dis­har­mo­ni­a

substantiivi/ˈdis.hɑrmoniɑ/
Jaa

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. epäsointu tai sopusoinnun puute

Esimerkkilauseet

Se kaipaa, se vaatii usein suorastaan disharmoniaa.
— Aarne Pohjanmies, Ystäväni Kleopatrankadun 13ssa

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12

SijamuotoYksikkö
Nominatiividisharmonia
Genetiividisharmonian
Partitiividisharmoniaa
Essiividisharmoniana
Translatiividisharmoniaksi
Inessiividisharmoniassa
Elatiividisharmoniasta
Illatiividisharmoniaan
Adessiividisharmonialla
Ablatiividisharmonialta
Allatiividisharmonialle
Abessiividisharmoniatta

Riimit

-oniɑ

Kaikki riimit

Lähteet