an­sa­ri­kuk­ka

substantiivi/ˈɑnsɑriˌkukːɑ/
Jaa

Yhdyssana: ansari + kukka

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (kuvauksellisesti)hyvin herkkä ja haavoittuva ihminen, joka on kasvanut liian suojatussa ympäristössä

Esimerkkilauseet

»No niin, hyvä on, sinä ansarikukka, mutta jos minä olisin istunut sinun paikallasi, niin olisimme nyt ryypänneet täytetyistä tuopeista.»
F. H. B. Lagus, Amurinmaan retki
Höyryllä lämmitetyt huoneet ansarikukkineen eivät todellakaan olleet totuttaneet Carleytä alkuperäisiin olosuhteihin.
Zane Grey, Kanjonin kutsu
Lola pieni Heili Karjalasta Ansarikukka Pihapihlaja Pieni punainen mökki Pustan poika Revontulten maa Vuoden 1969 kokoelma -albumit Suomalaiset albumit
Wikipedia: Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot

Taivutustiedot

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviansarikukka
Genetiiviansarikukan
Partitiiviansarikukkaa
Essiiviansarikukkana
Translatiiviansarikukaksi
Inessiiviansarikukassa
Elatiiviansarikukasta
Illatiiviansarikukkaan
Adessiiviansarikukalla
Ablatiiviansarikukalta
Allatiiviansarikukalle
Abessiiviansarikukatta

Riimit

-ukːɑ

Kaikki riimit

Lähteet