a­su­ma

substantiivi/ˈɑsumɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: asua

Merkitykset

  1. (yhdyssanan alkuosana) asumis-, asumiseen liittyvä
  2. agenttipartisiippi verbistä asua

Etymologia

asua + johdin -ma

Yhdyssanat ja johdokset

Esimerkkilauseet

Kohta tietäjä lyylin laittoi, saneli pyhäksi salmen suun, kummun kuusesta oksat taittoi, julisti vuorella Jumalan puun, lepikön aitasi Hiiden haaksi, asuma-ahoksi vainajain, nimitti niemyen Suomenmaaksi Ukolle uhreja teurastain.
— Eino Leino, Kootut teokset I
Vähän matkaa kaupungista oli vanha rapistunut luostari; siinä oli kenraali Bauer ottanut asumansa.
— K. J. Gummerus, Rahvaan tytär miljoonain hallitsia
Muun muassa kiinalaisia kauppiaita karkotettiin maasta, buddhalaisia temppeleitä suljettiin ja tuhottiin, ihmisiä siirrettiin asumaan kolhooseihin, šamanistejä vainottiin ja ihmisistä yritettiin tehdä ateisteja.
— Wikipedia: Tuva

Esiintymistiheys

1 960 esiintymää · 0.7 / milj.

Suomi24
0.8
Sanomalehdet
1.5
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
1.0
Reddit
0.9
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviasuma
Genetiiviasuman
Partitiiviasumaa
Essiiviasumana
Translatiiviasumaksi
Inessiiviasumassa
Elatiiviasumasta
Illatiiviasumaan
Adessiiviasumalla
Ablatiiviasumalta
Allatiiviasumalle
Abessiiviasumatta

Riimit

-ɑsumɑ

Kaikki riimit

Lähteet