a­ni­mis­mi

Niin pian kuin uskonto koettaa suorittaa jälkimäisen, joutuu se välttämättä vastatusten tieteen kanssa, ja että Rousseau välttääkseen semmoista yhteentörmäystä palaa animismiin, alkuperäisen ihmisen filosofiaan, on sen vuoksi luonnollista.

Ei tiedä, onko puhuttava dionyysisestä animismista vai dionyysisestä panteismistä, siinä määrin toisiinsa sotkeutuneita ovat tässä uskonnossa sekä hahmottoman luonnonelämän että luonnon haltioiden palvonta.

Se on animismin muoto, jonka mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) on lähes kaikissa luonnon ilmiöissä kuten puissa, kivissä, järvissä, joissa ja vuorissa.