au­raa­ja

substantiivi/ˈɑu̯rɑːjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: aurata

Merkitykset

(käännetty englannista)
  1. henkilö tai kone, joka auraa lunta
  2. henkilö, joka kyntää peltoa auralla

Esimerkkilauseet

Moninkertainen häpeä sellaiselle kehityksen tien auraajalle.
— Kaarle Halme, Taistelu ehjästä elämästä
Ojamullat odottivat hajoittajaansa ja kedot auraajaansa.
— Väinö Kataja, Lain varjolla
Kommunistit onnistuivat saavuttamaan vaikutusvaltaa Auraajien Rintaman sisällä ja syksyllä 1944 siitä tuli yksi kommunistien kokoamaan Kansalliseen Demokraattiseen Rintamaan liittyneistä järjestöistä.
— Wikipedia: Petru Groza

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiiviauraaja
Genetiiviauraajan
Partitiiviauraajaa
Essiiviauraajana
Translatiiviauraajaksi
Inessiiviauraajassa
Elatiiviauraajasta
Illatiiviauraajaan
Adessiiviauraajalla
Ablatiiviauraajalta
Allatiiviauraajalle
Abessiiviauraajatta

Riimit

-ɑurɑːjɑ

Kaikki riimit

Lähteet