ar­ve­le­mi­nen

substantiivi/ˈɑrʋeleminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ar-ve-le-mi-nen (5 tavua) · 11 kirjainta

Johdettu sanasta: arvella

Merkitys

  1. teonnimi verbistä arvella

Esimerkkilauseet

Nyt ei ollut enää arveleminen, vaan tuo ratkaiseva askel oli ummessa silmin, suin päin heti otettava!
— Jonas Lie, Perhe Giljellä
No, mitäs; olihan se ikäänkuin kummaa tämmöinen käsky heistä, vaan kun tunnettiin kirja isännän tekemäksi, ei käynyt asiata arveleminen, mutta annettiin talon tytär Antti Puuhaaralle vaimoksi, ja vanha Musti ripustettiin tuvan kupeella kasvavaan suureen koivuun niinkuin kirjassa oli sanottu.
— Eero Salmelainen, Suomen kansan satuja ja tarinoita
Siis kynä käteen ... ei tässä auta arveleminen.
— Kasimir Leino, Testamentti y.m. kertomuksia

Etymologia

arvella + johdin -minen

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-eminen

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Arveleminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arveleminen