as­ti­a­hui­lu

substantiivi/ˈɑstiɑˌhui̯lu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

as-ti-a-hui-lu (4 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: astia + huilu

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. ontelomainen puhallinsoitin

Esimerkkilauseet

Useimmiten astiahuilu on tyypiltään tulppakanavahuilu, jossa ohut kanava johtaa ilman särmään ; vertaa: nokkahuilu.
— Wikipedia: Astiahuilu
Mikäli astiahuilun ilmakanavan tilavuus on portaattomasti säädettävissä (kuten viheltäessä), luetaan astiahuilu liukuhuiluihin.
— Wikipedia: Astiahuilu
Mayojen ja asteekkien hienostunut huilutaide viehätti espanjalaisia tutkimusmatkailijoita, joiden mukana keraamisen astiahuilun idea tuli Eurooppaan 1500 -luvulla.
— Wikipedia: Astiahuilu

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-uilu

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Astiahuilu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/astiahuilu