bruukata

verbi

/ˈbruːkɑtɑˣ/

Merkitys

(käännetty englannista)

1.(arkikieltä)arkikielinen muoto sanalle pruukata; olla tapana

Taivutustiedot

Infinitiivi	bruukata
Ind. prees. yks. 1.	bruukkaan
Ind. imperf. yks. 3.	bruukkasi
Kond. prees. yks. 3.	bruukkaisi
Pot. prees. yks. 3.	bruukannee
Imperat. prees. yks. 3.	bruukatkoon
Akt. 2. partisiippi	bruukannut
Pass. imperf.	bruukattiin

Riimit

-uːkɑtɑ

buukata ruukata pruukata