- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kola yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Lainalähde: itämerensuomalaisen sanueen alkumerk. voinut olla ’seiväs, salko’ tms., ja sellaisena se muistuttaa suuresti slaavilaisten kielten sanaa (venäjä) kol ’seiväs, tanko’, joka on vanhaa indoeurooppalainen juurta.
Eri tahoilta saatuja vaikutteita osoittavat myös merk:t ’kaukalo’ (vertaa venäjä kolóda ’sama merkitys’) ja ’suksen olas’ (? ← pohjoissaame goalle, luulajansaame kå̄llē ’sama merkitys’). — Toisaalta on arveltu, että itämerensuomalaiselta taholta saatuja lainoja olisivat komi ke̮la ’varsta’ ja venäjä holúj ’kalapato’. Tähän yhteyteen tuskin kuuluu komi koĺas ’kalapato’ ja missään tapauksessa eiostjE külə ’patomainen pyydys’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kola ’seiväs, vaaja; jyrä’, kolu, kolo ’kalapato, vitsamerta’ |
|---|---|
| – | ? viro murt. kõle(kepp), kele ’iso, pitkä kävelykeppi, kerjurinsauva’. |