arveleminen
substantiivi/ˈɑrʋeleminen/ar-ve-le-mi-nen (5 tavua) · 11 kirjainta
Johdettu sanasta: arvella
Merkitys
- teonnimi verbistä arvella
Esimerkkilauseet
Nyt ei ollut enää arveleminen, vaan tuo ratkaiseva askel oli ummessa silmin, suin päin heti otettava!No, mitäs; olihan se ikäänkuin kummaa tämmöinen käsky heistä, vaan kun tunnettiin kirja isännän tekemäksi, ei käynyt asiata arveleminen, mutta annettiin talon tytär Antti Puuhaaralle vaimoksi, ja vanha Musti ripustettiin tuvan kupeella kasvavaan suureen koivuun niinkuin kirjassa oli sanottu.Siis kynä käteen ... ei tässä auta arveleminen.Etymologia
arvella + johdin -minen
Taivutustiedot
Taivutusluokka 38 (nainen)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-eminen
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Arveleminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arveleminen