bai­laa­ja

substantiivi
Jaa

Johdettu sanasta: bailata

Merkitys

  1. (puhekieli)henkilö, joka bailaa; juhlija

Liittyvät sanat

Esimerkkilauseet

Hilkka painoi keltakiharaisen päänsä nuoren miehen poskea vasten, ja he olivat juuri pääsemässä runojen ja bailaajien monesti kuvaamaan tunnelmaan, kun ovi lennähti kuin ampaistuna selälleen.
— Tatu Pekkarinen, Avioero ennen häitä
Bailaaja Soitapa vähän musiikkia, niin saat nähdä, kuinka Bailaaja pääsee vauhtiin!
— Wikipedia: Gogo’s Crazy Bones