- Alkuperä
- Lainasana (germaaninen: *arina-)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan arina yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro
Lainalähde: ← germaaninen *arina-, vertaa riimukirj. ?aRina ’polttoalttari’, muinaisnorja arinn ’koroke, teline, tulisija (esimerkiksi uhraamista varten), liesi’, islanti arinn ’liesi’, nykynorja aare, nykytanska arne ’sama merkitys’, muinaisruotsi ärin, arin jne. ’liesi, tulisija’, nykyruotsi murt. ären, arne ’sama merkitys, leivinuunin pohja’, muinaisruotsi, nykyruotsi äril ’liesi; murt. soransekainen jankko’ jne.
Joko suoraan skandinaaviselta taholta tai suomen välityksellä saatuja ovat pohjoissaame ārrân (inarinsaame koltansaame) ’kodan tulisija; ahrain’, kun taas pohjoissaame ārin ’ahrain’ selvästi ← suomi.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | arrīna ’arina, ahrain’ |
|---|---|
| karjala | arina ’uunin pohja, arina; ahrain’ |
| vatja | arina ’uunin suun edusta’ |
| viro | murt. (h)arin ’uuninsuun tuhkaluukku’ (nämä ainakin osittain ehkä ← suomi) |