a­no­mi­nen

substantiivi/ˈɑnominen/
Jaa

Johdettu sanasta: anoa

Merkitys

  1. teonnimi verbistä anoa

Etymologia

anoa + johdin -minen

Esimerkkilauseet

Mutta kenraali hiljensi ääntään ja sanoi, että he kumminkaan eivät saa unohtaa viimeistä velvollisuuttaan, joka oli avun anominen ylhäältä.
— Aino Malmberg, Tien ohesta tempomia
Armon anominen näiltä hurjilta miehiltä oli hyödytöntä ja sitäpaitsi hänelle alentavaa.
— Jules Verne, Tsaarin kuriiri
Tätä ei suomenvenäläinen papisto aikonut millään muotoa hyväksyä, vaan vuodenvaihteessa 1922 alkoi mahdollisuuksiensa mukaan työn kalenteripäätöksen purkamiseksi; taktiikaksi valittiin mahdollisimman monien poikkeuslupien anominen juliaanisen kalenterin käyttöön.
— Wikipedia: Ajanlaskukiista (Suomen ortodoksinen kirkko)

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivianominen
Genetiivianomisen
Partitiivianomista
Essiivianomisena
Translatiivianomiseksi
Inessiivianomisessa
Elatiivianomisesta
Illatiivianomiseen
Adessiivianomisella
Ablatiivianomiselta
Allatiivianomiselle
Abessiivianomisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet