- Alkuperä
- Kansainvälinen sana
Lähtökohtana lähinnä italian dilettante ’diletantti’, johdos verbistä dilettare ’miellyttää, viehättää, huvittaa, viihdyttää’ ← latinan delectare ’viehättää, huvittaa’, johdos verbistä delicere ’houkutella’.
di-le-tant-ti (4 tavua) · 10 kirjainta
— Ja Aava on diletanttia huonompi, pisti Terä väliin.— Parooni on tässä suhteessa aivan diletantti, vastasi hän hiukan punastuen: — mutta hänen artikkelissaan on paljon intressanttia ja oikeaa.Sen mukaan diletantti on henkilö, joka harrastaa jotakin taidetta, tiedettä tai muuta sellaista huvikseen, asiantuntemattomasti, pintapuolisesti.Lähtökohtana lähinnä italian dilettante ’diletantti’, johdos verbistä dilettare ’miellyttää, viehättää, huvittaa, viihdyttää’ ← latinan delectare ’viehättää, huvittaa’, johdos verbistä delicere ’houkutella’.
882 esiintymää · 0.3 / milj.
Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C
Yleisimmät: diletantti 45 % · diletantit 14 % · diletantteja 14 %
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
-ɑntːi
Kaikki riimitAsiasanasto.fi. (s.a.). Diletantti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/diletantti