ka­ha

substantiivi/ˈkɑhɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ka-ha (2 tavua) · 4 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. perinteinen lintupyydys, jota on käytetty varsinkin teerien pyyntiin

Esimerkkilauseet

Kaha kalkutti, ja tuutin ruuhi vemputti sivullepäin, niinkuin lehmä olisi märehtinyt.
— Urho Karhumäki, Mylly pyörii
Mutta kyllähän Matti ja Liisa toki paluumatkan kävelläkin saattaisivat ... hyvähän tuo, kun sinnekään ajaa ... mikäpä sitä toki kaha-käteen...
— Juhani Aho, Rautatie
Erityisen suosituksi nousi urduksi laulettu "Chandni bheegi bhieegi hawa na jani tum kaha".
— Wikipedia: Anjuman Ara Begum

Etymologia

1kaha1 – (vitsaksista, päreistä tai tuohesta punottu) kori, koppa, suurehko säilytysastia; seipäistä tehty linnun-, jäniksen- tai kalanpyydys; seinään kiinnitetty lusikoiden, työkalujen säilytysteline, pieni seinäkaappi

Levinneisyys
laajalti itämurteet, paikoin Pohjanmaa Peräpohja
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä, viro, pohjoismansi, etelähanti

Lähtökohta: germaaninen lainaakin on ehdotettu.

itämerensuomi sanueeseen liitettyjen etäsukukielten sanojen alkuperästä ja keskinäisestä suhteesta on esitetty erilaisia käsityksiä.

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalakaha ’linnun (et. teeren) pyydys; vitsoista, päreistä tms. tehty häkki, jolla vedetään hiiliä tai heiniä; lusikkateline’
lyydikaha ’hiilienkuljetushäkki reessä; merran kehä’
vepsäkaha, kahatš ’haasian päälle heiniä pitelemään asetettu yhteensidottu vitsaspari’
virokaha ’lusikan, lapion, kairan leveämpi osa; piipun pesä; pieni vanteella ja varrella varustettu haavi’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–? itämari kuža ’tuohikori’
–? udmurtti kož, kenos kož ’vilja-, jauho-, rehulaari’ (kenos ’aitta’)
–? komi kuža ’nielulla ja oksista tehdyllä kehikolla varustettu merta’ (mahdollisesti ← venäjä kuža ’eräänl. vitsamerta’, ellei venäjä ← komi)
pohjoismansipohjoismansi χusap ’säiliö, astia’
etelähantietelähanti χutšə ’puukotelo (esimerkiksi nuolia varten); aitan ulkoparvi’, ńalə χŏtše ’lusikkavakka seinässä’, χŏtšap ’lokero, ontelo; komero’, pohjoishanti χŏsap ’sama merkitys’
–? selkuppi kotša, kodša, kōta ’säkki’.

2kaha2 – ruohojen, olkien kahina, tuulen suhina; (yskän) köhä; nahina, riita

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kahista yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro

Onomat. sanoja.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkahissa ’kahista’, kahhīna ’kahina, melu’
karjalakahissa ’kahista, kohista; riidellä, nalkuttaa’, kahahtoa ’kahahtaa’, kahakka ’karhea, karkea, käheä; riita, tora, meteli’, kahakoija ’metelöidä’, kahero ’akanainen’, kahie ’karhea, karkea’
vepsäkahaita (prs. kahaidab) ’kahista (esimerkiksi oljet); kähistä (ääni)’, kahineh ’kahina, kohina’
vatja(Tsv) kahissa ’kahista’, kahin ’kahina’
virokahada, kahiseda ’kahista’, kahin ’kahina’.

Esiintymistiheys

233 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.8
Wikipedia
0.1
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: kaha 60 % · kahan 25 % · kahalta 10 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑhɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kaha. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kaha