Asiasanasto.fi

avartuminen

substantiivi

/ˈɑʋɑrtuminen/

Johdettu sanasta: avartua

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. 1.avartumista tarkoittava sana; laajemmaksi, väljemmäksi tai avoimemmaksi tuleminen

Esimerkkilauseet

Jos hengenelämän kaikki sisällys olisi kokonansa sidottu inhimilliseen ajatustapaan, niin olisi kaikki ihmisen sisäinen avartuminen mahdoton, ja henkistä laatua olevat aarteet ja tarkoitusperät voisivat vaikuttaa meihin vain sen kautta, mitä ne voivat tarjota pelkän ihmisen menestymiselle, silloin niissä olisi tapahtunut niin suuri muutos, että melkein olisivat tuhoutuneet.

Rudolf Eucken, Elämän tarkoitus ja arvo

Pitkässä, matalassa salissa, jonka seiniä runsaasti kuristivat erämiehen aseet ja metsänkävijän voittomerkit, istui mahtavan kivitakan ääressä, minkä otsalla riippui miekka ja hoidon puutteesta himmentynyt rautapuku, Lidcoten ritari Hugh Robsart, verrattain lihava mies, jonka ruumiin avartuminen oli saatu pysymään kohtuullisissa rajoissa vain alituisen, ankaran liikunnon avulla.

Walter Scott, Kenilworth I-II

Länsimurteissa on tyypillistä diftongien avartuminen ( nuari ' nuori ', tyämiäs ' työmies ', viaras ' vieras '), itämurteissa puolestaan pitkän a:n ja ä:n diftongiutuminen ( moa ' maa ', peä ' pää ', kaloa tai kalloo ' kalaa ', leipeä tai leipee ' leipää ').

Wikipedia: Suomen kieli

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

Nominatiiviavartuminen
Genetiiviavartumisen
Partitiiviavartumista
Essiiviavartumisena
Translatiiviavartumiseksi
Inessiiviavartumisessa
Elatiiviavartumisesta
Illatiiviavartumiseen
Adessiiviavartumisella
Ablatiiviavartumiselta
Allatiiviavartumiselle
Abessiiviavartumisetta

Riimit

-uminen

Kaikki riimit