1autto1 – juhla- tai merkkipäivää edeltävä ilta tai päivä
- Alkuperä
- Lainasana (muinaisruotsi: apton)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan aatto yhteydessä
Lähtökohta: ← muinaisruotsi apton, afton: jula-apton (= muinaisnorja jóla-aptana) ’jouluaatto’. Samaa alkuperää on myös pohjoissaame aktō (ruotsinsaame inarinsaame koltansaame) ’aatto’. suomi murt. autto ? ← varhaisempi uusruotsi (jul)aotta ’varhainen jouluaamu’.
(→ inkeroinen ātto, viro Kolga, Kuusalu aat: suur a. ’jouluaatto’, väike a. ’kynttilänpäivän aatto’)
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus aatto.
2autto2 – kostea notkelma, jokivarsilehto, korpi(maa)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan auhto yhteydessä
- Vastineita
- karjala
Lähtökohta: mahdollisesti ← saame, vertaa pohjoissaame murt. avččo (luulajansaame) ’kostea, tiheikköinen laakso’, ruotsinsaame (LÖ) autso ’metsäinen suo’.
Samaa lähtöä voi olla myös suomi auhto ’löysä, pehmeä, hauras’ (Gadd 1773 auhtokangasmaa ’hiekansekainen kangasmaa, nummi’ kuuluu ehkä tähän), joskin sitä on pidettävä laajan murrelevikkinsä perusteella todennäköisemmin erillisenä deskr. sanana.
Vastineet sukukielissä (1 kieli)
Lähisukukielissä
| karjala | autto, (h)auhto ’pehmeä, kepeä, suopohjainen (maaperä)’ |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja
Lue myös Kotuksen kirjoitus autto.