an­ka­roi­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. ylpeillä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan ankara yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
karjala

Samaan sanueeseen voivat kuulua myös etupäässä murteissa esiintyvät ankka ’synkkä, sankka (metsä); vankka, varakas (talo); järeä, kova, jähmeä’, ankata ’jäykistää, kangistaa’, ankkoontua ’jäykistyä, takertua’, ehkä myös viro (h)anguda ’jähmettyä, hyytyä’, tuskin kuitenkaan viro sanaan verrattu unkari agg(ód)ik ’olla huolissaan; (maidosta) juustottua’. Vertaa ankea.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalaankara ’ankara, kova, runsas’, ankartoa ’ahertaa’

(pohjoissaame aŋˈger (inarinsaame) ’ankara; innokas, ahkera’ ← suomi).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Ankaroita. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/ankaroita