a­var­tu­a

verbi/ˈɑʋɑrtuɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

a-var-tu-a (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanoista: avara, avartaa

Merkitys

Esimerkkilauseet

Näköala, joka hänen eteensä avartui, oli alakuloinen: pala harmaata seinää, kattoja, jonkun puun lehdettömiä ritvoja, jotka hiljaa häälyivät hämärtyvän illan tuulessa.
— Jalmari Kara, Petsamon rata
Tääll' ei riemuita, rukoilla, tääll' ei liesku luojan liekit, sydän ei säälistä sykähdä, aatos lemmestä avarru, tääll' ei syytä, syyttömyyttä.
— Aarni Kouta, Dityrambeja
Toisaalta diftongi voi olla suppeneva, jolloin suu supistuu äänteen loppua kohti, tai väljenevä, jolloin suu avartuu äänteen loppua kohti.
— Wikipedia: Diftongi

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan avartua lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Sanojen alussa ei yleensä ole kahta konsonanttia, eivätkä diftongit avarru.
— Wikipedia: Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet
Tässä avartuu näköpiiri, ja vastaväitteiden luku lisääntyy moninkertaisesti.
— Zacharias Topelius, Lehtisiä mietekirjastani

Etymologia

avara + johdin -tu avartaa + johdin -u

Esiintymistiheys

2 927 esiintymää · 1.1 / milj.

Suomi24
1.2
Sanomalehdet
1.0
Aikakauslehdet
1.4
Wikipedia
0.3
Reddit
1.0
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa), vokaalivaihtelutyyppi K

Yleisimmät: avartuu 38 % · avartua 19 % · avartunut 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin avartua taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäavarrunavarruinolen avartunutolin avartunut
sinäavarrutavarruitolet avartunutolit avartunut
hänavartuuavartuion avartunutoli avartunut
meavarrummeavarruimmeolemme avartuneetolimme avartuneet
teavarrutteavarruitteolette avartuneetolitte avartuneet
heavartuvatavartuivatovat avartuneetolivat avartuneet
passiiviavarrutaanavarruttiinon avarruttuoli avarruttu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäavartuisinolisin avartunut
sinäavartuisitolisit avartunut
hänavartuisiolisi avartunut
meavartuisimmeolisimme avartuneet
teavartuisitteolisitte avartuneet
heavartuisivatolisivat avartuneet
passiiviavarruttaisiinolisi avarruttu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäavarru—
hänavartukoonolkoon avartunut
meavartukaamme—
teavartukaa—
heavartukootolkoot avartuneet
passiiviavarruttakoonolkoon avarruttu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäavartunenlienen avartunut
sinäavartunetlienet avartunut
hänavartuneelienee avartunut
meavartunemmelienemme avartuneet
teavartunettelienette avartuneet
heavartunevatlienevät avartuneet
passiiviavarruttaneenlienee avarruttu

Infinitiivit

1. infinitiiviavartua
1. inf. pitkä muotoavartuakseen
2. inf. inessiiviavartuessa
2. inf. inessiivi, passiiviavarruttaessa
2. inf. instruktiiviavartuen
3. inf. inessiiviavartumassa
3. inf. elatiiviavartumasta
3. inf. illatiiviavartumaan
3. inf. adessiiviavartumalla
3. inf. abessiiviavartumatta
3. inf. instruktiiviavartuman
4. infinitiiviavartuminen
5. infinitiiviavartumaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiavartuva
Passiivin 1. partisiippiavarruttava
Aktiivin 2. partisiippiavartunut
Passiivin 2. partisiippiavarruttu
Agenttipartisiippiavartuma
Kieltopartisiippiavartumaton

Riimit

-uɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Avartua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/avartua