- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aurinko yhteydessä
- Vastineita
- eteläsaame
Lähtökohtana lähinnä ruotsin solfångare ’aurinkokeräin’, jossa sol ’aurinko’ + fångare ’vanigitsija, pyydystäjä’ (johdos verbistä fånga ’vangita, pyydystää’).
suomi → inkeroinen auriŋko ’sama merkitys’ Kantaosa aur(i)- ehkä
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Kaukaisemmissa sukukielissä
| eteläsaame | eteläsaame åvrudeh ’helle’, turjansaame aūr ’ahku, hehkuhiillos; liekki’, joskin rinnastukseen liittyy äänt. vaikeuksia |
|---|
. Muut vertailut etäsukukieliin ovat vielä epätodennäköisempiä. Mahdottomana ei liene syytä pitää myöskään yhteyttä auer sanaan, katso tätä.
Samaa juurta olevia sanoja
Lähtökohta: germaaninen lainaakin on ehdotettu.
itämerensuomi sanueeseen liitettyjen etäsukukielten sanojen alkuperästä ja keskinäisestä suhteesta on esitetty erilaisia käsityksiä.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | kaha ’linnun (et. teeren) pyydys; vitsoista, päreistä tms. tehty häkki, jolla vedetään hiiliä tai heiniä; lusikkateline’ |
|---|---|
| lyydi | kaha ’hiilienkuljetushäkki reessä; merran kehä’ |
| vepsä | kaha, kahatš ’haasian päälle heiniä pitelemään asetettu yhteensidottu vitsaspari’ |
| viro | kaha ’lusikan, lapion, kairan leveämpi osa; piipun pesä; pieni vanteella ja varrella varustettu haavi’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| – | ? itämari kuža ’tuohikori’ |
|---|---|
| – | ? udmurtti kož, kenos kož ’vilja-, jauho-, rehulaari’ (kenos ’aitta’) |
| – | ? komi kuža ’nielulla ja oksista tehdyllä kehikolla varustettu merta’ (mahdollisesti ← venäjä kuža ’eräänl. vitsamerta’, ellei venäjä ← komi) |
| pohjoismansi | pohjoismansi χusap ’säiliö, astia’ |
| etelähanti | etelähanti χutšə ’puukotelo (esimerkiksi nuolia varten); aitan ulkoparvi’, ńalə χŏtše ’lusikkavakka seinässä’, χŏtšap ’lokero, ontelo; komero’, pohjoishanti χŏsap ’sama merkitys’ |
| – | ? selkuppi kotša, kodša, kōta ’säkki’. |