a­ri­noi­tu­a

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. kovettua (maa)

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (germaaninen: *arina-)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan arina yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Lainalähde: ← germaaninen *arina-, vertaa riimukirj. ?aRina ’polttoalttari’, muinaisnorja arinn ’koroke, teline, tulisija (esimerkiksi uhraamista varten), liesi’, islanti arinn ’liesi’, nykynorja aare, nykytanska arne ’sama merkitys’, muinaisruotsi ärin, arin jne. ’liesi, tulisija’, nykyruotsi murt. ären, arne ’sama merkitys, leivinuunin pohja’, muinaisruotsi, nykyruotsi äril ’liesi; murt. soransekainen jankko’ jne.

Joko suoraan skandinaaviselta taholta tai suomen välityksellä saatuja ovat pohjoissaame ārrân (inarinsaame koltansaame) ’kodan tulisija; ahrain’, kun taas pohjoissaame ārin ’ahrain’ selvästi ← suomi.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenarrīna ’arina, ahrain’
karjalaarina ’uunin pohja, arina; ahrain’
vatjaarina ’uunin suun edusta’
viromurt. (h)arin ’uuninsuun tuhkaluukku’ (nämä ainakin osittain ehkä ← suomi)

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Arinoitua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arinoitua