ar­vel­la

verbi/ˈɑrʋelːɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ar-vel-la (3 tavua) · 7 kirjainta · Suomen kielen 2 131. yleisin sana

Johdettu sanasta: arvata

Merkitys

  1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumaillaArvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Niin minäkin arvelin, mutta en vastannut mitään, sillä herra Handycock tuli yläkertaan, harppasi kahdella askeleella seurusteluhuoneen ovelta takan ääreen, käänsi selkänsä siihen päin, nosti takinliepeitään ja alkoi viheltää.
— Frederick Marryat, Peter Simple merillä
Sinähän et ole piimäsuu, kyllä sinä joka tapauksessa voit vetistelemättä naimisiin mennä", Matcham arveli.
— Robert Louis Stevenson, Musta nuoli
Sillä arvellaan myös olevan jalat, joiden avulla se seisoo pystyssä, sekä reiät tai nokat, joista tulee sammon jauhaessa rahaa, viljaa ja suolaa, eli "kotipitoja", "syötäviä" ja "myötäviä".
— Wikipedia: Sampo (Kalevala)

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan arvella lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Se on semmoinen eukko, että repii silmät päästä, kun niikseen sattuu, arveli isäntä.
— Veikko Korhonen, Henkivakuutusherroja
Me arvelimme mahdollisesti voivamme käyttää automoottoria ja teimme muutamia kokeita sellaisella.
— Henry Ford, Elämäni ja työni
Kilpaileva Forbes-lehti arveli syynä olleen Venäjän poliittisen johdon painostus.
— Wikipedia: Kommersant

Etymologia

1arvella1 – olettaa, kuvitella; epäröidä, empiä, vitkastella; tuumiskella, jahkailla

Sanakirjassa
Käsitellään sanan arvata yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Mahdollisesti johdoksia samasta *arva-kannasta kuin arvo, katso tätä; osittain sekaantunut myös arpa sanueeseen.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenarvata ’arvata, arvioida, ymmärtää; selittää’
karjalaarvata ’arvata, huomata, arvella, aavistaa; povata’
lyydiarvata (prs. arvadan) ’arvata’
vatjaarvata ’luulla, arvella, arvata; ymmärtää; ennustaa’
viroarvata ’ajatella, arvioida, arvata, luulla; ennustaa; laskea’
liiviarrə (prs. arrəb) ’arvella, ajatella, otaksua’

(suomi → saame arˈvedit ’ymmärtää, arvata’).

Samaa juurta olevia sanoja

2arvella2 – arpoa

Sanakirjassa
Käsitellään sanan arpa yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi, saame

Lainalähde: mahdollisesti ← germaaninen *arƀa (ntr.) tai *arƀa-z (m.), vertaa muinaisnorja arfr ’perintö’, muinaisruotsi arf (ntr.), arver (m.) ’maaomistus, perintö(maa)’, nykyruotsi, nykynorja, nykytanska arv ’perintö’, nykysaksa Erbe ’sama merkitys’ jne.

Muitakin selityksiä on esitetty, erityisesti vertailuja unkarin sanaan orvos ’lääkäri’ sekä turkkilaisiin äänteellisesti ja semanttisesti läheisiin sanoihin.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenarpa ’arpa; talon pelto- tai niittyosuus, joka vuosittain arvottiin kylän yhteismaiden jaossa’
karjalaarpa ’arpa’
vepsäarb (g. arban) ’arpa, ‑merkki’
vatjaarpa ’arpa’
viroarp (g. arbu, ‑i), murt. varp, arb (g. ‑u) ’arpa, taika, -keino, ‑väline; (murt. myös) jakomaan osa’
liiviarb-: (prs.) arbub ’loitsia, taikoa’

Kaukaisemmissa sukukielissä

saamevuorˈbe ’onni, arpa’

Englanninkieliset vastineet

  • reckon
  • opine
  • conjecture
  • speculate
  • surmise

Esiintymistiheys

120 613 esiintymää · 46.0 / milj.

Suomi24
38.2
Sanomalehdet
150.8
Aikakauslehdet
47.3
Wikipedia
86.8
Reddit
33.9
Tekstitykset
62.3

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: arvelee 15 % · arvelen 14 % · arveli 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin arvella taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäarvelenarvelinolen arvellutolin arvellut
sinäarveletarvelitolet arvellutolit arvellut
hänarveleearvelion arvellutoli arvellut
mearvelemmearvelimmeolemme arvelleetolimme arvelleet
tearvelettearvelitteolette arvelleetolitte arvelleet
hearvelevatarvelivatovat arvelleetolivat arvelleet
passiiviarvellaanarveltiinon arveltuoli arveltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarvelisinolisin arvellut
sinäarvelisitolisit arvellut
hänarvelisiolisi arvellut
mearvelisimmeolisimme arvelleet
tearvelisitteolisitte arvelleet
hearvelisivatolisivat arvelleet
passiiviarveltaisiinolisi arveltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäarvele—
hänarvelkoonolkoon arvellut
mearvelkaamme—
tearvelkaa—
hearvelkootolkoot arvelleet
passiiviarveltakoonolkoon arveltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäarvellenlienen arvellut
sinäarvelletlienet arvellut
hänarvelleelienee arvellut
mearvellemmelienemme arvelleet
tearvellettelienette arvelleet
hearvellevatlienevät arvelleet
passiiviarveltaneenlienee arveltu

Infinitiivit

1. infinitiiviarvella
1. inf. pitkä muotoarvellakseen
2. inf. inessiiviarvellessa
2. inf. inessiivi, passiiviarveltaessa
2. inf. instruktiiviarvellen
3. inf. inessiiviarvelemassa
3. inf. elatiiviarvelemasta
3. inf. illatiiviarvelemaan
3. inf. adessiiviarvelemalla
3. inf. abessiiviarvelematta
3. inf. instruktiiviarveleman
4. infinitiiviarveleminen
5. infinitiiviarvelemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiarveleva
Passiivin 1. partisiippiarveltava
Aktiivin 2. partisiippiarvellut
Passiivin 2. partisiippiarveltu
Agenttipartisiippiarvelema
Kieltopartisiippiarvelematon

Riimit

-ɑrʋelːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Arvella. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/arvella