de­ka­dent­ti

adjektiivi/ˈdekɑdentːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

de-ka-dent-ti (4 tavua) · 10 kirjainta

Merkitykset

  1. (moraalisesti tai kulttuurisesti) rappeutunut, turmiolla oleva
  2. henkilö, joka on elämäntavoiltaan tai arvoiltaan rappiolla

Esimerkkilauseet

Syynä siihen oli nuorison tavaton pettymys valtiollisen taantumuksen vuoksi 1907-1908, ja sitten tuo onneton ja dekadentti Arzyhashevin tyylinen kirjallisuus, koululakoista johtunut poliittinen vaino, vangitsemiset ja yleinen toivottomuus, koska tilanteen loppua ei näkynyt.
— Hella Wuolijoki, Yliopistovuodet Helsingissä 1904-1908
Näin todella menettelevätkin nykyaikana niin kutsutut dekadentit.
— Leo Tolstoi, Mitä on taide
Hänen teoksensa ovat hivenen boheemeja ja dekadentteja, tekniikkaa leimaa naturalismi, mutta puuttumaan jää yksinkertaisuus ja suuret linjat.
— Wikipedia: Jakob Wassermann

Etymologia

Alkuperä
Kansainvälinen sana

Lähtökohtana lähinnä ranskan décadent ’dekadentti’, johdos sanasta décandence ’rappio’ ← latinan decadentia ’rappio’, johdos verbistä decadere ’rappeutua’, jossa de- ’alas’ + cadere ’pudota, kaatua’.

Liittyvät sanat

Hierarkia

Englanninkieliset vastineet

  • decadent

Esiintymistiheys

206 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.3
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: dekadentti – dekadentimpi – dekadentein

Riimit

-entːi

Kaikki riimit
aiheet:
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Dekadentti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/dekadentti