asustelusubstantiivi

/ˈɑsustelu/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.pitkäaikainen asuminen tai oleskelu

Esimerkkilauseet

Ne mahtoivat olla hiukan kateellisia myöhäisempien vuosien ja parempien paikkojen loistavammin asusteluille nousukkaille.

Urho Karhumäki, Voittajana maaliin

Taivutustiedot

Taivutusluokka 2

Sijamuoto	Yksikkö
Nominatiivi	asustelu
Genetiivi	asustelun
Partitiivi	asustelua
Essiivi	asusteluna
Translatiivi	asusteluksi
Inessiivi	asustelussa
Elatiivi	asustelusta
Illatiivi	asusteluun
Adessiivi	asustelulla
Ablatiivi	asustelulta
Allatiivi	asustelulle
Abessiivi	asustelutta

Riimit

-elu