutustiedot

Taivutusluokka 101

Nominatiivi	minä
Genetiivi	minun
Partitiivi	minua
Essiivi	minuna
Translatiivi	minuksi
Inessiivi	minussa
Elatiivi	minusta
Illatiivi	minuun
Adessiivi	minulla
Ablatiivi	minulta
Allatiivi	minulle
Abessiivi	minutta

Riimit

-inæ

sinä ydinminä peiliminä

Kaikki riimit