1kola1 – usein salkomaisia siirtely-, liikuttelu- tai kuljetusvälineitä, esim. seiväs, jonka päässä on poikittaislauta tai ‑rauta, rautapäinen keppi, hiilihanko tai ‑keppi; takarekenä käytetty jalas, vesisaavin kuljettamisjalas, vetoantura; kaukalomaisia tai laatikkomaisia esineitä; kouru, ränni, olas, seipäistä tms. tehty kalapato
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- yleinen, ei Vermlanti
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: itämerensuomi sanueen alkumerk. voinut olla ’seiväs, salko’ tms., ja sellaisena se muistuttaa suuresti slaavilainen kielten sanaa (venäjä) kol ’seiväs, tanko’, joka on vanhaa indoeurooppalainen juurta.
Eri tahoilta saatuja vaikutteita osoittavat myös merk:t ’kaukalo’ (vertaa venäjä kolóda ’sama merkitys’) ja ’suksen olas’ (? ← pohjoissaame goalle, luulajansaame kå̄llē ’sama merkitys’). — Toisaalta on arveltu, että itämerensuomi taholta saatuja lainoja olisivat komi ke̮la ’varsta’ ja venäjä holúj ’kalapato’. Tähän yhteyteen tuskin kuuluu komi koĺas ’kalapato’ ja missään tapauksessa eiostjE külə ’patomainen pyydys’.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | kola ’seiväs, vaaja; jyrä’, kolu, kolo ’kalapato, vitsamerta’ |
|---|---|
| – | ? viro murt. kõle(kepp), kele ’iso, pitkä kävelykeppi, kerjurinsauva’. |