disharmonia
substantiivi/ˈdis.hɑrmoniɑ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.epäsointu tai sopusoinnun puute
Esimerkkilauseet
Se kaipaa, se vaatii usein suorastaan disharmoniaa.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 12
| Nominatiivi | disharmonia |
| Genetiivi | disharmonian |
| Partitiivi | disharmoniaa |
| Essiivi | disharmoniana |
| Translatiivi | disharmoniaksi |
| Inessiivi | disharmoniassa |
| Elatiivi | disharmoniasta |
| Illatiivi | disharmoniaan |
| Adessiivi | disharmonialla |
| Ablatiivi | disharmonialta |
| Allatiivi | disharmonialle |
| Abessiivi | disharmoniatta |
Riimit
-oniɑ
Kaikki riimit