pruukata
verbi/ˈpruːkɑtɑˣ/
Merkitys
- 1.(murteellinen)olla tapanaTarpeetonta työtä ei pruukata juurikaan teettää.
Etymologia
aiemmasta muodosta bruukata << ruotsin sanasta bruka
Esimerkkilauseet
Niinhän se on meillä eteläpohjalaasiilakin, että kovasti meiränkin puhees käytethän ruottista laihnattuja sanoja: plaarahan pruukata liikaaki kummamaitua.
Ikään kun eivät nuo nykyajan kakarat osaisi muuten sontaa ajaa ja suutansa pruukata.
Taivutustiedot
| Infinitiivi | pruukata |
| Ind. prees. yks. 1. | pruukkaan |
| Ind. imperf. yks. 3. | pruukkasi |
| Kond. prees. yks. 3. | pruukkaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | pruukannee |
| Imperat. prees. yks. 3. | pruukatkoon |
| Akt. 2. partisiippi | pruukannut |
| Pass. imperf. | pruukattiin |
Riimit
-uːkɑtɑ
Kaikki riimit